Saako puolisolle kertoa ystävän henkilökohtaisia asioita?
Olin kertonut ystävälleni eräästä kurjasta tilanteesta elämässäni (kyse ei ollut mistään todella vakavasta asiasta, tyyliin jonkun kuolema/sairastuminen, mutta ikävä ihmissuhdeasia kuitenkin). En ollut erikseen sanonut, että tästä ei sitten saa puhua kenenkään kanssa ja jotenkin automaattisesti oletin, että ei ystäväni tästä kenellekään puhuisi. Muutamaa päivää myöhemmin törmäsin yllättävässä tilanteessa ystäväni puolisoon ja ystäväni puoliso tuli kyselemään tuosta kurjasta tilanteesta elämässäni. Yritin vain sopertaa jotain ympäripyöreää ja vaihtaa nopeasti aihetta. Minulle tuli tuosta tosi paha olo. Tuntui, kuin olisin ollut toisen edessä henkisesti aivan alasti ja häpesin ihan valtavasti, että toinen ihminen tuli kyselemään tilanteestani (en edes tiennyt, että hän tiesi elämäntilanteestani). Jäin myös miettimään, oliko ystäväni puoliso kertonut tilanteestani vielä eteenpäin ja spekuloinut sitä mahdollisesti omien ystäviensä kanssa. En tunne ystäväni puolisoa erityisen hyvin, olemme tavanneet hänen kanssaan muutamia kertoja eli emme ole mitenkään läheisiä. Minulle jäi kurja olo ja koen, että ystävä petti luottamukseni kertomalla tuon henkilökohtaisen asiani puolisolleen. Onko ihmisillä yleensä tapana kertoa puolisoilleen ystäviensä henk. koht. asiat? Kertovatko vain naiset ystäviensä asioita puolisoilleen vai tekevätkö miehetkin niin? Onko mielestäsi ok jakaa ystävän elämässä tapahtuvia asioita puolisolle?
ap
Kommentit (675)
Meillä käydään kaikki lähipiirin hiivat ja sukupuolitaudit yhdessä läpi.
Nainen kertoo kaverinsa asioita puolisolle ja puoliso ottaa asian puheeksi tämän kaverin kanssa. Reilun tuntuinen puoliso, toki takeita ei ole, ettei keskustelisi muidenkin kanssa asiasta... Miten suhtautua siihen, että oma aviomies kertoo suhteemme asioita, ei niin mukavia, kaverilleen ja he puivat niitä suuremmassa joukossa? Sitten tämä kaveri keskustelee vakavasti kanssasi kuulemistaan asioista ja kyselee yksityiskohtia ja antaa ohjeita siihen mitä sinun pitää tehdä korjataksesi asiat. Ei kysytä sinun versiotasi tai mielipidettäsi. Tässä tilanteessa olen ollut ja tunne ei tilanteessa ollut luottamus omaa miestä kohtaan. Luulin voivani luottaa enkä uskonut, että jopa luulemani yhteiset huumorintajun hetket on käännetty toisenlaisiksi. Ei ole yhtä vastausta ja luottamus on herkkä asia, kokemus opettaa.
Minulla ja miehelläni ei ole laisinkaan yhteisiä ystäviä (moni ystäväni ei edes ole nähnyt miestäni, vaikka olemme olleet lähes 10 vuotta jo yhdessä!), meillä on ihan erilaiset piirit, kun olemme eri paikkakunnilta. Myönnän puhuvani joitakin ystävieni asioita miehelleni, mutta en ole varmaan koskaan maininnut nimeltä, kun ei mies kuitenkaan tätä ystävää tunne saati ole nähnyt eikä nimellä muutenkaan ole merkitystä. Puhun siksi, että pääsen itse purkamaan esimerkiksi ystävän pahan tilanteen ja toivon saavani toista näkökulmaa, jotaen itse ehkä osannut ajatella, ja jonka voisin ystävällenikin jakaa.
Ymmärrän hyvin, että suutahdit, ihan oikeutettua, mutta puolisolle puhuminen on kyllä yleistä ja myönnän itsekin tosiaan tekeväni sitä. Olen myös ollut se "juoruilun" aihe ja saanut kuulla ystävien puolisoilta, että "ai sinä olet se, jolle kävi asia x" tai että "olit kuulema tehnyt tuota ja tätä", ystävän nolona taustalla yrittäen miehelleen vinkata, että älä sano mitään kun ei olisi saanut kertoa. Eihän se mukavalta tunnu, mutta omasta kokemuksestakin tiedän, että on vain tavallaan pakko päästä purkamaan ne asiat jonkun kanssa, ja jotkut sitten taas on ihan juoruämmiä luonnostaan.
