Lue keskustelun säännöt.
Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.
Kommentit (2913)
Ala-asteella harjoiteltiin jumppakärpäsen sarjat: penkki ja permanto!
Pääsi juuri 13-vuotta täyttäneenä vieraaseen kaupunkiin kesätöihin mansikkamaalle useiksi viikoiksi. Asuttiin ilman aikuista jossain hylätyssä maalaistalossa ja sieltä käveltiin pellolle. Ei puhelimia, postikortti tervehdykseksi vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VR:n pitkänmatkanjunissa oli video-vaunu. Whoopi Goldbergin leffoja sata kertaa putkeen, kiitos, tuli nähtyä.
Lepakkohihat paidoissa.
Tuikkista kavereiden kanssa syysiltana vielä yläasteellakin, kivaa oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä yritetään taas vääristellä historiaa, kuvateksti väittää että tältä "yläkoulu" näytti aikoinaan, porukka luokassa muka aina Commodore 64:n ympärille kokoontuneena, ei pidä paikkaansa. Alempi toinen kuva kyllä kuvastaa paremmin totuutta.
Koulun nimikin on väärin, me ei oltu missään ala- tai yläkoulussa, vaan ala- tai yläASTEELLA!!
Kun aina puhutaan, että millä vuosikymmenillä on olleet millaisetkin vaatteet, ja naureskellaan, että (muka) kasarilla pukeuduttiin hassusti, niin tuossa nyt on yläkuvassa tyypilliset 80-luvun vaatteet (olisiko vuosikymmenen alkupuolelta) ja vastaavasti alemmassa kuvassa on 70-luvun kouluvaatetusta.
Mummo-sarjassa on lapsilla sellaiset vaatteet mitkä 80-luvun lapsilla oikeasti oli. (Mummo itse taas on tarkoituksella puettu hassusti, hänellä on ruman värinen pikeepaita , 70-luvun hame sekä päässä pipo, joka oli tosi junttia kasarilla. Entisajan ihmisillä oli kyllä usein tapana käyttää mielellään päähineitä, mitä taas kasarilla nuoriso ei tehnyt kuin pakon edessä.) Aikuisilla on sarjassa aika normaalit vaatteet, jotain huvittaviakin.
Yleensäkin kasarilla ihmisillä oli arkena ihan sellaiset vaatteet mitä voisi käyttää nytkin, joitain harvoja yksityiskohtia lukuunottamatta kuten paksut valkeat, nilkoista raidalliset tennissukat nahka-avokkaissa. Värit vain olivat iloisemmat kuin nykyään. Sen sijaan 70-luvun arkivaatteet olivat tosi kummallisia.
80-luvun muoti oli tosi siveää, väljät vaatteet ja korkeat kaula-aukot. Jotkut juhlavaatteet oli kopioitu jostain vuosisadan alusta, korkeat pitsikaulukset ja pitsimiehustat. Väljyys oli kai vastareaktio 70-luvun liian tiukoille vaatteille. Sen sijaan jotain 70-luvun unisex-muodista oli vielä olemassa. Semmoista että tytöt ja pojat olisi puettu arkena tiukasti eri lailla pidettiin vähän menneen maailman tyylinä. Juhlina kyllä siihen palattiin. Oli silti 70-80 luvulla tuotteissa muka "tyttöväri" ja "poikaväri", jotka olivat kirkkaan punainen ja sininen, mutta kuitenkin pojilla oli myös paljon punaisia ja tytöillä sinisiä vaatteita. Hameita ei kyllä pojilla ollut.
80-luvulla ei ollut mitkään kirkkaan punaiset tai siniset tyttöjen tai poikien muotivärejä pelkästään vaan tytöillä oli myös kaikki pastellivärit, keltainen ja mikä milloinkin. Välillä tuli muotiin metalliset "avaruusvärit". Itselläni oli vaaleanpunaisia vaatteita useammassakin koulu- ja päiväkotikuvassa. Poikien värimaailma oli aika synkeä.
Se kirkkaanpunainen oli 70-80 -luvulla, eli lähinnä 80-luvun alkuvuosina. Olin kohderyhmää. Juu, oli silloin pinkkiäkin, mutta ei niin kuin nykyään, että tytön vaihtoehto on AINA pinkki. Ja sitähän juuri nimenomaan sanoin, että silloin oli vähemmän tyttöjen ja poikien vaatteiden jakoa sukupuolen mukaan ja monipuolisempi värimaailma. Sitten myöhemmin 80-luvulla oli muotia juuri pinkki ja mintunvihreä.
Tuota poikien värimaailman synkeyttä en havainnut, pikemminkin nykyään minusta pojille on vain tylsän värisiä vaatteita.
Kyllä 80-luvulla oli selvä jako tyttöjen ja poikien vaatteisiin jotain verkkareita lukuunottamatta. Muistan hyvin, sillä käytin äidin säästövimman takia isoveljen vaatteita ja sain hävetä sen takia.
No ei se ollut niin selvä kuin nyt tai 60-luvulla, mutta selvempi kuin 70-luvulla. Varmaan mitä kauemmas mentiin 70-luvusta niin sitä enemmän alkoi tulla sukupuolijakoa taas takaisin vaatteisiin. Ja silloin seiskarillakaan esim. pojat ei käyttäneet mekkoa.
Jos sanon, että sukupuolijakoa ei ollut esim. väreissä, niin ei sitä pidä tulkita niin että pojat kulkivat prinsessamekossa. :)
Edelleenkin: vuonna 85 oli paljon täysin sukupuolineutraaleja vaatteita. Vaikka joku punainen ET-paita ja farkut. Kasarin lopussa tuli sitten pikkutytöille pastellivärejä, pinkkiä ja mintunvihreää. Itsellänikin oli silloin mintunväristä vaatetta, vaikken enää ihan lapsi ollut.
