Lue keskustelun säännöt.
Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.
Kommentit (2913)
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli Sinclair Spectrum vuonna 1983. Maksoi muistaakseni 1600 markkaa. Hommasin siihen erillisen mankan, jolla pystyi lataamaan tietsikkaan pelejä c-kasetilta.
Kuului sellainen vinkuva ääni, tai sinne päin... Viheltävä olisiko parempi?
Radiostahan tuli sellainen ohjelma kuin "silikoni". Siinä lähetettiin tuota vinkunaa muutamia minuutteja? kerrallaan, jota kasetille äänittämällä sai itselleen tallennettua pelin? :) Kaikenmoisia viritelmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aluksi yläasteen käyminen. Jalassa Beavers-farkut ja Adidas-lenkkarit. Samat farkut joka päivä koulussa. Polkupyörällä kouluun, ilman kypärää. Sitä ei ollut kellään. Jos jollain olisi ollut, hänet olisi lähes naurettu koulusta ulos.
Koulusta kotiin ja välipalaa syömään. Samalla oli kiva lukea Aku Ankkoja tai muita lehtiä.
Televisiossa oli harvoin hyvää ohjelmaa. Perjantai-iltaisin tuli Dallas. Perjantaina tein myös läksyt pois, että sain olla viikonlopun niiltä rauhassa.
Ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä. Kaikki läksyt luettiin kirjoista tai itse kirjoitetuista muistiinpanoista. Jokaista ainetta varten oli oma vihkonsa, johon jäljennettiin taululta tai opettajan sanelusta tekstiä. Myös läksyjä tehtiin vihkoihin, jos ei ollut tehtäväkirjaa erikseen.Kavereille soiteltiin kotoa lankapuhelimella. Jos oli sairastumisen takia poissa koulusta, joku koulukaveri soitti ja kertoi läksyt, tai sitten itse piti soittaa koulukaverille. Oli itsestäänselvää, että läksyjen tietoonsaamisesta piti huolehtia itse ja nimenomaan toisilta oppilailta kysymällä.
Muutenkin odotettiin oma-aloitteisuutta tosi paljon. Apua ja hyysäämistä ei ollut paljon tarjolla, oikeastaan mihinkään asiaan. Piti vaan pärjätä.
No nykyään on vielä vähemmän tarjolla apua ja hyysäämistä.
Pankeista ja vakuutuslaitoksista sai asiakaspalvelua ihan paikan päällä, ei tarvinnut mennä verkkoon omin päin, kun verkkopalveluja ei ollut. Hammaslääkäriltä olen kuullut, että kouluhammashoito toimi paremmin kuin nykyään, koululaisten hampaat tarkistettiin useammin, jotta mahdolliset ongelmat löydettiin mahdollisimman aikaisin. Työvoimatoimisto auttoi työpaikan löytämisessä, jos ei tärpännyt muuten.
Juuri tämä. Julkiset palveluthan nimenomaan oli parempia kasarilla. Nykyään se on raha, jolla saa palvelua.
Kontaktipuhelin nuorisolle. Lankapuhelimesta soitettiin yhteen kolmesta numerovaihtoehdosta ja sitten huhuiltiin, oliko paikalla ketään muuta. Yhtä aikaa pystyi olemaan muistaakseni kuusi samalla linjalla.
Vierailija kirjoitti:
Jos istuit ravintolassa ja huomasit kaverisi jossakin toisessa pöydässä ja olisit halunnut siirtyä samaan pöytään rupattelemaan, piti pyytää tarjoilijaa siirtämään oluesi/drinkkisi sinne kaverin pöytään. Itse sitä ei saanut kuljetella.
Ja pienemmissäkin kylissä oli se parempi ravintola, jossa oli portsari ottamassa takin ja hovimestari viemässä pöytään ynnä se tarjoilija, joka tosiaan vei lasin toiseen pöytään, jos tarvis oli.
Puhumattakaan siitä kauhistuksesta, että olisit itse kantanut juoman baaritiskiltä pöytään! Sitä ei baarista kannettu lainkaan pöytään kuin ihan erikoistapauksessa.
