Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.
Kommentit (2913)
Lentokoneessa vodka +tuoremehu ja röökiä vedettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset sai mennä yksin lähes minne tahansa. Ja olla kotona yksin kun tuli koulusta. Sitä ei pidetty minään ongelmana, itse tehtiin itselle välipalaa tai kaupasta käytiin ostamassa jotain. Läksyt tehtiin itsenäisesti, kukaan ei vahtinut. Vanhemmat oli koulun kanssa yhteydessä ehkä kerran vuodessa jos kaikki oli ok ja numerot hyviä.
Minulta loppui se yksin lähes minne tahansa meneminen siihen, kun Jammu-setä jäi kiinni teoistaan. Ihmettelin sitä, mitä se Jammu oli mennyt tekemään, kun siitä kaikkialla puhuttiin ja lööpit kirkuivat asiasta. Vanhemmat eivät suostuneet kertomaan, kun asiasta kysyin ja jälkikäteen ajatellen hyvä niin. Koko karmeus selvisi sitten minullekin vanhemmalla vasta iällä.
Ensimmäisen kerran kun käytiin suvun kanssa Amerikassa, niin lentokoneessa minulle jaettiin niitä sellaisia miniviskipulloja. Keräsin niitä laukkuun joku puolenkymmentä.
Nyt vasta mietin että hetkinen, olin tuolloin alaikäinen:) Lentoemot jakoivat viinaa.
Vierailija kirjoitti:
Constance Carrollin meikit ! Sai joka halpakaupasta. Yllättävän hyviä hintaan nähden.
Ja Pierre Robertin puuteri vaaleanvihreässä pakkauksessaan oli kaikista paras vaikka maksoikin jonkunverran enemmän.
Hantta Krause oli kova muija. Toivotti katsojille "helvetin hyvää yötä".Se oli hirveän rohkeeta. Halusin silloin yhtä valkean tukan ja ruskean ihon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pizzaa eikä mitään muutakaan ruokaa voinut tilata kotiin.
Totta, mutta niin pystyi tekemään että soitti tilauksen etukäteen ja kävi sitten itse hetken päästä hakemassa sen.
Monta kertaa tuli lähiravintolasta haettua, ei suinkaan pizzaa (sitä alkoi tulla vasta 90 luvun alussa) vaan ranskalaisia ja siihen jotkut täytteet kuten lihapullat, makkara tms.
Puhelinkioskeja oli joka paikassa, ja niihin piti laittaa ihan ehtaa rahaa. Ei ollut mitään maksukorttipuhelimia, sillä nekin tuli vasta 90 luvun alussa.
Pankkien paikalliskonttorit olivat hyvin pieniä ja ikkunan edessä oli esimerkiksi osuuspankissa oranssit verhot ja täytetty eläin. Oli kaksi takahuonetta, eli valtavan iso kassakaappi, sekä pankinjohtajan toimisto. Silloin konttorit eivät todellakaan olleet mitään jättimäisiä saleja kuten 90 luvulla, ja niitä konttoreita oli joka paikassa, eikä nykyään, että niitä löytyy enää vain suurimmista kaupungeista kun ne on jo keskikokoisista poistettu.
Pankkikortista sai vain haaveilla. Käytössä oli pankkikirja. Myös kirjastoissa oli käytössä kirjastokortti, johon merkittiin joka tammikuussa vuosiluku. Ja kirjojen takana oli kortti, johon merkittiin palautuspäivämäärä josta aina muisti että milloin kirja piti palauttaa. 90 luvun puolen välin jälkeen tuli käyttöön palautuskuitti, josta ei ikinä muistanut katsoa että milloin kirja piti palauttaa ja korttikin muuttui sellaiseksi muovikortiksi jossa ei ollut mitään persoonallisuutta.
Ja 80 luvulla kehotettiin että pyöränrunkoon pitäisi poliisilaitoksella merkitä omistajan henkilötunnus ja koulusta kokonaiset luokat kävivät niitä teettämässä kun puhuttiin liikenneturvallisuudesta lapsille. Nyt ei taida enää kukaan sellaista kehottaa, koska identiteettivarkaukset ovat yleisiä.
Ovia ei esikaupunkialueilla tai kunnissa lukittu päiväsaikaan. Kaikki pystyivät kävelemään suoraan sisälle. Ja silloin oli voimissaan myös kulkukauppiaitten työ. Eli joku edustaja kiersi talosta taloon myymässä imuria, tai jotain muuta vastaavaa laitetta, vaikka ihan mattoja tai paksuja kirjasarjoja. Ihmisillä oli ihan toisenlainen luotto toisiinsa ja naapurille pystyi helposti mennä jos vanhemmat eivät olleet vielä tulleet kotiin.
