Lue keskustelun säännöt.
Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.
Kommentit (2913)
Muistaako kukaan oliko 80-luvulla mahdollista suorittaa peruskoulussa ompeluajokortti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1980 luvulla ei ollut vielä keksitty joukkoraiskauksia ja eikä ollut "nuorisoporukoita". Elämä oli silloin parempaa.
-Nainen
Vierailija kirjoitti:
Kaupat menivät kiinni todella paljon aikaisemmin kuin nykyään. Sunnuntaisin kaikki kaupat olivat kiinni, samoin pyhäpäivinä. Jouluisin äiti stressasi sitä, että on varmasti tullut ostettua kaikki tarvittava, kun kohta on kaupat kiinni monta päivää putkeen. Varmuuden vuoksi käytiin hakemassa vielä pari litraa lisää maitoa.
Tämä oli tosi stressaavaa ja ärsyttävää. Olin asunut ulkomailla pitkään ja tottunut että kaupat ovat auki vaikka miten myöhään illalla. Suomessa sitten piti joka päivä muistaa kauppojen aikaiset sulkemisajat tai minä päivinä kaupat olivat yleensä auki tai ei. Usein unohdin sen, että ennen pyhiä kauppa saattoi mennä kiinni tavallistakin aikaisemmin. Viikolle sattuvat pyhäpäivät olivat raivostuttavia muutenkin.
Helsingissä onneksi oli jo silloin Rautatieaseman tunnelin kaupat auki myöhempään ja usein pyhinäkin. Jos ei lähiöstä napannut sunnuntaina lähteä bussilla keskustaan vain jonkun parin ostoksen takia, niin jostain R-kiskalta tai bensa-asemalta saattoi sitten yrittää hakea jotain ruokaa. Valikoimathan eivät todella silloin noissakaan olleet vielä sitä luokkaa kuin nyt. Jonkun kahvipaketin tai maidon saattoi löytää.
Ennen juhlapyhiä oli pakko usean perheenjäsenen kanssa lähteä jonottamaan joulu- tai pääsiäisruokia. Vaikka jouluruokia jonotettiin jossain (Helsingin) Stokkan Herkussa niin että yks jonotti lihatiskillä, toinen kalatiskillä ettei mennyt koko päivä. Kaupat kun sulkivat useaksi päiväksi joulun aikaan eikä niitä ruokia voinut kovin pitkään etukäteen ostaa (etenkään kalaa tms.),ja hyvää oli jouluksi saatava, niin pakosti kaikki kaupungin ihmiset tuntuivat olevan siellä samassa kaupassa. Sellaiseen ryysikseen ei ole tarvinnut mennä enää vuosikausiin.
Arto Nybergissä oli vieraana Pete Europa, joka kertoi mielenkiintoisia muistoja kasarista (on kirjoittanut siitä kirjan). Esimerkiksi väkivalta oli kuulemma niin yleistä, ettei nykyihminen pysty sitä käsittämään. Joka ilta tapeltiin, värikkäästi pukeutuvia hakattiin, todella harmaata ja turvatonta aikaa. Olen kuullut samaa muualtakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autoissa ei ollut turvavöitä
80-luvun autoissa oli kyllä turvavyöt, mutta 80-luvulla oli vielä liikenteessä vanhoja 60-70-luvun autoja, joissa niitä ei varmaan ollut, ainakaan takapenkillä.
Suomessa turvavöiden käyttöpakko tuli voimaan 1.7.1975 auton etuistuimilla. Käyttämättä jättäminen tuli rangaistavaksi tieliikennelain uudistuksen yhteydessä 1.4.1982 alkaen. Vuodesta 1981 lähtien turvavyöt tulivat pakollisiksi varusteiksi uusien henkilöautojen takaistuimilla.
Kyllä, mutta turvavyöpakko koski ainoastaan uusia autoja, ei käytettyjä.
Faija ajoi vielä ysärin alussa 60-luvun mersulla, jossa ei ollut mitään vöitä missään.
Suomessa oli voimassa v:een 1989 asti läänikohtaiset rekisterikilvet, joista pystyi päättelemään mistä päin autoilija oli kotoisin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalainen_rekisterikilpi#Vanhat_l%C3%A4…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukkahousumerkit olivat Amar, Norlyn ja Dim, joissa väreinä ruskean monet sävyt, valkoinen ja harmaa. Mustia ja värikkäitä sukkiksia rupesi löytymään ainakin meillä sisä-Suomessa vasta 80-luvun puolivälistä eteenpäin, sitä ennen sukkismeininki oli todella ahdistavaa. Erikseen oli tavallisten sukkahousut, joissa koot loppuivat 42:een. 44-48 kokoa olevien sukkahousujen paketissa luki "jumbo".
