Lue keskustelun säännöt.
Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.
Kommentit (2913)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bill Cosby-show ja Michael Jackson olivat kasarilapselle ensimmäinen tutustuminen tummaihoisiin ihmisiin. Oli hassua kun Cosby-show’ssa ei näkynyt juuri ollenkaan valkoihoisia ihmisiä. Vanhemmat käyttivät n-sanaa tummaihoisista ihmisistä ihan kasuaalisti.
Kylässä käytiin ahkerasti. Joka sunnuntai joko meille tuli joku perhe kylään, tai porukat pakkasi meidät autoon ja lähtivät vain ajelemaan ja ennalta soittamatta ajoivat jonkun pihaan katsomaan, että onkohan ne kotona. Aina sai kahvia ja pullaa, kuunneltiin kun aikuiset jorisivat omiaan ja leikittiin kyläpaikan lasten kanssa, oli he sitten samanikäisiä tai jo reilusti vanhempia. Kodit oli aina siistejä, eikä kukaan ollut tukka pystyssä ja pieruverkkareissa, eli osattiin odottaa että joku saattaa tulla kylään.
Ruoka oli yksinkertaista ja aina samaa: ruskeaa kastiketta ja perunoita, siankyljyksiä ja perunoita, lihakeittoa, joku laatikko, ja taas sama alusta. Jälkiruokana kiisseliä tai marjarahkaa. Leivän päälle sai vain voita ja juustoa. Leikkelemakkarat myytiin siivuina lihatiskiltä ja taisivat olla kalliita, koska niitä ostettiin vain isän työeväsleipiin. Koko kouluajan aamupala oli kaakaota ja paahtoleipää.
Ulkona oltiin paljon, säällä kuin säällä. Telkkarista ei edes tullut ohjelmia ennen iltaa, joten kaikki mahdollinen aika leikittiin, pelattiin ja kuljeskeltiin ulkona, ihan teini-ikään saakka. Kaikki lapset paria poikkeusta lukuunottamatta olivat hoikkia, hyväkuntoisia ja terveitä.
70-luvun lapset olivat tutustuneet tummaihoisten historiaan jo Juuret-sarjan myötä. Se teki kaikkiin ala-asteella suuren vaikutuksen. Kasarilla taas oli todella paljon muusikoita ja näyttelijöitä, kun MusicTV näkyi monessa pienemmässäkin kaupungissa. Ja elokuvathan kiersi ympäriinsä. Kirjoja luettiin. Ostettiin ulkomaisia lehtiä.. Aika erikoinen ajatus, että olisi pitänyt nähdä Bill Cosby Show ymmärtääkseen, että on mustia ihmisiä.
No kuule, jos on syntynyt 70-luvun lopulla, niin taatusti ei ole mitään Juuria telkkarista katsellut vaippaikäisenä taaperona. Kyllä Cosby ja Jackson oli minulle ja monelle ikätoverilleni juurikin ekat mustat ihmiset joita näki missään.
Maanalainen armeija ja varsinkin juuret oli ohjelma jota meidän perheessä ei lapset saanut katsoa.
Vm 71
Itsekin olen vm-71, enkä ollut ennen vauvafoorumia edes kuullut mistään Juuret-sarjasta. Aivan outo tuttavuus. Varhaisimpia sarjoja mitä muistan ja mitä meillä katsottiin oli se Baa Baa Baa Blacksheep-lentosotasarja. Pieni Talo Preerialla. Onnen Päivät, Hill Street Blues.
Ja sitten oli se purjelaivasarja, missä oli hieno tunnari alussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä yritetään taas vääristellä historiaa, kuvateksti väittää että tältä "yläkoulu" näytti aikoinaan, porukka luokassa muka aina Commodore 64:n ympärille kokoontuneena, ei pidä paikkaansa. Alempi toinen kuva kyllä kuvastaa paremmin totuutta.
Koulun nimikin on väärin, me ei oltu missään ala- tai yläkoulussa, vaan ala- tai yläASTEELLA!!
