Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Muuten näin, mutta kyllä C-kasetti räjäytti pankin jo 70-luvulla, meille ostettiin ensimmäinen kasettimankkaradio vuonna 1971, sitä ennen käytettiin pääsääntöisesti kelanauhureita. Sen sijaan autoradioissa 70-luvulla käytettiin paljon ns. 8-raitakasettia. 80-luvun puolenvälin jälkeen autostereoissakin löytyi jo cd-soittimia.

Sinulla menivät nyt vuosikymmenet iloisesti sekaisin.

C-kasettimankkoja (mono) oli toki jo 1970-luvulla ja sellainen löytyi jo muutamista autoistakin mutta sony walkmankin lanseerattiin vasta 1979.

1980-luku oli SE vuosikymmen jolloin nuoret veivät oman musiikkinsa kaikkialle C-kasettiin tallennettuna. Vasta tällä vuosikymmenellä korvalappustereoita, stereomankkoja ja varustelukierteeksi muodostuneita autostereoita oli kaikkialla.

CD-levy on 1980-luvun keksintö mutta ensimmäiset vuodet soittimet ja levyt olivat tähtitieteellisen kalliita ja musiikkivalikoima heikkoa. Siihen ei voinut edes nauhoittaa ennen 1990-luvun loppupuolta ja CD oli epäkäytännöllisen kokoinen mukana kuljetettavaksi.

CD tappoi vain LP-levyn lyötyään läpi 1990-luvulla mutta C-kasetti säilyi rinnalla vuosituhannen taitteeseen koska se oli mp4-läpimurtoon saakka paras nauhoitettava ja mukana kulkeva formaatti.

Kyllä se oli 70- luku, jolloin C-kasetti löi itsensä läpi. Meilläkin mm. kaikki tuon ajan bändien äänitteet ostettiin C-kasetteina LP-levyjen sijaan. Radiosta äänitettiin aluksi musiikkia mikrofonin kautta, mutta pian tuli radiomankat joissa äänitys radiosta tuli sisäisesti duoraan. Mankka otettiin mukaan kavereiden luo mennessä ja koulubileetkin järjestettiin siten, että joku toi mankan, josta sitten koulun äänentoistojärjestelmän kautta soitettiin musiikkia C-kaseteilta. Siskollani oli 70-luvun puolessa välissä useamman sadan C-kasetin musiikkikirjasto. Seuraavalla vuosikymmenellä laitteet vaan oli kehittyneempiä mutta pohja kasetin käyttöön luotiin 70-luvulla.

Lähikaupassa oli mahdollista ostaa kaupan omalle "tilille". Eli ostokset maksettiin kerran kuussa.

Lähipalvelut pelasivat vielä hyvin. Meidän lähiöostarilta sai lähes kaikkea mitä tarvitsi. Siellä oli kukkakauppa, kenkäkauppa, urheiluliike, kampaamo, Alko, pankit sekä kirjasto. Ainut mikä puuttui oli terveyskeskus.

Töitä oli melkein joka alalle ja opiskelemaan pääsi helpommin.

Ihanaa, kun ei ollut somea, silloin ihmiset edes puhuivat tauoilla jotain toisilleen.

Pankkikirjalla nostettiin rahaa, vähän myöhemmin tuli pankkiautomaatit.

Elämä oli jotenkin yksinkertaisempaa tuolloin, joskus kaipaan noita aikoja takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autoissa ei ollut turvavöitä

80-luvun autoissa oli kyllä turvavyöt, mutta 80-luvulla oli vielä liikenteessä vanhoja 60-70-luvun autoja, joissa niitä ei varmaan ollut, ainakaan takapenkillä.

Suomessa turvavöiden käyttöpakko tuli voimaan 1.7.1975 auton etuistuimilla. Käyttämättä jättäminen tuli rangaistavaksi tieliikennelain uudistuksen yhteydessä 1.4.1982 alkaen. Vuodesta 1981 lähtien turvavyöt tulivat pakollisiksi varusteiksi uusien henkilöautojen takaistuimilla.

Vierailija kirjoitti:

Lähikaupassa oli mahdollista ostaa kaupan omalle "tilille". Eli ostokset maksettiin kerran kuussa.

Lähipalvelut pelasivat vielä hyvin. Meidän lähiöostarilta sai lähes kaikkea mitä tarvitsi. Siellä oli kukkakauppa, kenkäkauppa, urheiluliike, kampaamo, Alko, pankit sekä kirjasto. Ainut mikä puuttui oli terveyskeskus.

Jep. Ja nämä kylien lähikauppiaat ottivat tilauksenkim vastaan usein puhelimitse ja toivat ostokset myös kotiin pienestä lisämaksusta.