Nykyään on vaikeaa löytää sukupuolittamattomia lastenvaatteita ja väritkin on jotenkin ankeita. Pinkkiä tyrkytetään joka vaatekappaleeseen. :p Vaihtoehtona sille on joku synkkä väri hirviökuvalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lentokoneiden takaosassa oli tupakointiosasto. Sieltä se kamala käry levisi joka paikkaan.
Muutenkin tupakka paloi joka paikassa. Inhosin sitä lapsena niin paljon. Onneksi kotona ei tupakoitu ja vietimme lähinnä aikaa ihmisten kanssa; jotka eivät polttaneet. Mutta esim. Isäni työpaikka oli aivan savun peitossa.
Mun isä poltti kotona sisällä ku oltiin siskon kanssa lapsia. Siis kotona. Sisällä. Tupakkaa.
Kukaan selväjärkinen ei ole polttanut tupakkaa sisällä asuinhuoneistossa enää 1970-luvun jälkeen.
Muistan, kun kutsuilla yksi vieras tuli tupakalle lastenhuoneeseen, kun se tykkäsi kai ettei ruokapöydän vieressä ole sopivaa tupakoida. Yskimme mielenosoituksellisesti, mutta aikuisten mielestä valitimme turhasta. Joka toisen vanhemmat poltti olkkarissa ja autossa. Koulumme opettajanhuoneesta häädettiin tupakoijat vuonna 1984. Vahtimestari poltti edelleen kulkiessaan koulun käytävillä. Ekan kesätyöpaikan ruokahuone toimi myös tupakointitilana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä yritetään taas vääristellä historiaa, kuvateksti väittää että tältä "yläkoulu" näytti aikoinaan, porukka luokassa muka aina Commodore 64:n ympärille kokoontuneena, ei pidä paikkaansa. Alempi toinen kuva kyllä kuvastaa paremmin totuutta.
Koulun nimikin on väärin, me ei oltu missään ala- tai yläkoulussa, vaan ala- tai yläASTEELLA!!
Kun aina puhutaan, että millä vuosikymmenillä on olleet millaisetkin vaatteet, ja naureskellaan, että (muka) kasarilla pukeuduttiin hassusti, niin tuossa nyt on yläkuvassa tyypilliset 80-luvun vaatteet (olisiko vuosikymmenen alkupuolelta) ja vastaavasti alemmassa kuvassa on 70-luvun kouluvaatetusta.
Mummo-sarjassa on lapsilla sellaiset vaatteet mitkä 80-luvun lapsilla oikeasti oli. (Mummo itse taas on tarkoituksella puettu hassusti, hänellä on ruman värinen pikeepaita , 70-luvun hame sekä päässä pipo, joka oli tosi junttia kasarilla. Entisajan ihmisillä oli kyllä usein tapana käyttää mielellään päähineitä, mitä taas kasarilla nuoriso ei tehnyt kuin pakon edessä.) Aikuisilla on sarjassa aika normaalit vaatteet, jotain huvittaviakin.
Yleensäkin kasarilla ihmisillä oli arkena ihan sellaiset vaatteet mitä voisi käyttää nytkin, joitain harvoja yksityiskohtia lukuunottamatta kuten paksut valkeat, nilkoista raidalliset tennissukat nahka-avokkaissa. Värit vain olivat iloisemmat kuin nykyään. Sen sijaan 70-luvun arkivaatteet olivat tosi kummallisia.
80-luvun muoti oli tosi siveää, väljät vaatteet ja korkeat kaula-aukot. Jotkut juhlavaatteet oli kopioitu jostain vuosisadan alusta, korkeat pitsikaulukset ja pitsimiehustat. Väljyys oli kai vastareaktio 70-luvun liian tiukoille vaatteille. Sen sijaan jotain 70-luvun unisex-muodista oli vielä olemassa. Semmoista että tytöt ja pojat olisi puettu arkena tiukasti eri lailla pidettiin vähän menneen maailman tyylinä. Juhlina kyllä siihen palattiin. Oli silti 70-80 luvulla tuotteissa muka "tyttöväri" ja "poikaväri", jotka olivat kirkkaan punainen ja sininen, mutta kuitenkin pojilla oli myös paljon punaisia ja tytöillä sinisiä vaatteita. Hameita ei kyllä pojilla ollut.
80-luvulla ei ollut mitkään kirkkaan punaiset tai siniset tyttöjen tai poikien muotivärejä pelkästään vaan tytöillä oli myös kaikki pastellivärit, keltainen ja mikä milloinkin. Välillä tuli muotiin metalliset "avaruusvärit". Itselläni oli vaaleanpunaisia vaatteita useammassakin koulu- ja päiväkotikuvassa. Poikien värimaailma oli aika synkeä.
Se kirkkaanpunainen oli 70-80 -luvulla, eli lähinnä 80-luvun alkuvuosina. Olin kohderyhmää. Juu, oli silloin pinkkiäkin, mutta ei niin kuin nykyään, että tytön vaihtoehto on AINA pinkki. Ja sitähän juuri nimenomaan sanoin, että silloin oli vähemmän tyttöjen ja poikien vaatteiden jakoa sukupuolen mukaan ja monipuolisempi värimaailma. Sitten myöhemmin 80-luvulla oli muotia juuri pinkki ja mintunvihreä.
Tuota poikien värimaailman synkeyttä en havainnut, pikemminkin nykyään minusta pojille on vain tylsän värisiä vaatteita.
