Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäiset kebab ravintolat tuli Suomeen. Samaten ensimmäiset Amerikkalaiset hampurilaisravintolat . Carols oli Helsingissä jo , mutta se oli Suomalaisten omistama. Samoin tuli kermajäätelöt kauppoihin ,kuten Mövenpick. Aikaisemmin myytiin vaan Suomessa tehtyjä jäätelöitä, jotka oli tehty maidosta ei siis kermasta. Koska oli hintakatto , miten paljon jäätelö saa maksaa.

Nyt tuli kyllä täyttä fuulaa jäätelöstä! 🤣

Vierailija kirjoitti:

Basic-ohjelmointikurssi 1984, kahden hengen ryhmissä, vapaaehtoinen, eli siis kaksi aina yhdellä koneella. Joitakin ohjelmointitenttejä tehtiin kirjoittamalla koodi kynällä paperille, vähän myöhemmin Pascalia myös sekä Cobolia ja Fortrania toisella kurssilla. 

Noita tietokonehommia pidettiin kasarilla ihan nynnyn hommina, ei todellakaan ollut cool. Ja pitkälle ysärille oli sama juttu. 

Taitelijakaverini tarvitsi kuvaa 70-luvun mopokypärästä. Soitti mulle kun oli ollut puhe että ajoin 70-luvulla mopolla. Sanoin että ei ollut kypärää.

Kypäräpakko mopoilijoille tuli 1.4.1982 alkaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Basic-ohjelmointikurssi 1984, kahden hengen ryhmissä, vapaaehtoinen, eli siis kaksi aina yhdellä koneella. Joitakin ohjelmointitenttejä tehtiin kirjoittamalla koodi kynällä paperille, vähän myöhemmin Pascalia myös sekä Cobolia ja Fortrania toisella kurssilla. 

Noita tietokonehommia pidettiin kasarilla ihan nynnyn hommina, ei todellakaan ollut cool. Ja pitkälle ysärille oli sama juttu. 

Kuka piti nynnynä ja kuka ei. Minäkin olin 1983-84 vapaaehtoisella ohjelmoinnin tunneilla. Kaksi tuntia viikossa yhden lukuvuoden. Enimmäkseen Basicia kun opettaja ei osannut muita kieliä. Ei kyllä likkoja kurssilla ollut. Kai ne sitten olivat cooleja.

Kyllä atk:n kiitettävästä arvosanasta silloin oli hyötyä kun haki töitä. Tosin niillä tiedoilla ei mitään tehnyt. Intissä oli yksi ruotsalainen, jolla oli koulussa ollut vähän enemmän. Se pääsi Urheilukouluun atk-guruksi.

Vierailija kirjoitti:

Rahaa haettiin pankin tiskiltä ja nostot kirjoitettiin kynällä pankkikirjaan.

Postipankissa oli näin, ja lisäksi vielä liimattiin sellaisia "postimerkkejä", joissa oli talletettu rahasumma. Taisi olla ainoa pankki, johon pystyi tallettamaan toisessa pohjoismaassa ja nostamaan rahat Suomessa.

Muissa pankeissa oli jo jonkunlainen kirjoitin, ainakin Osuuspankeissa. Virkailija sitten varmisti sen nimikirjaimillaan. Tilin saldo tarkastettiin mikrofilmeiltä.

Shekit ja vekselit olivat yleisessä käytössä, ja maksukortit tekivät vasta tuloaan. Hankin ensimmäisen visa-kortin ulkomaan matkaa varten vuosikymmenen lopulla, ja matkakumppanilla oli matkashekkejä.

Vierailija kirjoitti:

Se, että lapset sai olla lapsia. Viilletettiin menemään miettimättä mitä oli päällä, tai miltä joku näytti. Saatiin mennä suht vapaasti, ei ollut samanlaista uutisointia tai mediaa luomassa uhkakuvia. Jos jotain, niin juurikin sitä kaipaan. Että olis vähän pimennossa kaikelta siltä tulvalta mitä media syytää.

Ilmeisesti elit ihan omassa kuplassa. 80-luvulla lapset pelkäsi ydinsotaa ja Etiopian nälänhätä tunki televisioista olohuoneisiin. Tsernobylin laskeumaa pelättiin. Lapsia vaadittiin syömään ruokansa vetoamalla nälkäisiin lapsiin.

