Sairaanhoitajat lähtevät joukolla sairaanhoitajan hommista - mutta minne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa lähipiirissä yksi lähti asumusyksikköön tekeen perushoitoa, yksi lähti kaupanalalle, yksi puualalle. Kaikissa palkat selvästi pienemmät. Eivät enää jaksaneet. Hoitajia vähennetty. Lisätöitä tullut.

Eli ei se palkka. Se on korkeampi mitä tarvitsevat. Turhaan valittavat siitä. Lisäraha ei tee muutosta, vaan työoloihin pitää panostaa. Ei lisää liksaa siis.

Kyllä palkalla on merkitystä, sillä nyt hoitajien palkat on todella pienet, kun huomioi kolmivuorotyö ja työn vastuullisuuden. Ja vertaa muihin ammatteihin.

Itse olen kirjanpitäjä, siisti sisätyö, työaika liukuva ja palkka 2900€/kk.

En yhtään ihmettele, jos hoitajat eivät pysy alalla, eikä tämä ole tämän päivän ilmiö, vaan puhuttu tästä jo 15v, kun hoitajia ei vain ole, vaikka lisätty koulutuspaikkoja. Johonkin ne ovat hävinneet.

Tuntemani alaa vaihtaneet sh.t ; toinen on poliisi ja toinen eräopas.

Vierailija kirjoitti:

Joukkopaosta on aikaista puhua. En ole nähnyt siitä todistusaineistoa, ja vähintäänkin pitää odottaa että korona menee ohi kunnolla. Selvää on että väsymys ja stressi painaa monia.

Oma näkemykseni on ettei ala poikkea muista. Menestyneet lähtijät ovat sellaisia joilla riittää potentiaalia muuhunkin, tai sellaisia jotka haluavat iisimmän työn. Loput jatkavat, työstä ja palkasta nuristen, kuten tapahtuu kaikkialla. Ihan normaalia. Kaupan ala, hotelli- ja ravintola-ala, lähtijöitä on tätäkin enemmän.

En yhäkään näe todistusaineistoa että keskivertohoitajalle olisi jossain tarjolla sitä vihreämpää ruohoa, etenkään palkan osalta. Päin vastoin näkisin että enemmistölle olisi tiedossa palkan alennus plus epävarmemmat työnäkymät. Ja jos haussa on ei-stressaava työ, onnea sellaisen etsintään vaan. Jos löydätte, kertokaa minullekin.

Isoin vaikeus on siinä että kuten monet työt, hoitajan työ vaatii oikeanlaista perusluonnetta. Hoitajia tarvitaan väestön ikääntymisen myötä niin paljon ettei oikeanlaisia ihmisiä vain ole riittävästi. Isompi palkka ei auta jos ei yksinkertaisesti sovi alalle. Ja ihmisille joilla on juuri hoitajan työhön sopivia piirteitä, ei sitä vihreämpää ruohoa ole missään. Ellei ns. kova ala kiinnosta eikä päätä ritä lääkäriksi asti, hoitajan työ on aika lailla parasta mitä on tarjolla.

Sopii tarjota vastakkaisia näkemyksiä. Mutta yksittäiset menestystarinat eivät riitä.

 

Olen eri mieltä toiseksi viimeisestä kappaleestasi. Totta kai on ihmisiä joilla on taipumuksia tietynlaisiin ammatteihin, mutta tunnen useita sairaanhoitajia jotka ovat kokeneet olevansa oikealla alalla ja ovat vaikka pitäneet jotain erityisalaa juuri sopivana itselleen ja hekin ovat kyllästyneet ja väsyneet ja vaihtamassa alaa koska työtahti on vain vedetty liian kireäksi jotta siitä voisi suoriutua kunnolla ja väsyttämättä itseään + muut mainitut kuormitustekijät. Tämän lisäksi on ihmisiä jotka olisivat aivan hyviä hoitajia ilman että kokisivat olevansa ainoassa ihanneammatissaan. Hekin väsyvät. Kuka jää jäljelle?

