Miksi ei saisi olla kateellinen tai vihainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kateus tai viha hallitsevat elämää tai ihmissuhteita, kuten täällä ollaan monesti nähty, niin siinä  mennään metsään ja lujaa. Jos ei osaa olla myöskään onnellinen esim. toisen menestyksen puolesta, niin onhan se jotenkin surullista. Joku kadehti ystävänsä vaurastumista niin, että halusi laittaa välit kokonaan poikki kateuden takia, eikö se ole jo sairasta?

Mielestäni ihan ymmärrettävää jos henkilö on kaikin tavoin yrittänyt vaurastua muttei ole onnistunut. Miksi pitäisi jäädä vierestä seuraamaan kun toinen nauttii siitä mistä itse jää aina paitsi.

Miten se ystävän jättäminen tässä tapauksessa auttaa? Eikö ennemmin kannattaisi kysyä neuvoja tai selvittää mitä tämä toinen henkilö tekee paremmin? Kateus kutistaa kadehtijankin elämää ja elinpiiriä sekä mahdollisuuksia. Esim. työelämässä vapaaksi päästetty kateus vaikuttaa todennäköisesti kaikkein eniten sen kadehtijan omiin mahdollisuuksiin esím. edetä urallaan, koska kukapa jonkun negatiivisen henkilön kanssa jaksaisi tehdä mitään yhteistyötä tai voisiko kateellisuuteen taipuvainen henkilö olla esimerkiksi esimiehenä? Tuskin voisi. Miten kateellinen henkilö esimerkiksi tukisi menestyvän työntekijän uraa? Mitä jos alaisella olisi korkeampi palkka (uskokaa pois, tämä on mahdollista)?

Ainakaan hänen ei tarvitse kuunnella ystävän hehkutteluja vaurauden tuomista eduista. Ei se ystävä tee välttämättä mitään paremmin, hänellä on ehkä vain käynyt parempi tuuri. Jos itse näkee vaivaa saavuttaakseen jonkun asian ja toinen näyttää saavan sen olemalla vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan niin se voi herättää kateutta.

Oikein hyvä esimerkki kateuden ajatusmallista eli pyritään väittämään, että se mitä kateuden kohde on saanut, on saatu ilman mitään työtä ja ponnisteluja. Eihän se niin ole. Mutta tuollainen ajattelumalli on kateelliselle täyttä totta. Toiset vain saavat asiat ilmaiseksi tekemättä mitään ja onnenpyörä pyörii, minä vain jään aina ilman voittoarpaa.

Kyllä osa saa asioita tuosta vaan, kun on esim. rikkaat vanhemmat ja osa menee suhteilla töihin.

Kyllä, mutta kateus kohdistuu silti ihan syyttömään henkilöön. Sillehän ei kukaan mitään mahda, jos on kauniimpi, rikkaampi, älykkäämpi jne. kuin kateellinen. Elämä ei ole reilu, kateellinen vaatii asioita itselleen, jotka eivät hänelle kuulu, vaan hänelle kuuluvat hänen omat ominaisuutensa ja taustansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kateus tai viha hallitsevat elämää tai ihmissuhteita, kuten täällä ollaan monesti nähty, niin siinä  mennään metsään ja lujaa. Jos ei osaa olla myöskään onnellinen esim. toisen menestyksen puolesta, niin onhan se jotenkin surullista. Joku kadehti ystävänsä vaurastumista niin, että halusi laittaa välit kokonaan poikki kateuden takia, eikö se ole jo sairasta?

Mielestäni ihan ymmärrettävää jos henkilö on kaikin tavoin yrittänyt vaurastua muttei ole onnistunut. Miksi pitäisi jäädä vierestä seuraamaan kun toinen nauttii siitä mistä itse jää aina paitsi.

