Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kapitalistinen kilpailu on johtanut siihen että länsimaat kuten Suomi ei ole enää demokratia selittää yhteiskuntafilosofi Michael Sandeli
27.09.2021 |
Yhteiskuntafilosofi tuomitsee meritokratian ajatusmallin. Voi unohtua, että menestys voi riippua taustasta, muiden työstä ja silkasta tuuristakin. Sandelin mukaan jatkuva kilpailu on johtanut siihen että on luovuttu demokratiasta ja siirrytty meritokratiaa eli kyvykkäimpien valtaan. Hänen mukaansa me elämme nyt julmassa ja armottomassa maailmassa, jossa vallitsee erittäin kovat ja konservatiiviset arvomaailmat. Koko 2000-luvun aikana Eurooppa ei ole ollut yhtä konservatiivinen kuin nyt. Yhteiskunnan voittajat painottavat itsenäistä pärjäämistä ja ylpeilevät omilla saavutuksillaan aivan kuin menestyminen olisi kokonaan vain yksin itsestä kiinni. Ja samalla heikommassa asemassa olevat häpeävät pyytää apua edes esimerkiksi lääjäriltä terveydenhoitoon vaikka sitä tarvitsisivat. Myös Suomen suurituloisimpia tutkineet Helsingin yliopiston viestinnän professori Anu Kantola ja Tampereen yliopiston tutkijan Hanna Kuusela ovat Sandelinin kanssanne samaa mieltä. Kantolan mukaan meritokratian ihanne nousi etenkin esiin tutkijoiden haastatellessa yritysjohtajia, jotka omasta kokemuksestaan olivat vakuuttuneita siitä, että kukatahansa voi yhteiskunnassa edetä kovalla työllä ja omilla ansioilla ilman yhteiskunnan tukea.
”Ajatus on, että he seisovat tikkaiden huipulla, jonne ovat kovalla työllä kiivenneet. He katselevat alaspäin ja ihmettelevät, miksi te muut ette kiipeä. Tikkaat on kaikille pysytetty. Se on vain siitä kiinni, että lähdet kiipeämään”, kuvailee Kantola Hersarille. Hänen mukaansa tällainen meritokratinen ajattelutapa on myös ymmärrettävää. Suomessa siirtyminen maatalousyhteuskunnasta teollisuus- ja palveluyhteiskunnaksi tapahtui nopeasti ja työväen luokkanousu johti siihen että Suomesta tuli maailman tasa-arvoisin maa. Se ei ole kuitenkaan poistanut sitä että ihmiset tulevat eri lähtökohdista sekä ovat taidoiltaan ja kyvyiltään eri tasoisia.
Saksassa ehdokkaaksi asettunut Olaf Scholz on innoittunut yhteiskuntafilosofi Sandelin kirjasta ja vaatii omassa vaalikampanjassaan, että myös ruumiillisen työn ansiot täytyy tunnustaa. Siellä Sandelin varoitus on kuultu ja otettu mukaan politiikkaan.
”Meriitissä itsessään ei ole mitään vikaa. Mutta sitä ei voi rajoittaa vain huipputuloisiin ja niihin, joilla on yliopistotutkinto”, Scholz sanoi hiljattain sanomalehti The Guardianin haastattelussa.
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
HS taas pretty woke. Tämähän on marxilainen periaate että on aina joku sortajia ja uhreja. Miksi luodaan tällaisia ihme identiteettipoliittisia vastakkainasetteluja koko ajan?
Oikea meritokratiahan menee niin että ihmisiä ei ajatella ryhminä vaan yksilöinä ja kukin menestyy älynsä ja ahkeruutensa mukaan. Not the color of skin but the content of character, toisin sanoen. Meillä saa kaikki koulutuksen ihan niin pitkälle kuin rahkeet riittää eikä maksa yhtään mitään.
Jos tuollainen mahdollisuuksien tasa-arvo ei meillä toteudu niin missä ihmeessä sitten?