Vierailija kirjoitti:
Kaheksankytluvulla sai tosi helposti työpaikan. Olin silloin nuori ja 1. työpaikan sain jo 16-vuotiaana. Oli helppo vaihtaa työpaikkaa ja jotenkin oli aika turvallista noin muutenkin. Jos tuli yöllä kello 01 aikaan Rautatieasemalta lähtevällä bussilla kotiin, ei tarvinnut pelätä steissillä. Kukaan ei tullut ryös tä mään vaatteita tai kenkiä päältä...Miksi aika on nyt tämmöinen???
Niin, miksi kantaväestöllä on nyt epäsensitiivinen olo, ja maastamme tullut turvaton tila?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkuveljen syntymä ja ristiäiset sekä kummankin isoäidin kuolema ja hautajaiset ovat parhaiten jääneet mieleen 1980-luvusta. Ne kaikki tapahtuivat kesällä 1989 kun täytin 3 vuotta. Muuten on melko hämäriä muistoja kyseisestä vuosikymmenestä. Kuten esimerkiksi se kun sai 0.33 litran pullon limsaa 3-vuotis syntymäpäivänäni ja sain juoda sen ihan kokonaan itse. Sitten oli täytekakku, karkkeja ja kaupasta ostettuja keksejä.
Jälkeenpäin ajateltuna se oli rankkaa aikaa vanhemmille kun kummankin äiti kuoli parin kuukauden välein toisistaan, piti järjestää heille hautajaiset, pikkuveli syntyi juuri ennen äidin äidin kuolemaa ja hänelle piti järjestää ristiäisiä samaan aikaan kun isoäidille järjestettiin hautajaisia. Sitten olimme me 2 pientä lasta hoidettavana ja ilo sekottui suruun kun molemmat vanhemmat menettivät äitinsä mutta perheeseen syntyi terve poikavauva ja minullekin järjestettiin syntymäpäiväjuhlat kaiken muun kiireen, hautajaisten ja ristiäisten keskellä. Isoisät olivat kuolleet jo ennen syntymääni.
Parhaiten jäi mieleen kun isän äidin arkku laskettiin hautaan ja minä ihmettelin, että miksi hän on laatikossa siellä kuopan pohjalla. En oikein hahmottanut kuolemaa ja hautajaisia vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarin puolivälissä kuusnelonen oli hyvin harvalla. Niiden kokoomuslaisten omakotitaloperheiden pojilla eikä aina niilläkään. Se oli hyvin kallis silloin.
Olisiko hinnat romahtaneet äkkiä sillä aivan tavallisilla ja jopa täysin työväen perheillä oli C64, jollain jopa C128, jo 1986-1987. C64 oli jopa eräässä sukulaisperheessä, jossa isäntä ihaili Marxia ja kaiketi myös Neuvostoliittoa. Vahva veikkaus että vuosi oli 1986.
Kyllä kuusnepan hinta suunnilleen puolittui tuossa 1984-1986. Sitten tulikin Amiga ja kuusnepa alkoi olla legacyvehje.
Oma perhe oli aika persaukinen, kaverit pääsääntöisesti ns. hyvistä perheistä (lue: 200 m2 kämpät eteläisessä kantakaupungissa). Näissä perheissä oli useammin PC:t (aito IBM tietty) ja Applen koneet (II, Mac) kuin kuusnepat.
Minun vanhemmillani oli vakituiset kaupungin virat opettajina mutta he eivät koskaan pitäneet tärkeinä mahdollisimman monien teknisten laitteiden hankkimista. Ensimmäinen väritelevisio meille hankittiin vuonna 1976 Montrealin olympialaisten myötä ja joskus monta vuotta myöhemmin he hankkivat videonauhurin. Meillä oli kylläkin kotona paljon kirjoja ja sain aikoinani ylioppilaslahjaksi omat stereot. Tietokoneita rupesin käyttämään vasta ollessani yliopistolla ja silloin se tarkoitti ensin tekstikäsittelyohjelmia ja myöhemmin 1990-luvulla netissä surfaamista, ja varsin vähäisessä määrin pelaamista. Yliopistolla pelamisimme enemmän 4 hengen korttipelejä ihan saman pöydän ääressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väkivaltarikoksia oli moninkertaisesti nykypäivään verrattuna eli sellaista turvallista aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Muistaako kukaan oliko 80-luvulla mahdollista suorittaa peruskoulussa ompeluajokortti?