On varmasti myös, sanotaan vaikka insinöörejä jotka ovat suorastaan insinöörin perikuvia. Lapsesta asti on rakenneltu ja suunniteltu, matikka sujuu jne. Jos laitat tämän ihmisen ihannehommaansa mutta lataat hänelle kolmanneksen enemmän töitä yhteen päivään kuin mitä hän ehtisi tehdä, päälle tuplavuorot aamu-ilta koska insinöörejä puuttuu, monta ihmisten terveyteen vaikuttavaa tehtävää käytännössä päällekkäin tehtäväksi päivittäin ja tehtävät pitää suorittaa juuri NYT, ei myöhemmin - tiedän että ihmiset tekevät ylitöitä, tästä en tarvitse kuittailua. Lisäksi kyseisen insinöörin palkka ei nousisi juurikaan vuosien mittaan. Hän olisi vastuussa opiskelijaohjauksesta ja uusien perehdytyksestä jne jne. Riittäisikö työtyytyväisyyteen pelkkä persoonan sopivuus alalle?

siskoni ei vaihda mihinkään, suht hyvi9n tienaa kun tekee välillä ylimääräisiä vuoroja ja tykkää työstään

Sitten on ihmisiä jotka tehneet väärän valinnan alkujaan ts ei oo sopivia sairaanhoitajiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työn pitää olla sellainen ettei se vaadi liian paljoa älyn osalta. Mitä ahkerampi, kunninhimoisempi ja kilpailuhenkisempi olet, sitä ylemmäs voit kurkottaa suhteessa älykkyyteen. Ideaali useimmille on kun olet 25% älykkäimpien joukossa ammatissasi.
Tee tämä rajaus ensin.

Sitten tulee luonne. Haluatko olla töissä ihmisten kanssa? Vai pidätkö numeroista ja tuloksista?
Tämä rajaus seuraavaksi.

Haluatko vakautta? Onko ok jos työmarkkinat ovat tuuliset? kaipaatko joustoa? Ehkä äitiyslomaa?
Sitten tämä. Hoitajana voit olla pois alalta hetken aikaa, koodarina et.

Mitä potentiaalisia ammatteja jäi viivan alle?

 

Hyviä pointteja. Mulla oli lukiossa pitkä matikka, pitkä fysiikka ja pitkä kemia. Matikasta kirjoitin laudaturin. Siihen aikaan fysiikka ja kemia ei ollut yo-kirjoituksissa erillisiä aineita vaan kuuluivat samaan yo-kirjoitusten reaaliin. Reaalistakin kirjoitin (fysiikka, kemia ja biologia) laudaturin. Yo-kirjoitusten jälkeen mulla alkoi jonkinlainen kapinavaihe ja lähdin lapsuudenkodistani poikaystäväni luokse asumaan. Piti keksiä jokin koulutus, mikä olisi lyhyt ja mikä työllistäisi hyvin. Hain sairaanhoitajaksi, mutta en päässyt soveltuvuuskokeista läpi. Menin töihin sairaalaan ihan  muihin hommiin (aluksi sairaala-apulaiseksi) ja yritin seuraavana vuonna uudelleen. Sattui niin sopivasti, että sinä vuonna kokeiluna ei lukion käyneille ollutkaan soveltuvuuskokeita vaan pääsi todistuksen perusteella sisään. Ja kaiken muun lisäksi lukion käyneille opiskeluaika sairaanhoitajaksi oli sairaanhoito-opistossa vain 2,5 vuotta. Pääsin todistukseni ansiosta heittämällä sisään ja niin musta tuli sairaanhoitaja. Monta kertaa ihmettelin, miten opiskelukaverini joutuivat uusimaan lääkelaskujen tentit useita kertoja. Niin helpot laskutoimitukset! Eihän niihin tarvinnut edes potensseja eikä neliöjuuria. Pelkkää yhteenlaskua, vähennyslaskua, kertolaskua ja jakolaskua. Samoin kaikki mikrobiologiat, kliiniset fysiologiat yms oli helppoa kuin heinänteko. 

