Lue keskustelun säännöt.
Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.
Kommentit (2913)
Kaikenmaailman dieetit ananaskuurista valkoviini-muna-kuuriin. Aerobic ja säärystimet. Rusketus muotia. Jokaisella nuorella naisella täytyi olla hopeiset korvarenkaat, ohuemmat tai paksummat, isommat tai pienemmät, kultaa aikuisilla naisilla,hopeaa nuoremmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painonvartijat rantautui maahan ja siitä lähti lihominen kansan tasolla. Niitä painopisteitä laskettiin ja syötiin suunnilleen vesimelonia ja kurkkua ja syksyllä kaikki tuli takaisin ja vähän lisääkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan oransseja, vaaleansinisiä, vaaleanvihreitä ja keltaisia autoja.
Autojen värimaailma oli kasarilla monipuolinen.
Ruskeat unohtuivat. Tummanruskeat ja vaaleanruskeat elikkä kai beiget autot.
Eikä mitään metallivärejä, vaan suoria perusvärejä.
Mulla oli metallivaaleanvihreä Ford Escort. Kyllä metallivärejä oli, mutta toki vähemmän kuin nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsatukkaan oli muotia ottaa permanentti, muualta jätettiin suoraksi. Myös sellaista kampausta harrastettiin, että otsatukka kasvatettiin tosi pitkäksi ja sitten tönkkölakalla muotoiltiin korkeaksi "aallonmurtajaksi".
Lisäksi ei koskaan käytetty sanaa tukka. Se viittasi alapään karvoituk seen ja oli tosi noloa, jos sanaa käytti vahingossa.
Tästä muistan vieläkin nolottaneen tilanteen poikasena 80-luvulta. Tätä ei tietenkään kehdattu vanhemmille kertoa ja kerran kun serkkutyttö tuli käymään ja äitini alkoi puhumaan tukasta, serkkutyttöä hihitytti mahdottomasti ja äiti ihmetteli että mitä se hihittelee ja minua nolotti niin että olisin halunnut vajota maanrakoon tai haihtua savuna ilmaan :P
Tuo nyt on tuollainen lasten juttu, että tukka tarkoittaa muka häpykarvoja. Sitä kuulee lasten suusta vieläkin.
En tiedä, missäpäin Suomea tuota huttua on esitetty, kun itse kuulin siitä vasta vauvapalstalta. Ja oon elänyt jo 80-luvulla.
Tottahan tuo puhuu. Itse olin nuori 80- luvulla, sinä vasta taapero. Että sori.
Jaa taapero? Oon elänyt jo 80-luvulla, syntynyt 50-luvulla.
Tein tästä asiasta pientä kyselyä työkavereiden kesken pari vuotta sitten, ja vain yksi oli kuullut tästä aikaisemmin. Hän kävi koulunsa Helsingissä. Paikalla oli muitakin helsinkiläisiä, mutta heidän koulussaan ei tuollaista puhetta ollut ollut.
Taasen täällä keski-suomessa se oli vahvana.
Komppaan keskisuomalaista. Samoin Oulun seudulla, nuorison keskuudessa tukka tarkoitti kasarilla nimenomaan alapään karvoitusta. Aikuiset saattoivat puhua tukasta kun tarkoittivat hiuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rahaa sai vain pankista tai postista. Siellä piti käydä keskellä päivää vaikka olisi ollut koulua tai töitä. Jonot oli pitkiä kun samalla kaikki eläkeläiset oli hakemassa eläkkeitään ja vaihtoivat samalla koko kuukauden kuulumiset.
Meidän kylän posti oli auki klo 8.30-12 ja klo 15-17. Posti oli keskellä päivää kolme tuntia kiinni, koska postivirkailija pyöräili viisi-kuusi kilometriä kotiinsa viereiseen kaupunkiin tekemään lounasta miehelleen, joka oli kaupungissa tietynlainen isokiho ja halusi ehdottomasti kotiruokaa lounaakseen. Ja lounaan jälkeen postivirkailija pyöräili takaisin postiin töihinsä kesät talvet, kelillä kuin kelillä. Ja tämä on ihan tosi juttu! Kylä oli Satakunnassa, nykyisin sen viereisen kaupungin lähiö. Voisitteko kuvitella nykypäivänä moista, ei tulisi kuuloonkaan! Kyseinen posti lopetettiin heti siinä ensimmäisessä lopetusaallossa 1989.