Jos halusit juoman baarissa, joit sen baarissa. Olikin tapana ottaa kaverien kanssa pöytä ja sitten myöhemmin shoppailla yksi siellä baarin puolella, katsastaa valikoimaa...
Tulin uskoon vuonna 1986. Se on ollut elämäni viisain ja tärkein ratkaisu . Joh. 3:16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Launtaisin kaupat meni kiinni jo iltakuudelta
Ja sunnuntaisin eivät olleet auki ollenkaan.
Ja miksi pitäisikään. Sunnuntai oli silloin sellainen mukava hiljentymispäivä. Kyllä yksi sellainenkin viikossa olla saa.
Eli et ole koskaan vuorotyötä tehnyt? Minun mielestäni puolestaan torstai voisi olla sellainen mukava hiljentymispäivä koska silloin minulla on vapaata monesti enemmän kun sunnuntaisin. Joskus taas ei niin hiljentymispäivä olisi tiistaille ihan kiva.
Kyllähän ihmisten yleinen elintaso on huomattavasti kohonnut 1980-luvusta. Keskiveroperheessä oli luultavasti yksi 24 tuuman väritelevisio olohuoneen nurkassa, yksi lankapuhelin yhteiskäytössä, .
Sotket aika iloisesti jonkun nurkista löytyvän elektroniikkaromun määrän elintasoon elämänlaadusta nyt puhumattakaan.
1980-luvulla oli itsestäänselvyys että työläispariskunnallakin oli jatkuva vakituinen työsuhde jonka palkalla pystyi isommissakin kaupungeissa ostamaan ja maksamaan 10 vuodessa omakseen rintamamiestalon alueelta johon tänään yltää lääkäripariskunta puolen miljoonan velat niskassaan.
Yksi asia jota tänään ei saa edes rahalla oli se yleinen, suurimpiin kaupunkeihin uöottunut turvallisuus Eila Kännön turvatessa isänmaan rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
80- luvun autoista, kun edellinen juuttui sensuuriin jostain käsittämättömästä syystä:
Jos hankit ensiauton kasarilla, oli se todennäköisesti valmistettu 70- luvulla. Autojen elinkaari oli lyhyempi, moni uutena edullinen auto poistettiin liikenteestä jo 10v kulutua.
Käsirikastin saattoi olla aika vekkuli käsiteltävä, jos rikastimen(ryypyn) unohti päälle, moottori tukehtui bensaan.
Kaasutinmoottoriset ja virranjakajalla varustetut autot olivat toivottomia talvikeleillä.
Aina sai olla henki kurkussa jännittämässä lähteekö auto pakkasella käyntiin ja käynnistys vaati mystisiä rituaaleja joihin joko kuului kaasupolkimen pumppaus tai sitten siihen ei saanut koskea sillä tulpat kastuvat.
Vaikka auto lähtikin käyntiin, se saattoi hyytyä kesken ajon kovalla pakkasella kun kosteus jäätyi kaasuttimen kurkkuun ellei muistanut kaataa jäänestoa polttoaineeseen.
Myös isoon lätäkköön osuminen saattoi kastella virranjakajan jolloin matkan jatkuminen vaati sen kuivaamista.
Minun eka auto oli juurikin tuollainen. Siinä oppi naisenakin autosta paljon. Ja ovien lukot oli aika usein jäässä talvella jossei ollut muistanut suojata, en muista enää millä.
Vierailija kirjoitti:
Kirjeenvaihtoystävät. "Varma vastaus fotonsa lähettäneille". Ja Nuorten sävellahja lauantaisin klo 16.
Ja toinen vakijuttu noissa kirjeenvaihtoilmoituksissa oli: "Rillipäät ja läskit älkööt vaivautuko"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä yritetään taas vääristellä historiaa, kuvateksti väittää että tältä "yläkoulu" näytti aikoinaan, porukka luokassa muka aina Commodore 64:n ympärille kokoontuneena, ei pidä paikkaansa. Alempi toinen kuva kyllä kuvastaa paremmin totuutta.
Koulun nimikin on väärin, me ei oltu missään ala- tai yläkoulussa, vaan ala- tai yläASTEELLA!!