Tykkäsin kyllä sairaanhoitajan työstäkin. Mitä "hankalampi" potilas tai omainen, sitä onnistuneemmaksi itseni tunsin, kun olin saanut potilaan tai omaisen tyytyväiseksi saamastaan hoidosta ja kohtelusta. Ei ollut yks eikä kaks kertaa, kun potilas toi mulle jälkitarkastuksen yhteydessä kukkia. Ihan kuin se olisi ollut mun ansiotani, ettei hänellä sittenkään ollut syöpää!!! EI tietenkään ollut, mutta ratkaisukeskeisenä ihmisenä ymmärsin potilaan tai hänen omaisensa puheesta hyvin nopeasti, mikä oli oikeasti ongelmana. Usein ongelmana oli pelko. Ja kun pystyi olemaan peloissaan olevalle ihmiselle tukena, se riitti.   Yhdessä työpaikassani meillä olikin diili  työkavereiden kanssa, että mun ei tarvitse puhua ruotsia, mutta vastineeksi mulle voi nakittaa kaikki "hankalat" potilaat. 

Ei mulla ollut ikinä mitään kutsumusta sairaanhoitajaksi. Lähdin opiskelemaan alaa vain siksi, että koulutus oli silloin lyhyt ja työpaikka varma. En kuitenkaan sanoisi, että olisin ollut soveltumatonkaan alalle. Soveltuvuuskokeissa vaan mitattiin jotain muuta kuin ongelmanratkaisukykyä. 

En ole katunut, että en alunperin opiskellutkaan teknisempää alaa. Sairaanhoitajan koulutuksesta on ollut paljon hyötyä senkin jälkeen, kun en sairaanhoitajan töitä enää tehnyt. Omien lasteni ja läheisteni sairastumisten yhteydessä. Eipä tarvinnut polvien tekonivelleikkauksenkaan jälkeen lähteä terveyskeskukseen poistattamaan hakasia vaan napsin ne pois itse. Ja oli aika (viime vuosituhannella) , jolloin nivelreumaan määrätty sytostaattihoito olisi pitänyt käydä terveyskekuksessa sairaanhoitajan vastaanotolla piikittämässä, mutta koska olin sairaanhoitaja, sain apteekista ampullit, neulat ja ruiskut kotiin ja pistin itse. 

Pointtini on, että ihminen voi olla hyvä sekä ihmisläheisessä työssä että yksin teknisiä ratkaisuja tehtävässä työssä. Meissä kaikissa on paljon erilaisia ominaisuuksia eikä yksi ominaisuus sulje pois toista ominaisuutta. 

Tuon kuvauksen perusteella olit alun alkaenkin soveltuvampi muihin hommiin.

Tätä ei muuta se että tykkäsit sairaanhoitajan työstäkin. Kyllähän minustakin oli mukavaa tehdä metsätöitä ja sovelluin niihinkin, mutta on syynsä miksi päädyin asiantuntijahommiin. Kuten on syynsä siihen että valitsit alan lyhyen koulutuksen ja varman työn takia, ja päädyit vaihtamaan alaa.

Varmasti olinkin alun alkaen soveltuvampi muihin hommiin. Lukiossa olisin oikeastaan halunnut kuvataiteilijaksi, mutta tiesin oikein hyvin, ettei sillä hommalla elätä itseään. Ihmisillä on erilaisia syitä valita, mitä lähtee opiskelemaan ja ne syyt eivät aina ole sitä, että kyseessä olisi unelmien ala vaan joskus voi tehdä päätöksiä ihan vain järjellä. Kuten minäkin aikoinaan tein: lyhyt koulutus ja varma työpaikka. Sopi sen hetkiseen elämäntilanteeseeni oikein hyvin. Mutta ei se tarkoita, että pitäisi koko työura olla samassa ammatissa tai edes samalla alalla. Voi vaihtaa ja kokeilla välillä jotain muuta. Palata takaisinkin aiemmalle alalla, jos siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joukkopaosta on aikaista puhua. En ole nähnyt siitä todistusaineistoa, ja vähintäänkin pitää odottaa että korona menee ohi kunnolla. Selvää on että väsymys ja stressi painaa monia.

