Lue keskustelun säännöt.
Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.
Kommentit (2913)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Launtaisin kaupat meni kiinni jo iltakuudelta
Klo 13 meni meillä päin.
Arkisin kl 18 ja launtaina kl 13.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset sai mennä yksin lähes minne tahansa. Ja olla kotona yksin kun tuli koulusta. Sitä ei pidetty minään ongelmana, itse tehtiin itselle välipalaa tai kaupasta käytiin ostamassa jotain. Läksyt tehtiin itsenäisesti, kukaan ei vahtinut. Vanhemmat oli koulun kanssa yhteydessä ehkä kerran vuodessa jos kaikki oli ok ja numerot hyviä.
Ensi oli 2 tv- kanavaa, Ylen 1 ja 2, sitten jossain vaiheessa 80-lukua tuli kolmoskanava eli kaupallinen kanava. Sitä ei ollut kaikilla esim. meillä, kavereilla katottiin. Videot oli vaan joillain harvoilla. C-kaseteille äänitettiin musiikkia.
Kyllä se MTV eli mainos-TV oli olemassa silloinkin kuin oli vain kaksi kanavaa. Se toimi olemassaolevilla ylen kanavilla osa-aikaisesti. Aina kun MTV alkoi tuli ruutuun se MTV:n pöllö (joka tuli myös mainoksissa).
One word:iskelmä. Matti ja Teppo oli tosi iso. Jamppa Tuominen, Matti Esko ja mitä näitä oli.
Tämä oli siis aikuisten musiikkia ainakin maakunnissa. Hienoisella haikeudella muistelen sitä miten miehet ilmaisi rakkauden tuntoja iskelmissä,vaikka nuorena tuo kuulosti kornilta. Mutta missä nuo laulut ovat nykyään?
Juha Tapio on kyllä hieno mutta entäs vähän vanhempi ikäryhmä 🤔 iskelmäaika taittui joksikin muuksi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Launtaisin kaupat meni kiinni jo iltakuudelta
Klo 13 meni meillä päin.
Arkisin kl 18 ja launtaina kl 13.
Kellonaika lyhennettiin silloin ja edelleen suomeksi klo, ei kl.
Kolmoskanava ainakin savon suunnalla antennitalouksiin tuli vasta 90-luvun vaihteessa. Muistan miten hihkaisin innosta kun kokeeksi laitoin telkkariin automaattisen kanavahaun päälle ja se löysi sen kolmoskanavan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsille myytiin papatteja ja lottokuponkeja (jotka oli kalkeerauspaperilla varustettuja ja jätettävä keskiviikkoon mennessä, jos mieli lauantain arvontaan).
Kauppojen tuotteissa oli hintalaput, jotka kassa naputteli.
Kasvisruokaa (eettisistä syistä) saadakseen oli käytävä kouluterveydenhoitajan juttusilla ja sen jälkeen koululääkärin juttusilla, jotta sai mielenterveysongelmamerkinnän ja sen kasvisruoan.
Kasvisruokajuttu kuvastaa kuinka heikkoa suomalainen lääketiede silloin oli, oli ne aikoja
Bon Jovi 80-luvulla. Muistuttaa jossain määrin Paula Koivuniemeä, kampauksesta ehkä Sonja Lummetta.
https://www.metropoli.net/julkkikset/1980-luvulla-kaikki-oli-toisin-tse…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Bon Jovi 80-luvulla. Muistuttaa jossain määrin Paula Koivuniemeä, kampauksesta ehkä Sonja Lummetta.
https://www.metropoli.net/julkkikset/1980-luvulla-kaikki-oli-toisin-tse…
WTF😳
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä yritetään taas vääristellä historiaa, kuvateksti väittää että tältä "yläkoulu" näytti aikoinaan, porukka luokassa muka aina Commodore 64:n ympärille kokoontuneena, ei pidä paikkaansa. Alempi toinen kuva kyllä kuvastaa paremmin totuutta.