Minua ihmetyttää tämänkin kirjoittajan sokeus ja kapeakatseisuus. Näitä "menestyjille" varattuja paikkoja on nimittäin rajattu määrä. Voi olla vain yksi pankinjohtaja pankissa. Tai yksi toimitusjohtaja firmassa. Tai yksi pääministeri. Tai yksi presidentti. Millä perusteella sinäkin väität, että jokainen voi yrittämällä ja kilpailemalla menestyä ja tulla pankinjohtajaksi tai toimitusjohtajaksi? Kun kyseisiä paikkoja on huomattavasti vähemmän kuin ihmisiä? Oikeasti, kuinka aivopesty ihminen on kun ei tajua noin yksinkertaista asiaa. Yhteen reikään ei voi tunkea kuin yhden palikan, ei sataa vaikka ne sata olisivat kuinka sopivan mallisia siihen reikään.
Se on ihan sama kuinka paljon koulutetaan tai ollaan periaatteessa tasa-arvoisia, sama sääntö pätee: On täysin mahdotonta että ns. menestyjiä on enemmän kuin hyvin pieni prosentti kansasta. Jos ei tätä tajua, ei elä reaalimaailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaikisellä ihmisellä on mahdollisuus parantaa elämisen laatuaan. Ei kannata juuttua uhripositioon vaikka olisi ns huono-osainen. Tieto on edelleen valtaa ja Suomessa siihen pääsee hyvin käsiksi esim julkisten kirjastojen kautta. Kannattaa pyrkiä moniulotteiseen näkemykseen asiasta kuin asiasta. Mustavalkoisuus on aina pahasta, se kaventaa ymmärrystä todellisuusesta.
Elämä on paljon muutakin kuin rahan ahnehtimista ja politisointia. Ennen osattiin elää pientä mutta silti ihan hyvää elämää. Keskusteltiin enemmän kasvokkain. Ihmiset tarvitsevat kohtaamisia ja puhetta, eikä sitä pysty kukaan edelleenkään estämään. Jokaikisellä on oma voimansa (ja omatuntonsa voima) niin kauan kuin henki pihisee, ikään katsomatta. Siitä voimasta ei kannata luopua. Sitä kannattaa arvostaa.
Helihelisanaheli.
Sanopa tuo vaikkapa työttömälle jonka äo on 85. Menisi ja kouluttautuisi superosaajaksi.
Pian äo 100 ihminen on samassa tilanteessa. Ei enää rahkeet riitä.No mitä työttömälle äo 85 pitäisi sanoa? Tai miten häneen tulisi suhtautua. Antaa joku haravointitehtävä ja maksaa samaa palkkaa kuin kirurgille?
Ensiksikin yleistä työaikaa pitäisi laskea ja saada työnantajat kilpailemaan työntekijöistä.
Kansalaispalkka käyttöön.Ratkaiset työttömän äo 85 tapauksen kansalaispalkalla? Miten se eroaa siitä että hän saa työttömyyskorvausta?
Hänen ei enää tarvitse olla mukana hyödyttömässä te-keskus byrokratiassa joka ei hyödytä muita kuin te-toimistossa hyödytöntä työtä tekeviä ja siitä palkkaa nostavia sekä erilaisia työttömiä kouluttava hämäriä konsulttiyrityksiä.
Eli luovutetaan työttömien äo 85sten suhteen ja julistetaan heidät turhiksi yhteiskunnan kuhnureiksi joille maksetaan palkkaa pelkästä olemassaolosta.
[queote=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaikisellä ihmisellä on mahdollisuus parantaa elämisen laatuaan. Ei kannata juuttua uhripositioon vaikka olisi ns huono-osainen. Tieto on edelleen valtaa ja Suomessa siihen pääsee hyvin käsiksi esim julkisten kirjastojen kautta. Kannattaa pyrkiä moniulotteiseen näkemykseen asiasta kuin asiasta. Mustavalkoisuus on aina pahasta, se kaventaa ymmärrystä todellisuusesta.
