Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.

80-luvulla vaimo oli nuori.

Taloyhtiön talkoopäivän jälkeen Aurinko Jaffaa lasipulloista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö Akujätski ollut päärynän makuista? Se oli kyllä lempparia. Tavallisesti oli vaan tylsää vaniljaa, johon laitettiin säilykeananasta ja sitä lientä. Joskus oli valmiista kakkupohjasta tehty jäätelökakku pyhäherkkuna.

Kolmikerrosjogurtti Malla Jacky jogurtti, nam! Taisi tulla eräskin ääntä kohti! Niin maukasta. Varmaan Maukastakin oli maukasta jos maistoi :) 

Vaatteet vaatteet vaatteet vaatteet - ja kuka soittikaan saksofonia, Mike.

Jacky jogurtteja sain, jos tuuri kävi, kaverin kotona koulun jälkeen. Meille kotiin ei sellaisia turhuuksia osteltu. Pihassa kasvatettiin perunat, porkkanat, herneet, mansikat, salaatti, omenat ja marjat. Isä kävi hirvimetsällä. Kaupasta ostettiin vain välttämätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille ostettiin  Beta-videonauhuri   Sokokselta Helsingin  keskustasta se maksoi  jotain 3800 mk. Viereisen rivitalon   kaverin  perhe  hankki myös Beta,   ja kolmaskin  kaveriperhe. Se oli  kai vuonna  1982. Kukaan  muu ei  silloin vielä  omistanut videonauhuria.  Paitsi töissä meillä.   Oli valittava sokkona   VHS ,  Beta,  tai  Philipsin  oma malli.  Nauha kävi vaan yhteen malliin.  Jotkut lapsiperheet  luulivat että   videosta katsotaan  vain pornoa. Siksi niiden  lapset ei päässeet enää  meille. Kun meitä haettiin  ulos  , piti lempiohjelma  ajastaa  valmiiksi  laitteessen.  Valitse kanava,  alkuaika kellosta,  aika oli 1/2  tuntia , tunti tai  kasetti loppuun. Helppo ajastaa  alle kouluikäisenkin. Kultanen Apina oli perheen  suosikki. Ja Paluu Eedeniin ,jännäri.

Veikkasitte väärää hevosta. VHS alkoi olla voittaja 80-luvun puolenvälin jälkeen. Itse ostin videonauhurin vasta vuonna 1990 ja sen sai jo 2000 markalla.

Siinä 80-luvun lopulla, kun vuokrasi VHS-videon vuokraamosta, sai vuokata oheen olikohan se nyt markalla vai 5 mk:lla painavan movieboxin, jos ei ollut kotona videonauhuria.

Movieboxi kannettiin usein perjantai-iltana kotiin muutaman kasetin kanssa ja vietiin sunnuntaiaamuna takaisin vuokraamoon,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lentokoneiden takaosassa oli tupakointiosasto. Sieltä se kamala käry levisi joka paikkaan.

Muutenkin tupakka paloi joka paikassa. Inhosin sitä lapsena niin paljon. Onneksi kotona ei tupakoitu ja vietimme lähinnä aikaa ihmisten kanssa; jotka eivät polttaneet. Mutta esim. Isäni työpaikka oli aivan savun peitossa.

Mun isä poltti kotona sisällä ku oltiin siskon kanssa lapsia. Siis kotona. Sisällä. Tupakkaa.

Meillä poltettiin sisällä ja autossa. Äiti poltti myös raskausaikana. Lentokoneen takaosassakin istuttiin tupakan savussa, kun isä ei kestänyt vieroitusoireita nikotiinista. Ei siinä auttanut sanoa, että tupakka haisee pahalle, lapsen mielipiteellä ei ollut merkitystä.

Ei ole itse tarvinnut tupakoida, kun on tullut tupakoitua passiivisesti ihan tarpeeksi ikävuodet 0-19.

Olin lomilla joskus kaverin kanssa hänen tätinsä luona Helsingissä ja täti ja miehensä tupakoivat sisällä ketjussa. Autossa polttivat myös, veivät meidät usein ktotiin keski-Suomeen loman päätteeksi. Ala-asteella oltiin. Mulla oli hirveä päänsärky ja oksetti jatkuvasti heillä kotona ja autossa. En tainnut kenellekään siitä mainita eikä se olisi ketään kiinnostanutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Taloyhtiön talkoopäivän jälkeen Aurinko Jaffaa lasipulloista.

Peruskoulun ruotsin kielen oppikirjan nimenä oli Hej på dig, jossa asuttiin Tallkullassa ja yksi peruslauseista oli "kan jag få en flaska jaffis" eli samma på finska "voinko saada pullon jaffaa?"

Olle Gunnel kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taloyhtiön talkoopäivän jälkeen Aurinko Jaffaa lasipulloista.

