Lue keskustelun säännöt.
Saako puolisolle kertoa ystävän henkilökohtaisia asioita?
Olin kertonut ystävälleni eräästä kurjasta tilanteesta elämässäni (kyse ei ollut mistään todella vakavasta asiasta, tyyliin jonkun kuolema/sairastuminen, mutta ikävä ihmissuhdeasia kuitenkin). En ollut erikseen sanonut, että tästä ei sitten saa puhua kenenkään kanssa ja jotenkin automaattisesti oletin, että ei ystäväni tästä kenellekään puhuisi. Muutamaa päivää myöhemmin törmäsin yllättävässä tilanteessa ystäväni puolisoon ja ystäväni puoliso tuli kyselemään tuosta kurjasta tilanteesta elämässäni. Yritin vain sopertaa jotain ympäripyöreää ja vaihtaa nopeasti aihetta. Minulle tuli tuosta tosi paha olo. Tuntui, kuin olisin ollut toisen edessä henkisesti aivan alasti ja häpesin ihan valtavasti, että toinen ihminen tuli kyselemään tilanteestani (en edes tiennyt, että hän tiesi elämäntilanteestani). Jäin myös miettimään, oliko ystäväni puoliso kertonut tilanteestani vielä eteenpäin ja spekuloinut sitä mahdollisesti omien ystäviensä kanssa. En tunne ystäväni puolisoa erityisen hyvin, olemme tavanneet hänen kanssaan muutamia kertoja eli emme ole mitenkään läheisiä. Minulle jäi kurja olo ja koen, että ystävä petti luottamukseni kertomalla tuon henkilökohtaisen asiani puolisolleen. Onko ihmisillä yleensä tapana kertoa puolisoilleen ystäviensä henk. koht. asiat? Kertovatko vain naiset ystäviensä asioita puolisoilleen vai tekevätkö miehetkin niin? Onko mielestäsi ok jakaa ystävän elämässä tapahtuvia asioita puolisolle?
ap
Kommentit (675)
Toivon, että kaikille puolisoille juoruajille tulisi ikävä ero, jossa salaisuuksien paljastaminen kostautuisi. Halveksin salaisuuksien paljastajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai saa. Miksei saisi? Puolison kanssa meillä ei ole salaisuuksia, jaamme kaiken.
Ette te pysty mitenkään kontrolloimaan, mitä muut ihmiset saavat puhua ja mitä eivät. Älkää kertoko sellaisia asioita, joiden ette haluavan leviävän YHTÄÄN KENELLEKKÄÄN, edes ystävän luotetulle miehelle. Pitäkää sitten suu kiinni, sillä siitä ainoastaan varmistuu. Ystävä ei ole mikään terapeutti, eikä häntä sido vaitiolovelvollisuus. Jos häntä vaikka vaivaa itseään kovasti se asia, jonka olette kertoneet, niin totta kai saa oman miehen kanssa puhua ja käsitellä asiaa.
Ystävä ei ole oikea ystävä, jos jakaa luottamuksellisia keskusteluja eteenpäin. Kumppanille kertominen on eteenpäin jakamista
Salaisuudet on eräänlaista valuuttaa ja epävarmat yksilöt yrittää pönkittää suhteitaan ja asemaansa tiedon jakamisella.
Jos asia ei liity muihin vaan on ystävän asioita, aika raukkamaista on toisen asiaa juoruta edes kumppanille.
Antaa ihmisestä aika ikävän vaikutelman jos hän kertoo koko tuttavapiirinsä asiat uudelle kumppanilleen. Yleensä dumppaan moisen aika äkkiä, koska eihän sellaiselle voi mitään oikeita asioitaan kertoa.
Ite noudatan ajatusta "haittaisiko minua, jos ystäväni kertoisi tästä puolisolleen, jos roolimme olisivat toisin päin". Eli jos itteeni ei haittaisi asian minua koskiessa jaettavan voisin kertoa. Erikseen tietysti tilanne jossa toinen korostaa luottamuksellisuutta, niin sitä ei jaeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerron miehelleni kaiken, mutta hän kyllä tajuaa aina sanomieni asioiden olevan salaisia. Ehkä tilannetta helpottaa sekin, ettei meillä ole juurikaan yhteisiä kavereita, joten mies ei juoruamillani tiedoilla tee oikein mitään.
