Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.

Kellään ei tietääkseni ollut vitivalkoista kotia? Oli reipasta värien sekamelskaa. Kivalla tavalla.

Nuorisoravintoloihin joutui kaupungeissa jonottamaan pahimmillaan pari tuntia, portsari veti tuttuja jonon ohi. Joskus päästiin sisään puolen yön aikoihin ja valomerkki tuli 00.30, sulkemisaika 1.00. Pääsiäisenä ei saanut tanssia. Sulkemisen jälkeen kokoonnuttiin johonkin torille josta etsittiin tuttuja ja yritettiin hankkia kyytiä kuka minnekin. O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

oli punkkareita diinareita ja hämyjä. ei oikein samaan paikkaan mahduttu, tappelut oli yleisiä. ai niin raggarit unohtui.

Diinarikundit oli suloisia. Sai elää samaa muotia, kuin 50-luvulla.

Oliko diinari sama kuin fiftari nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Nuorisoravintoloihin joutui kaupungeissa jonottamaan pahimmillaan pari tuntia, portsari veti tuttuja jonon ohi. Joskus päästiin sisään puolen yön aikoihin ja valomerkki tuli 00.30, sulkemisaika 1.00. Pääsiäisenä ei saanut tanssia. Sulkemisen jälkeen kokoonnuttiin johonkin torille josta etsittiin tuttuja ja yritettiin hankkia kyytiä kuka minnekin. O

Stadissa mentiin hengailemaan yöllä steissille. Kännissä halailtiin kavereita ja osa söi lihapiirakkaa. Suurin osa nuorista veti silloin röökiä.

Jouluna sai lahjaksi kiinakeksintöjä. Arkena töissä ja viikonlopulla poikettiin kauppoihin ja vanhemmille saunaan ja syömään. Musaa kuunneltiin, luettiin, ulkoiltiin. Samaa kuin nytkin mutta silloin maailma ja kaikki oli jotenkin askeettisempaa, jos muistan oikein   :  )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

oli punkkareita diinareita ja hämyjä. ei oikein samaan paikkaan mahduttu, tappelut oli yleisiä. ai niin raggarit unohtui.

Diinarikundit oli suloisia. Sai elää samaa muotia, kuin 50-luvulla.

Oliko diinari sama kuin fiftari nykyään?

Oli👍

Minulle tilattiin Aku Ankka ja joku hevoslehti, Aku Ankkaan rakastuin niin että jatkoin tilausta aikuisenakin omassa kodissani. Äiti tilasi Reginaa.

Aku Ankkaan liittyen muropaketista sai magneetteja, joissa oli Ankkalinnan hahmoja!

Viikonloppuisin äiti teki lämpimiä voileipiä, joissa oli ananasrengas juustokuorutuksen  alla tai pitsaa, joka oli oikeammin  piirakka

Kaupasta pääsi ostamaan  äidin tilille ilmoittamalla vain tyyliin "Korhosen Einen tili", periaatteessa kuka tahansa  olisi voinut  mennä ostamaan kaverinsa äidin tilille vaikka tunnistivathan myyjät pienessä lähikaupassa että kuka oli kenenkin lapsi.

Koulussa nuuhkittiin tuoksuvia pyyhekumeja.

Mic Macit!

Oli neonvärisin vetoketjuin, erilaisin nyörisomistein, mustaharmaaraidalliset pillit ja vaikka mitä!! Ihania!

Hommasin veljieni kanssa Commodore 64 - tietokoneen. Ohjelmat ladattiin C - kasetilla, ja yhden pelin latautumista piti odotella viitisen minuuttia.

Itse en pelaamisesta välittänyt, mutta ohjelmoinnin aakkoset tulivat tutuiksi tietokoneen mukana tulleen ohjekirjan neuvoilla: pitkä koodirivistö, ja alkeelliselle kuvaruudulle ilmestyi värillinen hunakennosto, jossa pallo pomppi aina eri kennoon.

Kesti kauan ennen kuin tietotekniikka tuli yleisesti käyttöön pienessä maalaispitäjässä, joten vasta 1980 - luvun lopulla pääsin toteuttamaan itseäni DOS - käyttöjärjestelmän puitteissa puhtaaksikirjoittajana.