Kyllä 80-luvulla oli selvä jako tyttöjen ja poikien vaatteisiin jotain verkkareita lukuunottamatta. Muistan hyvin, sillä käytin äidin säästövimman takia isoveljen vaatteita ja sain hävetä sen takia.
No ei se ollut niin selvä kuin nyt tai 60-luvulla, mutta selvempi kuin 70-luvulla. Varmaan mitä kauemmas mentiin 70-luvusta niin sitä enemmän alkoi tulla sukupuolijakoa taas takaisin vaatteisiin. Ja silloin seiskarillakaan esim. pojat ei käyttäneet mekkoa.
Jos sanon, että sukupuolijakoa ei ollut esim. väreissä, niin ei sitä pidä tulkita niin että pojat kulkivat prinsessamekossa. :)
Edelleenkin: vuonna 85 oli paljon täysin sukupuolineutraaleja vaatteita. Vaikka joku punainen ET-paita ja farkut. Kasarin lopussa tuli sitten pikkutytöille pastellivärejä, pinkkiä ja mintunvihreää. Itsellänikin oli silloin mintunväristä vaatetta, vaikken enää ihan lapsi ollut.
Nykyään on vaikeaa löytää sukupuolittamattomia lastenvaatteita ja väritkin on jotenkin ankeita. Pinkkiä tyrkytetään joka vaatekappaleeseen. :p Vaihtoehtona sille on joku synkkä väri hirviökuvalla.
Ihan samalla tavalla ne vaatteet oli sukupuolitettuja kuin nyt. Katso vaikka vanhoja Anttilan kuvastoja jos et usko. Täällä löytyy esimerkkejä 80-luvun muotikuvastosta https://fi.pinterest.com/pin/87257311508672480/
Itse olin se, joka käytti niitä isoveljen vaatteita, joten muistan hyvin, miten poikkesin muista tytöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lentokoneiden takaosassa oli tupakointiosasto. Sieltä se kamala käry levisi joka paikkaan.
Muutenkin tupakka paloi joka paikassa. Inhosin sitä lapsena niin paljon. Onneksi kotona ei tupakoitu ja vietimme lähinnä aikaa ihmisten kanssa; jotka eivät polttaneet. Mutta esim. Isäni työpaikka oli aivan savun peitossa.
Mun isä poltti kotona sisällä ku oltiin siskon kanssa lapsia. Siis kotona. Sisällä. Tupakkaa.
Kukaan selväjärkinen ei ole polttanut tupakkaa sisällä asuinhuoneistossa enää 1970-luvun jälkeen.
Kyllä maalla 80- luvulla sisällä yleisesti tupakoitiin.
Vaimoni kotona oli jopa pelkädtään vieraita varten tuhkakuppi, vaikka hänen vanhempansa eivät polttaneetkaan.
Isäni siirtyi tupakoimaan kuistille, liesituulettimen alle tai saunaan 90- luvulla, lopetti koko kessuttelun 70- vuotiaana 2010.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lentokoneiden takaosassa oli tupakointiosasto. Sieltä se kamala käry levisi joka paikkaan.
Muutenkin tupakka paloi joka paikassa. Inhosin sitä lapsena niin paljon. Onneksi kotona ei tupakoitu ja vietimme lähinnä aikaa ihmisten kanssa; jotka eivät polttaneet. Mutta esim. Isäni työpaikka oli aivan savun peitossa.
Mun isä poltti kotona sisällä ku oltiin siskon kanssa lapsia. Siis kotona. Sisällä. Tupakkaa.
Kukaan selväjärkinen ei ole polttanut tupakkaa sisällä asuinhuoneistossa enää 1970-luvun jälkeen.
Muistan, kun kutsuilla yksi vieras tuli tupakalle lastenhuoneeseen, kun se tykkäsi kai ettei ruokapöydän vieressä ole sopivaa tupakoida. Yskimme mielenosoituksellisesti, mutta aikuisten mielestä valitimme turhasta. Joka toisen vanhemmat poltti olkkarissa ja autossa. Koulumme opettajanhuoneesta häädettiin tupakoijat vuonna 1984. Vahtimestari poltti edelleen kulkiessaan koulun käytävillä. Ekan kesätyöpaikan ruokahuone toimi myös tupakointitilana.
Tämä. Muistan kun olin kesätöissä 80-luvun loppupuolella. Yksi työntekijä tuli vanhasta muistista tupakalle ruokailuhuoneeseen. Kun huomautimme tästä, suuttui niin että paiskasi oven kovaa kiinni lähtiessään. Monet vanhemmat työntekijät eivät nielleet millään näitä tupakointirajoituksia vaan polttivat huoneissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaari vainaan sunnuntaiset krapulapierut, ovat jääneet hajumuistiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos istuit ravintolassa ja huomasit kaverisi jossakin toisessa pöydässä ja olisit halunnut siirtyä samaan pöytään rupattelemaan, piti pyytää tarjoilijaa siirtämään oluesi/drinkkisi sinne kaverin pöytään. Itse sitä ei saanut kuljetella.
Ja pienemmissäkin kylissä oli se parempi ravintola, jossa oli portsari ottamassa takin ja hovimestari viemässä pöytään ynnä se tarjoilija, joka tosiaan vei lasin toiseen pöytään, jos tarvis oli.
Puhumattakaan siitä kauhistuksesta, että olisit itse kantanut juoman baaritiskiltä pöytään! Sitä ei baarista kannettu lainkaan pöytään kuin ihan erikoistapauksessa.
Jos halusit juoman baarissa, joit sen baarissa. Olikin tapana ottaa kaverien kanssa pöytä ja sitten myöhemmin shoppailla yksi siellä baarin puolella, katsastaa valikoimaa...