Miksi ylipäätänsä kerrot kavereidesi asiat miehelle ja miten häntä ylipäätänsä kiinnostaa kuulla noita asioita?
Vierailija kirjoitti:
Totta kai saa. Miksei saisi? Puolison kanssa meillä ei ole salaisuuksia, jaamme kaiken.
Ette te pysty mitenkään kontrolloimaan, mitä muut ihmiset saavat puhua ja mitä eivät. Älkää kertoko sellaisia asioita, joiden ette haluavan leviävän YHTÄÄN KENELLEKKÄÄN, edes ystävän luotetulle miehelle. Pitäkää sitten suu kiinni, sillä siitä ainoastaan varmistuu. Ystävä ei ole mikään terapeutti, eikä häntä sido vaitiolovelvollisuus. Jos häntä vaikka vaivaa itseään kovasti se asia, jonka olette kertoneet, niin totta kai saa oman miehen kanssa puhua ja käsitellä asiaa.
Muista olla suuttumatta, jos ystäväsi kertoo luottamuksella kertomasi asia yhteiselle ystävällenne. Et voi kontrolloida mitä he keskenään puhuu. Ja jos ystävääsi jää vauvaamaan kertomasi asia, tottakai hän saa puhua siitä kenelle haluaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En luottaisi mieheen, joka rikkoo ystäviensä luottamuksen kertomalla heidän kaikki asiat minulle. Mistä voin tietää mitä hölösuu puhuu kavereilleen
Jotkut puolisot ovat vaan toisiinsa niin lapsellisen kiinnikasvaneita, että joka ikinen asia pitää jakaa. ”Meillä ei ole salaisuuksia”. Kyllä luottamukselliset asiat ovat salaisia puolisoltakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh huh onneksi ei ole puolisolleen juoruvia ystäviä. Kaveripiirissä on ihan selvää ettei asioita levitetä eteenpäin ei edes sille puolisolle.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varmaan nyt AV:n mittapuulla outo, kun mun mielestä ei ilman lupaa saisi ystävän asioita kertoa edes omalle miehelle.
Mä olen vähän samoilla linjoilla. Yleensä kerron ns. ulospäin näkyviä juttuja, esimerkiksi jos vaikka ystävä eroaa. Sehän kuitenkin selviää viimeistään siinä vaiheessa kun käydään kylässä ja ystävän puoliso ei enää asukaan siellä tai joku uusi tyyppi on kuvioissa. Mutta en avaa tarkemmin syitä ja ystävän tuntemuksia.
Joskus tulee kuitenkin tarve avautua, jos ystävän tilanne huolettaa. Silloin on pakko kertoa jotain, mutta yritän kertoa asian mahdollisimman ympäripyöreästi ja anonyymisti. Kynnys tähän on kuitenkin aika korkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harkitsen hyvin tarkkaan mitä kerron ja mitä en. En kerro periaatteessa sellaisia mistä voi olla haittaa jollekin asianosaiselle.
Varsinki jos on yhteisiä ystäviä niin pitää harkita tarkoin.
Tuohon lisäys, että jos ystävä on kertonut luottamuksellan asioita, niin en missään nimessä kerro puolisolle. Eikä luottamuksella kerrottuja kerrota eteenpäin kenelle muullekaan vaikka kertoja olisi muu tuttu.
Minusta käsittämätöntä käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi joillekin teistä pitää ERIKSEEN kertoa, että tätä ei sitten saa kertoa kenellekään muulle, ei edes puolisolle. Ettekö te osaa itse ollenkaan käyttää aivojanne ja harkita ystävienne teille jakamien kertomusten kohdalla, että tässä on nyt sen luontoinen asia, että enpä kyllä itsekään haluaisi ulkopuolisten tietävän tästä, en edes ystäväni puolison. Onko jokaikinen ystävän jakama asia teille potentiaalista juorumateriaalia, ellei eteenpäin kertomista teiltä erikseen kielletä?