Ei ne identiteettivarkaudet ole sen yleisempiä nyt, kuin silloinkaan. silloinhan ne oli äärimmäisen helppoja, ja pystyit vielä "muuttumaan" toiseksi ihmiseksi ihan kokonaan vaikka vuosikausiksi, ilman että jäät kiinni. Nykyään käsitteellä puhutaan yleensä esim. korttihuijauksissa, eli ihan vaan sen huijauksen ajaksi on esitetty sähköisetsi toista ihmistä, eikä suinkaan alettu näyttelemään toisen elämää.
Vielä 80-luvulle asti esim. passikuva oli niitillä kiinni passissa, eli sen pystyi kuka tahansa kotikonstein vaihtamaan. Myös passin tekstitiedot sai väärennettyä hyvin helposti ihan vaan kynsilakanpoistoaineella ja mustekynällä. Näitä kikkojahan käytti moni alaikäinen kapakkaan pyrkijä, mutta toimisivathan ne ihan hyvin jossain virastossakin. Tuohon aikaan ennen järjestelmien sähköistymistä ei henkilön tietoja voitu oikein mistään tarkistaa reaaliajassa.
Joku on voinut siis alkaa elämään toisen ihmisen elämää, jos tietää tämän esim. muuttaneen ulkomaille, tai vaikka kuolleen siellä. Suomessa ulkomaille muuttaneiden ja järjestelmästä "kadonneiden" kansalaisten määrä mitataan sadoissa tuhansissa, sillä moni ei pidä yhteyttä paikalliseen lähetystöön millään tavalla.
Olisi kiva tietää kuinkahan monta väärillä tiedoilla ihan normaalia elämää viettäviä ihmisiä on onnistunut tämän tekemään ennen järjestelmien sähköiseen muotoon muuttamista. Nythän niillä ihmisillä on henkkarit uusittu jo moneen kertaan ja laitettu biometriset sirut passiin yms. eli nyt tällainen ihminen on ihan "oikeasti" kyseinen henkilö.
1980: kirjoitin ylioppilaaksi, tutustuin aviomieheeni, opiskelin ja sain 1986 ensimmäisen työpaikkani. Elämäni paras vuosikymmen. Miehetkin näyttivät vielä komeilta. Matkustettiin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pizzaa eikä mitään muutakaan ruokaa voinut tilata kotiin.
Totta, mutta niin pystyi tekemään että soitti tilauksen etukäteen ja kävi sitten itse hetken päästä hakemassa sen.
Monta kertaa tuli lähiravintolasta haettua, ei suinkaan pizzaa (sitä alkoi tulla vasta 90 luvun alussa) vaan ranskalaisia ja siihen jotkut täytteet kuten lihapullat, makkara tms.
Puhelinkioskeja oli joka paikassa, ja niihin piti laittaa ihan ehtaa rahaa. Ei ollut mitään maksukorttipuhelimia, sillä nekin tuli vasta 90 luvun alussa.
Pankkien paikalliskonttorit olivat hyvin pieniä ja ikkunan edessä oli esimerkiksi osuuspankissa oranssit verhot ja täytetty eläin. Oli kaksi takahuonetta, eli valtavan iso kassakaappi, sekä pankinjohtajan toimisto. Silloin konttorit eivät todellakaan olleet mitään jättimäisiä saleja kuten 90 luvulla, ja niitä konttoreita oli joka paikassa, eikä nykyään, että niitä löytyy enää vain suurimmista kaupungeista kun ne on jo keskikokoisista poistettu.
Pankkikortista sai vain haaveilla. Käytössä oli pankkikirja. Myös kirjastoissa oli käytössä kirjastokortti, johon merkittiin joka tammikuussa vuosiluku. Ja kirjojen takana oli kortti, johon merkittiin palautuspäivämäärä josta aina muisti että milloin kirja piti palauttaa. 90 luvun puolen välin jälkeen tuli käyttöön palautuskuitti, josta ei ikinä muistanut katsoa että milloin kirja piti palauttaa ja korttikin muuttui sellaiseksi muovikortiksi jossa ei ollut mitään persoonallisuutta.
Ja 80 luvulla kehotettiin että pyöränrunkoon pitäisi poliisilaitoksella merkitä omistajan henkilötunnus ja koulusta kokonaiset luokat kävivät niitä teettämässä kun puhuttiin liikenneturvallisuudesta lapsille. Nyt ei taida enää kukaan sellaista kehottaa, koska identiteettivarkaukset ovat yleisiä.