Peruskoulun ruotsin kielen oppikirjan nimenä oli Hej på dig, jossa asuttiin Tallkullassa ja yksi peruslauseista oli "kan jag få en flaska jaffis" eli samma på finska "voinko saada pullon jaffaa?"

Sama kirja minullakin Ruotsin oppikirjana! Juuri tuon Jaffis-kohdan muistan hyvin. Olikohan siellä Tallkullassa Luffe-niminen henkilö? Vai oliko se koira?

Vierailija kirjoitti:

Olle Gunnel kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taloyhtiön talkoopäivän jälkeen Aurinko Jaffaa lasipulloista.

Peruskoulun ruotsin kielen oppikirjan nimenä oli Hej på dig, jossa asuttiin Tallkullassa ja yksi peruslauseista oli "kan jag få en flaska jaffis" eli samma på finska "voinko saada pullon jaffaa?"

Sama kirja minullakin Ruotsin oppikirjana! Juuri tuon Jaffis-kohdan muistan hyvin. Olikohan siellä Tallkullassa Luffe-niminen henkilö? Vai oliko se koira?

Luffe oli koira. Luffe säger: "Vuff vuff".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leipä haettiin erikseen leipäkaupasta/leipomosta.

Kyllä kaupoissa leipää oli yllin kyllin. Helsingissä kyllä lisäksi oli esimerkiksi Elannon pullapuoteja joista sai myös irtokeipää.

Keipä on hyvää. :)

Mää oon ollut kasarilla ihan pikkulapsi. Mieleen on jäänyt neonväriset vaatteet, haalarit, tuuli- ja toppapuvut. 

Juuri yksi päivä katsoin vanhoja valokuvia. Yhdessä kuvassa ollaan perheen ja sukulaisten kanssa laskemassa mäkeä. Kaikilla oli neonväriste toppavaatteet :D 

No onko tuo meno naisvihan suhteen yhtään muuttunut noista päivistä. Diskreetimpää on vaan ja rakenteissa piilossa?

Tupakansavua pidetään talossa suurempana haittana kuin metelöintiä. Kasarilla oli päinvastoin.

Autot olivat 20-25cm kapeampia ja lyhyempiä kuin nykyään ja puolet kevyempiä. Oli helppo parkkeerata.

Tunnelma sisällä oli toinen kuin vierekkäisten ihmisten olkapäät koskettivat toisiaan. Intiimi.

Ihmiset puhuivt toistensa kanssa koko ajan kun ei ollut sitä puhelinta siinä käsissä. Ainoa viihdyke oli toinen ihminen. Uutiset tulivat tietoon hitaasti. Aamulla jos sattui jotakin, niin se oli seuraavan päivän lehdessä, ehkä iltauutisissa jos oli iso asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olle Gunnel kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taloyhtiön talkoopäivän jälkeen Aurinko Jaffaa lasipulloista.

Peruskoulun ruotsin kielen oppikirjan nimenä oli Hej på dig, jossa asuttiin Tallkullassa ja yksi peruslauseista oli "kan jag få en flaska jaffis" eli samma på finska "voinko saada pullon jaffaa?"

Sama kirja minullakin Ruotsin oppikirjana! Juuri tuon Jaffis-kohdan muistan hyvin. Olikohan siellä Tallkullassa Luffe-niminen henkilö? Vai oliko se koira?

Luffe oli koira. Luffe säger: "Vuff vuff".

Luffe kom hit! Vuff vuff! Siinä kaikki, mikä mulle on jäänyt mieleen Hej på dig'stä. 😂 Hauskaa, että muutkin tuon muistavat.

Vierailija kirjoitti:

Kasiluokan konekirjoituskurssia muistelen usein lämmöllä. Käsiin ei saanut katsoa, usein oli sellainen pahvihökötys käsien päällä ettei näppäimistöä, tai siis koskettimia, nähnyt. Katse piti pitää tiiviisti tekstissä, joka oli paperilla kirjoituskoneen oikealla puolella. Minuutti painettiin täysillä ja sitten ope laski virheet.

Sillä kurssilla opitusta taidost on päivittäinen hyöty. Kirjoitan näppiksellä yhtä nopeasti kuin ajattelen, ja virheitä tulee tosi vähän.

Meillä olisi konekirjoitus ollut valinnaisaineena, mutta niitä aineita sai ottaa vain kaksi. Itse halusin kielen, ranskan, mutta kun ei saatu ryhmää täyteen, otin sitten saksan. Äiti halusi minun ottavan kotitalouden jatkokurssin, joten otin sitten sen ja konekirjoitus jäi pois.