Elämä on paljon muutakin kuin rahan ahnehtimista ja politisointia. Ennen osattiin elää pientä mutta silti ihan hyvää elämää. Keskusteltiin enemmän kasvokkain. Ihmiset tarvitsevat kohtaamisia ja puhetta, eikä sitä pysty kukaan edelleenkään estämään. Jokaikisellä on oma voimansa (ja omatuntonsa voima) niin kauan kuin henki pihisee, ikään katsomatta. Siitä voimasta ei kannata luopua. Sitä kannattaa arvostaa.
Helihelisanaheli.
Sanopa tuo vaikkapa työttömälle jonka äo on 85. Menisi ja kouluttautuisi superosaajaksi.
Pian äo 100 ihminen on samassa tilanteessa. Ei enää rahkeet riitä.No mitä työttömälle äo 85 pitäisi sanoa? Tai miten häneen tulisi suhtautua. Antaa joku haravointitehtävä ja maksaa samaa palkkaa kuin kirurgille?
Ensiksikin yleistä työaikaa pitäisi laskea ja saada työnantajat kilpailemaan työntekijöistä.
Kansalaispalkka käyttöön.Ratkaiset työttömän äo 85 tapauksen kansalaispalkalla? Miten se eroaa siitä että hän saa työttömyyskorvausta?
Hänen ei enää tarvitse olla mukana hyödyttömässä te-keskus byrokratiassa joka ei hyödytä muita kuin te-toimistossa hyödytöntä työtä tekeviä ja siitä palkkaa nostavia sekä erilaisia työttömiä kouluttava hämäriä konsulttiyrityksiä.
Eli luovutetaan työttömien äo 85sten suhteen ja julistetaan heidät turhiksi yhteiskunnan kuhnureiksi joille maksetaan palkkaa pelkästä olemassaolosta.
Jos tuo sinua rassaa kovasti, niin mene ja työllistä heitä.
Sanoin myös, että yleistä työaikaa on laskettava, että työtä voidaan jakaa suuremmalle joukolle, joten tämän äo 85 työttömän kin työllistymismahdollisuudet paranevat.
Suurinta osaa työttömien massaa yhdistää neljä yhteistä tekijää. Ne tekijät ovat matala äo, toistuva laiskuus, jatkuva valittaminen ja typerä uhriutuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, meritokratian myötä eriarvoisuus ei ole vähentynyt tai poistunut, se on vaan muuttunut mikä on peruste. Joskus aikoinaan syntyminen oikeaan sukuun oli se tiketti hyvään asemaan yhteiskunnassa ja elämässä. Suhteet, vaurauden periminen.
Nyt se on älykkyys ja tietynlainen ahkera (ja usein edes jonkin verran ekstrovertti) toimeenpaneva temperamentti. Mutta nämä ovat yhtä lailla perittyjä asioita kuin sukunimikin pääosin, ei jotain minkä ihminen valiltsee. Ja kuitenkin ne määrää elämässä pärjäämisen ja yhteisön arvostuksen.
Niinhän sitä sanotaan että "siinä on tikapuut, sen kun kiipeät", että varakkuudesta riippumatta kuka tahannsa voi opiskella vaikka tohtoriksi. Niin voi, mutta entä jos on perinyt heikon matemaattis-loogisen älykkyyden, ei omaa ollenkaan akateemisiin opintoihin sopivaa temperamenttia ja älyä, niin mites sitten kiivitään?
Sitten kiivetään niin korkealle kuin niillä lahjoilla pääsee.
Mikään yhteiskuntajärjestelmä ei tuota kaikista yhtä lahjakkaita.
Toisaalta joku voi olla ihan yhtä lahjakas omalla alallaan, joka on vaikka jotain suorittavaa työtä kuin se akateemisesti koulutettu. Nykyään vaan arvostetaan kohtuuuttomasti enemmän juuri matemaattis-loogiseen älyyn perustuvia ammatteja, ja tämä arvostus näkyy palkassa. Lahjakas automekaanikko on monen mielestä pelkkä duunari ja se että tämä on yhteisön näkemys näkyy automekaanikon palkkakuitissa, ei mitään ihailtavaa, mutta lahjakas tekniikan tohtori tai geentutkija on hienoa ja heille maksetaan hyvin.
