Kapitalistinen kilpailu on johtanut siihen että länsimaat kuten Suomi ei ole enää demokratia selittää yhteiskuntafilosofi Michael Sandeli
Yhteiskuntafilosofi tuomitsee meritokratian ajatusmallin. Voi unohtua, että menestys voi riippua taustasta, muiden työstä ja silkasta tuuristakin. Sandelin mukaan jatkuva kilpailu on johtanut siihen että on luovuttu demokratiasta ja siirrytty meritokratiaa eli kyvykkäimpien valtaan. Hänen mukaansa me elämme nyt julmassa ja armottomassa maailmassa, jossa vallitsee erittäin kovat ja konservatiiviset arvomaailmat. Koko 2000-luvun aikana Eurooppa ei ole ollut yhtä konservatiivinen kuin nyt. Yhteiskunnan voittajat painottavat itsenäistä pärjäämistä ja ylpeilevät omilla saavutuksillaan aivan kuin menestyminen olisi kokonaan vain yksin itsestä kiinni. Ja samalla heikommassa asemassa olevat häpeävät pyytää apua edes esimerkiksi lääjäriltä terveydenhoitoon vaikka sitä tarvitsisivat. Myös Suomen suurituloisimpia tutkineet Helsingin yliopiston viestinnän professori Anu Kantola ja Tampereen yliopiston tutkijan Hanna Kuusela ovat Sandelinin kanssanne samaa mieltä. Kantolan mukaan meritokratian ihanne nousi etenkin esiin tutkijoiden haastatellessa yritysjohtajia, jotka omasta kokemuksestaan olivat vakuuttuneita siitä, että kukatahansa voi yhteiskunnassa edetä kovalla työllä ja omilla ansioilla ilman yhteiskunnan tukea.
”Ajatus on, että he seisovat tikkaiden huipulla, jonne ovat kovalla työllä kiivenneet. He katselevat alaspäin ja ihmettelevät, miksi te muut ette kiipeä. Tikkaat on kaikille pysytetty. Se on vain siitä kiinni, että lähdet kiipeämään”, kuvailee Kantola Hersarille. Hänen mukaansa tällainen meritokratinen ajattelutapa on myös ymmärrettävää. Suomessa siirtyminen maatalousyhteuskunnasta teollisuus- ja palveluyhteiskunnaksi tapahtui nopeasti ja työväen luokkanousu johti siihen että Suomesta tuli maailman tasa-arvoisin maa. Se ei ole kuitenkaan poistanut sitä että ihmiset tulevat eri lähtökohdista sekä ovat taidoiltaan ja kyvyiltään eri tasoisia.
Saksassa ehdokkaaksi asettunut Olaf Scholz on innoittunut yhteiskuntafilosofi Sandelin kirjasta ja vaatii omassa vaalikampanjassaan, että myös ruumiillisen työn ansiot täytyy tunnustaa. Siellä Sandelin varoitus on kuultu ja otettu mukaan politiikkaan.
”Meriitissä itsessään ei ole mitään vikaa. Mutta sitä ei voi rajoittaa vain huipputuloisiin ja niihin, joilla on yliopistotutkinto”, Scholz sanoi hiljattain sanomalehti The Guardianin haastattelussa.
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaikisellä ihmisellä on mahdollisuus parantaa elämisen laatuaan. Ei kannata juuttua uhripositioon vaikka olisi ns huono-osainen. Tieto on edelleen valtaa ja Suomessa siihen pääsee hyvin käsiksi esim julkisten kirjastojen kautta. Kannattaa pyrkiä moniulotteiseen näkemykseen asiasta kuin asiasta. Mustavalkoisuus on aina pahasta, se kaventaa ymmärrystä todellisuusesta.