Kun aina puhutaan, että millä vuosikymmenillä on olleet millaisetkin vaatteet, ja naureskellaan, että (muka) kasarilla pukeuduttiin hassusti, niin tuossa nyt on yläkuvassa tyypilliset 80-luvun vaatteet (olisiko vuosikymmenen alkupuolelta) ja vastaavasti alemmassa kuvassa on 70-luvun kouluvaatetusta.
Mummo-sarjassa on lapsilla sellaiset vaatteet mitkä 80-luvun lapsilla oikeasti oli. (Mummo itse taas on tarkoituksella puettu hassusti, hänellä on ruman värinen pikeepaita , 70-luvun hame sekä päässä pipo, joka oli tosi junttia kasarilla. Entisajan ihmisillä oli kyllä usein tapana käyttää mielellään päähineitä, mitä taas kasarilla nuoriso ei tehnyt kuin pakon edessä.) Aikuisilla on sarjassa aika normaalit vaatteet, jotain huvittaviakin.
Yleensäkin kasarilla ihmisillä oli arkena ihan sellaiset vaatteet mitä voisi käyttää nytkin, joitain harvoja yksityiskohtia lukuunottamatta kuten paksut valkeat, nilkoista raidalliset tennissukat nahka-avokkaissa. Värit vain olivat iloisemmat kuin nykyään. Sen sijaan 70-luvun arkivaatteet olivat tosi kummallisia.
80-luvun muoti oli tosi siveää, väljät vaatteet ja korkeat kaula-aukot. Jotkut juhlavaatteet oli kopioitu jostain vuosisadan alusta, korkeat pitsikaulukset ja pitsimiehustat. Väljyys oli kai vastareaktio 70-luvun liian tiukoille vaatteille. Sen sijaan jotain 70-luvun unisex-muodista oli vielä olemassa. Semmoista että tytöt ja pojat olisi puettu arkena tiukasti eri lailla pidettiin vähän menneen maailman tyylinä. Juhlina kyllä siihen palattiin. Oli silti 70-80 luvulla tuotteissa muka "tyttöväri" ja "poikaväri", jotka olivat kirkkaan punainen ja sininen, mutta kuitenkin pojilla oli myös paljon punaisia ja tytöillä sinisiä vaatteita. Hameita ei kyllä pojilla ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroja 80-luvun ja nykypäivän välillä.
80-luvulla leikittiin ja pelailtiin paljon ulkona. Nykyään lapset on mieluummin sisällä.
Televisiota katsottiin kaikki yhdessä. Lapsetkin katsoi vanhempien kanssa samat Napakympit ja Kymppitonnit. Nykyään kaikki katsovat ohjelmia omista ruuduistaan omissa tiloissaan.
Lauantaisin koko perhe kävi yhdessä saunassa. Nykyään kaikki käyvät saunassa omia aikojaan tai ovat käymättä.
Koulussa oltiin verkkareissa ja farkut oli jo juhlavaate. Nykyään jo pienetkin lapset on tarkkoja tyylikkäästi ja laadukkaasta pukeutumisesta.
Aina syötiin kotiruokaa, ravintoloissa ehkä juhlapäivinä. Nykyään tulee syötyä arkisin ulkona ja juhlahetkinä kokataan kotona.
Lapset leikkivät omia leikkejään, vanhemmat touhusivat vain harvoin lasten kanssa. Nykyään vanhemmat ovat lasten viihdytysjoukkoja ja ohjelmatoimistoja.
80-luvulla kaikilla oli kova kuri, pellossa kasvaneet oli harvinaisuuksia. Nykyään vain harvoilla on enää preussilainen kuri kotona.
Limsat, sipsit, karkit kuului vain juhlahetkiin, nykyään ne on "arkipäivää"
Lapset urheili ja harrasteli paljon keskenään vapaa-ajalla. Nykyään kaikki harrastaa jossain urheiluseurassa, jos harrastaa.
Pitkillä automatkoilla oli aina eväät, silloin ei ollut ABC:tä.
Monet tupakoi autossa ja kotona sisällä. Nykyään niin tekee enää tosi harva.
Koulusta tuli läksyä joka päivä, nykyään voi mennä montakin päivää, että läksyä ei tule.
Opettaja oli auktoriteetti, jota toteltiin. Ei enää.