Nuo baarihommat portsareineen, sääntöineen ja systeemeineen olivat niin v*ttumaisia, että en ikinä ole tykännyt käydä baareissa. Tulin siis täysi-ikäiseksi 80-luvulla. Toinen juttu oli se, että baarit olivat tuohon aikaan niin piukassa tupakansavua, että vaatteet piti käynnin jälkeen heittää pesukoneeseen. Jotkut kai tuosta tykkäsivät, imivät sitä kädenlämpöistä kossuvissyään ja pitivät röökiä toisessa kädessä. Se oli hauskanpitoa 80-luvulla se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
80- luvun autoista, kun edellinen juuttui sensuuriin jostain käsittämättömästä syystä:
Jos hankit ensiauton kasarilla, oli se todennäköisesti valmistettu 70- luvulla. Autojen elinkaari oli lyhyempi, moni uutena edullinen auto poistettiin liikenteestä jo 10v kulutua.
Käsirikastin saattoi olla aika vekkuli käsiteltävä, jos rikastimen(ryypyn) unohti päälle, moottori tukehtui bensaan.
Kaasutinmoottoriset ja virranjakajalla varustetut autot olivat toivottomia talvikeleillä.
Aina sai olla henki kurkussa jännittämässä lähteekö auto pakkasella käyntiin ja käynnistys vaati mystisiä rituaaleja joihin joko kuului kaasupolkimen pumppaus tai sitten siihen ei saanut koskea sillä tulpat kastuvat.
Vaikka auto lähtikin käyntiin, se saattoi hyytyä kesken ajon kovalla pakkasella kun kosteus jäätyi kaasuttimen kurkkuun ellei muistanut kaataa jäänestoa polttoaineeseen.
Myös isoon lätäkköön osuminen saattoi kastella virranjakajan jolloin matkan jatkuminen vaati sen kuivaamista.
Ilmanpuhdistin piti muistaa Fiatissa kääntää talviasentoon(esilämmitys), muuten jäätyi kaasutin.
Kaasuttimen jäätyessä auto käyttäytyi kuin sytytyshäiriöinen.Katkojan kärjet vaativat säännöllisesti huomiota.
Viimeksi minulla on ollut tällainen ajokki vuosituhannen vaihteessa, vm. 1990 Lada 1200L, sehän on teknisesti 60- luvun auto pohjautuen Fiat 124:ään.
Laatikko-Lada vaati huoltotoimenpiteitä n. 10 000km välein, joten se oli jokseenkin käyttökelvoton tekniikkaan perehtymättömälle.
80- luvun korjaamohinnoilla asia oli varmasti toisin, joka huoltoasemalla oli korjaamo, jossa saattoi säädättää katkojan kärjet ja kiristyttää jakoketjun tuosta vain kahvilla piipahtaessaan.
Kultaisella 1980-luvulla monet autot sentään vielä erotti toisistaan jo kauempaa pelkän ulkonäön perusteella: pikku-Fiat, rättisitikka, kuplavolkkari, mersu, Volvo, Saab, Toyota, jne. Nykyiset autot on muotoiltu niin samankaltaisiksi että se auton nimi pitää lukea ensin jostain että voi olla varma automerkistä.
Kuplavolkkari oli hyvä talviauto ja sillä pystyi ajelemaan huonompia mökkiteitä korkealla olevan pohjan ansiosta.
80-luvun autot olivat niin rumia, että ne tunnisti sen vuoksi! Muistetaan ne ämpärirumat skodat, farkku-volvon legendaarisen kammottava takaikkuna, saab 99 jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä yritetään taas vääristellä historiaa, kuvateksti väittää että tältä "yläkoulu" näytti aikoinaan, porukka luokassa muka aina Commodore 64:n ympärille kokoontuneena, ei pidä paikkaansa. Alempi toinen kuva kyllä kuvastaa paremmin totuutta.
Koulun nimikin on väärin, me ei oltu missään ala- tai yläkoulussa, vaan ala- tai yläASTEELLA!!
Kun aina puhutaan, että millä vuosikymmenillä on olleet millaisetkin vaatteet, ja naureskellaan, että (muka) kasarilla pukeuduttiin hassusti, niin tuossa nyt on yläkuvassa tyypilliset 80-luvun vaatteet (olisiko vuosikymmenen alkupuolelta) ja vastaavasti alemmassa kuvassa on 70-luvun kouluvaatetusta.
Mummo-sarjassa on lapsilla sellaiset vaatteet mitkä 80-luvun lapsilla oikeasti oli. (Mummo itse taas on tarkoituksella puettu hassusti, hänellä on ruman värinen pikeepaita , 70-luvun hame sekä päässä pipo, joka oli tosi junttia kasarilla. Entisajan ihmisillä oli kyllä usein tapana käyttää mielellään päähineitä, mitä taas kasarilla nuoriso ei tehnyt kuin pakon edessä.) Aikuisilla on sarjassa aika normaalit vaatteet, jotain huvittaviakin.
Yleensäkin kasarilla ihmisillä oli arkena ihan sellaiset vaatteet mitä voisi käyttää nytkin, joitain harvoja yksityiskohtia lukuunottamatta kuten paksut valkeat, nilkoista raidalliset tennissukat nahka-avokkaissa. Värit vain olivat iloisemmat kuin nykyään. Sen sijaan 70-luvun arkivaatteet olivat tosi kummallisia.
