Lue keskustelun säännöt.
Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.
Kommentit (2913)
Vierailija kirjoitti:
Koska jos se toinen oli ensin soittanut, puhelu katkesi vasta sitten, kun siellä päässä suljettiin luuri.
kyllä toi totta oli..tein noin aina kun vastasin olohuoneessa puhelimeen ja se oli mulle. sanoin oota , laitoin kiinni ja menin huoneeseeni puhumaan toisesta puhelimesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lankapuhelimet! Kerran kaveri soitti meille ja jätti puhelun jälkeen puhelimen vahingossa auki. Mun piti fillaroida kaverille ja pyytää laittamaan luuri kiinni, että saatiin soitettua mummulle.
?
Miksette laskeneet omaa luurianne vaan alas ja katkaisseet puhelua?Eikös linja jäänyt auki jos soittanut osapuoli ei sulkenut luuria
Ei tietenkään jäänyt. Olen kyllä kuullut tuon luulon joltain muultakin ja ihmettelin, että ei taida olla tekniikka ihan hallussa.
Jäi
joskus kun vanhemmat oli jossai viikonlopun ja pidettiin bileet meillä ni kaverit(ja kaljaa jne tietty kans hommattiin) toi leffoja..meil ei ollu videoita ni arrältä sai movie boxin..muisten sen et usein oli sillee et sen sai ilmasiks jos tietyn verran leffoja vuokras, mut jos oli paskoja leffoja hyllyil vaa ja oli niit kaverin tuomii ni sen pysty vuokraa pelkästäänkin ja se tuli halvemmaks ku se et ois ottanu 2 paskaa leffaa..
Michael Jackson ja Thriller teki vaikutuksen musiikillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lentokoneiden takaosassa oli tupakointiosasto. Sieltä se kamala käry levisi joka paikkaan.
Muutenkin tupakka paloi joka paikassa. Inhosin sitä lapsena niin paljon. Onneksi kotona ei tupakoitu ja vietimme lähinnä aikaa ihmisten kanssa; jotka eivät polttaneet. Mutta esim. Isäni työpaikka oli aivan savun peitossa.
Mun isä poltti kotona sisällä ku oltiin siskon kanssa lapsia. Siis kotona. Sisällä. Tupakkaa.
Koneessa sai vielä 90-luvun alussa polttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi kotona polttaminen ihan hirveetä, muistan itse kuinka vaatteet haisivat kun tuli kylästä.
näin oli kirjoitti:
meille annettiin polion estoksi sokeriplat
ja toivottavstin olisi rokotettu, moni ärsii vieläkin siitä, että sai taudit
Se rokote oli ystävä hyvä siinä sokeripalassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä yritetään taas vääristellä historiaa, kuvateksti väittää että tältä "yläkoulu" näytti aikoinaan, porukka luokassa muka aina Commodore 64:n ympärille kokoontuneena, ei pidä paikkaansa. Alempi toinen kuva kyllä kuvastaa paremmin totuutta.
Koulun nimikin on väärin, me ei oltu missään ala- tai yläkoulussa, vaan ala- tai yläASTEELLA!!
Kun aina puhutaan, että millä vuosikymmenillä on olleet millaisetkin vaatteet, ja naureskellaan, että (muka) kasarilla pukeuduttiin hassusti, niin tuossa nyt on yläkuvassa tyypilliset 80-luvun vaatteet (olisiko vuosikymmenen alkupuolelta) ja vastaavasti alemmassa kuvassa on 70-luvun kouluvaatetusta.
Mummo-sarjassa on lapsilla sellaiset vaatteet mitkä 80-luvun lapsilla oikeasti oli. (Mummo itse taas on tarkoituksella puettu hassusti, hänellä on ruman värinen pikeepaita , 70-luvun hame sekä päässä pipo, joka oli tosi junttia kasarilla. Entisajan ihmisillä oli kyllä usein tapana käyttää mielellään päähineitä, mitä taas kasarilla nuoriso ei tehnyt kuin pakon edessä.) Aikuisilla on sarjassa aika normaalit vaatteet, jotain huvittaviakin.
Yleensäkin kasarilla ihmisillä oli arkena ihan sellaiset vaatteet mitä voisi käyttää nytkin, joitain harvoja yksityiskohtia lukuunottamatta kuten paksut valkeat, nilkoista raidalliset tennissukat nahka-avokkaissa. Värit vain olivat iloisemmat kuin nykyään. Sen sijaan 70-luvun arkivaatteet olivat tosi kummallisia.
