Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta aiemmasta lehtikommentista tuli mieleen, että Suomessa julkaistiin sarjakuvalehtiä tuohon aikaan selvästi enemmän kuin nykyään. Ok, lehtiä ei enää lueta niin paljon kuin ennen, ja muuta on tullut tilalle, tämä vain muistutuksena siitä, että joidenkin asioiden osalta 80-luvulla oli kuitenkin enemmän tarjontaa.

Aku Ankka, Karvinen, Tenavat, Tintti, Mustanaamio, Marvel...

Lehti, jota itse fanitin silloin eniten, oli Suomen MAD (Mad Magazinen suomiversio).

Mullehan tuli MAD hamaan katkeraan loppuun asti vuoteen 2005 asti, jolloin sen julkaiseminen lopetettiin.

Mulle kans, ja pahkasian kaikki numerot vieläkin tallessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta aiemmasta lehtikommentista tuli mieleen, että Suomessa julkaistiin sarjakuvalehtiä tuohon aikaan selvästi enemmän kuin nykyään. Ok, lehtiä ei enää lueta niin paljon kuin ennen, ja muuta on tullut tilalle, tämä vain muistutuksena siitä, että joidenkin asioiden osalta 80-luvulla oli kuitenkin enemmän tarjontaa.

Aku Ankka, Karvinen, Tenavat, Tintti, Mustanaamio, Marvel...

Lehti, jota itse fanitin silloin eniten, oli Suomen MAD (Mad Magazinen suomiversio).

Mullehan tuli MAD hamaan katkeraan loppuun asti vuoteen 2005 asti, jolloin sen julkaiseminen lopetettiin.

Vierailija kirjoitti:

Pankkiasiat hoidettiin todellakin pankissa, usein jonottamalla. Kaikilla oli pankkikirja, johon pankkivirkailija jopa käsin kirjoitti kuinka paljon olet ottanut tililtä tai laittanut tilille. Laskut piti viedä pankkiin ja virkailija otti rahat tililtä. Pikkuhiljaa pankkitoiminta alkoi automatisoitua ja laskut saattoi lähettää kuoressa pankkiin. 

Ennen 1990-luvun pankkikriisiä niitä pankkikonttoreita riitti kaupungin ydinkeskustan ohella kaupunginosien ostoskeskuksiin ja kirkkokyliin. Jokaisella pankilla oli niitä konttoreita sitten suhteellisen lähellä toisiaan: Postipankki, Kansallis-Osake-Pankki KOP, Suomen Yhdyspankki SYP, Osuuspankki, Säästöpankki, Helsingin Osakepankki HOP ja Suomen Työväen Säästöpankki STS. Postipankin asiakkaita pystyivät myös nostamaan rahaa postitoimipaikoista.

Kaupungien ydinkeskustoissa oli varsinaisia "pankkipalatseja", joissa oli sitten useita "pankkineitejä" palvelemassa pitkässä rivissä olevilla kassoilla. Tuolta alalta hävisikin runsaasti työpaikkoja 1990-luvun aikana pankkikriisin ja pankkikorttien yleistymisen kautta.

Käyttäjä7294 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta aiemmasta lehtikommentista tuli mieleen, että Suomessa julkaistiin sarjakuvalehtiä tuohon aikaan selvästi enemmän kuin nykyään. Ok, lehtiä ei enää lueta niin paljon kuin ennen, ja muuta on tullut tilalle, tämä vain muistutuksena siitä, että joidenkin asioiden osalta 80-luvulla oli kuitenkin enemmän tarjontaa.

Aku Ankka, Karvinen, Tenavat, Tintti, Mustanaamio, Marvel...

Lehti, jota itse fanitin silloin eniten, oli Suomen MAD (Mad Magazinen suomiversio).

Mullehan tuli MAD hamaan katkeraan loppuun asti vuoteen 2005 asti, jolloin sen julkaiseminen lopetettiin.

Mulle kans, ja pahkasian kaikki numerot vieläkin tallessa.