Kemppareissa oli paljon muovisia korvakoruja ja erityisesti klipsikoruja korviin myynnissä. koska monet äidit pitivät niitä ,kun eivät uskaltaneet rei'ittää korviaan. minun äitini myös piti muovisia klipsikoruja jotka näyttävät todella kasarilta nykyään.
80-luvun alussa kunnissakin meni lujaa. Koulussa itä-Vantaalla saimme 83 uudet koulukrijat vihkot kumit teroittimet jne. Ruokalassa vietettiin maailmanruoka viikkoa ja oli jotain juustoporsaita, eli lihakääryleitä jossa oli sulavaa juustoa sisällä, itse tehtyä emäntien toimesta ja ah ne olivat hyviä. lisäksi lapset odottivat "Amerikanpäivää" kuin kuuta nousevaa koska silloin meillä tarjoiltiin hampurilaisia! taisivat ollakin ensimmäiset. Tikkurilaan tikkuraitille tuli eka Carrolls joskus ja siellä ostetiin kerrosateria joka oli pakattu sen aikaisiin "styroksipakkauksiin" en muista sitä nimeä, mutta otsonikatohuolenaikaan niistä tuli valtava kiista koska valmistus aiheutti otsonikatoa ja tilalle tulivat paperiset/pahviset kääreet.
Elämä oli jotenkin paljon viattomampaa ainakin lapsen näkökulmasta. äiti kuunteli Barbra Streisandia ja isä myös (!) ja saunottiin lauantaina-iltana kello 18 jonka jälkeen sai oikeaa limua ja söin pienet viikkorahoilla ostetut irtarit mm merkkareita ja hedelmäpommeja, parilla markalla molempia ja kun maksoivat 20penniä/kpl niin siitä voi laskea monta niitä sai herkutella. Kesät tuntuivat ikuisilta ja aurinko paistoi. talvistakin selvitttiin paremmin kun ulkoiltiin aina. Vanhempian avioero 86 lopetti mukavan lapsuuden ja siitä alkoi ajanjakso elämässäni, jota selvittelen terapiassa edelleen. ysärillä koittivat lamavuodet ja yh-perheessä ne olivat tuskaisia ja traumaattisia. mutta se onkin jo toinen tarina se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Töistä sai enemmän palkkaa kuin työttömänä.
Kaikille olikin töitä, eikä juuri kotona istuskeltu.
Töissä oli myös kohtuulliset työolosuhteet, riitti kun teki yhden ihmisen työt ja järkevällä työtahdilla.
Melkein kaikki teki 8-16 työaikaa, en tuntenut ketään, kuka olisi ollut vaikka vuorotöissä.
Asunnon vuokra oli mukavan alhainen vaikka asunto oli hyvällä paikalla.
Parkkipaikkoja ei tarvinnut edes viivoilla merkitä, niitä oli pihalla yllin kyllin kaikille, jos kävi töissä, oli varaa pitää 2 tai 3 autoa, meidänkin duunariperheellä, jossa vain isä töissä, oli henkilö- ja pakettiauto erikseen.
Äiti oli tosiaan kotiäitinä, rahat riitti hyvin ja kaverin perheen työpaikalla käytiin 2 kertaa viikossa saunassa ja uima-altaassa, työpaikkaedut olivat tuolloin todella hyvät.
Polkupyöriäkään ei tarvinnut ikinä lukita, mitään ei varastettu tai rikottu, ei ollut n-sanoja.
Kulttuuri oli jossain määrin sovinistinen, toisaalta se tarkoitti sitä, että mies elättää perheen ja kantaa vastuun, eikä esimerkiksi mainittua kotiäitiyttä kyseenalaistettu.
Yksinhuoltajuus oli harvinaista, en muista sellaista meidän pihalta, kaikilla oli alkuperäiset isä ja äiti.
Ei ollut älypuhelimia, asiat sovittiin kasvotusten ja meillä ainakin lapset ja aikuiset viettivät paljon aikaa yhdessä kotipihalla ja meno oli hyvin avointa ja sosiaalista.
Taloyhtiömme vakituinen talonmies asui talossamme, tunti talot läpikotaisin ja piti paikat ja pihat kunnossa.