Jos joku kasarimuistelija halua nautiskella aidoista kasaritunnelmista niin tiktok on meille x-sukupolven edustajillekin oikea aarreaitta. Esim. @the80stimemachine julkaisee aitoja tavispätkiä kasariajan diskoista ym. Tulee ikävä otsaheittoja, olkatoppauksia ja yksinkertaisen cooleja tanssityylejä. Silloin ei tarvinnut osata viimeisintä nytkytystä (flossing anyone?), potkuaskeleita tai hyppyjä, rap-videon viimeisintä tyyliä, jamaikalaisen juoksijan tanssiasentoa, twerkkausta. Sen kun vaan heilutti olkatoppauksia ja otti hillittyjä sivuaskelia :D

https://www.tiktok.com/@the80stimemachine/video/7035294481184312582

Kiva jos tänne voisi linkittää muutakin kuin youtubea..

Otsatukkaan oli muotia ottaa permanentti, muualta jätettiin suoraksi. Myös sellaista kampausta harrastettiin, että otsatukka kasvatettiin tosi pitkäksi ja sitten tönkkölakalla muotoiltiin korkeaksi "aallonmurtajaksi".

Lisäksi ei koskaan käytetty sanaa tukka. Se viittasi alapään karvoituk seen ja oli tosi noloa, jos sanaa käytti vahingossa.

Tuosta luokkajaosta muistui paljon mieleen. Itse duunarien lapsena en päässyt koskaan lapsena minnekään matkoille tai laskettelemaan, ne olivat "herrojen" perheiden juttuja. Sen sijaan me duunareiden lapset ja herrojen jälkikasvu leikittiin ja seurusteltiin sujuvasti yhdessä. Ihan tavan porukkaa oltiin kaikki. Siitä ehkä jäänyt minulle sellainen asenne, että kenenkään koulutuksella tai taustalla ei ole mitään merkitystä. Yhtä paljon (tai vähän) oppii koulutuksen ulkopuolella, tekemällä.

Silloin ei tosin kukaan pitänyt meteliä omasta koulutuksestaan tai ammatistaan, ei ollut tarvetta tuoda itseään esille. Kaikki oltiin ikään kuin samalla viivalla, vaikka ei samoista lähtökohdista tultukaan tai että toiset lähti lukioon ja yliopistoon ja toiset jäivät sinne kotipaikkakunnan tehtaalle töihin. Ketään ei ylenkatsottu tai vähätelty näistä syistä.

On ollut hankala yrittää selittää omille lapsille, miten 80-luvulla ja ylipäätään silloin aikoinaan oli erittäin vaikeaa saada lisätietoja oikein mistään asiasta. Jos esimerkiksi piti kirjoittaa kouluun esitelmä tai muu teksti, ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin kysyä vanhemmilta tai lähteä kirjastoon lukemaan tietosanakirjaa. Jos radiosta kuuli kivan biisin, sen nimeä ei välttämättä koskaan saanut selville, ellei radiotoimittaja sattunut mainitsemaan sen nimeä. Jos innostui jostain kirjasta, oli todella vaikea selvittää, mitä samantyylisiä kirjailijoita olisi olemassa - kirjastotätikään ei välttämättä osannut vastata aiheeseen mitään, ei ainakaan meidän pienessä kyläkirjastossa. Tietoa sai, jos jonkun kaverin isosisko tai -veli tai serkku tai setä tms sattui harrastamaan esim. musiikkia ja suostui lainamaan älppäreitään.

Matkalla olevaa ihmistä ei saanut kiinni, koska ei ollut kännyköitä ("Heikki Heikkinen matkalla jossain päin Itä-Suomea, ottakaa välittömästi yhteys kotiin", kuulutettiin joskus radiossa). Muutenkin yhteydenpito oli hankalaa, kun puhelua piti istua odottmassa kotona kiekkopuhelimen vieressä ja puhelut olivat kalliita. Ja muu perhe kuunteli vieressä, mitä sanot.

Eniten kaipaan sitä perusturvallisuuden tunnetta, että töitä riittää kaikille. Jos en saa töitä paikasta X, menen vain kysymään paikasta Y. Moni oli samassa työpaikassa koko työelämänsä ajan. Tämä turvallisuuden tunne kuoli 90-luvun laman mukana, eikä se ole enää tullut takaisin.

Kaupat menivät kiinni todella paljon aikaisemmin kuin nykyään. Sunnuntaisin kaikki kaupat olivat kiinni, samoin pyhäpäivinä. Jouluisin äiti stressasi sitä, että on varmasti tullut ostettua kaikki tarvittava, kun kohta on kaupat kiinni monta päivää putkeen. Varmuuden vuoksi käytiin hakemassa vielä pari litraa lisää maitoa.

Irtokarkkeja ostettiin ns. yksi kerrallaan. Siis tyyliin "viis lätkäliigaa ja kolme sitruunapommia". Tai sitten "kahdella markalla sekalaisia".