Lapset ei tienneet maailman menosta, teknologiasta tai yhteiskunnallisista asioista paljoakaan. Nykyään jo hyvin nuoret osaa käyttää nettiä, seurata ympärillämme tapahtuvia asioita jne., ovat sivistyneempiä.
Lapset ja nuoret olivat pidempään lapsia eikä heitä kohtaan asetettu sellaisia odotuksia kuin nykyään. Tänä päivänä jo hyvin nuoret stressaantuvat ja ottavat paineita koulun käynnistä ja jatko-opinnoista.
Raha ei näytellyt suurta roolia lasten elämässä. Pari markkaa karkkipäivänä ja teineille 20 markkaa kuukausirahaa oli iso raha. Nykyään teineillä on pankkitunnukset, Mobilepayt ja pankkikortit ja rahaa saatetaan käyttää satoja euroja kuussa. Kun omassa lapsuudessa sai 10-v lahjaa sen 10 markkaa ja suklaalevyn, on se nykyään kännykkä tai 1000 euroa rahaa tilille.
80-luvulla vapaa-aikana ei ollut kiire. Vanhemmat oli töissä 8-16 ja illat oli rauhallista kotiaikaa. Nykyään, ainaki molemmat vanhemmat tekee töitä kelloon katsomatta+ kotityöt ja harrastukset siihen päälle. Aina on kiire johonkin.
Omassa lapsuudessa ei lomilla juuri matkusteltu kuin Suomessa. Ulkomaanreissut Kanarialle olivat harvinaisuus. Nykyään pyritään aina käymään jossain kun on yhteistä lomaa ( paitsi tietysti nyt korona-aikana)
Minä muistan farkut olleen koulussa valtaosalla. Kun menin yläasteelle 90-luvun vaihteessa verkkareissa kouluun tulevia pidettiin vähän jälkeenjääneinä.
80-luvun lopussa yläasteella hyvin tavallinen kouluasu tytöillä oli pastelliväriset gollegehousut, minulla i kyllä tainnut ikinä olla. Niiden kanssa jotkut käyttivät leveää solkivyötä. Hevareilla ja vastaavilla saattoi olla koulussa kiiltävät trikoohousut, mutta se oli jo vähän erikoisempaa. Sanalla "verkkari" ymmärrettiin silloin jotain 70-luvun muinaisaikaista junttiverryttelyasua, mutta gollegekangas oli muotia.
https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/julkkikset/nain-ressu-redfordin-tyyl…
Salihousuissa eli isokuvioisissa löysissä gollegehousuissa saattoi hyvin käydä muuallakin kuin salilla, joskin ne eivät olleet silloinkaan kaikkien suosiossa. Oma mummonikin painoi kesällä ulkona salihousuissa.
Farkut eivät koskaan menneet pois muodista, mutta jossain vaiheessa oli pari vuotta kun koulussa oli enemmän kaikkia muita housuja. Muistan sen siitä, kun mietin että olisi kiva vaihteeksi ostaa siniset farkut. Minulla taisi olla silloin jotain kangashousuja ja samettifarkkuja.
Sitten oli sellaisia löysiä farkkuja, joissa oli trikoinen nilkkaosa ja usein kangaskaistale sivusaumassa ylhäältä alas asti. Yleinen farkkumalli oli myös porkkana, joka oli korkeavyötäröinen, lahkeista kapeneva. sinisissä farkuissa oli muotia vaaleaksi pesty kangas.
Jupeilla oli leveät valkeat kangashousut. Punkkareilla ja vastaavilla rokkityypeillä oli mustat, raidalliset tai värikkäät pillihousut, joissa oli niittejä sivusaumoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pohjois-Karjalan peräkylälle tuli kioski, josta sai hampurilaisia jo 1980. Niistä ei tullut heti yhtä suosittua kuin perinteisistä grilliruuista. Söin kunnon pizzan ehkä 1987, kaupoissa oli jo paljon aikaisemmin pizzoja. Broilerisuikaleita ei ollut. Tein risottoa pilkkomalla broilerin koipia. Muistan kun suomalaiset miehet ihalivat kolmoissivun tyttöä Samantha Foxia. Foxilla ei ollu silikoneja. Foxin pahimmalta kilpailijalla Sabrinalla taisi olla. Sikarit olivat harvinaisuus, eikä rintoja edes näkynyt kunnolla jättiläisten collegojen ja paitapuseroiden alta.
