Lue keskustelun säännöt.
Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.
Kommentit (2913)
Vierailija kirjoitti:
Autolla ajelu ilman turvavöitä. Ja takapenkki jossa niitä ei ollut olemassakaan.
Ei niitä ollut kaikissa autoissa etupenkilläkään. Esim. meidän mersussa ei ollut.
Istuin nassikkana aina isän vieressä etupenkillä kun äiti ei ollut mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
80- luvun autoista, kun edellinen juuttui sensuuriin jostain käsittämättömästä syystä:
Jos hankit ensiauton kasarilla, oli se todennäköisesti valmistettu 70- luvulla. Autojen elinkaari oli lyhyempi, moni uutena edullinen auto poistettiin liikenteestä jo 10v kulutua.
Käsirikastin saattoi olla aika vekkuli käsiteltävä, jos rikastimen(ryypyn) unohti päälle, moottori tukehtui bensaan.
Kaasutinmoottoriset ja virranjakajalla varustetut autot olivat toivottomia talvikeleillä.
Aina sai olla henki kurkussa jännittämässä lähteekö auto pakkasella käyntiin ja käynnistys vaati mystisiä rituaaleja joihin joko kuului kaasupolkimen pumppaus tai sitten siihen ei saanut koskea sillä tulpat kastuvat.
Vaikka auto lähtikin käyntiin, se saattoi hyytyä kesken ajon kovalla pakkasella kun kosteus jäätyi kaasuttimen kurkkuun ellei muistanut kaataa jäänestoa polttoaineeseen.
Myös isoon lätäkköön osuminen saattoi kastella virranjakajan jolloin matkan jatkuminen vaati sen kuivaamista.
Kaasari-Mazda käsiryypyllä oli kyllä melko varma käynnistyjä, mullakin 323 seisoi 2 viikkoa armeijan parkkipaikalla talvella kovassa pakkasessa ja jäi toisella yrittämällä käyntiin.
Vierailija kirjoitti:
Sain ajokortin vuonna 1982, olihan se juhlaa. Kesätyötilistä ostin auton, oli mahtavaa kesällä matkustella tyttöystävän kanssa ja telttailla.
Siis nuoren miehen kesätyötilistä voi ostaa auton. Minun - nuoren naisen - kesätyötilistä pystyi maksamaan autokoulun, ei muuta.
HEMAN ukkelit, 8bittinen nintendo, voiks olla/alaks mua soitot kaverille lankapuhelimella ja puhelimeen vastattiin omalla nimellä, kun oli vain yksi puhelinnumero per perhe. kolmio trip tetrat. Ah noita aikoja...
Kamalaa aikaa. Pinnallista ja suorituskeskeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa aikaa. Pinnallista ja suorituskeskeistä.
Tarkoitit kai nykyaikaa, mutta ketju on 1980-luvusta.
Iris kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain ajokortin vuonna 1982, olihan se juhlaa. Kesätyötilistä ostin auton, oli mahtavaa kesällä matkustella tyttöystävän kanssa ja telttailla.
Siis nuoren miehen kesätyötilistä voi ostaa auton. Minun - nuoren naisen - kesätyötilistä pystyi maksamaan autokoulun, ei muuta.
Lisäksi 80-luvulla ei ollut mitään ajoneuvoveroa tai tuulilasin tarraveroa, se tuli vasta 90-luvulla ja jäi jälleen kerran pysyväksi käytännöksi. Valtiolle ei pitäisi antaa tuumaakaan periksi veroasioissa, ne mitkä se kerran on runnonut käyttöön mukama tilapäisenä, jäävät käyttöön ikuisiksi ajoiksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan miten koulumatkalla oli puhelinpylväässä lappu jossa luki ”Jeesus tulee-oletko valmis?”, ja mietin aina että koskakohan se oikein tulee….
Vierailija kirjoitti:
Muistan miten koulumatkalla oli puhelinpylväässä lappu jossa luki ”Jeesus tulee-oletko valmis?”, ja mietin aina että koskakohan se oikein tulee….
Haha. Meillä on kylän bussipysäkillä vieläkin tuollainen lappu. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iris kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain ajokortin vuonna 1982, olihan se juhlaa. Kesätyötilistä ostin auton, oli mahtavaa kesällä matkustella tyttöystävän kanssa ja telttailla.
Siis nuoren miehen kesätyötilistä voi ostaa auton. Minun - nuoren naisen - kesätyötilistä pystyi maksamaan autokoulun, ei muuta.
Minun isäni hankki ajo-opetusluvan ja sain sitä kautta AB-ajokortin 18-vuotiaana. En ole koskaan ollut autokoulussa enkä ole ajanut moottoripyörällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan miten koulumatkalla oli puhelinpylväässä lappu jossa luki ”Jeesus tulee-oletko valmis?”, ja mietin aina että koskakohan se oikein tulee….
