Miksi nykyään ei enää hankita lapsia entiseen malliin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolineutraalit liikennemerkit jo saavat minussa aikaan sen, että mietin vakavasti, onko tämä maailma sopiva paikka etenkään tulevaisuuden lapsille (=tytöille ja pojille).

Mitä sukupuolta ne liikennemerkit on ennen edustaneet? Käsittämätöntä nykymaailmassa on se, että ylpeillään kilpaa siitä kuinka retardi on.

Yhden pisteen vihjeenä, liikennemerkit uudistettiin, ne eivät ole sukupuolineutraaliuden kanssa missään tekemisissä. Voi tulla järkytyksenä, mutta eihän niillä ole edes sormia eikä nilkkoja, ulise lumihiutale seuraavaksi siitä.

Kyllä vanhoista merkeistä näki sen, että oliko niissä mies-, nais-, poika- vai tyttöoletettuja. Esimerkiksi jalkakäytävän merkissä roteva miesoletettu talutti kädestä mekkoon puettua tyttöoletettua, eli ilmeisesti loukkasi tyttöoletetun fyysistä koskemattomuutta patriarkaaliset ajatukset mielessään.

Ja sinä siis väistät jalankulkijaa vain jos se kombo muistuttaa liikennemerkkiä? Lastenvaunuja työntävän äidin päälle saa ajaa, koska liikennemerkissä on "mies- ja tyttöoletettu"? Nyt sinulla ei aivokapasiteetti riitä ymmärtämään että niiden ihmisten päälle ei saa ajaa koska liikennemerkissä on ihminen jonka sukupuolta et erota (sukuelimiä ei näkynyt vanhoissakaan merkeissä, oletit vain hahmon mallin mukaan). Kyllä on autistinen ajatusmaailma. Uudistus on tehty yhdenmukaistamaan eurooppalaiset liikennemerkit ja jos joku maalittaja on heittänyt syötin sukupuolineutraaliudesta niin käyt syöttiin kuin piraja? Tee palvelus, älä tule minun hoodeilleni ajamaan, olen nainen vaikka käytän housuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään vanhemmuus on todella paljon vaativampaa kuin ennen. Ennen lapset kulkivat vapaina ja huolehtivat itse asioistaan. Ei tarvinnut olla merkkivaatteita ja vempaimia eikä edes harrastuksia. Ei ollut Wilmaa. Eikä kaikki äidit käyneet töissä.

Ennen lapset osasivat harrastaa itsenäisesti eikä heitä tarvinnut kuljettaa autolla paikasta toiseen. Lapset saivat kavereita naapuriston muista lapsista ja luokkatovereistaan. Jalkapalloa pystyi pelaamaan koulun lähellä olevalla hiekkakentällä omalla kaveriporukalla ilman mitään virallista seuratoimintaa. Lankapuhelimien valtakaudella ei oletettu että lapset ja nuoret olisivat koko ajan tavoitettavissa vaan luotettiin siihen että he olivat päivän koulussa ja heitä näki sitten kun he tulivat kotiin.

Kyse ei ole siitä osaavatko lapset nykyään harrastaa itsenäisesti, vaan siitä saavatko he. Esim itse olen 90-luvulla leikkinyt yksin 5-vuotiaana pihalla tuntikausia kolmevuotiaan siskoni kanssa. Nykyään ei tulisi kuuloonkaan, että lapset voisi päästää yksin leikkimään tuon ikäisinä pihalle tuntikausiksi kun äiti tekee ruokaa ja siivoaa taloa yksin. Koulustakaan ei saa esim lähteä yksin kotiin ekalla luokalla, omassa lapsuudessa ei ollut mitään ongelmaa pyöräillä yksin kotiin.

Nämä asiat mitä "ei saa" ja "ei tule kuuloonkaan". Ovatko ne niistä kuuluisia lasuasioita, eli viranomaiset puuttuvat niihin vaikka ne eivät laittomia olekaan?