Elämä on paljon muutakin kuin rahan ahnehtimista ja politisointia. Ennen osattiin elää pientä mutta silti ihan hyvää elämää. Keskusteltiin enemmän kasvokkain. Ihmiset tarvitsevat kohtaamisia ja puhetta, eikä sitä pysty kukaan edelleenkään estämään. Jokaikisellä on oma voimansa (ja omatuntonsa voima) niin kauan kuin henki pihisee, ikään katsomatta. Siitä voimasta ei kannata luopua. Sitä kannattaa arvostaa.
Helihelisanaheli.
Sanopa tuo vaikkapa työttömälle jonka äo on 85. Menisi ja kouluttautuisi superosaajaksi.
Pian äo 100 ihminen on samassa tilanteessa. Ei enää rahkeet riitä.No mitä työttömälle äo 85 pitäisi sanoa? Tai miten häneen tulisi suhtautua. Antaa joku haravointitehtävä ja maksaa samaa palkkaa kuin kirurgille?
Ensiksikin yleistä työaikaa pitäisi laskea ja saada työnantajat kilpailemaan työntekijöistä.
Kansalaispalkka käyttöön.
Työaikaa pitäisi ehdottomasti laskea tässä tilanteessa.
Taas-arvo on sitä että sekä köyhällä että rikkaalla on yhtäläinen vapaus valita ostaako käytetty diesel Lada halvalla vai tuliterän Teslan suoraan tehtaasta. Tasa arvo ei tarkoita sitä, että että myös sillä köyhällä pitää olla varaa ostaa Tesla. Ja se köyhä saa syyttää siitä ihan omaa itseään jos ei ole tehnyt tarpeeksi töitä sen eteen että on varaa ostaa verovapaa Tesla ja säästää rahaa tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
"Tienaan leipäni", kiljuu tyhjäsieluinen orja, joka on niin tyhjiin puristettu ettei enää itse tajua, kuinka paljon häntä käytetään hyväksi. Hän on orja, ei ihminen jolla on sielu, elämä tai vapaus.
Kyllä minä ymmärrät kuinka paljon minua käytetään hyväksi. Veroprosentti on niin suuri että sen huomaa. Ottaahan se välistä päähän maksaa kaikenlaisten lusmujen elämä.
Kaikki, jotka vähänkin ovat päässeet näkemään verhon toiselle puolelle, ymmärtävät miten koko maailman talous ja -politiikka pyörii rikollisuudella. Pistää kyseenalaistamaan koko pyramidiin osallistumisen. Etenkin, jos et ole rikollinen vaan niitä heikossa asemassa olevia, joita käytetään hyväksi terveyden ja hengen uhalla. Myös täällä Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Niin, meritokratian myötä eriarvoisuus ei ole vähentynyt tai poistunut, se on vaan muuttunut mikä on peruste. Joskus aikoinaan syntyminen oikeaan sukuun oli se tiketti hyvään asemaan yhteiskunnassa ja elämässä. Suhteet, vaurauden periminen.
Nyt se on älykkyys ja tietynlainen ahkera (ja usein edes jonkin verran ekstrovertti) toimeenpaneva temperamentti. Mutta nämä ovat yhtä lailla perittyjä asioita kuin sukunimikin pääosin, ei jotain minkä ihminen valiltsee. Ja kuitenkin ne määrää elämässä pärjäämisen ja yhteisön arvostuksen.
Niinhän sitä sanotaan että "siinä on tikapuut, sen kun kiipeät", että varakkuudesta riippumatta kuka tahannsa voi opiskella vaikka tohtoriksi. Niin voi, mutta entä jos on perinyt heikon matemaattis-loogisen älykkyyden, ei omaa ollenkaan akateemisiin opintoihin sopivaa temperamenttia ja älyä, niin mites sitten kiivitään?
