Kertokaa minulle kiihkottomasti, miksi 2v jää päiväkotiin vauvan synnyttyä?

Ja nyt täytyy tosiaan muistaa, että on hemmetin iso ero onko se 2-3v päivähoidossa 2-3päivää viikossa 4h kerrallaan vai joka päivä 8h. Ensimmäinen on ainakin minusta aavistuksen enemmän järkeenkäypä vaihtoehto ja silloin se päivähoitopaikkakin säilyy. En ole AP, mutta haluaisin minäkin tietää järkeviä perusteluita sille, miksi lapsi on päiväkodissa pitkän päivän kun vanhempi on kotona syystä tai toisesta.

2

Saatan olla väärässä, mutta ilmeisesti jossain päin ei ole takeita, että lapsi pääsee samaan päiväkotiin pitkän kotonaolon jälkeen. Siinä tapauksessa ymmärrän hyvin, että paikka halutaan pitää jos päiväkoti on tuntunut mukavalta ja on käytännöllisessä paikassa perheen kannalta. Silloin varmaan monesti hoitoajat ovat aika lyhyitä ja päiviä viikossa vähän?

Muita hyvin ymmärrettäviä syitä ovat jonkun perheenjäsenen terveydentilaan liittyvät asiat. Niistä tuskin moni haluaa vierailee ihmislle kertoa. Nehän ovat yksityisasioita. 

Meidän esikonen oli kotona kuopuksen vauva-ajan. Meillä oli sellainen vaihe, jossa kuopus nukkui todella huonosti ja esikoinen ei nukkunut päiväunia, vaikka pieni olikin. Silloin monesti pelotti jäädä aamulla lasten kanssa kotiin. Pelkäsin että aiheutan jonkun onnettomuuden kun olen niin epätoivoisen väsynyt. Miehen työpaikassa ei joustoa tunnettu eikä meillä ole mummeja joita voisi hälytellä apuun. Onneksi saimme muuta apua. Mutta se antoi pientä vihjettä sitä, kuinka taivaan lahja esikoisen päivähoito jokusen kerran viikossa voi perheelle olla. En kovin helposti tuomitsisi. (En väitä että ap olisi tuominnutkaan, mutta moni tuomitsee.)

2

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:13"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:06"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:04"]

Koska kotiin pikkusisaruksen kanssa jäävä vanhempi pääsee helpommalla.

[/quote]

Onko tämä oma syysi vai mutu-tuntuma muiden ratkaisuista?

ap

[/quote]

Ystävieni tunnustus. Toki he muille jakelevat vain poliittisesti korrektia selitystä: "kun sillä on siellä kaverit". Tosin yhdellä ystävällä oli kyllä mielestäni kelpo syy: oli pakko, jotta pikkusisarus pääsee saman lähipäiväkotiin kun äiti menee vuoden päästä töihin. Muuten olisivat voineet joutua eri paikkoihin ja ties kuinka kauas. Näin meillä Espoossa, "syy" oli siis kaupungin politiikka.

Itse sain onnekseni olla kotona kun sain pikkusisaruksen. Omia lapsia ei ole (eikä tule).

[/quote]

Mikä ihmeen syy tämä on? Peukutin vahingossa. Siis pääkaupunkiseudulla (ja muualla) on hoitotakuu. Jos lapsi on yli 4kk poissa päiväkodista, hän saa päiväkotipaikan takaisin halutessaan ja sisarus todennäköisesti samaan paikkaan. 

Mä en ymmärrä myöskään, miten jo etukäteen tiedetään, että "äidistä ei ole moneen kuukauteen mihinkään", synnytyksestä/sektiosta (moniko tietää joutuvansa alkuraskaudessa, paitsi sypet) kestää toipua, vauva valvottaa jne. Oisko jo asenteessa vähän vikaa? Näin voi käydä ja ymmärrän, että masentuneen äidin lapsi tai sairaan vastasyntyneen sisarus tarvitsee päiväkotia, mutta että jo etukäteen tiedetään, ettei kuitenkaan jakseta?

Todellinen syy on varmasti se, ettei haluta luopua pk-paikasta ja saada sisaruksellekin sama hoitopaikka. Ja tavallaan ymmärränkin, sillä kaikkihan näin näyttävät tekevän. Itse en saanut kakkoselle paikkaa lähipäiväkodista, koska ne menee kaiku sisaruksille. Eli tavallaan minua rankaistiin siitä, että olin hoitanut esikoista kotona ja laitoin 4-vuotiaana puolipäiväiseksi yksityiseen kielipäiväkotiin. Pienempi ei sinne päässyt vielä 3-vuotiaana, mutta lähipäiväkodista naurettiin, ettei mitään mahdollisuutta, kun ei ole sisarusta meillä. Eli olis pitänyt hakea esikoiselle 2-vuotiaana virikepaikkaa, niin olis ehkä kolme vuotta myöhemmin löytynyt joku paikka molemmille? Siirsin sitten töihin menoa puolella vuodella ja sain pienemmälle toisesta yksityisestä pk:sta paikan. Sanomattakin selvää, ettei ollut lähelläkään asuinpaikkaamme.