Suurin osa noista on sellaisia asioita jotka fiksu vanhempi tajuaa itsekin. Esim se ettei ekalla luokalla saa itse lähteä koulusta kotiin on monekin koulun sääntö, joten siitä en osaa sanoa miten koulu toimii jos sääntöä rikotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään vanhemmuus on todella paljon vaativampaa kuin ennen. Ennen lapset kulkivat vapaina ja huolehtivat itse asioistaan. Ei tarvinnut olla merkkivaatteita ja vempaimia eikä edes harrastuksia. Ei ollut Wilmaa. Eikä kaikki äidit käyneet töissä.

Ennen lapset osasivat harrastaa itsenäisesti eikä heitä tarvinnut kuljettaa autolla paikasta toiseen. Lapset saivat kavereita naapuriston muista lapsista ja luokkatovereistaan. Jalkapalloa pystyi pelaamaan koulun lähellä olevalla hiekkakentällä omalla kaveriporukalla ilman mitään virallista seuratoimintaa. Lankapuhelimien valtakaudella ei oletettu että lapset ja nuoret olisivat koko ajan tavoitettavissa vaan luotettiin siihen että he olivat päivän koulussa ja heitä näki sitten kun he tulivat kotiin.

Kyse ei ole siitä osaavatko lapset nykyään harrastaa itsenäisesti, vaan siitä saavatko he. Esim itse olen 90-luvulla leikkinyt yksin 5-vuotiaana pihalla tuntikausia kolmevuotiaan siskoni kanssa. Nykyään ei tulisi kuuloonkaan, että lapset voisi päästää yksin leikkimään tuon ikäisinä pihalle tuntikausiksi kun äiti tekee ruokaa ja siivoaa taloa yksin. Koulustakaan ei saa esim lähteä yksin kotiin ekalla luokalla, omassa lapsuudessa ei ollut mitään ongelmaa pyöräillä yksin kotiin.

Mistä lasten vanhemmat saavat tietää esimerkiksi sen, että 5-vuotiasta ei enää saa jättää tuntikausiksi pihalle kolmevuotiaan siskon kanssa? Kerrotaanko neuvolassa ikärajat pihalle jättämisen suhteen?

Ei ole kyse siitä, että olisi jotain salaisia sääntöjä. Kyse on siitä, että elämä on muuttunut ja vaaroista ollaan paremmin perillä. Joten vastuullinen vanhempi tietää itse ettei ole reilua viisivuotiaalle laittaa hänet vastuuseen kolmevuotiaan turvallisuudesta.

Mistä vastuullinen vanhempi tietää sen, että nykyaikana eri asiat ovat vastuullisia kuin vaikkapa 30 vuotta sitten? Täytyyhän hänen jostain olla nuo asiat kuullut.

PS. Ei se ole mitenkään tavatonta nykyisinkään, että tuon ikäiset ovat keskenään pihalla.

Kai tämä on paikkakuntakohtaista. Pk-seudulla esim en ole koskaan kuullut tuon ikäisten olevan kaksin pihalla. Omassa kaveripiirissä ei tuollaista harrasteta.

Ei kaikkea tarvitse oppia virallista kautta, on monia asioita tässä maailmassa mitä ihmiset ovat oppineet ajan kanssa ihan vaan kokemusten kautta. Kuten sen, ettei liian pieniä lapsia jätetä vartioimatta pihalle. Tai päästetä 6 vuotiasta yksin uimaan kesällä. Tai anneta 25 vuotiaan harjoitella autolla ajamista metsätiellä salaa kavereiden kanssa. Kaikki asioita joita itse olen kokenut lapsena ja tiedän etten anna omien lasten kokea samaa.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään vanhemmuus on todella paljon vaativampaa kuin ennen. Ennen lapset kulkivat vapaina ja huolehtivat itse asioistaan. Ei tarvinnut olla merkkivaatteita ja vempaimia eikä edes harrastuksia. Ei ollut Wilmaa. Eikä kaikki äidit käyneet töissä.