Pahkasiassa oli hyvä käytön vinkki miten pyykit voi pestä vessanpöntössä. Pyykit laitetaan verkkokassiin ja vedetään vessa useita kertoja, jolloin ne pyykit puhdistuvat siinä samalla. En tiedä onko joku kokeillut tuota oikeassa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä7294 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta aiemmasta lehtikommentista tuli mieleen, että Suomessa julkaistiin sarjakuvalehtiä tuohon aikaan selvästi enemmän kuin nykyään. Ok, lehtiä ei enää lueta niin paljon kuin ennen, ja muuta on tullut tilalle, tämä vain muistutuksena siitä, että joidenkin asioiden osalta 80-luvulla oli kuitenkin enemmän tarjontaa.

Aku Ankka, Karvinen, Tenavat, Tintti, Mustanaamio, Marvel...

Lehti, jota itse fanitin silloin eniten, oli Suomen MAD (Mad Magazinen suomiversio).

Mullehan tuli MAD hamaan katkeraan loppuun asti vuoteen 2005 asti, jolloin sen julkaiseminen lopetettiin.

Mulle kans, ja pahkasian kaikki numerot vieläkin tallessa.

Pahkasiassa oli hyvä käytön vinkki miten pyykit voi pestä vessanpöntössä. Pyykit laitetaan verkkokassiin ja vedetään vessa useita kertoja, jolloin ne pyykit puhdistuvat siinä samalla. En tiedä onko joku kokeillut tuota oikeassa elämässä.

Siis se ohjehan meni niin, että vessa vedettiin KERRAN. Ja vain TARVITTAESSA ajettiin pesuohjelma uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Launtaisin kaupat meni kiinni jo iltakuudelta

Täällä meillä oli ruokakaupat arkisin auki 17 asti,lauantaisin 13 asti. Muistan kun muuttui että perjantaina oli kauppa auki 18 asti. Oli hienoa 😁

M45 kirjoitti:

Videokasetit piti kelata alkuun kun ne palautettiin videovuokraamoon.

Kopiointia kutsuttiin "äänittämiseksi" tai "nauhoittamiseksi".

Kakspesäinen mankka tarvittiin siksi että voitiin kopioida pelejä C64:lle.

Kaverilta ei voinut lainata uusinta nauhoitusta Ritari Ässästä, koska niiden porukoilla oli VHS ja meillä Beta.

Koulussa tytöillä oli farkkuhaalarit.

Poljin 10km ees taas vain todetakseni ettei Jani ollutkaan kotona.

Mopoja ei ollut käytännössä kuin PV tai manki. Joillain friikeillä oli Tunturi Tiger.

Pappatunturi.

Työpaikalle hankittiin Macintosh SE-tietokone. Siinä oli sekä kovalevy että levykeasema. Levykkeitä sanottiin korpuiksi.

Olin valmistunut ammattiin 70-luvun puolivälissä. Töitä ei kuitenkaan löytynyt, joten lähdin ulkomaille, ensin hanttihommiin muutamaksi kuukaudeksi, sitten koulutustani vastaavaan työhön. 80-luvun alussa tuntui kuitenkin siltä, että olisi korkea aika palata Suomeen. Sain koulutustani vastaavan paikan, ensin väliaikaisena, sitten vakinaisena. Ennen uuteen työpaikkaan menoa ehdin käydä autokoulun, johon ei aikaisemmin ollut ollut varaa. Ostin käytetyn auton ja sillä huristelin lähes 800 kilometrin päähän kotoa. Tuntui oudolta työskennellä suomen kielellä, kun muutaman vuoden työkielenäoli ollut toinen kieli, jota toki osasin jo maahan muuttaressani. Uuusi työpaikka oli muuttotappiokunnassa ja monet varsinkin nuoremmat tuttavat ihmettelivät, kuinka olin muuttanut takaisin Suomeen. Eikö ulkomailla ollutkaan kivaa. Kyllä oli, mutta kotimaa on aina kotimaa!

Asuinpaikkakunnalla kokeiltiin kauppojen pitämistä kiinni lauantaisin, mutta muutaman kuukauden päästä palattiin entiseen, sillä kauppiaat havaitsivat, että asiakkaat kaikkosivat muinakin päivinä naapurikaupunkiin ostoksille. Paikkakunnalla liikkui melko paljon turisteja, kesällä retkeilijöitä ja talvella laskettelijoita. Harrastimme tuttavien kanssa myös aktiivisesti liikuntaa. Kun ilmat ja kelit olivat huonot, pelasimme lentopalloa, hyvillä keleillä sulan maan aikaan pyöräilimme pitkiäkin matkoja eväät mukana ja talvella hiihdimme ahkerasti. Keväällä kun päivät pitenivät, oli mukava lähteä hiihtelemään työpäivän jälkeen. 