80-luvun muoti oli tosi siveää, väljät vaatteet ja korkeat kaula-aukot. Jotkut juhlavaatteet oli kopioitu jostain vuosisadan alusta, korkeat pitsikaulukset ja pitsimiehustat. Väljyys oli kai vastareaktio 70-luvun liian tiukoille vaatteille. Sen sijaan jotain 70-luvun unisex-muodista oli vielä olemassa. Semmoista että tytöt ja pojat olisi puettu arkena tiukasti eri lailla pidettiin vähän menneen maailman tyylinä. Juhlina kyllä siihen palattiin. Oli silti 70-80 luvulla tuotteissa muka "tyttöväri" ja "poikaväri", jotka olivat kirkkaan punainen ja sininen, mutta kuitenkin pojilla oli myös paljon punaisia ja tytöillä sinisiä vaatteita. Hameita ei kyllä pojilla ollut.
80-luvulla ei ollut mitkään kirkkaan punaiset tai siniset tyttöjen tai poikien muotivärejä pelkästään vaan tytöillä oli myös kaikki pastellivärit, keltainen ja mikä milloinkin. Välillä tuli muotiin metalliset "avaruusvärit". Itselläni oli vaaleanpunaisia vaatteita useammassakin koulu- ja päiväkotikuvassa. Poikien värimaailma oli aika synkeä.
Se kirkkaanpunainen oli 70-80 -luvulla, eli lähinnä 80-luvun alkuvuosina. Olin kohderyhmää. Juu, oli silloin pinkkiäkin, mutta ei niin kuin nykyään, että tytön vaihtoehto on AINA pinkki. Ja sitähän juuri nimenomaan sanoin, että silloin oli vähemmän tyttöjen ja poikien vaatteiden jakoa sukupuolen mukaan ja monipuolisempi värimaailma. Sitten myöhemmin 80-luvulla oli muotia juuri pinkki ja mintunvihreä.
Tuota poikien värimaailman synkeyttä en havainnut, pikemminkin nykyään minusta pojille on vain tylsän värisiä vaatteita.
Kyllä 80-luvulla oli selvä jako tyttöjen ja poikien vaatteisiin jotain verkkareita lukuunottamatta. Muistan hyvin, sillä käytin äidin säästövimman takia isoveljen vaatteita ja sain hävetä sen takia.
No ei se ollut niin selvä kuin nyt tai 60-luvulla, mutta selvempi kuin 70-luvulla. Varmaan mitä kauemmas mentiin 70-luvusta niin sitä enemmän alkoi tulla sukupuolijakoa taas takaisin vaatteisiin. Ja silloin seiskarillakaan esim. pojat ei käyttäneet mekkoa.
Jos sanon, että sukupuolijakoa ei ollut esim. väreissä, niin ei sitä pidä tulkita niin että pojat kulkivat prinsessamekossa. :)
Edelleenkin: vuonna 85 oli paljon täysin sukupuolineutraaleja vaatteita. Vaikka joku punainen ET-paita ja farkut. Kasarin lopussa tuli sitten pikkutytöille pastellivärejä, pinkkiä ja mintunvihreää. Itsellänikin oli silloin mintunväristä vaatetta, vaikken enää ihan lapsi ollut.
Nykyään on vaikeaa löytää sukupuolittamattomia lastenvaatteita ja väritkin on jotenkin ankeita. Pinkkiä tyrkytetään joka vaatekappaleeseen. :p Vaihtoehtona sille on joku synkkä väri hirviökuvalla.
Ihan samalla tavalla ne vaatteet oli sukupuolitettuja kuin nyt. Katso vaikka vanhoja Anttilan kuvastoja jos et usko. Täällä löytyy esimerkkejä 80-luvun muotikuvastosta https://fi.pinterest.com/pin/87257311508672480/
Itse olin se, joka käytti niitä isoveljen vaatteita, joten muistan hyvin, miten poikkesin muista tytöistä.
Tuollaiset hame + pitkikset -viritelmät tuli joskus ysärin alussa. Muistan kun ne näytti todella kummalta. Eka kuva ei tunnu tutulta. Pinkin värin muistan kyllä olleen pikkutytöillä suosiossa joskus 80-luvun lopussa. Toisaalta meidän luokalla oli tuolloin poika, joka käytti ainoastaan pinkkejä paitoja (hetero ja muutenkaan ei mikään erikoinen, piti vain väristä). Noissa muissa kuvissa ainoa mikä ei olisi voinut olla kummalla sukupuolella vain ovat hameet. Vai mikä sinusta noissa on tyttömäistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lentokoneiden takaosassa oli tupakointiosasto. Sieltä se kamala käry levisi joka paikkaan.
Muutenkin tupakka paloi joka paikassa. Inhosin sitä lapsena niin paljon. Onneksi kotona ei tupakoitu ja vietimme lähinnä aikaa ihmisten kanssa; jotka eivät polttaneet. Mutta esim. Isäni työpaikka oli aivan savun peitossa.
Mun isä poltti kotona sisällä ku oltiin siskon kanssa lapsia. Siis kotona. Sisällä. Tupakkaa.
Kukaan selväjärkinen ei ole polttanut tupakkaa sisällä asuinhuoneistossa enää 1970-luvun jälkeen.
Kukaan meidän perheestä ei polttanut tupakkaa 1970-luvulla eikä sen jälkeen. Ainoat kerran kun jouduin kärsimään tupakansavusta liittyvät ravintolassa käymiseen, sillä vaikka minä ja kaverini eivät polttaneet, niin se tupakansavu tarttui hyvin sitkeästi vaatteisiin ja hiuksiin. Tavallisesti ravintolaillan jälkeen joutui laittamaan ulkovaatteet kuten takin yöksi parvekkeelle tuulettumaan ja muut vaatteet pyykkikoriin odottamaan seuraavaa pesukertaa.
