Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.

Minulla kans viiskymppiset vanhemmat kävivät jouluostosten ohessa pizzalla lähikaupungissa. Eivät erityisemmin pitäneet, mutta sitten kun meillä lapsilla oli mahdollisuus käydä pizzalla, niin alkoivat selitellä oman käyntinsä perusteella, mitä pizzassa pitää olla. Muistan äitini oikaisseen, kun kerroin, mitä täytteitä olin ottanut pizzaani, että pizzassa on aina kanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Istuttiin koulussa pulpettiriveissä ja opettaja oikeasti opetti. Oli opiskelurauha luokassa. Tarkkaavaisuushäiriöisille oli oma luokka. Osattiin lukea ja laskea peruskoulun jälkeen. Hiihdettiin ja luisteltiin. Ulkoiltiin enemmän.

Ja kiusattiin todella paljon ja tapeltiin. Ja mikä tärkeintä: opettajat pitivät sitä kiusattujen itsensä syynä, mitäs eivät osanneet pitää puoliaan. Ei kannata nuoret liikaa uskoa näitä höpöjuttuja mitä tässä ketjussa muistellaan: kasari oli osin aika kovaa ja raakaa aikaa henkisesti monelle. Väkisinmakaaminen avioliitossakin oli laillista, ei siis syytteenalainen teko. 

Tuo on muuten totta että opettajat pitivät kiusaamista kiusattujen omana syynä. Senaikaiset opettajat, sikäli kuin heitä on vielä elossa, ajattelevat niin edelleen. Olen miettinyt kuuluiko se näkemys opettajankoulutukseen.

Aloitin kouluni 1972 ja muistan, kun eka tai tokaluokalla luokan häirikköpoika potkaisi minua voimistelutunnilla. Menin sanomaan opettajalle, joka tyytyi vain sanomaan: Rakkaudesta se hevonenkin potkii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaako kukaan mikä oli kasarilla tai voi olla ysärilläkin joku kansainvälinen kirjeenvaihtopalsta? sieltä tuli joku lappu missä oli toiveiden mukaisen kirjeenvaihtoystävän yhteystiedot? Minulla on vieläkin pari näistä facessa kavereina, eli yhteys on säilynyt!

Pen friend service

Mulla oli kirjekavereita ympäri maailman. IYS oli se palvelu nimeltään.

International Youth Service

Ruotsi, Uk, Saksa, USA, Kanada, Puerto Rico, Etiopia, Singapore, Japani, Kreikka… Ainakin näistä maista oli kirjekavereita.

Singapore ja Madagaskar :)

Mulla oli Turkista kirjekaveri Kazim. Lopetin kirjeenvaihdon, kun ihan tosissaan kirjoitti tulevansa käymään Suomessa. Toinen kirjeenvaihtokaverini oli ikäiseni tyttö Japanista. Kirjoiteltiin pitkään, jostain syystä se sitten jäi. 80-luvun alussa nämä

Join ekat kunnon kännit v. 1981, oli lukioluokan kotibileet meidänluokkalaisen  tytön kotona, vanhemmat jossain. Kävelymatka sinne oli n. 4 km ja juotiin luokkakaverin  kanssa matkalla pullo Ruskaa. Koska se OLI aika pahaa, syötiin sipsejä aina ryypyn välissä. Ehdin oksentaa ennen bilepaikalle pääsyä. Bileissä oli myös silloinen ihastukseni, luokan introvertti supernörtti, jolle en uskaltanut sanoa sanaakaan. Olin ujo ja syrjäänvetäytyvä. Seisoin jossain syrjässä suunnilleen koko illan ja jossain vaiheessa katosin paikalta yksin yöhön ja todennäköisesti kukaan ei huomannut lähtöäni. Kävelin 4 km kotiin 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaako kukaan oliko 80-luvulla mahdollista suorittaa peruskoulussa ompeluajokortti?

Kyllä vain, suoritettu on! 😁

Ompeluajokortti taisi olla pelkästään 80-luvun juttu kun en ole tuollaista 90-luvulla suorittanut?

Oma poikani suoritti ompelukoneen ajokortin ala-asteella 2010-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Farkut, pitkähkö tukka, hyvää musaa, rentoa meininkiä, porkkanaraastetta, jauhelihakastiketta, eskimojäätelöä, sukulakua, unclebens-riisiä, ensimmäisiä matkapuhelimia, NMT, ja sellaisia autopuhelimia, joissa oli luuri ja punainen nappi jota painamalla saatiin yhteys keskukseen (olikohan laa-keskus) ja pyydettiin puhelu, esim näin: saanko Helsinki 123456 ja vain yhteen suuntaan kerrallaan puhuttiin, joten vuorotellen piti sanoa mitä sanottiin.