Mistä tahansa sai vitsailla ihan vapaasti, ei tarvinnut varoa sanoja tai pelätä syrjivänsä jotain, isovanhempien sota-ajan ongelmat olivat vielä "läsnä", joten elämä oli helppoa ja kevyttä, kun ei ollut oikeita ongelmia, eikä niitä tehty tyhjästä, kuten nykyään.
Joko tässä tuli tarpeeksi yhdelle kertaa...
Hyvä kuvaus. Mutta kyllä vuorotyöläisiä oli, omatkin vanhemmat tekivät molemmat vuorotyötä. Toinen kaupassa ja toinen tehtaassa. Siellä samalla tehtaalla työskenteli monen luokkakaverin vanhemmat. Yksinhuoltajia oli myös, luokalla aina yksi tai kaksi lasta, jotka asuivat äitinsä kanssa kahden. Järjestään tämä tarkoitti, että perheellä teki rahasta tiukkaa.
Kaikki kortit olivat pahvisia ja niissä oli niitillä kiinnitetty passikuva: ajokortti, henkilötodistus, kirjastokortti, bussikortti... Bussikortissa tosin ei ollut sitä kuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsatukkaan oli muotia ottaa permanentti, muualta jätettiin suoraksi. Myös sellaista kampausta harrastettiin, että otsatukka kasvatettiin tosi pitkäksi ja sitten tönkkölakalla muotoiltiin korkeaksi "aallonmurtajaksi".
Lisäksi ei koskaan käytetty sanaa tukka. Se viittasi alapään karvoituk seen ja oli tosi noloa, jos sanaa käytti vahingossa.
Tästä muistan vieläkin nolottaneen tilanteen poikasena 80-luvulta. Tätä ei tietenkään kehdattu vanhemmille kertoa ja kerran kun serkkutyttö tuli käymään ja äitini alkoi puhumaan tukasta, serkkutyttöä hihitytti mahdottomasti ja äiti ihmetteli että mitä se hihittelee ja minua nolotti niin että olisin halunnut vajota maanrakoon tai haihtua savuna ilmaan :P
Tuo nyt on tuollainen lasten juttu, että tukka tarkoittaa muka häpykarvoja. Sitä kuulee lasten suusta vieläkin.
En tiedä, missäpäin Suomea tuota huttua on esitetty, kun itse kuulin siitä vasta vauvapalstalta. Ja oon elänyt jo 80-luvulla.
Ainakin itä-Suomen/Savon alueella tällainen juttu pyöri ihan meidän ala-asteelaisten keskuudessa :P
Joku väitti että 80-luvun lapset pelkäsi ydinsotaa, no minä en ainakaan edes ajatellut moista! Ronald Reaganin tähtien sota -puheet kyllä vähän oudoksuttivat.
Jussi Holmes kirjoitti:
Karmeat puskat
Sitä varten tien varsille tehtiin vesakkomyrkytyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsatukkaan oli muotia ottaa permanentti, muualta jätettiin suoraksi. Myös sellaista kampausta harrastettiin, että otsatukka kasvatettiin tosi pitkäksi ja sitten tönkkölakalla muotoiltiin korkeaksi "aallonmurtajaksi".
Lisäksi ei koskaan käytetty sanaa tukka. Se viittasi alapään karvoituk seen ja oli tosi noloa, jos sanaa käytti vahingossa.
Tästä muistan vieläkin nolottaneen tilanteen poikasena 80-luvulta. Tätä ei tietenkään kehdattu vanhemmille kertoa ja kerran kun serkkutyttö tuli käymään ja äitini alkoi puhumaan tukasta, serkkutyttöä hihitytti mahdottomasti ja äiti ihmetteli että mitä se hihittelee ja minua nolotti niin että olisin halunnut vajota maanrakoon tai haihtua savuna ilmaan :P
Tuo nyt on tuollainen lasten juttu, että tukka tarkoittaa muka häpykarvoja. Sitä kuulee lasten suusta vieläkin.
En tiedä, missäpäin Suomea tuota huttua on esitetty, kun itse kuulin siitä vasta vauvapalstalta. Ja oon elänyt jo 80-luvulla.
