Sairaanhoitajat lähtevät joukolla sairaanhoitajan hommista - mutta minne?

Sh ystäväni irtisanoutui vuosi sitten ja ryhtyi yrittäjäksi ja nyt antaa ensiapukoulutusta yrityksille.

On työllistynyt hyvin ja ainoa mitä katuu, niin miksi hän ei irtisanoutunut aikaisemmin.

Kyllä alalla on täytynyt olla vaihtuvuus suurta, koska viime vuonna, kun poikkeustilalaki oli voimassa, ministeriö kartottu reservissä olevat sairaanhoitajat ja heitä oli yli 200.000 jotka ovat saaneet sh-koulutuksen, mutta ovat vaihtaneet alaa ja muissa työtehtävissä.

Kartotus tehti siksi, että heidän voidaan kutsua töihin, kun poikkeustilalaki oli voimassa. Ja oliko parikymmentätuhatta, jotka olivat luopuneet sh- oikeuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse suuntasin oikikseen ja pidän itseäni hyvin tavallisena. Kun on nähnyt riittävän paljon pa*kaa, niin taviskin virittäytyy pänttäämään ihan mihin vain päästäkseen irti elämänsä suurimmasta virheestä (hoitoalalta).

Tietenkin uuden alan valintaa ohjasi työnkuvan ja palkkatason lisäksi suuresti työllisyysnäkymä, kutsumushommat on nähty. Tuskin kukaan alanvaihtaja lähtee kovin kehnolla suunnitelmalla opiskelemaan. Ja kerran hoitoalan työllistyminen on niin kadehdittavaa, niin miksipä työttömät humanistit eivät suuntaa sairaanhoitajiksi (neulakammo on ~kaikilla alussa ja se menee takuulla ohi).

Mikä ihmeen neulakammo? Sairaanhoitajana olen kyllä kohdannut ihan muita "kammoja", esim. veriulosteen haju. Ei ole muuttunut vuosien varrella yhtään paremmaksi. Ei sairaanhoitajan tehtävät ole pelkkää neulojen kanssa puuhastelua, monessa paikassa labra ottaa näytteen. Tosin heissäkin on sairaanhoitajia, mutta se on nyt eri tarina se.

Alalta lähtee  väkeä, ei se ole pelkkä palkkakysymys. Joillekin hoitamisen etiikan katoaminen riittää syyksi hakeutua henkisesti vähemmän rasittaviin tehtäviin, oli palkka mikä oli.

Tämä neulakammo oli varmaan vain esimerkki niistä tekosyistä, joiden varjolla hoitajia vihaavat ja samaan aikaan työllistymismahdollisuuksia kadehtivat kieltäytyvät itse kouluttautumasta noihin "leppoisiin" viineritaukohuonelasikoppihommiin. Kaikilla hoitoalan opiskelijoilla on ollut samoja inhimillisiä pelkoja, ja kaikkien on mahdollista niistä päästä eroon. Joten ei kun hakemaan helpolle ja mainiosti palkatulle hoitoalalle! "😊"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä meinaavat löytää edes puoliksi yhtä arvostetun ja hyväpalkkaisen työn.

Varsinkin tavanomaisen sairaanhoitajan kykyprofiililla...

Minua kiinnostaisi mikä saa sinut suhtautumaan sairaanhoitajiin näin? Tällä tavalla todella moni potilaskin läheisineen suhtautui minuun sairaanhoitajana työskennellessäni, nyt lääkärinä minua kunnioitetaan ja mielistellään.

Olen ihan sama ihminen edelleen, enkä ole mikään poikkeuksellisen älykäs, ainoastaan hyvämuistinen.

Tuo pätee kaikkiin ammatteihin.

Psykoterapeutiksi kannattaa kouluttautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa lähipiirissä yksi lähti asumusyksikköön tekeen perushoitoa, yksi lähti kaupanalalle, yksi puualalle. Kaikissa palkat selvästi pienemmät. Eivät enää jaksaneet. Hoitajia vähennetty. Lisätöitä tullut.

Eli ei se palkka. Se on korkeampi mitä tarvitsevat. Turhaan valittavat siitä. Lisäraha ei tee muutosta, vaan työoloihin pitää panostaa. Ei lisää liksaa siis.

