Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ei saisi olla kateellinen tai vihainen?
28.09.2021 |
Kaikki tunteet ovat terveitä ja normaaleja. Epätervettä olisi piilottaa ja peittää tuntemuksensa. Järkevämpää on purkaa kyseinen tunne ja miettiä tunteelle joku alkupiste. Miksi tunnen näin? Mikä saa minut tuntemaan näin? Tunteitaan voi oppia käsittelemään ja havannoimaan sekä ymmärtämään. Sitä kautta tunnereaktiivisuutta voi säädellä ja hallita. Esim vaikka olen vihainen, en silti satuta toisia tunteen takia.
Niin. Mitäs mieltä olette? Kiellättekö tunteenne? Osaatteko hyväksyä tuntevanne esim kateutta, mutta lopulta osaavanne vain hallita sen voimakkuutta mielessänne?
Kommentit (141)
81/141
|
28.09.2021 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kateus tai viha hallitsevat elämää tai ihmissuhteita, kuten täällä ollaan monesti nähty, niin siinä mennään metsään ja lujaa. Jos ei osaa olla myöskään onnellinen esim. toisen menestyksen puolesta, niin onhan se jotenkin surullista. Joku kadehti ystävänsä vaurastumista niin, että halusi laittaa välit kokonaan poikki kateuden takia, eikö se ole jo sairasta?
Mielestäni ihan ymmärrettävää jos henkilö on kaikin tavoin yrittänyt vaurastua muttei ole onnistunut. Miksi pitäisi jäädä vierestä seuraamaan kun toinen nauttii siitä mistä itse jää aina paitsi.
Miten se ystävän jättäminen tässä tapauksessa auttaa? Eikö ennemmin kannattaisi kysyä neuvoja tai selvittää mitä tämä toinen henkilö tekee paremmin? Kateus kutistaa kadehtijankin elämää ja elinpiiriä sekä mahdollisuuksia. Esim. työelämässä vapaaksi päästetty kateus vaikuttaa todennäköisesti kaikkein eniten sen kadehtijan omiin mahdollisuuksiin esím. edetä urallaan, koska kukapa jonkun negatiivisen henkilön kanssa jaksaisi tehdä mitään yhteistyötä tai voisiko kateellisuuteen taipuvainen henkilö olla esimerkiksi esimiehenä? Tuskin voisi. Miten kateellinen henkilö esimerkiksi tukisi menestyvän työntekijän uraa? Mitä jos alaisella olisi korkeampi palkka (uskokaa pois, tämä on mahdollista)?
Ainakaan hänen ei tarvitse kuunnella ystävän hehkutteluja vaurauden tuomista eduista. Ei se ystävä tee välttämättä mitään paremmin, hänellä on ehkä vain käynyt parempi tuuri. Jos itse näkee vaivaa saavuttaakseen jonkun asian ja toinen näyttää saavan sen olemalla vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan niin se voi herättää kateutta.
Oikein hyvä esimerkki kateuden ajatusmallista eli pyritään väittämään, että se mitä kateuden kohde on saanut, on saatu ilman mitään työtä ja ponnisteluja. Eihän se niin ole. Mutta tuollainen ajattelumalli on kateelliselle täyttä totta. Toiset vain saavat asiat ilmaiseksi tekemättä mitään ja onnenpyörä pyörii, minä vain jään aina ilman voittoarpaa.
Kyllä osa saa asioita tuosta vaan, kun on esim. rikkaat vanhemmat ja osa menee suhteilla töihin.
Kyllä, mutta kateus kohdistuu silti ihan syyttömään henkilöön. Sillehän ei kukaan mitään mahda, jos on kauniimpi, rikkaampi, älykkäämpi jne. kuin kateellinen. Elämä ei ole reilu, kateellinen vaatii asioita itselleen, jotka eivät hänelle kuulu, vaan hänelle kuuluvat hänen omat ominaisuutensa ja taustansa.
Ja sitten AK-47 sanoo klik, ja sinun onkin jonkin muun. Toisinaan se tulee yllättäen. Elämä ei ole reilua.
Ei toisen ulkonäköä ja älyä voi saada itselleen. Rahat tai omaisuuden voi varastaa kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunteita ei tarvitse "purkaa" .Riittää kun päästää niistä irti ja tajuaa, että se oli pelkkä hetkellinen välittäjäainepurkaus.