Sehän se on nykyään luusereiden selittelyä. Jos ei sillä paremmin menestyneellä kaverilla ole oikeaa sukunimeä niin sitten selitettään, että se on älykkäämpi ja ahkerampi ja se johtuu geeneistä:D:D
Pitäisikö sanoa töissäkin pomolle, että ei jaksa tehdä pyydä jotain ahkeruusgeeneillä varustettua tekemään:D
Vierailija kirjoitti:
Taas-arvo on sitä että sekä köyhällä että rikkaalla on yhtäläinen vapaus valita ostaako käytetty diesel Lada halvalla vai tuliterän Teslan suoraan tehtaasta. Tasa arvo ei tarkoita sitä, että että myös sillä köyhällä pitää olla varaa ostaa Tesla. Ja se köyhä saa syyttää siitä ihan omaa itseään jos ei ole tehnyt tarpeeksi töitä sen eteen että on varaa ostaa verovapaa Tesla ja säästää rahaa tulevaisuudessa.
Pitää kutinsa, mutta köyhä selittää, että rikas on rikas geeniensä ansiosta:D Ei suinkaan, että olisi ahkerampi kuin se köyhä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki, jotka vähänkin ovat päässeet näkemään verhon toiselle puolelle, ymmärtävät miten koko maailman talous ja -politiikka pyörii rikollisuudella. Pistää kyseenalaistamaan koko pyramidiin osallistumisen. Etenkin, jos et ole rikollinen vaan niitä heikossa asemassa olevia, joita käytetään hyväksi terveyden ja hengen uhalla. Myös täällä Suomessa.
En ymmärrä jorinaasi, vaikka olen ollut sekä köyhä että menestynyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, meritokratian myötä eriarvoisuus ei ole vähentynyt tai poistunut, se on vaan muuttunut mikä on peruste. Joskus aikoinaan syntyminen oikeaan sukuun oli se tiketti hyvään asemaan yhteiskunnassa ja elämässä. Suhteet, vaurauden periminen.
Nyt se on älykkyys ja tietynlainen ahkera (ja usein edes jonkin verran ekstrovertti) toimeenpaneva temperamentti. Mutta nämä ovat yhtä lailla perittyjä asioita kuin sukunimikin pääosin, ei jotain minkä ihminen valiltsee. Ja kuitenkin ne määrää elämässä pärjäämisen ja yhteisön arvostuksen.
Niinhän sitä sanotaan että "siinä on tikapuut, sen kun kiipeät", että varakkuudesta riippumatta kuka tahannsa voi opiskella vaikka tohtoriksi. Niin voi, mutta entä jos on perinyt heikon matemaattis-loogisen älykkyyden, ei omaa ollenkaan akateemisiin opintoihin sopivaa temperamenttia ja älyä, niin mites sitten kiivitään?
Sitten kiivetään niin korkealle kuin niillä lahjoilla pääsee.
Mikään yhteiskuntajärjestelmä ei tuota kaikista yhtä lahjakkaita.
Toisaalta joku voi olla ihan yhtä lahjakas omalla alallaan, joka on vaikka jotain suorittavaa työtä kuin se akateemisesti koulutettu. Nykyään vaan arvostetaan kohtuuuttomasti enemmän juuri matemaattis-loogiseen älyyn perustuvia ammatteja, ja tämä arvostus näkyy palkassa. Lahjakas automekaanikko on monen mielestä pelkkä duunari ja se että tämä on yhteisön näkemys näkyy automekaanikon palkkakuitissa, ei mitään ihailtavaa, mutta lahjakas tekniikan tohtori tai geentutkija on hienoa ja heille maksetaan hyvin.
Iso ongelma tässä meritokratiassa tosiaan on myös se, että geenilotossa ja/tai suotuisassa kasvuympäristössä voittaneet eivät usein tunne myötätuntoa muita kohtaan, koska ajatellaan että niillä kaikilla muillakin olisi samat mahdollisuudet pärjätä ja vaurastua itse. Näin veronmaksuhalu laskee, halu hyväksyä se että yhteiskunnassa tulee aina olemaan osa jotka ei esim. pysty työelämään, ja näihin kuuluu myös muita kuin selvästi fyysisesti vammautuneitai tai sairaita.