Iso ongelma tässä meritokratiassa tosiaan on myös se, että geenilotossa ja/tai suotuisassa kasvuympäristössä voittaneet eivät usein tunne myötätuntoa muita kohtaan, koska ajatellaan että niillä kaikilla muillakin olisi samat mahdollisuudet pärjätä ja vaurastua itse. Näin veronmaksuhalu laskee, halu hyväksyä se että yhteiskunnassa tulee aina olemaan osa jotka ei esim. pysty työelämään, ja näihin kuuluu myös muita kuin selvästi fyysisesti vammautuneitai tai sairaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurinta osaa työttömien massaa yhdistää neljä yhteistä tekijää. Ne tekijät ovat matala äo, toistuva laiskuus, jatkuva valittaminen ja typerä uhriutuminen.
Entä työttömien ominaisuuksista valittaminen? Johtuuko tuo nillityksesi ja uhriutumisesi matalasta äo.sta?
Vierailija kirjoitti:
Suurinta osaa työttömien massaa yhdistää neljä yhteistä tekijää. Ne tekijät ovat matala äo, toistuva laiskuus, jatkuva valittaminen ja typerä uhriutuminen.
Tunnen pari tällaista ihmistä. He ovat näiden asioiden takia käytännössä kyvyttömiä nykyajan työelämään. Ennen muinoin joku yksinkertainen maatyö olisi varmaan sujunut, aiinakin älykkäämmän ja ahkeramman johdolla. Mutta kun tällainen heikkolahjaisen rajalla oleva, usein vielä hidas ihminen pannaan yrittämään olla vaikka kaupanmyyjä tai siivooja, eihän siitä mitään tule. Ei opi tarpeeksi nopeasti, ei tee tarpeeksi nopeasti, kädet lakkaa käymästä kun ajattelee tai puhuu muuta, ei muista huomioida kaikkea.
Ikäväähän se on että tuollaiseksi syntyy, mutta ei sille mitään voi, ei nämä ole valinneet olla jotenki lievästi "jälkeenjääneitä", varmaan olisivat mieluummin älykkäitä menestyvämpiä jos valita saisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaikisellä ihmisellä on mahdollisuus parantaa elämisen laatuaan. Ei kannata juuttua uhripositioon vaikka olisi ns huono-osainen. Tieto on edelleen valtaa ja Suomessa siihen pääsee hyvin käsiksi esim julkisten kirjastojen kautta. Kannattaa pyrkiä moniulotteiseen näkemykseen asiasta kuin asiasta. Mustavalkoisuus on aina pahasta, se kaventaa ymmärrystä todellisuusesta.
Elämä on paljon muutakin kuin rahan ahnehtimista ja politisointia. Ennen osattiin elää pientä mutta silti ihan hyvää elämää. Keskusteltiin enemmän kasvokkain. Ihmiset tarvitsevat kohtaamisia ja puhetta, eikä sitä pysty kukaan edelleenkään estämään. Jokaikisellä on oma voimansa (ja omatuntonsa voima) niin kauan kuin henki pihisee, ikään katsomatta. Siitä voimasta ei kannata luopua. Sitä kannattaa arvostaa.
Helihelisanaheli.
Sanopa tuo vaikkapa työttömälle jonka äo on 85. Menisi ja kouluttautuisi superosaajaksi.
Pian äo 100 ihminen on samassa tilanteessa. Ei enää rahkeet riitä.No mitä työttömälle äo 85 pitäisi sanoa? Tai miten häneen tulisi suhtautua. Antaa joku haravointitehtävä ja maksaa samaa palkkaa kuin kirurgille?
Ensiksikin yleistä työaikaa pitäisi laskea ja saada työnantajat kilpailemaan työntekijöistä.