Vielä nykyisinkin huomaa selvästi jos joku tulee ulkoa tupakoimasta miten kerrostalon rappukäytävässä tai muussa sisätilassa hän tuo mukanaan selvän hajujäljen aiemmin tapahtuneesta tupakan poltosta. Siihen ei tarvitse koiran hajuaistia. Tupakointi heikentää tupakoitsijan omaa maku- ja tuoksuaistia, koska tupakansavun kemialliset yhdisteet vaurioittavat maku- ja hajuaistin reseptoreita nenän ja suun limakalvoilla.
Digitaalikellot tuli muotiin viisarikellojen rinnalle ja ana-digikellot joissa oli sekä viisarikello että diginäyttö samassa. Game & watch elektronipelit oli kuuminta hottia, donkey kong, octopus, parachute, oil panic ym...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsille myytiin papatteja ja lottokuponkeja (jotka oli kalkeerauspaperilla varustettuja ja jätettävä keskiviikkoon mennessä, jos mieli lauantain arvontaan).
Kauppojen tuotteissa oli hintalaput, jotka kassa naputteli.
Kasvisruokaa (eettisistä syistä) saadakseen oli käytävä kouluterveydenhoitajan juttusilla ja sen jälkeen koululääkärin juttusilla, jotta sai mielenterveysongelmamerkinnän ja sen kasvisruoan.
Tuon käytännön voisi kyllä palauttaa. Kumma jos ei kunnon liharuoka maistu.
Täytyi olla syksy tai talvi -90 kun aloitin työt 1. teollisessa työpaikassa. Aluksi työpisteillä ja kahvihuoneessa sai polttaa, sitten työpisteollä tupakointi kiellettiin ja tupakoitsijoille varattiin oma kahvi/lounastila.
Työturvallisuus parani muutenkin, mm. juotostöihin järjestettiin kärynpoisto.
Pikkupaja oli kyseessä ja sitten tökkäsi se homma lamaan.
Mutta se on ysäriä se...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
80- luvun autoista, kun edellinen juuttui sensuuriin jostain käsittämättömästä syystä:
Jos hankit ensiauton kasarilla, oli se todennäköisesti valmistettu 70- luvulla. Autojen elinkaari oli lyhyempi, moni uutena edullinen auto poistettiin liikenteestä jo 10v kulutua.
Käsirikastin saattoi olla aika vekkuli käsiteltävä, jos rikastimen(ryypyn) unohti päälle, moottori tukehtui bensaan.
Kaasutinmoottoriset ja virranjakajalla varustetut autot olivat toivottomia talvikeleillä.
Aina sai olla henki kurkussa jännittämässä lähteekö auto pakkasella käyntiin ja käynnistys vaati mystisiä rituaaleja joihin joko kuului kaasupolkimen pumppaus tai sitten siihen ei saanut koskea sillä tulpat kastuvat.
Vaikka auto lähtikin käyntiin, se saattoi hyytyä kesken ajon kovalla pakkasella kun kosteus jäätyi kaasuttimen kurkkuun ellei muistanut kaataa jäänestoa polttoaineeseen.
Myös isoon lätäkköön osuminen saattoi kastella virranjakajan jolloin matkan jatkuminen vaati sen kuivaamista.
Ilmanpuhdistin piti muistaa Fiatissa kääntää talviasentoon(esilämmitys), muuten jäätyi kaasutin.
Kaasuttimen jäätyessä auto käyttäytyi kuin sytytyshäiriöinen.Katkojan kärjet vaativat säännöllisesti huomiota.
Viimeksi minulla on ollut tällainen ajokki vuosituhannen vaihteessa, vm. 1990 Lada 1200L, sehän on teknisesti 60- luvun auto pohjautuen Fiat 124:ään.
Laatikko-Lada vaati huoltotoimenpiteitä n. 10 000km välein, joten se oli jokseenkin käyttökelvoton tekniikkaan perehtymättömälle.
80- luvun korjaamohinnoilla asia oli varmasti toisin, joka huoltoasemalla oli korjaamo, jossa saattoi säädättää katkojan kärjet ja kiristyttää jakoketjun tuosta vain kahvilla piipahtaessaan.
Kultaisella 1980-luvulla monet autot sentään vielä erotti toisistaan jo kauempaa pelkän ulkonäön perusteella: pikku-Fiat, rättisitikka, kuplavolkkari, mersu, Volvo, Saab, Toyota, jne. Nykyiset autot on muotoiltu niin samankaltaisiksi että se auton nimi pitää lukea ensin jostain että voi olla varma automerkistä.
Kuplavolkkari oli hyvä talviauto ja sillä pystyi ajelemaan huonompia mökkiteitä korkealla olevan pohjan ansiosta.
Ei rättäriä, kuplaa ja pikku-Fiattia (600) voi pitää 80-luvun autona, vaikka käytettyjä yksilöitä silloin vielä näkyikin paljon. Niiden suunnittelu oli silloin jo vuosikymmeniä vanhaa.
80-luvun uudet autot olivat tuulitunnelissa tietokoneella muotoiltuja, kulmikkaita, mutta silti kiilamaisen linjakkaita, puhdaslinjaisia, esim. Ford Sierra, Audi 100, KITT korimallin Pontiac Trans-Am, tai ihan tavallinen Toyota Corollakin :)
Tarkoitin semmoisia autoja mitä näkyi 1980-luvulla katukuvassa ilman että ne olisi varta varten suunniteltu 1980-luvulla. Isälläni taisi olla vähintään 3 uutta kuplavolkkaria peräkkäin ennen kuin hän siirtyi myöhemmin Nissanin talliin. Varmaankin 1980-luvun tunnetuinta auto ohjasi Michael Knight:
Muistan pelanneeni paikallisessa keilahallissa semmoista kolikoilla toimivaa videopeliä, jossa ohjattin rataa pitkin formula-autoa ja sitä kutsuttiin "Kekeksi" tietysti Rosbergin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä yritetään taas vääristellä historiaa, kuvateksti väittää että tältä "yläkoulu" näytti aikoinaan, porukka luokassa muka aina Commodore 64:n ympärille kokoontuneena, ei pidä paikkaansa. Alempi toinen kuva kyllä kuvastaa paremmin totuutta.