Kun aina puhutaan, että millä vuosikymmenillä on olleet millaisetkin vaatteet, ja naureskellaan, että (muka) kasarilla pukeuduttiin hassusti, niin tuossa nyt on yläkuvassa tyypilliset 80-luvun vaatteet (olisiko vuosikymmenen alkupuolelta) ja vastaavasti alemmassa kuvassa on 70-luvun kouluvaatetusta.
Mummo-sarjassa on lapsilla sellaiset vaatteet mitkä 80-luvun lapsilla oikeasti oli. (Mummo itse taas on tarkoituksella puettu hassusti, hänellä on ruman värinen pikeepaita , 70-luvun hame sekä päässä pipo, joka oli tosi junttia kasarilla. Entisajan ihmisillä oli kyllä usein tapana käyttää mielellään päähineitä, mitä taas kasarilla nuoriso ei tehnyt kuin pakon edessä.) Aikuisilla on sarjassa aika normaalit vaatteet, jotain huvittaviakin.
Yleensäkin kasarilla ihmisillä oli arkena ihan sellaiset vaatteet mitä voisi käyttää nytkin, joitain harvoja yksityiskohtia lukuunottamatta kuten paksut valkeat, nilkoista raidalliset tennissukat nahka-avokkaissa. Värit vain olivat iloisemmat kuin nykyään. Sen sijaan 70-luvun arkivaatteet olivat tosi kummallisia.
80-luvun muoti oli tosi siveää, väljät vaatteet ja korkeat kaula-aukot. Jotkut juhlavaatteet oli kopioitu jostain vuosisadan alusta, korkeat pitsikaulukset ja pitsimiehustat. Väljyys oli kai vastareaktio 70-luvun liian tiukoille vaatteille. Sen sijaan jotain 70-luvun unisex-muodista oli vielä olemassa. Semmoista että tytöt ja pojat olisi puettu arkena tiukasti eri lailla pidettiin vähän menneen maailman tyylinä. Juhlina kyllä siihen palattiin. Oli silti 70-80 luvulla tuotteissa muka "tyttöväri" ja "poikaväri", jotka olivat kirkkaan punainen ja sininen, mutta kuitenkin pojilla oli myös paljon punaisia ja tytöillä sinisiä vaatteita. Hameita ei kyllä pojilla ollut.
80-luvulla ei ollut mitkään kirkkaan punaiset tai siniset tyttöjen tai poikien muotivärejä pelkästään vaan tytöillä oli myös kaikki pastellivärit, keltainen ja mikä milloinkin. Välillä tuli muotiin metalliset "avaruusvärit". Itselläni oli vaaleanpunaisia vaatteita useammassakin koulu- ja päiväkotikuvassa. Poikien värimaailma oli aika synkeä.
Se kirkkaanpunainen oli 70-80 -luvulla, eli lähinnä 80-luvun alkuvuosina. Olin kohderyhmää. Juu, oli silloin pinkkiäkin, mutta ei niin kuin nykyään, että tytön vaihtoehto on AINA pinkki. Ja sitähän juuri nimenomaan sanoin, että silloin oli vähemmän tyttöjen ja poikien vaatteiden jakoa sukupuolen mukaan ja monipuolisempi värimaailma. Sitten myöhemmin 80-luvulla oli muotia juuri pinkki ja mintunvihreä.
Tuota poikien värimaailman synkeyttä en havainnut, pikemminkin nykyään minusta pojille on vain tylsän värisiä vaatteita.
Kyllä 80-luvulla oli selvä jako tyttöjen ja poikien vaatteisiin jotain verkkareita lukuunottamatta. Muistan hyvin, sillä käytin äidin säästövimman takia isoveljen vaatteita ja sain hävetä sen takia.
No ei se ollut niin selvä kuin nyt tai 60-luvulla, mutta selvempi kuin 70-luvulla. Varmaan mitä kauemmas mentiin 70-luvusta niin sitä enemmän alkoi tulla sukupuolijakoa taas takaisin vaatteisiin. Ja silloin seiskarillakaan esim. pojat ei käyttäneet mekkoa.
