Miksi ei saisi olla kateellinen tai vihainen?

Jos kateus tai viha hallitsevat elämää tai ihmissuhteita, kuten täällä ollaan monesti nähty, niin siinä  mennään metsään ja lujaa. Jos ei osaa olla myöskään onnellinen esim. toisen menestyksen puolesta, niin onhan se jotenkin surullista. Joku kadehti ystävänsä vaurastumista niin, että halusi laittaa välit kokonaan poikki kateuden takia, eikö se ole jo sairasta?

Saa kait, mutta en ymmärrä kateutta. Miksi olla kateellinen? Se on turhinta elämässä. Itse en ole kateellinen mistään. Vihainenkin saa olla, mutta vihaisuuskin pitää osata hoitaa oikein. Ei niin, että menee huudoksi, toisten haukkumiseksi tai se, ettei ota toista mitenkään huomioon. Niin paljon ei saa mennä yli, että ei pysty hillitsemään itseä. Se on sitten jo opin paikka. Vihaisuus on myös tunne, joka on joskus normaalia, mutta jos sitä on aina, niin se ei ole.

Viha voi olla ihan kehittävä tunne, mutta kateus on ihmisen kyvyttömyyttä hankkia itselleen mielekästä elämää. Kateus on siis osaamattomuutta henkilössä itsessään ja samaan aikaan se on henkilön oma ego joka kokee että hänellä on oikeus asioihin ilman omaa panosta ja yrittämistä.

Saa olla molempia. Ei kuitenkaan saa antaa sen vaikuttaa negatiivisesti muihin vaan asia pitää käsitellä itse.

Kateuden kohde on ainakin kiva olla....kateus on aina ansaittua. Eli on onnistunut jossain paremmin kuin kadehtija, siitä tulee aina hyvä mieli.

Itse en ole kelleen kateellinen, nuorena olin Kaari Utriolle, koska hänellä oli käytössään kaikki kirjat, olihan isänsä kirjankustantaja.

Vierailija kirjoitti:

Jos kateus tai viha hallitsevat elämää tai ihmissuhteita, kuten täällä ollaan monesti nähty, niin siinä  mennään metsään ja lujaa. Jos ei osaa olla myöskään onnellinen esim. toisen menestyksen puolesta, niin onhan se jotenkin surullista. Joku kadehti ystävänsä vaurastumista niin, että halusi laittaa välit kokonaan poikki kateuden takia, eikö se ole jo sairasta?

Mielestäni ihan ymmärrettävää jos henkilö on kaikin tavoin yrittänyt vaurastua muttei ole onnistunut. Miksi pitäisi jäädä vierestä seuraamaan kun toinen nauttii siitä mistä itse jää aina paitsi.

Tunteet ovat tunteita. Kateus on minulle vieras tunne. En siihen ole vielä oppinut.

Epäilen vahvasti, ettei ihminen pysty itse analysoimaan tunteidensa "perimää".

Itse olen antikateellinen ihminen, mutta ymmärrän kateellista ihmistä siinä, että kateus on tosiaan kamala tunne, joka johtaa kaunaan, kostonhimoisuuteen ja tietysti valheeseen. Kateelliset ihmiset valehtevat kaikessa.

Kateus on psykologisesti äärimimmäistä ahdistuksen tunnetta, jonka laumaihminen saa ympäristöstään keskittymällä ihmisuhteisiin. 

Kannattaa keskittyä itsensä kehittämiseen, jotta ei tuntisi kateutta. 

Laiskat ihmiset ovat tunnetusti kateellisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kateus tai viha hallitsevat elämää tai ihmissuhteita, kuten täällä ollaan monesti nähty, niin siinä  mennään metsään ja lujaa. Jos ei osaa olla myöskään onnellinen esim. toisen menestyksen puolesta, niin onhan se jotenkin surullista. Joku kadehti ystävänsä vaurastumista niin, että halusi laittaa välit kokonaan poikki kateuden takia, eikö se ole jo sairasta?

Mielestäni ihan ymmärrettävää jos henkilö on kaikin tavoin yrittänyt vaurastua muttei ole onnistunut. Miksi pitäisi jäädä vierestä seuraamaan kun toinen nauttii siitä mistä itse jää aina paitsi.

Ei todellakaan ole ymmärrettävää.

Nämä ovat normaaleja lihallisia tunteita ns maailman ystävän tunteita. Kun uskossa mennään syvemmälle nämä tunteet jäävät taka-alalle.

Vanha kansa tiesi tämän: "Kateus vie kalatkin vedestä" ja että "Rehellisyys maan perii". 

Nykyihminen ... ???

Mä en kanssa ymmärrä tätä negatiivisten tunteiden pois selittämistä. Yhtä tärkeitä kuin ilo ja rakkaus ovat viha ja kateus.