Meille opetettiin kotitaloudessa yläasteella pitsan teko jo 1981
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä yritetään taas vääristellä historiaa, kuvateksti väittää että tältä "yläkoulu" näytti aikoinaan, porukka luokassa muka aina Commodore 64:n ympärille kokoontuneena, ei pidä paikkaansa. Alempi toinen kuva kyllä kuvastaa paremmin totuutta.
Koulun nimikin on väärin, me ei oltu missään ala- tai yläkoulussa, vaan ala- tai yläASTEELLA!!
Kun aina puhutaan, että millä vuosikymmenillä on olleet millaisetkin vaatteet, ja naureskellaan, että (muka) kasarilla pukeuduttiin hassusti, niin tuossa nyt on yläkuvassa tyypilliset 80-luvun vaatteet (olisiko vuosikymmenen alkupuolelta) ja vastaavasti alemmassa kuvassa on 70-luvun kouluvaatetusta.
Mummo-sarjassa on lapsilla sellaiset vaatteet mitkä 80-luvun lapsilla oikeasti oli. (Mummo itse taas on tarkoituksella puettu hassusti, hänellä on ruman värinen pikeepaita , 70-luvun hame sekä päässä pipo, joka oli tosi junttia kasarilla. Entisajan ihmisillä oli kyllä usein tapana käyttää mielellään päähineitä, mitä taas kasarilla nuoriso ei tehnyt kuin pakon edessä.) Aikuisilla on sarjassa aika normaalit vaatteet, jotain huvittaviakin.
Yleensäkin kasarilla ihmisillä oli arkena ihan sellaiset vaatteet mitä voisi käyttää nytkin, joitain harvoja yksityiskohtia lukuunottamatta kuten paksut valkeat, nilkoista raidalliset tennissukat nahka-avokkaissa. Värit vain olivat iloisemmat kuin nykyään. Sen sijaan 70-luvun arkivaatteet olivat tosi kummallisia.
80-luvun muoti oli tosi siveää, väljät vaatteet ja korkeat kaula-aukot. Jotkut juhlavaatteet oli kopioitu jostain vuosisadan alusta, korkeat pitsikaulukset ja pitsimiehustat. Väljyys oli kai vastareaktio 70-luvun liian tiukoille vaatteille. Sen sijaan jotain 70-luvun unisex-muodista oli vielä olemassa. Semmoista että tytöt ja pojat olisi puettu arkena tiukasti eri lailla pidettiin vähän menneen maailman tyylinä. Juhlina kyllä siihen palattiin. Oli silti 70-80 luvulla tuotteissa muka "tyttöväri" ja "poikaväri", jotka olivat kirkkaan punainen ja sininen, mutta kuitenkin pojilla oli myös paljon punaisia ja tytöillä sinisiä vaatteita. Hameita ei kyllä pojilla ollut.
80-luvulla ei ollut mitkään kirkkaan punaiset tai siniset tyttöjen tai poikien muotivärejä pelkästään vaan tytöillä oli myös kaikki pastellivärit, keltainen ja mikä milloinkin. Välillä tuli muotiin metalliset "avaruusvärit". Itselläni oli vaaleanpunaisia vaatteita useammassakin koulu- ja päiväkotikuvassa. Poikien värimaailma oli aika synkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä yritetään taas vääristellä historiaa, kuvateksti väittää että tältä "yläkoulu" näytti aikoinaan, porukka luokassa muka aina Commodore 64:n ympärille kokoontuneena, ei pidä paikkaansa. Alempi toinen kuva kyllä kuvastaa paremmin totuutta.
Koulun nimikin on väärin, me ei oltu missään ala- tai yläkoulussa, vaan ala- tai yläASTEELLA!!
Kun aina puhutaan, että millä vuosikymmenillä on olleet millaisetkin vaatteet, ja naureskellaan, että (muka) kasarilla pukeuduttiin hassusti, niin tuossa nyt on yläkuvassa tyypilliset 80-luvun vaatteet (olisiko vuosikymmenen alkupuolelta) ja vastaavasti alemmassa kuvassa on 70-luvun kouluvaatetusta.
