Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Launtaisin kaupat meni kiinni jo iltakuudelta

Tarkoittanet klo 13-14 iltapäivällä? Arkisin  ne meni kiinni iltakuudelta.

Vierailija kirjoitti:

Launtaisin kaupat meni kiinni jo iltakuudelta

Ja sen jälkeen mentiin kartsalle keskustaan. Puolelta öin viimeistään kotiin, yleensä paljon aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Mun isä laittoi mut kiskalle ostamaan tupakkia tai sikaria, olin 6-7 v vanha. Käyntipalkaksi sain markan tai kaksi, joilla ostin pennin karkkeja. Ei myyjää kiinnostanut mihin savukkeet menee.

Tässä muisteltiin 80-lukua, ei 60-lukua.

Vierailija kirjoitti:

Limsaa myytiin kioskeilla pulloissa.

Ai että ihan pulloissa myytiin. Limsaa.

Viiden pennin karkkien suhteen olet oikeassa mutta tupakan ikäraja nousi  18 vuoteen vasta 1995.

Vierailija kirjoitti:

Helsingin puhelinluettelosetti oli vielä 80-luvulla kuumaa tavaraa. Kun uudet luettelot tuotiin, vanhoja ei suinkaan heitetty roskiin vaan ne lahjoitettiin Helsingin ulkopuolella asuville sukulaisille jotka säästivät rahaa ja vaivaa kun ei tarvinnut soittaa numerotiedusteluun niin usein. Keltaisilta sivuilta taas löytyi todella hyödyllistä tietoa yrityksistä ja palveluista.

Pelkäänpä, että meiltä löytyy vieläkin joku 90-luvun lopun puhelinluettelo eteisen kaapista.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla nuorisolla oli melkein kaikilla levis 501 ja levis farkkutakki, jonka selkäpuolelle oli ommeltu etelävaltioiden lippu.

Kyllä huomaa, miten jotkut on eläneet kuplassa.

Vierailija kirjoitti:

Launtaisin kaupat meni kiinni jo iltakuudelta

Olin 80-luvulla Varsinais-Suomessa (mm. Turussa) pari vuotta ruokakaupassa töissä ja ne kaupat sulkeutui la jo klo 15.

1988 muutettiin Helsinkiin ja lähikauppa Mestari-Elanto sulkeutui jo klo 14.

Nuorison autoissa oli LA-puhelimet ja pitkät antennit.

Kyllä sitä tuli pikkukaupungin ärrältä itsekin haettua isälle norttia 80-luvun alussa . Tosin yläasteella piti pyytää vanhemman näköistä tyttökaveria ostajaksi itselle.

Vierailija kirjoitti:

Töihin pääsi, kun vaan marssi kysymään niitä.

Isot olkatoppaukset.

Autossa oli takaikkunalla valko-musta kasikympin lätkä kortin saatua.

Oma shekkivihko, että pystyi maksamaan käymättä pankissa nostamassa käteistä. Tosin 80 luvun loppupuolella rupesi olemaan nostoautomaatteja.

Kolikkopuhelimet, mitä tuli käytettyä paljon opiskeluaikaan.

Kyllä niitä automaatteja oli jo 80-luvun alussa. Sain ekan automaattikortin 1982 ja asioin automaatilla Kajaanissa.

Pääsin ravintolakoulusta 1984 ja vuosikertomuksessa oli lueteltu kaikki koulun oppilaat: koko nimi, paikkakunta ja henkilötunnus kokonaisuudessaan. Ei onnistuisi nykyään - tai teoksen kokoaja/julkaisija istuisi linnassa.

Ps. minulla on vuosikertomus tallessa, ei ole väärä muistikuva, jos joku epäilee.

Vierailija kirjoitti:

Kirjaston kirjoissa oli takakannen sisäpuolella tasku, missä olevaan läpyskään kirjattiin palautuspäivä (ehkä nimikin?)

Pankkikirja johon kirjattiin tilin saldo käsin nosto/otto-tilanteissa

Siinä kirjaston kirjan takataskussa oli kirjastossa kortti, johon laitettiin lainaajan kortin numero ja tilalle sujautettiin kortti, johon oli leimattu se palautuspäivä. Näin kirjasto tiesi, kenelle kirja oli mennyt lainaan ja lainaaja tiesi, koska se on palautettava.

Tosin meidän kaupungin pääkirjastossa oli jo 80-luvulla käytössä valokuvaustekniikka, eli virkailija otti jokaisesta lainattavasta kirjasta ja lainaajan kortista valokuvan. Jos se perustui filmitekniikkaan, niin mahtoi olla älyttömän kallis ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomikomedian taso oli niin hyvä, että sitä katsottiin koko perheen voimin olohuoneessa.

Kaljoittelua ei hävetty ja pihajuhlissa lasten nähden juominen oli normaalia. Nyt vanhemmat lynkataan.

Jokainen perheenisä huolsi jollain tapaa oman autonsa, vaikka olisi ollut uusikin kiesi.

Murtovarkaat ja autovarkaat piestiin, sekä pantiin kylänmiesten toimesta kerralla ruotuun.

