mikä on parempaa työväenluokan tavoissa kuin keskiluokan tavoissa?

Vierailija kirjoitti:

Miten musta tuntuu kun tätä palstaa lukee että "duunarit" pitää itseään duunareina ja dissaa "keskiluokkaa". Ja tekevät luokkajaot ihan itse. Kaikki ollaan samanarvoisia ja se minkälainen ihminen on tullut kotoa kun arvomaailmaa on opetettu ja miten on kasvatettu. Ihan naurettavia nää jutut täällä. Olen muka keskiluokkaa ja osaan kyllä ottaa rennosti ilman työhuolia. Kun päivän työt on tehty ei niitä sen jälkeen mietitä. Autetaan kavereita, tarjotaan kaverille jos mennään ulos syömään eikä tarvi laskea kuka tarjosi viimeksi. En vaadi lapsilta mitään tutkintoja eläköön niin kuin haluaa, jeesaan kyllä tarvittaessa jos tarvitsee rahallistakin apua. Mutta niin tekee varmasti kaikki vanhemmat. Naurettavaa kun ihmiset pitää itseään toista parempana ja se ei tule luokkajaosta vaan ihmisestä itsestään tai miten kasvatus on onnistunut.

Minä olen kirjoitellut tänne muutaman viestin enkä dissaa ketään. Olen vahvasti työväenluokkaisesta kodista ja ”noussut” keskiluokkaan, jos näin halutaan sanoa. Ehkä siksi näen paljon näitä eroja, kun molemmat piirit ovat tuttuja. Molemmissa on hyvää ja huonoa, ap kysyi hyvistä puolista.

Hienoa, että osaat ottaa rennosti työpäivän jälkeen, minä en aina osaa omassa asiantuntijatyössäni. Töitä myös joutuu tekemään muulloin kuin palkallisina työtunteina. Myös tilastot tukevat sitä, että ylemmillä toimihenkilöillä on tällaista. Omat vanhempani ottivat aikanaan rennosti työpäivän jälkeen ja sisarukseni nykyäänkin. Kun kellokortti oli leimattu ja tehtaan portti takana, ei tarvinnut työasioita miettiä.

Teollisuusduunareilla tosiaan tulotasokin on samaa luokkaa kuin minulla, jos on oikea ala ja työ saattaa olla henkisesti varsin helppoa. Totta kai duunariammateissa on valtavasti huonoja puolia aina vaikutusmahdollisuuksien puutteesta lähtien, mutta vastasin aloitukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokka on sivistymätöntä. Kirjoja on luettu, mutta viisaus puuttuu. Keskiluokkaan ei voi myöskään hätätilanteessa koskaan luottaa, kun taas duunarit auttavat toisiaan paljon avokätisemmin. Duunareilla on lisäksi parempi työmoraali. Esim. nyt vaikka tämä etätyöskentely - valtaosa keskiluokasta painui saman tien kotiin eikä suostu sieltä vieläkään palaamaan, koska työmatkat ymp. Tsiisus, miten laiskaa porukkaa.

Luuletko, ettei siellä etätöissä tehdä TÖITÄ vaan ollaan vaan kotona? Minusta on hyvä, jos hybridimalli jää käyttöön.

En ymmärrä tätä kateutta etätöiden tekemisestä. Ei se mitään juhlaa ole ollut, vaikka siihen on nyt opittu ja sen hyödyt osattu maksimoida. Ja kysyn, että mitä toimistotyöläisten olisi pitänyt tehdä siinä kohtaa, kun etätyösuositus tuli? Meillä ainakin koko toimisto suljettiin, eikä sinne ole saanut kukaan mennä ennen kuin pari viikkoa sitten ensimmäisen kerran.

Seurustelin puolisen vuotta duunarimiehen kanssa. Hänen mielestään en tehnyt töitä, kun vain oleskelin päivät pitkät sisällä koneen ääressä. Hänestä minulle myös maksettiin liikaa tuosta oleskelusta puhumattakaan siitä, että sain hänestä liikaa palkkaa naiseksi. Ihmettelin kovasti, kun halusin erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo jeesaamisen kulttuuri on tyypillistä ns. työväentaustaiselle porukalle. Ollaan totuttu auttamaan kaveria hädässä, kun tiedetään itsekin kokemuksesta, mitä se on. Elämän vastonkäymiset kehittävät yleensä nöyryyttä ja myötätuntoisuutta - tosin joissakin yksilöissä katkeruutta ja vahingoniloakin.

Muistelen aina kiitollisuudella erästä reilua pariskuntaa, joka antoi minulle kyydin, kun olin keskellä ei-mitään. Ei ollut maasturimersun miehestä samaan.