80-luvun loppupuolella aloin miettiä, että voisi olla hyvä muuttaa lähemmäs kotiseutua ja vanhenevia läheisiä. Välimatka lyheni puoleen, kun muutin uuteen työpaikkaan. Siitä sitten muodostuikin pisin virkasuhde, neljännesvuosisata. Vuosikymmenen lopussa ostin ensimmäisen asunnon, jossa muuten asun edelleen. Naureskelin, että polvet tutisivat, kun nostin opintolainaa, mutta sitten ei tuntunut juuri missään, kun allekirjoitin lainapaperit lähes sata kertaa suuremmalle summalle. Jos silloin olisin tiennyt, millainen seuraava vuosikymmen pankkien kaatumisineen, korkojen nousuineen ja lamoineen tuli olemaan, olisinko sitonut itseni suureen velkaan, en tiedä, mutta kaikesta on selvitty.

Kiitos vastauksista. Tätä ketjua on ollut mukava lukea. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Launtaisin kaupat meni kiinni jo iltakuudelta

Täällä meillä oli ruokakaupat arkisin auki 17 asti,lauantaisin 13 asti. Muistan kun muuttui että perjantaina oli kauppa auki 18 asti. Oli hienoa 😁

Kyllä näin oli. Muistan, miten vanhemmilla oli aina kiire töiden jälkeen, että ehtivät käymään kaupassa.

Sitten olikin ihan luksusta, kun kaupan pihalle tuli jopa elintarvikekioski, joka oli auki myös iltaisin ja viikonloppuisin. Nykyäänhän moinen konsepti ei olisi mitenkään taloudellisesti kannattava, mutta silloin oli.

Vierailija kirjoitti:

Juu, Neukkula, Viro ja DDR. Perheemme matkaili paljon, ja myös muurilla ympäröidyssä Berliinissä oli tuttuja. Noissa mailla tunnelma oli sanoinkuvaamattoman ankea. Ihmisillä oli (omaan silmään) kaameat vaatteet, ei mitään tavallisia tavaroita jne. Pintapuolisia juttuja, mutta lapsena en ajatellut sitä puoluediktatuurin kamaluutta niinkään.  

Saako kysyä miksi matkailitte Itä-blokin maissa? Olivatko vanhempasi kommunisteja vai ihan vain eksotiikan takia? Kovin yleistähän se ei ollut varsinkaan lapsiperheille, vaan lähinnä noissa maissa kävivät votkaturistit ja seikkailunhaluiset.

Disco, permanentti, sivuhiukset lyhyet, muutoin hiukset geelillä ylöspäin. Olkatoppaukset. Discossa olkalaukut lattialle keskelle kasaan, ja ringissä tanssittiin kasarityyliin, kädet jotenkin ristiin eteen. Satanen tosiaan riitti, olutta ja sinistä enkeliä. Villapaidassa discoon tulivat pojat...

Valomerkki tuli aikaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erilaisia tennareita oli "muodissa" paljon. Muistan että 80-luvun akussa oli discolenkkarit (kiilakorkolenkkarit), sitten oli reggaetossut ja Adidaksen Jaguarit. Oli tärkeätä saada aina kulloinkin muotia ollut malli.

Jossain vaiheessa oli muotia ns. "porkkanahousut" jotka olivat kapealahkeiset ja levenivät ylöspäin. Niitä sai Rättimarketista tarjouksesta 5 Mk / housut. Kaikki hamstrasivat sellaiset ja puoli koulua kulki Rättärin porkkanoissa. 😆

Korvalappustereoista kuunneltiin itse äänitettyjä kasetteja ja Lintsin Luola discossa käytiin usein kesäisin.

Mikä ihmeen Rättimarket?

Sen niminen kauppa oli ainakin täällä pääkaupunkiseudulla 80-luvun puolivälissä. En tiedä oliko useampia, itse tiesin vain tämän yhden. Siellä oli vaatteita jotka maksoivat vain muutaman markan /kpl. En muista oliko muuta myynnissä kuin vaatteita ja kenkiä.

Enpä kyllä ainakaan Helsingissä muista tuollaista olleen. Oletko varma, ettei vain teillä kutsuttu vaatekauppoja Rättimarketeiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Limsaa myytiin kioskeilla pulloissa.