Ruokaohjelmana toimi kokkikolmosen käytännöllinen sarja. Ei turhaa kikkailua ruoan kanssa.

Jenkkiveneet tekivät tuloaan ja jupit ostivat niitä postimyynnistä. Nyt näitä on myynnissä muutamalla tonnilla.

Kasinotalous.

Metrinpaksuiset kk-suojat.

Minisukset.

Neonvärit.

Olkatoppaukset.

Syntikkamusiikki.

Kylmä sota/ Neuvostoliiton pelko.

Nappisilmäladat, Datsun 100a, Saabit.

Kannettavat lankapuhelimet.

Commodore 64.

Walkmanit.

Mikrouunit yleistyivät.

Videonauhurit yleistyivät.

Televisiot modernisoituivat (Kaukosäätö) ja kasvoivat valtaosilla talouksia 28".

Stereoräkit ja irtokaiuttimet.

NMT+HIV.

Filmien ikärajat ja sensuuri.

Technomusiikki syntyy.

Ritariässä ja ihmemies.

Ravintolaan piti varata pöytä. Pizzat olivat ravintolaruokaa.

Farkut, kauluspaita & takatukka.

Meillä ainakin Datsun sata At oli 1970 luvulla, isällä taisi olla kaksi peräkkäin.

Muistelen ajaneeni inttikaverin Datsun 100 ampeerisella, kun käytiin iltalomilla ja mut arvottiin paluumatkan kuskiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erilaisia tennareita oli "muodissa" paljon. Muistan että 80-luvun akussa oli discolenkkarit (kiilakorkolenkkarit), sitten oli reggaetossut ja Adidaksen Jaguarit. Oli tärkeätä saada aina kulloinkin muotia ollut malli.

Jossain vaiheessa oli muotia ns. "porkkanahousut" jotka olivat kapealahkeiset ja levenivät ylöspäin. Niitä sai Rättimarketista tarjouksesta 5 Mk / housut. Kaikki hamstrasivat sellaiset ja puoli koulua kulki Rättärin porkkanoissa. 😆

Korvalappustereoista kuunneltiin itse äänitettyjä kasetteja ja Lintsin Luola discossa käytiin usein kesäisin.

Mikä ihmeen Rättimarket?

Sen niminen kauppa oli ainakin täällä pääkaupunkiseudulla 80-luvun puolivälissä. En tiedä oliko useampia, itse tiesin vain tämän yhden. Siellä oli vaatteita jotka maksoivat vain muutaman markan /kpl. En muista oliko muuta myynnissä kuin vaatteita ja kenkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Limsaa myytiin kioskeilla pulloissa.

No niin myydään vieläkin. Kaupoissa myös myydään limua pulloissa.

Kirjoittaja varmasti tarkoitti lasipulloissa. Limsa, viina ja olut silloin aina lasipulloissa.

Ja kuinka ollakaan, kaikki edellä mainitut maistuvat parhaimmalta lasipullosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isä laittoi mut kiskalle ostamaan tupakkia tai sikaria, olin 6-7 v vanha. Käyntipalkaksi sain markan tai kaksi, joilla ostin pennin karkkeja. Ei myyjää kiinnostanut mihin savukkeet menee.

Tässä muisteltiin 80-lukua, ei 60-lukua.

Omalla pikkukylällä tuttu pikkupoika haki kioskilta isälleen tupakkaa vielä 2000-luvun alussa. Isä toki soitti edeltä tiedon, että saa myydä. Ei se niin väliksi, kun kaikki tuntevat toisensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta aiemmasta lehtikommentista tuli mieleen, että Suomessa julkaistiin sarjakuvalehtiä tuohon aikaan selvästi enemmän kuin nykyään. Ok, lehtiä ei enää lueta niin paljon kuin ennen, ja muuta on tullut tilalle, tämä vain muistutuksena siitä, että joidenkin asioiden osalta 80-luvulla oli kuitenkin enemmän tarjontaa.

Aku Ankka, Karvinen, Tenavat, Tintti, Mustanaamio, Marvel...

Lehti, jota itse fanitin silloin eniten, oli Suomen MAD (Mad Magazinen suomiversio).

Mullehan tuli MAD hamaan katkeraan loppuun asti vuoteen 2005 asti, jolloin sen julkaiseminen lopetettiin.

Vierailija kirjoitti:

Nuorison autoissa oli LA-puhelimet ja pitkät antennit.

En muista ketään, jolla olisi ollut lällätin autossa. Mutta ne "pitkät antennit" tarvittiin ihan tavallisen radion kuunteluun.

Täällä pikku kaupungissa oli 5 TANSSIRAVINTOLAA.

Käytiin tanssimassa yleensä sekä perjantaina että lauantaina. Ja ravintolat olivat tupaten täynnä. Samoin tanssiparketit. Tykkäsin tanssia ja se on nykyään vain nostalginen muisto. Kun tannsiravintolat ovat kadonneet.

Ihmiset kohtasivat livenä. Aina. Se oli parasta. Nykyään eivät ihmiset kohtaa oikein missään livenä ❗