chezhelena
Seuratut keskustelut
Kommentit
Aloitin Ranskan opiskelun reilut 20 vuotta sitten. Välillä on ollut pitkiäkin taukoja, sitten taas aktiivisempia aikoja. Nyt asun Etelä-Ranskassa ja mieheni on ranskalainen. Edelleenkin kun laiskottaa, hölpötän englanniksi. Ranskani on täysin sujuvaa, mutta sen ylläpitäminen vaatii paljon. Kielioppi on mielestäni aika hankala, mutta minä olen antanut siinä kuten kaikessa vähän periksi: en jää miettimään virheitä. Pääasia on, että puhuu ja tulee ymmärretyksi. Aksenttikin on, mutta minusta se on vain osa minun persoonaani. Ranskalaisilla sanovat kaltaisistani hölpöttäjistä näin:" Elle parle comme une vache espagnole" (hän puhuu kuin espanjalainen lehmä). Tiedä sitten mistä tuokin outo sanonta tulee...
Parhaiten opit ranskan ystävän tai poikaystävän kautta, sen olen huomannut :)
Lisää ranskalaisuudesta ja elämästäni täällä blogissani: http://chezhelena.com/
Me ollaan kahden kulttuurin perhe ja siksi juhlitaan kaikkia mahdollisia isän- ja äitienpäiviä. Idea on lähtöisin minulta, koska mun mielestä elämää pitää juhlia aina kun siihen on pienikin mahdollisuus. Lahjat ovat aina pieniä – ehkäpä joku suloinen kortti, kukkia tai uusi T-paita. Pääasia on että tuona kyseisenä päivänä sankari saa olla sankari ja tuntea, että hänestä välitetään. Ei stressiä vaan ilon kautta! chezhelena.com
Puhuttua tulee ranskaa joka päivä kotona! Ja nyt blogin myötä on tullut kirjoitettua myös ruotsia ja englantia...
Tämä aihepiiri on mun mielestä niin kiinnostava. Olin kuopuksen kohdalla raskaana Yhdysvalloissa, Suomessa ja Ranskassa. Ruokavinkit vaihtelivat maiden välillä kuin yö ja päivä! Ranskassa kätilö mm. kehotti syömään tummaa suklaata, mikä sisältää kuulemma magnesiumia. Tiedä siitä sitten, mutta noudatin ohjetta orjallisesti ;) Kirjoitin näistä erilaisista muuten ruokavinkeistä postauksen blogiini, jos haluat tutustua. Terve ja iloinen poika tuli.
Meillä esikoinen meni kaksivuotiaana, vauvan synnyttyä yhdeksi/kahdeksi päiväksi viikossa hoitoon. Koska ollaan asuttu pienen lapsuus lähinnä ulkomailla ja eletty pikkuperheen piirissä tiiviisti (mummit ja ukit eivät ole täällä läsnä) todettiin, että lapsen on hyvä oppia olemaan muittenkin aikuisten kanssa ennen kuin koulu alkaa. (Täällä Ranskassahan koulu aloitetaan jo kolmevuotiaana.) Tyttö tykkäsi vaihtelusta ja toisaalta äidille oli myös ihanaa viettää vähän aikaa kaksin vauvan kanssa, muuten se oli semmoista hösöttämistä. Blogissa näitä ajatuksia suomalaisesta vanhemmuudesta lisää: chezhelena.com