Oma näkemykseni on ettei ala poikkea muista. Menestyneet lähtijät ovat sellaisia joilla riittää potentiaalia muuhunkin, tai sellaisia jotka haluavat iisimmän työn. Loput jatkavat, työstä ja palkasta nuristen, kuten tapahtuu kaikkialla. Ihan normaalia. Kaupan ala, hotelli- ja ravintola-ala, lähtijöitä on tätäkin enemmän.

En yhäkään näe todistusaineistoa että keskivertohoitajalle olisi jossain tarjolla sitä vihreämpää ruohoa, etenkään palkan osalta. Päin vastoin näkisin että enemmistölle olisi tiedossa palkan alennus plus epävarmemmat työnäkymät. Ja jos haussa on ei-stressaava työ, onnea sellaisen etsintään vaan. Jos löydätte, kertokaa minullekin.

Isoin vaikeus on siinä että kuten monet työt, hoitajan työ vaatii oikeanlaista perusluonnetta. Hoitajia tarvitaan väestön ikääntymisen myötä niin paljon ettei oikeanlaisia ihmisiä vain ole riittävästi. Isompi palkka ei auta jos ei yksinkertaisesti sovi alalle. Ja ihmisille joilla on juuri hoitajan työhön sopivia piirteitä, ei sitä vihreämpää ruohoa ole missään. Ellei ns. kova ala kiinnosta eikä päätä ritä lääkäriksi asti, hoitajan työ on aika lailla parasta mitä on tarjolla.

Sopii tarjota vastakkaisia näkemyksiä. Mutta yksittäiset menestystarinat eivät riitä.

 

Olen eri mieltä toiseksi viimeisestä kappaleestasi. Totta kai on ihmisiä joilla on taipumuksia tietynlaisiin ammatteihin, mutta tunnen useita sairaanhoitajia jotka ovat kokeneet olevansa oikealla alalla ja ovat vaikka pitäneet jotain erityisalaa juuri sopivana itselleen ja hekin ovat kyllästyneet ja väsyneet ja vaihtamassa alaa koska työtahti on vain vedetty liian kireäksi jotta siitä voisi suoriutua kunnolla ja väsyttämättä itseään + muut mainitut kuormitustekijät. Tämän lisäksi on ihmisiä jotka olisivat aivan hyviä hoitajia ilman että kokisivat olevansa ainoassa ihanneammatissaan. Hekin väsyvät. Kuka jää jäljelle?

On varmasti myös, sanotaan vaikka insinöörejä jotka ovat suorastaan insinöörin perikuvia. Lapsesta asti on rakenneltu ja suunniteltu, matikka sujuu jne. Jos laitat tämän ihmisen ihannehommaansa mutta lataat hänelle kolmanneksen enemmän töitä yhteen päivään kuin mitä hän ehtisi tehdä, päälle tuplavuorot aamu-ilta koska insinöörejä puuttuu, monta ihmisten terveyteen vaikuttavaa tehtävää käytännössä päällekkäin tehtäväksi päivittäin ja tehtävät pitää suorittaa juuri NYT, ei myöhemmin - tiedän että ihmiset tekevät ylitöitä, tästä en tarvitse kuittailua. Lisäksi kyseisen insinöörin palkka ei nousisi juurikaan vuosien mittaan. Hän olisi vastuussa opiskelijaohjauksesta ja uusien perehdytyksestä jne jne. Riittäisikö työtyytyväisyyteen pelkkä persoonan sopivuus alalle?

Jos mietin tuntemiani insinöörejä, niin projektien deadlinejen lähestyessä he todellakin tekevät töitä kahden vuoron verran päivässä. Toimihenkilöille ei usein tule edes ylityökorvauksia, vaan työaikapankki paukkuu. Aika moni vaikuttaa myös olevan sähköpostin tai puhelimen tavoitettavissa yötä myöten. Toisin kuin sairaanhoitaja, insinööri voi olla todellakin se ainoa henkilö työyhteisössä, jolta löytyvät ratkaisut ongelmaan x. Tämä jos jokin väsyttää.