Sinä et ole työmarkkinaosapuoli joten suu kiinni

Joukkopaosta on aikaista puhua. En ole nähnyt siitä todistusaineistoa, ja vähintäänkin pitää odottaa että korona menee ohi kunnolla. Selvää on että väsymys ja stressi painaa monia.

Oma näkemykseni on ettei ala poikkea muista. Menestyneet lähtijät ovat sellaisia joilla riittää potentiaalia muuhunkin, tai sellaisia jotka haluavat iisimmän työn. Loput jatkavat, työstä ja palkasta nuristen, kuten tapahtuu kaikkialla. Ihan normaalia. Kaupan ala, hotelli- ja ravintola-ala, lähtijöitä on tätäkin enemmän.

En yhäkään näe todistusaineistoa että keskivertohoitajalle olisi jossain tarjolla sitä vihreämpää ruohoa, etenkään palkan osalta. Päin vastoin näkisin että enemmistölle olisi tiedossa palkan alennus plus epävarmemmat työnäkymät. Ja jos haussa on ei-stressaava työ, onnea sellaisen etsintään vaan. Jos löydätte, kertokaa minullekin.

Isoin vaikeus on siinä että kuten monet työt, hoitajan työ vaatii oikeanlaista perusluonnetta. Hoitajia tarvitaan väestön ikääntymisen myötä niin paljon ettei oikeanlaisia ihmisiä vain ole riittävästi. Isompi palkka ei auta jos ei yksinkertaisesti sovi alalle. Ja ihmisille joilla on juuri hoitajan työhön sopivia piirteitä, ei sitä vihreämpää ruohoa ole missään. Ellei ns. kova ala kiinnosta eikä päätä ritä lääkäriksi asti, hoitajan työ on aika lailla parasta mitä on tarjolla.

Sopii tarjota vastakkaisia näkemyksiä. Mutta yksittäiset menestystarinat eivät riitä.

 

Täällä kolmas toisen ammattikorkeakoulututkinnon opiskellut. Nyt on mistä valita, aina tilanteen mukaan. voin tehdä sairaanhoitajanakin sijaisuuksia mutta ei ole pakko. Hain myös terveys- ja hoitotieteitä opiskelemaan mutta ei ollutkaan oma alani, kuivaa ja tylsää, hoitotiede. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin lähden työttömäksi, kuin sairastun alipalkatussa ja aliarvostetussa työssä.

-Sairastahoiteleva Sari

Paitsi ettei sh ole kumpaakaan. 2600€ peruspalkka on ihan hyvä palkka alemmalla korkeakoulututkinnolla. Esimerkiksi samantasoiset sosionomit tienaavat vähemmän. Tuohon palkkaan sitten lisät vielä päälle. Sh työnkuvaan nyt vain kuuluu tietyt työajat. Ja kun jutun sh valitti, että kuukaudessa yksi viikonloppu töissä, niin itse kaupan alalla tottunut siihen, että yksi vkl/kk on vapaa. Jutusta sai kuvan, että kyseinen hoitaja haluaa enemmän -rahaa. Voisiko tehdä juttuja oikeasti aliarvostetuista ja -palkatuista, kuten vaikka roskakuskeista?

Et tiedä asiasta mitään, joten älä silloin puhu. Sh: n työvuorolista on kolme viikkoa (tai 3+3), jos yhden viikonlopun saat vapaaksi, niin hyvä. Sosionomi ei ole vastuussa ihmisen hengestä, tervetuloa kokeilemaan töitä tänne teholle, niin ymmärrät, mistä on kyse. Sosionomi tekee tärkeää työtä, mutta ei ole samantasoista työtä. Sori nyt vaan.

Siteerasin juttua, jossa työstään kertoi sairaanhoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Joukkopaosta on aikaista puhua. En ole nähnyt siitä todistusaineistoa, ja vähintäänkin pitää odottaa että korona menee ohi kunnolla. Selvää on että väsymys ja stressi painaa monia.

