Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyään ei enää hankita lapsia entiseen malliin?
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Ei enää kukaan mies halua perhettä feminismin ja metoon vuoksi. Lapsia tekevät vain yh:t, jotka huijaavat kännissä ja puutteessa olevia yhdenillanmiehiä väittämällä käyttävänsä ehkäisyä
Jos miehet ovat noin tyhmiä, he ansaitsevat tulla huijatuiksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasujen takia. Ei haluta omaan kotiin pikku diktaattoria jolla on käytännössä diplomaattinen koskemattomuus.
No ei kyllä normaalit perheet mitään lasuja saa. Kyllä se on ihan sinussa itsessä vikaa jos lastensuojelu joutuu puuttumaan.
Useimmista perheistä tehdään jossain vaiheessa lasu. Syy voi olla vaikkapa neuvola-ajan unohtaminen. Tai ylipäätään mikä tahansa poikkeava tai suositusten vastainen menettely lastenkasvatuksessa.
No siinähän tekee sitten. Ei se pelkkä ilmoitus tarkoita että lapset tullaan viemään pois. Hoitaa asiat kunnolla niin ei tarvitse murehtia
Aika paljon merkitsee myös se, että viranomaiset valvovat perhettä ja kutsuvat kuulusteluihin missä lapset yritetään saada kertomaan mitä kaikkea "pahaa" heidän vanhempansa ovat tehneet. Nykypäivän lapsiperheillä ei ole kotirauhaa ja kasvatuksen vapautta siinä mielessä missä ennen oli.
Juu ei ole ei, ei nykyään saa edes ryypätä rauhassa lasten läsnä ollessa tai antaa niille selkään, tai ihan vaan jättää niitä kotiin kun itse lähtee rimpsalle. On se kamalaa. Onneksi suurin osa perheistä on ihan normaaleja (nyt ja ennen) ja ajattelee lastensa parasta, eikä heillä ole mitään ongelmia lastensuojelun kanssa. Jos nyt joku lasu tulisikin niin siitä seuraa ainoastaan juttutuokio sossun kanssa, kun asiat on kunnossa.
Miksi nykyään ei hiihdetä 10 kilometriä kouluun entiseen malliin, ja lypsetä maitoa omista pientilan lehmistä, ja ommella omia vaatteita jne. jne.
Maailma muuttuu, hölmöläinen.
Koska naiset ovat alkaneet ajattelemaan omilla aivoillaan yhteiskunnan muuttuessa suvaitsevaisemmaksi. Enää ei tarvi pelätä jäävänsä vanhaksi piiaksi ja auta armias, vielä lapsettomaksikin!!
Nykynainen näkee muut asiat kannattavimpina. Yhteiskunnasta kiinni paljonntulevaisuudessa naiset haluavat lapsia.
Rehellisesti sanottuna, mulla ei näin 30- vuotiaana ole ymmärrystä siitä miksi ennen vanhaan se lasten hankinta oli niin itsestäänselvä asia. Tavallaan tajuan, mutta oikeasti en voi päästä sen ajan ihmisten pään sisään ymmärtämään heidän ideologioitansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun pelko jätti minun lapsiluvun yhteen. Suomessa suomalaisilla omanlainen elämä on kielletty. Kaikki ohjeistuksesta poikkeava kyseenalaistetaan neuvolassa. Myös se jos neuvolassa ei halua käydä
Ei kai kukaan ole niin tyhmä, että avoimesti puhuu tavoistaan ja teoistaan neuvolassa? Siinä takuuvarma tie ongelmiin.
Aika nopeasti lopetin puhumasta. Mutta jotenkin oletin että neuvolasta saa apua. Eihän sieltä saanut. Pahan mielen vain. Koin helpommaksi jättää lapset tekemättä kuin ottaa riski että seuraava lapsi onkin ”hankala” ja joudun neuvolan ja lastensuojelun hampaisiin.