Kaikki duunarit tietävät jonkun, joka on ollut tavalla tai toisella vaikeassa tilanteessa. Autetaan eikä tehdä siitä älytöntä numeroa. Esimerkiksi lasten kavereiden syöminen samassa pöydässä ei ole duunaritaustaisille ongelma kun ymmärtää, että lapsen kaverin vanhempi voi olla töissä eikä lapsen kaverin ole kiva istua yksin huoneessa kun muut syövät. Syötävää vain jatketaan edullisemmilla aineksilla.

Meillä on aina lasten kaverit saaneet tulla ja istua samassa ruokapöydässä. Näkkileipä ei ole niin kallista etteikö sitä pystyisi ostamaan.

Ihan oikeastiko luulet, että vain duunarit tekee noin? En tunne ketään tuttavapiirissäni, joka ei kutsuisi lasten kaveria pöytään ruoka-aikaan. Ihan normaalit käytöstavat, jotka luulisi olevan kaikilla, on nyt jotain duunaritapoja. What?

Tälläkin foorumilla on ketjuja, joissa ruoditaan sitä pitääkö lapsen kaverille tarjota päivällistä vaiko ei. Ilmeisesti kalapuikkojen kanssa ei ole niin nuukaa kuin lohimedaljonkien kanssa? Jos on vähän rahaa niin sitten tehdään halvempaa ruokaa. Mukulat syövät jos ovat nälissään.

Taju ei mene myöskään silloin jos jälkikasvu on keksinyt paistaa edellisenä päivänä keitetyt makaronit valkosipulin kanssa ja kaverikin on ollut syömässä sitä välipalaksi. Taju meinaa mennä ennemminkin jos jälkikasvu ei malta pestä tai laita tiskikoneeseen astioita ja jättää ruokapöydän pyyhkimättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten musta tuntuu kun tätä palstaa lukee että "duunarit" pitää itseään duunareina ja dissaa "keskiluokkaa". Ja tekevät luokkajaot ihan itse. Kaikki ollaan samanarvoisia ja se minkälainen ihminen on tullut kotoa kun arvomaailmaa on opetettu ja miten on kasvatettu. Ihan naurettavia nää jutut täällä. Olen muka keskiluokkaa ja osaan kyllä ottaa rennosti ilman työhuolia. Kun päivän työt on tehty ei niitä sen jälkeen mietitä. Autetaan kavereita, tarjotaan kaverille jos mennään ulos syömään eikä tarvi laskea kuka tarjosi viimeksi. En vaadi lapsilta mitään tutkintoja eläköön niin kuin haluaa, jeesaan kyllä tarvittaessa jos tarvitsee rahallistakin apua. Mutta niin tekee varmasti kaikki vanhemmat. Naurettavaa kun ihmiset pitää itseään toista parempana ja se ei tule luokkajaosta vaan ihmisestä itsestään tai miten kasvatus on onnistunut.

Minä olen kirjoitellut tänne muutaman viestin enkä dissaa ketään. Olen vahvasti työväenluokkaisesta kodista ja ”noussut” keskiluokkaan, jos näin halutaan sanoa. Ehkä siksi näen paljon näitä eroja, kun molemmat piirit ovat tuttuja. Molemmissa on hyvää ja huonoa, ap kysyi hyvistä puolista.

Hienoa, että osaat ottaa rennosti työpäivän jälkeen, minä en aina osaa omassa asiantuntijatyössäni. Töitä myös joutuu tekemään muulloin kuin palkallisina työtunteina. Myös tilastot tukevat sitä, että ylemmillä toimihenkilöillä on tällaista. Omat vanhempani ottivat aikanaan rennosti työpäivän jälkeen ja sisarukseni nykyäänkin. Kun kellokortti oli leimattu ja tehtaan portti takana, ei tarvinnut työasioita miettiä.

Teollisuusduunareilla tosiaan tulotasokin on samaa luokkaa kuin minulla, jos on oikea ala ja työ saattaa olla henkisesti varsin helppoa. Totta kai duunariammateissa on valtavasti huonoja puolia aina vaikutusmahdollisuuksien puutteesta lähtien, mutta vastasin aloitukseen.

Itsekin ylempibtoimihenkilö ja asiantuntija roolissa, mutta en kyllä töitä enää koneen suljettua mieti. Perhe vie mun vapaa-ajan. Ihmettelen suuresti tätä luokkajakoa, koska mun ystäviin kuuluu ihan kaiken luokkaisia eikä meidän elämät juurikaan eroa arvoiltaan tai miten asioihin suhtaudutaan. Kyllä se on ihmisestä kiinni miten elämäänsä haluaa suhtautua ei siitä mihin luokkaan kuuluu. En voi mitenkään yhtyä siihen että johonkin luokkaan kuuluu tietyn tyyppisiä ihmisiä kaikkeen mahtuu kaikenlaista.