Miten se ystävän jättäminen tässä tapauksessa auttaa? Eikö ennemmin kannattaisi kysyä neuvoja tai selvittää mitä tämä toinen henkilö tekee paremmin? Kateus kutistaa kadehtijankin elämää ja elinpiiriä sekä mahdollisuuksia. Esim. työelämässä vapaaksi päästetty kateus vaikuttaa todennäköisesti kaikkein eniten sen kadehtijan omiin mahdollisuuksiin esím. edetä urallaan, koska kukapa jonkun negatiivisen henkilön kanssa jaksaisi tehdä mitään yhteistyötä tai voisiko kateellisuuteen taipuvainen henkilö olla esimerkiksi esimiehenä? Tuskin voisi. Miten kateellinen henkilö esimerkiksi tukisi menestyvän työntekijän uraa? Mitä jos alaisella olisi korkeampi palkka (uskokaa pois, tämä on mahdollista)?

Ainakaan hänen ei tarvitse kuunnella ystävän hehkutteluja vaurauden tuomista eduista. Ei se ystävä tee välttämättä mitään paremmin, hänellä on ehkä vain käynyt parempi tuuri. Jos itse näkee vaivaa saavuttaakseen jonkun asian ja toinen näyttää saavan sen olemalla vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan niin se voi herättää kateutta.

Oikein hyvä esimerkki kateuden ajatusmallista eli pyritään väittämään, että se mitä kateuden kohde on saanut, on saatu ilman mitään työtä ja ponnisteluja. Eihän se niin ole. Mutta tuollainen ajattelumalli on kateelliselle täyttä totta. Toiset vain saavat asiat ilmaiseksi tekemättä mitään ja onnenpyörä pyörii, minä vain jään aina ilman voittoarpaa.

Kyllä osa saa asioita tuosta vaan, kun on esim. rikkaat vanhemmat ja osa menee suhteilla töihin.

Kyllä, mutta kateus kohdistuu silti ihan syyttömään henkilöön. Sillehän ei kukaan mitään mahda, jos on kauniimpi, rikkaampi, älykkäämpi jne. kuin kateellinen. Elämä ei ole reilu, kateellinen vaatii asioita itselleen, jotka eivät hänelle kuulu, vaan hänelle kuuluvat hänen omat ominaisuutensa ja taustansa. 

Niin, jos et saa lasta, mutta joku toinen saa niin muista antaa sen toisen nauttia äläkä pure pahaa oloasi vauvan saaneeseen äitiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kateus tai viha hallitsevat elämää tai ihmissuhteita, kuten täällä ollaan monesti nähty, niin siinä  mennään metsään ja lujaa. Jos ei osaa olla myöskään onnellinen esim. toisen menestyksen puolesta, niin onhan se jotenkin surullista. Joku kadehti ystävänsä vaurastumista niin, että halusi laittaa välit kokonaan poikki kateuden takia, eikö se ole jo sairasta?

Mielestäni ihan ymmärrettävää jos henkilö on kaikin tavoin yrittänyt vaurastua muttei ole onnistunut. Miksi pitäisi jäädä vierestä seuraamaan kun toinen nauttii siitä mistä itse jää aina paitsi.

Miten se ystävän jättäminen tässä tapauksessa auttaa? Eikö ennemmin kannattaisi kysyä neuvoja tai selvittää mitä tämä toinen henkilö tekee paremmin? Kateus kutistaa kadehtijankin elämää ja elinpiiriä sekä mahdollisuuksia. Esim. työelämässä vapaaksi päästetty kateus vaikuttaa todennäköisesti kaikkein eniten sen kadehtijan omiin mahdollisuuksiin esím. edetä urallaan, koska kukapa jonkun negatiivisen henkilön kanssa jaksaisi tehdä mitään yhteistyötä tai voisiko kateellisuuteen taipuvainen henkilö olla esimerkiksi esimiehenä? Tuskin voisi. Miten kateellinen henkilö esimerkiksi tukisi menestyvän työntekijän uraa? Mitä jos alaisella olisi korkeampi palkka (uskokaa pois, tämä on mahdollista)?

Ainakaan hänen ei tarvitse kuunnella ystävän hehkutteluja vaurauden tuomista eduista. Ei se ystävä tee välttämättä mitään paremmin, hänellä on ehkä vain käynyt parempi tuuri. Jos itse näkee vaivaa saavuttaakseen jonkun asian ja toinen näyttää saavan sen olemalla vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan niin se voi herättää kateutta.