Nuohan ne ovat luusereiden vakioselityksiä. Jos jollakin ei ole ollut"suotuisaa kasvuympäristöä" niin sitten keksitään tekosyyksi geenit:D:D. Jos samoista lähtökohdista toinen jää siivoojaksi ja toinen lukee tekniikan tohtoriksi niin luuseri syyttää geenejä eikä suinkaan omaa laiskuuttaan:D
Ja itse olen erittäin veronmaksuhaluton elättämään pummeja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikea uskoa että elämme konservatiivisemmassa maailmassa kuin ikinä kun kadut on täynnä prideparaateja.
Konservatiivista se, että naiset voimautuvat myydessään itseään joko netissä tai livenä? Joo, voi kai sen noinkin sitten nähdä.
Kukaan ei halua enää äidiksi, mutta seksiä kyllä piisaa joka räppänästä.
Kuuluiko tämäkin jotenkin konservatiiviseen maailmanihanteeseen?
No jos konservatismi on sitä, että vain omalla työllä pääsee eteenpäin, vapaata markkinataloutta niin eiköhän se sitten ole sitä. Myi sitä tuotettaan sitten kadulla tai netissä, kunhan myy eikä odota, että,yhteiskunta maksaa. Itsensä myyminen ei ehkä ole kristillistä tms. Mutta kapitalismia parhaimmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki, jotka vähänkin ovat päässeet näkemään verhon toiselle puolelle, ymmärtävät miten koko maailman talous ja -politiikka pyörii rikollisuudella. Pistää kyseenalaistamaan koko pyramidiin osallistumisen. Etenkin, jos et ole rikollinen vaan niitä heikossa asemassa olevia, joita käytetään hyväksi terveyden ja hengen uhalla. Myös täällä Suomessa.
Näin se taitaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, meritokratian myötä eriarvoisuus ei ole vähentynyt tai poistunut, se on vaan muuttunut mikä on peruste. Joskus aikoinaan syntyminen oikeaan sukuun oli se tiketti hyvään asemaan yhteiskunnassa ja elämässä. Suhteet, vaurauden periminen.
Nyt se on älykkyys ja tietynlainen ahkera (ja usein edes jonkin verran ekstrovertti) toimeenpaneva temperamentti. Mutta nämä ovat yhtä lailla perittyjä asioita kuin sukunimikin pääosin, ei jotain minkä ihminen valiltsee. Ja kuitenkin ne määrää elämässä pärjäämisen ja yhteisön arvostuksen.
Niinhän sitä sanotaan että "siinä on tikapuut, sen kun kiipeät", että varakkuudesta riippumatta kuka tahannsa voi opiskella vaikka tohtoriksi. Niin voi, mutta entä jos on perinyt heikon matemaattis-loogisen älykkyyden, ei omaa ollenkaan akateemisiin opintoihin sopivaa temperamenttia ja älyä, niin mites sitten kiivitään?
Sitten kiivetään niin korkealle kuin niillä lahjoilla pääsee.
Mikään yhteiskuntajärjestelmä ei tuota kaikista yhtä lahjakkaita.
Toisaalta joku voi olla ihan yhtä lahjakas omalla alallaan, joka on vaikka jotain suorittavaa työtä kuin se akateemisesti koulutettu. Nykyään vaan arvostetaan kohtuuuttomasti enemmän juuri matemaattis-loogiseen älyyn perustuvia ammatteja, ja tämä arvostus näkyy palkassa. Lahjakas automekaanikko on monen mielestä pelkkä duunari ja se että tämä on yhteisön näkemys näkyy automekaanikon palkkakuitissa, ei mitään ihailtavaa, mutta lahjakas tekniikan tohtori tai geentutkija on hienoa ja heille maksetaan hyvin.
Iso ongelma tässä meritokratiassa tosiaan on myös se, että geenilotossa ja/tai suotuisassa kasvuympäristössä voittaneet eivät usein tunne myötätuntoa muita kohtaan, koska ajatellaan että niillä kaikilla muillakin olisi samat mahdollisuudet pärjätä ja vaurastua itse. Näin veronmaksuhalu laskee, halu hyväksyä se että yhteiskunnassa tulee aina olemaan osa jotka ei esim. pysty työelämään, ja näihin kuuluu myös muita kuin selvästi fyysisesti vammautuneitai tai sairaita.