Ennen lapset osasivat harrastaa itsenäisesti eikä heitä tarvinnut kuljettaa autolla paikasta toiseen. Lapset saivat kavereita naapuriston muista lapsista ja luokkatovereistaan. Jalkapalloa pystyi pelaamaan koulun lähellä olevalla hiekkakentällä omalla kaveriporukalla ilman mitään virallista seuratoimintaa. Lankapuhelimien valtakaudella ei oletettu että lapset ja nuoret olisivat koko ajan tavoitettavissa vaan luotettiin siihen että he olivat päivän koulussa ja heitä näki sitten kun he tulivat kotiin.

Kyse ei ole siitä osaavatko lapset nykyään harrastaa itsenäisesti, vaan siitä saavatko he. Esim itse olen 90-luvulla leikkinyt yksin 5-vuotiaana pihalla tuntikausia kolmevuotiaan siskoni kanssa. Nykyään ei tulisi kuuloonkaan, että lapset voisi päästää yksin leikkimään tuon ikäisinä pihalle tuntikausiksi kun äiti tekee ruokaa ja siivoaa taloa yksin. Koulustakaan ei saa esim lähteä yksin kotiin ekalla luokalla, omassa lapsuudessa ei ollut mitään ongelmaa pyöräillä yksin kotiin.

Nämä asiat mitä "ei saa" ja "ei tule kuuloonkaan". Ovatko ne niistä kuuluisia lasuasioita, eli viranomaiset puuttuvat niihin vaikka ne eivät laittomia olekaan?

Suurin osa noista on sellaisia asioita jotka fiksu vanhempi tajuaa itsekin. Esim se ettei ekalla luokalla saa itse lähteä koulusta kotiin on monekin koulun sääntö, joten siitä en osaa sanoa miten koulu toimii jos sääntöä rikotaan.

Fiksu vanhempi on tietoinen kasvatussuosituksista ja noudattaa niitä vapaaehtoisesti ilman, että asiaan tarvitsee puuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään vanhemmuus on todella paljon vaativampaa kuin ennen. Ennen lapset kulkivat vapaina ja huolehtivat itse asioistaan. Ei tarvinnut olla merkkivaatteita ja vempaimia eikä edes harrastuksia. Ei ollut Wilmaa. Eikä kaikki äidit käyneet töissä.

Ennen lapset osasivat harrastaa itsenäisesti eikä heitä tarvinnut kuljettaa autolla paikasta toiseen. Lapset saivat kavereita naapuriston muista lapsista ja luokkatovereistaan. Jalkapalloa pystyi pelaamaan koulun lähellä olevalla hiekkakentällä omalla kaveriporukalla ilman mitään virallista seuratoimintaa. Lankapuhelimien valtakaudella ei oletettu että lapset ja nuoret olisivat koko ajan tavoitettavissa vaan luotettiin siihen että he olivat päivän koulussa ja heitä näki sitten kun he tulivat kotiin.

Kyse ei ole siitä osaavatko lapset nykyään harrastaa itsenäisesti, vaan siitä saavatko he. Esim itse olen 90-luvulla leikkinyt yksin 5-vuotiaana pihalla tuntikausia kolmevuotiaan siskoni kanssa. Nykyään ei tulisi kuuloonkaan, että lapset voisi päästää yksin leikkimään tuon ikäisinä pihalle tuntikausiksi kun äiti tekee ruokaa ja siivoaa taloa yksin. Koulustakaan ei saa esim lähteä yksin kotiin ekalla luokalla, omassa lapsuudessa ei ollut mitään ongelmaa pyöräillä yksin kotiin.

Mistä lasten vanhemmat saavat tietää esimerkiksi sen, että 5-vuotiasta ei enää saa jättää tuntikausiksi pihalle kolmevuotiaan siskon kanssa? Kerrotaanko neuvolassa ikärajat pihalle jättämisen suhteen?

Ei ole kyse siitä, että olisi jotain salaisia sääntöjä. Kyse on siitä, että elämä on muuttunut ja vaaroista ollaan paremmin perillä. Joten vastuullinen vanhempi tietää itse ettei ole reilua viisivuotiaalle laittaa hänet vastuuseen kolmevuotiaan turvallisuudesta.