Oli! Olen suorittanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli täysin itsestään selvää, että lapset osallistuvat kodin töihin. Kesäisin harvennettiin ja kasteltiin kasvimaita ja seistiin marjapuskissa marjoja poimimassa. Käytiin marjassa ja sienessä, esikeitettiin ja pakastettiin vihanneksia, tehtiin hilloja ja muita säilykkeitä. Kesämökillä siivottiin ja hakattiin halkoja ja harvennettiin rannasta pajupuskia. Kesämökin wc:tä ei kukaan koskaan halunnut tyhjentää, mutta pakko oli.
Aivan, tämä oli normaalia tuota aikaisemminkin vielä, en tiedä milloin ihmiset alkoivat kasvattaa lapsistaan toistaitoisia.
Meillä kanssa kerättiin marjoja sekä metsästä että marjapensaista pihalla, omenoita myös, ja sitten oli iso ruljanssi kun tehtiin Mehu-Maijalla mehuja ja keitettiin hilloja. Sienessä käytiin ja sieniä piti oppia säilömään. Kalassa käytiin ja piti oppia tekemään graavikalaa. Kotona myös leivottiin ja siinäkin piti olla apuna. Meilläkin tehtiin jouluksi kuivakakkuja, pikkuleipiä, joulutorttuja, sun muuta.
Siivoushommat kuuluivat meillä asiaan myös. Vessan pesualtaan putsaaminen piti meillä oppia myös, ihan hyödyllinen taito vaikkei kenenkään lempihommia. Äidin kanssa piti vetää lakanat pyykin jälkeen, lisäksi kun asuttiin talossa, jossa oli pesutuvassa mankeli piti oppia mankeloimaan.
Asunnossa piti osata vaihtaa sulakkeet tarvittaessa ja pestä ikkunat sekä päästää patterista ilmat skeä öljytä narisevat saranat plus muuta pientä. Uusia tavaroita ei ostettu tuosta vaan jos vanha meni rikki vaan piti opetella korjaamaan kodinkoneita tai muita.
Ellei kotipihalla ollut marjapensaista, perunamaata yms, niin kaupungissakin asuvillakin saattoi olla viljelyspalsta, jonne meidät teinit raahattiin hommiin myös. Kotipihalla piti osata haravointihommat ja lumenluonnit.
Meidän äiti oli vaativa myös siinä että pienestä asti piti osata käyttäytyä hyvin aikuisten edessä. Jouluksi äiti hankki paljon joulukukkia ja minä sitten ujoudestani huolimatta joudun melko pienenä jo tepastelemaan yksin tuttujen vanhusten luo viemään joulukukat. Lapsena meidät laitettiin myös usein esiintymään aikuisille eli piti laulaa tai lausua runoja.
Yh-äitini kävi töissä ja opiskeli iltaisin, joten jouduimme ottamaan veljen kanssa paljon vastuuta huushollista. Veli joutui yleensä imuroimaan, kun minä taas sain huolehtia kaupassakäynnistä ja talousbudjetista.
Näitä kun tässä listaa niin huomaa, että aika monta "ammattia" tuossa on joutunut oppimaan jo ennen kuin valmistui ylioppilaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Muistaako kukaan oliko 80-luvulla mahdollista suorittaa peruskoulussa ompeluajokortti?
Kyllä vain, suoritettu on! 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein 1986/1987 käsikirjoituksen elokuvaan, jonka filmasimme VHS-kameralla pääosin kesällä 1987.
Vuonna 2021 julkaisin elokuvan perusteella tehdyn proosaversion. Tämä jännäri uppoaa syvälle 1980-luvun sielunmaisemaan. Suurin osa proosatekstin dialogista on litteroitu elokuvaversion ääniraidan mukaan.
Aerobicista tuli hitti. Vuosikymmenen puolivälissä kävin kaksi kertaa viikossa, tiistaisin ja torstaisin, erään suositusn liikunnanohjaajan omaan piikkinsä järjestämässä aerobicissa. Paikkana oli squashkenttä, siis sellainen pieni koppi. Hyvin meitä mahtui about kymmenen tekemään siinä.