Ovia ei esikaupunkialueilla tai kunnissa lukittu päiväsaikaan. Kaikki pystyivät kävelemään suoraan sisälle. Ja silloin oli voimissaan myös kulkukauppiaitten työ. Eli joku edustaja kiersi talosta taloon myymässä imuria, tai jotain muuta vastaavaa laitetta, vaikka ihan mattoja tai paksuja kirjasarjoja. Ihmisillä oli ihan toisenlainen luotto toisiinsa ja naapurille pystyi helposti mennä jos vanhemmat eivät olleet vielä tulleet kotiin.
Ei ne identiteettivarkaudet ole sen yleisempiä nyt, kuin silloinkaan. silloinhan ne oli äärimmäisen helppoja, ja pystyit vielä "muuttumaan" toiseksi ihmiseksi ihan kokonaan vaikka vuosikausiksi, ilman että jäät kiinni. Nykyään käsitteellä puhutaan yleensä esim. korttihuijauksissa, eli ihan vaan sen huijauksen ajaksi on esitetty sähköisetsi toista ihmistä, eikä suinkaan alettu näyttelemään toisen elämää.
Vielä 80-luvulle asti esim. passikuva oli niitillä kiinni passissa, eli sen pystyi kuka tahansa kotikonstein vaihtamaan. Myös passin tekstitiedot sai väärennettyä hyvin helposti ihan vaan kynsilakanpoistoaineella ja mustekynällä. Näitä kikkojahan käytti moni alaikäinen kapakkaan pyrkijä, mutta toimisivathan ne ihan hyvin jossain virastossakin. Tuohon aikaan ennen järjestelmien sähköistymistä ei henkilön tietoja voitu oikein mistään tarkistaa reaaliajassa.
Joku on voinut siis alkaa elämään toisen ihmisen elämää, jos tietää tämän esim. muuttaneen ulkomaille, tai vaikka kuolleen siellä. Suomessa ulkomaille muuttaneiden ja järjestelmästä "kadonneiden" kansalaisten määrä mitataan sadoissa tuhansissa, sillä moni ei pidä yhteyttä paikalliseen lähetystöön millään tavalla.
Olisi kiva tietää kuinkahan monta väärillä tiedoilla ihan normaalia elämää viettäviä ihmisiä on onnistunut tämän tekemään ennen järjestelmien sähköiseen muotoon muuttamista. Nythän niillä ihmisillä on henkkarit uusittu jo moneen kertaan ja laitettu biometriset sirut passiin yms. eli nyt tällainen ihminen on ihan "oikeasti" kyseinen henkilö.
Niin tai toisin päin, jhos olet löytänyt maasta passin, olet voinut vaihtaa siihen kuvan ja matkustaa sillä toiseen maahan ja aloittaa ihan uuden elämän. Kaikki luvat yms olisi siis tuolla feikkinimellä. Ei sieltä ulkomailta kukaan ala soittelemaan Suomeen, koska sinähän olet todistanut henkilöllisyytesi sen ajan mittakaavassa ihan luotettavasti.
Jenkeissä henkilöllisyyden luominen jopa tyhjästä on onnistunut ihan viime vuosiin saakka (joissain osavaltioissa ehkä vieläkin) sillä 1/4 väestöstä ei ole edelleenkään henkilöllisyystodistusta, joten käytännössä asiat hoidetaan syntymätodistuksella, joka on väärennettävissä oleva paperinpala, ja niitä aitojakin on voinut laittomasti ostaa. Tämän kun olet ajanut systeemiin ennen sähköistämistä niin siinä se oli, nyt olet tämä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ero sukupolvien välillä on nimenomaan puhelimen suhteen aivan mieletön.
Itsellä ei ollut ensimmäisissä omissa asunnoissa edes lankapuhelinta. Oli lamakin niin edespäin.
Hankin ensimmäisen oman puhelimeni 27-vuotiaana, kännykän. Oma puhelin ei ollut silloin mikään iso juttu, en edes kaivannut sellaista nuorena. Soitin kiskasta jos oli pakko soittaa joskus noin kerran viikossa.
Nykyään kaikki ovat lärvi kiinni puhelimessa koko ajan.
Tietyssä vaiheessa 1990-luvulla puhelinkortit olivat suosittuja, jotta ei tarvinnut varata kolikoita, jos soitti puhelinkopista. Kun olin armeijassa 1980-luvulla, niin ainoa mahdollisuus soittaa kotiin, olivat sotilaskodissa olevat lankapuhelimet.