Koulun nimikin on väärin, me ei oltu missään ala- tai yläkoulussa, vaan ala- tai yläASTEELLA!!
Neon värit oli in kasarilla.
Kun aina puhutaan, että millä vuosikymmenillä on olleet millaisetkin vaatteet, ja naureskellaan, että (muka) kasarilla pukeuduttiin hassusti, niin tuossa nyt on yläkuvassa tyypilliset 80-luvun vaatteet (olisiko vuosikymmenen alkupuolelta) ja vastaavasti alemmassa kuvassa on 70-luvun kouluvaatetusta.
Mummo-sarjassa on lapsilla sellaiset vaatteet mitkä 80-luvun lapsilla oikeasti oli. (Mummo itse taas on tarkoituksella puettu hassusti, hänellä on ruman värinen pikeepaita , 70-luvun hame sekä päässä pipo, joka oli tosi junttia kasarilla. Entisajan ihmisillä oli kyllä usein tapana käyttää mielellään päähineitä, mitä taas kasarilla nuoriso ei tehnyt kuin pakon edessä.) Aikuisilla on sarjassa aika normaalit vaatteet, jotain huvittaviakin.
Yleensäkin kasarilla ihmisillä oli arkena ihan sellaiset vaatteet mitä voisi käyttää nytkin, joitain harvoja yksityiskohtia lukuunottamatta kuten paksut valkeat, nilkoista raidalliset tennissukat nahka-avokkaissa. Värit vain olivat iloisemmat kuin nykyään. Sen sijaan 70-luvun arkivaatteet olivat tosi kummallisia.
80-luvun muoti oli tosi siveää, väljät vaatteet ja korkeat kaula-aukot. Jotkut juhlavaatteet oli kopioitu jostain vuosisadan alusta, korkeat pitsikaulukset ja pitsimiehustat. Väljyys oli kai vastareaktio 70-luvun liian tiukoille vaatteille. Sen sijaan jotain 70-luvun unisex-muodista oli vielä olemassa. Semmoista että tytöt ja pojat olisi puettu arkena tiukasti eri lailla pidettiin vähän menneen maailman tyylinä. Juhlina kyllä siihen palattiin. Oli silti 70-80 luvulla tuotteissa muka "tyttöväri" ja "poikaväri", jotka olivat kirkkaan punainen ja sininen, mutta kuitenkin pojilla oli myös paljon punaisia ja tytöillä sinisiä vaatteita. Hameita ei kyllä pojilla ollut.
80-luvulla ei ollut mitkään kirkkaan punaiset tai siniset tyttöjen tai poikien muotivärejä pelkästään vaan tytöillä oli myös kaikki pastellivärit, keltainen ja mikä milloinkin. Välillä tuli muotiin metalliset "avaruusvärit". Itselläni oli vaaleanpunaisia vaatteita useammassakin koulu- ja päiväkotikuvassa. Poikien värimaailma oli aika synkeä.
Se kirkkaanpunainen oli 70-80 -luvulla, eli lähinnä 80-luvun alkuvuosina. Olin kohderyhmää. Juu, oli silloin pinkkiäkin, mutta ei niin kuin nykyään, että tytön vaihtoehto on AINA pinkki. Ja sitähän juuri nimenomaan sanoin, että silloin oli vähemmän tyttöjen ja poikien vaatteiden jakoa sukupuolen mukaan ja monipuolisempi värimaailma. Sitten myöhemmin 80-luvulla oli muotia juuri pinkki ja mintunvihreä.
Tuota poikien värimaailman synkeyttä en havainnut, pikemminkin nykyään minusta pojille on vain tylsän värisiä vaatteita.
Kyllä 80-luvulla oli selvä jako tyttöjen ja poikien vaatteisiin jotain verkkareita lukuunottamatta. Muistan hyvin, sillä käytin äidin säästövimman takia isoveljen vaatteita ja sain hävetä sen takia.