Omassa kaveripiirissäni suurin syy on se, että äidin pää ei kestä sitä perharkea kahden pienen lapsen kanssa. Sehän on siis työtä, nimenomaan psyykkistä työtä että pärjää riittämättömyyden tunteiden ja väsymyksen kanssa ja jaksaa olla lempeä ja johdonmukainen äiti. (kun isompi on uhmassa ja pieni muuten vaan kovin tarvitseva). Heitä on siis melkein pelottanut olla lasten kanssa, koska heistä on tuntunut, että ovat silloin niin kaukana siitä ruusunpunaisesta äitylistä, mitä kuvittelivat olevansa, ja mitä ehkä olivatkin esikoisen aikaan. He eivät kestä sitä, että siinä perhearjessa on niin paljon työtä, voimakkaita tunteita ja sisäisiä ristiriitoja, eivätkä ymmärrä että sellaista se on, sellaista sen kuuluu olla ja kun siitä hommasta saa otteen, saa syvää tyydytystä siitä että pystyy, osaa ja ymmärtää, että jaksaa ja selviää.  Se on äitinä kasvamista ja kypsymistä, ainutlaatuinen tilaisuus elämässä.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:07"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:04"]

en tunne yhtään sellaista, jolla tuossa tilanteessa olisi 2-vuotias pitkää päivää päiväkodissa, mutta tässä on muutamia syitä, joita on tullut urani, tuttavapiirini ja ystävieni tapauksissa vastaan:

- lapsi on omista kuntouttavista syistä hoidossa.

- Vauvalla on paljon lääkärikayntejä, syntynyt keskosena, vanhemmat viettävät tästäs yytstä paljon aikaa sairaaloissa yms, joissa olisi paljon ikävämpää kuin siellä päiväkodissa.

- vanhemman fyysinen tai psyykkinen sairastuminen

- lähiomaisen fyysinen tai psyykkinen sairastuminen. esim. dementiapotilaalle ei olekaan saatu heti laitospaikkaa, ja vanhempaa on tarvittu oman vanhemansa hoitamiseen

- keisarinleikkaus. esim. mummo on tullut auttelemaan kotiin kantelussa ja nostamisissa, mutta ei ole jaksanut ikänsä puolesta hoitaa joka päivä myös sitä kaksivuotiasta.

- Tukiverkkojen puute: on muutettu esim. miehen työn perässä Helsinkiin. Sitten mies onkin joutunut työttömäksi ja matkatöihin, joissa on 2-3 viikkoa kuukaudessa.

- Opinnot. Helpohkon vauvan kanssa voi opiskella, mutta 2-vuotias kaipaa aikuista eri tavalla. Ulopäin tämä näkyy tietenkin niin, että äiti on vain kotiona vauvan kanssa.

- Oma yritys. vauvan kanssa onnistuu jossain määrin, mutta jälleen se 2-vuotias tarvitsee muutakin.

- Freelancer ei uskalla jättää töitä kokonaan, koska silloin ei saisi tilauksia lainkaan.

- Lähiomaisen kuolema. Isompi lapsi päiväkodissa on auttanut vanhempaa tuolloin suremaan, kun on sille järjestynyt aikaa.

- toisen vanhemman kuolema

- Jokin edellisistä yhditettynä toiseen asiaan: pieni apu omalle vanhemmalle kerran viikossa, 1-2 kurssin suorittaminen yliopistossa ja vauvanyksi tutkimuspäivä viikosa on jo 3 päivää viikossa.

[/quote]

Hirveää, jos kaikilla virikelapsilla on tuollaiset syyt takanaan. Tosiasiassa näin painavia syitä ei ole edes 10% näistä lapsista.

[/quote]

Kyllä on kamalaa olla työttäkäyvän, opiskeljan tai yrittäjän lapsi.

Samoin on tosi kamalaa, jos äiti ei olekaan kuollut synnytykseen, vaan on tehty hätäsektio.

Ota pää sieltä pensaasta, lue hieman tilastoja ja ynnäile asioita yhteen.

kamalia asioita tapahtuu, sairaudet, vaikeudet ja kuolema kuuluu elämään.

Mua kiinnostaa sama, kiihkottomasti. Osasyy se, että itselläni yksi 2-vuotias, kun toinen syntyy. Lähtökohtaisesti ajattelin hoitaa molemmat kotona, mutta hyvät puolet hoitoon viennissä kiinnostaa, jotta voin tehdä omat ratkaisut. Kotihoidon hyvät puolet tiedän.