Nuohan ne ovat luusereiden vakioselityksiä. Jos jollakin ei ole ollut"suotuisaa kasvuympäristöä" niin sitten keksitään tekosyyksi geenit:D:D. Jos samoista lähtökohdista toinen jää siivoojaksi ja toinen lukee tekniikan tohtoriksi niin luuseri syyttää geenejä eikä suinkaan omaa laiskuuttaan:D
Ja itse olen erittäin veronmaksuhaluton elättämään pummeja
Muistele sitä omaa alakoulu/asteen luokkaasi. Olisiko sinusta ihan kaikista ollut sieltä tekniikan tohtoreiksi? Että kunhan olisi vaan ahkerasti lukenut, niin kaikki sieltä luokallesi olisi voinut väitellä tekniikan tohtoriksi? Teillä kaikilla oli samat lähtökohdat, jopa samat kouluruuat ja luokkakaverit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, meritokratian myötä eriarvoisuus ei ole vähentynyt tai poistunut, se on vaan muuttunut mikä on peruste. Joskus aikoinaan syntyminen oikeaan sukuun oli se tiketti hyvään asemaan yhteiskunnassa ja elämässä. Suhteet, vaurauden periminen.
Nyt se on älykkyys ja tietynlainen ahkera (ja usein edes jonkin verran ekstrovertti) toimeenpaneva temperamentti. Mutta nämä ovat yhtä lailla perittyjä asioita kuin sukunimikin pääosin, ei jotain minkä ihminen valiltsee. Ja kuitenkin ne määrää elämässä pärjäämisen ja yhteisön arvostuksen.
Niinhän sitä sanotaan että "siinä on tikapuut, sen kun kiipeät", että varakkuudesta riippumatta kuka tahannsa voi opiskella vaikka tohtoriksi. Niin voi, mutta entä jos on perinyt heikon matemaattis-loogisen älykkyyden, ei omaa ollenkaan akateemisiin opintoihin sopivaa temperamenttia ja älyä, niin mites sitten kiivitään?
Sitten kiivetään niin korkealle kuin niillä lahjoilla pääsee.
Mikään yhteiskuntajärjestelmä ei tuota kaikista yhtä lahjakkaita.
Toisaalta joku voi olla ihan yhtä lahjakas omalla alallaan, joka on vaikka jotain suorittavaa työtä kuin se akateemisesti koulutettu. Nykyään vaan arvostetaan kohtuuuttomasti enemmän juuri matemaattis-loogiseen älyyn perustuvia ammatteja, ja tämä arvostus näkyy palkassa. Lahjakas automekaanikko on monen mielestä pelkkä duunari ja se että tämä on yhteisön näkemys näkyy automekaanikon palkkakuitissa, ei mitään ihailtavaa, mutta lahjakas tekniikan tohtori tai geentutkija on hienoa ja heille maksetaan hyvin.
Iso ongelma tässä meritokratiassa tosiaan on myös se, että geenilotossa ja/tai suotuisassa kasvuympäristössä voittaneet eivät usein tunne myötätuntoa muita kohtaan, koska ajatellaan että niillä kaikilla muillakin olisi samat mahdollisuudet pärjätä ja vaurastua itse. Näin veronmaksuhalu laskee, halu hyväksyä se että yhteiskunnassa tulee aina olemaan osa jotka ei esim. pysty työelämään, ja näihin kuuluu myös muita kuin selvästi fyysisesti vammautuneitai tai sairaita.
