Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ei saisi olla kateellinen tai vihainen?
28.09.2021 |
Kaikki tunteet ovat terveitä ja normaaleja. Epätervettä olisi piilottaa ja peittää tuntemuksensa. Järkevämpää on purkaa kyseinen tunne ja miettiä tunteelle joku alkupiste. Miksi tunnen näin? Mikä saa minut tuntemaan näin? Tunteitaan voi oppia käsittelemään ja havannoimaan sekä ymmärtämään. Sitä kautta tunnereaktiivisuutta voi säädellä ja hallita. Esim vaikka olen vihainen, en silti satuta toisia tunteen takia.
Niin. Mitäs mieltä olette? Kiellättekö tunteenne? Osaatteko hyväksyä tuntevanne esim kateutta, mutta lopulta osaavanne vain hallita sen voimakkuutta mielessänne?
Kommentit (141)
101/141
|
28.09.2021 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Voin olla aivan saataran vihainen, pohjattoman surullinen ja jopa katkerakin joskus, mutta kateellinen en ole koskaan.
Sinulla noin. Ei se kateuden tunne kuitenkaan väärin ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te, jotka ette koskaan ole kenellekään kateellisia mistään. Ettekö oikeasti koskaan ajattele, että tuollapa on hyvän näköinen ruoka-annos, kiva koti, paljon energiaa, mielenkiintoinen työ tms, olisipa kiva jos minullakin olisi? Siis koskaan ette toivo itsellenne jotain hyvää, jota olette jollain nähneet?
Minusta siis ei ole keneltäkään muulta pois jos joku noin ajattelee, eihän siinä haluta sitä nimenomaista asiaa pois toiselta vaan että itsellä olisi myös. Enkä siksi ymmärrä kateuden täydellistä demonisointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin olla aivan saataran vihainen, pohjattoman surullinen ja jopa katkerakin joskus, mutta kateellinen en ole koskaan.
Sinulla noin. Ei se kateuden tunne kuitenkaan väärin ole.
Mikä tässä maailmassa ja ihmisten tunteissa nyt väärin olisi. Aika laaja on tunteiden kirjo. Kateellisuus nyt vain on myrkkyä, ja pahantahtoisuutta toisen onnea kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ette koskaan ole kenellekään kateellisia mistään. Ettekö oikeasti koskaan ajattele, että tuollapa on hyvän näköinen ruoka-annos, kiva koti, paljon energiaa, mielenkiintoinen työ tms, olisipa kiva jos minullakin olisi? Siis koskaan ette toivo itsellenne jotain hyvää, jota olette jollain nähneet?
Minusta siis ei ole keneltäkään muulta pois jos joku noin ajattelee, eihän siinä haluta sitä nimenomaista asiaa pois toiselta vaan että itsellä olisi myös. Enkä siksi ymmärrä kateuden täydellistä demonisointia.
En osaa kadehtia asioita jotka voisin tehdä itsekkin jos haluaisin. Osan saa rahalla, osan sinnikkäällä työllä. Niinkauan kuin asia voi olla minunkin saavutettavissa en tunne kateutta vaan iloa toisen onnesta. Tiedän etten ole normaali tämän suhteen mutta kateus ei kuulu luonteeseni ollenkaan. Katkera osaan olla joissain asioissa mutta siitäkin pääsen yli suht nopsaan. En ole myöskään yhtään kilpailuhenkinen, kunnianhimoakin on vain vähän, liittyköhän nämä toisiinsa.
.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ette koskaan ole kenellekään kateellisia mistään. Ettekö oikeasti koskaan ajattele, että tuollapa on hyvän näköinen ruoka-annos, kiva koti, paljon energiaa, mielenkiintoinen työ tms, olisipa kiva jos minullakin olisi? Siis koskaan ette toivo itsellenne jotain hyvää, jota olette jollain nähneet?
Minusta siis ei ole keneltäkään muulta pois jos joku noin ajattelee, eihän siinä haluta sitä nimenomaista asiaa pois toiselta vaan että itsellä olisi myös. Enkä siksi ymmärrä kateuden täydellistä demonisointia.En osaa kadehtia asioita jotka voisin tehdä itsekkin jos haluaisin. Osan saa rahalla, osan sinnikkäällä työllä. Niinkauan kuin asia voi olla minunkin saavutettavissa en tunne kateutta vaan iloa toisen onnesta. Tiedän etten ole normaali tämän suhteen mutta kateus ei kuulu luonteeseni ollenkaan. Katkera osaan olla joissain asioissa mutta siitäkin pääsen yli suht nopsaan. En ole myöskään yhtään kilpailuhenkinen, kunnianhimoakin on vain vähän, liittyköhän nämä toisiinsa.
.