No ei se ollut niin selvä kuin nyt tai 60-luvulla, mutta selvempi kuin 70-luvulla. Varmaan mitä kauemmas mentiin 70-luvusta niin sitä enemmän alkoi tulla sukupuolijakoa taas takaisin vaatteisiin. Ja silloin seiskarillakaan esim. pojat ei käyttäneet mekkoa.
Jos sanon, että sukupuolijakoa ei ollut esim. väreissä, niin ei sitä pidä tulkita niin että pojat kulkivat prinsessamekossa. :)
Edelleenkin: vuonna 85 oli paljon täysin sukupuolineutraaleja vaatteita. Vaikka joku punainen ET-paita ja farkut. Kasarin lopussa tuli sitten pikkutytöille pastellivärejä, pinkkiä ja mintunvihreää. Itsellänikin oli silloin mintunväristä vaatetta, vaikken enää ihan lapsi ollut.
Nykyään on vaikeaa löytää sukupuolittamattomia lastenvaatteita ja väritkin on jotenkin ankeita. Pinkkiä tyrkytetään joka vaatekappaleeseen. :p Vaihtoehtona sille on joku synkkä väri hirviökuvalla.
Ihan samalla tavalla ne vaatteet oli sukupuolitettuja kuin nyt. Katso vaikka vanhoja Anttilan kuvastoja jos et usko. Täällä löytyy esimerkkejä 80-luvun muotikuvastosta https://fi.pinterest.com/pin/87257311508672480/
Itse olin se, joka käytti niitä isoveljen vaatteita, joten muistan hyvin, miten poikkesin muista tytöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä yritetään taas vääristellä historiaa, kuvateksti väittää että tältä "yläkoulu" näytti aikoinaan, porukka luokassa muka aina Commodore 64:n ympärille kokoontuneena, ei pidä paikkaansa. Alempi toinen kuva kyllä kuvastaa paremmin totuutta.
Koulun nimikin on väärin, me ei oltu missään ala- tai yläkoulussa, vaan ala- tai yläASTEELLA!!
Kun aina puhutaan, että millä vuosikymmenillä on olleet millaisetkin vaatteet, ja naureskellaan, että (muka) kasarilla pukeuduttiin hassusti, niin tuossa nyt on yläkuvassa tyypilliset 80-luvun vaatteet (olisiko vuosikymmenen alkupuolelta) ja vastaavasti alemmassa kuvassa on 70-luvun kouluvaatetusta.
Mummo-sarjassa on lapsilla sellaiset vaatteet mitkä 80-luvun lapsilla oikeasti oli. (Mummo itse taas on tarkoituksella puettu hassusti, hänellä on ruman värinen pikeepaita , 70-luvun hame sekä päässä pipo, joka oli tosi junttia kasarilla. Entisajan ihmisillä oli kyllä usein tapana käyttää mielellään päähineitä, mitä taas kasarilla nuoriso ei tehnyt kuin pakon edessä.) Aikuisilla on sarjassa aika normaalit vaatteet, jotain huvittaviakin.
Yleensäkin kasarilla ihmisillä oli arkena ihan sellaiset vaatteet mitä voisi käyttää nytkin, joitain harvoja yksityiskohtia lukuunottamatta kuten paksut valkeat, nilkoista raidalliset tennissukat nahka-avokkaissa. Värit vain olivat iloisemmat kuin nykyään. Sen sijaan 70-luvun arkivaatteet olivat tosi kummallisia.
80-luvun muoti oli tosi siveää, väljät vaatteet ja korkeat kaula-aukot. Jotkut juhlavaatteet oli kopioitu jostain vuosisadan alusta, korkeat pitsikaulukset ja pitsimiehustat. Väljyys oli kai vastareaktio 70-luvun liian tiukoille vaatteille. Sen sijaan jotain 70-luvun unisex-muodista oli vielä olemassa. Semmoista että tytöt ja pojat olisi puettu arkena tiukasti eri lailla pidettiin vähän menneen maailman tyylinä. Juhlina kyllä siihen palattiin. Oli silti 70-80 luvulla tuotteissa muka "tyttöväri" ja "poikaväri", jotka olivat kirkkaan punainen ja sininen, mutta kuitenkin pojilla oli myös paljon punaisia ja tytöillä sinisiä vaatteita. Hameita ei kyllä pojilla ollut.