Nuohan ne ovat luusereiden vakioselityksiä. Jos jollakin ei ole ollut"suotuisaa kasvuympäristöä" niin sitten keksitään tekosyyksi geenit:D:D. Jos samoista lähtökohdista toinen jää siivoojaksi ja toinen lukee tekniikan tohtoriksi niin luuseri syyttää geenejä eikä suinkaan omaa laiskuuttaan:D
Ja itse olen erittäin veronmaksuhaluton elättämään pummeja
Tekisi mieli lähettää sinut aavikolle selviytymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaikisellä ihmisellä on mahdollisuus parantaa elämisen laatuaan. Ei kannata juuttua uhripositioon vaikka olisi ns huono-osainen. Tieto on edelleen valtaa ja Suomessa siihen pääsee hyvin käsiksi esim julkisten kirjastojen kautta. Kannattaa pyrkiä moniulotteiseen näkemykseen asiasta kuin asiasta. Mustavalkoisuus on aina pahasta, se kaventaa ymmärrystä todellisuusesta.
Elämä on paljon muutakin kuin rahan ahnehtimista ja politisointia. Ennen osattiin elää pientä mutta silti ihan hyvää elämää. Keskusteltiin enemmän kasvokkain. Ihmiset tarvitsevat kohtaamisia ja puhetta, eikä sitä pysty kukaan edelleenkään estämään. Jokaikisellä on oma voimansa (ja omatuntonsa voima) niin kauan kuin henki pihisee, ikään katsomatta. Siitä voimasta ei kannata luopua. Sitä kannattaa arvostaa.
Helihelisanaheli.
Sanopa tuo vaikkapa työttömälle jonka äo on 85. Menisi ja kouluttautuisi superosaajaksi.
Pian äo 100 ihminen on samassa tilanteessa. Ei enää rahkeet riitä.No mitä työttömälle äo 85 pitäisi sanoa? Tai miten häneen tulisi suhtautua. Antaa joku haravointitehtävä ja maksaa samaa palkkaa kuin kirurgille?
Tästä puheen ollen: "Mustavalkoisuus on aina pahasta, se kaventaa ymmärrystä todellisuusesta."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1980-luvulta alkaen on noudatettu oppia jonka mukaan kun rikkaat rikastuvat niin heiltä sitten varisee enemmän murusia muillekin.
Käytännössä näin ei ole käynyt. Thatcherin ja Reaganin ajoista lähtien tavallista kansaa on sumutettu ja kyykytetty lujaa.Suomen ostovoima on kasvanut valtavasti 80-luvulta. Silloin moni joutui säästämään kodinkoneita varten.
80-luvulla oli muutenkin aika paljon ilmaisia asioita miestä nykyään joudut maksamaan ja muutenkin silloin ei yrittäjät ollut näin ahneita kuin nykyään.
Väitätkö että nykyään ei tarvitse säästää kodinkoneisiin? Itse ainakin joudun säästää joka asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, meritokratian myötä eriarvoisuus ei ole vähentynyt tai poistunut, se on vaan muuttunut mikä on peruste. Joskus aikoinaan syntyminen oikeaan sukuun oli se tiketti hyvään asemaan yhteiskunnassa ja elämässä. Suhteet, vaurauden periminen.
Nyt se on älykkyys ja tietynlainen ahkera (ja usein edes jonkin verran ekstrovertti) toimeenpaneva temperamentti. Mutta nämä ovat yhtä lailla perittyjä asioita kuin sukunimikin pääosin, ei jotain minkä ihminen valiltsee. Ja kuitenkin ne määrää elämässä pärjäämisen ja yhteisön arvostuksen.
Niinhän sitä sanotaan että "siinä on tikapuut, sen kun kiipeät", että varakkuudesta riippumatta kuka tahannsa voi opiskella vaikka tohtoriksi. Niin voi, mutta entä jos on perinyt heikon matemaattis-loogisen älykkyyden, ei omaa ollenkaan akateemisiin opintoihin sopivaa temperamenttia ja älyä, niin mites sitten kiivitään?
Sitten kiivetään niin korkealle kuin niillä lahjoilla pääsee.
Mikään yhteiskuntajärjestelmä ei tuota kaikista yhtä lahjakkaita.
