Kertokaa minulle kiihkottomasti, miksi 2v jää päiväkotiin vauvan synnyttyä?

Meille syntyi keskoskaksoset, siinä syy että esikoisen päivähoito jatkui. Kun vauvoille alkoi puolivuotiaana muodostua selkeä rytmi ja yöimetykset jäivät pois, alkoi helpottaa. Silloin rupesin pitämään esikoisella kotipäiviä. Oli kuitenkin helpottavaa tietää, että hoitopaikka oli olemassa, kun jaksaminen oli kortilla.

Onneksi sain lapseni (alle kahden vuoden ikäerolla) 2000-luvun taitteessa, jolloin ei ollut edes mahdollista jättää esikoista hoitoon ja olla kuopuksen kanssa kotona. Ei tarvinnut moista miettiäkään. Olin kotona kahden pienen kanssa, mies oli matkatöissä ja enimmäkseen pois. Mitään apua ei ollut mummoista tai muista sukulaisita. Mutta se oli kivaa. Kiireistä, kaoottista, rankkaakin välillä, mutta elämän makuista. Muistelen niin lämmöllä niitä aikoja. Ehdottomasti suosittelen pitämään pienen esikoisen kotona, kun kuopus syntyy. Se aika, kun molemmat ovat pieniä, on niin lyhyt kuitenkin. Eikä kahden vanha kammalisia virikkeitä tarvitse. Meidän lapset kasvoivat älykkäiksi, reipaiksi ja sosiaalisiksi teineiksi. Ja perheenjäsenten välinen yhteys on meillä hyvin vahva edelleen.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 12:39"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 08:45"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 17:11"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 14:26"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:37"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:18"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 11:16"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:25"]

Vähän ohiksena, mutta mun äiti on usean päiväkodin johtaja ja sanonut monesti, että nämä "virikelapset" ovat hoidossa haastavampia kuin tavallisessa päivähoidossa olevat. Lapsi vaistoaa, jos hän on päiväkodissa vain siksi, että olisi (kärjistetysti ilmaistuna) poissa tieltä.

[/quote]

Haastavia ne samat esikoiset ovat kotonakin. Onhan se ihan järkyttävä kriisi, kun joutuu kasvamaan hetkessä isoksi. Itse sain kaksi lasta tasan kahden vuoden ikäerolla ja hoidin molemmat kotona. Tukiverkkonani oli lasten isä, jonka kanssa olimme mahtava tiimi, mutta hänkin joutui tekemään täyttä työaikaa suurimman osan ajasta.

Voin sanoa ihan rehellisesti, että olin ekat kaksi vuotta esikoiselle täydellinen äiti. Imetin, luin, hellin 24/7. Kun pikkusisarus syntyi, kaikki muuttui. Siinä olivat vastakkain hormonihirviö ja maailman pahin uhmis. Monta kertaa teki mieli nostaa kädet ylös. Mutta näin jälkikäteen mietittynä olen todella iloinen siitä, että ymmärsin pitää esikoisen lähelläni ja ottaa vastaan kaiken sen vihan. Nykyään ovat hienoja lapsia molemmat.

[/quote]

Ei meillä esikoiselta vaadittu enempää kuin ennen vauvaakaan. Ei hänen tarvinnut kasvaa isommaksi pikkusisaren myötä, sai olla se sama lapsellinen 2v kuin ennen sisaren syntymää, en mä alkanut vaatia iso pien asioita.. Ihan yhtä paljon autoin pukemisessa, vessaan menossa jne kuin aiemminkin.

[/quote]

Mutta et myöskään ilmeisesti vaatinut vauvalta samoja asioita kuin esikoiselta?

[/quote]

Miksi edes pitäisi?

[/quote]

Aikuisen näkökulmasta varmaan ei pitäisikään. Mutta eläydy nyt hetkisen sen kaksivuotiaan rooliin. Paikka isän ja äidin ainoana silmäteränä on menetetty, ja se uusi käärö vain kakkaa vaippaan ja köllii äidin rintaa vasten, vailla mitään pukemis- tai pottailuvaatimuksia. Ei kaksivuotiaalta voi odottaa objektiivista suhtautumista asiaan.

Ja joka väittää, ettei parivuotiaan lapsensa elämä muuttunut mitenkään pikkusisaruksen myötä, on melkoinen puusilmä.