Kansalaispalkka käyttöön.Ratkaiset työttömän äo 85 tapauksen kansalaispalkalla? Miten se eroaa siitä että hän saa työttömyyskorvausta?
Hänen ei enää tarvitse olla mukana hyödyttömässä te-keskus byrokratiassa joka ei hyödytä muita kuin te-toimistossa hyödytöntä työtä tekeviä ja siitä palkkaa nostavia sekä erilaisia työttömiä kouluttava hämäriä konsulttiyrityksiä.
Eli luovutetaan työttömien äo 85sten suhteen ja julistetaan heidät turhiksi yhteiskunnan kuhnureiksi joille maksetaan palkkaa pelkästä olemassaolosta.
No jos meillä ei ole yhteiskuntana tarjota sellaisille ihmisille mielekästä tuottavaa työtä (kuten ei oikein ole, ainakaan suurelle osalle), niin silloinhan ainoa vaihtoehto on todeta että ovat työkyvyttömiä nykyajan työelämää ja hyväksyä että heitä pitää elättää verovaroista.
Vierailija kirjoitti:
HS taas pretty woke. Tämähän on marxilainen periaate että on aina joku sortajia ja uhreja. Miksi luodaan tällaisia ihme identiteettipoliittisia vastakkainasetteluja koko ajan?
Oikea meritokratiahan menee niin että ihmisiä ei ajatella ryhminä vaan yksilöinä ja kukin menestyy älynsä ja ahkeruutensa mukaan. Not the color of skin but the content of character, toisin sanoen. Meillä saa kaikki koulutuksen ihan niin pitkälle kuin rahkeet riittää eikä maksa yhtään mitään.
Jos tuollainen mahdollisuuksien tasa-arvo ei meillä toteudu niin missä ihmeessä sitten?
Meritokratia sinänsä on ihan hyvä aate, mutta se ei pidä paikkaansa edes Suomessa. Se on vähän kuin klassinen taloustiede, jonka mallit ovat kauniin simppeleitä, niiden ainoa virhe on, että ne eivät ennusta ihmisten käyttäytymistä eikä näin ollen talouden käyttäytymistä, koska ne perustuvat täysin epärealistisille premisseille. Ihmiset eivät koskaan menesty yksilöinä, vaan menestykseen vaikuttaa aina yhteiskunnan hallitseva arvomaailma, ympäröivä yhteisö, ihmisen synnynnäiset piirteet suhteessa siihen mitä pidetään arvossa ja mitä ei. Ei tarvita kuin pieni poliittinen päätös kuten tuloverotuksen ja pääomaverotuksen eriyttäminen voi johtaa massiiviseen varallisuuserojen kasvaa ilman, että kenenkään lahjakkuus tai kapasiteetti kasvaa, kuten Suomessa on käynyt. On hyvä asia pyrkiä mahdollisuuksien tasa-arvoon mutta sen ei pitäisi tarkoittaa sellaisten ihmisten halveksuntaa, jotka pyörittävät yhteiskuntaa ilman hienoja titteleitä tai tutkintoja hienoista yliopistoista. Mahdollisuuksien tasa-arvo ymmärretään mielestäni usein väärin. Sen perimmäinen arvo ei ole siinä että erotetaan jyvät akanoista vaan taustalla on egalitaarinen ajatus konstitutiivisesta vapaudesta, jossa jokaiselle ihmiselle annetaan perusvalmiudet ja mahdollisuudet toimia yhteiskunnassa ja toteuttaa omia taipumuksiaan. Sen ajatuksena ei pitäisi olla, että kaikista tulee sijoittajamiljonäärejä tai superyrittäjiä, koska yhteiskunta nyt vaan ei toimi niin. Lisäksi mahdollisuuksien tasa-arvo on osittain yhteydessä taloudelliseen tasa-arvoon, eli kommunistiseksi kutsuttuun lopputulosten tasa-arvoon. Äärimmäisen epätasa-arvoisissa yhteiskunnissa meritokratia ei toimi senkään vertaa ja on aika kornia, että esimerkiksi Yhdysvalloissa varallisuuseroja perustellaan meritokratialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HS taas pretty woke. Tämähän on marxilainen periaate että on aina joku sortajia ja uhreja. Miksi luodaan tällaisia ihme identiteettipoliittisia vastakkainasetteluja koko ajan?