80-luvun muoti oli tosi siveää, väljät vaatteet ja korkeat kaula-aukot. Jotkut juhlavaatteet oli kopioitu jostain vuosisadan alusta, korkeat pitsikaulukset ja pitsimiehustat. Väljyys oli kai vastareaktio 70-luvun liian tiukoille vaatteille. Sen sijaan jotain 70-luvun unisex-muodista oli vielä olemassa. Semmoista että tytöt ja pojat olisi puettu arkena tiukasti eri lailla pidettiin vähän menneen maailman tyylinä. Juhlina kyllä siihen palattiin. Oli silti 70-80 luvulla tuotteissa muka "tyttöväri" ja "poikaväri", jotka olivat kirkkaan punainen ja sininen, mutta kuitenkin pojilla oli myös paljon punaisia ja tytöillä sinisiä vaatteita. Hameita ei kyllä pojilla ollut.
80-luvulla ei ollut mitkään kirkkaan punaiset tai siniset tyttöjen tai poikien muotivärejä pelkästään vaan tytöillä oli myös kaikki pastellivärit, keltainen ja mikä milloinkin. Välillä tuli muotiin metalliset "avaruusvärit". Itselläni oli vaaleanpunaisia vaatteita useammassakin koulu- ja päiväkotikuvassa. Poikien värimaailma oli aika synkeä.
Se kirkkaanpunainen oli 70-80 -luvulla, eli lähinnä 80-luvun alkuvuosina. Olin kohderyhmää. Juu, oli silloin pinkkiäkin, mutta ei niin kuin nykyään, että tytön vaihtoehto on AINA pinkki. Ja sitähän juuri nimenomaan sanoin, että silloin oli vähemmän tyttöjen ja poikien vaatteiden jakoa sukupuolen mukaan ja monipuolisempi värimaailma. Sitten myöhemmin 80-luvulla oli muotia juuri pinkki ja mintunvihreä.
Tuota poikien värimaailman synkeyttä en havainnut, pikemminkin nykyään minusta pojille on vain tylsän värisiä vaatteita.
Kyllä 80-luvulla oli selvä jako tyttöjen ja poikien vaatteisiin jotain verkkareita lukuunottamatta. Muistan hyvin, sillä käytin äidin säästövimman takia isoveljen vaatteita ja sain hävetä sen takia.
No ei se ollut niin selvä kuin nyt tai 60-luvulla, mutta selvempi kuin 70-luvulla. Varmaan mitä kauemmas mentiin 70-luvusta niin sitä enemmän alkoi tulla sukupuolijakoa taas takaisin vaatteisiin. Ja silloin seiskarillakaan esim. pojat ei käyttäneet mekkoa.
Jos sanon, että sukupuolijakoa ei ollut esim. väreissä, niin ei sitä pidä tulkita niin että pojat kulkivat prinsessamekossa. :)
Edelleenkin: vuonna 85 oli paljon täysin sukupuolineutraaleja vaatteita. Vaikka joku punainen ET-paita ja farkut. Kasarin lopussa tuli sitten pikkutytöille pastellivärejä, pinkkiä ja mintunvihreää. Itsellänikin oli silloin mintunväristä vaatetta, vaikken enää ihan lapsi ollut.
Nykyään on vaikeaa löytää sukupuolittamattomia lastenvaatteita ja väritkin on jotenkin ankeita. Pinkkiä tyrkytetään joka vaatekappaleeseen. :p Vaihtoehtona sille on joku synkkä väri hirviökuvalla.
Ihan samalla tavalla ne vaatteet oli sukupuolitettuja kuin nyt. Katso vaikka vanhoja Anttilan kuvastoja jos et usko. Täällä löytyy esimerkkejä 80-luvun muotikuvastosta https://fi.pinterest.com/pin/87257311508672480/
Itse olin se, joka käytti niitä isoveljen vaatteita, joten muistan hyvin, miten poikkesin muista tytöistä.
Tuollaiset hame + pitkikset -viritelmät tuli joskus ysärin alussa. Muistan kun ne näytti todella kummalta. Eka kuva ei tunnu tutulta. Pinkin värin muistan kyllä olleen pikkutytöillä suosiossa joskus 80-luvun lopussa. Toisaalta meidän luokalla oli tuolloin poika, joka käytti ainoastaan pinkkejä paitoja (hetero ja muutenkaan ei mikään erikoinen, piti vain väristä). Noissa muissa kuvissa ainoa mikä ei olisi voinut olla kummalla sukupuolella vain ovat hameet. Vai mikä sinusta noissa on tyttömäistä?