Milloinkaan ei myöskään ole merkkivaatteet olleet yhtä tärkeitä. Siihen kiteytyi 80-luvun kulutusjuhla.

80-luvulla oli tavallista ja hyväksyttävää lyödä väärää musiikkia kuuntelevia turpaan. Tällaista kulttuuria palvovia elokuviakin oli, tosin niitä alkoi tulla jo 60-luvulla. 80-luvun loppu oli sitten merkkivaatteiden aikaa, jolloin eri yhteiskuntaluokat ilmaistiin vaatteilla hyvin selkeästi. Köyhemmät sitten hankkivat piraatteja Kanarialta, kun aidot Benettonit ja Lacostet maksoivat niin tuhottomasti. Kirppareita ei ollut, oli vain lumppureita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäiset kebab ravintolat tuli Suomeen. Samaten ensimmäiset Amerikkalaiset hampurilaisravintolat . Carols oli Helsingissä jo , mutta se oli Suomalaisten omistama. Samoin tuli kermajäätelöt kauppoihin ,kuten Mövenpick. Aikaisemmin myytiin vaan Suomessa tehtyjä jäätelöitä, jotka oli tehty maidosta ei siis kermasta. Koska oli hintakatto , miten paljon jäätelö saa maksaa.

Nyt tuli kyllä täyttä fuulaa jäätelöstä! 🤣

Niin tuli. 🤣

Valion kermajäätelöä syötiin ihan jo 60- ja 70-luvuillakin, mutta se oli yleensä aina puolen litran paketeissa. Ei litranen olisi meidän jääkaapin pakastelokeroon kunnolla mahtunutkaan eikä erillistä pakastinta meillä ollut ennen vuotta 1983. Meille ostettiin yleensä tiikeri- tai nougatjäätelöä, kai siksi, kun äiti niistä tykkäsi. Mansikkajäätelö oli meillä harvinaista herkkua. Aku Ankka -jätski oli ananaksen makuisena raikasta ja hyvää, mutta ol aika vähän aikaa markkinoilla. Se on jäänyt mieleen, sitä kun vielä saisi!

Tässä ihan oikeita jäätelömuistoja ihan oikeasti eletystä elämästä, tosin lähinnä 70-luvulta. 80-luvulla sitten litran paketit yleistyivät ja makuja alkoi tulla enemmän. Kesäisin "pakollisten" tötteröiden lisäksi ostin MACin appelsiinikolamehujääpuikkoja. Ne olivat raikkaita ja veivät mukavasti janon.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla oli tavallista ja hyväksyttävää lyödä väärää musiikkia kuuntelevia turpaan. Tällaista kulttuuria palvovia elokuviakin oli, tosin niitä alkoi tulla jo 60-luvulla. 80-luvun loppu oli sitten merkkivaatteiden aikaa, jolloin eri yhteiskuntaluokat ilmaistiin vaatteilla hyvin selkeästi. Köyhemmät sitten hankkivat piraatteja Kanarialta, kun aidot Benettonit ja Lacostet maksoivat niin tuhottomasti. Kirppareita ei ollut, oli vain lumppureita.

No ei se nyt missään mielessä hyväksyttyä ollut. 🙄

Eikö Akujätski ollut päärynän makuista? Se oli kyllä lempparia. Tavallisesti oli vaan tylsää vaniljaa, johon laitettiin säilykeananasta ja sitä lientä. Joskus oli valmiista kakkupohjasta tehty jäätelökakku pyhäherkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsatukkaan oli muotia ottaa permanentti, muualta jätettiin suoraksi. Myös sellaista kampausta harrastettiin, että otsatukka kasvatettiin tosi pitkäksi ja sitten tönkkölakalla muotoiltiin korkeaksi "aallonmurtajaksi".

Lisäksi ei koskaan käytetty sanaa tukka. Se viittasi alapään karvoituk seen ja oli tosi noloa, jos sanaa käytti vahingossa.