Haha. Meillä on kylän bussipysäkillä vieläkin tuollainen lappu. :D
Ilmeisesti jotkut vieläkin odottelevat siellä bussipysäkillä Dziisuksen paluuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
80- luvun autoista, kun edellinen juuttui sensuuriin jostain käsittämättömästä syystä:
Jos hankit ensiauton kasarilla, oli se todennäköisesti valmistettu 70- luvulla. Autojen elinkaari oli lyhyempi, moni uutena edullinen auto poistettiin liikenteestä jo 10v kulutua.
Käsirikastin saattoi olla aika vekkuli käsiteltävä, jos rikastimen(ryypyn) unohti päälle, moottori tukehtui bensaan.
Kaasutinmoottoriset ja virranjakajalla varustetut autot olivat toivottomia talvikeleillä.
Aina sai olla henki kurkussa jännittämässä lähteekö auto pakkasella käyntiin ja käynnistys vaati mystisiä rituaaleja joihin joko kuului kaasupolkimen pumppaus tai sitten siihen ei saanut koskea sillä tulpat kastuvat.
Vaikka auto lähtikin käyntiin, se saattoi hyytyä kesken ajon kovalla pakkasella kun kosteus jäätyi kaasuttimen kurkkuun ellei muistanut kaataa jäänestoa polttoaineeseen.
Myös isoon lätäkköön osuminen saattoi kastella virranjakajan jolloin matkan jatkuminen vaati sen kuivaamista.
Ilmanpuhdistin piti muistaa Fiatissa kääntää talviasentoon(esilämmitys), muuten jäätyi kaasutin.
Kaasuttimen jäätyessä auto käyttäytyi kuin sytytyshäiriöinen.Katkojan kärjet vaativat säännöllisesti huomiota.
Viimeksi minulla on ollut tällainen ajokki vuosituhannen vaihteessa, vm. 1990 Lada 1200L, sehän on teknisesti 60- luvun auto pohjautuen Fiat 124:ään.
Laatikko-Lada vaati huoltotoimenpiteitä n. 10 000km välein, joten se oli jokseenkin käyttökelvoton tekniikkaan perehtymättömälle.
80- luvun korjaamohinnoilla asia oli varmasti toisin, joka huoltoasemalla oli korjaamo, jossa saattoi säädättää katkojan kärjet ja kiristyttää jakoketjun tuosta vain kahvilla piipahtaessaan.
Kultaisella 1980-luvulla monet autot sentään vielä erotti toisistaan jo kauempaa pelkän ulkonäön perusteella: pikku-Fiat, rättisitikka, kuplavolkkari, mersu, Volvo, Saab, Toyota, jne. Nykyiset autot on muotoiltu niin samankaltaisiksi että se auton nimi pitää lukea ensin jostain että voi olla varma automerkistä.
Kuplavolkkari oli hyvä talviauto ja sillä pystyi ajelemaan huonompia mökkiteitä korkealla olevan pohjan ansiosta.
Ysärillä oli vielä sellaisia korjaushalleja, missä tavalliset ihmiset kävivät huoltamassa ja korjaamassa autoaan, ja se oli ylpeyden aihe kun sen teki itse.
Nykyään: ootsä joku köyhä kun et käytä palveluita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ysärillä oli vielä sellaisia korjaushalleja, missä tavalliset ihmiset kävivät huoltamassa ja korjaamassa autoaan, ja se oli ylpeyden aihe kun sen teki itse.
Nykyään: ootsä joku köyhä kun et käytä palveluita?
Ihmiset ovat nykyään köyhempiä, eivätkä osaa korjata autojaan. Siksi pitää näyttää, että on varaa ostaa huolto, vaikka kotona syödään mysliä ja linssisoppaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ysärillä oli vielä sellaisia korjaushalleja, missä tavalliset ihmiset kävivät huoltamassa ja korjaamassa autoaan, ja se oli ylpeyden aihe kun sen teki itse.
Nykyään: ootsä joku köyhä kun et käytä palveluita?
Ihmiset ovat nykyään köyhempiä, eivätkä osaa korjata autojaan. Siksi pitää näyttää, että on varaa ostaa huolto, vaikka kotona syödään mysliä ja linssisoppaa.
Kyllähän ihmisten yleinen elintaso on huomattavasti kohonnut 1980-luvusta. Keskiveroperheessä oli luultavasti yksi 24 tuuman väritelevisio olohuoneen nurkassa, yksi lankapuhelin yhteiskäytössä, matkaradio ja stereot (vahvistin, levysoitin, kasettinauhuri, kauttimet) mikäli musiikin kuuntelua pidettiin tärkeänä. Joillakin oli myös VHS-videonauhureita, valokuvakameroita ja kaitafilmikameroita. Netti alkoi näkymään vasta Windows95:n aikoihin yliopistoilla ja työpaikoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lankapuhelimet! Kerran kaveri soitti meille ja jätti puhelun jälkeen puhelimen vahingossa auki. Mun piti fillaroida kaverille ja pyytää laittamaan luuri kiinni, että saatiin soitettua mummulle.