Saako sitten vastaavasti kaikki seurustelukumppanin/puolison asiat kertoa ystäville...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pariskunnat saa jakaa salaisuudet keskenään. Itse en yleensä kerro asioita eteenpäin puolisolleni, jos ystäväni on erikseen pyytänyt olemaan kertomatta asiasta hänelle. Muussa tapauksessa mielellään keskustelen asioista mieheni kanssa.
Siis miten jotain miestä voi kiinnosta akkojen juorut? Eikö tosiaan parempia keskustelunaiheita ole kuin ystävien asiat.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varmaan nyt AV:n mittapuulla outo, kun mun mielestä ei ilman lupaa saisi ystävän asioita kertoa edes omalle miehelle.
Et saisi, koska ystävälläsi ja miehelläsi ei ole suhdetta. Sinulla ja ytävälläsi on ystävyyssuhde ja ystävyys kattaa toisen yksityisasioiden salaisuutena pitämisen.
Tuon takia en kerro pariutuneille yhtään mitään, koska he lörpöttelisivät miehilleen ja minun asiani eivät heidän miehilleen kuulu.
Eivät kaikki kerro miehilleen ystävien asioita. Itse joskus yllätyin, kun oletin ystäväni miehen tietävän erään asian minusta ja hän ei tiennytkään. Ystävä ei ollut kertonut.
Vierailija kirjoitti:
No meillä ei ainakaan ole salaisuuksia keskenämme.
Sinun ystävälläsi on oikeus omiin salaisuuksiinsa. Voit kertoa miehellesi OMAT asiasi, mutta et ystäväsi asioita.
Pistin poikki lapsuuden kaverini kanssa koska hän sanoi juuri noin. Oli antanut minulle sähköpostin, jota myös hänen miehensä käyttää, koska heillä ei ole salaisuuksia. Tunsin itseni henkisesti rai*tuksi kun lapsuuden ystäväni kertoi vasta parin sähköpostin kirjoittamisen jälkeen, että miehensä lukee myös mitä kirjoitan. Onneksi en ehtinyt kirjoittaa mitään erikoisempaa. Satutti ja paljon.
Ei kaveri voi aina tietää, mitkä asiat ovat niin intiimejä ja salaisia ettei niistä saa kertoa.
Katkaisisin heti välit ystävään, joka lörpöttelisi asiani puolisolleen. Ei puolison tarvitse tietää ystävän asioita! Ne eivät hänelle kuulu. Piste.
Vierailija kirjoitti:
omasta kokemuksesta voin sanoa että varmaan kaikki tuntemani naiset tekevät tuota. harva sitä ääneen myöntää, mutta kyllä mies saa kuulla muiden elämästä ne mehukkaat tai oudot jutut.
Mieheltä ne mehukkaat jutut harvemmin sitten siirtyvät eteenpäin, onneksi.
Minkä hemmetin takia ne ystävän asiat pitää päästä juoruumaan sille omalle puolisolle !?
Älkääkä hitto vie länkyttäkö mitään "Meillä ei ole salaisuuksia. Kerromme toisillemme kaiken." -potaskaa ...
Jos ystävän kanssa jotain jutellaan, se asia on minun, ja ystäväni välinen, eikä hänen tarvitse erikseen edes pyytää, ettei eteenpäin kerrottaisi, edes puolisolle, vaan maalaisjärki riittää tajuamaan asian muutenkin.
Valitettavasti tunnen tollasia samanlaisia ämmiä, ja siksi en heille ainakaan itse mitään yksityisasioita kerrokaan, enkä muutakaan, jonka en halua päätyvän ylimääräisiin korviin.
Ja siitä sitä ulinaa sitten onkin riittänyt ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron miehelleni kaiken, mutta hän kyllä tajuaa aina sanomieni asioiden olevan salaisia. Ehkä tilannetta helpottaa sekin, ettei meillä ole juurikaan yhteisiä kavereita, joten mies ei juoruamillani tiedoilla tee oikein mitään.
Miksi ylipäätänsä kerrot kavereidesi asiat miehelle ja miten häntä ylipäätänsä kiinnostaa kuulla noita asioita?
Miehiä ei kiinnosta mutta ei se puhumista estä. Miehen on vain kestettävä ja kuunneltava jos asiat on pakko purkaa mieltä vaivaamasta.