Oikein hyvä esimerkki kateuden ajatusmallista eli pyritään väittämään, että se mitä kateuden kohde on saanut, on saatu ilman mitään työtä ja ponnisteluja. Eihän se niin ole. Mutta tuollainen ajattelumalli on kateelliselle täyttä totta. Toiset vain saavat asiat ilmaiseksi tekemättä mitään ja onnenpyörä pyörii, minä vain jään aina ilman voittoarpaa.

Kyllä osa saa asioita tuosta vaan, kun on esim. rikkaat vanhemmat ja osa menee suhteilla töihin.

Kyllä, mutta kateus kohdistuu silti ihan syyttömään henkilöön. Sillehän ei kukaan mitään mahda, jos on kauniimpi, rikkaampi, älykkäämpi jne. kuin kateellinen. Elämä ei ole reilu, kateellinen vaatii asioita itselleen, jotka eivät hänelle kuulu, vaan hänelle kuuluvat hänen omat ominaisuutensa ja taustansa. 

Niin, jos et saa lasta, mutta joku toinen saa niin muista antaa sen toisen nauttia äläkä pure pahaa oloasi vauvan saaneeseen äitiin.

Se, että joku toinen saa vauvan ei ole syyllinen sinun lapsettomuuteesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kateus tai viha hallitsevat elämää tai ihmissuhteita, kuten täällä ollaan monesti nähty, niin siinä  mennään metsään ja lujaa. Jos ei osaa olla myöskään onnellinen esim. toisen menestyksen puolesta, niin onhan se jotenkin surullista. Joku kadehti ystävänsä vaurastumista niin, että halusi laittaa välit kokonaan poikki kateuden takia, eikö se ole jo sairasta?

Mielestäni ihan ymmärrettävää jos henkilö on kaikin tavoin yrittänyt vaurastua muttei ole onnistunut. Miksi pitäisi jäädä vierestä seuraamaan kun toinen nauttii siitä mistä itse jää aina paitsi.

Miten se ystävän jättäminen tässä tapauksessa auttaa? Eikö ennemmin kannattaisi kysyä neuvoja tai selvittää mitä tämä toinen henkilö tekee paremmin? Kateus kutistaa kadehtijankin elämää ja elinpiiriä sekä mahdollisuuksia. Esim. työelämässä vapaaksi päästetty kateus vaikuttaa todennäköisesti kaikkein eniten sen kadehtijan omiin mahdollisuuksiin esím. edetä urallaan, koska kukapa jonkun negatiivisen henkilön kanssa jaksaisi tehdä mitään yhteistyötä tai voisiko kateellisuuteen taipuvainen henkilö olla esimerkiksi esimiehenä? Tuskin voisi. Miten kateellinen henkilö esimerkiksi tukisi menestyvän työntekijän uraa? Mitä jos alaisella olisi korkeampi palkka (uskokaa pois, tämä on mahdollista)?

Ainakaan hänen ei tarvitse kuunnella ystävän hehkutteluja vaurauden tuomista eduista. Ei se ystävä tee välttämättä mitään paremmin, hänellä on ehkä vain käynyt parempi tuuri. Jos itse näkee vaivaa saavuttaakseen jonkun asian ja toinen näyttää saavan sen olemalla vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan niin se voi herättää kateutta.

Oikein hyvä esimerkki kateuden ajatusmallista eli pyritään väittämään, että se mitä kateuden kohde on saanut, on saatu ilman mitään työtä ja ponnisteluja. Eihän se niin ole. Mutta tuollainen ajattelumalli on kateelliselle täyttä totta. Toiset vain saavat asiat ilmaiseksi tekemättä mitään ja onnenpyörä pyörii, minä vain jään aina ilman voittoarpaa.

Kyllä osa saa asioita tuosta vaan, kun on esim. rikkaat vanhemmat ja osa menee suhteilla töihin.

Tai menee rikkaan miehen kanssa naimisiin. Itsekin tiedän ihmisiä jotka ovat rakentaneet jo 2 taloa, vaikka itse ovat työttömiä, mutta puolisolla hyvä palkkainen työ.

