Lue keskustelun säännöt.
Saako puolisolle kertoa ystävän henkilökohtaisia asioita?
Olin kertonut ystävälleni eräästä kurjasta tilanteesta elämässäni (kyse ei ollut mistään todella vakavasta asiasta, tyyliin jonkun kuolema/sairastuminen, mutta ikävä ihmissuhdeasia kuitenkin). En ollut erikseen sanonut, että tästä ei sitten saa puhua kenenkään kanssa ja jotenkin automaattisesti oletin, että ei ystäväni tästä kenellekään puhuisi. Muutamaa päivää myöhemmin törmäsin yllättävässä tilanteessa ystäväni puolisoon ja ystäväni puoliso tuli kyselemään tuosta kurjasta tilanteesta elämässäni. Yritin vain sopertaa jotain ympäripyöreää ja vaihtaa nopeasti aihetta. Minulle tuli tuosta tosi paha olo. Tuntui, kuin olisin ollut toisen edessä henkisesti aivan alasti ja häpesin ihan valtavasti, että toinen ihminen tuli kyselemään tilanteestani (en edes tiennyt, että hän tiesi elämäntilanteestani). Jäin myös miettimään, oliko ystäväni puoliso kertonut tilanteestani vielä eteenpäin ja spekuloinut sitä mahdollisesti omien ystäviensä kanssa. En tunne ystäväni puolisoa erityisen hyvin, olemme tavanneet hänen kanssaan muutamia kertoja eli emme ole mitenkään läheisiä. Minulle jäi kurja olo ja koen, että ystävä petti luottamukseni kertomalla tuon henkilökohtaisen asiani puolisolleen. Onko ihmisillä yleensä tapana kertoa puolisoilleen ystäviensä henk. koht. asiat? Kertovatko vain naiset ystäviensä asioita puolisoilleen vai tekevätkö miehetkin niin? Onko mielestäsi ok jakaa ystävän elämässä tapahtuvia asioita puolisolle?
ap
Kommentit (675)
Eikö puolisoilla oo omaa elämää vai miksi pitää kertoilla ystävien henkilökohtaisista asioista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään saa. Jos on pakko puhua jollekin ystävänsä asioista, niin 1) terapeutille 2) ystävälle itselleen.
Kyllä minä jaan puolisoni kanssa kaiken. Miksi muutoin olisimme mies ja vaimo? Me olemme kaksi yhdessä. E minulla ole ystävien kanssa parisuhdetta.
No onpa säälittävän virikkeetöntä aviopuolisoiden elämä, jos ei muuta keskusteltavaa löydy.
Mä olen sitä mieltä, että kyllä saa jakaa. Periaatteessa ystävät on lisä elämässä ja heidän asiansa ovat minun asioitani. Minun asiani taas ovat myös mieheni asioita. ei tietenkään silloin, jos sen miehen kanssa on oltu muutama kuukausi. Se mies on hölmö, jos menee kyselemään ystävältä hänen elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä jaan puolisoni kanssa kaiken. Miksi muutoin olisimme mies ja vaimo? Me olemme kaksi yhdessä. E minulla ole ystävien kanssa parisuhdetta.
Tuskin sulla on ystäviä! Näen kyllä puolisot erillisinä ihmisinä.
Ei tietenkään kerrota toisen henkilökohtaisia asijoita.
Taitaa riippua asiasta. Sukupuolitaudeista mielestäni ei voi kertoa, mutta kyllä jostain erosta voi. Intiimiyden aste varmaankin määrittelee. Itse kerron kyllä kaiken puolisolleni, mutta ystävilläni ei ole 22 vuoteen ollut mitään sellaista intiimiä, mitä en voisi kertoa mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo nyt on selviö, että puolisot jakavat asioita. Sisarusten asioita, vanhempiensa asioita, ystäviensä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu asiasta. Henkilökohtaisia noloja tai arkoja asioita en ikinä kertoisi eteenpäin. Yleisellä tasolla voi kertoa kuulumisia mutta ei mun puolisoa edes kiinnostaisi mitkään mun ystävän elämän yksityiskohdat. Hänelläkin on oma elämä. Kyllä riittää yhdessä puhuttavaa siltikin parisuhteessa vaikkei juoruisi kaikkia asioita edelleen. Sellaisesta tosin olen kertonut, kun ystävällä on ollut pelko vakavasta sairaudesta, silloin puoliso lohdutti minua.
Ei saa kertoa toisten henkilökohtaisuuksia tietenkään. Jos näin teet, petät ystäbäsi luottamuksen.
Mulla on keski-ikäinen ystävä joka on just seklanen suupaltti että kertoo kaiken miehelleen. En uskalla kertoa hänelle kaikkea mitä kerron muille ystävilleni, sillä tiedän että hän laulaa välittömästi kaiken ukolleen. En pidä siitä.
Kyllä naisten täytyy pitää omat jutut omina. Ei ne kuulu kolmannelle tajolle mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkään ei saisi kertoa toisen asioita eteenpäin, edes puolisolle. Toisaalta ystävyys ei ole terapiasuhde. Jos keskustelussa on jotain mieltä kuohuttavaa, niin usea sen haluaa tavalla tai toisella purkaa, ja silloin puoliso on luonnollinen valinta. Harvalla meistä on ammatillista luottohenkilöä, jolle purkaa kuulemiansa rankkoja asioita. Puoliso myös helposti havaitsee heti, jos on jotain mikä huolestuttaa, jolloin tulee kerrottua mielen päällä oleva asia. Toki hienotunteinen ihminen pysyy yleisellä tasolla eikä mehustele henkilöitä saati muita yksityiskohtia.