Nyt huijasin, siis toki joskus tunnen olon että voi kun osaisin itsekkin tehdä noin. Joskus jotkut on vaan huikean taitavia ja lahjakkaita. Tuon tunteen myötä olen itsekkin aika hyvä muutamassa jutussa eli sain näiltä ihmisiltä inspiraation lähteä kehittämään itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ette koskaan ole kenellekään kateellisia mistään. Ettekö oikeasti koskaan ajattele, että tuollapa on hyvän näköinen ruoka-annos, kiva koti, paljon energiaa, mielenkiintoinen työ tms, olisipa kiva jos minullakin olisi? Siis koskaan ette toivo itsellenne jotain hyvää, jota olette jollain nähneet?
Minusta siis ei ole keneltäkään muulta pois jos joku noin ajattelee, eihän siinä haluta sitä nimenomaista asiaa pois toiselta vaan että itsellä olisi myös. Enkä siksi ymmärrä kateuden täydellistä demonisointia.
No en oikeastaan. Aika vähän käytän aikaani toisten elmien analysoimiseen ja miettimiseen että tuolla on tuollaista ja minulle siihen verrattuna tällaista. En osaa vertailla omaa elämäänbi toisten elämiin. Tuo ei kyllä myöskään ole kateutta että ihastelee jonkun kotia, tai että toivoisi että itsellä oliei varaa tietynlaiseen kotiin. Se on kateutta sitten kun haluaisi siltä toiselta pois sen mitä hänellä on, ja pahimmassa tapauksessa joko pyrkii siihen, tai passiivisaggressiivisesti odottaa hetkeä jolloin pääsee iskemään kateuden kohteen herkkään paikkaan silloin kun hänellä meneekin joku asia huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ette koskaan ole kenellekään kateellisia mistään. Ettekö oikeasti koskaan ajattele, että tuollapa on hyvän näköinen ruoka-annos, kiva koti, paljon energiaa, mielenkiintoinen työ tms, olisipa kiva jos minullakin olisi? Siis koskaan ette toivo itsellenne jotain hyvää, jota olette jollain nähneet?
Minusta siis ei ole keneltäkään muulta pois jos joku noin ajattelee, eihän siinä haluta sitä nimenomaista asiaa pois toiselta vaan että itsellä olisi myös. Enkä siksi ymmärrä kateuden täydellistä demonisointia.
En toivo, minulla on kaikki mitä tarvitsen eli olen tyytyväinen elämääni. Kateus lähtee tyytymättömyydestä omaan elämään ja pahantahtoisesta vertailusta (tuo ei ole ansainnut sitä mutta minä olen, tuo on onnekas mutta minä en jne.) eli toivominen pelkästään ei kateutta olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sille on nimikin; toksinen positiivisuus. Kaiken pitäisi koko ajan olla ah niin ihanaa. Mitään negatiivista ei saisi koskaan sanoa. Ei ihme ole, että joillakin napsahtaa, kun tarpeeksi kauan esittää olevansa aina onnellinen ja iloinen.
Varmaan niillä jotka esittää noin, mutta meillä jotka emme ole vihaisia ja kateellisia elämä näyttäytyykin ihan erilaisena.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ette koskaan ole kenellekään kateellisia mistään. Ettekö oikeasti koskaan ajattele, että tuollapa on hyvän näköinen ruoka-annos, kiva koti, paljon energiaa, mielenkiintoinen työ tms, olisipa kiva jos minullakin olisi? Siis koskaan ette toivo itsellenne jotain hyvää, jota olette jollain nähneet?
Minusta siis ei ole keneltäkään muulta pois jos joku noin ajattelee, eihän siinä haluta sitä nimenomaista asiaa pois toiselta vaan että itsellä olisi myös. Enkä siksi ymmärrä kateuden täydellistä demonisointia.
Minusta se ei ole kateutta, jos haluaa itselleen jotain sellaista, mitä toisellakin on. Vaan se on kateutta, jos harmittaa se, että toisella on jotain, mitä itseltä puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ette koskaan ole kenellekään kateellisia mistään. Ettekö oikeasti koskaan ajattele, että tuollapa on hyvän näköinen ruoka-annos, kiva koti, paljon energiaa, mielenkiintoinen työ tms, olisipa kiva jos minullakin olisi? Siis koskaan ette toivo itsellenne jotain hyvää, jota olette jollain nähneet?
Minusta siis ei ole keneltäkään muulta pois jos joku noin ajattelee, eihän siinä haluta sitä nimenomaista asiaa pois toiselta vaan että itsellä olisi myös. Enkä siksi ymmärrä kateuden täydellistä demonisointia.En toivo, minulla on kaikki mitä tarvitsen eli olen tyytyväinen elämääni. Kateus lähtee tyytymättömyydestä omaan elämään ja pahantahtoisesta vertailusta (tuo ei ole ansainnut sitä mutta minä olen, tuo on onnekas mutta minä en jne.) eli toivominen pelkästään ei kateutta olekaan.