Vaikuttaa siltä, että ap jää vellomaan tunnetiloihinsa ja kuvittelee kiukuttelun olevan ratkaisu. Ei ole.
Missä ap sanoi mitään kiukuttelusta? Hänhän nimenomaan hyvin kypsästi sanoi purkavansa tunteitaan (ei raivoamalla, vaan käsitteellistämällä niitä sanallisesti) pohtimalla, mistä ne kertovat. Tunteilla on meille aina jokin viesti, ja kun tunteensa kohtaa, reaktiivisuus ja tunneintensiteetti vähenee niin kuin ap sanoi. Luepas ap:n viesti uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kateus tai viha hallitsevat elämää tai ihmissuhteita, kuten täällä ollaan monesti nähty, niin siinä mennään metsään ja lujaa. Jos ei osaa olla myöskään onnellinen esim. toisen menestyksen puolesta, niin onhan se jotenkin surullista. Joku kadehti ystävänsä vaurastumista niin, että halusi laittaa välit kokonaan poikki kateuden takia, eikö se ole jo sairasta?
Mielestäni ihan ymmärrettävää jos henkilö on kaikin tavoin yrittänyt vaurastua muttei ole onnistunut. Miksi pitäisi jäädä vierestä seuraamaan kun toinen nauttii siitä mistä itse jää aina paitsi.
Miten se ystävän jättäminen tässä tapauksessa auttaa? Eikö ennemmin kannattaisi kysyä neuvoja tai selvittää mitä tämä toinen henkilö tekee paremmin? Kateus kutistaa kadehtijankin elämää ja elinpiiriä sekä mahdollisuuksia. Esim. työelämässä vapaaksi päästetty kateus vaikuttaa todennäköisesti kaikkein eniten sen kadehtijan omiin mahdollisuuksiin esím. edetä urallaan, koska kukapa jonkun negatiivisen henkilön kanssa jaksaisi tehdä mitään yhteistyötä tai voisiko kateellisuuteen taipuvainen henkilö olla esimerkiksi esimiehenä? Tuskin voisi. Miten kateellinen henkilö esimerkiksi tukisi menestyvän työntekijän uraa? Mitä jos alaisella olisi korkeampi palkka (uskokaa pois, tämä on mahdollista)?
Ainakaan hänen ei tarvitse kuunnella ystävän hehkutteluja vaurauden tuomista eduista. Ei se ystävä tee välttämättä mitään paremmin, hänellä on ehkä vain käynyt parempi tuuri. Jos itse näkee vaivaa saavuttaakseen jonkun asian ja toinen näyttää saavan sen olemalla vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan niin se voi herättää kateutta.
Oikein hyvä esimerkki kateuden ajatusmallista eli pyritään väittämään, että se mitä kateuden kohde on saanut, on saatu ilman mitään työtä ja ponnisteluja. Eihän se niin ole. Mutta tuollainen ajattelumalli on kateelliselle täyttä totta. Toiset vain saavat asiat ilmaiseksi tekemättä mitään ja onnenpyörä pyörii, minä vain jään aina ilman voittoarpaa.
Kyllä osa saa asioita tuosta vaan, kun on esim. rikkaat vanhemmat ja osa menee suhteilla töihin.
Tai menee rikkaan miehen kanssa naimisiin. Itsekin tiedän ihmisiä jotka ovat rakentaneet jo 2 taloa, vaikka itse ovat työttömiä, mutta puolisolla hyvä palkkainen työ.
Kyllähän sen rikkaan miehenkin saamiseen jotain vaaditaan eli ei puolisoa saa tuosta vaan, onnekkaasti. Olisi rehellisempää antaa tunnustusta vaikka siitä, jos mukava luonne, komeus, kauneus tai älykkyys ovat auttaneet varakkaan puolison saamista kuin väittää, että se rikkaan kanssa naimisissa oleva on vain istunut perseellään ja odotellut onnenpyörän pyörähdyksiä. Tuo on juuri sitä mustamaalaamista, että se kateuden ei ole yhtään mitään, vain onnekas.
Kateellisen mielestähän ei ole kaunis eikä älykäs ja luonnekin on hirveä :D Kaikki ne ilkeät ja minua tyhmemmät saavat onnekkaina kaiken tekemättä mitään tosta noin vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viha voi olla ihan kehittävä tunne, mutta kateus on ihmisen kyvyttömyyttä hankkia itselleen mielekästä elämää. Kateus on siis osaamattomuutta henkilössä itsessään ja samaan aikaan se on henkilön oma ego joka kokee että hänellä on oikeus asioihin ilman omaa panosta ja yrittämistä.