Jos sanon, että sukupuolijakoa ei ollut esim. väreissä, niin ei sitä pidä tulkita niin että pojat kulkivat prinsessamekossa. :)
Edelleenkin: vuonna 85 oli paljon täysin sukupuolineutraaleja vaatteita. Vaikka joku punainen ET-paita ja farkut. Kasarin lopussa tuli sitten pikkutytöille pastellivärejä, pinkkiä ja mintunvihreää. Itsellänikin oli silloin mintunväristä vaatetta, vaikken enää ihan lapsi ollut.
Nykyään on vaikeaa löytää sukupuolittamattomia lastenvaatteita ja väritkin on jotenkin ankeita. Pinkkiä tyrkytetään joka vaatekappaleeseen. :p Vaihtoehtona sille on joku synkkä väri hirviökuvalla.
Ihan samalla tavalla ne vaatteet oli sukupuolitettuja kuin nyt. Katso vaikka vanhoja Anttilan kuvastoja jos et usko. Täällä löytyy esimerkkejä 80-luvun muotikuvastosta https://fi.pinterest.com/pin/87257311508672480/
Itse olin se, joka käytti niitä isoveljen vaatteita, joten muistan hyvin, miten poikkesin muista tytöistä.
Tuollaiset hame + pitkikset -viritelmät tuli joskus ysärin alussa. Muistan kun ne näytti todella kummalta. Eka kuva ei tunnu tutulta. Pinkin värin muistan kyllä olleen pikkutytöillä suosiossa joskus 80-luvun lopussa. Toisaalta meidän luokalla oli tuolloin poika, joka käytti ainoastaan pinkkejä paitoja (hetero ja muutenkaan ei mikään erikoinen, piti vain väristä). Noissa muissa kuvissa ainoa mikä ei olisi voinut olla kummalla sukupuolella vain ovat hameet. Vai mikä sinusta noissa on tyttömäistä?
Trikoot ja trikoohame oli muotia kasarilla. Itsekukanenkin höysti vaatetusta milloin minkäkinlaisella vyöllä, huivilla. Olin yksi hevarityttö, joka pukeutui noin. Hanoitytöt myös pukeutui noin ja myös nahkahousuihin. Poissulkematta Dingo faneja. Juppitytöt pukeutui neon värisiin puseroihin. Vaaleanpunainen luomiväri oli in. Puhun aikakaudesta 1983-1986. Kiss, mötikät, wasp, sisterit, hanoi, bon jovi, europe ym.
...lisäys trikoot+trikoohameeseen, ne oli mustia.
Meidän kulmilla nuo käyttivät jätti-t-paitoja vyöllä. Dingofanien paidassa oli Japanin lippu, kun Nipallakin oli. Ensimmäisen hame + trikoot yhdistelmän näin jokseenkin 1990, kun saman koulun tyttö tuli bussipysäkille kirkkaankeltaiset pitkät kalsarit puolihameen alla, muistan sen elävästi.
Just mietin, että mikä se sana oli jota käytettiin niistä, joilla oli Lacosten paitaa, valkeita leveitä housuja ja purjehduskenkiä käyttävistä. No niitä kutsuttiin snobeiksi. (Jotkut kyllä vaihtoivat pukeutumistyyliä aika sujuvasti. Mutta kyllä tämmöisiä puhuttiin, että voiko snobi ja hevari seukata keskenään, kun ovat niin eri leiriä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten oli se purjelaivasarja, missä oli hieno tunnari alussa.
Onedin-line! :))
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aluksi yläasteen käyminen. Jalassa Beavers-farkut ja Adidas-lenkkarit. Samat farkut joka päivä koulussa. Polkupyörällä kouluun, ilman kypärää. Sitä ei ollut kellään. Jos jollain olisi ollut, hänet olisi lähes naurettu koulusta ulos.
Koulusta kotiin ja välipalaa syömään. Samalla oli kiva lukea Aku Ankkoja tai muita lehtiä.
