Lue keskustelun säännöt.
Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.
Kommentit (2913)
DXTR kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta aiemmasta lehtikommentista tuli mieleen, että Suomessa julkaistiin sarjakuvalehtiä tuohon aikaan selvästi enemmän kuin nykyään.
Mitenhän tuon kanssa on? Ainakin Helsingin isoissa kirjakaupoissa on ollut myöhemmin paljon tarjontaa (etenkin ranskankielisen mutta suomennetun) sarjakuvan saralla. Ja jopa texwillereitäkin julkaistaan suomeksi kai enemmän kuin konsanaan kasarilla.
Kyllä mä muistan että oli valtavasti sarjakuvalehtiä jo 70-luvulla, saati 80-luvulla.
Just oli noita ranskankielestä käännettyjä, Tintti, Umpahpah, tietysti Asterixit, Ahmed Ahne, Lucky Luke, Yakari, Piko ja Fantasio, Marsupilami, Niilo Pielinen, Alix, avaruusagentti Valerian, sitten vähän aikuisemmat Enki Bilalin ja Bourgeonin jutut, Turha joukko, Blueberry, jne...
Aika valtava määrä, enkä muista edes kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
DXTR kirjoitti:
Pilkahti 1980-luvulle välillä valokin, vaikka kärsin alaikäisyydestä. Nimittäin Miami Vice 1984-1989.
Tuo sarja on pitkälti vastuussa siitä, että minusta tuli vitosen oppilaasta amerikanenglannin ammattilainen.
Muistan kanssa Miami Vicen. Se oli musiikiltaan, tyyliltään jotain uutta. Crockett ja Tubbs niissä upeissa autoissa kengät jalassa ilman sukkia 🤣
Tykkäsin etenkin siitä poliisilaitoksen pomosta, jolla on aika särmikäs naama, ja joka oli aina hiljainen, stressaantunut ja vakava - jotenkin realistinen rooli aikaisempiin poliisisarjoihin verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
DXTR kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta aiemmasta lehtikommentista tuli mieleen, että Suomessa julkaistiin sarjakuvalehtiä tuohon aikaan selvästi enemmän kuin nykyään.
Mitenhän tuon kanssa on? Ainakin Helsingin isoissa kirjakaupoissa on ollut myöhemmin paljon tarjontaa (etenkin ranskankielisen mutta suomennetun) sarjakuvan saralla. Ja jopa texwillereitäkin julkaistaan suomeksi kai enemmän kuin konsanaan kasarilla.
Kyllä mä muistan että oli valtavasti sarjakuvalehtiä jo 70-luvulla, saati 80-luvulla.
Just oli noita ranskankielestä käännettyjä, Tintti, Umpahpah, tietysti Asterixit, Ahmed Ahne, Lucky Luke, Yakari, Piko ja Fantasio, Marsupilami, Niilo Pielinen, Alix, avaruusagentti Valerian, sitten vähän aikuisemmat Enki Bilalin ja Bourgeonin jutut, Turha joukko, Blueberry, jne...
Aika valtava määrä, enkä muista edes kaikkia.
Muistan että mulla oli kaksi Michel Vaillant -sarjakuvaa, mutta ne on kadonneet muutoissa jonnekin. Formulakuski sarjis.
Vierailija kirjoitti:
Töistä sai enemmän palkkaa kuin työttömänä.
Kaikille olikin töitä, eikä juuri kotona istuskeltu.
Töissä oli myös kohtuulliset työolosuhteet, riitti kun teki yhden ihmisen työt ja järkevällä työtahdilla.
Melkein kaikki teki 8-16 työaikaa, en tuntenut ketään, kuka olisi ollut vaikka vuorotöissä.
Asunnon vuokra oli mukavan alhainen vaikka asunto oli hyvällä paikalla.
Parkkipaikkoja ei tarvinnut edes viivoilla merkitä, niitä oli pihalla yllin kyllin kaikille, jos kävi töissä, oli varaa pitää 2 tai 3 autoa, meidänkin duunariperheellä, jossa vain isä töissä, oli henkilö- ja pakettiauto erikseen.