80-luvulla ei ollut mitkään kirkkaan punaiset tai siniset tyttöjen tai poikien muotivärejä pelkästään vaan tytöillä oli myös kaikki pastellivärit, keltainen ja mikä milloinkin. Välillä tuli muotiin metalliset "avaruusvärit". Itselläni oli vaaleanpunaisia vaatteita useammassakin koulu- ja päiväkotikuvassa. Poikien värimaailma oli aika synkeä.
Se kirkkaanpunainen oli 70-80 -luvulla, eli lähinnä 80-luvun alkuvuosina. Olin kohderyhmää. Juu, oli silloin pinkkiäkin, mutta ei niin kuin nykyään, että tytön vaihtoehto on AINA pinkki. Ja sitähän juuri nimenomaan sanoin, että silloin oli vähemmän tyttöjen ja poikien vaatteiden jakoa sukupuolen mukaan ja monipuolisempi värimaailma. Sitten myöhemmin 80-luvulla oli muotia juuri pinkki ja mintunvihreä.
Tuota poikien värimaailman synkeyttä en havainnut, pikemminkin nykyään minusta pojille on vain tylsän värisiä vaatteita.
Kyllä 80-luvulla oli selvä jako tyttöjen ja poikien vaatteisiin jotain verkkareita lukuunottamatta. Muistan hyvin, sillä käytin äidin säästövimman takia isoveljen vaatteita ja sain hävetä sen takia.
No ei se ollut niin selvä kuin nyt tai 60-luvulla, mutta selvempi kuin 70-luvulla. Varmaan mitä kauemmas mentiin 70-luvusta niin sitä enemmän alkoi tulla sukupuolijakoa taas takaisin vaatteisiin. Ja silloin seiskarillakaan esim. pojat ei käyttäneet mekkoa.
Jos sanon, että sukupuolijakoa ei ollut esim. väreissä, niin ei sitä pidä tulkita niin että pojat kulkivat prinsessamekossa. :)
Edelleenkin: vuonna 85 oli paljon täysin sukupuolineutraaleja vaatteita. Vaikka joku punainen ET-paita ja farkut. Kasarin lopussa tuli sitten pikkutytöille pastellivärejä, pinkkiä ja mintunvihreää. Itsellänikin oli silloin mintunväristä vaatetta, vaikken enää ihan lapsi ollut.
Nykyään on vaikeaa löytää sukupuolittamattomia lastenvaatteita ja väritkin on jotenkin ankeita. Pinkkiä tyrkytetään joka vaatekappaleeseen. :p Vaihtoehtona sille on joku synkkä väri hirviökuvalla.
Ihan samalla tavalla ne vaatteet oli sukupuolitettuja kuin nyt. Katso vaikka vanhoja Anttilan kuvastoja jos et usko. Täällä löytyy esimerkkejä 80-luvun muotikuvastosta https://fi.pinterest.com/pin/87257311508672480/
Itse olin se, joka käytti niitä isoveljen vaatteita, joten muistan hyvin, miten poikkesin muista tytöistä.
Tuollaiset hame + pitkikset -viritelmät tuli joskus ysärin alussa. Muistan kun ne näytti todella kummalta. Eka kuva ei tunnu tutulta. Pinkin värin muistan kyllä olleen pikkutytöillä suosiossa joskus 80-luvun lopussa. Toisaalta meidän luokalla oli tuolloin poika, joka käytti ainoastaan pinkkejä paitoja (hetero ja muutenkaan ei mikään erikoinen, piti vain väristä). Noissa muissa kuvissa ainoa mikä ei olisi voinut olla kummalla sukupuolella vain ovat hameet. Vai mikä sinusta noissa on tyttömäistä?
