Lue keskustelun säännöt.
Saako puolisolle kertoa ystävän henkilökohtaisia asioita?
Olin kertonut ystävälleni eräästä kurjasta tilanteesta elämässäni (kyse ei ollut mistään todella vakavasta asiasta, tyyliin jonkun kuolema/sairastuminen, mutta ikävä ihmissuhdeasia kuitenkin). En ollut erikseen sanonut, että tästä ei sitten saa puhua kenenkään kanssa ja jotenkin automaattisesti oletin, että ei ystäväni tästä kenellekään puhuisi. Muutamaa päivää myöhemmin törmäsin yllättävässä tilanteessa ystäväni puolisoon ja ystäväni puoliso tuli kyselemään tuosta kurjasta tilanteesta elämässäni. Yritin vain sopertaa jotain ympäripyöreää ja vaihtaa nopeasti aihetta. Minulle tuli tuosta tosi paha olo. Tuntui, kuin olisin ollut toisen edessä henkisesti aivan alasti ja häpesin ihan valtavasti, että toinen ihminen tuli kyselemään tilanteestani (en edes tiennyt, että hän tiesi elämäntilanteestani). Jäin myös miettimään, oliko ystäväni puoliso kertonut tilanteestani vielä eteenpäin ja spekuloinut sitä mahdollisesti omien ystäviensä kanssa. En tunne ystäväni puolisoa erityisen hyvin, olemme tavanneet hänen kanssaan muutamia kertoja eli emme ole mitenkään läheisiä. Minulle jäi kurja olo ja koen, että ystävä petti luottamukseni kertomalla tuon henkilökohtaisen asiani puolisolleen. Onko ihmisillä yleensä tapana kertoa puolisoilleen ystäviensä henk. koht. asiat? Kertovatko vain naiset ystäviensä asioita puolisoilleen vai tekevätkö miehetkin niin? Onko mielestäsi ok jakaa ystävän elämässä tapahtuvia asioita puolisolle?
ap
Kommentit (675)
Minun miehellä oli 'ystävä'-nainen, jonka olemassaolosta en tiennyt. Halusi kuulemma olla ystävän tukena vaikeassa elämäntilanteessa (ero), eikä tietenkään puhunut minulle mitään, kun halusi olla 'luotettava ystävä' ja olivatkin 'hyviä ystäviä'. Tämän 'ystävän' kanssa oli sitten puitu kaikki meidänkin parisuhteen ongelmakohdat, riidat ja minun henkilökohtaisetkin asiat. Mies ei edes yrittänyt keskustella näistä minun kanssani, kotona haasti vaan riitaa.
Kiinni jäätyään väitti, että yritti vain keksiä ratkaisuja meidän ongelmiin sen naisen kanssa, joista ei ollut minulle puhunut mitään.
Mies haastoi usein riitaa ja saikin sellaisen toisinaan aikaiseksi, välillä riitelyä käytiin myös viestien välityksellä. Olin myös keskustellut viestien välityksellä omista henkilökohtaisista, vaikeista asioista miehen kanssa. Mies oli ottanut näistä viesteistäni screenshotteja ja jakanut niitä naiselle. Tämä oli yksi eniten minua loukanneista asioista koko "salaystävyydessä". Mutta hehän olivat bf, jotka jakoivat keskenään kaiken!
Tämä vaan siksi, että asia ei ole niin mustavalkoinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen sitä mieltä, että kyllä saa jakaa. Periaatteessa ystävät on lisä elämässä ja heidän asiansa ovat minun asioitani. Minun asiani taas ovat myös mieheni asioita. ei tietenkään silloin, jos sen miehen kanssa on oltu muutama kuukausi. Se mies on hölmö, jos menee kyselemään ystävältä hänen elämästään.
Eli olet sitä mieltä, että sinun ystäväsi saavat tietenkin jakaa myös sinun luottamuksella kertomiasi asioita kumppaneilleen, silloinkin jos olet pyytänyt, etteivät he kerro asioitasi eteenpäin?