Oikea meritokratiahan menee niin että ihmisiä ei ajatella ryhminä vaan yksilöinä ja kukin menestyy älynsä ja ahkeruutensa mukaan. Not the color of skin but the content of character, toisin sanoen. Meillä saa kaikki koulutuksen ihan niin pitkälle kuin rahkeet riittää eikä maksa yhtään mitään.
Jos tuollainen mahdollisuuksien tasa-arvo ei meillä toteudu niin missä ihmeessä sitten?
Minua ihmetyttää tämänkin kirjoittajan sokeus ja kapeakatseisuus. Näitä "menestyjille" varattuja paikkoja on nimittäin rajattu määrä. Voi olla vain yksi pankinjohtaja pankissa. Tai yksi toimitusjohtaja firmassa. Tai yksi pääministeri. Tai yksi presidentti. Millä perusteella sinäkin väität, että jokainen voi yrittämällä ja kilpailemalla menestyä ja tulla pankinjohtajaksi tai toimitusjohtajaksi? Kun kyseisiä paikkoja on huomattavasti vähemmän kuin ihmisiä? Oikeasti, kuinka aivopesty ihminen on kun ei tajua noin yksinkertaista asiaa. Yhteen reikään ei voi tunkea kuin yhden palikan, ei sataa vaikka ne sata olisivat kuinka sopivan mallisia siihen reikään.
Se on ihan sama kuinka paljon koulutetaan tai ollaan periaatteessa tasa-arvoisia, sama sääntö pätee: On täysin mahdotonta että ns. menestyjiä on enemmän kuin hyvin pieni prosentti kansasta. Jos ei tätä tajua, ei elä reaalimaailmassa.
Reaalimaailmassa kaikilla on sama mahdollisuus opiskella esim. maisteriksi ja yrittää pankinjohtajaksi. Jos se ei onnistu, kaikilla on samat mahdolisuudet opiskella jokin toinen ala ja hakea kiinteistövälittäjäksi, opettajaksi, lääkäriksi tai kosmetologiksi. Menestystä voi mitata monella tavalla.
Mutta onhan se helpompaa luovuttaa, uhriutua ja nimetä aina vain uusia alistettuja ihmisryhmiä i-politiikan tarpeisiin.
Ajatusmalli on todellakin pelottavan suosittu, itse olen tuttuun tyyllin vastarangan kiiski. En tunne itseäni kaltoin kohdelluksi sen vuoksi, että maksan enemmän veroja sen vuoksi, että olen menestynyt ennusteita paremmin. Saati vaatisin rangaistusmuotoisesti ketään ulos lapioimaan hiekkaa kasasta toiseen ja takaisin sen vuoksi, että he saavat sosiaalitukia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, meritokratian myötä eriarvoisuus ei ole vähentynyt tai poistunut, se on vaan muuttunut mikä on peruste. Joskus aikoinaan syntyminen oikeaan sukuun oli se tiketti hyvään asemaan yhteiskunnassa ja elämässä. Suhteet, vaurauden periminen.
Nyt se on älykkyys ja tietynlainen ahkera (ja usein edes jonkin verran ekstrovertti) toimeenpaneva temperamentti. Mutta nämä ovat yhtä lailla perittyjä asioita kuin sukunimikin pääosin, ei jotain minkä ihminen valiltsee. Ja kuitenkin ne määrää elämässä pärjäämisen ja yhteisön arvostuksen.
Niinhän sitä sanotaan että "siinä on tikapuut, sen kun kiipeät", että varakkuudesta riippumatta kuka tahannsa voi opiskella vaikka tohtoriksi. Niin voi, mutta entä jos on perinyt heikon matemaattis-loogisen älykkyyden, ei omaa ollenkaan akateemisiin opintoihin sopivaa temperamenttia ja älyä, niin mites sitten kiivitään?