Trikoot ja trikoohame oli muotia kasarilla. Itsekukanenkin höysti vaatetusta milloin minkäkinlaisella vyöllä, huivilla. Olin yksi hevarityttö, joka pukeutui noin. Hanoitytöt myös pukeutui noin ja myös nahkahousuihin. Poissulkematta Dingo faneja. Juppitytöt pukeutui neon värisiin puseroihin. Vaaleanpunainen luomiväri oli in. Puhun aikakaudesta 1983-1986. Kiss, mötikät, wasp, sisterit, hanoi, bon jovi, europe ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä yritetään taas vääristellä historiaa, kuvateksti väittää että tältä "yläkoulu" näytti aikoinaan, porukka luokassa muka aina Commodore 64:n ympärille kokoontuneena, ei pidä paikkaansa. Alempi toinen kuva kyllä kuvastaa paremmin totuutta.
Koulun nimikin on väärin, me ei oltu missään ala- tai yläkoulussa, vaan ala- tai yläASTEELLA!!
Kun aina puhutaan, että millä vuosikymmenillä on olleet millaisetkin vaatteet, ja naureskellaan, että (muka) kasarilla pukeuduttiin hassusti, niin tuossa nyt on yläkuvassa tyypilliset 80-luvun vaatteet (olisiko vuosikymmenen alkupuolelta) ja vastaavasti alemmassa kuvassa on 70-luvun kouluvaatetusta.
Mummo-sarjassa on lapsilla sellaiset vaatteet mitkä 80-luvun lapsilla oikeasti oli. (Mummo itse taas on tarkoituksella puettu hassusti, hänellä on ruman värinen pikeepaita , 70-luvun hame sekä päässä pipo, joka oli tosi junttia kasarilla. Entisajan ihmisillä oli kyllä usein tapana käyttää mielellään päähineitä, mitä taas kasarilla nuoriso ei tehnyt kuin pakon edessä.) Aikuisilla on sarjassa aika normaalit vaatteet, jotain huvittaviakin.
Yleensäkin kasarilla ihmisillä oli arkena ihan sellaiset vaatteet mitä voisi käyttää nytkin, joitain harvoja yksityiskohtia lukuunottamatta kuten paksut valkeat, nilkoista raidalliset tennissukat nahka-avokkaissa. Värit vain olivat iloisemmat kuin nykyään. Sen sijaan 70-luvun arkivaatteet olivat tosi kummallisia.
80-luvun muoti oli tosi siveää, väljät vaatteet ja korkeat kaula-aukot. Jotkut juhlavaatteet oli kopioitu jostain vuosisadan alusta, korkeat pitsikaulukset ja pitsimiehustat. Väljyys oli kai vastareaktio 70-luvun liian tiukoille vaatteille. Sen sijaan jotain 70-luvun unisex-muodista oli vielä olemassa. Semmoista että tytöt ja pojat olisi puettu arkena tiukasti eri lailla pidettiin vähän menneen maailman tyylinä. Juhlina kyllä siihen palattiin. Oli silti 70-80 luvulla tuotteissa muka "tyttöväri" ja "poikaväri", jotka olivat kirkkaan punainen ja sininen, mutta kuitenkin pojilla oli myös paljon punaisia ja tytöillä sinisiä vaatteita. Hameita ei kyllä pojilla ollut.
80-luvulla ei ollut mitkään kirkkaan punaiset tai siniset tyttöjen tai poikien muotivärejä pelkästään vaan tytöillä oli myös kaikki pastellivärit, keltainen ja mikä milloinkin. Välillä tuli muotiin metalliset "avaruusvärit". Itselläni oli vaaleanpunaisia vaatteita useammassakin koulu- ja päiväkotikuvassa. Poikien värimaailma oli aika synkeä.
Se kirkkaanpunainen oli 70-80 -luvulla, eli lähinnä 80-luvun alkuvuosina. Olin kohderyhmää. Juu, oli silloin pinkkiäkin, mutta ei niin kuin nykyään, että tytön vaihtoehto on AINA pinkki. Ja sitähän juuri nimenomaan sanoin, että silloin oli vähemmän tyttöjen ja poikien vaatteiden jakoa sukupuolen mukaan ja monipuolisempi värimaailma. Sitten myöhemmin 80-luvulla oli muotia juuri pinkki ja mintunvihreä.