Lukiossa sain vihdoin lukea ranskaa, mutta kun ATK tuli lukion toisella oppiaineeksi, se laitettiin samaan jaksoon ja samaan aikaan kuin ranska enkä päässyt sitten oppimaan ATK:n ihmeellisiä saloja. No, onpa sitä pärjätty näinkin, ja mieheni on ollut erinomainen IT-tuki minulle jo yli 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli leipäpaahdin jo 70-luvulla. Mikroa ei ollut koskaan. Eikä ole itsellä vieläkään. Joutava laite, ruuasta tulee eri makuista kun sen lämmittää oikeassa uunissa. Mikro vain kuumentaa ruuan, ei kypsytä. En suostu syömään mitään mikä on lämmitetty mikrossa. .

Meilläkin oli leivänpaahdin jo 70-luvulla.

Mutta tuohon väitteeseesi, että mikro muka vain kuumentaa ruoan, olen eri mieltä. Siinä 80-luvun lopullahan oli oikein muotia mikrolla kokkaaminen, myytiin mikrouunikeittokirjoja tai niitä tuli laitteen mukana. On tehty uuniperunat, jauheliha-perunaviipalelaatikko, munakas ja ties mitä - kaikki mikrossa alusta alkaen. Kun mikrossa ruoka ei ruskistunut, ripoteltiin päälle paprikajauhetta sitä muistuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bill Cosby-show ja Michael Jackson olivat kasarilapselle ensimmäinen tutustuminen tummaihoisiin ihmisiin. Oli hassua kun Cosby-show’ssa ei näkynyt juuri ollenkaan valkoihoisia ihmisiä. Vanhemmat käyttivät n-sanaa tummaihoisista ihmisistä ihan kasuaalisti.

Kylässä käytiin ahkerasti. Joka sunnuntai joko meille tuli joku perhe kylään, tai porukat pakkasi meidät autoon ja lähtivät vain ajelemaan ja ennalta soittamatta ajoivat jonkun pihaan katsomaan, että onkohan ne kotona. Aina sai kahvia ja pullaa, kuunneltiin kun aikuiset jorisivat omiaan ja leikittiin kyläpaikan lasten kanssa, oli he sitten samanikäisiä tai jo reilusti vanhempia. Kodit oli aina siistejä, eikä kukaan ollut tukka pystyssä ja pieruverkkareissa, eli osattiin odottaa että joku saattaa tulla kylään.

Ruoka oli yksinkertaista ja aina samaa: ruskeaa kastiketta ja perunoita, siankyljyksiä ja perunoita, lihakeittoa, joku laatikko, ja taas sama alusta. Jälkiruokana kiisseliä tai marjarahkaa. Leivän päälle sai vain voita ja juustoa. Leikkelemakkarat myytiin siivuina lihatiskiltä ja taisivat olla kalliita, koska niitä ostettiin vain isän työeväsleipiin. Koko kouluajan aamupala oli kaakaota ja paahtoleipää.

Ulkona oltiin paljon, säällä kuin säällä. Telkkarista ei edes tullut ohjelmia ennen iltaa, joten kaikki mahdollinen aika leikittiin, pelattiin ja kuljeskeltiin ulkona, ihan teini-ikään saakka. Kaikki lapset paria poikkeusta lukuunottamatta olivat hoikkia, hyväkuntoisia ja terveitä.

70-luvun lapset olivat tutustuneet tummaihoisten historiaan jo Juuret-sarjan myötä. Se teki kaikkiin ala-asteella suuren vaikutuksen. Kasarilla taas oli todella paljon muusikoita ja näyttelijöitä, kun MusicTV näkyi monessa pienemmässäkin kaupungissa. Ja elokuvathan kiersi ympäriinsä. Kirjoja luettiin. Ostettiin ulkomaisia lehtiä.. Aika erikoinen ajatus, että olisi pitänyt nähdä Bill Cosby Show ymmärtääkseen, että on mustia ihmisiä.

No kuule, jos on syntynyt 70-luvun lopulla, niin taatusti ei ole mitään Juuria telkkarista katsellut vaippaikäisenä taaperona. Kyllä Cosby ja Jackson oli minulle ja monelle ikätoverilleni juurikin ekat mustat ihmiset joita näki missään.

Ensimmäinen oli varmaan Uncle Ben, jos kotona syötiin riisiä.

Moni tummaihoinen artisti oli isosti pinnalla mainstream-mielessä kasarilla. Michael Jackson, Lionel Richie, Billy Ocean, Whitney Houston ja elokuvissa esim. Eddie Murphy. Näitä diggailtiin ajattelematta rotukysymyksiä sen kummemmin.