Aivan luokattoman huono selitys tuo, että MINUN luotettava puolisoni ei ystävieni asioita eteenpäin kerro! Kun eihän kyse ole pelkästään siitä! Ettekö te puolisoidenne kanssa ystävistänne juoruilua harrastavat ymmärrä, että teidän ystävänne eivät todennäköisesti halua henkilökohtaisten asioidensa menevän teidän puolisoidenne tietoon edes siinä tapauksessa, että teidän puolisonne todella olisivat erittäin luotettavia. Yleensä jokainen halua itse päättää sen, että kenelle yksityisasioistaan kertoo! Teillä juoruilijoilla ei todellakaan ole oikeutta tehdä tuota tärkeää päätöstä ystävienne puolesta!
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa olevien ystävien kanssa voi näköjään puhua vain päivänsäästä ja hömppäohjelmista. He kun eivät erota olevansa erillinen yksilö miehensä kanssa.
Nykyään otan uuteen ystäväpiiriini vain sinkkuja. Ei ole vaaraa, että päätyy naimisiin kaverin miehen kanssa.
Ei saa kertoa. Olen itse rajoittanut kertomisiani yhdelle kaverille, kun automaattisesti mennyt puhumaan miehelleen mm. työpaikkani ongelmista sekä yhteen sukulaiseen liittyvistä arkaluonteisista jutuista.
Todella omituista muutenkin kuvitella näitä heidän keskustelujaan – eikö heillä ihan oikeasti ole parempia puheenaiheita keskenään?
Vierailija kirjoitti:
Aivan luokattoman huono selitys tuo, että MINUN luotettava puolisoni ei ystävieni asioita eteenpäin kerro! Kun eihän kyse ole pelkästään siitä! Ettekö te puolisoidenne kanssa ystävistänne juoruilua harrastavat ymmärrä, että teidän ystävänne eivät todennäköisesti halua henkilökohtaisten asioidensa menevän teidän puolisoidenne tietoon edes siinä tapauksessa, että teidän puolisonne todella olisivat erittäin luotettavia. Yleensä jokainen halua itse päättää sen, että kenelle yksityisasioistaan kertoo! Teillä juoruilijoilla ei todellakaan ole oikeutta tehdä tuota tärkeää päätöstä ystävienne puolesta!
Pitäisi muistaa, että sen oman kumppanin on valinnut vain itselleen, ei myös ystävälle. Silloin ystävän asiatkaan eivät miehelle kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Minä kerron avoimesti miehelleni aivan kaiken, siis aivan kaiken, mikä on kertomisen arvoista. Ystävänikin sen tietävät, tosin tuntevat mieheni niin hyvin, että tietävät , ettei hän puhu mitään eteenpäin. Ja jos eivät halua mieheni tietävän, niin ei tarvitse minullekaan kertoa. Sääntöni on se, että kukaan (EI KUKAAN) lapsia lukuunottamatta mene minun mieheni edelle. Jos joku "ystävä" sellaista vaatii, saa samantien kenkää. Kumppani on elinikäinen ja se, jonka kanssa saman katon alla asut ja kaiken niin hyvässä kuin pahassa jaat, joten 100 % lojaalius kuuluu vain hänelle. Minä määrittelen sen, mitä mieheni kanssa puhun, eivät muut. Eipä ihme, että avioliitot eivät kestä, kun ei osata nostaa elämän tärkeintä ihmistä eli kumppania (olipa se mies tahi nainen) hänelle kuuluvaan arvoonsa.
Ja sinäkö kysyit kavereiltasi millainen yhteinen aviomies nyt kaikille kauttasi otetaan, jotta kaikki haluavat hänelle asiansa kertoa kuin omalle miehelleen?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa aina miettiä kontekstia. Onko puolisollasi tapana kertoa juttuja eteenpäin vai pitää visusti omana tietonaan?
Ystävä ja puoliso ovat vieraita keskenään. Mikäli et kertoisi ystäväsi asiaa lähikaupan myyjälle, jonka ystäväsi tulee silloin tällöin kohtaamaan, niin älä kerro sitä myöskään miehellesi.
Kyllä pariskunnat saa jakaa salaisuudet keskenään. Itse en yleensä kerro asioita eteenpäin puolisolleni, jos ystäväni on erikseen pyytänyt olemaan kertomatta asiasta hänelle. Muussa tapauksessa mielellään keskustelen asioista mieheni kanssa.