Äiti oli tosiaan kotiäitinä, rahat riitti hyvin ja kaverin perheen työpaikalla käytiin 2 kertaa viikossa saunassa ja uima-altaassa, työpaikkaedut olivat tuolloin todella hyvät.
Polkupyöriäkään ei tarvinnut ikinä lukita, mitään ei varastettu tai rikottu, ei ollut n-sanoja.
Kulttuuri oli jossain määrin sovinistinen, toisaalta se tarkoitti sitä, että mies elättää perheen ja kantaa vastuun, eikä esimerkiksi mainittua kotiäitiyttä kyseenalaistettu.
Yksinhuoltajuus oli harvinaista, en muista sellaista meidän pihalta, kaikilla oli alkuperäiset isä ja äiti.
Ei ollut älypuhelimia, asiat sovittiin kasvotusten ja meillä ainakin lapset ja aikuiset viettivät paljon aikaa yhdessä kotipihalla ja meno oli hyvin avointa ja sosiaalista.
Taloyhtiömme vakituinen talonmies asui talossamme, tunti talot läpikotaisin ja piti paikat ja pihat kunnossa.
Mistä tahansa sai vitsailla ihan vapaasti, ei tarvinnut varoa sanoja tai pelätä syrjivänsä jotain, isovanhempien sota-ajan ongelmat olivat vielä "läsnä", joten elämä oli helppoa ja kevyttä, kun ei ollut oikeita ongelmia, eikä niitä tehty tyhjästä, kuten nykyään.
Joko tässä tuli tarpeeksi yhdelle kertaa...
Kuulostaa kuvitellulta 50-luvulta! Tai sitten olet elänyt jossain peräseinähikiällä.
säästöpossu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankkiasiat hoidettiin todellakin pankissa, usein jonottamalla. Kaikilla oli pankkikirja, johon pankkivirkailija jopa käsin kirjoitti kuinka paljon olet ottanut tililtä tai laittanut tilille. Laskut piti viedä pankkiin ja virkailija otti rahat tililtä. Pikkuhiljaa pankkitoiminta alkoi automatisoitua ja laskut saattoi lähettää kuoressa pankkiin.
Hassua, että mainitset jonottamisen. Mikäli oma muisti ei vallan petä, niin vähemmän 80-luvulla joutui pankissa jonottamaan kuin nykyään, kun sinne kerran vuosikymmenessä joutuu menemään.
Totta. Lapsena olin joskus äidin mukana pankissa jonottamassa, kun äiti nosti rahaa kassalta. Silloin oli vielä Postipankki. Paljon oli ihmisiä jonottamassa mutta suht nopeasti asiat kuitenkin hoitui. Joskus myöhemmin minullakin oli oma tili ja pankkikirja, jossa oli kultapossun tarra. Ja pieni säästöpossu joka välillä vietiin pankkiin tyhjennettäväksi ja saldo merkattiin pankkikirjaan. Oli se hieno juttu lapselle.
Minä olin kultapossukerhossa 15 vuotiaaksi. Silloin jäsenyys piti lopettaa, anomalla sai tosin jatkaa, mutta jäi vaan. Minusta tuli säästäjä ja myös rikas. Velivainaa ja vanhemmat vippasivat minulta ja setä ja täti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DXTR kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta aiemmasta lehtikommentista tuli mieleen, että Suomessa julkaistiin sarjakuvalehtiä tuohon aikaan selvästi enemmän kuin nykyään.
Mitenhän tuon kanssa on? Ainakin Helsingin isoissa kirjakaupoissa on ollut myöhemmin paljon tarjontaa (etenkin ranskankielisen mutta suomennetun) sarjakuvan saralla. Ja jopa texwillereitäkin julkaistaan suomeksi kai enemmän kuin konsanaan kasarilla.
Kyllä mä muistan että oli valtavasti sarjakuvalehtiä jo 70-luvulla, saati 80-luvulla.