Lankapuhelimet, puhelinluettelo, poliorokotus sokeripalassa, pienoisröntgenkuvaus vuosittain, kouluissa opittiin kotitaloutta paremmin kuin ennen, teeleipiä tehtiin.

Ja oli huoleteon meininki yleensä.

Mikä ihmeen pienoisröntgenkuvaus vuosittain, en minä ainakaan muista semmoista?

Pienoisröntgenkuvauksella seulottiin tuberkuloosia 80-luvun lopulle asti. Itse muistan siinä käyneeni vielä 80-luvun alussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin monissa ruokaravintoloissa ajateltiin, että laktoositonta ruokaa tilaava ei tarvitse ruoasta lainkaan kaloreita ja että kasvisateriankin tilaajalle riittää pelkät salaatinlehdet, tomaatti ja kurkku.

Laktoosista ei puhuttu mitään 80-luvun alkupuolella, eikä juuri allergioistakaan, olivat tuntemattomia. Kaverini oli tosi allerginen, silti tarhatädit väkisin syöttivät hänelle kalaa vaikka oli lääkärintodistus.

Jossain vaiheessa tuli myyntiin vähälaktoosista Hylamaitoa, ei mitään muita tuotteita. Ankeaa oli laktoosi-intolerantikon elämä vielä pitkälle 2000- luvun alkuun jolloin täysin laktoosittomat tuotteet alkoivat kunnolla lisääntyä.

-70-luvun alussa syntynyt veljeni sai laktoosi-intoleranssidiagnoosin vasta ollessaan ammattikoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin oli nuorillakin naisilla vielä kunnon "ryijyjä". Nykyään posliineita. Ryijyt takaisin adressi pystyyn!

Hmmm. Oma kokemus ainakin se, että jos on kunnon ryijy niin hajutkin on tuhdimmat alakerrassa. Karvoihin jää kiinni valkovuodot ja pissatipat vaikka kuinka pyyhkisi, ja ne haisee ihan kunnolla. Karvaton tussu on puhtaampi ja myös tuoksuu puhtaalle.

Vielä 1980-oltiin sitä mieltä, että ne karvat ovat alapään suojana. Ehkä silloin oli aihetta epäillä hajuja, kun ei  vessassa ollut alapesusuihkua niin kuin nykyään on melkein kaikissa. Pesisit sinäkin tussusi niin kuin me muut.

Karvanpoistoaineita oli, mutta ei ollut erikseen höyliä naisten karvoja varten. 1980-luvulla kosmetologeiksi valmistuneet tuskin osasivat kuvitella, mitä kaikkea joutuvat vuosikymmeniä myöhemmin tekemään. Ei enää kulmakarvojen nyppiminen riitä.

Asuin sairaanhoito-opiston asuntolassa 80-luvun alussa. 12 hengen soluasunnon vessoissa ei ollut bideesuihkuja, mutta lavuaari oli, ja seinässä olevaan koukkuun oli ripustettu n. litran vetoinen muovikannu, jolla voi sitten alapäänsä pestä.

H M ei ollut silloin kirjoitti:

Kaupunkiimme tuli Carrolls hampurilaisravintola. Tilasin siellä hampurilaisen ja ranskalaiset. Olin tyrmistynyt kun ei ollut tarjolla haarukoita ja veitsiä. Pälyilin lähellä istuvia amerikkalaisia vaihto-opiskelijoita ja opettelin matkimaan heitä että ranskalaiset syödään sormin dippaamalla niitä ensin ketsuppiin. Myöhemmin keksimme pyytää cokiksen aina ilman jäitä että saamme enemmän kokista eli mukin täyteen. Paljon myöhemmin vasta tuohon tuli yrityksen puolelta sellainen muutos että ilman jäitä mukia ei täytetä täyteen cokista.

Muistan myös miten kansitakit oli niin coool! Itse en sellaisia halunnut.

Muistan että venäläisten piti Suomessa käydessään saada ostaa farkut ja banaaneja. Niitä kun ei silloin saanut Venäjältä.

Eikä saanut nailonsukkahousujakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsatukkaan oli muotia ottaa permanentti, muualta jätettiin suoraksi. Myös sellaista kampausta harrastettiin, että otsatukka kasvatettiin tosi pitkäksi ja sitten tönkkölakalla muotoiltiin korkeaksi "aallonmurtajaksi".