En luottaisi hetkeäkään ihmiseen joka kertoo jonkun kolmannen henkilökohtaisia asioita minulle. Todennäköisesti hän tekee saman myös minun asioilleni.
tuollaisiin naisiin joskus nuorena törmäsin, minun heille kertomia asioita kerrottiin sitten puolisolle, kun siinä ei nähty mitään väärää, koska "me jaetaan kaikki". Ne olivat sitten nopeasti entisiä naispuolisia ystäviä. Opin kyllä läksyni ja olen hyvin hitaasti lämpiävä kaikille uusille naispuolisille tuttavuuksille ja avaudun vasta, kun varmistun, että he ovat päästään terveitä eikä juorueukkoja.
Vierailija kirjoitti:
tuollaisiin naisiin joskus nuorena törmäsin, minun heille kertomia asioita kerrottiin sitten puolisolle, kun siinä ei nähty mitään väärää, koska "me jaetaan kaikki". Ne olivat sitten nopeasti entisiä naispuolisia ystäviä. Opin kyllä läksyni ja olen hyvin hitaasti lämpiävä kaikille uusille naispuolisille tuttavuuksille ja avaudun vasta, kun varmistun, että he ovat päästään terveitä eikä juorueukkoja.
En usko, että tämä on mitenkään sukupuolikysmys, sillä omalla kohdallani juuri miehet ovat olleet niitä, jotka kertovat toisten yksityisasioita eteenpäin. Mielestäni se on persoonakysymys ja koskee ihmisiä, jotka eivät osaa asettua toisen asemaan ajattelemalla, miltä itsestä mahtaisi tuntua olla juoruilun kohde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkän pankkiuran tehneenä (40v), on niin tottunut siihen, ettei kerrota toisten asioita kenellekään kolmannelle osapuolelle, ei edes puolisolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei sa kertoa. pitää kunnioittaa.
Juoruakka.
Mikä on sinulle uskottu, pysyy sinulla. Et voi siirtää vastuuta salaisuudesta eteenpäin.
Puolisosi ei ole se, jolle asianomainen asiat luottamuksella kertoi. Sinä petit tstäväsi luottamuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
33 sivua idiootit selittävät lörppäsuisuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrottiinko se salaisuus sinulle vai koko kylälle?
Kerron ympäripyöreästi puolisolle , esim ystävällä on rankkaa elämässä tms, jos esim joudun istumaan pidempiä aikoja puhelimessa asian vuoksi, mutta ikinä en kerro yksityiskohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI kyllä jaeta mitään, eikä siitä pitäisi erikseen edes mainita, mutta tällaisia hölöttäjiä kyllä on jotka jakaa ei vain omalle ukolleen vaan myös muille ihmisille. Vaikka se ukko ei tuntisi tätä ihmistä josta lörpötellään voi se yleisesti kertoa jostain vaimonsa tutusta, jolle myös oli tapahtunut jotain ja blaa blaa. Ihmiset kyllä tunnistavat nämä vaimon tutut hyvinkin äkäisesti koska meillä on aika pienet piirit.
Olen kertonut joistain asioista. Esim. kun ystäväni erosi miehestään, kerroin siitä ja heidän riitaisista väleistä. Kyllä se minun koko perhettä koskettaa sikäli, että kun ystäväni sattuu olemaan meidän vanhimman lapsen kummi, niin kutsutaanko sitä hänen exäänsä enää meille vai ei. Minulla on hyvin vähän ns. omia ystäviä, kyllä ne ystävät, jotka käyvät kylässä, tuovat yleensä myös koko perheensä mukanaan. Mieheni kanssa ollaan oltu yhdessä 25 vuotta. Ennen häneen tutustumista olleita ystäviä en kyllä enää tapaa. Ne ovat kadonneet maailman tuuliin, eikä täällä meidän lähellä asu ketään heistä.
Ei se haittaa, jos yleisistä asioista kertoo tyyliin "hän on siellä töissä ja harrastaa lenkkeilyä" jne. Mutta henkkoht asioista pitäisi sitten pitää suu supussa. Nuorena ja liian sinisilmäisenä mulla oli eräs naispuolinen kaveri, johon luotin ja jolle kerroin henkilökohtaisiakin asioita luottamuksella. Hän vannoi ettei kerro eteenpäin. Yllätys yllätys, kaikki ne asiat levisi hänen puolisolleen ja myöhemmin ilmeni, että selän takana puhuttiin minusta ja naurettiin laajaltikin, sellaisten ihmisten toimesta joita olen pitänyt kavereinani. Tuollaista kaksinaamaista ääri-kusipäisyyttä ei pitäisi kenenkään joutua kokemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tuollaisiin naisiin joskus nuorena törmäsin, minun heille kertomia asioita kerrottiin sitten puolisolle, kun siinä ei nähty mitään väärää, koska "me jaetaan kaikki". Ne olivat sitten nopeasti entisiä naispuolisia ystäviä. Opin kyllä läksyni ja olen hyvin hitaasti lämpiävä kaikille uusille naispuolisille tuttavuuksille ja avaudun vasta, kun varmistun, että he ovat päästään terveitä eikä juorueukkoja.