Uusia työntekijöitä myös luonnollisesti täytyy perehdyttää alalla kuin alalla.

Sairaanhoitajat palavat loppuun, opettajat palavat loppuun ja myös insinöörit palavat loppuun.

T. Ei mikään näistä.

Siivoojiksi, kaupan kassalle, huoltoaseman myyjäksi, puhelinmyyjäksi jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koodareiksi. Kuka vaan oppii koodaamaan.

Tähän! Koodareille on aina työtä ja palkka kaksinkertanen hoitsuun verrattuna.

Työtä on lähinnä kokeneille koodareille jotka oikeasti osaavat asiansa todella hyvin. Aloittelijatason koodareita kyllä markkinoilla riittää, eikä palkkataso poikkea olennaisesti sairaanhoitajasta.

En suosittele koodarina näitä hommia muuten kuin jos kiinnostaa koodaus vapaa-ajallakin, ja olet valmis opettelemaan jatkuvasti uutta koko lopun työurasi ajan, myös vapaa-ajalla.

Itse olen sairaanhoitaja, vaihdoin alaa perustyöstä pois. Sairaanhoitajaystävistäni monet ovat myös jättäneet alan viimeisen 5 vuoden sisällä.

Moni tuttuni on päätynyt it-alalle yrityksiin, jotka tuottavat it-palveluita terveydenhuollolle.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti puheet "suurista irtisanoutuneiden joukoista" ovat liioittelua. Sen sijaan sekä Tehy että Sairaanhoitajaliitto osaavat masinoida imagokampanjoita. Eivät ole liikkeellä ensimmäistä kertaa.

Sinäpä sen sanoit. Hoitajien alanvaihtoprosentit ovat kaikkien alojen pienimpiä. Tehy toki jaksaa mainostaa, miten moni on suunnitellut alanvaihtoa, mutta unohtavat kertoa että suunnitellahan voi jokainen vaikka kuuhun lentämistä. Totuus on kuitenkin se että hoitajat pysyvät alalla pitkien lomien ja hyvän palkan ja korvausten vuoksi, eivätkä ole vaihtamassa mihinkään. Lisäksi jos se prosentin murto-osan hoitaja lähtee työpaikastaan, tilalle on tulossa jo kolme muuta odottajaa.

Vierailija kirjoitti:

Siivoojiksi, kaupan kassalle, huoltoaseman myyjäksi, puhelinmyyjäksi jne.

Hoitajan amk-koulutus pätevöittää kyllä aika hyvin siivoustyöhön, joskin jotain lisäkoulutusta saattaa vielä tarvita. Huoltoaseman kassalla pitääkin sitten osata jo käsitellä rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitaja rehtoriksi? Wtf?

Täällä on taas joku opettaja provoamassa. 

No siis kyllä sairaanhoitajasta voi tulla rehtori, mutta vaatii opintoja. Joten ei kukaan noin niinkuin lennossa vaihda ammattia noin päin.

Pari tuttua tosiaan vaihtaneet lentoemänniksi aikoinaan, ja nyt olen kuullut sellaista että vähällä opinnoilla pääsee ratkaisukeskeiseksi terapeutiksi. On myös ihan lähdetty vaikkapa kosmetologiksi, fyssariksi, PT:ksi jne - ihan ilman opintoja ei nyt kuitenkaan mutta aika pian vissiin pystyy opitnojen ohella tekemään jotain. Kynsiteknikkoa you name it.

Yksi tietämäni hoitaja opiskellut hammaslääkäriksi, mutta tästä on vähän aikaa ja hän meni miltei suoraan opinahjosta toiseen, eli tiesi jo nuorena että ei halua olla sairaanhoitaja. 

Ihmettelen kyllä samoin, kun ihmiset häviää ravintola-alalta ja sh-töistä -että mitä kaikkea nää muut työt on jotka kannattavat ja joihin pääsee?