[/quote]

Meillä 2v sai mennä vauvan kanssa köllimään leikkimatolle tasan niin paljon kuin halusi! Huomiota sai kyllä ja esikoinen itse ei myöskään itse enää halunnut vaippaa, enkä ole koskaan PAKOTTANUT potalle. Hänellä oli pottailu kammo vuoden ikäisenä ja silloin ei menty potalle, ei siitä ole mitään pakkoa tehty.

Kyllä on meille sanottu ettei kukaan ole huomannut esikoisen saavan vähempää huomiota kuin aiemmin.. Onko vaikeaa lukea kirjaa samalla kuin imettää? Ei! Vaikea toisella kädellä leikkiä autolla kun vauva on tissillä? Ei! Sai huomiota kyllä ;) Tykkäsi valita pienelle vaatteita kaapista, toi vaippaa, halusi itse tulla mukaan kun vaippaa vaihdettiin.. Miksi olisin pistänyt pois jaloista, koska oli itse kiinnostunut tästä?

Ja ensinnäkin, kuka 2v siis normaali 2v enää edes haluaisi olla kuin vauva? Ei minun tuntemistani kukaan.

Nyt 2v ja 4v ovat kuin paita ja peppu. Tuleppa vaikka tänne katsomaan, jos on jotai epäiltävää.  Ovat paljon läheisempiä kuin ystäväni lapset, jotka vain riitelevät. Sama ikäero, isompi tarhaan vauvan syntyessä.. Ehkä mä sit tein virheen kun en laittanut tarhaan vaan annoin heidän välien kehittyä läheisiksi.

[/quote]

Mitä ihmettä? Totta kai meilläkin kaksivuotias kölli vauvan kanssa, haki vaipat, luettiin kirjaa imettäessä, annettin laatuaikaa vauvan päikkäreillä, ei ollut pottapakkoa ennen eikä jälkeen sisaruksen. Jo raskausaikana puhuttiin paljon sisaruksesta, hankittiin ikätasoisia kirjoja aiheesta ym. Itsestään selviä asioita.

Mutta kyllä se silti oli tosi iso kriisi saada pieni sisarus. Ei siinä mitään, kriisit kuuluvat elämään, ja yhdessä siitä selvittiin. Mutta on ihan täyttä kakkapuhetta väittää, että parivuotias esikoinen saa kuopuksen synnyttyä saman huomion kuin ennenkin. Määrä muuttuu ja laatu muuttuu. Tai sitten lapsi on saanut aiemmin huomattavan vähän huomiota, mikä sekään ei ole ihannetilanne. 

Tässä ketjussa on puhuttu paineista, joiden vuoksi äidit päätyvät laittamaan parivuotiaita hoitoon. Joku sanoi viisaasti että äitejä pitäisi kannustaa riittävän hyvään äitiyteen. Minun mielestäni riittävän hyvä äitiys lähtee tosiasioiden tunnustamisesta. Uusi vauva on iso juttu, siinä on paljon käsiteltävää, ja riittämättömyys iskee meistä useimmille.

Niin, ja todella läheisiä kasvoi minunkin lapsistani. Siihen en osaa sanoa, olisivatko vähemmän läheisiä, jos esikoinen olisi ollut päivähoidossa.

[/quote]

No eipä kyllä voi sanoa samaa kaikista. Ehkä teillä oli näin, ei kaikilla. Kaikilla ei tule kriisejä pienemmistä sisaruksista vaikka teillä olisi tullut! En jaksa tätä väittelyä. Olitko katsomassa miten on jonkun kotona toimittu? Jos et, niin ei kannata sanoa mitään. Ja kuule, ei se aina tarkota että isompi saisi ratkaisevasti vähemmän huomiota tai olisi aiemmin saanut VÄHÄN huomiota. Jokaisella on omat tavat, toinen antaa huomiota kun imettää, toinen ei halua esikoiselle antaa huomiota vaan huonioi vain vauvan. Syliin mahtuu kerralla kaksi. Ja ei se laatukaan muutu, jos ei vanhempi itse halua.

[/quote]

Ehkä sinulla on kriisi-käsitteelle oma määritelmäsi, mutta kyllä pienen sisaruksen syntymä on lapselle aina kriisi. Toiset lapset ilmaisevat asian näkyvämmin kuin toiset. Jotkut lapset joutuvat jopa psykoosiin uuden sisaruksen syntymän myötä, vaikka vanhemmat tekisivät kaiken aivan "oikein".