Televisiossa oli harvoin hyvää ohjelmaa. Perjantai-iltaisin tuli Dallas. Perjantaina tein myös läksyt pois, että sain olla viikonlopun niiltä rauhassa.
Ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä. Kaikki läksyt luettiin kirjoista tai itse kirjoitetuista muistiinpanoista. Jokaista ainetta varten oli oma vihkonsa, johon jäljennettiin taululta tai opettajan sanelusta tekstiä. Myös läksyjä tehtiin vihkoihin, jos ei ollut tehtäväkirjaa erikseen.Kavereille soiteltiin kotoa lankapuhelimella. Jos oli sairastumisen takia poissa koulusta, joku koulukaveri soitti ja kertoi läksyt, tai sitten itse piti soittaa koulukaverille. Oli itsestäänselvää, että läksyjen tietoonsaamisesta piti huolehtia itse ja nimenomaan toisilta oppilailta kysymällä.
Muutenkin odotettiin oma-aloitteisuutta tosi paljon. Apua ja hyysäämistä ei ollut paljon tarjolla, oikeastaan mihinkään asiaan. Piti vaan pärjätä.
Tämä kuvaus olisi voinut olla ihan hyvin myös 70-luvulta. Onko jotain tyypillistä 80-lukua, jonka haluaisit kertoa?
70-luvulla ei soiteltu kavereille vaan mentiin ovelta hakemaan/kysymään. Puhelin yleistyi koteihin 80- luvulla. Oli puhelin osakkeet ja ne makso 3500 markkaa. Iso summa rahaa. Ei saanu osaketta vähittäismaksuna.
Kai joku vuokraliittymä oli? Ainakin ison kaupungin lähiössä oli lähes kaikilla puhelin vuonna 1975. Ainakin meidän puhelimesta muistan, että puhelinlaitekaan ei ollut oma, vaan vuokrattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten oli se purjelaivasarja, missä oli hieno tunnari alussa.
Onedin-line! :))
Eli suomeksi Merilinja. Muistan hämärästi. Se oli 1970-luvulla (ja Wikipedian mukaan vika kausi 1980).
meille annettiin polion estoksi sokeriplat
ja toivottavstin olisi rokotettu, moni ärsii vieläkin siitä, että sai taudit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vammat tai ihonväri, seksuaalisuus, etninen tausta, kehityshäiriöt olivat suurta ja yleisesti hyväksyttyä huumoria ja aihe syrjimiseen ja kiusaamiseen yhteiskunnan joka tasolla. Kauheaa aikaa.
Päinvastoin: tuotteiden nimissä ja ulkoasussa ja käärepapereissa sai näkyä ihmiskunnan koko kulttuurinen ja etninen kirjo ilman, että joku alkoi pitää sellaista loukkaavana.
Se, ettei pidetty loukkaavana tekee siitä vielä kammottavampaa. Naisen esineellistäminen oli yleistä huumoria myös ja seksuaalinen häirintä ja kähmintä soitinmenojen, benny hill show’n ja monen muun ’vitsihuumori’ sarjan vakiosisältöä. Kukaan ei kyseenalaistanut sitä, kouluissa jopa punahiuksisia ja silmälasipäisiä tai äännevikaisia lapsia kiusattiin. Kaikki vähänkin erottuva oli kiusaamisen tai vitsin, eli yleisen pilkan aihe.
80-luvulla äännevikoja vurlä korjattiin puheterapialla. Nykyään ilmeisesti ei, koska mm niin monelta radiotoimittajalta sellainen löytyy.
Kyllä niitä äännevikoja korjaillaan edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aluksi yläasteen käyminen. Jalassa Beavers-farkut ja Adidas-lenkkarit. Samat farkut joka päivä koulussa. Polkupyörällä kouluun, ilman kypärää. Sitä ei ollut kellään. Jos jollain olisi ollut, hänet olisi lähes naurettu koulusta ulos.
Koulusta kotiin ja välipalaa syömään. Samalla oli kiva lukea Aku Ankkoja tai muita lehtiä.
Televisiossa oli harvoin hyvää ohjelmaa. Perjantai-iltaisin tuli Dallas. Perjantaina tein myös läksyt pois, että sain olla viikonlopun niiltä rauhassa.
Ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä. Kaikki läksyt luettiin kirjoista tai itse kirjoitetuista muistiinpanoista. Jokaista ainetta varten oli oma vihkonsa, johon jäljennettiin taululta tai opettajan sanelusta tekstiä. Myös läksyjä tehtiin vihkoihin, jos ei ollut tehtäväkirjaa erikseen.Kavereille soiteltiin kotoa lankapuhelimella. Jos oli sairastumisen takia poissa koulusta, joku koulukaveri soitti ja kertoi läksyt, tai sitten itse piti soittaa koulukaverille. Oli itsestäänselvää, että läksyjen tietoonsaamisesta piti huolehtia itse ja nimenomaan toisilta oppilailta kysymällä.
Muutenkin odotettiin oma-aloitteisuutta tosi paljon. Apua ja hyysäämistä ei ollut paljon tarjolla, oikeastaan mihinkään asiaan. Piti vaan pärjätä.
Tämä kuvaus olisi voinut olla ihan hyvin myös 70-luvulta. Onko jotain tyypillistä 80-lukua, jonka haluaisit kertoa?
70-luvulla ei soiteltu kavereille vaan mentiin ovelta hakemaan/kysymään. Puhelin yleistyi koteihin 80- luvulla. Oli puhelin osakkeet ja ne makso 3500 markkaa. Iso summa rahaa. Ei saanu osaketta vähittäismaksuna.
Olen perinyt vanhempieni aikoinaan omistaman puhelinosakkeen eikä sitä kannata missään tapauksessa myydä, sillä siitä saa erittäin hyvän vuosittaisen tuoton. Sen nykyinen markkina-arvo on 2100 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musiikillinen 80-lukuni:
Alussa: Punk ja uusi aalto, eli Pelle, Eput, Hassisen Kone, myös Juice
Sitten tuli hevi-vaihe: Scorpions, Accept, Iron Maiden + muuta tukkaheviä.......... + yhä Eput!
Seuraavaksi juppi-vaihe: Dire Straits, Bryan Adams, Bruce Springsteen, ......... ja Eput.
Pikkutakki päälle ja alaikäisenä kapakkaan. Hauskaa oli, rahaa riitti kun kävi koulun ohessa duunissa, asui kotona, söi vanhempien safkoja. Opintolainat päälle törsättäväksi.
Sitten loppui koulut ja alkoi intit ja duunit, eikä tuo musa enää määritellytkään elämää. Eput toimi toki yhä.
Ja sitten tuli lama ja kaikki romahti. Miljoona takausvelkaa. Sitä on jatkunut tähän päivään asti. Siinäpä se.
Hyvä musakuvaus kasarilta, itsehän söin silloin vielä hiekkalaatikkolla hiekkaa ja fiilistelin discoa mutsin kassulta. Ensimmäinen on jäänyt jo onneksi pois kuvioista, dise toimii toki edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten oli se purjelaivasarja, missä oli hieno tunnari alussa.
Harmi että televisiossa ei uusita mitään 1970- ja 1980-luvun tv-sarjoja, joita voisi katsoa ihan uteliaisuudesta. Sen sijaan noin 20 HD-tason tv-kanavalta tulee turhan paljon tosi-tv-sarjoja ja loputtomia uusintoja jostain Frendeistä. Miltä tuntuisi katso koko Dallas alusta alkaen uudestaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musiikillinen 80-lukuni:
Alussa: Punk ja uusi aalto, eli Pelle, Eput, Hassisen Kone, myös Juice
Sitten tuli hevi-vaihe: Scorpions, Accept, Iron Maiden + muuta tukkaheviä.......... + yhä Eput!
Seuraavaksi juppi-vaihe: Dire Straits, Bryan Adams, Bruce Springsteen, ......... ja Eput.
Pikkutakki päälle ja alaikäisenä kapakkaan. Hauskaa oli, rahaa riitti kun kävi koulun ohessa duunissa, asui kotona, söi vanhempien safkoja. Opintolainat päälle törsättäväksi.