Tästä muistan vieläkin nolottaneen tilanteen poikasena 80-luvulta. Tätä ei tietenkään kehdattu vanhemmille kertoa ja kerran kun serkkutyttö tuli käymään ja äitini alkoi puhumaan tukasta, serkkutyttöä hihitytti mahdottomasti ja äiti ihmetteli että mitä se hihittelee ja minua nolotti niin että olisin halunnut vajota maanrakoon tai haihtua savuna ilmaan :P

Tuo nyt on tuollainen lasten juttu, että tukka tarkoittaa muka häpykarvoja. Sitä kuulee lasten suusta vieläkin.

En tiedä, missäpäin Suomea tuota huttua on esitetty, kun itse kuulin siitä vasta vauvapalstalta. Ja oon elänyt jo 80-luvulla.

Nuoret ja aikuiset olivat silloin hoikkia. Nykynuorisokin ihan sairaalloisen liikalihavia nykyään. Piti munkin laihduttaa silloin yli viisi kiloa , piti pakosti mahtua Mic Macin farkkuihin tuumaa 29. Söin näkkäriä tomaatilla ja kurkulla. Pahimpaan nälkään kourallisen makaroonia ketsupilla. Mutta pian mahtui tuumaa 29 farkut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Launtaisin kaupat meni kiinni jo iltakuudelta

Meidän kylällä oli kauppa auki ma-pe klo 9-17 ja lauantaisin klo 9-13, sunnuntaisin kiinni.

Tosin kauppias asui siinä kauppansa vieressä, että jos oikein kova tarve oli jollekin niin sinne vaan koputtelemaan. Tuli myymään jos oli kotona. Mutta tarve piti olla jotain semmoista että paloi esim sulake talosta eikä ollut varalla, jotta kehtasi mennä kysymään. Ei sinne minkään yhden maitolitran takia menty aukioloajan ulkopuolella häiritsemään.

Kaupoissa ei saanut 80-luvulla myydä keskiolutta, lonkeroa tai muitakaan alkoholipitoisia tuotteita. Tuossa em kaupassa ei myyty kyllä myöhemminkään niin kauan kuin vanha kauppias eli. Kun hän kuoli ja tuli uusi omistaja, hän alkoi myydä olutta, mutta siinä vaiheessa asiakkaat oli jo oppinu käymään naapurikylän kaupassa joten asiakkaiden puutteessa uusi kauppias lopetti muutaman vuoden jälkeen.

Kyllä kaupoista sai ostaa keskiolutta. Keskiolut tuli maitokauppoihin vuonna 1969.

Paikkakunnittain oli eroja. Itse asuin paikkakunnalla, joka kuului viimeisiin ”raittiisiin” ja muistan hyvin ne kaljanhakureissut naapurikuntiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsatukkaan oli muotia ottaa permanentti, muualta jätettiin suoraksi. Myös sellaista kampausta harrastettiin, että otsatukka kasvatettiin tosi pitkäksi ja sitten tönkkölakalla muotoiltiin korkeaksi "aallonmurtajaksi".

Lisäksi ei koskaan käytetty sanaa tukka. Se viittasi alapään karvoituk seen ja oli tosi noloa, jos sanaa käytti vahingossa.

Tästä muistan vieläkin nolottaneen tilanteen poikasena 80-luvulta. Tätä ei tietenkään kehdattu vanhemmille kertoa ja kerran kun serkkutyttö tuli käymään ja äitini alkoi puhumaan tukasta, serkkutyttöä hihitytti mahdottomasti ja äiti ihmetteli että mitä se hihittelee ja minua nolotti niin että olisin halunnut vajota maanrakoon tai haihtua savuna ilmaan :P

Tuo nyt on tuollainen lasten juttu, että tukka tarkoittaa muka häpykarvoja. Sitä kuulee lasten suusta vieläkin.

En tiedä, missäpäin Suomea tuota huttua on esitetty, kun itse kuulin siitä vasta vauvapalstalta. Ja oon elänyt jo 80-luvulla.

Tottahan tuo puhuu. Itse olin nuori 80- luvulla, sinä vasta taapero. Että sori.

Muistaako kukaan sitä Black Pete salmiakin makuista liuskaa oranssissa paketissa jossa oli mustalla merirosvon naama? Oli muuten hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Eikö Akujätski ollut päärynän makuista? Se oli kyllä lempparia. Tavallisesti oli vaan tylsää vaniljaa, johon laitettiin säilykeananasta ja sitä lientä. Joskus oli valmiista kakkupohjasta tehty jäätelökakku pyhäherkkuna.