Lisäksi ei koskaan käytetty sanaa tukka. Se viittasi alapään karvoituk seen ja oli tosi noloa, jos sanaa käytti vahingossa.

Tästä muistan vieläkin nolottaneen tilanteen poikasena 80-luvulta. Tätä ei tietenkään kehdattu vanhemmille kertoa ja kerran kun serkkutyttö tuli käymään ja äitini alkoi puhumaan tukasta, serkkutyttöä hihitytti mahdottomasti ja äiti ihmetteli että mitä se hihittelee ja minua nolotti niin että olisin halunnut vajota maanrakoon tai haihtua savuna ilmaan :P

Tuo nyt on tuollainen lasten juttu, että tukka tarkoittaa muka häpykarvoja. Sitä kuulee lasten suusta vieläkin.

80-luvulla se oli teinien juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatemuoti oli hyvin anteeksiantava. Käytettiin todella isoja college-paitoja ja muutenkin vaatteet oli löysiä. Ei ollut jatkuvaa painetta joka suunnalta olla vaatekokoa nolla. Nykyään moni ihan normaalipainoinenkin on ihmisten mielestä lihava. Pitäisi olla ilmeisesti luuranko, että kelpaisi.

Tuli mieleen, että ylipainoisia ihmisiä ei vain ollut, tai ainakin niillä harvoilla oli jokin hyssytelty SYY joka katsottiin lihavuuden aiheuttajaksi. Muistan, että meidän isossa taloyhtiössä ei ollut yhtään lihavaa, kunnes yhden tosi upean kaunottaren unelma-avioliitto meni mäsäksi, kun saivat hieman poikkeavan lapsen. Tästä ex-kaunokaisesta sitten kuiskuteltiin, kun lihoi aivan tunnistamattomaksi miehensä lähdettyä.

"Ymmärtäähän sen jotenkin, kun jäi yksin vammaisen lapsen kanssa..."

No kyllä oli ylipainoisia. Läski oli varmaan homon jälkeen se toiseksi suosituin haukkumasana. Kehopositiivisuus ei ollut ihan samassa kurssissa kuin nykyään.

Lasten kirjeenvaihtoilmoituksissakin oli usein loppukaneettina: Läskit ja rillipäät älkööt vaivautuko.

Olin rillipää, joten tuollaiset ilmoitukset eivät tuntuneet kivoilta. Koulussakin rillipäitä muistettiin pilkata, mutta sitten jossain vaiheessa yhdellä jos toisellakin koulukaverilla alkoi olla silmälaseja ja silloin pilkkaaminen väheni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin oli nuorillakin naisilla vielä kunnon "ryijyjä". Nykyään posliineita. Ryijyt takaisin adressi pystyyn!

Hmmm. Oma kokemus ainakin se, että jos on kunnon ryijy niin hajutkin on tuhdimmat alakerrassa. Karvoihin jää kiinni valkovuodot ja pissatipat vaikka kuinka pyyhkisi, ja ne haisee ihan kunnolla. Karvaton tussu on puhtaampi ja myös tuoksuu puhtaalle.

Vielä 1980-oltiin sitä mieltä, että ne karvat ovat alapään suojana. Ehkä silloin oli aihetta epäillä hajuja, kun ei  vessassa ollut alapesusuihkua niin kuin nykyään on melkein kaikissa. Pesisit sinäkin tussusi niin kuin me muut.

Karvanpoistoaineita oli, mutta ei ollut erikseen höyliä naisten karvoja varten. 1980-luvulla kosmetologeiksi valmistuneet tuskin osasivat kuvitella, mitä kaikkea joutuvat vuosikymmeniä myöhemmin tekemään. Ei enää kulmakarvojen nyppiminen riitä.

Asuin sairaanhoito-opiston asuntolassa 80-luvun alussa. 12 hengen soluasunnon vessoissa ei ollut bideesuihkuja, mutta lavuaari oli, ja seinässä olevaan koukkuun oli ripustettu n. litran vetoinen muovikannu, jolla voi sitten alapäänsä pestä.

Tuohan oli edistyksellistä. Opistossa jota minä kävin, ei ollut edes muovikannua alapesua varten.

Vierailija kirjoitti:

Kaupoissa ei saanut 80-luvulla myydä keskiolutta, lonkeroa tai muitakaan alkoholipitoisia tuotteita. .