Mummo-sarjassa on lapsilla sellaiset vaatteet mitkä 80-luvun lapsilla oikeasti oli. (Mummo itse taas on tarkoituksella puettu hassusti, hänellä on ruman värinen pikeepaita , 70-luvun hame sekä päässä pipo, joka oli tosi junttia kasarilla. Entisajan ihmisillä oli kyllä usein tapana käyttää mielellään päähineitä, mitä taas kasarilla nuoriso ei tehnyt kuin pakon edessä.) Aikuisilla on sarjassa aika normaalit vaatteet, jotain huvittaviakin.
Yleensäkin kasarilla ihmisillä oli arkena ihan sellaiset vaatteet mitä voisi käyttää nytkin, joitain harvoja yksityiskohtia lukuunottamatta kuten paksut valkeat, nilkoista raidalliset tennissukat nahka-avokkaissa. Värit vain olivat iloisemmat kuin nykyään. Sen sijaan 70-luvun arkivaatteet olivat tosi kummallisia.
80-luvun muoti oli tosi siveää, väljät vaatteet ja korkeat kaula-aukot. Jotkut juhlavaatteet oli kopioitu jostain vuosisadan alusta, korkeat pitsikaulukset ja pitsimiehustat. Väljyys oli kai vastareaktio 70-luvun liian tiukoille vaatteille. Sen sijaan jotain 70-luvun unisex-muodista oli vielä olemassa. Semmoista että tytöt ja pojat olisi puettu arkena tiukasti eri lailla pidettiin vähän menneen maailman tyylinä. Juhlina kyllä siihen palattiin. Oli silti 70-80 luvulla tuotteissa muka "tyttöväri" ja "poikaväri", jotka olivat kirkkaan punainen ja sininen, mutta kuitenkin pojilla oli myös paljon punaisia ja tytöillä sinisiä vaatteita. Hameita ei kyllä pojilla ollut.
80-luvulla ei ollut mitkään kirkkaan punaiset tai siniset tyttöjen tai poikien muotivärejä pelkästään vaan tytöillä oli myös kaikki pastellivärit, keltainen ja mikä milloinkin. Välillä tuli muotiin metalliset "avaruusvärit". Itselläni oli vaaleanpunaisia vaatteita useammassakin koulu- ja päiväkotikuvassa. Poikien värimaailma oli aika synkeä.
Se kirkkaanpunainen oli 70-80 -luvulla, eli lähinnä 80-luvun alkuvuosina. Olin kohderyhmää. Juu, oli silloin pinkkiäkin, mutta ei niin kuin nykyään, että tytön vaihtoehto on AINA pinkki. Ja sitähän juuri nimenomaan sanoin, että silloin oli vähemmän tyttöjen ja poikien vaatteiden jakoa sukupuolen mukaan ja monipuolisempi värimaailma. Sitten myöhemmin 80-luvulla oli muotia juuri pinkki ja mintunvihreä.
Tuota poikien värimaailman synkeyttä en havainnut, pikemminkin nykyään minusta pojille on vain tylsän värisiä vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä yritetään taas vääristellä historiaa, kuvateksti väittää että tältä "yläkoulu" näytti aikoinaan, porukka luokassa muka aina Commodore 64:n ympärille kokoontuneena, ei pidä paikkaansa. Alempi toinen kuva kyllä kuvastaa paremmin totuutta.
Koulun nimikin on väärin, me ei oltu missään ala- tai yläkoulussa, vaan ala- tai yläASTEELLA!!
Kun aina puhutaan, että millä vuosikymmenillä on olleet millaisetkin vaatteet, ja naureskellaan, että (muka) kasarilla pukeuduttiin hassusti, niin tuossa nyt on yläkuvassa tyypilliset 80-luvun vaatteet (olisiko vuosikymmenen alkupuolelta) ja vastaavasti alemmassa kuvassa on 70-luvun kouluvaatetusta.