Nyt melkein 56 - vuotiaana käytän erilaisia tietoteknisiä laitteita paljon joka päivä - eikä kukaan tule sanomaan että se olisi naisihmiselle jotenkin "sopimatonta". Niinkuin 1980 - luvulla. Jos tulisikin, reagoisin siihen yhtä välinpitämättömästi kuin silloinkin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1980-luku oli vuosikymmen jolloin ns. etelänmatkailu yleistyi ja siitä tuli mahdollista koko kansalle ja moni matkusti tuolloin ensimmäistä kertaa lentokoneessa.

Nykyisin matkailu on moninkertaisesti yleisempää. Ei 80-luvulla lennelty hetken mielijohteesta eikä ollut halpalentoyhtiöitä. Lentäminen oli paljon kalliimpaa.

Nuorten matkailun kohokohta oli interrail, rinkat selässä junailtiin epämukavasti pitkin Eurooppaa. Se oli hienoa ja näin näki maita joihin ei muuten olisi tullut matkustettua.

Tietysti matkailu on nykyään yleisempää ja halvempaa mutta kyllä 1980-luvullakin matkusteltiin. Kyse olikin etelän valmismatkoista. Niihin oli varaa jo työläiselläkin, eivät olleet enää vain mitään eliittiväen juttuja. Äkkilähtömatkoja saattoi myös saada todella halvalla varsinkin jos osti matkan vasta lentokentältä juuri ennen lähtöä. Esimerkiksi 1980-luvun lopussa suomalaiset tekivät noin miljoona etelänmatkaa.

Neuvostoliiton matkakohteet (mm. Jalta, Odessa, Sotsi, Batumi) oli halvempia kuin Kreikka, Espanja yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Launtaisin kaupat meni kiinni jo iltakuudelta

Näin oli vuoden 2015 loppuun asti.

Alle 400 neliön kaupat sai olla pidempään auki.

Pankkiryöstöjä oli jatkuvasti

Ei mitään hyviä muistoja kyllä jäänyt lapsuudesta ja nuoruudesta 80-luvulta. Perheessämme rahat riittivät hädin tuskin kaikkein tärkeimpään , eli viinaan. Aina nälkä ja vanhat rikkinäiset vaatteet ja aina vitutti.

Vierailija kirjoitti:

Hommasin veljieni kanssa Commodore 64 - tietokoneen. Ohjelmat ladattiin C - kasetilla, ja yhden pelin latautumista piti odotella viitisen minuuttia.

Itse en pelaamisesta välittänyt, mutta ohjelmoinnin aakkoset tulivat tutuiksi tietokoneen mukana tulleen ohjekirjan neuvoilla: pitkä koodirivistö, ja alkeelliselle kuvaruudulle ilmestyi värillinen hunakennosto, jossa pallo pomppi aina eri kennoon.

Kesti kauan ennen kuin tietotekniikka tuli yleisesti käyttöön pienessä maalaispitäjässä, joten vasta 1980 - luvun lopulla pääsin toteuttamaan itseäni DOS - käyttöjärjestelmän puitteissa puhtaaksikirjoittajana.

Nyt melkein 56 - vuotiaana käytän erilaisia tietoteknisiä laitteita paljon joka päivä - eikä kukaan tule sanomaan että se olisi naisihmiselle jotenkin "sopimatonta". Niinkuin 1980 - luvulla. Jos tulisikin, reagoisin siihen yhtä välinpitämättömästi kuin silloinkin!

Meillä oli lerppuasema. Ihmeteltiin kuinka kaverilta kopsattu kasettipeli toimi miten sattuu, joskus toimi, joskus puuttui jotkin jutut ja joskus ei toiminut. Meni kauan, että tajuttiin, ettei me koskaan odotettu tarpeeksi kauan, että se olisi latautunut loppuun saakka, lerppuasema oli niin paljon nopeampi, ettei tajuttu, että täytyy odottaa vaikka kuinka kauan.

Ulkomaalaisista lehdissä tuli kirjoitettua ohjelmia koneelle, oli siis sivujen pituisia koodeja, joita piti itse kirjoittaa. Sitten kun se ei toiminutkaan, meni aikaa etsiä, missä oli joku kirjoitusvirhe. Radiosta pystyi myös äänittämään pelejä, se kuulosti epämääräiseltä sirinä-särinältä.