Olen eri mieltä. Kaikk ituntemani kateelliset ovat kyllä kauhalla saaneet. Kateus on infantiili tunne jonka pitäisi jäädä lapsuuteen, mutta joillakin se jatkaa kulkuaan vanhuuteen saakka. Mitään tekemistä kateudella ei ole sen kanssa että ihminen ei tekisi asioita itsensä eteen. Pikemminkin toisinpäin. Kateus ruokkii itseään, ja jos on kademielinen, niin kyllä kohde löytyy aina, vaikka itsellä olisi millä määrin.
Minulla ei ole paljoakaan, enkä silti ole lapsuuteni jälkeen ollut kenellekään kateellinen.
Joskus se joka haluaisi olla kadehdittu lesoilee niin plajon että se lähinnä ärsyttää,
Osalle se epäonni tulee yleensä myöhemmin. Meilläpäin yksi rikas perhe menetti lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kateus tai viha hallitsevat elämää tai ihmissuhteita, kuten täällä ollaan monesti nähty, niin siinä mennään metsään ja lujaa. Jos ei osaa olla myöskään onnellinen esim. toisen menestyksen puolesta, niin onhan se jotenkin surullista. Joku kadehti ystävänsä vaurastumista niin, että halusi laittaa välit kokonaan poikki kateuden takia, eikö se ole jo sairasta?
Mielestäni ihan ymmärrettävää jos henkilö on kaikin tavoin yrittänyt vaurastua muttei ole onnistunut. Miksi pitäisi jäädä vierestä seuraamaan kun toinen nauttii siitä mistä itse jää aina paitsi.
Miten se ystävän jättäminen tässä tapauksessa auttaa? Eikö ennemmin kannattaisi kysyä neuvoja tai selvittää mitä tämä toinen henkilö tekee paremmin? Kateus kutistaa kadehtijankin elämää ja elinpiiriä sekä mahdollisuuksia. Esim. työelämässä vapaaksi päästetty kateus vaikuttaa todennäköisesti kaikkein eniten sen kadehtijan omiin mahdollisuuksiin esím. edetä urallaan, koska kukapa jonkun negatiivisen henkilön kanssa jaksaisi tehdä mitään yhteistyötä tai voisiko kateellisuuteen taipuvainen henkilö olla esimerkiksi esimiehenä? Tuskin voisi. Miten kateellinen henkilö esimerkiksi tukisi menestyvän työntekijän uraa? Mitä jos alaisella olisi korkeampi palkka (uskokaa pois, tämä on mahdollista)?
Ainakaan hänen ei tarvitse kuunnella ystävän hehkutteluja vaurauden tuomista eduista. Ei se ystävä tee välttämättä mitään paremmin, hänellä on ehkä vain käynyt parempi tuuri. Jos itse näkee vaivaa saavuttaakseen jonkun asian ja toinen näyttää saavan sen olemalla vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan niin se voi herättää kateutta.
Oikein hyvä esimerkki kateuden ajatusmallista eli pyritään väittämään, että se mitä kateuden kohde on saanut, on saatu ilman mitään työtä ja ponnisteluja. Eihän se niin ole. Mutta tuollainen ajattelumalli on kateelliselle täyttä totta. Toiset vain saavat asiat ilmaiseksi tekemättä mitään ja onnenpyörä pyörii, minä vain jään aina ilman voittoarpaa.
Kyllä osa saa asioita tuosta vaan, kun on esim. rikkaat vanhemmat ja osa menee suhteilla töihin.
Tai menee rikkaan miehen kanssa naimisiin. Itsekin tiedän ihmisiä jotka ovat rakentaneet jo 2 taloa, vaikka itse ovat työttömiä, mutta puolisolla hyvä palkkainen työ.
Kyllähän sen rikkaan miehenkin saamiseen jotain vaaditaan eli ei puolisoa saa tuosta vaan, onnekkaasti. Olisi rehellisempää antaa tunnustusta vaikka siitä, jos mukava luonne, komeus, kauneus tai älykkyys ovat auttaneet varakkaan puolison saamista kuin väittää, että se rikkaan kanssa naimisissa oleva on vain istunut perseellään ja odotellut onnenpyörän pyörähdyksiä. Tuo on juuri sitä mustamaalaamista, että se kateuden ei ole yhtään mitään, vain onnekas.