Tuota poikien värimaailman synkeyttä en havainnut, pikemminkin nykyään minusta pojille on vain tylsän värisiä vaatteita.
Kyllä 80-luvulla oli selvä jako tyttöjen ja poikien vaatteisiin jotain verkkareita lukuunottamatta. Muistan hyvin, sillä käytin äidin säästövimman takia isoveljen vaatteita ja sain hävetä sen takia.
No ei se ollut niin selvä kuin nyt tai 60-luvulla, mutta selvempi kuin 70-luvulla. Varmaan mitä kauemmas mentiin 70-luvusta niin sitä enemmän alkoi tulla sukupuolijakoa taas takaisin vaatteisiin. Ja silloin seiskarillakaan esim. pojat ei käyttäneet mekkoa.
Jos sanon, että sukupuolijakoa ei ollut esim. väreissä, niin ei sitä pidä tulkita niin että pojat kulkivat prinsessamekossa. :)
Edelleenkin: vuonna 85 oli paljon täysin sukupuolineutraaleja vaatteita. Vaikka joku punainen ET-paita ja farkut. Kasarin lopussa tuli sitten pikkutytöille pastellivärejä, pinkkiä ja mintunvihreää. Itsellänikin oli silloin mintunväristä vaatetta, vaikken enää ihan lapsi ollut.
Nykyään on vaikeaa löytää sukupuolittamattomia lastenvaatteita ja väritkin on jotenkin ankeita. Pinkkiä tyrkytetään joka vaatekappaleeseen. :p Vaihtoehtona sille on joku synkkä väri hirviökuvalla.
Ihan samalla tavalla ne vaatteet oli sukupuolitettuja kuin nyt. Katso vaikka vanhoja Anttilan kuvastoja jos et usko. Täällä löytyy esimerkkejä 80-luvun muotikuvastosta https://fi.pinterest.com/pin/87257311508672480/
Itse olin se, joka käytti niitä isoveljen vaatteita, joten muistan hyvin, miten poikkesin muista tytöistä.
Tuollaiset hame + pitkikset -viritelmät tuli joskus ysärin alussa. Muistan kun ne näytti todella kummalta. Eka kuva ei tunnu tutulta. Pinkin värin muistan kyllä olleen pikkutytöillä suosiossa joskus 80-luvun lopussa. Toisaalta meidän luokalla oli tuolloin poika, joka käytti ainoastaan pinkkejä paitoja (hetero ja muutenkaan ei mikään erikoinen, piti vain väristä). Noissa muissa kuvissa ainoa mikä ei olisi voinut olla kummalla sukupuolella vain ovat hameet. Vai mikä sinusta noissa on tyttömäistä?
Trikoot ja trikoohame oli muotia kasarilla. Itsekukanenkin höysti vaatetusta milloin minkäkinlaisella vyöllä, huivilla. Olin yksi hevarityttö, joka pukeutui noin. Hanoitytöt myös pukeutui noin ja myös nahkahousuihin. Poissulkematta Dingo faneja. Juppitytöt pukeutui neon värisiin puseroihin. Vaaleanpunainen luomiväri oli in. Puhun aikakaudesta 1983-1986. Kiss, mötikät, wasp, sisterit, hanoi, bon jovi, europe ym.
...lisäys trikoot+trikoohameeseen, ne oli mustia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syötiin voita. Ei ollut margariineja. Juotiin kevytmaitoa. Sininen maito oli yleisintä maitoa jota kaikki käytti. Rasvaton vaaleansininen maito oli jo olemassa mutta se oli marginaalituote kaupan hyllyllä. Kaupoissa ei myöskään ollut valtavaa valikoimaa hedelmiä ja vihanneksia.
Silti ihmiset oli laihoja...
Oli margariinia ainakin vuonna 1986.
Mitä me syötiin, ennen kuin oli Floraa?