Itseasiassa mun lapsesta sit lopulta tehtiin lastensuojeluilmoitus 16-vuotiaana. Oli kaverinsa kanssa viikonloppuyönä ulkona. Kaveri aivan tolkuttomassa kännissä. Mun lapsi oli lopulta joutunut soittamaan hätäkeskukseen koska kaveri oli oksennellut eikä pysynyt pystyssä eikä mun lapsi enää jaksanut taluttaa kaveria eikä saanut saatettava kotiin. Paikalle oli tullut poliisit, jotka puhallutti. Mun lapsi puhalsi nollat mutta hänellä oli selässään kaverin reppu jossa oli ollut alkoholia. Tästä siis lasu ja vain siksi että piti huolta kaverista
Olisiko siis parempi, että teinien annettaisiin kaikessa rauhassa kulkea reppu täynnä viinaa ilman kenenkään puuttumista? Eihän ne poliisit voi mistään tietää ettei se sinun lapsesi niitä aikonut juoda, tottakai kuka vaan teini väittäisi silmät kirkkaana ettei ne ole hänen. Lasu sitten selvittää että onhan asiat kunnossa kotona jos teinit saa kulkea ryypiskelemässä kaupungilla. Tuossakaan tilanteessa tuskin keskustelutuokiota kummempaa seurausta tuli?
Itsensä ja tulevan lapsensa elättäminen on isoin kynnyskysymys tällä hetkellä. Minä olisin valmis aloittamaan nyt, mies haluaa hyvän taloudellisen tilanteen. Opiskelemme molemmat ja osa-aikaisissa töissä.
N22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse 25-vuotias ja usein pohdin lastenhankintaa, haluanko vaiko en. Miehelle on ihan sama, kunhan saa olla kanssani. Eli mikään tekijä ei ”pakota”/aja minua hankkimaan lapsia, ellen 100% halua niitä itse.”
Pelottaa synnytys ja kaikki raskauteen liittyvä. Sairastuin jo aiemmin kohdunulkoiseen raskauteen ja en tiedä onko mikään sennarvoista, että oma terveys ontuu.
Haluan tulevaisuudessa toimia yrittäjänä, opiskelen psykaa. En tiedä jääkö aikani kaikkeen. Urastani en luovu. Se on unelmani.
Ehkä jos lasten ja uran yhdistäminen olisi helpompaa, haluaisin lapsiakin.
Omalta osaltani sanon raha. Meillä on yksi lapsi joka jo tekee asuntolainan saamisesta hankalaa. Asumismukavuus on nyt hyvä, isompaan vuokra- tai omistusasuntoon uppoaa jo hyvin paljon enemmän jos haluaa molemmille lapsille oman huoneen.
Olen yli 30 ja palkkani ei tule tästä nousemaan joten muutosta ei myöskään tule vaikka yhtäkkiä en enää kokisi olivani vanha tekemään lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasujen takia. Ei haluta omaan kotiin pikku diktaattoria jolla on käytännössä diplomaattinen koskemattomuus.
No ei kyllä normaalit perheet mitään lasuja saa. Kyllä se on ihan sinussa itsessä vikaa jos lastensuojelu joutuu puuttumaan.
Useimmista perheistä tehdään jossain vaiheessa lasu. Syy voi olla vaikkapa neuvola-ajan unohtaminen. Tai ylipäätään mikä tahansa poikkeava tai suositusten vastainen menettely lastenkasvatuksessa.
No siinähän tekee sitten. Ei se pelkkä ilmoitus tarkoita että lapset tullaan viemään pois. Hoitaa asiat kunnolla niin ei tarvitse murehtia
Aika paljon merkitsee myös se, että viranomaiset valvovat perhettä ja kutsuvat kuulusteluihin missä lapset yritetään saada kertomaan mitä kaikkea "pahaa" heidän vanhempansa ovat tehneet. Nykypäivän lapsiperheillä ei ole kotirauhaa ja kasvatuksen vapautta siinä mielessä missä ennen oli.
Juu ei ole ei, ei nykyään saa edes ryypätä rauhassa lasten läsnä ollessa tai antaa niille selkään, tai ihan vaan jättää niitä kotiin kun itse lähtee rimpsalle. On se kamalaa. Onneksi suurin osa perheistä on ihan normaaleja (nyt ja ennen) ja ajattelee lastensa parasta, eikä heillä ole mitään ongelmia lastensuojelun kanssa. Jos nyt joku lasu tulisikin niin siitä seuraa ainoastaan juttutuokio sossun kanssa, kun asiat on kunnossa.
Lasten parhaan ajattelu ei riitä. Pitää myös noudattaa kasvatussuosituksia. Kasvatussuositukset ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä aika paljonkin. Joku 80-luvun mallin kasvatus on varma lasun aihe tänä päivänä.