Mummo-sarjassa on lapsilla sellaiset vaatteet mitkä 80-luvun lapsilla oikeasti oli. (Mummo itse taas on tarkoituksella puettu hassusti, hänellä on ruman värinen pikeepaita , 70-luvun hame sekä päässä pipo, joka oli tosi junttia kasarilla. Entisajan ihmisillä oli kyllä usein tapana käyttää mielellään päähineitä, mitä taas kasarilla nuoriso ei tehnyt kuin pakon edessä.) Aikuisilla on sarjassa aika normaalit vaatteet, jotain huvittaviakin.
Yleensäkin kasarilla ihmisillä oli arkena ihan sellaiset vaatteet mitä voisi käyttää nytkin, joitain harvoja yksityiskohtia lukuunottamatta kuten paksut valkeat, nilkoista raidalliset tennissukat nahka-avokkaissa. Värit vain olivat iloisemmat kuin nykyään. Sen sijaan 70-luvun arkivaatteet olivat tosi kummallisia.
80-luvun muoti oli tosi siveää, väljät vaatteet ja korkeat kaula-aukot. Jotkut juhlavaatteet oli kopioitu jostain vuosisadan alusta, korkeat pitsikaulukset ja pitsimiehustat. Väljyys oli kai vastareaktio 70-luvun liian tiukoille vaatteille. Sen sijaan jotain 70-luvun unisex-muodista oli vielä olemassa. Semmoista että tytöt ja pojat olisi puettu arkena tiukasti eri lailla pidettiin vähän menneen maailman tyylinä. Juhlina kyllä siihen palattiin. Oli silti 70-80 luvulla tuotteissa muka "tyttöväri" ja "poikaväri", jotka olivat kirkkaan punainen ja sininen, mutta kuitenkin pojilla oli myös paljon punaisia ja tytöillä sinisiä vaatteita. Hameita ei kyllä pojilla ollut.
80-luvulla ei ollut mitkään kirkkaan punaiset tai siniset tyttöjen tai poikien muotivärejä pelkästään vaan tytöillä oli myös kaikki pastellivärit, keltainen ja mikä milloinkin. Välillä tuli muotiin metalliset "avaruusvärit". Itselläni oli vaaleanpunaisia vaatteita useammassakin koulu- ja päiväkotikuvassa. Poikien värimaailma oli aika synkeä.
Se kirkkaanpunainen oli 70-80 -luvulla, eli lähinnä 80-luvun alkuvuosina. Olin kohderyhmää. Juu, oli silloin pinkkiäkin, mutta ei niin kuin nykyään, että tytön vaihtoehto on AINA pinkki. Ja sitähän juuri nimenomaan sanoin, että silloin oli vähemmän tyttöjen ja poikien vaatteiden jakoa sukupuolen mukaan ja monipuolisempi värimaailma. Sitten myöhemmin 80-luvulla oli muotia juuri pinkki ja mintunvihreä.
Tuota poikien värimaailman synkeyttä en havainnut, pikemminkin nykyään minusta pojille on vain tylsän värisiä vaatteita.
Jos et ole huomannut, nykyään on ihan yhtä lailla muunkin värisiä tyttöjen vaatteita kuin pinkkejä. Ihme kuvitelma, ettei muuta ole kuin kaikkea on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä yritetään taas vääristellä historiaa, kuvateksti väittää että tältä "yläkoulu" näytti aikoinaan, porukka luokassa muka aina Commodore 64:n ympärille kokoontuneena, ei pidä paikkaansa. Alempi toinen kuva kyllä kuvastaa paremmin totuutta.
Koulun nimikin on väärin, me ei oltu missään ala- tai yläkoulussa, vaan ala- tai yläASTEELLA!!
Kun aina puhutaan, että millä vuosikymmenillä on olleet millaisetkin vaatteet, ja naureskellaan, että (muka) kasarilla pukeuduttiin hassusti, niin tuossa nyt on yläkuvassa tyypilliset 80-luvun vaatteet (olisiko vuosikymmenen alkupuolelta) ja vastaavasti alemmassa kuvassa on 70-luvun kouluvaatetusta.
Mummo-sarjassa on lapsilla sellaiset vaatteet mitkä 80-luvun lapsilla oikeasti oli. (Mummo itse taas on tarkoituksella puettu hassusti, hänellä on ruman värinen pikeepaita , 70-luvun hame sekä päässä pipo, joka oli tosi junttia kasarilla. Entisajan ihmisillä oli kyllä usein tapana käyttää mielellään päähineitä, mitä taas kasarilla nuoriso ei tehnyt kuin pakon edessä.) Aikuisilla on sarjassa aika normaalit vaatteet, jotain huvittaviakin.