Toisaalta joku voi olla ihan yhtä lahjakas omalla alallaan, joka on vaikka jotain suorittavaa työtä kuin se akateemisesti koulutettu. Nykyään vaan arvostetaan kohtuuuttomasti enemmän juuri matemaattis-loogiseen älyyn perustuvia ammatteja, ja tämä arvostus näkyy palkassa. Lahjakas automekaanikko on monen mielestä pelkkä duunari ja se että tämä on yhteisön näkemys näkyy automekaanikon palkkakuitissa, ei mitään ihailtavaa, mutta lahjakas tekniikan tohtori tai geentutkija on hienoa ja heille maksetaan hyvin.
Iso ongelma tässä meritokratiassa tosiaan on myös se, että geenilotossa ja/tai suotuisassa kasvuympäristössä voittaneet eivät usein tunne myötätuntoa muita kohtaan, koska ajatellaan että niillä kaikilla muillakin olisi samat mahdollisuudet pärjätä ja vaurastua itse. Näin veronmaksuhalu laskee, halu hyväksyä se että yhteiskunnassa tulee aina olemaan osa jotka ei esim. pysty työelämään, ja näihin kuuluu myös muita kuin selvästi fyysisesti vammautuneitai tai sairaita.
Nuohan ne ovat luusereiden vakioselityksiä. Jos jollakin ei ole ollut"suotuisaa kasvuympäristöä" niin sitten keksitään tekosyyksi geenit:D:D. Jos samoista lähtökohdista toinen jää siivoojaksi ja toinen lukee tekniikan tohtoriksi niin luuseri syyttää geenejä eikä suinkaan omaa laiskuuttaan:D
Ja itse olen erittäin veronmaksuhaluton elättämään pummeja
Perusta yritys 100 000 €:n pääomalla ja palkkaa sen johtoon korkeasti koulutettu afrikkalainen. Pääset todistamaan, että geeneillä ja kasvuympäristöllä, sekä sinun köyhtymiselläsi on erittäin voimakas syy-yhteys.
Vierailija kirjoitti:
"Tienaan leipäni", kiljuu tyhjäsieluinen orja, joka on niin tyhjiin puristettu ettei enää itse tajua, kuinka paljon häntä käytetään hyväksi. Hän on orja, ei ihminen jolla on sielu, elämä tai vapaus.
Runoilee seköpäinen marxilainen. Nuo on vanhoja juttuja neuvostoajoilta.
Vierailija kirjoitti:
Ei talous ole koskaan ollut demokraattinen järjestelmä länsimaissa.
Kirjoittaja näyttää olevan imenyt jo äidinmaidossa kaunakasvatuksen kaikki valheet.
Kaikista epädemokraattisinta se on kylläkin ollut ihailemassasi kommunismissa ja sosialisimissa.
Siellä on eliitin ja muiden kansalaisten ero kaikista suurin. Kaikilla mittareilla.
Huvittaa oikein tämä HSn innostus Scholzista. Ihan tavallinen markkinatalouden kannattaja ei muuta.
PS. Schäuble pääsi jälleen liittopäiville. Alueensa suurimpana ääniharavana, vielä tuossa 80-vuoden ikää huidellessaan, noin 50-vuoden kansanedustajakokemuksellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1980-luvulta alkaen on noudatettu oppia jonka mukaan kun rikkaat rikastuvat niin heiltä sitten varisee enemmän murusia muillekin.
Käytännössä näin ei ole käynyt. Thatcherin ja Reaganin ajoista lähtien tavallista kansaa on sumutettu ja kyykytetty lujaa.Suomen ostovoima on kasvanut valtavasti 80-luvulta. Silloin moni joutui säästämään kodinkoneita varten.
80-luvulla oli muutenkin aika paljon ilmaisia asioita miestä nykyään joudut maksamaan ja muutenkin silloin ei yrittäjät ollut näin ahneita kuin nykyään.
Väitätkö että nykyään ei tarvitse säästää kodinkoneisiin? Itse ainakin joudun säästää joka asiaan.
