Lue keskustelun säännöt.
Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.
Kommentit (2913)
Syötiin voita. Ei ollut margariineja. Juotiin kevytmaitoa. Sininen maito oli yleisintä maitoa jota kaikki käytti. Rasvaton vaaleansininen maito oli jo olemassa mutta se oli marginaalituote kaupan hyllyllä. Kaupoissa ei myöskään ollut valtavaa valikoimaa hedelmiä ja vihanneksia.
Silti ihmiset oli laihoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syötiin voita. Ei ollut margariineja. Juotiin kevytmaitoa. Sininen maito oli yleisintä maitoa jota kaikki käytti. Rasvaton vaaleansininen maito oli jo olemassa mutta se oli marginaalituote kaupan hyllyllä. Kaupoissa ei myöskään ollut valtavaa valikoimaa hedelmiä ja vihanneksia.
Silti ihmiset oli laihoja...
Oli margariinia ainakin vuonna 1986.
Asuin lapsuuteni todella pienessä kylässä, jossa nykyäänkin enää alle 500 asukasta. Silti kylällä oli kaksi pientä kauppaa, kirjasto, Säästöpankin, Osuuspankin ja Postipankin sivukonttorit, kioski, nuorisotalo ja rautatieasema. Kaksi lähikauppaa myi pääsääntöisesti samoja tavaroita ja kilpailua oli totta kai keskenään. Kummassakaan kaupassa ei valtavia valikoimia ollut, vaan sama suppea lähikauppojen perustavarasetti.
Nuorisotalolla järjestettiin tansseja, pikkujouluja ja muita tapahtumia, joihin tuli koko kylän väki ykköset päällä. Oli kivaa pyöriä siellä aikuisten jaloissa ja katsella kun ne otti kuppia ja tanssivat keskenään.
Ulkona oltiin muistini mukaan koko ajan. Heti kun päästiin koulusta, vaihdettiin kotivaatteet päälle, juotiin kaakaota ja syötiin paahtoleipää välipalaksi ja ulos hakemaan kavereita. Käveltiin, juostiin, pelattiin, kiipeiltiin ja mentiin autiotaloihin penkomaan vinttejä, kunnes joku aikuinen hoksasi asian ja kielsi menemästä enää huteriin taloihin jotka saattaa romahtaa alta. Iltaisin kaatopaikalle ajeli mopoilla ja autoilla kylän pojat ampumaan rottia.
Pyörillä ajeltiin kylänraittia, ja jopa monen kilometrin matkoja hakemaan jotain syrjemmällä asuvaa kaveria. Talvisin hiihdettiin 3 km tai 5 km latuja, jotka ajettiin joka talvi samoille paikoille. Ihan siis huvikseen ja mielellään. Ei ihme ettei lihavia lapsia ja nuoria ollut!
Illalla pimeän tullen mentiin kotiin syömään 80-luvun perinteisiä ruokia, kuten kyljyksiä ja perunoita. Telkkarista Ritari Ässää, V, Dallas, Miami Vice.
Vierailija kirjoitti:
Asuin lapsuuteni todella pienessä kylässä, jossa nykyäänkin enää alle 500 asukasta. Silti kylällä oli kaksi pientä kauppaa, kirjasto, Säästöpankin, Osuuspankin ja Postipankin sivukonttorit, kioski, nuorisotalo ja rautatieasema. Kaksi lähikauppaa myi pääsääntöisesti samoja tavaroita ja kilpailua oli totta kai keskenään. Kummassakaan kaupassa ei valtavia valikoimia ollut, vaan sama suppea lähikauppojen perustavarasetti.
Nuorisotalolla järjestettiin tansseja, pikkujouluja ja muita tapahtumia, joihin tuli koko kylän väki ykköset päällä. Oli kivaa pyöriä siellä aikuisten jaloissa ja katsella kun ne otti kuppia ja tanssivat keskenään.
Ulkona oltiin muistini mukaan koko ajan. Heti kun päästiin koulusta, vaihdettiin kotivaatteet päälle, juotiin kaakaota ja syötiin paahtoleipää välipalaksi ja ulos hakemaan kavereita. Käveltiin, juostiin, pelattiin, kiipeiltiin ja mentiin autiotaloihin penkomaan vinttejä, kunnes joku aikuinen hoksasi asian ja kielsi menemästä enää huteriin taloihin jotka saattaa romahtaa alta. Iltaisin kaatopaikalle ajeli mopoilla ja autoilla kylän pojat ampumaan rottia.
Pyörillä ajeltiin kylänraittia, ja jopa monen kilometrin matkoja hakemaan jotain syrjemmällä asuvaa kaveria. Talvisin hiihdettiin 3 km tai 5 km latuja, jotka ajettiin joka talvi samoille paikoille. Ihan siis huvikseen ja mielellään. Ei ihme ettei lihavia lapsia ja nuoria ollut!