Kauneus saadaan syntymässä, siinä ei parturissa käynti ja meikit auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kateus tai viha hallitsevat elämää tai ihmissuhteita, kuten täällä ollaan monesti nähty, niin siinä mennään metsään ja lujaa. Jos ei osaa olla myöskään onnellinen esim. toisen menestyksen puolesta, niin onhan se jotenkin surullista. Joku kadehti ystävänsä vaurastumista niin, että halusi laittaa välit kokonaan poikki kateuden takia, eikö se ole jo sairasta?
Mielestäni ihan ymmärrettävää jos henkilö on kaikin tavoin yrittänyt vaurastua muttei ole onnistunut. Miksi pitäisi jäädä vierestä seuraamaan kun toinen nauttii siitä mistä itse jää aina paitsi.
Miten se ystävän jättäminen tässä tapauksessa auttaa? Eikö ennemmin kannattaisi kysyä neuvoja tai selvittää mitä tämä toinen henkilö tekee paremmin? Kateus kutistaa kadehtijankin elämää ja elinpiiriä sekä mahdollisuuksia. Esim. työelämässä vapaaksi päästetty kateus vaikuttaa todennäköisesti kaikkein eniten sen kadehtijan omiin mahdollisuuksiin esím. edetä urallaan, koska kukapa jonkun negatiivisen henkilön kanssa jaksaisi tehdä mitään yhteistyötä tai voisiko kateellisuuteen taipuvainen henkilö olla esimerkiksi esimiehenä? Tuskin voisi. Miten kateellinen henkilö esimerkiksi tukisi menestyvän työntekijän uraa? Mitä jos alaisella olisi korkeampi palkka (uskokaa pois, tämä on mahdollista)?
Ainakaan hänen ei tarvitse kuunnella ystävän hehkutteluja vaurauden tuomista eduista. Ei se ystävä tee välttämättä mitään paremmin, hänellä on ehkä vain käynyt parempi tuuri. Jos itse näkee vaivaa saavuttaakseen jonkun asian ja toinen näyttää saavan sen olemalla vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan niin se voi herättää kateutta.
Oikein hyvä esimerkki kateuden ajatusmallista eli pyritään väittämään, että se mitä kateuden kohde on saanut, on saatu ilman mitään työtä ja ponnisteluja. Eihän se niin ole. Mutta tuollainen ajattelumalli on kateelliselle täyttä totta. Toiset vain saavat asiat ilmaiseksi tekemättä mitään ja onnenpyörä pyörii, minä vain jään aina ilman voittoarpaa.
Kyllä osa saa asioita tuosta vaan, kun on esim. rikkaat vanhemmat ja osa menee suhteilla töihin.
Kyllä, mutta kateus kohdistuu silti ihan syyttömään henkilöön. Sillehän ei kukaan mitään mahda, jos on kauniimpi, rikkaampi, älykkäämpi jne. kuin kateellinen. Elämä ei ole reilu, kateellinen vaatii asioita itselleen, jotka eivät hänelle kuulu, vaan hänelle kuuluvat hänen omat ominaisuutensa ja taustansa.
Ja sitten AK-47 sanoo klik, ja sinun onkin jonkin muun. Toisinaan se tulee yllättäen. Elämä ei ole reilua.
Ei toisen ulkonäköä ja älyä voi saada itselleen. Rahat tai omaisuuden voi varastaa kyllä.
Kateuden pointti kai on saada nuo ominaisuudet siltä toiselta pois eikä itselleen (jos ei mahdollista).
Mikä mahtaa olla helpoin ja vaikein tunne tunnistaa itsessä? Viha ainakin on helpoimmasta päästä ja kateus vaikeimmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kanssa ymmärrä tätä negatiivisten tunteiden pois selittämistä. Yhtä tärkeitä kuin ilo ja rakkaus ovat viha ja kateus.
Kateus on mielen sairautta. Se on osa pahuutta. Kun tunnet kateutta niin mieti mikä sinussa on ihmisenä vikana.
Kateus on terve reaktio epäoikeudenmukaiseen kohteluun.