Ainakin itä-Suomen/Savon alueella tällainen juttu pyöri ihan meidän ala-asteelaisten keskuudessa :P
Joku väitti että 80-luvun lapset pelkäsi ydinsotaa, no minä en ainakaan edes ajatellut moista! Ronald Reaganin tähtien sota -puheet kyllä vähän oudoksuttivat.
Ai niin, ja jos olet 50-luvulla syntynyt, olet vanhempieni ikäluokkaa, joten ei ihme jos et ole tällaista tukkajuttua kuullut, eihän niitä iletty vanhemmille kertoa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan oransseja, vaaleansinisiä, vaaleanvihreitä ja keltaisia autoja.
Autojen värimaailma oli kasarilla monipuolinen.
Ruskeat unohtuivat. Tummanruskeat ja vaaleanruskeat elikkä kai beiget autot.
Eikä mitään metallivärejä, vaan suoria perusvärejä.
Mulla oli metallivaaleanvihreä Ford Escort. Kyllä metallivärejä oli, mutta toki vähemmän kuin nykyisin.
Japanilaisautoissa ei yleensä ollut metallihohtoväristä lisähintaa, joten japseissa oli paljon metallihohtovärisiä autoja. Euroautoissa, kuten Escortissa ja Kadetissa metalliväristä piti maksaa lisähintaa ja niinpä useimmat niistä olivat perusvärisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kortit olivat pahvisia ja niissä oli niitillä kiinnitetty passikuva: ajokortti, henkilötodistus, kirjastokortti, bussikortti... Bussikortissa tosin ei ollut sitä kuvaa.
Minulla oli pahvinen AB-ajokortti käytössä v:een 2007 asti, jolloin uusin sen nykyiseen muovikorttiin. Siinä vanhassa ajokortissa minulla oli 18-vuotiaana lukiossa otettu valokuva. Isäni hankki ajo-opetusluvan ja hankin sitä kautta ajokortin ja tuo A-kirjain tuli kaupanpäälliseksi, vaikka en ole koskaan ajanut moottoripyörällä. Ennen oli vähän väljempi meininki noissa ajokorttiasioissa.
Muuten pahvikortteja käytettiin kaiken maailman arkistoissa ennen digiaikaa ja kellokortti tarkoitti koneessa leimattavaa pahvikorttia, joka kertoi milloin joku oli tullut töihin ja lähtenyt töistä.
Se kyllä harmittaa että autojen rekisteröinnissä luovuttiin läänikohtaisista rekisterinumeroista, joista pystyi päättelemään mistä päin joku autoilija oli lähtöisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsatukkaan oli muotia ottaa permanentti, muualta jätettiin suoraksi. Myös sellaista kampausta harrastettiin, että otsatukka kasvatettiin tosi pitkäksi ja sitten tönkkölakalla muotoiltiin korkeaksi "aallonmurtajaksi".
Lisäksi ei koskaan käytetty sanaa tukka. Se viittasi alapään karvoituk seen ja oli tosi noloa, jos sanaa käytti vahingossa.
Tästä muistan vieläkin nolottaneen tilanteen poikasena 80-luvulta. Tätä ei tietenkään kehdattu vanhemmille kertoa ja kerran kun serkkutyttö tuli käymään ja äitini alkoi puhumaan tukasta, serkkutyttöä hihitytti mahdottomasti ja äiti ihmetteli että mitä se hihittelee ja minua nolotti niin että olisin halunnut vajota maanrakoon tai haihtua savuna ilmaan :P
Tuo nyt on tuollainen lasten juttu, että tukka tarkoittaa muka häpykarvoja. Sitä kuulee lasten suusta vieläkin.
En tiedä, missäpäin Suomea tuota huttua on esitetty, kun itse kuulin siitä vasta vauvapalstalta. Ja oon elänyt jo 80-luvulla.
Ainakin itä-Suomen/Savon alueella tällainen juttu pyöri ihan meidän ala-asteelaisten keskuudessa :P
Joku väitti että 80-luvun lapset pelkäsi ydinsotaa, no minä en ainakaan edes ajatellut moista! Ronald Reaganin tähtien sota -puheet kyllä vähän oudoksuttivat.