?
Miksette laskeneet omaa luurianne vaan alas ja katkaisseet puhelua?Eikös linja jäänyt auki jos soittanut osapuoli ei sulkenut luuria
Ei jäänyt. Puhelun pystyi päättämään ihan kumpi vaan kuten nykyäänkin.
Kouluruokamuisto tuli mieleen kun syön tässä kana-riisiä vihreän curryn kanssa, tätä oli peruskoulussakin joskus 80-luvulla tarjolla ja tykästyin tähän ruokaan jo silloin :)
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
80- luvun autoista, kun edellinen juuttui sensuuriin jostain käsittämättömästä syystä:
Jos hankit ensiauton kasarilla, oli se todennäköisesti valmistettu 70- luvulla. Autojen elinkaari oli lyhyempi, moni uutena edullinen auto poistettiin liikenteestä jo 10v kulutua.
Käsirikastin saattoi olla aika vekkuli käsiteltävä, jos rikastimen(ryypyn) unohti päälle, moottori tukehtui bensaan.
Kaasutinmoottoriset ja virranjakajalla varustetut autot olivat toivottomia talvikeleillä.
Aina sai olla henki kurkussa jännittämässä lähteekö auto pakkasella käyntiin ja käynnistys vaati mystisiä rituaaleja joihin joko kuului kaasupolkimen pumppaus tai sitten siihen ei saanut koskea sillä tulpat kastuvat.
Vaikka auto lähtikin käyntiin, se saattoi hyytyä kesken ajon kovalla pakkasella kun kosteus jäätyi kaasuttimen kurkkuun ellei muistanut kaataa jäänestoa polttoaineeseen.
Myös isoon lätäkköön osuminen saattoi kastella virranjakajan jolloin matkan jatkuminen vaati sen kuivaamista.
Ilmanpuhdistin piti muistaa Fiatissa kääntää talviasentoon(esilämmitys), muuten jäätyi kaasutin.
Kaasuttimen jäätyessä auto käyttäytyi kuin sytytyshäiriöinen.Katkojan kärjet vaativat säännöllisesti huomiota.
Viimeksi minulla on ollut tällainen ajokki vuosituhannen vaihteessa, vm. 1990 Lada 1200L, sehän on teknisesti 60- luvun auto pohjautuen Fiat 124:ään.
Laatikko-Lada vaati huoltotoimenpiteitä n. 10 000km välein, joten se oli jokseenkin käyttökelvoton tekniikkaan perehtymättömälle.
80- luvun korjaamohinnoilla asia oli varmasti toisin, joka huoltoasemalla oli korjaamo, jossa saattoi säädättää katkojan kärjet ja kiristyttää jakoketjun tuosta vain kahvilla piipahtaessaan.
Kultaisella 1980-luvulla monet autot sentään vielä erotti toisistaan jo kauempaa pelkän ulkonäön perusteella: pikku-Fiat, rättisitikka, kuplavolkkari, mersu, Volvo, Saab, Toyota, jne. Nykyiset autot on muotoiltu niin samankaltaisiksi että se auton nimi pitää lukea ensin jostain että voi olla varma automerkistä.
Kuplavolkkari oli hyvä talviauto ja sillä pystyi ajelemaan huonompia mökkiteitä korkealla olevan pohjan ansiosta.
Ei rättäriä, kuplaa ja pikku-Fiattia (600) voi pitää 80-luvun autona, vaikka käytettyjä yksilöitä silloin vielä näkyikin paljon. Niiden suunnittelu oli silloin jo vuosikymmeniä vanhaa.
80-luvun uudet autot olivat tuulitunnelissa tietokoneella muotoiltuja, kulmikkaita, mutta silti kiilamaisen linjakkaita, puhdaslinjaisia, esim. Ford Sierra, Audi 100, KITT korimallin Pontiac Trans-Am, tai ihan tavallinen Toyota Corollakin :)
V8 auto ja apupenkillä kaunis Blondi joka jätti kylmästi
Ilmanpuhdistin piti muistaa Fiatissa kääntää talviasentoon(esilämmitys), muuten jäätyi kaasutin.
Kaasuttimen jäätyessä auto käyttäytyi kuin sytytyshäiriöinen.
Katkojan kärjet vaativat säännöllisesti huomiota.
Viimeksi minulla on ollut tällainen ajokki vuosituhannen vaihteessa, vm. 1990 Lada 1200L, sehän on teknisesti 60- luvun auto pohjautuen Fiat 124:ään.
Laatikko-Lada vaati huoltotoimenpiteitä n. 10 000km välein, joten se oli jokseenkin käyttökelvoton tekniikkaan perehtymättömälle.
80- luvun korjaamohinnoilla asia oli varmasti toisin, joka huoltoasemalla oli korjaamo, jossa saattoi säädättää katkojan kärjet ja kiristyttää jakoketjun tuosta vain kahvilla piipahtaessaan.