Kateus on itsekäs reaktio siihen, että jollain menee hyvin ja sinä haluaisit osasi siitä. Sinänsä normaalia, sillä se voi auttaa huomaamaan mitä haluaa, mutta toisaalta voi myös toimia oikeutuksena tyhmälle käytökselle
Esimerkki: äitini jakaa jäätelölitran meidän kahden lapsen kesken. Veljeni saa 2/3, minä loput. Äidin perustelu: veljeni saa enemmän, koska hän on poika.
Minä tulen kateelliseksi, koska veljeni saa enemmän jäätelöä. Ja minä tulen kateelliseksi, koska veljeni on poika, koska silloin saa enemmän jäätelöä.
Ei ole kyse kateudesta silloin vaan aidon epäoikeudenmukaisuuden havaitsemisesta. Se aiheuttaa suuttumisen, ei kateutta. Ehkä katkeruutta.
Huono esimerkki, ei henkisesti terve vanhempi toimi noin. Mutta noin huoltaja siirtää omat qusipäisyytensä seuraavalle polvelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kateus tai viha hallitsevat elämää tai ihmissuhteita, kuten täällä ollaan monesti nähty, niin siinä mennään metsään ja lujaa. Jos ei osaa olla myöskään onnellinen esim. toisen menestyksen puolesta, niin onhan se jotenkin surullista. Joku kadehti ystävänsä vaurastumista niin, että halusi laittaa välit kokonaan poikki kateuden takia, eikö se ole jo sairasta?
Mielestäni ihan ymmärrettävää jos henkilö on kaikin tavoin yrittänyt vaurastua muttei ole onnistunut. Miksi pitäisi jäädä vierestä seuraamaan kun toinen nauttii siitä mistä itse jää aina paitsi.
Miten se ystävän jättäminen tässä tapauksessa auttaa? Eikö ennemmin kannattaisi kysyä neuvoja tai selvittää mitä tämä toinen henkilö tekee paremmin? Kateus kutistaa kadehtijankin elämää ja elinpiiriä sekä mahdollisuuksia. Esim. työelämässä vapaaksi päästetty kateus vaikuttaa todennäköisesti kaikkein eniten sen kadehtijan omiin mahdollisuuksiin esím. edetä urallaan, koska kukapa jonkun negatiivisen henkilön kanssa jaksaisi tehdä mitään yhteistyötä tai voisiko kateellisuuteen taipuvainen henkilö olla esimerkiksi esimiehenä? Tuskin voisi. Miten kateellinen henkilö esimerkiksi tukisi menestyvän työntekijän uraa? Mitä jos alaisella olisi korkeampi palkka (uskokaa pois, tämä on mahdollista)?
Ainakaan hänen ei tarvitse kuunnella ystävän hehkutteluja vaurauden tuomista eduista. Ei se ystävä tee välttämättä mitään paremmin, hänellä on ehkä vain käynyt parempi tuuri. Jos itse näkee vaivaa saavuttaakseen jonkun asian ja toinen näyttää saavan sen olemalla vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan niin se voi herättää kateutta.
Oikein hyvä esimerkki kateuden ajatusmallista eli pyritään väittämään, että se mitä kateuden kohde on saanut, on saatu ilman mitään työtä ja ponnisteluja. Eihän se niin ole. Mutta tuollainen ajattelumalli on kateelliselle täyttä totta. Toiset vain saavat asiat ilmaiseksi tekemättä mitään ja onnenpyörä pyörii, minä vain jään aina ilman voittoarpaa.
Kyllä osa saa asioita tuosta vaan, kun on esim. rikkaat vanhemmat ja osa menee suhteilla töihin.
Kyllä, mutta kateus kohdistuu silti ihan syyttömään henkilöön. Sillehän ei kukaan mitään mahda, jos on kauniimpi, rikkaampi, älykkäämpi jne. kuin kateellinen. Elämä ei ole reilu, kateellinen vaatii asioita itselleen, jotka eivät hänelle kuulu, vaan hänelle kuuluvat hänen omat ominaisuutensa ja taustansa.
Ja sitten AK-47 sanoo klik, ja sinun onkin jonkin muun. Toisinaan se tulee yllättäen. Elämä ei ole reilua.