Kyllä margariinia syötiin meillä jo 70-luvulla. Isä käytti mieluummin voita, joten molempia oli tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Kolmoskanava ainakin savon suunnalla antennitalouksiin tuli vasta 90-luvun vaihteessa. Muistan miten hihkaisin innosta kun kokeeksi laitoin telkkariin automaattisen kanavahaun päälle ja se löysi sen kolmoskanavan :D
Olen onneksi asunut kaapeliverkon piirissä 1980-luvulta alkaen, jolloin YLE:n kahden kanavan ohella näkyi Kolmoskanava v:sta 1986 , PTV v:sta 1990 ja niiden ohella mm. Music Box, Sky Channel, Music Television, Eurosport ja muistaakseni hiukan myöhemmin BBC World. Noista kaapelikanavista ei tarvinnut maksaa erikseen. Käytän edelleen nykyisen pöytätietokoneen kanssa kaapelimodeemia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsatukkaan oli muotia ottaa permanentti, muualta jätettiin suoraksi. Myös sellaista kampausta harrastettiin, että otsatukka kasvatettiin tosi pitkäksi ja sitten tönkkölakalla muotoiltiin korkeaksi "aallonmurtajaksi".
Lisäksi ei koskaan käytetty sanaa tukka. Se viittasi alapään karvoituk seen ja oli tosi noloa, jos sanaa käytti vahingossa.
Tästä muistan vieläkin nolottaneen tilanteen poikasena 80-luvulta. Tätä ei tietenkään kehdattu vanhemmille kertoa ja kerran kun serkkutyttö tuli käymään ja äitini alkoi puhumaan tukasta, serkkutyttöä hihitytti mahdottomasti ja äiti ihmetteli että mitä se hihittelee ja minua nolotti niin että olisin halunnut vajota maanrakoon tai haihtua savuna ilmaan :P
Tuo nyt on tuollainen lasten juttu, että tukka tarkoittaa muka häpykarvoja. Sitä kuulee lasten suusta vieläkin.
En tiedä, missäpäin Suomea tuota huttua on esitetty, kun itse kuulin siitä vasta vauvapalstalta. Ja oon elänyt jo 80-luvulla.
Ainakin Oulussa, jo 70-luvulla tuota höpistiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsatukkaan oli muotia ottaa permanentti, muualta jätettiin suoraksi. Myös sellaista kampausta harrastettiin, että otsatukka kasvatettiin tosi pitkäksi ja sitten tönkkölakalla muotoiltiin korkeaksi "aallonmurtajaksi".
Lisäksi ei koskaan käytetty sanaa tukka. Se viittasi alapään karvoituk seen ja oli tosi noloa, jos sanaa käytti vahingossa.
Tästä muistan vieläkin nolottaneen tilanteen poikasena 80-luvulta. Tätä ei tietenkään kehdattu vanhemmille kertoa ja kerran kun serkkutyttö tuli käymään ja äitini alkoi puhumaan tukasta, serkkutyttöä hihitytti mahdottomasti ja äiti ihmetteli että mitä se hihittelee ja minua nolotti niin että olisin halunnut vajota maanrakoon tai haihtua savuna ilmaan :P
Tuo nyt on tuollainen lasten juttu, että tukka tarkoittaa muka häpykarvoja. Sitä kuulee lasten suusta vieläkin.
En tiedä, missäpäin Suomea tuota huttua on esitetty, kun itse kuulin siitä vasta vauvapalstalta. Ja oon elänyt jo 80-luvulla.
Tottahan tuo puhuu. Itse olin nuori 80- luvulla, sinä vasta taapero. Että sori.
Jaa taapero? Oon elänyt jo 80-luvulla, syntynyt 50-luvulla.
Tein tästä asiasta pientä kyselyä työkavereiden kesken pari vuotta sitten, ja vain yksi oli kuullut tästä aikaisemmin. Hän kävi koulunsa Helsingissä. Paikalla oli muitakin helsinkiläisiä, mutta heidän koulussaan ei tuollaista puhetta ollut ollut.