Lasusta saatat hyvällä tuurilla selvitä lyhyellä juttutuokiolla, mutta huonolla tuurilla et. Sitä et voi tietää etukäteen. Se on aika paljon sossun persoonastakin kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasujen takia. Ei haluta omaan kotiin pikku diktaattoria jolla on käytännössä diplomaattinen koskemattomuus.
No ei kyllä normaalit perheet mitään lasuja saa. Kyllä se on ihan sinussa itsessä vikaa jos lastensuojelu joutuu puuttumaan.
Useimmista perheistä tehdään jossain vaiheessa lasu. Syy voi olla vaikkapa neuvola-ajan unohtaminen. Tai ylipäätään mikä tahansa poikkeava tai suositusten vastainen menettely lastenkasvatuksessa.
No siinähän tekee sitten. Ei se pelkkä ilmoitus tarkoita että lapset tullaan viemään pois. Hoitaa asiat kunnolla niin ei tarvitse murehtia
Aika paljon merkitsee myös se, että viranomaiset valvovat perhettä ja kutsuvat kuulusteluihin missä lapset yritetään saada kertomaan mitä kaikkea "pahaa" heidän vanhempansa ovat tehneet. Nykypäivän lapsiperheillä ei ole kotirauhaa ja kasvatuksen vapautta siinä mielessä missä ennen oli.
Juu ei ole ei, ei nykyään saa edes ryypätä rauhassa lasten läsnä ollessa tai antaa niille selkään, tai ihan vaan jättää niitä kotiin kun itse lähtee rimpsalle. On se kamalaa. Onneksi suurin osa perheistä on ihan normaaleja (nyt ja ennen) ja ajattelee lastensa parasta, eikä heillä ole mitään ongelmia lastensuojelun kanssa. Jos nyt joku lasu tulisikin niin siitä seuraa ainoastaan juttutuokio sossun kanssa, kun asiat on kunnossa.
Lasten parhaan ajattelu ei riitä. Pitää myös noudattaa kasvatussuosituksia. Kasvatussuositukset ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä aika paljonkin. Joku 80-luvun mallin kasvatus on varma lasun aihe tänä päivänä.
Lasusta saatat hyvällä tuurilla selvitä lyhyellä juttutuokiolla, mutta huonolla tuurilla et. Sitä et voi tietää etukäteen. Se on aika paljon sossun persoonastakin kiinni.
Mitkä ihmeen kasvatussuositukset? Missä ne lukee?
Terveisin: äiti yli kymmenen vuoden ajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun pelko jätti minun lapsiluvun yhteen. Suomessa suomalaisilla omanlainen elämä on kielletty. Kaikki ohjeistuksesta poikkeava kyseenalaistetaan neuvolassa. Myös se jos neuvolassa ei halua käydä
Ei kai kukaan ole niin tyhmä, että avoimesti puhuu tavoistaan ja teoistaan neuvolassa? Siinä takuuvarma tie ongelmiin.
Aika nopeasti lopetin puhumasta. Mutta jotenkin oletin että neuvolasta saa apua. Eihän sieltä saanut. Pahan mielen vain. Koin helpommaksi jättää lapset tekemättä kuin ottaa riski että seuraava lapsi onkin ”hankala” ja joudun neuvolan ja lastensuojelun hampaisiin.
Itseasiassa mun lapsesta sit lopulta tehtiin lastensuojeluilmoitus 16-vuotiaana. Oli kaverinsa kanssa viikonloppuyönä ulkona. Kaveri aivan tolkuttomassa kännissä. Mun lapsi oli lopulta joutunut soittamaan hätäkeskukseen koska kaveri oli oksennellut eikä pysynyt pystyssä eikä mun lapsi enää jaksanut taluttaa kaveria eikä saanut saatettava kotiin. Paikalle oli tullut poliisit, jotka puhallutti. Mun lapsi puhalsi nollat mutta hänellä oli selässään kaverin reppu jossa oli ollut alkoholia. Tästä siis lasu ja vain siksi että piti huolta kaverista
Olisiko siis parempi, että teinien annettaisiin kaikessa rauhassa kulkea reppu täynnä viinaa ilman kenenkään puuttumista? Eihän ne poliisit voi mistään tietää ettei se sinun lapsesi niitä aikonut juoda, tottakai kuka vaan teini väittäisi silmät kirkkaana ettei ne ole hänen. Lasu sitten selvittää että onhan asiat kunnossa kotona jos teinit saa kulkea ryypiskelemässä kaupungilla. Tuossakaan tilanteessa tuskin keskustelutuokiota kummempaa seurausta tuli?