Just oli noita ranskankielestä käännettyjä, Tintti, Umpahpah, tietysti Asterixit, Ahmed Ahne, Lucky Luke, Yakari, Piko ja Fantasio, Marsupilami, Niilo Pielinen, Alix, avaruusagentti Valerian, sitten vähän aikuisemmat Enki Bilalin ja Bourgeonin jutut, Turha joukko, Blueberry, jne...
Aika valtava määrä, enkä muista edes kaikkia.
Muistan että mulla oli kaksi Michel Vaillant -sarjakuvaa, mutta ne on kadonneet muutoissa jonnekin. Formulakuski sarjis.
Harmi! Muistan noikin, jotain rallikuskeja siinä oli, eikö niin?
Mulla on tallessa 3 lehteä Umpahpahia sekä useampi Tintti, jokunen Lukcy Luke, sekä yksi Bourgeonin Hämärän matkamiehet -sarjasta... Ihan ranskaksi olen hankkinut muutaman myös vähän myöhemmin.
Pitää varmaan hankkia kassakaappi, ettei voro vie :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokakaupoissa oli sellainen ammattikunta kuin mainostekstaaja. Aatelkaa että joku siellä kaupan takahuoneessa omin pikkukätösin kirjoitti A4:n kokoselle pahville että banaanit 9,90 mk/kilo ma - ke.
Kylmähyllyn edessä oli sellaisia hienoja muovisuikaleita eristämässä kylmää.Eikö niitä muovisuikaleita ollut suunnilleen vielä 2000-luvulla?
Hahaha, mä en ole edes huomannut, että niitä ei näe enää missään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neukkulaa pelättiin edelleen. Ei saanut sanoa julkisesti mitään pahaa siitä, USA:sta sai.
Missä tynnyrissä asuit? Ei meillä ollut mitään ongelmaa sanoa, mitä mieltä oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli maitokauppa, lihakauppa, siirtomaatavarakauppa. Maitoa sai marketeista litran muovipusseissa.
Muistelet nyt 60-lukua, jo 60-luvun lopulla maitopusseista siirryttiin -purkkeihin.
Totta, olen 70-luvulla syntynyt, enkä ole eläissäni nähnyt maitopussia. Muistan nykyisenkaltaisen maitopurkin olleen aina käytössä.
Kyllä maitopusseja oli vielä 70-luvulla.
Minulla on tallessa muovinen maitopussimaitokaadin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan superpitkät pipot, jotka kiedottiin myös kaulaan kaulahuiviksi. Olivat jotain mukavillaa, koska eivät oikein lämmittäneet. Ala-asteen ruokalassa oli keltaiset muoviset lautaset. Opettaja annosteli väkevän etikkaista ketsuppia isolla lusikalla riisirisoton päälle. Voi otettiin irrallisena pienenä, paketoituna kuutiona tarjottimelle ja laitettiin hetkeksi patterin päälle pehmenemään. Oli ihan älyttömän kovaa. Ritari Ässä oli eka ihastus ja V-sarja pelotti ihan tosissaan! Sunnuntaisin illalla näkyi Kate & Allie, ja silloin sai valvoa klo. 21.15 saakka, ja katsoa sen loppuun. Luokan discoon krepattiin hiukset kreppiraudalla ja aina paloi korvanlehti. Grillikiskalta ostettiin ekat hampurilaiset ja mikään ei ollut koskaan maistunut niin hyvältä, kuin se ananashampurilainen.
DXTR kirjoitti:
Pilkahti 1980-luvulle välillä valokin, vaikka kärsin alaikäisyydestä. Nimittäin Miami Vice 1984-1989.
Tuo sarja on pitkälti vastuussa siitä, että minusta tuli vitosen oppilaasta amerikanenglannin ammattilainen.
Miami Vice on mulle nykyäänkin tärkeä.. Katson jos alkaa masentaa tai muuten stressaamaan. Koko ohjelma on niin ammattitaitoisten luomus, ettei vielä tänäpäivänä ole vastaavaa tullut vastaan. Musiikki, näyttelijät, kaikki.. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruokakaupoissa oli sellainen ammattikunta kuin mainostekstaaja. Aatelkaa että joku siellä kaupan takahuoneessa omin pikkukätösin kirjoitti A4:n kokoselle pahville että banaanit 9,90 mk/kilo ma - ke.