Koulusihteeriksi ja sitä kautta yhtäkkiä onkin tukiopettajana (ilman mitään koulutusta!)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joukkopaosta on aikaista puhua. En ole nähnyt siitä todistusaineistoa, ja vähintäänkin pitää odottaa että korona menee ohi kunnolla. Selvää on että väsymys ja stressi painaa monia.

Oma näkemykseni on ettei ala poikkea muista. Menestyneet lähtijät ovat sellaisia joilla riittää potentiaalia muuhunkin, tai sellaisia jotka haluavat iisimmän työn. Loput jatkavat, työstä ja palkasta nuristen, kuten tapahtuu kaikkialla. Ihan normaalia. Kaupan ala, hotelli- ja ravintola-ala, lähtijöitä on tätäkin enemmän.

En yhäkään näe todistusaineistoa että keskivertohoitajalle olisi jossain tarjolla sitä vihreämpää ruohoa, etenkään palkan osalta. Päin vastoin näkisin että enemmistölle olisi tiedossa palkan alennus plus epävarmemmat työnäkymät. Ja jos haussa on ei-stressaava työ, onnea sellaisen etsintään vaan. Jos löydätte, kertokaa minullekin.

Isoin vaikeus on siinä että kuten monet työt, hoitajan työ vaatii oikeanlaista perusluonnetta. Hoitajia tarvitaan väestön ikääntymisen myötä niin paljon ettei oikeanlaisia ihmisiä vain ole riittävästi. Isompi palkka ei auta jos ei yksinkertaisesti sovi alalle. Ja ihmisille joilla on juuri hoitajan työhön sopivia piirteitä, ei sitä vihreämpää ruohoa ole missään. Ellei ns. kova ala kiinnosta eikä päätä ritä lääkäriksi asti, hoitajan työ on aika lailla parasta mitä on tarjolla.

Sopii tarjota vastakkaisia näkemyksiä. Mutta yksittäiset menestystarinat eivät riitä.

 

Olen eri mieltä toiseksi viimeisestä kappaleestasi. Totta kai on ihmisiä joilla on taipumuksia tietynlaisiin ammatteihin, mutta tunnen useita sairaanhoitajia jotka ovat kokeneet olevansa oikealla alalla ja ovat vaikka pitäneet jotain erityisalaa juuri sopivana itselleen ja hekin ovat kyllästyneet ja väsyneet ja vaihtamassa alaa koska työtahti on vain vedetty liian kireäksi jotta siitä voisi suoriutua kunnolla ja väsyttämättä itseään + muut mainitut kuormitustekijät. Tämän lisäksi on ihmisiä jotka olisivat aivan hyviä hoitajia ilman että kokisivat olevansa ainoassa ihanneammatissaan. Hekin väsyvät. Kuka jää jäljelle?

On varmasti myös, sanotaan vaikka insinöörejä jotka ovat suorastaan insinöörin perikuvia. Lapsesta asti on rakenneltu ja suunniteltu, matikka sujuu jne. Jos laitat tämän ihmisen ihannehommaansa mutta lataat hänelle kolmanneksen enemmän töitä yhteen päivään kuin mitä hän ehtisi tehdä, päälle tuplavuorot aamu-ilta koska insinöörejä puuttuu, monta ihmisten terveyteen vaikuttavaa tehtävää käytännössä päällekkäin tehtäväksi päivittäin ja tehtävät pitää suorittaa juuri NYT, ei myöhemmin - tiedän että ihmiset tekevät ylitöitä, tästä en tarvitse kuittailua. Lisäksi kyseisen insinöörin palkka ei nousisi juurikaan vuosien mittaan. Hän olisi vastuussa opiskelijaohjauksesta ja uusien perehdytyksestä jne jne. Riittäisikö työtyytyväisyyteen pelkkä persoonan sopivuus alalle?