Oma näkemykseni on ettei ala poikkea muista. Menestyneet lähtijät ovat sellaisia joilla riittää potentiaalia muuhunkin, tai sellaisia jotka haluavat iisimmän työn. Loput jatkavat, työstä ja palkasta nuristen, kuten tapahtuu kaikkialla. Ihan normaalia. Kaupan ala, hotelli- ja ravintola-ala, lähtijöitä on tätäkin enemmän.

En yhäkään näe todistusaineistoa että keskivertohoitajalle olisi jossain tarjolla sitä vihreämpää ruohoa, etenkään palkan osalta. Päin vastoin näkisin että enemmistölle olisi tiedossa palkan alennus plus epävarmemmat työnäkymät. Ja jos haussa on ei-stressaava työ, onnea sellaisen etsintään vaan. Jos löydätte, kertokaa minullekin.

Isoin vaikeus on siinä että kuten monet työt, hoitajan työ vaatii oikeanlaista perusluonnetta. Hoitajia tarvitaan väestön ikääntymisen myötä niin paljon ettei oikeanlaisia ihmisiä vain ole riittävästi. Isompi palkka ei auta jos ei yksinkertaisesti sovi alalle. Ja ihmisille joilla on juuri hoitajan työhön sopivia piirteitä, ei sitä vihreämpää ruohoa ole missään. Ellei ns. kova ala kiinnosta eikä päätä ritä lääkäriksi asti, hoitajan työ on aika lailla parasta mitä on tarjolla.

Sopii tarjota vastakkaisia näkemyksiä. Mutta yksittäiset menestystarinat eivät riitä.

 

Ei ole vaikeaa vaihtaa alaa. Sairaanhoitajan AMK tutkinnosta luetaan hyväksi paljon opintopisteitä. Joten voi suunnata kouluttautumaan sosiaalialalle tai kirkon alalle diakoniatyöntekijäksi. Palkka voi olla sama tai jopa pienempi mutta henkisesti ei yhtä stressaava kuin alipalkattu ja vastuullinen työ. Kyllä se palkka ja lyhyempi työpäivä kunnon vapailla kummasti motivoi, ei se ole päästä kiinni. Itseään ei viitsi rääkätä työn takia jos helpommallakin saa saman rahan. Myös KELA ja vakuutusyhtiöt työllistävät asiakaspalveluun sairaanhoitajia ihan suoraan, ei tarvitse edes lisäkouluttautua. Myös Norjaan on lähtenyt hoitajia jotka Suomessa ovat olleet tyytymättömiä palkkaan ja henkilökuntaresursseihin ja työn määrään. Nyt ovat todella onnellisia alan valinnastaan sairaanhoitajana joten ei se mistään perusluonteesta kiinni vaan ehkä itsesuojeluvaistosta. Kyllä hyvä palkka on motivaattori. Toisaalta sairaanhoittajan AMK koulutukseen on päivän kestävät testit, joten jyvät kyllä erottuvat akanoista psykologisten testien ja haastattelujen perusteella.  Harvallan alalla on niin tiukka seula opiskelemaan pääsylle kuin sairaanhoitajilla. Reaalielämä hoitotyössä vaan lyö kasvoille kovasti ja jos siihen olisi tyytyväinen haluamatta mitään muutosta, niin pitäisi olla vähän yksinkertainen. 

Vierailija kirjoitti:

Joukkopaosta on aikaista puhua. En ole nähnyt siitä todistusaineistoa, ja vähintäänkin pitää odottaa että korona menee ohi kunnolla. Selvää on että väsymys ja stressi painaa monia.

Oma näkemykseni on ettei ala poikkea muista. Menestyneet lähtijät ovat sellaisia joilla riittää potentiaalia muuhunkin, tai sellaisia jotka haluavat iisimmän työn. Loput jatkavat, työstä ja palkasta nuristen, kuten tapahtuu kaikkialla. Ihan normaalia. Kaupan ala, hotelli- ja ravintola-ala, lähtijöitä on tätäkin enemmän.

En yhäkään näe todistusaineistoa että keskivertohoitajalle olisi jossain tarjolla sitä vihreämpää ruohoa, etenkään palkan osalta. Päin vastoin näkisin että enemmistölle olisi tiedossa palkan alennus plus epävarmemmat työnäkymät. Ja jos haussa on ei-stressaava työ, onnea sellaisen etsintään vaan. Jos löydätte, kertokaa minullekin.