Sinä uskot vieläkin valheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole demokraattista; ihmiset syntyvät eri omaisuuksilla, eri ympäristöihin. Yhteiskuntajärjestelmillä on näitä sitten yritetty suitsia tai korostaa.
Pohjoismaissa on onnistuttu parhaiten, mutta pidemmälle täällälään tuskin voidaan mennä.
Kehitys on mennyt huonompaan suuntaan. Ysärin lama suisti ihmisiä. Ylisukupolviset traumat siirtyvät, moni elää toivottomuudessa, nuoretkin ihmiset, joissa olisi potentiaalia. Toisilla on taas vaikutusvaltaa ja katteetonta omahyväisyyttä senkin edestä. Tämä ei voi pidemmän päälle edistää hyvinvointia. Sehän näkyy tämänkin palstan kestosisällöissä.
Itse kyllä väittäisin että työn tekeminen on mennyt muodista. Tehdään töitä vain sen verran jotta mahdollistettaisiin elämä.
Itse ihailen sota-aikana nuorina aikuisena kasvaneita. Heillä oli ahkeruus kunniassa. Me muut olemme tulleet perässä, jatkuvasti löysityen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te kaikki pikku rahoja tienaavat olette kertakäyttöistä massaa niille, jotka oikeasti pyörittävät peliä ja kun ette enää ole massaa vaan teillä on aito erityiskyky, niin teistä tulee orjia ja annatte kaiken huipulle ilmaiseksi, teiltä riistetään kaikki, pahimmillaan henki.
Vierailija kirjoitti:
Te kaikki pikku rahoja tienaavat olette kertakäyttöistä massaa niille, jotka oikeasti pyörittävät peliä ja kun ette enää ole massaa vaan teillä on aito erityiskyky, niin teistä tulee orjia ja annatte kaiken huipulle ilmaiseksi, teiltä riistetään kaikki, pahimmillaan henki.
Sellaista se elämä on. Onneksi kuitenkin tienaan leipäni, jotta polittiset päättäjät eivät ratkaise saanko ruokaa pöytään vai en.
Vierailija kirjoitti:
On vaikea uskoa että elämme konservatiivisemmassa maailmassa kuin ikinä kun kadut on täynnä prideparaateja.
Sitä varten ne kulkueet ovat kun heitä ei vielä täysin hyväksytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikea uskoa että elämme konservatiivisemmassa maailmassa kuin ikinä kun kadut on täynnä prideparaateja.
Sitä varten ne kulkueet ovat kun heitä ei vielä täysin hyväksytä.
Ketään ei täysin hyväksytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1980-klluvulta alkaen on noudatettu oppia jonka mukaan kun rikkaat rikastuvat niin heiltä sitten varisee enemmän murusia muillekin.
Käytännössä näin ei ole käynyt. Thatcherin ja Reaganin ajoista lähtien tavallista kansaa on sumutettu ja kyykytetty lujaa.Suomen ostovoima on kasvanut valtavasti 80-luvulta. Silloin moni joutui säästämään kodinkoneita varten.
Teknologian ansiosta monien tuotteiden hinta on tullut alas. Tosin esim. asumisen hinta taas on noussut.
Samainen teknologia myös tunkee yhä enemmän ihmisiä palkkatyön ulkopuolelle.Vaurastuminen ja teknologia ovat olleet toisistaan riippuvaisia asioita viimeistään teollistumisen alusta saakka. Rikkaiden vaurastuessa Suomen kaikki sosioekonominen luokat ovat vaurastuneet.
Kaikkien vaurastuminen on johtunut teknologian kehityksestä. Tämä rikkaimman luokan rikaatuminen on pikemminkin hidastanut muiden vaurastumista.
Kaikki muutkin ovat vaurastuneet rikkaiden kanssa mihin väitteesi perustuu.