Jos mietin tuntemiani insinöörejä, niin projektien deadlinejen lähestyessä he todellakin tekevät töitä kahden vuoron verran päivässä. Toimihenkilöille ei usein tule edes ylityökorvauksia, vaan työaikapankki paukkuu. Aika moni vaikuttaa myös olevan sähköpostin tai puhelimen tavoitettavissa yötä myöten. Toisin kuin sairaanhoitaja, insinööri voi olla todellakin se ainoa henkilö työyhteisössä, jolta löytyvät ratkaisut ongelmaan x. Tämä jos jokin väsyttää.

Uusia työntekijöitä myös luonnollisesti täytyy perehdyttää alalla kuin alalla.

Sairaanhoitajat palavat loppuun, opettajat palavat loppuun ja myös insinöörit palavat loppuun.

T. Ei mikään näistä.

Arvasin, että kirjoituksesta kaivetaan esiin yksi lause tai vastaavasti aletaan kertomaan että kyllä muillakin aloilla on raskasta jne jne. Varmasti on, muute se EI kuitenkaan ollut se pointti. Lue uudelleen ja yritä nyt herran jumala miettiä mikä on villakoiran ydin. Se oli se, että vedotaan siihen että kun vain löytyisi niitä juuri oikeanlaisia työntekijöitä niin hoitoalan ongelmat olisi hoidettu. Totuus on että vaikka ihminen olisi kuin luotu jollekin alalle, mille vaan, niin raja jaksamisessa tulee vastaan jossain vaiheessa. Hoitoalalla se raja on hyvin lähellä monella.

Ja kyllä kuule osastolla voi olla tilanne, että yksi konkarihoitaja on se ainoa vuorossa moneen päivään joka tietää jonkin eteen tulevan monimutkaisemman asian esim. leikkaukseen menevällä, hoksaa asian jota pitää vielä ehdottomasti tarkistaa päivystävältä. Hoitolalla ei myöskään ole mahdollisuutta pitää vapaina kaikkia ylitöitä, joita ei monesti edes merkitä - joka  päivä venyy vähän. Perehdytyksessä on oikeasti valvottava opiskelijaa ettei potilaalle aiheudu vakavaa vauriota. Jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti puheet "suurista irtisanoutuneiden joukoista" ovat liioittelua. Sen sijaan sekä Tehy että Sairaanhoitajaliitto osaavat masinoida imagokampanjoita. Eivät ole liikkeellä ensimmäistä kertaa.

Sinäpä sen sanoit. Hoitajien alanvaihtoprosentit ovat kaikkien alojen pienimpiä. Tehy toki jaksaa mainostaa, miten moni on suunnitellut alanvaihtoa, mutta unohtavat kertoa että suunnitellahan voi jokainen vaikka kuuhun lentämistä. Totuus on kuitenkin se että hoitajat pysyvät alalla pitkien lomien ja hyvän palkan ja korvausten vuoksi, eivätkä ole vaihtamassa mihinkään. Lisäksi jos se prosentin murto-osan hoitaja lähtee työpaikastaan, tilalle on tulossa jo kolme muuta odottajaa.

Kaikki esittämäsi väitteet tässä ovat virheellisiä.

Vierailija kirjoitti:

Olenollut lähikoulssa  opettajan  sijaisena ja muissakin hommissa. Röntgenfirmassa  välilä myös. Koiuttajana. OLen röntgenhoitaja.

Siinä on maailman turhin ammatti, painaa nappia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti puheet "suurista irtisanoutuneiden joukoista" ovat liioittelua. Sen sijaan sekä Tehy että Sairaanhoitajaliitto osaavat masinoida imagokampanjoita. Eivät ole liikkeellä ensimmäistä kertaa.

Sinäpä sen sanoit. Hoitajien alanvaihtoprosentit ovat kaikkien alojen pienimpiä. Tehy toki jaksaa mainostaa, miten moni on suunnitellut alanvaihtoa, mutta unohtavat kertoa että suunnitellahan voi jokainen vaikka kuuhun lentämistä. Totuus on kuitenkin se että hoitajat pysyvät alalla pitkien lomien ja hyvän palkan ja korvausten vuoksi, eivätkä ole vaihtamassa mihinkään. Lisäksi jos se prosentin murto-osan hoitaja lähtee työpaikastaan, tilalle on tulossa jo kolme muuta odottajaa.