Eikä kysymys ole aina siitä, mitä "vanhempi antaa", "vanhempi tekee",  "vanhempi haluaa". Kaksivuotiaskin on oma yksilönsä. Syliin voi mahtua kaksi lasta, mutta entä jos lapselle ei kelpaa jaettu syli? Entä jos kaksivuotias ei tahdo olla hytkytettävänä kyydissä, kun vauvalla on mahanpuruja? Entä jos kirjat eivät kiinnostakaan kahden tunnin imetysmaratonin ajan?

Mielestäni on hyvä puhua myös asian tästä puolesta. Äiti ja isä eivät ole epäonnistuneita, jos kaikki ei mene kuin Strömsössä. Isompaa lasta ei tarvitse roudata hoitoon vauvan tieltä, vaan hänet pitää ottaa lähelle ja antaa kaikki mahdollinen tuki. Kotona lasta on helpompi tukea kuin hoidossa. Ja (toisin kuin sinä tai joku hengenheimolaisesi aiemmin väitti) myös se kaksivuotias haluaa olla välillä vauva ja hänellä on kaikki oikeus olla sitä.

Lapset ovat tosi erilaisia, vauvoina ja taaperoina. Arkea on ihan erilaista pyörittää hyvin ja paljon nukkuvan vauvan ja yksinkin välillä leikin keksivän taaperon kanssa kuin paljon itkevän tai rinnalla asuvan vauvan ja koko ajan leikkiseuraa haluavan ja lyhytpinnaisen taaperon kanssa. Kokemuksia ei voi yleistää!

Minäkin kyllä väittäisin, että sisaruksen syntymä on aina jonkinasteinen kriisi pienelle lapselle. Se tietenkin vaihtelee paljon, miten lapsi sopeutuu muutokseen. Väitän myös, että toisen lapsen syntymän myötä esikoisen saama huomion määrä vähenee. Ihan vain jo niinkin yksinkertaisella tavalla, että esikoiselle joutuu sanomaan useammin "odota vähän, äiti vaihtaa vauvalle ensin vaipan". Perheeseeen tulee uusi jäsen, joka onkin äidille yhtä tärkeä kuin esikoinen.

Minustakin olisi hyvä enemmän puhua riittävän hyvästä äitiydestä. Minusta äitiys on vähitellen muotoutunut enemmän suoritukseksi kuin normaaliksi elämäksi. Ei aina tarvitse jaksaa, ei aina tarvitse olla siisti koti, välillä voi olla "huonokin" äiti ilman, että lapsi siitä hirveästi kärsisi. Tärkeintä on, että perhe on yhtenäinen paketti, jossa jokainen tuntee itsensä tärkeäksi. Itse voin myöntää, että olisin ollut esikoiselle parempi äiti jos minulla olisi vain yksi lapsi kolmen lapsen sijaan. Mielestäni olen kuitenkin ollut riittävän hyvä äiti eikä enempää voi keneltäkään vaatia. Joskus on esim. huvittavaa kun ruokapöydässä kaksi vanhempaa kilpaa kehuu ja ihmettelee kaikkea, mitä taapero tekee syödessään. Toki se on ihanaa ja lasta pitääkin kehua, mutta myönnän kolmen lapsen äitinä, että meillä oli vähän toisenlaista eikä yksi lapsi saa tuollaista huomiota.

Meillä isommat eivät ole menneet päiväkotiin kun pikkusisarus on syntynyt. Se ei itseasiassa tullut minulle mieleenkään. Vaikka oli raskasta, ajatus oli se, että hoidan omat lapset kun kerta olen kotona eikä mitään oikeaa syytä ole laittaa sisarusta/sisaruksia hoitoon. Toinen eikä kolmas saanut äidin huomiota vauvana niin paljon kuin esikoinen, mutta toisaalta vauvat aina kiintyivät sisarukseen nopeasti. Kolmannen vauvan kanssa ajattelin, että olipas esikoisella tylsä ja hiljainen vauvavuosi (vaikka vauva itse varmasti oli tyytyväinen). Ihan tarkoituksella kasvatin niistä kiinteän kolmikon asenteella, että me kuulutaan yhteen. Nyt kun kaikki ovat koululaisia, niin edelleen minulla on tunne, että lapset ajattelevat samalla tavalla. 