Kylmähyllyn edessä oli sellaisia hienoja muovisuikaleita eristämässä kylmää.
Vanha ketju, mut löysin vasta nyt. Mun vanhemmat oli ruokakauppiaina 80-luvulla. Varastossa oli oma pikkukoppero mainosten tekstaukselle, Iso pöytä ja leveät tussit. Mutsi tekstasi mainokset/tarjouslaput ja opin itsekin siinä sivussa mainostekstaamisen salat ;) Siis sen 'fontin' millä ne kirjoitettiin.
Vierailija kirjoitti:
Muistan superpitkät pipot, jotka kiedottiin myös kaulaan kaulahuiviksi. Olivat jotain mukavillaa, koska eivät oikein lämmittäneet. Ala-asteen ruokalassa oli keltaiset muoviset lautaset. Opettaja annosteli väkevän etikkaista ketsuppia isolla lusikalla riisirisoton päälle. Voi otettiin irrallisena pienenä, paketoituna kuutiona tarjottimelle ja laitettiin hetkeksi patterin päälle pehmenemään. Oli ihan älyttömän kovaa. Ritari Ässä oli eka ihastus ja V-sarja pelotti ihan tosissaan! Sunnuntaisin illalla näkyi Kate & Allie, ja silloin sai valvoa klo. 21.15 saakka, ja katsoa sen loppuun. Luokan discoon krepattiin hiukset kreppiraudalla ja aina paloi korvanlehti. Grillikiskalta ostettiin ekat hampurilaiset ja mikään ei ollut koskaan maistunut niin hyvältä, kuin se ananashampurilainen.
Koulussa kävi säännöllisesti hammashoitaja. Pieneen kuppiin kaadettiin fluoria, jota piti purskutella 2 minuuttia. Makuina oli mm. suklaa ja banaani. Pahaa oli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Kapanteri.- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli maitokauppa, lihakauppa, siirtomaatavarakauppa. Maitoa sai marketeista litran muovipusseissa.
Muistelet nyt 60-lukua, jo 60-luvun lopulla maitopusseista siirryttiin -purkkeihin.
Totta, olen 70-luvulla syntynyt, enkä ole eläissäni nähnyt maitopussia. Muistan nykyisenkaltaisen maitopurkin olleen aina käytössä.
Kyllä maitopusseja oli vielä 70-luvulla.
Minulla on tallessa muovinen maitopussimaitokaadin.
😁 Testamenttaa se kaadin Kansallismuseolle!
Pala maamme historiaa. Mä muistan vielä että valintamyymälöihin (nyk. marketti) saattoi 60-luvun lopulla Helsingissäkin tulla maito vielä hevoskärryillä tonkassa. Jokaisella piti olla oma pullo johon sitä osti. Tai sitten maitoa myytiin valmiksi ruskeassa lasipullossa maitoa. Hankalaa ja painavaa.
Siksi yhtäkkiä keksivät sen muovisen maitopussin, 60-luvun lopulla muistan niitä nähneeni, ei tullut enää sen jälkeen heppa kaupalle enää. Jotain maitopurkkeja oli ollut aikaisemminkin, sellaisia kai pahvisia, mutta en muista nähneeni niitä paljonkaan, enimmäkseen lasipulloissa ostettiin maitoa tai omaan astiaan. Maitopussit olivat hankalia siitä, että ne menivät helposti rikki ja maito alkoi valua niistä jo ostosmatkalla. Pussille piti olla se kaadin kotona, mutta siitäkin oli vaikea kaataa, maitoa muljahti miten paljon sattui ja minne sattui.
Sitten 70-luvun alussa vihdoin helpotti kun tuli ne nykyiset maitopurkit. Toki niissäkin oli ennen se ongelma että miten ne saa auki. Silloin ei vielä ollut korkkeja kuten nyt vaan piti sitä reunasta sormilla avata, ja usein se nokka repesi tms.