En minäkään erityisemmin muista pelänneeni ydinsotaa. Suomessa järjestetyissä ns. rauhanmarsseissa ärsytti niiden vasemmistolaisuus ja puheet USA:n imperialismista, mutta Neuvostoliitosta ei sitten uskallut sanoa mitään aivan kuin idässä olisi ollut vain "rauhan ohjuksia". Reaganin Tähtien sota -puheilla taisi olla se myönteinen sivuvaikutus että Moskovassa ne otettiin turhankin vakavasti ja neuvostotalous meni lopullisesti nurin 1980-luvulla asevarastelukilpailun ja Afganistanissa käydyn 10-vuotisen sodan vuoksi.
Veljeni vain marssi läheiselle rakennustyömaalle 13-vuotiaana kysymään töitä ja heti sai apupojan paikan. Minä vahdin jo 8-vuotiaana naapurin 2-vuotiaita kaksosia. 12v kysyin lähikaupasta töitä ja pääsin heti auttamaan mm. hyllyttämisessä ja olin kassallakin. Eipä taitaisi nykypäivänä olla mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Veljeni vain marssi läheiselle rakennustyömaalle 13-vuotiaana kysymään töitä ja heti sai apupojan paikan. Minä vahdin jo 8-vuotiaana naapurin 2-vuotiaita kaksosia. 12v kysyin lähikaupasta töitä ja pääsin heti auttamaan mm. hyllyttämisessä ja olin kassallakin. Eipä taitaisi nykypäivänä olla mahdollista.
Olitpa sinä reipas pieni ! Niin sitä pitää! itsekin tein töitä jo 13-vuotiaana mansikkapellolla. nyt olen väsynyt keski-ikäinen mutta ehkä tästä vielä töihin pääsee kun oikein yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsatukkaan oli muotia ottaa permanentti, muualta jätettiin suoraksi. Myös sellaista kampausta harrastettiin, että otsatukka kasvatettiin tosi pitkäksi ja sitten tönkkölakalla muotoiltiin korkeaksi "aallonmurtajaksi".
Lisäksi ei koskaan käytetty sanaa tukka. Se viittasi alapään karvoituk seen ja oli tosi noloa, jos sanaa käytti vahingossa.
Tästä muistan vieläkin nolottaneen tilanteen poikasena 80-luvulta. Tätä ei tietenkään kehdattu vanhemmille kertoa ja kerran kun serkkutyttö tuli käymään ja äitini alkoi puhumaan tukasta, serkkutyttöä hihitytti mahdottomasti ja äiti ihmetteli että mitä se hihittelee ja minua nolotti niin että olisin halunnut vajota maanrakoon tai haihtua savuna ilmaan :P
Tuo nyt on tuollainen lasten juttu, että tukka tarkoittaa muka häpykarvoja. Sitä kuulee lasten suusta vieläkin.
En tiedä, missäpäin Suomea tuota huttua on esitetty, kun itse kuulin siitä vasta vauvapalstalta. Ja oon elänyt jo 80-luvulla.
Ainakin itä-Suomen/Savon alueella tällainen juttu pyöri ihan meidän ala-asteelaisten keskuudessa :P
Joku väitti että 80-luvun lapset pelkäsi ydinsotaa, no minä en ainakaan edes ajatellut moista! Ronald Reaganin tähtien sota -puheet kyllä vähän oudoksuttivat.
Minulle ovat jääneet mieleen ne dokkarit ja fiktioelokuvat ydintalvesta. Kaikkein vaikuttavin ja pelottavin oli brittifiktio, jossa raskaana ollut teinityttö synnytti lapsensa radioaktiivisen tuhkakasan päälle yksin, ketään muuta ei ollut enää missään, tyttö oli selvinnyt ydinhyökkäyksestä jossain suojassa vauva vielä sisällään ja yritti sitten selvitä hengissä ydintalvesta. Se oli kammottava tarina, paljon ravistelevampi ja uskottavampi kuin vastaavanlaiset amerikkalaistekeleet, kuten The Day After. Tuon brittielokuvan nimeä en muista. Itsekin olin alle kaksikymppinen siihen aikaan, niin tytön kohtalo kouraisi syvältä.
R-kioski luukullisena mallina löytyi vielä 90-luvun puolella mm. Turussa Yliopistonkadulta. Myös Eerikinkadun alussa oli luukku-R-kioski, ja oli niitä varmasti muuallakin tässä kaupungissa, mutta nuo muistan parhaiten, koska itse niistä kävin ostamassa.