Vähän ohiksena, mutta mun äiti on usean päiväkodin johtaja ja sanonut monesti, että nämä "virikelapset" ovat hoidossa haastavampia kuin tavallisessa päivähoidossa olevat. Lapsi vaistoaa, jos hän on päiväkodissa vain siksi, että olisi (kärjistetysti ilmaistuna) poissa tieltä.

Tositilanne: 

Päiväkodissa kaksi 2-vuotiasta lasta, jotka "parhaat kaverit" keskenään. Molempien äidit saivat kahden kuukauden ikäerolla vauvat, asuvat lähes naapureina. Vauvojen synnyttyä 2-vuotiaat jäivät päiväkotiin ja olivat 9-16 joka päivä hoidossa. Molempien vanhempien syy päivähoidon jatkumiselle oli se, että paras kaveri on päiväkodissa ja vauvasta ei ole seuraa.

HALOO!! Mikä mättää? Mikseivät nuo parhaat kaverit voi olla kotona ja vierailla vaikka päivittäin toistensa luona, kun äidit ovat vauvojen kanssa kotona? Minkä ihmeen takia ne pitää kuskata sinne päiväkotiin olemaan keskenään?

Tämä tapahtui vuonna 2012 ja olin tuossa päiväkodissa työntekijänä. Aivan sama, jos joku minut tunnistaa tästä, AIVAN SAMA! Päivähoitosysteemi on ihan perseestä.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:24"]Omassa kaveripiirissäni suurin syy on se, että äidin pää ei kestä sitä perharkea kahden pienen lapsen kanssa. Sehän on siis työtä, nimenomaan psyykkistä työtä että pärjää riittämättömyyden tunteiden ja väsymyksen kanssa ja jaksaa olla lempeä ja johdonmukainen äiti. (kun isompi on uhmassa ja pieni muuten vaan kovin tarvitseva). Heitä on siis melkein pelottanut olla lasten kanssa, koska heistä on tuntunut, että ovat silloin niin kaukana siitä ruusunpunaisesta äitylistä, mitä kuvittelivat olevansa, ja mitä ehkä olivatkin esikoisen aikaan. He eivät kestä sitä, että siinä perhearjessa on niin paljon työtä, voimakkaita tunteita ja sisäisiä ristiriitoja, eivätkä ymmärrä että sellaista se on, sellaista sen kuuluu olla ja kun siitä hommasta saa otteen, saa syvää tyydytystä siitä että pystyy, osaa ja ymmärtää, että jaksaa ja selviää.  Se on äitinä kasvamista ja kypsymistä, ainutlaatuinen tilaisuus elämässä.

 
[/quote]
Itse koin tuossa tilanteessa että se päiväkotipaikan saamimen oli ainulaatuinen tilaisuus elämässä :D
Olin kotona kahden pienen kanssa, mies teki 12h päiviä, oma isäni kuoli, ja minun olisi pitänyt kokea tyydytystä hybäksyessäni oman riittämättömyyteni.. Jokainen tyylillään

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:30"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:25"]

Meillä siirtyi 2v8kk päiväkotiin kun vauva syntyi. Sai virikkeitä ja ikätasoista seuraa päiväkodissa. Tutkimuksen mukaanhan 3v hyötyy päivähoidosta.

[/quote]

Virikehoitolapsi siis, oikein tunnustit sen. Mikset itse voi keksiä niitä mahtavia virikkeitä omalla lapsellesi? Miksi luovutat kasvatusvastuun päiväkodille?

[/quote]

Kysytkö ihan vakavissaan, miksei pienen vauvan äiti voi keksiä siinä samassa virikkeitä? Mistä sinä järjestät isommalle lapselle saman ikäistä seuraa ja sosiaalisia kontakteja? Millä ajalla keksit lapselle virikkeitä ja järkevää puuhaa? Huomaa, ettei sinulla ole lapsia tai jos on, eivät ainakaan mitään järjenjättiläisiä ole, jos vähänkin tulevat äitiinsä..

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:40"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:30"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:25"]

Meillä siirtyi 2v8kk päiväkotiin kun vauva syntyi. Sai virikkeitä ja ikätasoista seuraa päiväkodissa. Tutkimuksen mukaanhan 3v hyötyy päivähoidosta.

[/quote]

Virikehoitolapsi siis, oikein tunnustit sen. Mikset itse voi keksiä niitä mahtavia virikkeitä omalla lapsellesi? Miksi luovutat kasvatusvastuun päiväkodille?