Vierailija kirjoitti:
Launtaisin kaupat meni kiinni jo iltakuudelta
Kyl ne meni kiinni jo 16.00 lauantaisin. Pääkaupunkiseudulla. Maaseudulla varmaan jo aiemmin.
Pohjoisessa oli kuntia, missä ei myyty keskikaljaa ruokakaupassa ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Irtokarkit olivat kioskeissa, ei marketeissa. Myyjä kauhoi karkit ja laski päässä samalla kun osotettiin sormella noita kaks, noita kolme, noita kolme jne. Oli 10 pennin, ja 20 pennin namuja, siis kappale😆.
Näihin ne viikkorahat usein tuhlaantui. Vähän jännitti mennä kiskalle yksin.Ja ne kioskit olivat sellaisia "koppeja". Ostokset tehtiin ulkopuolelta. Jos halusi nähdä valikoiman kunnolla, niin piti melkein työntää päänsä sisälle siitä kiskan luukulta. Silloin ei ollut r-kioskeja, ja niitä pikkukioskeja oli monenmallisia ja näköisiä.
R-kioskeja oli toki, mutta ne oli samanlaisia luukkukioskeja kuin muutkin.
Rikkaat nukkui vesisängyssä, jonka yläpuolella seinässä oli koristeena jättiviuhkoja.
Hääpuvut oli valtavan kokoisia kermakakkuja prinsessa Dianan mallin mukaisesti.
Naiset harrasti aerobicia, miehet squossia tai tennistä.
Matkailtiin Rhodoksella, Teneriffalla tai Kanarialla.
Kenelläkään ei ollut allergioita.
Työpaikan sai, kun vaan meni reippaasti kysymään ja samassa työpaikassa oltiin eläkeikään asti.
Lankapuhelimeen vastattiin: "Niemisellä, Maija puhelimessa"
Se, että lapset sai olla lapsia. Viilletettiin menemään miettimättä mitä oli päällä, tai miltä joku näytti. Saatiin mennä suht vapaasti, ei ollut samanlaista uutisointia tai mediaa luomassa uhkakuvia. Jos jotain, niin juurikin sitä kaipaan. Että olis vähän pimennossa kaikelta siltä tulvalta mitä media syytää.
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Lapset leikkivät ulkona koko ajan. Oli valtava määrä pihaleikkejä: naruhyppelyä, tvistaamista, kaikenlaisia ruutuhyppelyleikkejä. Lisäksi jännittäviä metsäleikkejä sekä "vakoilua" (jossa varjostettiin tuntemattomia ihmisiä kaduilla).
Yksi ajanviettotapa oli sellainen, että menimme jonkun vieraan kerrostalon käytävään kertomaan kummitusjuttuja, ja kun joku tuli käytävään, menimme portaiden alle piiloon.
Jossain vaiheessa 80-luvulla tulivat muotiin käsien läpsyttelyleikit, joissa laulettiin samalla joitain omituisia loruja.
Olin itse ujo introverttilapsi, mutta minäkin olin koko ajan leikeissä mukana. Silloin ei ollut tietokonejuttuja, ja tv:stäkin tuli lastenohjelmia rajallisen ajan. Lapset käyttivät mielikuvitustaan ja seikkailivat ulkona.
Kyllä mulla ja melkein kaikilla mun kavereilla oli tietokone 80-luvulla. Ensin Sinclair Spectrum tai Spectravideo MSX, sitten Commodore 64 ja myöhemmin Amiga 500. Vuosikymmenen lopulla tuli sitten ekat PC-koneet viihdekäyttöön. Sitä aiemmin ne olivat lähinnä työkäytössä.
Niin no, mitäs noilla commodoreilla tehtiin? Kun puhutaan kotitietokoneiden yleistymisestä, tarkoitetaan varmaan lähinnä PC:tä.
Tuli mieleen ala-asteen lopulta joskus 1986-87 kun olin vähän aikaa yhdessä ATK-kerhossa. Kerho lopetettiin muutaman kerran jälkeen, vaikka minua se olisi kovasti kiinnostanut, harmitti oikein.