Missä se hoitajapula sitten on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joukkopaosta on aikaista puhua. En ole nähnyt siitä todistusaineistoa, ja vähintäänkin pitää odottaa että korona menee ohi kunnolla. Selvää on että väsymys ja stressi painaa monia.

Oma näkemykseni on ettei ala poikkea muista. Menestyneet lähtijät ovat sellaisia joilla riittää potentiaalia muuhunkin, tai sellaisia jotka haluavat iisimmän työn. Loput jatkavat, työstä ja palkasta nuristen, kuten tapahtuu kaikkialla. Ihan normaalia. Kaupan ala, hotelli- ja ravintola-ala, lähtijöitä on tätäkin enemmän.

En yhäkään näe todistusaineistoa että keskivertohoitajalle olisi jossain tarjolla sitä vihreämpää ruohoa, etenkään palkan osalta. Päin vastoin näkisin että enemmistölle olisi tiedossa palkan alennus plus epävarmemmat työnäkymät. Ja jos haussa on ei-stressaava työ, onnea sellaisen etsintään vaan. Jos löydätte, kertokaa minullekin.

Isoin vaikeus on siinä että kuten monet työt, hoitajan työ vaatii oikeanlaista perusluonnetta. Hoitajia tarvitaan väestön ikääntymisen myötä niin paljon ettei oikeanlaisia ihmisiä vain ole riittävästi. Isompi palkka ei auta jos ei yksinkertaisesti sovi alalle. Ja ihmisille joilla on juuri hoitajan työhön sopivia piirteitä, ei sitä vihreämpää ruohoa ole missään. Ellei ns. kova ala kiinnosta eikä päätä ritä lääkäriksi asti, hoitajan työ on aika lailla parasta mitä on tarjolla.

Sopii tarjota vastakkaisia näkemyksiä. Mutta yksittäiset menestystarinat eivät riitä.

 

Olen eri mieltä toiseksi viimeisestä kappaleestasi. Totta kai on ihmisiä joilla on taipumuksia tietynlaisiin ammatteihin, mutta tunnen useita sairaanhoitajia jotka ovat kokeneet olevansa oikealla alalla ja ovat vaikka pitäneet jotain erityisalaa juuri sopivana itselleen ja hekin ovat kyllästyneet ja väsyneet ja vaihtamassa alaa koska työtahti on vain vedetty liian kireäksi jotta siitä voisi suoriutua kunnolla ja väsyttämättä itseään + muut mainitut kuormitustekijät. Tämän lisäksi on ihmisiä jotka olisivat aivan hyviä hoitajia ilman että kokisivat olevansa ainoassa ihanneammatissaan. Hekin väsyvät. Kuka jää jäljelle?

On varmasti myös, sanotaan vaikka insinöörejä jotka ovat suorastaan insinöörin perikuvia. Lapsesta asti on rakenneltu ja suunniteltu, matikka sujuu jne. Jos laitat tämän ihmisen ihannehommaansa mutta lataat hänelle kolmanneksen enemmän töitä yhteen päivään kuin mitä hän ehtisi tehdä, päälle tuplavuorot aamu-ilta koska insinöörejä puuttuu, monta ihmisten terveyteen vaikuttavaa tehtävää käytännössä päällekkäin tehtäväksi päivittäin ja tehtävät pitää suorittaa juuri NYT, ei myöhemmin - tiedän että ihmiset tekevät ylitöitä, tästä en tarvitse kuittailua. Lisäksi kyseisen insinöörin palkka ei nousisi juurikaan vuosien mittaan. Hän olisi vastuussa opiskelijaohjauksesta ja uusien perehdytyksestä jne jne. Riittäisikö työtyytyväisyyteen pelkkä persoonan sopivuus alalle?

Hyvin kuvasit miksi hoitajat väsyvät.