Ap, puolison kanssa saa jakaa mitä haluaa.
Olisi kohtuutonta vaatia pitämään salaisuutta puolisolta, ystäväsi ei siinä tapauksessa ehkä olisi halunnut kuulla koko juttuasi. He eivät ole täysin erillisiä yksiköitä, vaan pari. Vastaus kysymykseesi on siis kyllä.
Ystäväsi, ja hänen miehensä, suhtautuvat asiaan realistisesti. Inhimillisesti.
Jos nyt alat syyllistää, mököttää ja tehdä asiasta häpeän... voit vain menettää. Olisit "keskenkasvuinen", koska et hyväksy omaa tilannettasi, joka oli kuitenkin pakko jakaa.
Keskity johonkin positiivisempaan.
Jos mietit mitä ystäväsi saa tehdä - tai yleisesti ottaen joku muu saa tehdä - olet hakoteillä. Aikuisena ihmisenä, tai ainakin sellaisena jolla on ollut suhde, pystyt ottamaan vastuuta omista tunteistasi.
Ota se miehen välittäminen kohteliaisuutena, jos sitä vielä mietit.
Vierailija kirjoitti:
Miksi joillekin teistä pitää ERIKSEEN kertoa, että tätä ei sitten saa kertoa kenellekään muulle, ei edes puolisolle. Ettekö te osaa itse ollenkaan käyttää aivojanne ja harkita ystävienne teille jakamien kertomusten kohdalla, että tässä on nyt sen luontoinen asia, että enpä kyllä itsekään haluaisi ulkopuolisten tietävän tästä, en edes ystäväni puolison. Onko jokaikinen ystävän jakama asia teille potentiaalista juorumateriaalia, ellei eteenpäin kertomista teiltä erikseen kielletä?
Kuin pienet lapset, jotka eivät osaa olla tekemättä väärin, ellei heitä erikseen kielletä.
No, nyt tiedät ettei kyseiselle ystävälle kannata kertoa mitään henkilökohtaisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Ap, puolison kanssa saa jakaa mitä haluaa.
Olisi kohtuutonta vaatia pitämään salaisuutta puolisolta, ystäväsi ei siinä tapauksessa ehkä olisi halunnut kuulla koko juttuasi. He eivät ole täysin erillisiä yksiköitä, vaan pari. Vastaus kysymykseesi on siis kyllä.
Ystäväsi, ja hänen miehensä, suhtautuvat asiaan realistisesti. Inhimillisesti.
Jos nyt alat syyllistää, mököttää ja tehdä asiasta häpeän... voit vain menettää. Olisit "keskenkasvuinen", koska et hyväksy omaa tilannettasi, joka oli kuitenkin pakko jakaa.
Keskity johonkin positiivisempaan.
Voi miehelle tietysti kertoa kaikki ystävien salaisuudet, mutta sitten saa kyllä varautua siihen että ystävät eivät halua enää jakaa salaisuuksiaan ja ystävyys saattaa jopa loppua kokonaan.
Ei ikinä ja missään nimessä saa kertoa. Jotkut kirjoittavat täälläkin, että kerron kun kaikkihan kertovat. EI kerro. Typeryyttä ja henkistä laiskuutta on kertoa. En odota, että minullekaan kerrotaan kaikki puolison ystävien henkilökohtaisuudet. Tiedän toki, että aivan liian moni juoruaa asioita, joita ei saisi. Itselleni on pyhä periaate olla juoruamatta. Juoruaminen ei kannata. Kaikki tietävät kaveripiirin pahimmat juoruajat, heille kerrotaan ne asiat, jotka halutaan saattaa eteenpäin, mutta heille ei taatusti uskouduta. Heiltä jää varmasti ne oikeasti "mehevimmät" juorut kuulematta.