Väkivaltafantasia tai -pakkomielle oireilee. Hanki hoitoa. Olet T-mies ja persu, eiköstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse nuorempana sairastuin mieleltäni, kun "negatiiviset" tunteet piti tukahduttaa. Myöhemmin terapiassa opettelin tuntemaan ne, ja mikä helpotus, kun niitä ei tarvitse enää kieltää! Tietenkään niitä ei saa ilmaista tavoilla, jotka satuttavat ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viha voi olla ihan kehittävä tunne, mutta kateus on ihmisen kyvyttömyyttä hankkia itselleen mielekästä elämää. Kateus on siis osaamattomuutta henkilössä itsessään ja samaan aikaan se on henkilön oma ego joka kokee että hänellä on oikeus asioihin ilman omaa panosta ja yrittämistä.
Ei pidä paikkaansa. Ihan psykologien suusta on, että kateus on inhimillinen tunne, jota tuntee jokainen joskus. Ihminen, joka väittää, ettei ole koskaan ollut kateellinen, ei vaan tunnista sitä itsessään.
Lisäksi tunne ja käyttäytyminen on eri asia. Itse tunnistan välillä itsessäni kateutta, mutta se ei ole pahantahtoista. Tunne kertoo, mikä mulle on tärkeää, ja toisaalta se taas herää usein tilanteissa, joissa koen epäoikeudenmukaisuutta. Kärsin esimerkiksi itse mielenterveysongelmista ja kyllä, voin myöntää välillä olevani kateellinen ihmisille, jotka ovat saaneet asiat helpolla, kun itselle arkielämän pienetkin asiat ovat niin vaikeita.
Haluaisinko, että muutkin kärsisivät kuin minä? En missään tapauksessa. Tai olenko toisia kohtaan ilkeä, jos tunnen kateutta. En tietenkään. Toisten hyvä ei ole minulta pois.
Myös vihan kohdalla on hyvä erottaa toisistaan tunne ja teot. Viha ei ole yhtä kuin huutaminen tai riehuminen. Vihaa voi ilmaista muutenkin, rakentavasti. Viha on paikallaan silloin, kun se on primaaritunne, ja joku loukkaa meitä. Haittaa siitä on silloin, jos se tulee sekundaaritunteena suojaamaan muita tunteita ja sen pohjalta käyttäytyy toistua kohtaan aggressiivisesti.
Joskus. Eli lapsena. En enää aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse nuorempana sairastuin mieleltäni, kun "negatiiviset" tunteet piti tukahduttaa. Myöhemmin terapiassa opettelin tuntemaan ne, ja mikä helpotus, kun niitä ei tarvitse enää kieltää! Tietenkään niitä ei saa ilmaista tavoilla, jotka satuttavat ketään.
Voin olla aivan saataran vihainen, pohjattoman surullinen ja jopa katkerakin joskus, mutta kateellinen en ole koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kateus tai viha hallitsevat elämää tai ihmissuhteita, kuten täällä ollaan monesti nähty, niin siinä mennään metsään ja lujaa. Jos ei osaa olla myöskään onnellinen esim. toisen menestyksen puolesta, niin onhan se jotenkin surullista. Joku kadehti ystävänsä vaurastumista niin, että halusi laittaa välit kokonaan poikki kateuden takia, eikö se ole jo sairasta?
Mielestäni ihan ymmärrettävää jos henkilö on kaikin tavoin yrittänyt vaurastua muttei ole onnistunut. Miksi pitäisi jäädä vierestä seuraamaan kun toinen nauttii siitä mistä itse jää aina paitsi.
Miten se ystävän jättäminen tässä tapauksessa auttaa? Eikö ennemmin kannattaisi kysyä neuvoja tai selvittää mitä tämä toinen henkilö tekee paremmin? Kateus kutistaa kadehtijankin elämää ja elinpiiriä sekä mahdollisuuksia. Esim. työelämässä vapaaksi päästetty kateus vaikuttaa todennäköisesti kaikkein eniten sen kadehtijan omiin mahdollisuuksiin esím. edetä urallaan, koska kukapa jonkun negatiivisen henkilön kanssa jaksaisi tehdä mitään yhteistyötä tai voisiko kateellisuuteen taipuvainen henkilö olla esimerkiksi esimiehenä? Tuskin voisi. Miten kateellinen henkilö esimerkiksi tukisi menestyvän työntekijän uraa? Mitä jos alaisella olisi korkeampi palkka (uskokaa pois, tämä on mahdollista)?