Mistä vastuullinen vanhempi tietää sen, että nykyaikana eri asiat ovat vastuullisia kuin vaikkapa 30 vuotta sitten? Täytyyhän hänen jostain olla nuo asiat kuullut.

PS. Ei se ole mitenkään tavatonta nykyisinkään, että tuon ikäiset ovat keskenään pihalla.

Kai tämä on paikkakuntakohtaista. Pk-seudulla esim en ole koskaan kuullut tuon ikäisten olevan kaksin pihalla. Omassa kaveripiirissä ei tuollaista harrasteta.

Ei kaikkea tarvitse oppia virallista kautta, on monia asioita tässä maailmassa mitä ihmiset ovat oppineet ajan kanssa ihan vaan kokemusten kautta. Kuten sen, ettei liian pieniä lapsia jätetä vartioimatta pihalle. Tai päästetä 6 vuotiasta yksin uimaan kesällä. Tai anneta 25 vuotiaan harjoitella autolla ajamista metsätiellä salaa kavereiden kanssa. Kaikki asioita joita itse olen kokenut lapsena ja tiedän etten anna omien lasten kokea samaa.

Eri

Pk-seudulla on hyvin monenlaista käytäntöä. Eli sosiaalinen koodisto vaihtelee asuinalueittain ja kaveripiireittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään vanhemmuus on todella paljon vaativampaa kuin ennen. Ennen lapset kulkivat vapaina ja huolehtivat itse asioistaan. Ei tarvinnut olla merkkivaatteita ja vempaimia eikä edes harrastuksia. Ei ollut Wilmaa. Eikä kaikki äidit käyneet töissä.

Tämä on ihan pötyä. Merkkivaatteet oli esim. 80-luvulla paljon tärkeämpiä kuin nykyään. Eikä Suomi ole ikinä ollut kotiäitien maa.

Ei tosiaankaan ollut.

Minulla ei ollit koskaan, KOSKAAN, mitään muotivaatetta, minua kiusattiin kyllä koko ala-aste, mutta ei ikinä, IKINÄ, vaatteista!

Mutta juu, ei nykyäänkään tarvitse merkki- ja muotivaatteisiin lasta pukea, mutta sosiaalinen paine kalliiseen vanhemmuuteen on kova.

Olet huono vanhempi, jos lapsellasi ei ole vähintään kahta maksettua harrastusta.

Olet huono vanhempi, jos et sijoita lapsesi lapsilisiä tuottavasti(vähintään säästä niitä lapsellesi opiskelurahaksi).

Lapsilisäthän on tarkoitettu lapsesta koituviin elinkustannuksiin.

Työeure on silppuuntunut, vakituista työpaikkaa ei välttämättä saa hyvälläkään koulutuksella, monilla aloilla reaaliansiot ovat laskeneet, moni työssäkäyvä on köyhä kokoaikatyöstä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaltaan vaikuttaa varmaan sekin, että lasten hankinta ei ole enää yhtä voimakkaasti yhteiskunnan naisia kohtaan asettama oletus kuten aiemmin. Naisilla on enemmän vapauksia eikä lapsetonta naista enää ihmetellä yhtä paljon kuin aiemmin (toki vanhempi sukupolvi tätä tekee edelleen).

Tämä näkyy myös siinä, että ihan asiallinen töissä käyvä mies voi hyvin jäädä ilman lapsia, kun ei koskaan löydä naista, joka haluaisi hänen kanssaan lapsia. Meillä 40% kotitalouksista on sinkkutalouksia.

Itselle kävi näin. Vaimo kyllä nyt löytyy, mutta hän oli jo pyöräyttänyt lapset exänsä kanssa kun löysimme keski-ikäisinä toisemme, eikä halua lisää lapsia. Ainoa nainen, jolle olen kelvannut yli kuukaudeksi seurustelukumppaniksi. Ei silti, olen ihan onnellinen, mutta tuo on se totuus, miksi ei lapsia minulla ole.

Suurimmalla osalla sinkuista on lapsia.