Meillä ei syöty riisiä koskaan, pastaakin spagetin muodossa ehkä pari kertaa vuodessa. Isän mielestä ainoaa oikeaa ruokaa oli peruna ja liha, koska oli omassa lapsuudessaan kärsinyt köyhyydestä ja joutunut syömään jotain kauravelliä päivästä toiseen. Yläasteella maistoin ekan kerran esim. lasagnea ja tosiaan niitä riisiruokia. Äiti ei olisi edes osannut valmistaa mitään erikoisempaa. Ihmettelin kun joidenkin kavereiden kotona tehtiin ja syötiin muutakin kuin perunoita ja lihaa. Vanhempani ovat vasta lastensa aikuistuttua maistelleet meksikolaista, kiinalaista, intialaista ym etnistä ruokaa, eli viisikymppisiksi saakka ei tullut edes mieleen kokeilla mitään erilaista, eikä kaupoista olisi mitään kauhean erikoista kasarilla kyllä löytynytkään.

Vm76

Minun vanhempani ovat syntyneet 1930-40 -luvun taitteen molemmin puolin ja meillä lapsuudessa ruoka oli tosiaan sitä perunaa ja lihaa, joskus pelkkää perunaa ja ruskeaa soosia. Makaronilaatikko oli ainut pastaruoka. - Mutta nyt he ova 8-kymppisiä eläkeläisiä ja mitä he syövät: no sitä lihaa ja perunaa. Kerran joskus 5-kymppisinä kävivät Mäkkärissä sukulaispariskunnan kanssa ja totesivat, että tämä ei ole meitä varten.

Vierailija kirjoitti:

Pikaruokapaikkoja ei ollut ainuttakaan, ainoastaan perinteisiä grillejä, joista sai nakkeja, makkaroita, lihapiirakkaa, hampurilaisia ja ranskalaisannoksia. Pizzapaikkojakaan ei ollut kuin vasta 90-luvun alussa.

Asuin Vaasassa ja siellä ensimmäinen pizzeria avattiin v. 1976.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut, että tuolloin samasta sukupuolesta kiinnostuneet eivät voineet tulla kaapista ulos, elämä oli heille rankkaa ja kävivät jopa hoidoissa parantuakseen tästä ja lopulta päätyivät päättämään päivänsä. Todella traagista ja surullista. :( Oliko sitten 1980-luvun synkkä puoli.

Joo, siis suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin oli naurettavan umpimielistä ns. kansan syvien rivien keskuudessa. Homojen hakkaaminen oli ihan yleinen huvittelumuoto, kuten tässäkin ketjussa on mainittu. Toki 80-luvulla homokulttuuri nosti päätään ja esim. Frankie Goes to Hollywoodin Relax oli iso hitti. Kannattaa katsoa video. :)

Kävin isohkoa lukiota 80-luvun alkupuolella ja koko lukiossa oli vain yksi homoksi tunnustautunut poika. Hänkin koetti adventtiseurakunnan piirissä eheytyä "vaivastaan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatemuoti oli hyvin anteeksiantava. Käytettiin todella isoja college-paitoja ja muutenkin vaatteet oli löysiä. Ei ollut jatkuvaa painetta joka suunnalta olla vaatekokoa nolla. Nykyään moni ihan normaalipainoinenkin on ihmisten mielestä lihava. Pitäisi olla ilmeisesti luuranko, että kelpaisi.

Tuli mieleen, että ylipainoisia ihmisiä ei vain ollut, tai ainakin niillä harvoilla oli jokin hyssytelty SYY joka katsottiin lihavuuden aiheuttajaksi. Muistan, että meidän isossa taloyhtiössä ei ollut yhtään lihavaa, kunnes yhden tosi upean kaunottaren unelma-avioliitto meni mäsäksi, kun saivat hieman poikkeavan lapsen. Tästä ex-kaunokaisesta sitten kuiskuteltiin, kun lihoi aivan tunnistamattomaksi miehensä lähdettyä.

"Ymmärtäähän sen jotenkin, kun jäi yksin vammaisen lapsen kanssa..."

No kyllä oli ylipainoisia. Läski oli varmaan homon jälkeen se toiseksi suosituin haukkumasana. Kehopositiivisuus ei ollut ihan samassa kurssissa kuin nykyään.

Lasten kirjeenvaihtoilmoituksissakin oli usein loppukaneettina: Läskit ja rillipäät älkööt vaivautuko.

nepsu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli maitokauppa, lihakauppa, siirtomaatavarakauppa. Maitoa sai marketeista litran muovipusseissa. Ostoskuitteja kerättiin ja kaupasta saatiin hyvitystä. Oli puhelinkioskeja jotka toimivat kolikoilla. Muovikassit olivat ilmaisia ja niistä tehtiin mattoja. Laskut mentiin maksamaan pankin tiskille. Oli siis pankkikonttoreita. Samassa ostarissa saattoi olla neljän pankin konttorit.

- Muovipussit maidolle olivat kyllä 70-luvun juttu.  Ei kai 80- luvulla ollut muita kuin maitopurkkeja.

EIkä 80-luvulla enää muovipusseista mattoja virkattu, se oli lähinnä 60-lukua.