Ja olla kalastajana maassa, jossa kalojakaan ei ole vedessä - Ei siis ole ihme, että kalansaalis on puutteellinen.

Vierailija kirjoitti:

Mä en kanssa ymmärrä tätä negatiivisten tunteiden pois selittämistä. Yhtä tärkeitä kuin ilo ja rakkaus ovat viha ja kateus.

Kateus on mielen sairautta. Se on osa pahuutta. Kun tunnet kateutta niin mieti mikä sinussa on ihmisenä vikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kanssa ymmärrä tätä negatiivisten tunteiden pois selittämistä. Yhtä tärkeitä kuin ilo ja rakkaus ovat viha ja kateus.

Kateus on mielen sairautta. Se on osa pahuutta. Kun tunnet kateutta niin mieti mikä sinussa on ihmisenä vikana.

Kateus on terve reaktio epäoikeudenmukaiseen kohteluun.

Ne ovat huonoja tunteita. Inhimillistä silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kanssa ymmärrä tätä negatiivisten tunteiden pois selittämistä. Yhtä tärkeitä kuin ilo ja rakkaus ovat viha ja kateus.

Kateus on mielen sairautta. Se on osa pahuutta. Kun tunnet kateutta niin mieti mikä sinussa on ihmisenä vikana.

Kateus on terve reaktio epäoikeudenmukaiseen kohteluun.

Kateus on itsekäs reaktio siihen, että jollain menee hyvin ja sinä haluaisit osasi siitä. Sinänsä normaalia, sillä se voi auttaa huomaamaan mitä haluaa, mutta toisaalta voi myös toimia oikeutuksena tyhmälle käytökselle

Mulla on kumppani joka pitää mun pulppuilevasta ja spontaanista luonteesta silloin kun olen iloinen. Mutta kun pulppuan toiseen suuntaan, eli suutun jostain asiasta, niin se on pahinta ikinä, hän ei hyväksy ollenkaan ja pitää tuntikausien mykkäkoulua kun suutuin hänelle. Olen yrittänyt selittää että ei toista ilman toista, mutta ei ymmärrä. Nykyään yritän hillitä negatiivisia tunteita ettei hän pidä sitä mykkäkoulua, mutta suren samalla ilon ja naurun katoamista. Kumppanikin kyselee, miksen ikinä naura. No siksi, kun yritän hillitä luonnettani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kateus tai viha hallitsevat elämää tai ihmissuhteita, kuten täällä ollaan monesti nähty, niin siinä  mennään metsään ja lujaa. Jos ei osaa olla myöskään onnellinen esim. toisen menestyksen puolesta, niin onhan se jotenkin surullista. Joku kadehti ystävänsä vaurastumista niin, että halusi laittaa välit kokonaan poikki kateuden takia, eikö se ole jo sairasta?

Mielestäni ihan ymmärrettävää jos henkilö on kaikin tavoin yrittänyt vaurastua muttei ole onnistunut. Miksi pitäisi jäädä vierestä seuraamaan kun toinen nauttii siitä mistä itse jää aina paitsi.

Heh. Kateellisen sairaus ilmenee juuri sillä tavalla, että hän pitää omia sairaita reaktioitaan normaaleina. Normaali ihminen pystyy käsittelemään kateuden tunteensa, mutta sairaalloisen kateellinen elää kateutensa varjossa ja se vaikuttaa hänen elämäänsä ja ihmissuhteisiinsa kielteisesti. Useimmiten sairaalloisen kateellinen kuvittelee myös muiden olevan jatkuvasti kateellisia ja normalisoi näin oman reaktionsa ja tekemisensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kanssa ymmärrä tätä negatiivisten tunteiden pois selittämistä. Yhtä tärkeitä kuin ilo ja rakkaus ovat viha ja kateus.

Kateus on mielen sairautta. Se on osa pahuutta. Kun tunnet kateutta niin mieti mikä sinussa on ihmisenä vikana.

Kateus on terve reaktio epäoikeudenmukaiseen kohteluun.

Kateus on itsekäs reaktio siihen, että jollain menee hyvin ja sinä haluaisit osasi siitä. Sinänsä normaalia, sillä se voi auttaa huomaamaan mitä haluaa, mutta toisaalta voi myös toimia oikeutuksena tyhmälle käytökselle

Esimerkki: äitini jakaa jäätelölitran meidän kahden lapsen kesken. Veljeni saa 2/3, minä loput. Äidin perustelu: veljeni saa enemmän, koska hän on poika.

Minä tulen kateelliseksi, koska veljeni saa enemmän jäätelöä. Ja minä tulen kateelliseksi, koska veljeni on poika, koska silloin saa enemmän jäätelöä.