Illalla pimeän tullen mentiin kotiin syömään 80-luvun perinteisiä ruokia, kuten kyljyksiä ja perunoita. Telkkarista Ritari Ässää, V, Dallas, Miami Vice.
On muuten huvittavaa jos sattuu seuramaan nykyisten lasten ja nuorten harrastamista, sillä vaikka kolme poikaa liikkuisi pyörillä, niin silti pitää jatkuvasti räplätä kännykkää ikäänkuin netissä olisi aina jotain jännempää kuin omassa lähiympäristössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syötiin voita. Ei ollut margariineja. Juotiin kevytmaitoa. Sininen maito oli yleisintä maitoa jota kaikki käytti. Rasvaton vaaleansininen maito oli jo olemassa mutta se oli marginaalituote kaupan hyllyllä. Kaupoissa ei myöskään ollut valtavaa valikoimaa hedelmiä ja vihanneksia.
Silti ihmiset oli laihoja...
Oli margariinia ainakin vuonna 1986.
Ainakin meidän perheessä syötiin margariinia ja juotiin kurria jo 1980-luvulla, sillä vanhempani olivat korkeastikoulutettuja ja heitä kiinnosti terveysasiat. Sieltä minä olen perinyt monia tapoja kuten huolehtimisen hammashygieniasta. Ei ole tarvetta tekareille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1980-luku oli vuosikymmen jolloin ns. etelänmatkailu yleistyi ja siitä tuli mahdollista koko kansalle ja moni matkusti tuolloin ensimmäistä kertaa lentokoneessa.
Yleistyi ehkä, mutta harva siihen silloin vielä törsäsi. Tätini kävi miehensä kanssa Lanzarotella ja Mallorcalla muutaman kerran ja kaverin äiti joka kesä Rodoksella. En tiennyt siihen aikaan ketään muita jotka olisi lentäneet etelään lomilla.
Äkkilähtökulttuuri alkoi 80- luvun loppupuolella. Silloin nuorillakin oli rahaa mennä Helsingin kentälle jahtaamaan äkkilähtöjä. Oli niitä lehdissäkin, mutta ne piti ostaa matkatoimistosta. 1989 olin Lanzarotella ja kaksi viikkoa maksoi 1300 markkaa. Rahat tienasin kesätöistä, joita oli vaikka kuinka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussa puhuttiin että tytöillä oli moonikset. Hihi.
Ala-asteella hiihdettiin verenmaku suussa varsinkin hiihtokilpailuissa joihin kaikki osallistuivat.
Pankista pystyi nostamaan rahaa vanhemman tililtä hänen kirjoittamansa lapun kanssa kun meni pankin tiskille.
Lähikaupassa mummot neuvoivat toisiaan pakkaamaan ostoksensa kaupan ilmaiseen hedelmäpussiin. Ja perään innokas toteamus, että siinä säästää!
Jupit kulkivat niin ylpeinä purjehdustakeissaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruokakaupoissa oli sellainen ammattikunta kuin mainostekstaaja. Aatelkaa että joku siellä kaupan takahuoneessa omin pikkukätösin kirjoitti A4:n kokoselle pahville että banaanit 9,90 mk/kilo ma - ke.
Kylmähyllyn edessä oli sellaisia hienoja muovisuikaleita eristämässä kylmää.
Opetettiin ihan kauppakoulussa. Muistan kun kauppiasisäni näitä teki. Ja ei pelkästään A4 vaan samoihin pihaständeihin, mitä nykyisinkin näkyy. 10cm terä tussissa ja puikko mistä pidettiin kiinni. Haineväkeittoa sai säilykkeenä Katajanokalta ja litsejä säilykkeenä, oi niitä aikoja.
Haaparannassa käytiin bussilasteittain ostoksilla ja Haaparannan kauppiaat olivat tottuneet siihen, että suomalaiset tulevat ostamaan tukuittain sokeria, jättipakkauksia näkkileipää ja ja.. kylä me lapset karkkiakin ostettiin.
Varakkaampien Perheiden lapset harrastivat laskettelua ja jotkut pääsivät laskettelemaan jopa Ruotrin Åreen saakka.
Kiwi-hedelmät olivat niin kalliita ettei niitä joka perheeseen ostettu.
Nahkahousut olivat nuorisomuotia. Myöhemmin piti saada nahkatakki. Ja Levikset oli kova sana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota mainostekstaamista opetetaan nykyisinkin mutta se on koulukohtaista.
Ylä-asteella oli valinnainen aine konekirjoitus.
Sähkökirjoituskoneet tulivat.
Muistan tuon hiusmuodin mutte me nimitettiin sitä korkeammalle nousevaa hiusten osaa nimellä VOUKU. Ja lakalla se saatiin pysymään.