En usko, että tämä on mitenkään sukupuolikysmys, sillä omalla kohdallani juuri miehet ovat olleet niitä, jotka kertovat toisten yksityisasioita eteenpäin. Mielestäni se on persoonakysymys ja koskee ihmisiä, jotka eivät osaa asettua toisen asemaan ajattelemalla, miltä itsestä mahtaisi tuntua olla juoruilun kohde.
Miten niin juoruilun kohde? Kyllä minun mieheni kertoo ystäviensä asioita ja kuulenhan minä ne puhelinkeskustelut joka tapauksessa, jos samalla sohvalla satutaan istumaan. Ei se tarkoita, että minä juoruilisin asioita eteenpäin. Minun mieheni paras ystävä on jopa kysynyt minulta neuvoa luottamuksella, kun hänellä oli parisuhteessa vaikeuksia. Ei siis mitään heidän intiimejä salaisuuksia, vaan käytännön asioita eroon liittyen. Olen itse eronnut aikoinaan. Se oli kyllä elämäni pahinta aikaa, kun oli taloudellisestikin riippuvainen toisesta ja tuntui, ettei kukaan osaa neuvoa, miten kannattaa tehdä asunnon myynti ja jos toinen jää siihen asumaan, lyhentääkö hän yksin lainaa vai maksaako molemmat lainaa kunnes asunto on myyty ja lainat maksettu pois. Irtaimiston jakokin oli omalla kohdallani todellakin vaikeaa. Esimerkiksi kun oli yhdessä ostettu parisänky ja patjat ja saatiin rahallista avustusta exäni vanhemmilta, niin onko hänellä isompi oikeus silloin niihin sänkyyn ja patjoihin kuin minulla. Exäni olisi vienyt kaiken tarpeellisen, kuten pyykinpesukoneen, sängyn, tv:n (se oli hänen ostamansa), imurin, ruokapöydän ja tuolit. Ja minulle olisi jättänyt mm. kirjahyllyn, loppuun kulutetun sohvan, tauluja ja astioita. Jos ei kukaan olisi auttanut, olisin ollut aika hukassa kaiken kanssa. Minusta apua saa pyytää, eikä sen toisen tarvitse loukkaantua, että olet mennyt kyselemään muilta asioista.
Puoliso on minun paras ystäväni. En jaa hänen asioitaan eteenpäin muille ystäville. Toisaalta minusta tuntuu, että puolisoani ei edes kiinnostaisi minun muiden ystävieni asiat, jos alkaisin hänelle puhua. Enkä minä oikein paljon edes tiedä ystävieni asioita. Yhden ystävän kohdalla on ollut tilanne, joka on vaikea, liittyy hänen aikuiseen lapseensa. Siitä puolisoni tietää, mutta mielestäni kyllä tämä ystäväni on puhunut siitä meillä käydessäänkin. Jos hän haluaisi, että puolisoni ei siitä tiedä, kai hän olisi ollut sitten puhumatta aiheesta kun on ollut meillä kylässä.
En kerro ystävieni arimpia asioita eteenpäin edes puolisolleni, sillä en haluaisi omia asioitanikaan kerrottavan ystäväni kumppanille. Varsinkin, jos toinen on pyytänyt, että pidän asian omana tietonani. Jos kerron jotain vähemmän henkilökohtaista, niin saatan sanoa, että eräs vanha tuttava kuulemma on hankalassa tilanteessa jne. Miksi pitäisi oikein varta vasten eritellä, kuka yhteinen tuttavamme on kyseessä? Sama juttu työasioissa: en kerro koskaan tunnistettavasti kuka työkaveri tai asiakas on kyseessä, jos on tarvetta purkaa, kuinka raskas päivä oli.