Yleensäkin kasarilla ihmisillä oli arkena ihan sellaiset vaatteet mitä voisi käyttää nytkin, joitain harvoja yksityiskohtia lukuunottamatta kuten paksut valkeat, nilkoista raidalliset tennissukat nahka-avokkaissa. Värit vain olivat iloisemmat kuin nykyään. Sen sijaan 70-luvun arkivaatteet olivat tosi kummallisia.
80-luvun muoti oli tosi siveää, väljät vaatteet ja korkeat kaula-aukot. Jotkut juhlavaatteet oli kopioitu jostain vuosisadan alusta, korkeat pitsikaulukset ja pitsimiehustat. Väljyys oli kai vastareaktio 70-luvun liian tiukoille vaatteille. Sen sijaan jotain 70-luvun unisex-muodista oli vielä olemassa. Semmoista että tytöt ja pojat olisi puettu arkena tiukasti eri lailla pidettiin vähän menneen maailman tyylinä. Juhlina kyllä siihen palattiin. Oli silti 70-80 luvulla tuotteissa muka "tyttöväri" ja "poikaväri", jotka olivat kirkkaan punainen ja sininen, mutta kuitenkin pojilla oli myös paljon punaisia ja tytöillä sinisiä vaatteita. Hameita ei kyllä pojilla ollut.
80-luvulla ei ollut mitkään kirkkaan punaiset tai siniset tyttöjen tai poikien muotivärejä pelkästään vaan tytöillä oli myös kaikki pastellivärit, keltainen ja mikä milloinkin. Välillä tuli muotiin metalliset "avaruusvärit". Itselläni oli vaaleanpunaisia vaatteita useammassakin koulu- ja päiväkotikuvassa. Poikien värimaailma oli aika synkeä.
Se kirkkaanpunainen oli 70-80 -luvulla, eli lähinnä 80-luvun alkuvuosina. Olin kohderyhmää. Juu, oli silloin pinkkiäkin, mutta ei niin kuin nykyään, että tytön vaihtoehto on AINA pinkki. Ja sitähän juuri nimenomaan sanoin, että silloin oli vähemmän tyttöjen ja poikien vaatteiden jakoa sukupuolen mukaan ja monipuolisempi värimaailma. Sitten myöhemmin 80-luvulla oli muotia juuri pinkki ja mintunvihreä.
Tuota poikien värimaailman synkeyttä en havainnut, pikemminkin nykyään minusta pojille on vain tylsän värisiä vaatteita.
Kyllä 80-luvulla oli selvä jako tyttöjen ja poikien vaatteisiin jotain verkkareita lukuunottamatta. Muistan hyvin, sillä käytin äidin säästövimman takia isoveljen vaatteita ja sain hävetä sen takia.
Ala-asteella oli ihan ok antaa kaverille synttärilahjaksi n. 10 mk arvoinen lahja tai pelkkä 10 mk seteli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lentokoneiden takaosassa oli tupakointiosasto. Sieltä se kamala käry levisi joka paikkaan.
Muutenkin tupakka paloi joka paikassa. Inhosin sitä lapsena niin paljon. Onneksi kotona ei tupakoitu ja vietimme lähinnä aikaa ihmisten kanssa; jotka eivät polttaneet. Mutta esim. Isäni työpaikka oli aivan savun peitossa.
Mun isä poltti kotona sisällä ku oltiin siskon kanssa lapsia. Siis kotona. Sisällä. Tupakkaa.
Kukaan selväjärkinen ei ole polttanut tupakkaa sisällä asuinhuoneistossa enää 1970-luvun jälkeen.
Teinikalenteri ja huulikiilto (maut mansikka tai tuttifrutti) kuului joka tytön varusteisiin.
Elannon pikkukaupat pullatiskeineen. Jokaisessa koulussa oli hammashoitola ja kirjasto. Asiat ehkä paremmin jollain tapaa, ainakin julkinen terveydenhoito oli parempaa.