Koulun nimikin on väärin, me ei oltu missään ala- tai yläkoulussa, vaan ala- tai yläASTEELLA!!
Kun aina puhutaan, että millä vuosikymmenillä on olleet millaisetkin vaatteet, ja naureskellaan, että (muka) kasarilla pukeuduttiin hassusti, niin tuossa nyt on yläkuvassa tyypilliset 80-luvun vaatteet (olisiko vuosikymmenen alkupuolelta) ja vastaavasti alemmassa kuvassa on 70-luvun kouluvaatetusta.
Mummo-sarjassa on lapsilla sellaiset vaatteet mitkä 80-luvun lapsilla oikeasti oli. (Mummo itse taas on tarkoituksella puettu hassusti, hänellä on ruman värinen pikeepaita , 70-luvun hame sekä päässä pipo, joka oli tosi junttia kasarilla. Entisajan ihmisillä oli kyllä usein tapana käyttää mielellään päähineitä, mitä taas kasarilla nuoriso ei tehnyt kuin pakon edessä.) Aikuisilla on sarjassa aika normaalit vaatteet, jotain huvittaviakin.
Yleensäkin kasarilla ihmisillä oli arkena ihan sellaiset vaatteet mitä voisi käyttää nytkin, joitain harvoja yksityiskohtia lukuunottamatta kuten paksut valkeat, nilkoista raidalliset tennissukat nahka-avokkaissa. Värit vain olivat iloisemmat kuin nykyään. Sen sijaan 70-luvun arkivaatteet olivat tosi kummallisia.
80-luvun muoti oli tosi siveää, väljät vaatteet ja korkeat kaula-aukot. Jotkut juhlavaatteet oli kopioitu jostain vuosisadan alusta, korkeat pitsikaulukset ja pitsimiehustat. Väljyys oli kai vastareaktio 70-luvun liian tiukoille vaatteille. Sen sijaan jotain 70-luvun unisex-muodista oli vielä olemassa. Semmoista että tytöt ja pojat olisi puettu arkena tiukasti eri lailla pidettiin vähän menneen maailman tyylinä. Juhlina kyllä siihen palattiin. Oli silti 70-80 luvulla tuotteissa muka "tyttöväri" ja "poikaväri", jotka olivat kirkkaan punainen ja sininen, mutta kuitenkin pojilla oli myös paljon punaisia ja tytöillä sinisiä vaatteita. Hameita ei kyllä pojilla ollut.
80-luvulla ei ollut mitkään kirkkaan punaiset tai siniset tyttöjen tai poikien muotivärejä pelkästään vaan tytöillä oli myös kaikki pastellivärit, keltainen ja mikä milloinkin. Välillä tuli muotiin metalliset "avaruusvärit". Itselläni oli vaaleanpunaisia vaatteita useammassakin koulu- ja päiväkotikuvassa. Poikien värimaailma oli aika synkeä.
Se kirkkaanpunainen oli 70-80 -luvulla, eli lähinnä 80-luvun alkuvuosina. Olin kohderyhmää. Juu, oli silloin pinkkiäkin, mutta ei niin kuin nykyään, että tytön vaihtoehto on AINA pinkki. Ja sitähän juuri nimenomaan sanoin, että silloin oli vähemmän tyttöjen ja poikien vaatteiden jakoa sukupuolen mukaan ja monipuolisempi värimaailma. Sitten myöhemmin 80-luvulla oli muotia juuri pinkki ja mintunvihreä.
Tuota poikien värimaailman synkeyttä en havainnut, pikemminkin nykyään minusta pojille on vain tylsän värisiä vaatteita.
Kyllä 80-luvulla oli selvä jako tyttöjen ja poikien vaatteisiin jotain verkkareita lukuunottamatta. Muistan hyvin, sillä käytin äidin säästövimman takia isoveljen vaatteita ja sain hävetä sen takia.
No ei se ollut niin selvä kuin nyt tai 60-luvulla, mutta selvempi kuin 70-luvulla. Varmaan mitä kauemmas mentiin 70-luvusta niin sitä enemmän alkoi tulla sukupuolijakoa taas takaisin vaatteisiin. Ja silloin seiskarillakaan esim. pojat ei käyttäneet mekkoa.
Jos sanon, että sukupuolijakoa ei ollut esim. väreissä, niin ei sitä pidä tulkita niin että pojat kulkivat prinsessamekossa. :)
Edelleenkin: vuonna 85 oli paljon täysin sukupuolineutraaleja vaatteita. Vaikka joku punainen ET-paita ja farkut. Kasarin lopussa tuli sitten pikkutytöille pastellivärejä, pinkkiä ja mintunvihreää. Itsellänikin oli silloin mintunväristä vaatetta, vaikken enää ihan lapsi ollut.
Nykyään on vaikeaa löytää sukupuolittamattomia lastenvaatteita ja väritkin on jotenkin ankeita. Pinkkiä tyrkytetään joka vaatekappaleeseen. :p Vaihtoehtona sille on joku synkkä väri hirviökuvalla.
Ihan samalla tavalla ne vaatteet oli sukupuolitettuja kuin nyt. Katso vaikka vanhoja Anttilan kuvastoja jos et usko. Täällä löytyy esimerkkejä 80-luvun muotikuvastosta https://fi.pinterest.com/pin/87257311508672480/
Itse olin se, joka käytti niitä isoveljen vaatteita, joten muistan hyvin, miten poikkesin muista tytöistä.