Meidän parisuhteessa mies on se pahempi juoruaja, mitä läheisten yksityisiin asioihin tulee. Sanoo, että ei kerro kuin minulle, mutta itse en kyllä samalla yksityiskohtien määrällä kerro omia asioitani. Ihan varmasti mies juoruaa tarinat eteenpäin, koska se nyt vain on tapana heillä (äitinsä myös).
Kuvailemasi perusteella joko kaverisi mies tai kaverisi itse on aika törppö.
Moni kertoo ja ihannetilanteessa puoliso on myös paras ystävä samalla kuin myös rakastaja, jota kohtaan lojaalius on suurempaa kuin yhtäkään kaveria tai ystävää kohtaan. Ei tietenkään ole okei kertoa kaikkea kuulemaansa, mutta toisaalta en enää kertoisi ystävä-ystävälle kaikkea vaan käsittelisin asiat puolison kanssa. Toisaalta kuinka moni valittaa ystävälleen puolisostaan sen sijaan, että käsittelisi ristiriidat hänen kanssaan? Kyllä sekin kalahtaa omaan nilkaan, jos ystävä ei olekaan niin luotettava kuin on olettanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ystävien kesken pitkä yhteinen historia ajalta ennen miestä. Häntä eivät voisi vähempää kiinnostaa toisten asiat.
Hän ei tiedä, että olen tuulettanut hänen omituista käytöstään ystävieni kanssa, saisi varmaan kohtauksen.
Mutta on hyvä, että joku tietää muutakin kuin pelkän kiiltävän pinnan.
No en kerro! En myöskään kerro ystävilleni mieheni asioista. On se nyt helv*tti jos ei voi luottaa hyviin ystäviinsä! Mun mielestä on äärimmäinen petos puhua selän takana ulkopuoliselle henkilölle toisen luottamuksella kertomista asioista. Ihan sama, että ajattelee sen oman miehen olevan niin läheinen että hänelle voi kertoa. Hän ei ole läheinen sille ystävälle, ketä asia koskee! Varsinkaan sellaisten ystävien asioita jotka mieskin tuntee, en todellakaan kerro! Jonkun työkaverin kertomat jutut voin miehen kanssa jakaakin, jos nyt on jotain sellaista kerrottavaa mikä edes kiinnostaisi kun kyse ventovieraasta ihmisestä. Se on eri asia, koska mies ei heitä tunne edes nimeltä tai ulkonäöltä. Eivätkä sitäpaitsi edes jaa mun kanssa mitään syvimpiä salaisuuksia tietenkään. Jos jotain läheisemmän ystävän tai vaikka jommankumman siskoni kertomista asioista puhun miehelleni, varmistan etukäteen onko tämä ok asianomaiselle henkilölle, jos on sellainen asia että ajattelen että hän ei ehkä halua muiden tietävän. Jotain ihan arkisia juttuja voin tietty mainita, tyyliin että kaveri on lähdössä lomalle Kreikkaan, tai kaverin pakastin oli hajonnut ja kaikki ruoat pilaantuneet jne.
Yleisiä kuulumisia saa kertoa, intiimejä asioita ei.
Läheisyyttä on myös luottamus, se että kunnioittaa toisen erillisyyttä ja rajoja.
Ei saa. Ne eivät parisuhteeseen mitenkään liity. Tietysti ihmisillä voi olla erilaisia näkemyksiä siitä, mitkä asiat ovat 'salassapidettäviä' ja mitkä tavallisia arkipäivän juttuja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäviä saa toki olla, mutta jos tuossa ystävyydessä on mitään, mitä pitää salata, silloin liikutaan heikoilla jäillä. Jos puolisolle ei voi kertoa, mitä ystävän kanssa on puhuttu, minusta parisuhde ei voi hyvin. Sen suhteen puolisoon pitäisi kuitenkin olla se läheisin, se parisuhdevene vuotaa, jos kumppani purkaa asioita ystävän kanssa.
Siis mitä mä luin? Ei parisuhde ole yhtäkuin juorusuhde ja muiden salaisuuksien kertomista. Parisuhde on rakkautta ja kunnioitusta.
Niinno tässä on tosiaan hyvä erottaa toisistaan parisuhdetta vahingoittavat salaisuudet ja ne joilla ei ole parisuhteelle merkitystä. Jokainen voi sitten kohdallaan miettiä, mikä on perimmäinen syy, ettei kertoisi puolisolleen ystävänsä kanssa tekemistä/juttelemista asioista. Koskee lähinnä vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä, jossa 'ystävyys' kääntyy salasuhteen tai vähintään pettämisen puolelle yllättävän helposti, jos kaikesta vaan ajatellaan, että puolisolle ei kerrota siksi, että ystävän ja minun väliset asiat eivät hänelle kuulu. Sitten alkaa liikkua puolisosta/puolisoista ikäviä asioita näiden 'ystävien' kesken, eikä parisuhteen ongelmia yritetä edes ratkaista sen kanssa, jonka kanssa parisuhteessa ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei saa kertoa toisten henkilökohtaisuuksia tietenkään. Jos näin teet, petät ystäbäsi luottamuksen.
Mulla on keski-ikäinen ystävä joka on just seklanen suupaltti että kertoo kaiken miehelleen. En uskalla kertoa hänelle kaikkea mitä kerron muille ystävilleni, sillä tiedän että hän laulaa välittömästi kaiken ukolleen. En pidä siitä.
Kyllä naisten täytyy pitää omat jutut omina. Ei ne kuulu kolmannelle tajolle mitenkään.
Kuka sanoi, että ystävät ovat naisia?
Siis mitä mä luin? Ei parisuhde ole yhtäkuin juorusuhde ja muiden salaisuuksien kertomista. Parisuhde on rakkautta ja kunnioitusta.