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 17:11"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 14:26"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:37"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:18"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 11:16"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:25"]

Vähän ohiksena, mutta mun äiti on usean päiväkodin johtaja ja sanonut monesti, että nämä "virikelapset" ovat hoidossa haastavampia kuin tavallisessa päivähoidossa olevat. Lapsi vaistoaa, jos hän on päiväkodissa vain siksi, että olisi (kärjistetysti ilmaistuna) poissa tieltä.

[/quote]

Haastavia ne samat esikoiset ovat kotonakin. Onhan se ihan järkyttävä kriisi, kun joutuu kasvamaan hetkessä isoksi. Itse sain kaksi lasta tasan kahden vuoden ikäerolla ja hoidin molemmat kotona. Tukiverkkonani oli lasten isä, jonka kanssa olimme mahtava tiimi, mutta hänkin joutui tekemään täyttä työaikaa suurimman osan ajasta.

Voin sanoa ihan rehellisesti, että olin ekat kaksi vuotta esikoiselle täydellinen äiti. Imetin, luin, hellin 24/7. Kun pikkusisarus syntyi, kaikki muuttui. Siinä olivat vastakkain hormonihirviö ja maailman pahin uhmis. Monta kertaa teki mieli nostaa kädet ylös. Mutta näin jälkikäteen mietittynä olen todella iloinen siitä, että ymmärsin pitää esikoisen lähelläni ja ottaa vastaan kaiken sen vihan. Nykyään ovat hienoja lapsia molemmat.

[/quote]

Ei meillä esikoiselta vaadittu enempää kuin ennen vauvaakaan. Ei hänen tarvinnut kasvaa isommaksi pikkusisaren myötä, sai olla se sama lapsellinen 2v kuin ennen sisaren syntymää, en mä alkanut vaatia iso pien asioita.. Ihan yhtä paljon autoin pukemisessa, vessaan menossa jne kuin aiemminkin.

[/quote]

Mutta et myöskään ilmeisesti vaatinut vauvalta samoja asioita kuin esikoiselta?

[/quote]

Miksi edes pitäisi?

[/quote]

Aikuisen näkökulmasta varmaan ei pitäisikään. Mutta eläydy nyt hetkisen sen kaksivuotiaan rooliin. Paikka isän ja äidin ainoana silmäteränä on menetetty, ja se uusi käärö vain kakkaa vaippaan ja köllii äidin rintaa vasten, vailla mitään pukemis- tai pottailuvaatimuksia. Ei kaksivuotiaalta voi odottaa objektiivista suhtautumista asiaan.

Ja joka väittää, ettei parivuotiaan lapsensa elämä muuttunut mitenkään pikkusisaruksen myötä, on melkoinen puusilmä.

[/quote]

Meillä 2v sai mennä vauvan kanssa köllimään leikkimatolle tasan niin paljon kuin halusi! Huomiota sai kyllä ja esikoinen itse ei myöskään itse enää halunnut vaippaa, enkä ole koskaan PAKOTTANUT potalle. Hänellä oli pottailu kammo vuoden ikäisenä ja silloin ei menty potalle, ei siitä ole mitään pakkoa tehty.

Kyllä on meille sanottu ettei kukaan ole huomannut esikoisen saavan vähempää huomiota kuin aiemmin.. Onko vaikeaa lukea kirjaa samalla kuin imettää? Ei! Vaikea toisella kädellä leikkiä autolla kun vauva on tissillä? Ei! Sai huomiota kyllä ;) Tykkäsi valita pienelle vaatteita kaapista, toi vaippaa, halusi itse tulla mukaan kun vaippaa vaihdettiin.. Miksi olisin pistänyt pois jaloista, koska oli itse kiinnostunut tästä?

Ja ensinnäkin, kuka 2v siis normaali 2v enää edes haluaisi olla kuin vauva? Ei minun tuntemistani kukaan.

Nyt 2v ja 4v ovat kuin paita ja peppu. Tuleppa vaikka tänne katsomaan, jos on jotai epäiltävää.  Ovat paljon läheisempiä kuin ystäväni lapset, jotka vain riitelevät. Sama ikäero, isompi tarhaan vauvan syntyessä.. Ehkä mä sit tein virheen kun en laittanut tarhaan vaan annoin heidän välien kehittyä läheisiksi.

[/quote]

Mitä ihmettä? Totta kai meilläkin kaksivuotias kölli vauvan kanssa, haki vaipat, luettiin kirjaa imettäessä, annettin laatuaikaa vauvan päikkäreillä, ei ollut pottapakkoa ennen eikä jälkeen sisaruksen. Jo raskausaikana puhuttiin paljon sisaruksesta, hankittiin ikätasoisia kirjoja aiheesta ym. Itsestään selviä asioita.