Olimme paljain jaloin, mikä järkytää nykytietämyksellä. Mikään ei vaimentanut hyppyjen iskuja - hygieniasta puhumattakaan.
Vuonna 1989 silloisessa asuinkaupungissani avattiin ensimmäinen kuntosali naisille. Menin sinne heti. Laitteet olivat ihan ok. Asianmukaiset kengätkin ostin ja käytin niitä myös aerobicissa ja sittemmin step aerobicissa.
Vierailija kirjoitti:
Muistaako kukaan oliko 80-luvulla mahdollista suorittaa peruskoulussa ompeluajokortti?
Kyllä muistan, että me pojatkin tekstiilitöiden jaksolla ala-asteella suoritettiin jonkinlainen ompelukoneen ajokortti.
Ei somea, ei nettiä. Yrityksillä oli asiakaspalvelu ja rahoilleen sai yhteiskunnassa vastinetta ja ruokakauppaan meno ei vaatinut lottovoittoa.
Kumpa vanhat hyvät ajat palaisivat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lentokoneiden takaosassa oli tupakointiosasto. Sieltä se kamala käry levisi joka paikkaan.
Muutenkin tupakka paloi joka paikassa. Inhosin sitä lapsena niin paljon. Onneksi kotona ei tupakoitu ja vietimme lähinnä aikaa ihmisten kanssa; jotka eivät polttaneet. Mutta esim. Isäni työpaikka oli aivan savun peitossa.
Mun isä poltti kotona sisällä ku oltiin siskon kanssa lapsia. Siis kotona. Sisällä. Tupakkaa.
Kyllä. Albumissani on valokuva, missä faijan päässä on Irwinin tavaramerkki: nahkainen lierihattu lerpattavalla lierillä. Suupielessä roikkui palava Puerto. Faijan vieressä mutsi ja me mukulat suut messingillä sankan tupakansavun leijuessa yllämme.
Kuvan väritys oli sinertävän harmaa.
Vierailija kirjoitti:
Aerobicista tuli hitti. Vuosikymmenen puolivälissä kävin kaksi kertaa viikossa, tiistaisin ja torstaisin, erään suositusn liikunnanohjaajan omaan piikkinsä järjestämässä aerobicissa. Paikkana oli squashkenttä, siis sellainen pieni koppi. Hyvin meitä mahtui about kymmenen tekemään siinä.
Olimme paljain jaloin, mikä järkytää nykytietämyksellä. Mikään ei vaimentanut hyppyjen iskuja - hygieniasta puhumattakaan.
Vuonna 1989 silloisessa asuinkaupungissani avattiin ensimmäinen kuntosali naisille. Menin sinne heti. Laitteet olivat ihan ok. Asianmukaiset kengätkin ostin ja käytin niitä myös aerobicissa ja sittemmin step aerobicissa.
Oma äitini hurahti aerobiciin myös! Hän tykkäsi step aerobicista, ja kävi jossain naisten salilla monta kertaa viikossa. Hän osallistui jopa johonkin aerobicin maailmanennätysyritykseen siellä :D
Tämähän oli elämää joka vuosikymmennellä ennen kännyköitä. Silloin kun treffit sovittiin asemalle kello 17:00, niin siellä sitten oltiin ajoissa ja jotain sattui ettei sinne päässyt tai tuli myöhässä etukäteen voi voinut soittaa. Riitaa tuli kavereiden kanssa jos joku oli myöhässä, sitä pidettiin huonona käytöksenä.
Tärkeiden puhelujen soittaminen jostain muualta kuin kotoa oli hoidettava puhelinkopeista.
Ärsyttävää oli olla teini, kun joku uusi ihastus soitti ja pikkuveli ehti vastaamaan lankapuhelimeen. Sitten se kailotti kaikkien kuulleen että "Sisko, sulle soittaa joku poika!"😖
Juuri tuo tiedon saaminen oli vaikeaa. Jos vaikka harrasti musiikkia, niin piti opetella englantia, lukea ulkomaisia musiikkilehtiä suomalaisten lisäksi, ja kuunnella sekä suomalaisia että ulkomaisia musiikkikanavia radiosta. Tv-stä ei paljon iloa silloin ollut ennen kuin tuli MTV (siis Music TV) joka alkoi näkyä Suomessakin (se ulkomainen versio) joskus 1980-luvun lopulla.