No niin myydään vieläkin. Kaupoissa myös myydään limua pulloissa.

Niin niin mutta 80-luvulla limsaa myytiin kioskeilla lasipulloissa.

Niin myytiin kaupoissakin. Isoissa litran lasipulloissa ja pienissä 0,33 litran lasipulloissa.

Vierailija kirjoitti:

Olin valmistunut ammattiin 70-luvun puolivälissä. Töitä ei kuitenkaan löytynyt, joten lähdin ulkomaille, ensin hanttihommiin muutamaksi kuukaudeksi, sitten koulutustani vastaavaan työhön. 80-luvun alussa tuntui kuitenkin siltä, että olisi korkea aika palata Suomeen. Sain koulutustani vastaavan paikan, ensin väliaikaisena, sitten vakinaisena. Ennen uuteen työpaikkaan menoa ehdin käydä autokoulun, johon ei aikaisemmin ollut ollut varaa. Ostin käytetyn auton ja sillä huristelin lähes 800 kilometrin päähän kotoa. Tuntui oudolta työskennellä suomen kielellä, kun muutaman vuoden työkielenäoli ollut toinen kieli, jota toki osasin jo maahan muuttaressani. Uuusi työpaikka oli muuttotappiokunnassa ja monet varsinkin nuoremmat tuttavat ihmettelivät, kuinka olin muuttanut takaisin Suomeen. Eikö ulkomailla ollutkaan kivaa. Kyllä oli, mutta kotimaa on aina kotimaa!

Asuinpaikkakunnalla kokeiltiin kauppojen pitämistä kiinni lauantaisin, mutta muutaman kuukauden päästä palattiin entiseen, sillä kauppiaat havaitsivat, että asiakkaat kaikkosivat muinakin päivinä naapurikaupunkiin ostoksille. Paikkakunnalla liikkui melko paljon turisteja, kesällä retkeilijöitä ja talvella laskettelijoita. Harrastimme tuttavien kanssa myös aktiivisesti liikuntaa. Kun ilmat ja kelit olivat huonot, pelasimme lentopalloa, hyvillä keleillä sulan maan aikaan pyöräilimme pitkiäkin matkoja eväät mukana ja talvella hiihdimme ahkerasti. Keväällä kun päivät pitenivät, oli mukava lähteä hiihtelemään työpäivän jälkeen. 

80-luvun loppupuolella aloin miettiä, että voisi olla hyvä muuttaa lähemmäs kotiseutua ja vanhenevia läheisiä. Välimatka lyheni puoleen, kun muutin uuteen työpaikkaan. Siitä sitten muodostuikin pisin virkasuhde, neljännesvuosisata. Vuosikymmenen lopussa ostin ensimmäisen asunnon, jossa muuten asun edelleen. Naureskelin, että polvet tutisivat, kun nostin opintolainaa, mutta sitten ei tuntunut juuri missään, kun allekirjoitin lainapaperit lähes sata kertaa suuremmalle summalle. Jos silloin olisin tiennyt, millainen seuraava vuosikymmen pankkien kaatumisineen, korkojen nousuineen ja lamoineen tuli olemaan, olisinko sitonut itseni suureen velkaan, en tiedä, mutta kaikesta on selvitty.

Huh, mikä vuodatus. Taidat olla aika yksinäinen?

Vierailija kirjoitti:

Tarhalaiset kulkivat kotiavaimet kaulassaan.

Ei nyt sentään. Eka luokkalaiset jo kulkivatkin.

Vierailija kirjoitti:

oli punkkareita diinareita ja hämyjä. ei oikein samaan paikkaan mahduttu, tappelut oli yleisiä. ai niin raggarit unohtui.

Diinarikundit oli suloisia. Sai elää samaa muotia, kuin 50-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Lökäri housut oli muotia, sitten tuli ratsastushousut ja sitten sivutaskuhousut, paita oli lepakkohihainen collegepaita. Myös armeijatyyliset vaatteet oli muotia.

Mutta kuka muistaa NAHKASOMISTEISET farkut, joita myytiin ainakin Seppälässä! :D

Vierailija kirjoitti:

Launtaisin kaupat meni kiinni jo iltakuudelta

Näin oli vuoden 2015 loppuun asti.