Mutta kyllä se silti oli tosi iso kriisi saada pieni sisarus. Ei siinä mitään, kriisit kuuluvat elämään, ja yhdessä siitä selvittiin. Mutta on ihan täyttä kakkapuhetta väittää, että parivuotias esikoinen saa kuopuksen synnyttyä saman huomion kuin ennenkin. Määrä muuttuu ja laatu muuttuu. Tai sitten lapsi on saanut aiemmin huomattavan vähän huomiota, mikä sekään ei ole ihannetilanne. 

Tässä ketjussa on puhuttu paineista, joiden vuoksi äidit päätyvät laittamaan parivuotiaita hoitoon. Joku sanoi viisaasti että äitejä pitäisi kannustaa riittävän hyvään äitiyteen. Minun mielestäni riittävän hyvä äitiys lähtee tosiasioiden tunnustamisesta. Uusi vauva on iso juttu, siinä on paljon käsiteltävää, ja riittämättömyys iskee meistä useimmille.

Niin, ja todella läheisiä kasvoi minunkin lapsistani. Siihen en osaa sanoa, olisivatko vähemmän läheisiä, jos esikoinen olisi ollut päivähoidossa.

Koska halusin useamman lapsen pienellä ikäerolla. Niiden kanssa yksin kotona oleminen oli liki mahdotonta

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:13"]Olin 10 vuotta päiväkodissa töissä, lopetin vuosi sitten ja vaihdoin alaa. Kolme suurinta syytä 2-vuotiaan päiväkodissa pitämiselle olivat seuraavat:

1. 2v tykkää päiväkodista ja päiväkodissa on tutut kaverit, vauvasta ei ole 2-vuotiaalle seuraa kotona.

2. Äiti ei jaksa vauvaa ja 2-vuotiasta samaan aikaan / Äiti halusi vauvalle samanlaisen vauva-arjen kuin esikoiselle, eli olla rauhassa kahdestaan.

3. Halu pitää päiväkotipaikka 2-vuotiaalla ja toive siitä, että pikkusisarus saa samasta päiväkodista helpommin paikan äitiysloman jälkeen.

 
[/quote]

Itse olen kanssa törmännyt tuohon 3. Kohtaan. Vanhemmilla on kauhea pelko etteivät he saa enää pk paikkaa jos ottavat lapsen pois. "Hoitopaikkatakuu" olisi ehkä hyvä ratkaisu tähän

T lastenhoitaja :)

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 08:55"]Koska halusin useamman lapsen pienellä ikäerolla. Niiden kanssa yksin kotona oleminen oli liki mahdotonta
[/quote]

Tuli kommentistasi mieleen:

Vaadimmeko me äidit vähän liikaa? Kaiken pitää olla helppoa vaikka haluammelin paljon?

Koska hän itse haluaa. Itse koen että helpompi jäädä kotiin kuin lähteä aamulla viemään päiväkotiin.

Miten tästä saadaan edes keskusteluja? Jos lapset ja äiti terveitä niin kaikki esitetyt syyt (ei ole ikäistään seuraa, isompi pitkästyy tekemisen puuttessa, ei ole lähellä kerhoja jne.) eivät ole todellisia koska takana on saamattomuus. On helpompaa viedä lapsi päiväkotiin kuin kerhoon tai kerhon todella puuttuessa ottaa lähes päivittäin yhteyttä muihin kotiäiteihin ikäseuran saamiseksi. Lisäksi "joutuu" itse  laulattamaan, leikittämään lasta ja askartelemaan lapsen kanssa. Uusien ruokalajien oppiminen ja pukemisen oppiminen menee kuin itsestään päiväkodissa, joskus jopa kuivaksi opettelu. Eli on vaan  älyttömästi helpompaa viedä lapsi päiväkotiin ja ulkoistaa osin kasvatus ja taitojen opettaminen.

Silti en tekisi toisin vaikka huomasin viedessäni 3, 5 ja eskarilaisen kotiäitivuosien jälkeen  sitten yhtäaikaa päiväkotiin mikä räjähdysmäinen tason nousu heidän itsenäisyydessään tapahtui esim. pukemisessa ja ruokailussa.  Yhdessä vietetyt päivät olivat kuitenkin elämäni parasta aikaa ja tosi tärkeitä lapsilleni ja sisarussuhteet ovat vahvat. Päiväkotiin sulahtivat kuitenkin kuin kalat veteen mutta yhä satunnaisua arkivapaapäiviä yhdessä viettäessämme pois päiväkodista odottavat selvästi. 