Trikoot ja trikoohame oli muotia kasarilla. Itsekukanenkin höysti vaatetusta milloin minkäkinlaisella vyöllä, huivilla. Olin yksi hevarityttö, joka pukeutui noin. Hanoitytöt myös pukeutui noin ja myös nahkahousuihin. Poissulkematta Dingo faneja. Juppitytöt pukeutui neon värisiin puseroihin. Vaaleanpunainen luomiväri oli in. Puhun aikakaudesta 1983-1986. Kiss, mötikät, wasp, sisterit, hanoi, bon jovi, europe ym.
...lisäys trikoot+trikoohameeseen, ne oli mustia.
Meidän kulmilla nuo käyttivät jätti-t-paitoja vyöllä. Dingofanien paidassa oli Japanin lippu, kun Nipallakin oli. Ensimmäisen hame + trikoot yhdistelmän näin jokseenkin 1990, kun saman koulun tyttö tuli bussipysäkille kirkkaankeltaiset pitkät kalsarit puolihameen alla, muistan sen elävästi.
Just mietin, että mikä se sana oli jota käytettiin niistä, joilla oli Lacosten paitaa, valkeita leveitä housuja ja purjehduskenkiä käyttävistä. No niitä kutsuttiin snobeiksi. (Jotkut kyllä vaihtoivat pukeutumistyyliä aika sujuvasti. Mutta kyllä tämmöisiä puhuttiin, että voiko snobi ja hevari seukata keskenään, kun ovat niin eri leiriä.)
Vaatteet on mun aatteet…!
Kommenttina tohon seukkaamisdilemmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ihanat ylisuuret gollegetakit, oli monen väristä ja ohutta gollegea. Oispa vieläkin.
Ne gollegekankaat oli puuvillaa eikä mitään polyesterisekoitetta ja ne ei nyppääntyneet yhtään.
Ompelin silloin lapsille lähes kaikki vaatteet, kun kankaat oli halpoja eikä lapset vaatineet mitään merkkitörkyä.Eivät ne olleet mitään "gollegea" vaan collegepaitoja ja collegetakkeja, joita myydään edelleen.
Ei olla äidinkielen tunnilla, enkä tarkoita college paitoja, vaan nimenomaan niitä yli suuria college takkeja. Ja mistähän niitä löytyy?
Ja 80- luvulla ei puututtu pikku seikkoihin mikä tuntuu nykyään olevan ihan trendi.
pikkuseikka on yhdyssana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pizzaa eikä mitään muutakaan ruokaa voinut tilata kotiin.
😂Eikä sellaieinen edes juolahtanut mieleen. Oli tarpeeksi mageeta kun pitserioista sai jänät foliossa mukaan.
kyllä pysty. muistan ku tilattiin joskus 1987 Highway Pizzasta (huihai-pizzeriaksi sitä kutsuttiin myös) Simonkylässä Vantaalla suoraan kaltseille mis juotiin kaljaa...ihan normisti niissä samoissa pahveissa ku nykyäänkin kaikki tilas kotiinsa niitä myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autoissa oli ns. ryyppy. Auton käynnistäminen ja ryypyn käyttäminen oli oma ohjelmanumeronsa.
Jos nyt aivan tarkkoja ollaan, niin 80-luvun autoissa kaasutinmoottoreissa oli joko käsi- tai automaattinen rikastin eli ryyppy. 80-luvulla alkoi yleistyä tietokoneohjatut polttoaineen ruiskutusjärjestelmätkin ja niissä tietysti käynnistys ei poikennut mitenkään tämän päivän autoista.
Dieselit tietysti erikseen hehkutuksineen. Kasarilla oli myös petroolikäyttöisiä autoja, mutta niistä en tiedä juuri mitään, muistan vain sen pakokaasun hajun, mikä ei ollut erityisen miellyttävä. Kaipa ne oli kaasarikoneita kuten vastaavat bensa-autotkin, esim. Saab 99 ja Talbot Horizon.
No meillä oli juuri Saabeja kolme kappaletta aikoinaan. Kaksi 96-mallia (syöksysämpylä) ja yksi 99. Kaikissa oli ryyppy (choke). Loistavia autoja, käynnistyivät aina ja veivät aina myös perille. Vankkoja autoja olivat myös, niillä olisi voinut ajaa läpi vaikka Berliinin muurista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-luvulla ei soiteltu kavereille vaan mentiin ovelta hakemaan/kysymään. Puhelin yleistyi koteihin 80- luvulla. Oli puhelin osakkeet ja ne makso 3500 markkaa. Iso summa rahaa. Ei saanu osaketta vähittäismaksuna.