Muistan myös että tytöillä oli parempana vaatteensa valkoinen paitapusero jätti isolla pitsikauluksella. Puseroissa oli isot olkatoppaukset. Villapuserot olivat kokoa jätti ja laatikkomaisia tosi leveillä hihoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hedelmät pakattiin paperipusseihin ja lihatavara oli palvelutiskissä paitsi ihan isoissa kaupoissa. M.A.C-mehujää tulivat pinnan ja lipsin rinnalle.
Nyt kun Miami Vice on mainittu: Kuka muistaa, että Don Johnson oli Luhdan mannekiinina? Ilmeisesti tästä syystä myös vieraili Lahdessa. Koululaisia oli isot laumat katsomassa, kun hän saapui helikopterilla Salppurin kisakeskukseen.
Vierailija kirjoitti:
Tuota mainostekstaamista opetetaan nykyisinkin mutta se on koulukohtaista.
Ylä-asteella oli valinnainen aine konekirjoitus.
Sähkökirjoituskoneet tulivat.
Se peruskoulun yläasteen konekirjoituskurssi oli erittäin hyödyllinen siinä vaiheessa kun alkoi kirjoittamaan tietokoneen näppäimistöllä. Tosin joistakin kirjoittajista huomasi myöhemmin että he käyttivät edelleen yhtä paljon voimaa tietokoneen näppäimistön kanssa kuin mitä mekaanisen kirjoituskoneen näppäimistön kanssa oli totuttu. Minä käytän edelleen kirjoittaessa melko tarkasti kymmensormijärjestelmää kuten A-kirjainta tulee painaa vasemmman käden pikkusormella. Semmoinen kirjoitustyyli missä käytössä ovat vain oikean ja vasemman käden etusormet näyttää huvittavalta.
Vierailija kirjoitti:
Band Aid
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syötiin voita. Ei ollut margariineja. Juotiin kevytmaitoa. Sininen maito oli yleisintä maitoa jota kaikki käytti. Rasvaton vaaleansininen maito oli jo olemassa mutta se oli marginaalituote kaupan hyllyllä. Kaupoissa ei myöskään ollut valtavaa valikoimaa hedelmiä ja vihanneksia.
Silti ihmiset oli laihoja...
Oli margariinia ainakin vuonna 1986.
Mitä me syötiin, ennen kuin oli Floraa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsatukkaan oli muotia ottaa permanentti, muualta jätettiin suoraksi. Myös sellaista kampausta harrastettiin, että otsatukka kasvatettiin tosi pitkäksi ja sitten tönkkölakalla muotoiltiin korkeaksi "aallonmurtajaksi".
Lisäksi ei koskaan käytetty sanaa tukka. Se viittasi alapään karvoituk seen ja oli tosi noloa, jos sanaa käytti vahingossa.
Tästä muistan vieläkin nolottaneen tilanteen poikasena 80-luvulta. Tätä ei tietenkään kehdattu vanhemmille kertoa ja kerran kun serkkutyttö tuli käymään ja äitini alkoi puhumaan tukasta, serkkutyttöä hihitytti mahdottomasti ja äiti ihmetteli että mitä se hihittelee ja minua nolotti niin että olisin halunnut vajota maanrakoon tai haihtua savuna ilmaan :P
Tuo nyt on tuollainen lasten juttu, että tukka tarkoittaa muka häpykarvoja. Sitä kuulee lasten suusta vieläkin.
En tiedä, missäpäin Suomea tuota huttua on esitetty, kun itse kuulin siitä vasta vauvapalstalta. Ja oon elänyt jo 80-luvulla.
Ainakin itä-Suomen/Savon alueella tällainen juttu pyöri ihan meidän ala-asteelaisten keskuudessa :P
Joku väitti että 80-luvun lapset pelkäsi ydinsotaa, no minä en ainakaan edes ajatellut moista! Ronald Reaganin tähtien sota -puheet kyllä vähän oudoksuttivat.
Ai niin, ja jos olet 50-luvulla syntynyt, olet vanhempieni ikäluokkaa, joten ei ihme jos et ole tällaista tukkajuttua kuullut, eihän niitä iletty vanhemmille kertoa :D
Minä kyllä, mutta kollegat ei :)
Mielenkiintoista, miten tämmönen juttu on levinnyt.
Tuli vaan mieleen, että edelleen myydään kotipermanenttiainetta nimeltä Tukkataika. Mitähän te sillä olisitte tehnyt tai mitä te ajattelitte, että vastaavan nimisissä kampaamoissa tehdään 😂
Mun suvusta seuraava sukupolvikaan ei tiennyt tästä alapää-merkityksestä, kysyin Keski-Pohjanmaalta, Oulusta ja Helsingistä.
Ne 60-70 luvun vasemmistolaiset suomalaiset ns. art house-elokuvat..joissa oli se häiriintynyt urkumusiikki.
Kurkivaarat ja mitä niitä nyt oli. Elokuvan lopussa näytettiin ydinpommin räjähdys ja maailmanloppua toitotettiin.