Kateus on kyllä ihmisessä itsessään. Joku jolla on vaikka ja miten paljon, voi silti kadehtia vaikka mitä pikkujuttuja-
Ihminen on luonnostaan kateellinen ja vihainen. Eri asia on se, osaako näitä hallita. Porukka täällä keskustelussa esittää ”en minä ole kateellinen ikinä, se on turhaa”. Moni muukin asia on turha ja tunne on turha. Mitä hyötyä itkeä tuntitolkulla lattialla sydänsurujaan, mutta niin vain ihminen voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kateus tai viha hallitsevat elämää tai ihmissuhteita, kuten täällä ollaan monesti nähty, niin siinä mennään metsään ja lujaa. Jos ei osaa olla myöskään onnellinen esim. toisen menestyksen puolesta, niin onhan se jotenkin surullista. Joku kadehti ystävänsä vaurastumista niin, että halusi laittaa välit kokonaan poikki kateuden takia, eikö se ole jo sairasta?
Tässä sitä tunnetta eli kateutta ei siis osata hallita. Käyttäytymistään ei olla osattu purkaa ja käsitellä. Siksi kateus vie vallan ihmisestä. Ap
Vihaiset on ärsyttäviä.En halua olla niiden tunteiden kaatopaikka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus ja viha ovat myrkkyä itselle ja ympäristölle. Niistä pitää pyrkiä eroon, ei tukahduttamalla vaan muuttamalla asenteitaan ja näkökulmaa. Tosin kateus on usein luonnevika, josta ei pääse eroon. Terveluonteinen ihminen ei oikeastaan tunne kateutta, se ei ole kateutta että innostuu itsekin jostain mitä näkee muilla, vaan siinä on kyse inspiraation saamisesta vaikutteiden kautta. Kateus on myrkyllinen mielentila, joka saa haluamaan muilta jotain pois ja tekee kyvyttömäksi iloitsemasta muiden onnesta.
Onneksi kateus voi olla myös asennevamma, jonka pystyy korjaamaan, jos saa itsensä ymmärtämään miten myrkyllistä se on ja ettei toisten menestys, ilo ja onni ole itseltä pois, vaan ne tuottavat iloa myös muille, empaattisille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kateus tai viha hallitsevat elämää tai ihmissuhteita, kuten täällä ollaan monesti nähty, niin siinä mennään metsään ja lujaa. Jos ei osaa olla myöskään onnellinen esim. toisen menestyksen puolesta, niin onhan se jotenkin surullista. Joku kadehti ystävänsä vaurastumista niin, että halusi laittaa välit kokonaan poikki kateuden takia, eikö se ole jo sairasta?
Mielestäni ihan ymmärrettävää jos henkilö on kaikin tavoin yrittänyt vaurastua muttei ole onnistunut. Miksi pitäisi jäädä vierestä seuraamaan kun toinen nauttii siitä mistä itse jää aina paitsi.
Miten se ystävän jättäminen tässä tapauksessa auttaa? Eikö ennemmin kannattaisi kysyä neuvoja tai selvittää mitä tämä toinen henkilö tekee paremmin? Kateus kutistaa kadehtijankin elämää ja elinpiiriä sekä mahdollisuuksia. Esim. työelämässä vapaaksi päästetty kateus vaikuttaa todennäköisesti kaikkein eniten sen kadehtijan omiin mahdollisuuksiin esím. edetä urallaan, koska kukapa jonkun negatiivisen henkilön kanssa jaksaisi tehdä mitään yhteistyötä tai voisiko kateellisuuteen taipuvainen henkilö olla esimerkiksi esimiehenä? Tuskin voisi. Miten kateellinen henkilö esimerkiksi tukisi menestyvän työntekijän uraa? Mitä jos alaisella olisi korkeampi palkka (uskokaa pois, tämä on mahdollista)?
Ainakaan hänen ei tarvitse kuunnella ystävän hehkutteluja vaurauden tuomista eduista. Ei se ystävä tee välttämättä mitään paremmin, hänellä on ehkä vain käynyt parempi tuuri. Jos itse näkee vaivaa saavuttaakseen jonkun asian ja toinen näyttää saavan sen olemalla vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan niin se voi herättää kateutta.
Oikein hyvä esimerkki kateuden ajatusmallista eli pyritään väittämään, että se mitä kateuden kohde on saanut, on saatu ilman mitään työtä ja ponnisteluja. Eihän se niin ole. Mutta tuollainen ajattelumalli on kateelliselle täyttä totta. Toiset vain saavat asiat ilmaiseksi tekemättä mitään ja onnenpyörä pyörii, minä vain jään aina ilman voittoarpaa.