Kyllä kaikilla kavreillakin oli kaupungissa puhelin jo 1970-luvulla mutta vielä 1980-luvun puolellakin sitä käytettiin ainoastaan poikkeustapauksessa sen sijaan että olisi menty ovelta kysymään.
Se vaan tuntui jotenkin idioottimaiselta soittaa ja kysyä puhelimessa että oletko kotona ja lähdetkö ulos kun sama asia selvisi ihan kasvotusten ovella.
Vielä 1980-luvulla naapurit ja samassa kaupungissa asuvat sukulaiset saattoivat pistäytyä kylään soittamatta. Vain jossain kauempana asuvat soittivat ja sopivat etukäteen, sama juttu tietenkin virallisempien juhlien kanssa
Aurinkolippa, oli punaista, sinistä ja keltaisia ainakin.
Maitopurkeista tehtiin ritariässän autoja.
Irwin oli hengissä.
Matti hyppäsi mäkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lacoste-paitaiset oli juppeja ( juppi), snobi -nimitystä en oo kuullut 1980- luvulla.
Juppihippipunkkari..
Hyvin harvalla nuorella oli omassa ensiasunnossaan puhelinta, vaikka kotona olisi ollutkin. Itsellä ei ollut koskaan nuorena puhelinta, kännykän hankin 1998, 27-vuotiaana. Se oli ensimmäinen oma puhelin.
Saab 96 tunnettiin nimellä pomminpuolikas! :), tai kanootti.
Menin maaseudulla päiväkotiin töihin 1986. Silloin sisarukset käyttivät luontevasti sisarustensa vaatteita, collegeasuja, pikkupojillakin sukkahousuja, talvihaalarit usein punaista+ sinistä (kävi kaikille). 1990- luvun alussa vähitellen muuttuivat niin, ettei isosiskon vaaleanpunaista ulkohaalaria rimpsuineen kukaan laittanut pikkuveljelle...
Esim.vuonna 1996 oli edullisimmista vaatteista vaikea löytää pojalle muuta kuin t.sinistä/mustaa monsterikuvioista collegeasua.
Käyttäjä41111 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pizzaa eikä mitään muutakaan ruokaa voinut tilata kotiin.
😂Eikä sellaieinen edes juolahtanut mieleen. Oli tarpeeksi mageeta kun pitserioista sai jänät foliossa mukaan.
kyllä pysty. muistan ku tilattiin joskus 1987 Highway Pizzasta (huihai-pizzeriaksi sitä kutsuttiin myös) Simonkylässä Vantaalla suoraan kaltseille mis juotiin kaljaa...ihan normisti niissä samoissa pahveissa ku nykyäänkin kaikki tilas kotiinsa niitä myös.
eiku ei ku ei pystynykkään.Toi homma meniki sillee et kaveri oli sen pitsäaijän hyvä kaveri ja ennakkoo ne oli sopinu et tuo yhen pizzan siihen ku vuoro päättyy...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietosanakirjat ja kirjasto, kun halusi tietää jotain tai jostain aiheesta. Meillä oli 20-osainen Fakta 2000 -sarja kovassa käytössä.
Ja sanakirjat! Itsekin tajusin ihan vasta viime muutossa heittää roskiin vanhat tiiliskivisanakirjat, lääkärikirjat ym. Ei niitä enää tarvitse kun on netti. Ihan turhaan olin niitäkin liikutellut joka muutossa viimeisen 20 vuotta, kun asiat vanhentuneet eikä niitä kukaan ikinä lukenut.
Minulle on edelleenkin nuo sanakirjat, ei vain raaski heittää pois
Tämä ero sukupolvien välillä on nimenomaan puhelimen suhteen aivan mieletön.
Itsellä ei ollut ensimmäisissä omissa asunnoissa edes lankapuhelinta. Oli lamakin niin edespäin.
Hankin ensimmäisen oman puhelimeni 27-vuotiaana, kännykän. Oma puhelin ei ollut silloin mikään iso juttu, en edes kaivannut sellaista nuorena. Soitin kiskasta jos oli pakko soittaa joskus noin kerran viikossa.
Nykyään kaikki ovat lärvi kiinni puhelimessa koko ajan.
ja jos ei ollut tota tarjousta päällä tai halus kattoo vaa kavereiden leffoja, niin sai vuokrata ton laitteen olikohan 20 markkaa/vrk vai 20 markkaa/vkonloppu..