Isoin vaikeus on siinä että kuten monet työt, hoitajan työ vaatii oikeanlaista perusluonnetta. Hoitajia tarvitaan väestön ikääntymisen myötä niin paljon ettei oikeanlaisia ihmisiä vain ole riittävästi. Isompi palkka ei auta jos ei yksinkertaisesti sovi alalle. Ja ihmisille joilla on juuri hoitajan työhön sopivia piirteitä, ei sitä vihreämpää ruohoa ole missään. Ellei ns. kova ala kiinnosta eikä päätä ritä lääkäriksi asti, hoitajan työ on aika lailla parasta mitä on tarjolla.

Sopii tarjota vastakkaisia näkemyksiä. Mutta yksittäiset menestystarinat eivät riitä.

 

Mitä ovat "juuri hoitajan työhön sopivat piirteet" jotka estävät menestymisen tai viihtymisen muissa töissä? 

Kysyy yksittäinen menestystarina.... Eli viiden laudaturin ylioppilas ja entinen sairaanhoitaja. 

Sairaanhoitakat lähtevät MUILLE ALOILLE JAERI TÖIHIN , KUIN HOITAJAN HOMMAT, KOSKA hoitajia ei ole saatavilla, ei ole hakijoita edes toimiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joukkopaosta on aikaista puhua. En ole nähnyt siitä todistusaineistoa, ja vähintäänkin pitää odottaa että korona menee ohi kunnolla. Selvää on että väsymys ja stressi painaa monia.

Oma näkemykseni on ettei ala poikkea muista. Menestyneet lähtijät ovat sellaisia joilla riittää potentiaalia muuhunkin, tai sellaisia jotka haluavat iisimmän työn. Loput jatkavat, työstä ja palkasta nuristen, kuten tapahtuu kaikkialla. Ihan normaalia. Kaupan ala, hotelli- ja ravintola-ala, lähtijöitä on tätäkin enemmän.

En yhäkään näe todistusaineistoa että keskivertohoitajalle olisi jossain tarjolla sitä vihreämpää ruohoa, etenkään palkan osalta. Päin vastoin näkisin että enemmistölle olisi tiedossa palkan alennus plus epävarmemmat työnäkymät. Ja jos haussa on ei-stressaava työ, onnea sellaisen etsintään vaan. Jos löydätte, kertokaa minullekin.

Isoin vaikeus on siinä että kuten monet työt, hoitajan työ vaatii oikeanlaista perusluonnetta. Hoitajia tarvitaan väestön ikääntymisen myötä niin paljon ettei oikeanlaisia ihmisiä vain ole riittävästi. Isompi palkka ei auta jos ei yksinkertaisesti sovi alalle. Ja ihmisille joilla on juuri hoitajan työhön sopivia piirteitä, ei sitä vihreämpää ruohoa ole missään. Ellei ns. kova ala kiinnosta eikä päätä ritä lääkäriksi asti, hoitajan työ on aika lailla parasta mitä on tarjolla.

Sopii tarjota vastakkaisia näkemyksiä. Mutta yksittäiset menestystarinat eivät riitä.

 

Mitä ovat "juuri hoitajan työhön sopivat piirteet" jotka estävät menestymisen tai viihtymisen muissa töissä? 

Kysyy yksittäinen menestystarina.... Eli viiden laudaturin ylioppilas ja entinen sairaanhoitaja. 

Samaa ihmettelen mikä logiikka on tuossa kirjoituksessa, että "suutari pysyköön lestissään." Kyllä tällä koulutuksella ja älyllä voi menestyä ihan missä tahansa ammatissa. Jonkun tutkimuksenkin mukaan ihminen joutuu opiskelemaan keskimäärin kolme eri ammattia. Ei nykyään enää pysytä opiskelujen jälkeen samassa työpaikassa eläkkeelle asti eikä edes samassa ammatissa. 

Olenollut lähikoulssa  opettajan  sijaisena ja muissakin hommissa. Röntgenfirmassa  välilä myös. Koiuttajana. OLen röntgenhoitaja.

Meiltä on lähtenyt kotitilalle tilahommiin, opettajaopintoihin (ei pk/lukio)  tehtaille, yksi lähti kauppaan osastovastaavaksi. Lukemaan ylemmäs.