Vierailija kirjoitti:

Tuosta luokkajaosta muistui paljon mieleen. Itse duunarien lapsena en päässyt koskaan lapsena minnekään matkoille tai laskettelemaan, ne olivat "herrojen" perheiden juttuja. Sen sijaan me duunareiden lapset ja herrojen jälkikasvu leikittiin ja seurusteltiin sujuvasti yhdessä. Ihan tavan porukkaa oltiin kaikki. Siitä ehkä jäänyt minulle sellainen asenne, että kenenkään koulutuksella tai taustalla ei ole mitään merkitystä. Yhtä paljon (tai vähän) oppii koulutuksen ulkopuolella, tekemällä.

Silloin ei tosin kukaan pitänyt meteliä omasta koulutuksestaan tai ammatistaan, ei ollut tarvetta tuoda itseään esille. Kaikki oltiin ikään kuin samalla viivalla, vaikka ei samoista lähtökohdista tultukaan tai että toiset lähti lukioon ja yliopistoon ja toiset jäivät sinne kotipaikkakunnan tehtaalle töihin. Ketään ei ylenkatsottu tai vähätelty näistä syistä.

Totta, en opiskelemaan lähtiessa tullut edes ajatelleeksi että palkka olisi syy valita joku tietty ala. Sitä luotti että kaikilla töillä elää ihan hyvin.

Yhteydet kaukomailta oli vaikeita. Intiassa piti mennä lennättimeen tms varaamaan puhelu Suomeen ja istua odottamassa neljäkin tuntia kunnes oma vuoro tuli. Salissa oli paljon soittajia jotka huusivat puhelimiinsa ja itse koetti saada puhelunjärjestäjän uskomaan että yhteys syntyi. Kerran sain luurin käteen ja kuulin suomalaisen keskuksen langoilla, mihin huusin että täällä ollaan ja toivotaan puhelua.

Helsingin suuntanumero oli silloin 90 eikä 09 kuten nykyään, ja ulkomailta soittaessa olisi maanumeron 358 jälkeen pitänyt laittaa 0, mitä ei intialaiset puhelunvälittäjät olisi millään halunneet uskoa.

Kuuluvuus tietysti oli heikko ja puhelut myös kalliita.

Anttilan kuvastot! Niiden saapuminen oli yhtä juhlaa! Ne selattiin äidin ja siskojen kanssa läpi hitaasti ja hartaasti, valittiin suosikkeja kultakin aukeamalta ja perusteltiin, miksi tykkää juuri siitä eniten. Joskus tilattiinkin jotain, ja kun uusi kuvasto tuli, sai vanhasta leikata irti niitä malleja ja käyttää paperinukkeina.

Oli täysin itsestään selvää, että lapset osallistuvat kodin töihin. Kesäisin harvennettiin ja kasteltiin kasvimaita ja seistiin marjapuskissa marjoja poimimassa. Käytiin marjassa ja sienessä, esikeitettiin ja pakastettiin vihanneksia, tehtiin hilloja ja muita säilykkeitä. Kesämökillä siivottiin ja hakattiin halkoja ja harvennettiin rannasta pajupuskia. Kesämökin wc:tä ei kukaan koskaan halunnut tyhjentää, mutta pakko oli.

Mainos textaajat oli ihan oma oppitunti kouluissa liikelinjoilla jo 50-60-70 luvuilla . Useimmin heistä tuli myyjiä mutta myös perusti omat mainostoimistot . Marimekon jatko yrittäjä oli ensin mainostoimiston johtaja . Mainostextit ja textaus opinnot . Nykyään textaus on tietokoneilla voit valita textin fontin koon värit . Ennen ne tehtiin käsin . Nykyäänkin myymälöissä tehdään mainos tauluja käsin .

Niitä budhajulistajia shamaaneja kiersi valhe evankeliumia joka paikkaan joku uusi Jehova lahko Jahve kultti ja kabbalaa . Budhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autoissa ei ollut turvavöitä

80-luvun autoissa oli kyllä turvavyöt, mutta 80-luvulla oli vielä liikenteessä vanhoja 60-70-luvun autoja, joissa niitä ei varmaan ollut, ainakaan takapenkillä.

Suomessa turvavöiden käyttöpakko tuli voimaan 1.7.1975 auton etuistuimilla. Käyttämättä jättäminen tuli rangaistavaksi tieliikennelain uudistuksen yhteydessä 1.4.1982 alkaen. Vuodesta 1981 lähtien turvavyöt tulivat pakollisiksi varusteiksi uusien henkilöautojen takaistuimilla.

Kyllä, mutta turvavyöpakko koski ainoastaan uusia autoja, ei käytettyjä.

Faija ajoi vielä ysärin alussa 60-luvun mersulla, jossa ei ollut mitään vöitä missään.

Tosi paljon oltiin lapsena liikkeellä. Kävellen tai polkupyörällä kouluun, talvella potkukelkalla tai hiihtäen. Kavereiden kanssa leikittiin ulkona siihen asti, kunnes äidit alkoi huutaa ovella, että syömään.