Oli ananasta. Pakettikin oli vaaleankeltainen väriltään, Akun hymyilevä kuva koristeena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsatukkaan oli muotia ottaa permanentti, muualta jätettiin suoraksi. Myös sellaista kampausta harrastettiin, että otsatukka kasvatettiin tosi pitkäksi ja sitten tönkkölakalla muotoiltiin korkeaksi "aallonmurtajaksi".

Lisäksi ei koskaan käytetty sanaa tukka. Se viittasi alapään karvoituk seen ja oli tosi noloa, jos sanaa käytti vahingossa.

Tästä muistan vieläkin nolottaneen tilanteen poikasena 80-luvulta. Tätä ei tietenkään kehdattu vanhemmille kertoa ja kerran kun serkkutyttö tuli käymään ja äitini alkoi puhumaan tukasta, serkkutyttöä hihitytti mahdottomasti ja äiti ihmetteli että mitä se hihittelee ja minua nolotti niin että olisin halunnut vajota maanrakoon tai haihtua savuna ilmaan :P

Tuo nyt on tuollainen lasten juttu, että tukka tarkoittaa muka häpykarvoja. Sitä kuulee lasten suusta vieläkin.

En tiedä, missäpäin Suomea tuota huttua on esitetty, kun itse kuulin siitä vasta vauvapalstalta. Ja oon elänyt jo 80-luvulla.

Tottahan tuo puhuu. Itse olin nuori 80- luvulla, sinä vasta taapero. Että sori.

Jaa taapero? Oon elänyt jo 80-luvulla, syntynyt 50-luvulla.

Tein tästä asiasta pientä kyselyä työkavereiden kesken pari vuotta sitten, ja vain yksi oli kuullut tästä aikaisemmin. Hän kävi koulunsa Helsingissä. Paikalla oli muitakin helsinkiläisiä, mutta heidän koulussaan ei tuollaista puhetta ollut ollut.

Constance Carrollin meikit ! Sai joka halpakaupasta. Yllättävän hyviä hintaan nähden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsatukkaan oli muotia ottaa permanentti, muualta jätettiin suoraksi. Myös sellaista kampausta harrastettiin, että otsatukka kasvatettiin tosi pitkäksi ja sitten tönkkölakalla muotoiltiin korkeaksi "aallonmurtajaksi".

Lisäksi ei koskaan käytetty sanaa tukka. Se viittasi alapään karvoituk seen ja oli tosi noloa, jos sanaa käytti vahingossa.

Tästä muistan vieläkin nolottaneen tilanteen poikasena 80-luvulta. Tätä ei tietenkään kehdattu vanhemmille kertoa ja kerran kun serkkutyttö tuli käymään ja äitini alkoi puhumaan tukasta, serkkutyttöä hihitytti mahdottomasti ja äiti ihmetteli että mitä se hihittelee ja minua nolotti niin että olisin halunnut vajota maanrakoon tai haihtua savuna ilmaan :P

Tuo nyt on tuollainen lasten juttu, että tukka tarkoittaa muka häpykarvoja. Sitä kuulee lasten suusta vieläkin.

En tiedä, missäpäin Suomea tuota huttua on esitetty, kun itse kuulin siitä vasta vauvapalstalta. Ja oon elänyt jo 80-luvulla.

Tottahan tuo puhuu. Itse olin nuori 80- luvulla, sinä vasta taapero. Että sori.

Jaa taapero? Oon elänyt jo 80-luvulla, syntynyt 50-luvulla.

Tein tästä asiasta pientä kyselyä työkavereiden kesken pari vuotta sitten, ja vain yksi oli kuullut tästä aikaisemmin. Hän kävi koulunsa Helsingissä. Paikalla oli muitakin helsinkiläisiä, mutta heidän koulussaan ei tuollaista puhetta ollut ollut.

Taasen täällä keski-suomessa se oli vahvana.

Muistatteko Smurffi-jäätelöpatukat ? Ihan älyttömän hyvää päärynä-jäätelöä, lopulta muovinen tikku paljasti jonkun Smurffi-hahmon.