Kyllähän sen rikkaan miehenkin saamiseen jotain vaaditaan eli ei puolisoa saa tuosta vaan, onnekkaasti. Olisi rehellisempää antaa tunnustusta vaikka siitä, jos mukava luonne, komeus, kauneus tai älykkyys ovat auttaneet varakkaan puolison saamista kuin väittää, että se rikkaan kanssa naimisissa oleva on vain istunut perseellään ja odotellut onnenpyörän pyörähdyksiä. Tuo on juuri sitä mustamaalaamista, että se kateuden ei ole yhtään mitään, vain onnekas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kateus tai viha hallitsevat elämää tai ihmissuhteita, kuten täällä ollaan monesti nähty, niin siinä  mennään metsään ja lujaa. Jos ei osaa olla myöskään onnellinen esim. toisen menestyksen puolesta, niin onhan se jotenkin surullista. Joku kadehti ystävänsä vaurastumista niin, että halusi laittaa välit kokonaan poikki kateuden takia, eikö se ole jo sairasta?

Mielestäni ihan ymmärrettävää jos henkilö on kaikin tavoin yrittänyt vaurastua muttei ole onnistunut. Miksi pitäisi jäädä vierestä seuraamaan kun toinen nauttii siitä mistä itse jää aina paitsi.

Miten se ystävän jättäminen tässä tapauksessa auttaa? Eikö ennemmin kannattaisi kysyä neuvoja tai selvittää mitä tämä toinen henkilö tekee paremmin? Kateus kutistaa kadehtijankin elämää ja elinpiiriä sekä mahdollisuuksia. Esim. työelämässä vapaaksi päästetty kateus vaikuttaa todennäköisesti kaikkein eniten sen kadehtijan omiin mahdollisuuksiin esím. edetä urallaan, koska kukapa jonkun negatiivisen henkilön kanssa jaksaisi tehdä mitään yhteistyötä tai voisiko kateellisuuteen taipuvainen henkilö olla esimerkiksi esimiehenä? Tuskin voisi. Miten kateellinen henkilö esimerkiksi tukisi menestyvän työntekijän uraa? Mitä jos alaisella olisi korkeampi palkka (uskokaa pois, tämä on mahdollista)?

Ainakaan hänen ei tarvitse kuunnella ystävän hehkutteluja vaurauden tuomista eduista. Ei se ystävä tee välttämättä mitään paremmin, hänellä on ehkä vain käynyt parempi tuuri. Jos itse näkee vaivaa saavuttaakseen jonkun asian ja toinen näyttää saavan sen olemalla vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan niin se voi herättää kateutta.

Oikein hyvä esimerkki kateuden ajatusmallista eli pyritään väittämään, että se mitä kateuden kohde on saanut, on saatu ilman mitään työtä ja ponnisteluja. Eihän se niin ole. Mutta tuollainen ajattelumalli on kateelliselle täyttä totta. Toiset vain saavat asiat ilmaiseksi tekemättä mitään ja onnenpyörä pyörii, minä vain jään aina ilman voittoarpaa.

Kyllä osa saa asioita tuosta vaan, kun on esim. rikkaat vanhemmat ja osa menee suhteilla töihin.

Kyllä, mutta kateus kohdistuu silti ihan syyttömään henkilöön. Sillehän ei kukaan mitään mahda, jos on kauniimpi, rikkaampi, älykkäämpi jne. kuin kateellinen. Elämä ei ole reilu, kateellinen vaatii asioita itselleen, jotka eivät hänelle kuulu, vaan hänelle kuuluvat hänen omat ominaisuutensa ja taustansa. 

Niin, jos et saa lasta, mutta joku toinen saa niin muista antaa sen toisen nauttia äläkä pure pahaa oloasi vauvan saaneeseen äitiin.

Kateus tosiaan on oman pahan olon purkamista ihan syyttömään tyyppiin. 

Vierailija kirjoitti:

Kateus ei ole usein kovinkaan rationaalinen tunne. Suomessa monet menestyneet ja varakkaat ihmiset kadehtivat köyhiä jne.