Sitten loppui koulut ja alkoi intit ja duunit, eikä tuo musa enää määritellytkään elämää. Eput toimi toki yhä.
Ja sitten tuli lama ja kaikki romahti. Miljoona takausvelkaa. Sitä on jatkunut tähän päivään asti. Siinäpä se.
Minä aloitin rock- ja popmusiikin kuuntelun 1980-luvun alussa semmoista bändeistä The Beatles, The Rolling Stones ja Led Zeppelin. Hankin pelkästään LP-levyjä v:een 1999 asti, jolloin ostin ensimmäisen CD-soittimen. Nykyinen levykokoelmani käsittää jonkin verran enemmän CD-levyjä kuin LP-levyjä. Ajallisesti kokoelmastani löytyy englanninkielistä rock- ja popmusiikkia aikaväliltä 1954-2021.
Kyseessä on siis elinikäinen musiikin kuuntelu- ja keräilyharrastus, jota en ole lopettanut missään vaiheessa. Viimeisimmät CD-levyt hankin tammikuussa 2022. En ole koskaan pukeutunut tietyllä tavalla jonkin rockbändin takia vaikka suosinkin pukeutumisessa mustia farkkuja, mustia nahkatakkeja ja mustia kävelykengiä. En usko mihinkään rockin ideologiaan mutta räppi tai örinämetalli ei innosta.
Kuuntelen yhtä lailla mies- ja naislaulajia, sillä minulle on tärkeää että pidän laulajan äänestä. Voin hyvin kuunnella Guns N Rosesia ja Oasista kuin Alicia Keysia ja Taylor Swiftiä. Ei minulle ole ratkaisevaa se onko joku artisti vanhempi, samanikäinen tai nuorempi mitä minä itse olen, sillä enhän minä katson elokuvia tai tv-sarjojakaan näyttelijöiden iän perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musiikillinen 80-lukuni:
Alussa: Punk ja uusi aalto, eli Pelle, Eput, Hassisen Kone, myös Juice
Sitten tuli hevi-vaihe: Scorpions, Accept, Iron Maiden + muuta tukkaheviä.......... + yhä Eput!
Seuraavaksi juppi-vaihe: Dire Straits, Bryan Adams, Bruce Springsteen, ......... ja Eput.
Pikkutakki päälle ja alaikäisenä kapakkaan. Hauskaa oli, rahaa riitti kun kävi koulun ohessa duunissa, asui kotona, söi vanhempien safkoja. Opintolainat päälle törsättäväksi.
Sitten loppui koulut ja alkoi intit ja duunit, eikä tuo musa enää määritellytkään elämää. Eput toimi toki yhä.
Ja sitten tuli lama ja kaikki romahti. Miljoona takausvelkaa. Sitä on jatkunut tähän päivään asti. Siinäpä se.
Minä aloitin rock- ja popmusiikin kuuntelun 1980-luvun alussa semmoista bändeistä The Beatles, The Rolling Stones ja Led Zeppelin. Hankin pelkästään LP-levyjä v:een 1999 asti, jolloin ostin ensimmäisen CD-soittimen. Nykyinen levykokoelmani käsittää jonkin verran enemmän CD-levyjä kuin LP-levyjä. Ajallisesti kokoelmastani löytyy englanninkielistä rock- ja popmusiikkia aikaväliltä 1954-2021.
Kyseessä on siis elinikäinen musiikin kuuntelu- ja keräilyharrastus, jota en ole lopettanut missään vaiheessa. Viimeisimmät CD-levyt hankin tammikuussa 2022. En ole koskaan pukeutunut tietyllä tavalla jonkin rockbändin takia vaikka suosinkin pukeutumisessa mustia farkkuja, mustia nahkatakkeja ja mustia kävelykengiä. En usko mihinkään rockin ideologiaan mutta räppi tai örinämetalli ei innosta.