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Lapset leikkivät ulkona koko ajan. Oli valtava määrä pihaleikkejä: naruhyppelyä, tvistaamista, kaikenlaisia ruutuhyppelyleikkejä. Lisäksi jännittäviä metsäleikkejä sekä "vakoilua" (jossa varjostettiin tuntemattomia ihmisiä kaduilla).

Yksi ajanviettotapa oli sellainen, että menimme jonkun vieraan kerrostalon käytävään kertomaan kummitusjuttuja, ja kun joku tuli käytävään, menimme portaiden alle piiloon.

Jossain vaiheessa 80-luvulla tulivat muotiin käsien läpsyttelyleikit, joissa laulettiin samalla joitain omituisia loruja.

Olin itse ujo introverttilapsi, mutta minäkin olin koko ajan leikeissä mukana. Silloin ei ollut tietokonejuttuja, ja tv:stäkin tuli lastenohjelmia rajallisen ajan. Lapset käyttivät mielikuvitustaan ja seikkailivat ulkona.

Kyllä mulla ja melkein kaikilla mun kavereilla oli tietokone 80-luvulla. Ensin Sinclair Spectrum tai Spectravideo MSX, sitten Commodore 64 ja myöhemmin Amiga 500. Vuosikymmenen lopulla tuli sitten ekat PC-koneet viihdekäyttöön. Sitä aiemmin ne olivat lähinnä työkäytössä.

Kotitietokoneet ei olleet yleisiä 1980-luvulla. Sinun tuttavapiirisi oli todennäköisesti paremmintoimeentulevaa väkeä jos teillä lähes kaikilla oli tietokoneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tallinnaan pääsi halvalla ja hinnat oli markoissa. Risteily oli huippua 80-luvulla.

Tallinnaan ei 80 -luvulla päässyt ilman Neuvostoliiton viisumia, ja sinne kulki laiva suunnilleen pari kertaa viikossa. Tiheämmin laivat alkoivat kulkea vasta Viron uudelleen itsenäistymisen jälkeen 1991. Itse muistan käyneeni viikonlopun hotellimatkalla ihan niitä ensimmäisiä hetkiä, kun sinne alkoi päästä vapaasti, keväällä 1992. Draivi oli hurja, joka paikkaa rempattiin ja rakennettiin. Kauppoja ei vielä juurikaan ollut, mutta jostain vanhankaupungin pubista sai hyvää ruokaa ja halpaa olutta. Paikallinen skumppapullo taisi silloin maksaa Suomen rahassa 6 tai 7 markkaa. Keskiaikaravintolaakaan ei vielä ollut...:)

Juuri näin. 80-luvulla ei matkusteltu Virossa ja vielä 90-luvun alussakin se oli vähäistä. Moni suhtautui tosi ennakkoluuloisesti Viroon 90-luvulla kun sinne lopulta pääsi eikä edes halunnut sinne.

Kyllä Virossa matkusteltiin 1980-luvulla!

Ihania muistoja! Tässä lisää:

- kaupat olivat arkisin auki klo 7-17, lauantaisin klo 13 asti ja su kiinni

- joka kylässä oli oma koulu, päiväkoti, useampi pikku kauppa, kirjasto, posti, ainakin kaksi pankkikonttoria.

- pankkikonttoreista sai tarroja ja lukujärjestyksiä joita haettiin kun koulut alkoi

- vaatteet tilattiin Anttilasta postimyynnistä

- telkkarista ei tullut juuri mitään, ennen kuin Maikkari ja sitten Nelonen tuli.

- Lauantaiaamuisin tuli piirrettyjä, ainakin Pätkis jossa oli Disneyn lyhyitä animaatioita

- joka paikkaan mentiin pyörällä

- perheessä oli vain yksi auto, jolla mentiin mummolaan. Autossa ei ollut takapenkillä turvavöitä

- puhelinkopeista soiteltiin huvikseen Neiti Ajalle (kertoi kellonajan)

- viikonloppuisin oli kotibileitä, joihin tultiin toisiltakin paikkakunnilta

- kouluissa kiersi Slämäreitä, joihin kirjoiteltiin elämän totuuksia :D

- poika/tyttökaveriksi pääsit, kun kysyttiin: Alatko olee mun kaa?