Kateus voi tosiaan kohdistua mihin tahansa. Tuo mainittu raskaaksi tuleminen on varmaan aika yleinen ja kateus toisen parisuhteesta, mutta sitten on oudompiakin juttuja, joista ei uskoisi, että sellaisesta voisi olla kade. Jos on kateuteen taipuvainen, niin mikä tahansa asia käy.

Anoppini esimerkiksi jatkuvasti mollasi naapuriaan, jolla oli tosi kiva puutarha, talo, sisustus jne. Joka kerta kun asia tuli puheeksi, hän väitti, että mies on tehnyt töistä suurimman osan ja joutuu raatamaan vaimonsa eteen. Oli siis kateellinen sekä miehestä että noista muista kivoista jutuista.

Ei kai sitä kukaan ole kieltänyt tai kieltämässä. Kateus ainakin on alhainen tunne ja siksi kateellisia vältellään. Ovat kieroja, eikä tuo vihan ilmituominenkaan mikään mairitteleva piirre ole, jos päivittäin pitää jostain rähjätä. 

Saa olla kade ja vihainen, mutta sillä on sitten seurauksia myös.

Tunteita ei tarvitse "purkaa" .Riittää kun päästää niistä irti ja tajuaa, että se oli pelkkä hetkellinen välittäjäainepurkaus.

Vaikuttaa siltä, että ap jää vellomaan tunnetiloihinsa ja kuvittelee kiukuttelun olevan ratkaisu. Ei ole.

On onnellista, jos ihminen on tyytyväinen ja kiitollinen omasta elämästään. Silloin todella elää tyytyväisenä. Ei ole tarvetta vertailuun ja materiaalikilpailuun yms. Ymmärtää, että kukaan ei saa kaikkea.

Eikä läheskään kaikkea voi todellakaan rahassa mitata.

Jaha, onko äitihullu päässyt hoidosta?

Naiset saa "näyttää näitä tunteitaan". Se on vain ihailtavaa tunneavoimuutta.

Mies on narsisti, raivohullu ja luonnevikainen, jos tekee saman.

Sille on nimikin; toksinen positiivisuus. Kaiken pitäisi koko ajan olla ah niin ihanaa. Mitään negatiivista ei saisi koskaan sanoa. Ei ihme ole, että joillakin napsahtaa, kun tarpeeksi kauan esittää olevansa aina onnellinen ja iloinen.

Tietenkin saa olla kateellinen ja vihainen, normaaleja tunteita.

t. uskovainen

Vierailija kirjoitti:

Viha voi olla ihan kehittävä tunne, mutta kateus on ihmisen kyvyttömyyttä hankkia itselleen mielekästä elämää. Kateus on siis osaamattomuutta henkilössä itsessään ja samaan aikaan se on henkilön oma ego joka kokee että hänellä on oikeus asioihin ilman omaa panosta ja yrittämistä.

Olen eri mieltä. Kaikk ituntemani kateelliset ovat kyllä kauhalla saaneet. Kateus on infantiili tunne jonka pitäisi jäädä lapsuuteen, mutta joillakin se jatkaa kulkuaan vanhuuteen saakka. Mitään tekemistä kateudella ei ole sen kanssa että ihminen ei tekisi asioita itsensä eteen. Pikemminkin toisinpäin. Kateus ruokkii itseään, ja jos on kademielinen, niin kyllä kohde löytyy aina, vaikka itsellä olisi millä määrin.

Minulla ei ole paljoakaan, enkä silti ole lapsuuteni jälkeen ollut kenellekään kateellinen.

Joskus se joka haluaisi olla kadehdittu lesoilee niin plajon että se lähinnä ärsyttää,

Kyllä nuo negatiiviset purkaukset voi vahingoittaa toisia. Jos säikähtää noita toisen purkauksia niin lihakset ja elimistö supistaa itseään ja jos jatkuvasti joutuu olemaan vihaisen ihmisen kanssa niin se on vahingollista. Esim rinnat tai penis voi supistua siinä jännityksessä.