Miksi lastensuojelusta on tehty yleinen lapsiperheiden ongelmien (tai oletettujen ongelmien) ratkaisuvirasto? Miksi perheet ja koulut eivät saa enää ratkaista asioita itse? Miksi tavallisista perheasioista on tehty viranomaisasioita?
Nämä viinajutut ovat tyypillinen esimerkki siitä miten kulttuuri on muuttunut. Ennen vanhaan kännissä kotiin saapuva teini pelkäsi vanhempiensa antamaa rangaistusta. Nykyisin taas kännissä kotiin saapuvan teinin vanhemmat pelkäävät lasua.
Ei ole kestäviä parisuhteita.
Etenkään miehet eivät uskalla ottaa riskiä lapsesta. Tämä on sitten sitä "välttelyä".
Jos en olisi jo isä, en missään nimessä suostuisi sitoutumaan tiiviiseen parisuhteeseen enkä varsinkaan hankkimaan lasta naisen ehdotuksesta.
Miksi pitäisi suostua lapseen, jos ei ole luottoa siihen, että puoliso ei pysy rinnalla lapsen syntymän jälkeen?
"Ei ollut vaan mun juttu" toteaa nainen, ja häipyy, etsii uuden miehen, lapsi on vuoroviikoin miehellä ja tästä huolimatta joutuu maksamaan elatusmaksuja naiselle.
Ostettu kämppä menee myyntiin tai jää naiselle - ja isomman taloudellisen riskin kantaa taas mies.
Nyt pikatiedote naisille, jotka tuskailevat miesten sitoutumishalun puutetta: olette itse luoneet tuon tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteiskunta sähköistyy kovaa vauhtia, silti sähkön hinta on nousemassa melkoisesti. Kohta ei ole varaa maksaa sähkölaskua, joten ei siihen tilanteeseen viitsi itseään paksuksikaan pamauttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kokenut 'äitiyden kutsua'. N33
Mieli ehtii muuttua.
Niin mullekin sanottiin 20 vuotta sitten. Jos se mieli niin helposti muuttuu, minkä takia tämän ketjun aihe herättää keskustelua?
T. Vela 40v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun pelko jätti minun lapsiluvun yhteen. Suomessa suomalaisilla omanlainen elämä on kielletty. Kaikki ohjeistuksesta poikkeava kyseenalaistetaan neuvolassa. Myös se jos neuvolassa ei halua käydä
Ei kai kukaan ole niin tyhmä, että avoimesti puhuu tavoistaan ja teoistaan neuvolassa? Siinä takuuvarma tie ongelmiin.
Aika nopeasti lopetin puhumasta. Mutta jotenkin oletin että neuvolasta saa apua. Eihän sieltä saanut. Pahan mielen vain. Koin helpommaksi jättää lapset tekemättä kuin ottaa riski että seuraava lapsi onkin ”hankala” ja joudun neuvolan ja lastensuojelun hampaisiin.
Itseasiassa mun lapsesta sit lopulta tehtiin lastensuojeluilmoitus 16-vuotiaana. Oli kaverinsa kanssa viikonloppuyönä ulkona. Kaveri aivan tolkuttomassa kännissä. Mun lapsi oli lopulta joutunut soittamaan hätäkeskukseen koska kaveri oli oksennellut eikä pysynyt pystyssä eikä mun lapsi enää jaksanut taluttaa kaveria eikä saanut saatettava kotiin. Paikalle oli tullut poliisit, jotka puhallutti. Mun lapsi puhalsi nollat mutta hänellä oli selässään kaverin reppu jossa oli ollut alkoholia. Tästä siis lasu ja vain siksi että piti huolta kaverista
Mikä tässä oli muka väärin? Oletko oikeasti sitä mieltä, että ei ollut aihetta?