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 17:53"]Jos meille tulisi vauva, niin pitäisin esikoisen päivähoitopaikan osapäiväisenä. Tähän on useampi syy.

- olen totaaliyksinhuoltaja, enkä jaksaisi samaan aikaan tarjota riittävän hyvää arkea sekä vauvalle että esikoiselle

- esikoinen on hyvin temperamenttinen ja vaativa, olisi mukava tarjota molemmille hieman kahdenkeskistä aikaa

- esikoinen sai aikanaan olla ainoa vauva ja pesiä rauhassa, miksei tarjota samaa vauvalle edes muutaman tunnin päivässä

- asumme kaupungissa jossa päivähoitopaikkaa on todella vaikea saada hyvästä päiväkodista järkevien yhteyksien päästä. Ei olisi mitään järkeä luovuttaa esikoisen paikkaa pois reiluksi vuodeksi ja sitten taas hakea uutta kun palaisin töihin.
[/quote]

Tässäpä aika jännää, ja hypoteettista tekstiä. Siis... jos sinulle nyt syntyisi vauva, niin et (toivottavasti!!!!) olisi enää yksinhuoltaja! Olosuhteet saattaisivat muuttua ihan jonkin verran. Ei varmaan kannata miettiä tuota hypoteettista tilannetta peilaten sitä suoraan tämänhetkiseen elämäntilanteeseen :-D

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 17:20"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 14:32"]"Lapsille viedään omat välipalat mukaan. Kokopäivähoidossa olevat saavat hoitopaikassa myös lämpimän lounaan. Kokopäivähoidon hinta on 190 euroa/kk. Yksi hoitajista tekee lämpimän ruuan itse hoitopaikan keittiössä. Hoitopaikka on perheyritys, kaksi sisarta ja näiden äiti. Maa on etelä-Euroopassa, asumme ihan maaseudulla, ei siis kaupunkien kovia vuokria. Nämä seitsemän lasta ovat tod.näk. koko paikkakunnan ekaluokkalaiset sitten aikanaan. Miettikää mikä kaveriporukka, kun kasvavat yhteen 1-2 -vuotiaista asti" Mikähän on maa ja valuutta? Jos hoitajia on 3 ja lapsia 7 ja kuukauden hoitomaksut ovat yhteensä 1.300 e/kk, josta pitäisi vähentää vielä ruoka, rakennusten ylläpito, vakuutuksen, lelut jne. niin varmasti ollaan miinuken puolella. Vaikka tuo 1300 e/kk jaettaisiin kolmen hoitajan kesken niin tuntipalkaksi tulisi 2,5 euroa tunti, mutta millä katettaisiin muut kulut. Jopa Kiinassa maksetaan lastenhoitajalle enemmän. Ja tälläiseen hoitopaikkaan viet "niin rakkaan lapsesi". Hälytyskellojen pitäisi jo soida. Kerrothan, maksavasi 100% hoitomaksun ja paikan olevan yksityinen. Joku nyt ei vain täsmää.   [/quote] No voi hyvän tähden... Mitä ihmettä oikein kuvittelet, että hoitajat syövät jonain kauniina päivänä hoitolapsensa kun loppuu rahat ruokaan? En minä heidän bisneksestään tiedä, itse ovat hintansa määritelleet. Että pitäisikö kieltäytyä paikkakunnan ainoasta päivähoitopaikasta, koska se on liian halpa suomalaisella mittapuulla?

[/quote]