Tuollaiset hame + pitkikset -viritelmät tuli joskus ysärin alussa. Muistan kun ne näytti todella kummalta. Eka kuva ei tunnu tutulta. Pinkin värin muistan kyllä olleen pikkutytöillä suosiossa joskus 80-luvun lopussa. Toisaalta meidän luokalla oli tuolloin poika, joka käytti ainoastaan pinkkejä paitoja (hetero ja muutenkaan ei mikään erikoinen, piti vain väristä). Noissa muissa kuvissa ainoa mikä ei olisi voinut olla kummalla sukupuolella vain ovat hameet. Vai mikä sinusta noissa on tyttömäistä?
Tällä logiikalla ainoa tyttöjen vaate, mitä nykypoika ei voisi käyttää on hameet. Joten mikä on nyt toisin?
Papatteja tosiaan myytiin pikkulapsille. Joistain rautakaupoista sain 11- 12 vuotiaana kiinanpommeja ja "heinäsirkkoja" myös.
Näillä kovemmilla pommeilla oli 15v ikäraja.
Mummolassa serkun kanssa kerran pyöräiltiin 20km ostamaan kiinalaisia ja heinäsirkkoja.
Ensimmäisessä rautakaupassa ei myyty kuin papatteja vedoten ikäämme.
Näitä pommeja sitten käytimme sotaleikeissämme.
Ritsoilla ammuskelimme vihreillä kävyillä tai pikkukivillä toisiamme ja heittelimme "käsikranaatteja".
Ihmetys oli suuri, kun sala-ampuja alkoi nasautella käpyjä takaraivoon.
Eno oli salaa liittynyt leikkiin 😆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä yritetään taas vääristellä historiaa, kuvateksti väittää että tältä "yläkoulu" näytti aikoinaan, porukka luokassa muka aina Commodore 64:n ympärille kokoontuneena, ei pidä paikkaansa. Alempi toinen kuva kyllä kuvastaa paremmin totuutta.
Koulun nimikin on väärin, me ei oltu missään ala- tai yläkoulussa, vaan ala- tai yläASTEELLA!!
Kun aina puhutaan, että millä vuosikymmenillä on olleet millaisetkin vaatteet, ja naureskellaan, että (muka) kasarilla pukeuduttiin hassusti, niin tuossa nyt on yläkuvassa tyypilliset 80-luvun vaatteet (olisiko vuosikymmenen alkupuolelta) ja vastaavasti alemmassa kuvassa on 70-luvun kouluvaatetusta.
Mummo-sarjassa on lapsilla sellaiset vaatteet mitkä 80-luvun lapsilla oikeasti oli. (Mummo itse taas on tarkoituksella puettu hassusti, hänellä on ruman värinen pikeepaita , 70-luvun hame sekä päässä pipo, joka oli tosi junttia kasarilla. Entisajan ihmisillä oli kyllä usein tapana käyttää mielellään päähineitä, mitä taas kasarilla nuoriso ei tehnyt kuin pakon edessä.) Aikuisilla on sarjassa aika normaalit vaatteet, jotain huvittaviakin.
Yleensäkin kasarilla ihmisillä oli arkena ihan sellaiset vaatteet mitä voisi käyttää nytkin, joitain harvoja yksityiskohtia lukuunottamatta kuten paksut valkeat, nilkoista raidalliset tennissukat nahka-avokkaissa. Värit vain olivat iloisemmat kuin nykyään. Sen sijaan 70-luvun arkivaatteet olivat tosi kummallisia.
80-luvun muoti oli tosi siveää, väljät vaatteet ja korkeat kaula-aukot. Jotkut juhlavaatteet oli kopioitu jostain vuosisadan alusta, korkeat pitsikaulukset ja pitsimiehustat. Väljyys oli kai vastareaktio 70-luvun liian tiukoille vaatteille. Sen sijaan jotain 70-luvun unisex-muodista oli vielä olemassa. Semmoista että tytöt ja pojat olisi puettu arkena tiukasti eri lailla pidettiin vähän menneen maailman tyylinä. Juhlina kyllä siihen palattiin. Oli silti 70-80 luvulla tuotteissa muka "tyttöväri" ja "poikaväri", jotka olivat kirkkaan punainen ja sininen, mutta kuitenkin pojilla oli myös paljon punaisia ja tytöillä sinisiä vaatteita. Hameita ei kyllä pojilla ollut.
Vaatteista en kyllä mitään ymmärrä, mutta Commodore 64:sta päätellen kuva lienee tosiaankin 80-luvun alkupuolelta. Kuusnelonenhan tuli myyntiin 1982, täyttää tänä vuonna muuten 40 vuotta :)
Itse olin yläasteiässä vasta 80-luvun loppupuolella, silloin ATK tunneilla ei ainakaan meillä ollut Commodore 64:sia, siihen mennessä oli jo Amiga 500:nkin esitelty. Tosin ensialkuun oli vielä jotkut vanhat Kompis koneet CP/M käyttöjärjestelmällä, mutta sitten tuli ihan tuliterät Nokian MikroMikot MS-Dos käyttöjärjestelmällä :)
Pikkulapsille myytiin papatteja ja lottokuponkeja (jotka oli kalkeerauspaperilla varustettuja ja jätettävä keskiviikkoon mennessä, jos mieli lauantain arvontaan).
Kauppojen tuotteissa oli hintalaput, jotka kassa naputteli.
Kasvisruokaa (eettisistä syistä) saadakseen oli käytävä kouluterveydenhoitajan juttusilla ja sen jälkeen koululääkärin juttusilla, jotta sai mielenterveysongelmamerkinnän ja sen kasvisruoan.