Meiltä on lähtenyt useampi opettajaopintoihin, terveysalalle opettajaksi, kaupan myyjäksi, toisen alan yrittäjäksi, terveysalan tuote-esittelijäksi.

Vierailija kirjoitti:

Joukkopaosta on aikaista puhua. En ole nähnyt siitä todistusaineistoa, ja vähintäänkin pitää odottaa että korona menee ohi kunnolla. Selvää on että väsymys ja stressi painaa monia.

Oma näkemykseni on ettei ala poikkea muista. Menestyneet lähtijät ovat sellaisia joilla riittää potentiaalia muuhunkin, tai sellaisia jotka haluavat iisimmän työn. Loput jatkavat, työstä ja palkasta nuristen, kuten tapahtuu kaikkialla. Ihan normaalia. Kaupan ala, hotelli- ja ravintola-ala, lähtijöitä on tätäkin enemmän.

En yhäkään näe todistusaineistoa että keskivertohoitajalle olisi jossain tarjolla sitä vihreämpää ruohoa, etenkään palkan osalta. Päin vastoin näkisin että enemmistölle olisi tiedossa palkan alennus plus epävarmemmat työnäkymät. Ja jos haussa on ei-stressaava työ, onnea sellaisen etsintään vaan. Jos löydätte, kertokaa minullekin.

Isoin vaikeus on siinä että kuten monet työt, hoitajan työ vaatii oikeanlaista perusluonnetta. Hoitajia tarvitaan väestön ikääntymisen myötä niin paljon ettei oikeanlaisia ihmisiä vain ole riittävästi. Isompi palkka ei auta jos ei yksinkertaisesti sovi alalle. Ja ihmisille joilla on juuri hoitajan työhön sopivia piirteitä, ei sitä vihreämpää ruohoa ole missään. Ellei ns. kova ala kiinnosta eikä päätä ritä lääkäriksi asti, hoitajan työ on aika lailla parasta mitä on tarjolla.

Sopii tarjota vastakkaisia näkemyksiä. Mutta yksittäiset menestystarinat eivät riitä.

 

Et ole nähnyt todistusaineistoa, niin ei voi puhua joukkopaosta?

Mites olisi vaikka uutisten seuraaminen?

Ainakin 10v on puhuttu hoitajapulasta ja alin hoitajamitoituksesta, samaan aikaan koulutuspaikkoja on lisätty ja lähihoitajan koulutusvaatimuksia helpotettu, mutta silti edelleen on liian vähän hoitajia ja hoitajamitoitukset eivät täyty, kun hoitajia ei ole. Joissakin vanhusten hoivakodissa voi olla yhdellä hoitajalla kymmeniä potilaita, kun hoitajia ei vain saada töihin.

Tåmä käytännössä tarkoittaa hoitajien vaihtavan alaa tai sitten hoitajakoulutukseen valitut eivät suorita loppututkintoa.

Nytkin hoitajien paikkoja on satoja avoimena ja lähes kadulta otetaan töihin.

Ihmetyttää lukea näitä kommentteja.. ”Mihin sairaanhoitajat menevät?” ”Mistä muka löytyy töitä” yms.

Noh, moni lähtee opiskelemaan uutta ammattia. Mikä ihme siinä on niin vaikeaa ymmärtää?

On kumma että tuudittaudutaan edelleen siihen ajatukseen että ”hoitajapako” ei ole todellista, kyllä se on. Niin monta lähipiiristä on jo tehnyt alanvaihdon ihan muualle, osa hakenut jo sh/lh oikeuksista luopumistakin Valviran kautta. Viha ja kyynisyys hoitoalaa kohtaan on TODELLISTA. Onneksi itselläkin alanvaihto on tulossa.

Hoitajapulaan on ihan luonnollisiakin syitä: väkeä eläköityy, opiskelevat ikäluokat ovat pienempiä joka alalla. Jne.

Palkat on saatava houkuttelevimmiksi, näin vaativassa vuorotyössä.

Mun pari tuttua sairaanhoitajaa ovat lähteneet opiskelemaan uutta alaa, toinen optikoksi ja toinen metsäinsinööriksi.