En epäile, että hei syövät hoitolapset, mutta epäilen, etteivät käyttäjät maksa 100 % hoidon kustannuksista vaan valtio tai kunta subventoi päiväkotia suoraan. Tällöin aiempi väite siitä, että vanhemmat maksavat täysin kustannukset, kumoutuu.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 09:06"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:13"]Olin 10 vuotta päiväkodissa töissä, lopetin vuosi sitten ja vaihdoin alaa. Kolme suurinta syytä 2-vuotiaan päiväkodissa pitämiselle olivat seuraavat: 1. 2v tykkää päiväkodista ja päiväkodissa on tutut kaverit, vauvasta ei ole 2-vuotiaalle seuraa kotona. 2. Äiti ei jaksa vauvaa ja 2-vuotiasta samaan aikaan / Äiti halusi vauvalle samanlaisen vauva-arjen kuin esikoiselle, eli olla rauhassa kahdestaan. 3. Halu pitää päiväkotipaikka 2-vuotiaalla ja toive siitä, että pikkusisarus saa samasta päiväkodista helpommin paikan äitiysloman jälkeen.   [/quote] Itse olen kanssa törmännyt tuohon 3. Kohtaan. Vanhemmilla on kauhea pelko etteivät he saa enää pk paikkaa jos ottavat lapsen pois. "Hoitopaikkatakuu" olisi ehkä hyvä ratkaisu tähän T lastenhoitaja :)

helsingissä voi ottaa hoidonkeskeytyksen vanhemmalle lapselle vauvan synnyttyä eli täällä ei voi vedota tuohon 3. Kohtaan:) 

eräs perhe ei pärjännyt 2.5 vuotiaansa kanssa kun oli aika riiviö. Läheltä seuranneena lapselta puuttui vain rajat. Säälittää kun pitävät sen takia nyt jo 3vuotiasta pitkiä päiviä hoidossa. Usein lapsi viimeisten joukossa, kun äiti hakee vauvan kanssa. Onko tutkimusta sisarus-suhteen syntymisestä? 

[/quote]

Jos 2v on päiväkodissa ja toinen vanhempi kotona, niin kyllä se kertoo vanhempien mukavuuden halusta ja minä keskeisyydestä, sillä tuon ikäisen paras paikka on oma koti, koska päiväkodissa ryhmäkoot ovat isot ja hoitajia vähän, ellei ole lääketiett. tai sosiaall. syitä.

 Siinä vanhempi ajattelee vain itseään, ei lasta. Ja siksi niitä tukia maksetaan alle 3-vuotiaista kotiin, koska monet tutkimukset osoittavat sen lisäävän lapsen hyvinvointia ja eväitä, myöhempää elämää varten. 

"Koska halusin useamman lapsen pienellä ikäerolla. Niiden kanssa yksin kotona oleminen oli liki mahdotonta [/quote]

Tuli kommentistasi mieleen: Vaadimmeko me äidit vähän liikaa? Kaiken pitää olla helppoa vaikka haluammelin paljon?"

Miten sitten kaksosten äidit jaksavat? Laittavatko he toisen vauvan päiväkotiin jo heti synnyttyään, eihän kaksostenkaan vanhemmat saa mitään ylimääräistä hoitoapua yhteiskunnalta.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 09:38"]

"Koska halusin useamman lapsen pienellä ikäerolla. Niiden kanssa yksin kotona oleminen oli liki mahdotonta [/quote]

Tuli kommentistasi mieleen: Vaadimmeko me äidit vähän liikaa? Kaiken pitää olla helppoa vaikka haluammelin paljon?"

Miten sitten kaksosten äidit jaksavat? Laittavatko he toisen vauvan päiväkotiin jo heti synnyttyään, eihän kaksostenkaan vanhemmat saa mitään ylimääräistä hoitoapua yhteiskunnalta.

[/quote]

Meillä on ehkä jotenkin liian ruusuinen käsitys lapsiperhe-elämästä. Ollaan itse kasvettu pienissä perheissä sisaruksia kaivaten, ja ajatellaan että "the more the merrier". Lasten teko aloitettu päälle kolmikymppisenä, joten kiirettäkin pukkaa.

Ne suuret ikäluokat, jotka kasvoivat nykyään niin ihannoidussa yhteisöllisessä "koko kylä kasvattaa" -meiningissä, olivat ensimmäinen sukupolvi, jolla oli kunnon ehkäisy käytössä. Heidän unelmansa oli 1-2 lasta.

Siksi, että kaupungissamme Helsingissä on päivähoitopaikkoja mitoitettu niin naftisti, ja varsinkin asuinalueellamme on vaikea saada lähipäiväkotiin paikkaa, että haluamme pitää "jalan oven välissä". Erinäisistä syistä en voi olla kotona kuopuksen kanssa kuin noin runsaan vuoden, joten en usko, että saisin vuoden 2016 keväällä - siis kesken hoitovuotta - kahdelle lapselle hoitopaikkaa mistään läheltä, en välttämättä molemmille edes samasta päiväkodista. Naapurustosta tiedän monen joutuvan viemnään hankalan matkan päähän, työpaikan kannalta ihan  "väärään suuntaan" jo yhtäkin lasta, kahden lapsen vieminen mahdollisesti vieläpä eri päiväkoteihin tekisi elämästämme hel...tin, eikä olisi tuolle esikoisellekaan ollenkaan hyvä asia joutua vaihtamaan tuttu ja mukava lähipäiväkoti jonnekiin outoon.