- Pienissä pitäjissä KAIKKI tunsivat sinut ja usein myös vanhempasi ja isovanhempasi ym. Ei voinut hölmöillä, koska sana kiiri äkkiä vanhempiesi korviin

- kun VHS:t tuli, nauhoitettiin Hittimittarista musavideoita ja myöhemmin NYT TV (tmv. jossa oli Baba Lybeck ja Holle Holopainen)

- Ruoka oli aina perunaa ja jotain kastiketta ja sitä porkkanaraastetta :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tallinnaan pääsi halvalla ja hinnat oli markoissa. Risteily oli huippua 80-luvulla.

Tallinnaan ei 80 -luvulla päässyt ilman Neuvostoliiton viisumia, ja sinne kulki laiva suunnilleen pari kertaa viikossa. Tiheämmin laivat alkoivat kulkea vasta Viron uudelleen itsenäistymisen jälkeen 1991. Itse muistan käyneeni viikonlopun hotellimatkalla ihan niitä ensimmäisiä hetkiä, kun sinne alkoi päästä vapaasti, keväällä 1992. Draivi oli hurja, joka paikkaa rempattiin ja rakennettiin. Kauppoja ei vielä juurikaan ollut, mutta jostain vanhankaupungin pubista sai hyvää ruokaa ja halpaa olutta. Paikallinen skumppapullo taisi silloin maksaa Suomen rahassa 6 tai 7 markkaa. Keskiaikaravintolaakaan ei vielä ollut...:)

Juuri näin. 80-luvulla ei matkusteltu Virossa ja vielä 90-luvun alussakin se oli vähäistä. Moni suhtautui tosi ennakkoluuloisesti Viroon 90-luvulla kun sinne lopulta pääsi eikä edes halunnut sinne.

Kyllä Virossa matkusteltiin 1980-luvulla!

Paljon harvemmin, sillä Viroon tarvitsi viisumin. Ei suomalaiset käyneet Virossa kuten Ruotsin-risteilyillä Tukholmassa.

Tukholman-risteily oli paljon isompi juttu kuin nykyään. Laivalle pukeuduttiin hienommin, illaksi laitettiin jopa juhlavaatteet päälle. Buffetissa oli tasokkaammat ruoat kuin nyt on. Tukholmassa oli monia kauppoja, joita Suomessa ei ollut vielä lainkaan mm. HM ja monille risteilyn tärkein juttu oli päästä shoppailemaan merkkivaatteita yms. Suomi tuntui Tukholmaan verrattuna ankealta takapajulalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tallinnaan pääsi halvalla ja hinnat oli markoissa. Risteily oli huippua 80-luvulla.

Tallinnaan ei 80 -luvulla päässyt ilman Neuvostoliiton viisumia, ja sinne kulki laiva suunnilleen pari kertaa viikossa. Tiheämmin laivat alkoivat kulkea vasta Viron uudelleen itsenäistymisen jälkeen 1991. Itse muistan käyneeni viikonlopun hotellimatkalla ihan niitä ensimmäisiä hetkiä, kun sinne alkoi päästä vapaasti, keväällä 1992. Draivi oli hurja, joka paikkaa rempattiin ja rakennettiin. Kauppoja ei vielä juurikaan ollut, mutta jostain vanhankaupungin pubista sai hyvää ruokaa ja halpaa olutta. Paikallinen skumppapullo taisi silloin maksaa Suomen rahassa 6 tai 7 markkaa. Keskiaikaravintolaakaan ei vielä ollut...:)

Juuri näin. 80-luvulla ei matkusteltu Virossa ja vielä 90-luvun alussakin se oli vähäistä. Moni suhtautui tosi ennakkoluuloisesti Viroon 90-luvulla kun sinne lopulta pääsi eikä edes halunnut sinne.

Kyllä Virossa matkusteltiin 1980-luvulla!

Paljon harvemmin, sillä Viroon tarvitsi viisumin. Ei suomalaiset käyneet Virossa kuten Ruotsin-risteilyillä Tukholmassa.

Ei käyneet mutta tuossa väitettiin että Virossa ei olisi 1980-luvulla matkusteltu muka lainkaan. Löysin tiedon että vuonna 1983 suomalaiset tekivät Viroon 80 000 matkaa eli kyllä siellä jonkin verran kuitenkin käytiin.