Samoin kouluaikana eivät vanhemmat ja lapset pitäneet toisiinsa yhteyttä kesken koulupäivän vaan sitä nähtiin sitten kotona kasvotusten. Jos vanhempiin olisi otettu yhteyttä koulusta kesken koulupäivän lankapuhelimelle, syynä olisi ollut vain jokin hyvin vakava asia kuten onnettomuus.
Jos kaverit asuivat samassa kaupunginosassa ja naapuritaloissa, niin heitä mentiin tapaamaan tavallisesti soittamalla ovikelloa ellei tapaamista vaikka luistinradalla tai pallokentällä oltu sovittu jo aiemmin jossain toisessa yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anytimen huulipunat vaaleansinisissä pakkauksissaan, kirkas tuppi joka muutaman käyttökerran jälkeen löystyi ja töhri aina laukun sisustan. Hiusten kova laittaminen aina pesun jälkeen: kreppirauta ja lakkaa, kreppirauta, lakkaa.. En pessytkään hiuksia kuin kerran viikossa, lauantai-saunassa. Ensimmäinen rakkauteni ja silloinen poikaystäväni jolla prätkärotsi ja sen päällä farkkuliivi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ainakin peruskoulussa 80-luvulla semmoisista jogurttipurkin näköisistä muovipurkeista maito, siis siinä oli kansikin kuin jogurttipurkissa.
Vierailija kirjoitti:
Ei, kyllä noita oli myynnissä myös marketeissa. Lähinnä niitä ostivat ihmiset, jotka joivat maitoa eväiden kanssa. Se oli sellainen 2 dl suunnilleen.
Koulun askartelutunnilla väsättiin pahvista hurjan iso kala, jolle tehtiin suomut maitopikareiden alumiinikansista.
Vierailija kirjoitti:
AIDS tuli ja siitä käytettiin mm. nimeä homorutto.
Niin, koomikkojen mielestä AIDS takoitti varmaankin Aina Ilman DaamiSeuraa.
Kaikkihan ymmärsivät sen vitsiksi, mutta heviyhtyeiden nimet olivat kuulemma ihan oikeita tiivistelmiä jäsenten arvoista. KISS oli siis Kids In Satan's Service, W.A.S.P. oli We Are Satan's People tai We Are Sexual Perverts, ja AC/DC tietenkin Anti-Christ / Devil's Child. Nuo hevimusiikin, ja muunkin rockmusan ympärillä vellovat huhut ja moraalipaniikki ovat . Soitettiin levyjä väärinpäin ja etsittiin niistä kätkettyjä viestejä, joilla nuoria houkuteltiin saatananpalvojiksi, narkkareiksi, rikollisiksi ja itsemurhaajiksi.
Onko kenellekään muulla Seinäjoen helluntaiseurakunnan nuorisotiimin kasettia "Rock'n rollin maailma" tai Leo Mellerin kulttiopusta "Rock"? Minullapa on - tosin tällä vuosituhannella tehtyinä kirppislöytöinä.
https://purppurarinteidenratsastaja.blogspot.com/2012/12/rockia-saatana…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ainakin peruskoulussa 80-luvulla semmoisista jogurttipurkin näköisistä muovipurkeista maito, siis siinä oli kansikin kuin jogurttipurkissa.
Vierailija kirjoitti:
Ei, kyllä noita oli myynnissä myös marketeissa. Lähinnä niitä ostivat ihmiset, jotka joivat maitoa eväiden kanssa. Se oli sellainen 2 dl suunnilleen.
Koulun askartelutunnilla väsättiin pahvista hurjan iso kala, jolle tehtiin suomut maitopikareiden alumiinikansista.
Vierailija kirjoitti:
AIDS tuli ja siitä käytettiin mm. nimeä homorutto.
Niin, koomikkojen mielestä AIDS takoitti varmaankin Aina Ilman DaamiSeuraa.
Kaikkihan ymmärsivät sen vitsiksi, mutta heviyhtyeiden nimet olivat kuulemma ihan oikeita tiivistelmiä jäsenten arvoista. KISS oli siis Kids In Satan's Service, W.A.S.P. oli We Are Satan's People tai We Are Sexual Perverts, ja AC/DC tietenkin Anti-Christ / Devil's Child. Nuo hevimusiikin, ja muunkin rockmusan ympärillä vellovat huhut ja moraalipaniikki ovat kasarimuistoista kaikkein irvokkaimpia, mutta nykyään myös omalla tavallaan hellyttävimpiä. On silkkaa nostalgiaa muistella kuinka levyjä soiteltiin väärinpäin ja etsittiin niistä kätkettyjä viestejä, joilla nuoria houkuteltiin saatananpalvojiksi, narkkareiksi, rikollisiksi ja itsemurhaajiksi.