Joten siksi pidämme tuon paikan, lapsi on siellä puolipäivää neljänä päivänä viikossa, mikä vastaa itse asiassa aika lailla sitä, että joku on seurakunnan päiväkerhossa. Kun hänellä on siellä jo paikka, kuopus saanee suurella todennäköisyydellä paikan sieltä reilun vuoden päästä keväällä.

Sinänsä olen sitä mieltä, että kaksivuotiaalle paras paikka olisi koti, mutta ei nuo 4x4 h viikossa oikeasti nyt lasta vaurioitakaan , sosiaalinen ja reipas tyttö kyseessä. 

Meillä esikoinen meni hoitoon syksyllä 1v1kk iässä pikkiriikkiseen päiväkotiin, jossa oli vain 13 lasta. Luksusta pääkaupunkiseudulla.

Kun jäin äitiyslomalle saman talven keväällä, halusimme säilyttää päiväkotipaikan kaiken varalta. Jos jotakin tapahtuisi synnytyksessä tai syntyvä vauva olisi sairas jtmv. sillä meillä ei ollut mitään tukiverkkoja asuinpaikassamme. Tuosta äitiysloman alusta lukien lapsi oli hoidossa 10 pvä kuussa.

Kun pikkusisarus oli syntynyt, jatkettiin samalla tavalla kesään asti. Sitten jäi kesälomalle ja kotiin koko seuraavaksi talveksi, kunnes sisarukset menivät hoitoon seuraavana syksynä. Meillä siis tuo osa-aikainen hoito auttoi minua äitinä lepäämään hieman sekä ennen synnytystä että sen jälkeen ja poisti stressin siitä, että lapselle ei olisi hoitajaa, jos jotain tapahtuisi ja isä joutuisi yksin vastuuseen isommasta lapsesta.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 09:26"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 09:06"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:13"]Olin 10 vuotta päiväkodissa töissä, lopetin vuosi sitten ja vaihdoin alaa. Kolme suurinta syytä 2-vuotiaan päiväkodissa pitämiselle olivat seuraavat: 1. 2v tykkää päiväkodista ja päiväkodissa on tutut kaverit, vauvasta ei ole 2-vuotiaalle seuraa kotona. 2. Äiti ei jaksa vauvaa ja 2-vuotiasta samaan aikaan / Äiti halusi vauvalle samanlaisen vauva-arjen kuin esikoiselle, eli olla rauhassa kahdestaan. 3. Halu pitää päiväkotipaikka 2-vuotiaalla ja toive siitä, että pikkusisarus saa samasta päiväkodista helpommin paikan äitiysloman jälkeen.   [/quote] Itse olen kanssa törmännyt tuohon 3. Kohtaan. Vanhemmilla on kauhea pelko etteivät he saa enää pk paikkaa jos ottavat lapsen pois. "Hoitopaikkatakuu" olisi ehkä hyvä ratkaisu tähän T lastenhoitaja :)

helsingissä voi ottaa hoidonkeskeytyksen vanhemmalle lapselle vauvan synnyttyä eli täällä ei voi vedota tuohon 3. Kohtaan:) 

eräs perhe ei pärjännyt 2.5 vuotiaansa kanssa kun oli aika riiviö. Läheltä seuranneena lapselta puuttui vain rajat. Säälittää kun pitävät sen takia nyt jo 3vuotiasta pitkiä päiviä hoidossa. Usein lapsi viimeisten joukossa, kun äiti hakee vauvan kanssa. Onko tutkimusta sisarus-suhteen syntymisestä? 

[/quote]

[/quote]

Minulle sanottiin ainakin suoraan, että yli vuodeksi ei tuossa meidän päiväkodissa onnistu hoidon keskeytys. Kumma juttu, olisikohan pitänyt valittaa, kun tuolla väitettiin, että se on harkinnanvaraista. Ko. Päiväkotiin on uudella asuinalueella kamala tunku, siksi eivät pidä paikkoja varattuna.

162