Kuulun ylempään keskiluokkaan ja olen elämäni aikana ollut monesta asiasta jopa kateellinen työväenluokalle:

— Tasa-arvoisuus perus käytöstavoissa. Näennäisesti sivistyneen ja valistuneen ylemmän keskiluokan "elegantti" tapakulttuuri on aika lokeroivaa. Vanhan maailman tavoissa on paljon kaunista, mutta itse villinä luonteena tunnen itseni kovin kömpelöksi ja epäonnistuneeksi, kun pitäisi olla ladylike.

— Rentous. Ei kuluteta ainokaista elämää suorittamalla jokaista yksityiskohtaa. Kun minä yritän olla rento ja välitön, onnistuu vain kaikkein lähimpien kanssa.

— Tunteiden näyttäminen "nolostikkin". Tämä on suuri vapaus.

— Persoonallisuus. Yksilöllinen itseilmaisu. Rohkea rajojen rikkominen.

— Suomalaiset perinnetaidot. Olen huomannut että tätä arvokasta perintöä vaalivat paremmin työväenluokan ihmiset.

— Kulisseista ei välitetä. Tottakai jokaisella on kulissit jollain tavalla, mutta ei ehkä mennä niin sairaalloisiin mittasuhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo jeesaamisen kulttuuri on tyypillistä ns. työväentaustaiselle porukalle. Ollaan totuttu auttamaan kaveria hädässä, kun tiedetään itsekin kokemuksesta, mitä se on. Elämän vastonkäymiset kehittävät yleensä nöyryyttä ja myötätuntoisuutta - tosin joissakin yksilöissä katkeruutta ja vahingoniloakin.

Muistelen aina kiitollisuudella erästä reilua pariskuntaa, joka antoi minulle kyydin, kun olin keskellä ei-mitään. Ei ollut maasturimersun miehestä samaan.

Kaikki duunarit tietävät jonkun, joka on ollut tavalla tai toisella vaikeassa tilanteessa. Autetaan eikä tehdä siitä älytöntä numeroa. Esimerkiksi lasten kavereiden syöminen samassa pöydässä ei ole duunaritaustaisille ongelma kun ymmärtää, että lapsen kaverin vanhempi voi olla töissä eikä lapsen kaverin ole kiva istua yksin huoneessa kun muut syövät. Syötävää vain jatketaan edullisemmilla aineksilla.

Meillä on aina lasten kaverit saaneet tulla ja istua samassa ruokapöydässä. Näkkileipä ei ole niin kallista etteikö sitä pystyisi ostamaan.

Ihan oikeastiko luulet, että vain duunarit tekee noin? En tunne ketään tuttavapiirissäni, joka ei kutsuisi lasten kaveria pöytään ruoka-aikaan. Ihan normaalit käytöstavat, jotka luulisi olevan kaikilla, on nyt jotain duunaritapoja. What?

Minä lähetän usein lapsen parhaan kaverin kotiin syömään. Asuu 100m päässä ja tiedän, että sielläkin on ruoka suurin piirtein samaan aikaan kuin meillä. He lähettävät oman lapseni kotiin myös ruoka-aikaan. Kyse ei ole rahasta tai ruoan kulumisesta vaan siltä, että illallinen on usein ainoa hetki päivästä, kun ehdimme hetken rauhassa jutella päivästä ja olla yhdessä perheenä. Haluan pyhittää sen ajan ihan vaan perheelle hektisen arjen keskellä.

Meidän alueella ei asu perheitä, joissa tarvittaisiin taloudellista ja ruoka-apua. Toisaalta omasta lapsuudestani on kokemus, että omat vanhempani kyllä ruokkivat ja auttoivat yhtä kaveriani ja lainasivat tämän vanhemmille joskus rahaa, että saivat lapsille ruokaa. Mitään ei kuitenkaan koskaan maksettu takaisin ja minäkään en saanut koskaan syödä heillä, koska ruokaa ei riittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksihän viime vuosituhannen loppupuolella ei luokista puhuttu ollenkaan?

Silloin Suomi ei ollut vielä jakautunut yhtä lailla eri luokkiin kuin nyt tapahtuu. Keskiluokan ja työväenluokan lisäksi on vielä prekariaattikin.

Tosin sillä prekariaatillakin on parempi elintaso kun 1970-luvun duunareilla.

Erityisesti työväenluokkainen nainen osaa paremmin ottaa tilansa, näkyä, kertoa mielipiteensä, uskaltaa halutessaan kertoa vaikka roisin tarinan ja muuta tällaista. On vapaampi. Keskiluokkainen nainen samaan aikaan on vanginnut itsensä ahtaaseen rooliin, keikkumaan hillittynä designin vuoraamassa kodissa keskittyen olemaan ulospäin miellyttävä ja harmoninen.