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 25-vuotias ja usein pohdin lastenhankintaa, haluanko vaiko en. Miehelle on ihan sama, kunhan saa olla kanssani. Eli mikään tekijä ei ”pakota”/aja minua hankkimaan lapsia, ellen 100% halua niitä itse.”
Pelottaa synnytys ja kaikki raskauteen liittyvä. Sairastuin jo aiemmin kohdunulkoiseen raskauteen ja en tiedä onko mikään sennarvoista, että oma terveys ontuu.
Haluan tulevaisuudessa toimia yrittäjänä, opiskelen psykaa. En tiedä jääkö aikani kaikkeen. Urastani en luovu. Se on unelmani.
Ehkä jos lasten ja uran yhdistäminen olisi helpompaa, haluaisin lapsiakin.
Sulla on onneksi vielä jokunen vuosi aikaa miettiä asiaa. Eiköhän se asia ajan kanssa selkene. Monesti sitä ei edes voi itse päättää, tai ainakin sen suhteen, jos ei esimerkiksi voi saada lapsia.
Vierailija kirjoitti:
1. Yleistyvänä ilmiönä naisten korkeakoulutettu asema ja korkealle pyrkiminen vs miesten työttömyys ja matalatulotaso. Naiset eivät tästä syystä löydä sopivaa kumppania.
2. Isät eivät edelleenkään jää isyyslomille ja edelleen todennäköisemmin kotiinjäävä puolisko olisi nainen.
3. Pelätään synnytystä, kompikaatioita, omaa terveyttä yleisesti.
4. Koska vanhemmuus ei ole tänäpäivänä varsinkaan naisille kovin kannattavaa. Paljon riskejä ja toisaalta paineita.
5. Yksinkertaisesti se ei kuulu tavoitteisiin, koska yhteiskuntakaan ei siihen ”pakota”.
Naisen elämässä lapset on kokonaisvaltaisemmin isompi riski kuin miehille. Ensin raskaus ja synnytys riskeineen, vanhempainvapaiden vuoksi heikkenevät tulot ja urakehitys, naiset edelleen hoitaa lapsia enemmän myös töihin palattuaan. Jos olisi mies, voisin tehdä kolmannen lapsen vaikka heti. Äitinä ei kiitos enää vauva-aikaa ja pitkää katkosta työuraan. Muutaman kk hoitovapaan voisin pitää ja mieluusti maksaa isomman osan perheen menoista jos mies jäisi kotiin.
Palataan asiaan sitten, kun töitä saa tavallinen Matti tai Maija Meikäläinenkin suoraan firmaan sisään kävelemällä, niin kuin oli asian laita vielä 1980-luvulla.
Ei pelota lasut enkä biletä tai matkustele kummemmin. Sen sijaan en ole perinyt/saanut lantinlanttia joten käsiraha asuntoon on kerättävä itse samalla kun tasapainoilee korkeakoulutettuna pätkätöiden, irtisanomisten ja määräaikaisuuksien viidakossa maassa jossa elinkustannukset on erittäin kalliit ja verotus korkea. Oma elintasoni on tällä hetkellä hyvä, mutta alle kolmekymppisenä olen jo kokenut yt-kierroksia ja määräaikaisuuksia siinä määrin että tiedän ettei vakituinen työpaikkakaan ole pidemmän päälle varma. -90 luvun lama-ajan lapsena sekä vähävaraisen lapsuuden kokeneena koen suurta ahdistusta taloudellisesta tilanteesta joten lastenhankkimiselle ei uskalla suoda ajatustakaan tällä hetkellä. En ajattele lasten tarvitsevan ympärilleen rikkauksia, mutta en myöskään halua hankkia lapsia tilanteessa jossa kotina toimii pieni vuokrakaksio ja perheen työllisyystilanne elää vuositasolla. Edes pienehkön rivitalon ostaminen pk-seudun ulkopuolelta (alueelta lähellä työmahdollisuuksia) kestää vuosia sillä käsirahan kartuttaminen kestää ja pankki ei myönnä ymmärrettävästi lainaa ilman vakituista työsuhdetta.
Tässä on ihan varmasti se suurin syy lapsihaaveiden lykkäämiselle. Ihan normaali keskiluokkainen elämäntapa lipuu helposti monien ulottumattomiin epävarman työllisyystilanteen sekä nousseiden elinkustannusten vuoksi.