Kuuntelen yhtä lailla mies- ja naislaulajia, sillä minulle on tärkeää että pidän laulajan äänestä. Voin hyvin kuunnella Guns N Rosesia ja Oasista kuin Alicia Keysia ja Taylor Swiftiä. Ei minulle ole ratkaisevaa se onko joku artisti vanhempi, samanikäinen tai nuorempi mitä minä itse olen, sillä enhän minä katson elokuvia tai tv-sarjojakaan näyttelijöiden iän perusteella.
Kyse on myös siitä, mitä musiikkia on tarjolla. Nykyään melkein mitä vain. 80-luvulla tuli pari tuntia viikossa Yleltä rokkia ja telkasta "Levyraati" ja joskus seitskytluvun vaihteessa "Toivotaan, toivotaan". Kotona ja tutuilla oli jotain levyjä mitä olivat jostain ostaneet ja joku yhtye kävi keikalla. Musiikkikirjastossa sai kuunnella max. 2 LP-levyä putkeen, kotiin niitä ei silloin vielä lainattu.
Et sinäkään kuunnellut sellaista musiikkia mitä et voinut ostaa tai kuulla mistään. Et myöskään vielä syntymättömien tekemää. Etkä käynyt kuuntelemassa lopettaneiden tai kuolleiden keikkoja. Että kyllä sillä ajalla ja iällä sikäli on merkitystä. Nyt nettiaikana ehkä vähemmän kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Kontaktipuhelin nuorisolle. Lankapuhelimesta soitettiin yhteen kolmesta numerovaihtoehdosta ja sitten huhuiltiin, oliko paikalla ketään muuta. Yhtä aikaa pystyi olemaan muistaakseni kuusi samalla linjalla.
Joo muistan! 059. Kuka tuli?
Juttuluuri, siinä oli ainakin Kotkan seudulla kaksi eri numeroa jotka olivat muistaakseni kolme numeroisia.
Olikohan 075 ja 074 tai jotain sinnepäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musiikillinen 80-lukuni:
Alussa: Punk ja uusi aalto, eli Pelle, Eput, Hassisen Kone, myös Juice
Sitten tuli hevi-vaihe: Scorpions, Accept, Iron Maiden + muuta tukkaheviä.......... + yhä Eput!
Seuraavaksi juppi-vaihe: Dire Straits, Bryan Adams, Bruce Springsteen, ......... ja Eput.
Pikkutakki päälle ja alaikäisenä kapakkaan. Hauskaa oli, rahaa riitti kun kävi koulun ohessa duunissa, asui kotona, söi vanhempien safkoja. Opintolainat päälle törsättäväksi.
Sitten loppui koulut ja alkoi intit ja duunit, eikä tuo musa enää määritellytkään elämää. Eput toimi toki yhä.
Ja sitten tuli lama ja kaikki romahti. Miljoona takausvelkaa. Sitä on jatkunut tähän päivään asti. Siinäpä se.
Minä aloitin rock- ja popmusiikin kuuntelun 1980-luvun alussa semmoista bändeistä The Beatles, The Rolling Stones ja Led Zeppelin. Hankin pelkästään LP-levyjä v:een 1999 asti, jolloin ostin ensimmäisen CD-soittimen. Nykyinen levykokoelmani käsittää jonkin verran enemmän CD-levyjä kuin LP-levyjä. Ajallisesti kokoelmastani löytyy englanninkielistä rock- ja popmusiikkia aikaväliltä 1954-2021.
Kyseessä on siis elinikäinen musiikin kuuntelu- ja keräilyharrastus, jota en ole lopettanut missään vaiheessa. Viimeisimmät CD-levyt hankin tammikuussa 2022. En ole koskaan pukeutunut tietyllä tavalla jonkin rockbändin takia vaikka suosinkin pukeutumisessa mustia farkkuja, mustia nahkatakkeja ja mustia kävelykengiä. En usko mihinkään rockin ideologiaan mutta räppi tai örinämetalli ei innosta.