Aina tätä samaa valehtelua 80-luvusta. Ilmaispalveluiden määrä, samoin kuin tukien määrä on kasvanut valtavasti.
Sinulla on harha, mikä johtuu siitä, että vielä 80-luvulla ihmiset olivat kiitollisia yhteiskunnan tarjoamista eduista, vaikka ne olivatkin vähäisiä. Sen sijaan nykyään mikään ei riitä, vaan aina ja aina kitistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HS taas pretty woke. Tämähän on marxilainen periaate että on aina joku sortajia ja uhreja. Miksi luodaan tällaisia ihme identiteettipoliittisia vastakkainasetteluja koko ajan?
Oikea meritokratiahan menee niin että ihmisiä ei ajatella ryhminä vaan yksilöinä ja kukin menestyy älynsä ja ahkeruutensa mukaan. Not the color of skin but the content of character, toisin sanoen. Meillä saa kaikki koulutuksen ihan niin pitkälle kuin rahkeet riittää eikä maksa yhtään mitään.
Jos tuollainen mahdollisuuksien tasa-arvo ei meillä toteudu niin missä ihmeessä sitten?
Minua ihmetyttää tämänkin kirjoittajan sokeus ja kapeakatseisuus. Näitä "menestyjille" varattuja paikkoja on nimittäin rajattu määrä. Voi olla vain yksi pankinjohtaja pankissa. Tai yksi toimitusjohtaja firmassa. Tai yksi pääministeri. Tai yksi presidentti. Millä perusteella sinäkin väität, että jokainen voi yrittämällä ja kilpailemalla menestyä ja tulla pankinjohtajaksi tai toimitusjohtajaksi? Kun kyseisiä paikkoja on huomattavasti vähemmän kuin ihmisiä? Oikeasti, kuinka aivopesty ihminen on kun ei tajua noin yksinkertaista asiaa. Yhteen reikään ei voi tunkea kuin yhden palikan, ei sataa vaikka ne sata olisivat kuinka sopivan mallisia siihen reikään.
Se on ihan sama kuinka paljon koulutetaan tai ollaan periaatteessa tasa-arvoisia, sama sääntö pätee: On täysin mahdotonta että ns. menestyjiä on enemmän kuin hyvin pieni prosentti kansasta. Jos ei tätä tajua, ei elä reaalimaailmassa.
Reaalimaailmassa kaikilla on sama mahdollisuus opiskella esim. maisteriksi ja yrittää pankinjohtajaksi. Jos se ei onnistu, kaikilla on samat mahdolisuudet opiskella jokin toinen ala ja hakea kiinteistövälittäjäksi, opettajaksi, lääkäriksi tai kosmetologiksi. Menestystä voi mitata monella tavalla.
Mutta onhan se helpompaa luovuttaa, uhriutua ja nimetä aina vain uusia alistettuja ihmisryhmiä i-politiikan tarpeisiin.
Eivät kaikki lahjakkaat ja koulutetut ihmiset edes halua mihinkään johtotehtäviin vaan he ovat mielummin mm. asiantuntijoina ja tutkijoina vaikka ne eivät olisi erityisen hyvin palkattuja töitä. Heitä ohjaa se oma kiinnostus eikä pelkkä raha.
Vasta hyvä parisuhde sai minut tajuamaan oman haalimismaniani ja kuinka yritin paikata omaa tyhjyyden tunnetta tavaralla, mitä en oikeasti edes tarvinnut. Shoppailu oli minulle sama asia kuin herkkupala koiralle. Toki käyn töissä edelleenkin aivan normaalisti, enkä elä sanomalehtien alla, mutta pakonomainen kuluttaminen on jäänyt ja enää en ole esimerkiksi verokriittinen.
"Tienaan leipäni", kiljuu tyhjäsieluinen orja, joka on niin tyhjiin puristettu ettei enää itse tajua, kuinka paljon häntä käytetään hyväksi. Hän on orja, ei ihminen jolla on sielu, elämä tai vapaus.