Onko kenellekään muulla Seinäjoen helluntaiseurakunnan nuorisotiimin kasettia "Rock'n rollin maailma" tai Leo Mellerin kulttiopusta "Rock"? Minullapa on - tosin tällä vuosituhannella tehtyinä kirppislöytöinä.
https://purppurarinteidenratsastaja.blogspot.com/2012/12/rockia-saatana…
Vierailija kirjoitti:
Itsemurhat olivat Suomessa tosiaan korkeimmillaan tilastojen mukaan vuonna 1990. Laman iskiessä kaikilla meni huonosti, niin ei tuntunut enää niin pahalta olla luuseri.
Itsemurhat ovat koko ajan itseasiassa kasvaneet suhteessa väkilukuun ja suomi on niissä johtava maa ainakin yksinäisten miesten ja lasten osalta, mutta 1990 sai itsemurhaksi todeta helpommin kun nykyään niistä menee onnettomuudeksi jos ei ole tarpeeksi näyttöä itsemurhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M45 kirjoitti:
Videokasetit piti kelata alkuun kun ne palautettiin videovuokraamoon.
Kopiointia kutsuttiin "äänittämiseksi" tai "nauhoittamiseksi".
Kakspesäinen mankka tarvittiin siksi että voitiin kopioida pelejä C64:lle.
Kaverilta ei voinut lainata uusinta nauhoitusta Ritari Ässästä, koska niiden porukoilla oli VHS ja meillä Beta.
Koulussa tytöillä oli farkkuhaalarit.
Poljin 10km ees taas vain todetakseni ettei Jani ollutkaan kotona.
Mopoja ei ollut käytännössä kuin PV tai manki. Joillain friikeillä oli Tunturi Tiger.
Oli myös Helkama Raisu.Kova peli!!
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli Sinclair Spectrum vuonna 1983. Maksoi muistaakseni 1600 markkaa. Hommasin siihen erillisen mankan, jolla pystyi lataamaan tietsikkaan pelejä c-kasetilta.
Kuului sellainen vinkuva ääni, tai sinne päin... Viheltävä olisiko parempi?
Multa löytyy vielä toi Spectrum ja joitain pelejä siihen.
Vierailija kirjoitti:
Minulle ovat jääneet mieleen ne dokkarit ja fiktioelokuvat ydintalvesta. Kaikkein vaikuttavin ja pelottavin oli brittifiktio, jossa raskaana ollut teinityttö synnytti lapsensa radioaktiivisen tuhkakasan päälle yksin, ketään muuta ei ollut enää missään, tyttö oli selvinnyt ydinhyökkäyksestä jossain suojassa vauva vielä sisällään ja yritti sitten selvitä hengissä ydintalvesta. Se oli kammottava tarina, paljon ravistelevampi ja uskottavampi kuin vastaavanlaiset amerikkalaistekeleet, kuten The Day After. Tuon brittielokuvan nimeä en muista. Itsekin olin alle kaksikymppinen siihen aikaan, niin tytön kohtalo kouraisi syvältä.
Varmaankin "Threads", suomalaiselta nimeltään "Kun maailma loppuu", vuodelta 1984.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lentokoneiden takaosassa oli tupakointiosasto. Sieltä se kamala käry levisi joka paikkaan.
Muutenkin tupakka paloi joka paikassa. Inhosin sitä lapsena niin paljon. Onneksi kotona ei tupakoitu ja vietimme lähinnä aikaa ihmisten kanssa; jotka eivät polttaneet. Mutta esim. Isäni työpaikka oli aivan savun peitossa.
Mun isä poltti kotona sisällä ku oltiin siskon kanssa lapsia. Siis kotona. Sisällä. Tupakkaa.
Tuohan oli siihen aikaa ihan normaali hommaa,ei tulis meileenkään enään polttaa sisällä."ite poltan"
Jane Hellen shampoo ja hoitoaine tuoksui hyvältä, mainoksessa luvattiin että tuoksu pysyy hiuksissa pitkään. Oli myös Jane Hellen meikkejä.
Minä muistan, kuinka kauhealta haisi joidenkin puhelinkoppien luuri, siihen niin monet henkäilleet. Rock Hudsonin kuolema aidsiin 1985 oli suuri tapaus, taisi olla eka tautiin kuollut suuri julkkis. Hiukseni menivät huonoon kuntoon 80-luvulla permanenttien takia. Tänä päivänä ovat puolet paksummat ja paremman näköiset. Kunpa olisin ymmärtänyt paremman hiushoidon perään tuolloin. Jos meni suorilla hiuksilla kampaamoon, kampaajat aina ehdottelivat permanenttia.
Alue: Aihe vapaa
International Youth Service