Missä herrankukkarossa sinä olet elänyt? Ruokakaupoissa sai myydä olutt v. 1969 alkaen ja minäkin nuorena tyttönä 80-luvun alkupuolella olen myynyt Cittarissa kaljaa kansalle. Silloin oli I, II ja III olut.

Vierailija kirjoitti:

Koulussa monisteet tehtiin spriin avulla lilansinisiksi monisteiksi. Vähän hailea jälki, epäselvä, mutta tuoksui voimakkaasti.

Tämä oli 70-lukua.

kouluavustaja tms käytti hammaslääkärissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa monisteet tehtiin spriin avulla lilansinisiksi monisteiksi. Vähän hailea jälki, epäselvä, mutta tuoksui voimakkaasti.

Tämä oli 70-lukua.

Minulla on tallessa tällainen lilansininen moniste tokaluokan keväältä 1983 ja skannasinkin sen talteen varmuuden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaako kukaan oliko 80-luvulla mahdollista suorittaa peruskoulussa ompeluajokortti?

Mä olen käynyt peruskoulun 70-luvulla, ja kyllä suoritin ompelukoneajokortin.

Kyllä minä muistan 80-luvulla ala-asteella tekstiilitöiden jaksolla (olen mies) suorittaneeni ompelukoneen ajokortin. Se tosin on hukkaantunut jonnekin vuosien varrella.

Yläasteella taisi olla toinen jakso tekstiilitöitä, muuten oltiin me poijat aina teknisissä töissä, puutöissä ala-asteella ja yläasteella lisäksi metalli- ja elektroniikkatöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli leipäpaahdin jo 70-luvulla. Mikroa ei ollut koskaan. Eikä ole itsellä vieläkään. Joutava laite, ruuasta tulee eri makuista kun sen lämmittää oikeassa uunissa. Mikro vain kuumentaa ruuan, ei kypsytä. En suostu syömään mitään mikä on lämmitetty mikrossa. .

Meilläkin oli leivänpaahdin jo 70-luvulla.

Mutta tuohon väitteeseesi, että mikro muka vain kuumentaa ruoan, olen eri mieltä. Siinä 80-luvun lopullahan oli oikein muotia mikrolla kokkaaminen, myytiin mikrouunikeittokirjoja tai niitä tuli laitteen mukana. On tehty uuniperunat, jauheliha-perunaviipalelaatikko, munakas ja ties mitä - kaikki mikrossa alusta alkaen. Kun mikrossa ruoka ei ruskistunut, ripoteltiin päälle paprikajauhetta sitä muistuttamaan.

Kilon hirvipaistipalasta tuli yllättävän hyvä mikrossa. Ehkä pinta kuivui tai jotenkin siihen tuli "ruskistumista". Leivänpaahtimelle ei ollut paljonkaan käyttöä, kun moni söi enimmäkseen ruis- tai vehnälimppua. Vasta sitten leivän paahtaminen alkoi olla yleisempää, kun kaupoissa alkoi olla valmiiksi siivutettua paahtoleipää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupoissa ei saanut 80-luvulla myydä keskiolutta, lonkeroa tai muitakaan alkoholipitoisia tuotteita. .

Missä herrankukkarossa sinä olet elänyt? Ruokakaupoissa sai myydä olutt v. 1969 alkaen ja minäkin nuorena tyttönä 80-luvun alkupuolella olen myynyt Cittarissa kaljaa kansalle. Silloin oli I, II ja III olut.

Kunnat saivat päättää asiasta.

Edellinen on asunut ns. kuivassa kunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Olle Gunnel kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taloyhtiön talkoopäivän jälkeen Aurinko Jaffaa lasipulloista.

Peruskoulun ruotsin kielen oppikirjan nimenä oli Hej på dig, jossa asuttiin Tallkullassa ja yksi peruslauseista oli "kan jag få en flaska jaffis" eli samma på finska "voinko saada pullon jaffaa?"

Sama kirja minullakin Ruotsin oppikirjana! Juuri tuon Jaffis-kohdan muistan hyvin. Olikohan siellä Tallkullassa Luffe-niminen henkilö? Vai oliko se koira?

Ainakin haastattelivat jääkiekkosankari Tuffe-Uffe Isbergiä.

"Hej på dig" oli siitä hyvä kirja, että tarinat olivat kömpelyydessään mieleenjääviä.

Tehtäväkirjan kuvavihjeetkin olivat hassuja.