Avaa silmäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HS taas pretty woke. Tämähän on marxilainen periaate että on aina joku sortajia ja uhreja. Miksi luodaan tällaisia ihme identiteettipoliittisia vastakkainasetteluja koko ajan?
Oikea meritokratiahan menee niin että ihmisiä ei ajatella ryhminä vaan yksilöinä ja kukin menestyy älynsä ja ahkeruutensa mukaan. Not the color of skin but the content of character, toisin sanoen. Meillä saa kaikki koulutuksen ihan niin pitkälle kuin rahkeet riittää eikä maksa yhtään mitään.
Jos tuollainen mahdollisuuksien tasa-arvo ei meillä toteudu niin missä ihmeessä sitten?
Minua ihmetyttää tämänkin kirjoittajan sokeus ja kapeakatseisuus. Näitä "menestyjille" varattuja paikkoja on nimittäin rajattu määrä. Voi olla vain yksi pankinjohtaja pankissa. Tai yksi toimitusjohtaja firmassa. Tai yksi pääministeri. Tai yksi presidentti. Millä perusteella sinäkin väität, että jokainen voi yrittämällä ja kilpailemalla menestyä ja tulla pankinjohtajaksi tai toimitusjohtajaksi? Kun kyseisiä paikkoja on huomattavasti vähemmän kuin ihmisiä? Oikeasti, kuinka aivopesty ihminen on kun ei tajua noin yksinkertaista asiaa. Yhteen reikään ei voi tunkea kuin yhden palikan, ei sataa vaikka ne sata olisivat kuinka sopivan mallisia siihen reikään.
Se on ihan sama kuinka paljon koulutetaan tai ollaan periaatteessa tasa-arvoisia, sama sääntö pätee: On täysin mahdotonta että ns. menestyjiä on enemmän kuin hyvin pieni prosentti kansasta. Jos ei tätä tajua, ei elä reaalimaailmassa.
Reaalimaailmassa kaikilla on sama mahdollisuus opiskella esim. maisteriksi ja yrittää pankinjohtajaksi. Jos se ei onnistu, kaikilla on samat mahdolisuudet opiskella jokin toinen ala ja hakea kiinteistövälittäjäksi, opettajaksi, lääkäriksi tai kosmetologiksi. Menestystä voi mitata monella tavalla.
Mutta onhan se helpompaa luovuttaa, uhriutua ja nimetä aina vain uusia alistettuja ihmisryhmiä i-politiikan tarpeisiin.
Eivät kaikki lahjakkaat ja koulutetut ihmiset edes halua mihinkään johtotehtäviin vaan he ovat mielummin mm. asiantuntijoina ja tutkijoina vaikka ne eivät olisi erityisen hyvin palkattuja töitä. Heitä ohjaa se oma kiinnostus eikä pelkkä raha.
Alue: Aihe vapaa
Elämme nykyisin todellisuudessa hyvinkin turvattua elämää. Esimerkiksi 70-luvulla ihmisiä ihan oikeasti kuoli KUIN KÄRPÄSIÄ liikenteessä, tilastojen mukaan 1000 raatoa aiheutui huippuvuonna. Se on aika iso siivu kun ikäluokan koko on noihin aikoihin pyörinyt siinä 60 000 tienoilla. Elinajanodote oli tuntuvasti alempi sekin, samoin työmailla sattui kuolemaan johtaneita tapaturmia paljon taajemmin, kun mitään työsuojelua ei ollut tai se oli aivan lapsenkengissä.
Nyt monet näistä vaaranpaikoista on korjattu, mutta tilalle on tullut pelottelu-uutisointi, joka ylläpitää paniikkia ja ahdistusta. Se ajaa monet ajattelemaan että nyt on hätä kädessä ja näin pahaan maailmaan ei haluta ainakaan jälkikasvua. Henkisen rauhan saa kun unohtaa nämä tarkoitushakuiset uutisotsikot ja tekee omasta elämästään laadukasta.
M42, 3 lasta