Kyllä osa saa asioita tuosta vaan, kun on esim. rikkaat vanhemmat ja osa menee suhteilla töihin.
Kyllä, mutta kateus kohdistuu silti ihan syyttömään henkilöön. Sillehän ei kukaan mitään mahda, jos on kauniimpi, rikkaampi, älykkäämpi jne. kuin kateellinen. Elämä ei ole reilu, kateellinen vaatii asioita itselleen, jotka eivät hänelle kuulu, vaan hänelle kuuluvat hänen omat ominaisuutensa ja taustansa.
Ja sitten AK-47 sanoo klik, ja sinun onkin jonkin muun. Toisinaan se tulee yllättäen. Elämä ei ole reilua.
Väkivaltafantasia tai -pakkomielle oireilee. Hanki hoitoa. Olet T-mies ja persu, eiköstä.
En ole. Mutta historia toistaa itseään. Kun ahneus saavuttaa määrätyn tason, syntyy vastareaktio.
Saatan tuntea vihaa jossain tilanteissa. Esim. jos minua tai jotakuta toista, jonka tilanteeseen pystyn samastumaan, kohdellaan räikeän epäoikeudenmukaisesti eikä vääryyttä edes pyritä hyvittämään. Pystyn tunnistamaan ja myöntämään vihan tunteen. Viha on voimakas, kuluttava ja pahimmillaan tuhoisa tunne, ja sen takia pyrin käsittelemään sen ja vapautumaan siitä sitä kautta.
Kateuteen minulla ei ole taipumusta, koska haluan olla vain minä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ette koskaan ole kenellekään kateellisia mistään. Ettekö oikeasti koskaan ajattele, että tuollapa on hyvän näköinen ruoka-annos, kiva koti, paljon energiaa, mielenkiintoinen työ tms, olisipa kiva jos minullakin olisi? Siis koskaan ette toivo itsellenne jotain hyvää, jota olette jollain nähneet?
Minusta siis ei ole keneltäkään muulta pois jos joku noin ajattelee, eihän siinä haluta sitä nimenomaista asiaa pois toiselta vaan että itsellä olisi myös. Enkä siksi ymmärrä kateuden täydellistä demonisointia.Minusta se ei ole kateutta, jos haluaa itselleen jotain sellaista, mitä toisellakin on. Vaan se on kateutta, jos harmittaa se, että toisella on jotain, mitä itseltä puuttuu.
Juuri näin. Kateus ei ole toivomista vaan tunnetta, että jotain puuttuu. Ja se "jotain" on "ystävällä", jota pitää päästä mollaamaan tavalla tai toisella tästä syystä.
Joku jo huomauttikin, että kateellinen ei voi olla ystävä.
Kateus on yksi mielenkiintoisimmista tunteista, varsinkin sen syyt. Suomessa jokainen ihminen on kateuden arvoinen, jopa se kadulla asuva housuunsa paskova köyhä juoppo aiheuttaa kateutta joissakuissa, jos saa sosiaalitukea.
Vierailija kirjoitti:
Kateus ja viha ovat myrkkyä itselle ja ympäristölle. Niistä pitää pyrkiä eroon, ei tukahduttamalla vaan muuttamalla asenteitaan ja näkökulmaa. Tosin kateus on usein luonnevika, josta ei pääse eroon. Terveluonteinen ihminen ei oikeastaan tunne kateutta, se ei ole kateutta että innostuu itsekin jostain mitä näkee muilla, vaan siinä on kyse inspiraation saamisesta vaikutteiden kautta. Kateus on myrkyllinen mielentila, joka saa haluamaan muilta jotain pois ja tekee kyvyttömäksi iloitsemasta muiden onnesta.
Onneksi kateus voi olla myös asennevamma, jonka pystyy korjaamaan, jos saa itsensä ymmärtämään miten myrkyllistä se on ja ettei toisten menestys, ilo ja onni ole itseltä pois, vaan ne tuottavat iloa myös muille, empaattisille ihmisille.
Itsekin olen taipuvainen ajattelemaan, että on luonnevika. Jos siis kateus tulee esille vähän joka asiassa eli ihminen puhuu paljon pahaa toisista, ilkeitä sutkautuksia satelee vähän joka suuntaan, esiinnytään uhrina ja epäoikeudenmukaisuuksien kohteena olleena vähän joka asiassa. Aina on naama vinossa ja elämä draamaa, mutta mitään vastuuta ei omasta elämästä ei ole. Muut saavat kaiken ihan ilmaiseksi, mutta minua sorsitaan. Uhriutumisen ja marttyroinnin mestari.
Alue: Aihe vapaa