Ainakaan hänen ei tarvitse kuunnella ystävän hehkutteluja vaurauden tuomista eduista. Ei se ystävä tee välttämättä mitään paremmin, hänellä on ehkä vain käynyt parempi tuuri. Jos itse näkee vaivaa saavuttaakseen jonkun asian ja toinen näyttää saavan sen olemalla vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan niin se voi herättää kateutta.
Oikeat ystävät eivät hehkuttele millään elämänsä osa-alueella, van ovat normaalisti. Oikeat ystävät ovat onnellisi aj iloisia toisen puolesta kun ystävällä pyyhkii hyvin. Oikea ystävä ei jätä ystävää pahassa tilanteessa oman kateutensa takia"pyritelkööt nyt ilman apuani kun on aina ollut niin olevinaan" eikä hyvässä hetkessä "iloitkoon keskenään kun on niin olevinaan", vaan ystävyys tukee, kantaa, auttaa ja iloitsee mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessahan vihaisuus ja kateus ovat ainoat tunteet, joiden tunteminen on sallittua.
Minä olen vihainen melkein joka päivä, mutta kateellinen olen ollut vain muutaman kerran elämässäni. Mielestäni kateus tuntuu todella inhottavalta, olen iloinen että tunnen sitä niin harvoin. Toki voi olla, että olen alitajuisesti kateellinen useammin, mutta se ei haittaa kun siitä ei tiedä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viha voi olla ihan kehittävä tunne, mutta kateus on ihmisen kyvyttömyyttä hankkia itselleen mielekästä elämää. Kateus on siis osaamattomuutta henkilössä itsessään ja samaan aikaan se on henkilön oma ego joka kokee että hänellä on oikeus asioihin ilman omaa panosta ja yrittämistä.
Olen eri mieltä. Kaikk ituntemani kateelliset ovat kyllä kauhalla saaneet. Kateus on infantiili tunne jonka pitäisi jäädä lapsuuteen, mutta joillakin se jatkaa kulkuaan vanhuuteen saakka. Mitään tekemistä kateudella ei ole sen kanssa että ihminen ei tekisi asioita itsensä eteen. Pikemminkin toisinpäin. Kateus ruokkii itseään, ja jos on kademielinen, niin kyllä kohde löytyy aina, vaikka itsellä olisi millä määrin.
Minulla ei ole paljoakaan, enkä silti ole lapsuuteni jälkeen ollut kenellekään kateellinen.
Joskus se joka haluaisi olla kadehdittu lesoilee niin plajon että se lähinnä ärsyttää,
Osalle se epäonni tulee yleensä myöhemmin. Meilläpäin yksi rikas perhe menetti lapsensa.
Miten epäonni liittyy kateuteen muten kuin toivomalla että rikas perhe menettää lapsensa?
Vierailija kirjoitti:
Mikä mahtaa olla helpoin ja vaikein tunne tunnistaa itsessä? Viha ainakin on helpoimmasta päästä ja kateus vaikeimmasta.
Kateus on kyllä helkkarin helppo tunnistaa mutta äärimmäisen vaikea myöntää. Siinä on vissi ero.
Kateellinen luulee että muutkin ovat kateellisia. Ihminen peilaa itseään muihin.
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan vihaisuus ja kateus ovat ainoat tunteet, joiden tunteminen on sallittua.
Etkö jo tästäkin ketjusta oppinut, että kateuden tunteminen tekee ihmisestä pahan, mielisairaan, lapsellisen ja viallisen??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä mahtaa olla helpoin ja vaikein tunne tunnistaa itsessä? Viha ainakin on helpoimmasta päästä ja kateus vaikeimmasta.
Kateus on kyllä helkkarin helppo tunnistaa mutta äärimmäisen vaikea myöntää. Siinä on vissi ero.
Kateellinen luulee että muutkin ovat kateellisia. Ihminen peilaa itseään muihin.
Tämä on ihan totta. Kateellinen luulee että kaikki muutkin ovat kateellisia, mutta ei kateellinen kyllä myös huomaa kun joku on kateellinen. Siis sitten kun kolmekymppisenä tajuaa ettei kaikki olekaan päässeet kateudesta aikuisuuden myötä niin kuin itse on, ja tämän takia on luullut ettei aikuiset ihmiet ole kateellisia kun itsekään ei ole.
Alue: Aihe vapaa