[/quote]

Kysytkö ihan vakavissaan, miksei pienen vauvan äiti voi keksiä siinä samassa virikkeitä? Mistä sinä järjestät isommalle lapselle saman ikäistä seuraa ja sosiaalisia kontakteja? Millä ajalla keksit lapselle virikkeitä ja järkevää puuhaa? Huomaa, ettei sinulla ole lapsia tai jos on, eivät ainakaan mitään järjenjättiläisiä ole, jos vähänkin tulevat äitiinsä..

[/quote]

Vauva kainaloon ja puistoilemaan, kuka estää? Olet varmaan jo esikoisen kanssa saanut lapsiperhetuttuja? Musiikin kuuntelua kotona, piirtämistä, jne. 

Järjen köyhyyttähän se tuntuu usein olevan. Itse en koskaan kehtaisi ilmoittaa päiväkotiin, että jään kotiin vauvan kanssa ja esikoinen kulkee hoidossa (siis alle kolmivuotias). Emme tehneet kahta pientä lasta peräkkäin, koska haluan keskittyä ja hoitaa yhden lapsen kerrallaan, ei minusta olisi hoitamaan kahta. Ihmettelen sitä järjen köyhyyttä tehdä kaksi lasta pienellä ikäerolla, mutta niitä ei kuitenkaan pystytä itse hoitamaan. Eikö se ole aikamoista holtittomuutta? Sama se on murrosiässäkin kahden samanikäisen kanssa, vanhempien henkiset resurssit eivät riitä.

Miten ihmeessä meistä kasvoi täyspäisiä aikuisia, vaikka meitä ei virikkeistetty? Jouduttiin odottamaan kiltisti, kun äiti laittoi ruokaa tai hoiti sisaruksia.

Valtio ja kunnat säästäisivät rutkasti rahaa, jos äideille järjestettäisiin äitiyiskoulutusta, jossa heidät opetettaisiin kohtaamaan äitiyis järkevällä tavalla. Lisäksi tämä curling-vanhemmuus imee äidin voimavarat kuin vampyyri uhrinsa veret.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:13"]

Olin 10 vuotta päiväkodissa töissä, lopetin vuosi sitten ja vaihdoin alaa. Kolme suurinta syytä 2-vuotiaan päiväkodissa pitämiselle olivat seuraavat:

1. 2v tykkää päiväkodista ja päiväkodissa on tutut kaverit, vauvasta ei ole 2-vuotiaalle seuraa kotona.

2. Äiti ei jaksa vauvaa ja 2-vuotiasta samaan aikaan / Äiti halusi vauvalle samanlaisen vauva-arjen kuin esikoiselle, eli olla rauhassa kahdestaan.

3. Halu pitää päiväkotipaikka 2-vuotiaalla ja toive siitä, että pikkusisarus saa samasta päiväkodista helpommin paikan äitiysloman jälkeen.

[/quote]

Hyi olkoon.. Äiti ei jaksa vauvaa ja 2-vuotiasta samaan aikaan.. Jos mä en olis jaksanut niin vaihtoehtoja olisi ollut a) isompi ikäero ja b) jättää toinen tekemättä.

Itselläni oli synnytyksen jälkeinen masennus ja vauvalla koliikki. Laitoin 2, 5v. lapseni päivähoitoon. Että jaksan illat ja yöt paremmin kahden lapsen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:40"]

Kysytkö ihan vakavissaan, miksei pienen vauvan äiti voi keksiä siinä samassa virikkeitä? Mistä sinä järjestät isommalle lapselle saman ikäistä seuraa ja sosiaalisia kontakteja? Millä ajalla keksit lapselle virikkeitä ja järkevää puuhaa? Huomaa, ettei sinulla ole lapsia tai jos on, eivät ainakaan mitään järjenjättiläisiä ole, jos vähänkin tulevat äitiinsä..

[/quote]

Eih, ootko SINÄ vakavissasi? Siis ihan tosissasi? :D

En jaksanut lukea kaikkia vastauksia. Tässä kuitenkin omakohtainen näkemykseni asiaan:

itsellä vain yksi lapsi, joka riittänee meille. Synnytys oli rankka, en päässyt sängystä ylös pariin vkoon ja elämä oli varsin kivuliasta senkin jälkeen kuukauden päivät. Lisäksi lapsi oli kärsi koliikista.

kaksivuotiaana hän nukkui kyllä yöt hyvin. Mutta voin vaan kuvitella sen väsymyksen määrän, jos toinen lapsi olisi myös koliikkivauva, jonka kanssa valvot yöt ja päivät valvoisit myös kaksivuotiaan hereillä olessa. 

Ihmettelijät, kokeilkaapa huviksenne kuinka kauan pysyisitte järjissänne! ;)

Tässä syy, etten uskalla ajatella edes toisen lapsen hankkimista.