Kuuntelen yhtä lailla mies- ja naislaulajia, sillä minulle on tärkeää että pidän laulajan äänestä. Voin hyvin kuunnella Guns N Rosesia ja Oasista kuin Alicia Keysia ja Taylor Swiftiä. Ei minulle ole ratkaisevaa se onko joku artisti vanhempi, samanikäinen tai nuorempi mitä minä itse olen, sillä enhän minä katson elokuvia tai tv-sarjojakaan näyttelijöiden iän perusteella.
Kyse on myös siitä, mitä musiikkia on tarjolla. Nykyään melkein mitä vain. 80-luvulla tuli pari tuntia viikossa Yleltä rokkia ja telkasta "Levyraati" ja joskus seitskytluvun vaihteessa "Toivotaan, toivotaan". Kotona ja tutuilla oli jotain levyjä mitä olivat jostain ostaneet ja joku yhtye kävi keikalla. Musiikkikirjastossa sai kuunnella max. 2 LP-levyä putkeen, kotiin niitä ei silloin vielä lainattu.
Et sinäkään kuunnellut sellaista musiikkia mitä et voinut ostaa tai kuulla mistään. Et myöskään vielä syntymättömien tekemää. Etkä käynyt kuuntelemassa lopettaneiden tai kuolleiden keikkoja. Että kyllä sillä ajalla ja iällä sikäli on merkitystä. Nyt nettiaikana ehkä vähemmän kuin ennen.
Ostin 1980-luvun alusta lähtien tasaiseen tahtiin LP-levyjä, joita oli hyvin saatavilla Anttilan levyosastoilta ja musiikkialan erikoisliikkeistä, joita oli tuolloin olemassa huomattavast nykyistä enemmän. Siinä vaiheessa 1960-, 1970- ja 1980-luvun albumeja oli aivan hyvin saatavilla ja minä suhtauduin noihin kolmeen vuosikymmeneen tasapuolisesti. Hankin itselleni ensimmäisen Princen albumin "1999" (tupla-LP) vuonna 1982 ja ensimmäisen Eurythmicsin album "Sweet Dreams (Are Made of This)" vuonna 1983. Kuuntelin 1980-luvulla myös mm. ABC:tä, Whitesnakea, Def Leppardia, Paul McCartneya ja moni muita.
Muistan myös ostaneeni Guns N' Rosesien "Use Your Illusion I-II" albumit (2 tupla-LP:tä) heti niiden ilmestymispäivänä syyskuussa 1991. Tosin 1990-luvulla vinyylien saatavuus heikkeni etenkin Anttilan lopetettua niiden myynnin, joten jouduin tilaamaan niitä mm. Diskerin ja Kane Recordsien postimyyntikatalogien kautta. Silloin ei ollut vielä mitään nettikauppaa. Monet noista 1990-luvun vinyyleistä ovatkin harvinaisempia kuin 1980-luvulla julkaistut LP:t.
Yazoon eka levy oli kova juttu silloin. "Only You" ja "Don't Go". Ne soi paljon.
Hyviä biisejä yhä. Niin noista telkkasarjoista vielä, Baa Baa Blacksheep taisi olla ensimmäinen mitä muistan katsoneeni, Vm-71. Baa Baa Blacksheep ja Onedin Line. Vuodet olivat jotain 1976-78.
Musiikillinen 80-lukuni:
Alussa: Punk ja uusi aalto, eli Pelle, Eput, Hassisen Kone, myös Juice
Sitten tuli hevi-vaihe: Scorpions, Accept, Iron Maiden + muuta tukkaheviä.......... + yhä Eput!
Seuraavaksi juppi-vaihe: Dire Straits, Bryan Adams, Bruce Springsteen, ......... ja Eput.
Pikkutakki päälle ja alaikäisenä kapakkaan. Hauskaa oli, rahaa riitti kun kävi koulun ohessa duunissa, asui kotona, söi vanhempien safkoja. Opintolainat päälle törsättäväksi.
Sitten loppui koulut ja alkoi intit ja duunit, eikä tuo musa enää määritellytkään elämää. Eput toimi toki yhä.
Ja sitten tuli lama ja kaikki romahti. Miljoona takausvelkaa. Sitä on jatkunut tähän päivään asti. Siinäpä se.