Keskiluokka on vähiten vapaa. Työväenluokka ja yläluokka on käytökseltään vapaampaa.

Vierailija kirjoitti:

Erityisesti työväenluokkainen nainen osaa paremmin ottaa tilansa, näkyä, kertoa mielipiteensä, uskaltaa halutessaan kertoa vaikka roisin tarinan ja muuta tällaista. On vapaampi. Keskiluokkainen nainen samaan aikaan on vanginnut itsensä ahtaaseen rooliin, keikkumaan hillittynä designin vuoraamassa kodissa keskittyen olemaan ulospäin miellyttävä ja harmoninen.

Tämä ihmetyttää. Miksi kukaan haluaa "kavuta" tällaiseen tilanteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Työväenluokka on monesti vähemmän ulkonäkökeskeistä ja hyväksyttyjä tyylejä on useampia/useamman laisia kuin kedkiluokalla.

Eikö työväenluokalla useammin ole tatuointeja, lävistyksiä, räväkkiä hiustyylejä, ripsipidennyksiä, huulitäytteitä, tekokynsiä, jne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työväenluokka on monesti vähemmän ulkonäkökeskeistä ja hyväksyttyjä tyylejä on useampia/useamman laisia kuin kedkiluokalla.

Eikö työväenluokalla useammin ole tatuointeja, lävistyksiä, räväkkiä hiustyylejä, ripsipidennyksiä, huulitäytteitä, tekokynsiä, jne?

Keskiluokalla lähes jokaisella on tarkkaan mietitty, hillitty ulkoinen habitus. Kuin kopioita toisistaan. Työväenluokan keskellä ollaan suvaitsevaisempia, saat olla överi tai saat olla piittaamatta ollenkaan ja kulkea jopa rähjäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Työväenluokka on monesti vähemmän ulkonäkökeskeistä ja hyväksyttyjä tyylejä on useampia/useamman laisia kuin kedkiluokalla.

Juuri vähänkoulutetut naiset panostavat liioitellusti ulkonäköön ja ovat suvaitsemattomampia muiden ulkonäön suhteen.

Ihan sieltä ja syvältä tälläiset luokittelut. Joka yhteiskuntaluokassa on erilaisia ihmisiä ei voi mitenkään kaikkia niputtaa samaan, että käyttäytyisivät vaikka samalla tavalla.

Moni laittaa että duunarit ois suvaitsevampia, no oma kokemus että sieltä löytyy rasistisimmat ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sieltä ja syvältä tälläiset luokittelut. Joka yhteiskuntaluokassa on erilaisia ihmisiä ei voi mitenkään kaikkia niputtaa samaan, että käyttäytyisivät vaikka samalla tavalla.

Tottakai keskustellaan yleistyksistä. Mutta on faktaa, että Suomessakin on luokkajakoa ja sen kieltäminen ei ainakaan auta ketään, vaikka aiheesta puhuminen olisi epämukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Prismaan on kätevämpi mennä autolla kuin helikopterilla.

Monellako keskiluokkaisella on helikopteri?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sieltä ja syvältä tälläiset luokittelut. Joka yhteiskuntaluokassa on erilaisia ihmisiä ei voi mitenkään kaikkia niputtaa samaan, että käyttäytyisivät vaikka samalla tavalla.

Tottakai keskustellaan yleistyksistä. Mutta on faktaa, että Suomessakin on luokkajakoa ja sen kieltäminen ei ainakaan auta ketään, vaikka aiheesta puhuminen olisi epämukavaa.

Totta kai ihmiset ovat erilaisia, mutta se tykkääkö joku punatukkaisista tytöistä vai blondeista ei ihan hirvittävästi poista sitä tosiseikkaa, että yhteiskuntaluokka näkyy selvästi esim. jokaisen habituksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työväenluokka on monesti vähemmän ulkonäkökeskeistä ja hyväksyttyjä tyylejä on useampia/useamman laisia kuin kedkiluokalla.

Juuri vähänkoulutetut naiset panostavat liioitellusti ulkonäköön ja ovat suvaitsemattomampia muiden ulkonäön suhteen.

Kiinnostavaa. Minulla on täysin erilainen kokemus. Saatat tottakai olla oikeassa, nyt tarvittaisiin tilastoja.

Itse näkisin että hillityn eleganssin luominen on hyvin ulkonäkökeskeistä, vaikka näyttävämpi tyyli helpommin mielletään sellaiseksi. Oletko samaa mieltä, ja jos tämä otetaan huomioon, onko kokemuksesi silti tuo?

Vierailija kirjoitti:

Moni laittaa että duunarit ois suvaitsevampia, no oma kokemus että sieltä löytyy rasistisimmat ihmiset.

Voi olla totta. Mutta suvaitsevaisempia ainakin erilaisia suomalaisia kohtaan, hyväksyvät erilaiset persoonat.