Vierailija kirjoitti:

On onnellista, jos ihminen on tyytyväinen ja kiitollinen omasta elämästään. Silloin todella elää tyytyväisenä. Ei ole tarvetta vertailuun ja materiaalikilpailuun yms. Ymmärtää, että kukaan ei saa kaikkea.

Eikä läheskään kaikkea voi todellakaan rahassa mitata.

Ainoa asia mistä kannattaisi olla kateellinen ja monet ovatkin. Ei vaan se vauva ja kiva puoliso, vaan se onni ylipäätään ja tosi reilua näyttää mustaa naamaa sen johdosta, että kaveri on onnellinen. Hyi hitto mikä onnenmyyrä.

Vierailija kirjoitti:

Sille on nimikin; toksinen positiivisuus. Kaiken pitäisi koko ajan olla ah niin ihanaa. Mitään negatiivista ei saisi koskaan sanoa. Ei ihme ole, että joillakin napsahtaa, kun tarpeeksi kauan esittää olevansa aina onnellinen ja iloinen.

Eli sinusta on ihan hyväksyttävää ilkeillä muille, koska on paha mieli?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kumppani joka pitää mun pulppuilevasta ja spontaanista luonteesta silloin kun olen iloinen. Mutta kun pulppuan toiseen suuntaan, eli suutun jostain asiasta, niin se on pahinta ikinä, hän ei hyväksy ollenkaan ja pitää tuntikausien mykkäkoulua kun suutuin hänelle. Olen yrittänyt selittää että ei toista ilman toista, mutta ei ymmärrä. Nykyään yritän hillitä negatiivisia tunteita ettei hän pidä sitä mykkäkoulua, mutta suren samalla ilon ja naurun katoamista. Kumppanikin kyselee, miksen ikinä naura. No siksi, kun yritän hillitä luonnettani.

Mistä itse pidät kumppanin luonteessa ja mistä taas et? 

Vierailija kirjoitti:

Viha voi olla ihan kehittävä tunne, mutta kateus on ihmisen kyvyttömyyttä hankkia itselleen mielekästä elämää. Kateus on siis osaamattomuutta henkilössä itsessään ja samaan aikaan se on henkilön oma ego joka kokee että hänellä on oikeus asioihin ilman omaa panosta ja yrittämistä.

Ei pidä paikkaansa. Ihan psykologien suusta on, että kateus on inhimillinen tunne, jota tuntee jokainen joskus. Ihminen, joka väittää, ettei ole koskaan ollut kateellinen, ei vaan tunnista sitä itsessään.

Lisäksi tunne ja käyttäytyminen on eri asia. Itse tunnistan välillä itsessäni kateutta, mutta se ei ole pahantahtoista. Tunne kertoo, mikä mulle on tärkeää, ja toisaalta se taas herää usein tilanteissa, joissa koen epäoikeudenmukaisuutta. Kärsin esimerkiksi itse mielenterveysongelmista ja kyllä, voin myöntää välillä olevani kateellinen ihmisille, jotka ovat saaneet asiat helpolla, kun itselle arkielämän pienetkin asiat ovat niin vaikeita.

Haluaisinko, että muutkin kärsisivät kuin minä? En missään tapauksessa. Tai olenko toisia kohtaan ilkeä, jos tunnen kateutta. En tietenkään. Toisten hyvä ei ole minulta pois.

Myös vihan kohdalla on hyvä erottaa toisistaan tunne ja teot. Viha ei ole yhtä kuin huutaminen tai riehuminen. Vihaa voi ilmaista muutenkin, rakentavasti. Viha on paikallaan silloin, kun se on primaaritunne, ja joku loukkaa meitä. Haittaa siitä on silloin, jos se tulee sekundaaritunteena suojaamaan muita tunteita ja sen pohjalta käyttäytyy toistua kohtaan aggressiivisesti.

"Kaikki tunteet ovat terveitä ja normaaleja." Ei ole kyllä mun ensimmäinen ajatus kun joku sekopää yrittää lappaa paskaa muiden niskaan live-elämässä.