Nii, olit 80-luvulla jo aikuinen. Tuota puhetta suollettiin tulemaan lasten ja nuorten keskuudessa. Toki itse 70-80- luvulla kuulleena en asunut Helsingissä. Oulun korkeudella jokapäiväistä höpinää. Tytöt tirskahteli ja supatti häpeissään, pojat reteesti huuteli karvoituksesta mikäli erehtyi hiuksista puhumaan tukkana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aluksi yläasteen käyminen. Jalassa Beavers-farkut ja Adidas-lenkkarit. Samat farkut joka päivä koulussa. Polkupyörällä kouluun, ilman kypärää. Sitä ei ollut kellään. Jos jollain olisi ollut, hänet olisi lähes naurettu koulusta ulos.
Koulusta kotiin ja välipalaa syömään. Samalla oli kiva lukea Aku Ankkoja tai muita lehtiä.
Televisiossa oli harvoin hyvää ohjelmaa. Perjantai-iltaisin tuli Dallas. Perjantaina tein myös läksyt pois, että sain olla viikonlopun niiltä rauhassa.
Ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä. Kaikki läksyt luettiin kirjoista tai itse kirjoitetuista muistiinpanoista. Jokaista ainetta varten oli oma vihkonsa, johon jäljennettiin taululta tai opettajan sanelusta tekstiä. Myös läksyjä tehtiin vihkoihin, jos ei ollut tehtäväkirjaa erikseen.Kavereille soiteltiin kotoa lankapuhelimella. Jos oli sairastumisen takia poissa koulusta, joku koulukaveri soitti ja kertoi läksyt, tai sitten itse piti soittaa koulukaverille. Oli itsestäänselvää, että läksyjen tietoonsaamisesta piti huolehtia itse ja nimenomaan toisilta oppilailta kysymällä.
Muutenkin odotettiin oma-aloitteisuutta tosi paljon. Apua ja hyysäämistä ei ollut paljon tarjolla, oikeastaan mihinkään asiaan. Piti vaan pärjätä.
Tämä kuvaus olisi voinut olla ihan hyvin myös 70-luvulta. Onko jotain tyypillistä 80-lukua, jonka haluaisit kertoa?
70-luvulla ei soiteltu kavereille vaan mentiin ovelta hakemaan/kysymään. Puhelin yleistyi koteihin 80- luvulla. Oli puhelin osakkeet ja ne makso 3500 markkaa. Iso summa rahaa. Ei saanu osaketta vähittäismaksuna.
Vierailija kirjoitti:
Muistelisin että 1980-luvulla kaikkia appelsiinia pienempiä sitrushedelmiä kutsuttiin mandariineiksi eikä puhuttu erikseen satsumas ja klementtiini lajikkeista.
Maroc klementiinit!
Ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä. Kaikki läksyt luettiin kirjoista tai itse kirjoitetuista muistiinpanoista. Jokaista ainetta varten oli oma vihkonsa, johon jäljennettiin taululta tai opettajan sanelusta tekstiä. Myös läksyjä tehtiin vihkoihin, jos ei ollut tehtäväkirjaa erikseen.
Kavereille soiteltiin kotoa lankapuhelimella. Jos oli sairastumisen takia poissa koulusta, joku koulukaveri soitti ja kertoi läksyt, tai sitten itse piti soittaa koulukaverille. Oli itsestäänselvää, että läksyjen tietoonsaamisesta piti huolehtia itse ja nimenomaan toisilta oppilailta kysymällä.
Muutenkin odotettiin oma-aloitteisuutta tosi paljon. Apua ja hyysäämistä ei ollut paljon tarjolla, oikeastaan mihinkään asiaan. Piti vaan pärjätä.[/quote]
Tietokoneita kyllä oli, ei ehkä kaikilla. Macin ekaversio oli jo meillä korkeakoulussa käytössä -83 tai 84. Lisäksi ekassa työpaikassani oli jo IBM PS 2 vuonna 1987 tai -88.