Lue keskustelun säännöt.
Läheiset ajoivat minut sellaiseen ”mä en välitä mistään” -tilaan, ja se on heidän syytään, eivät ota vastuuta
22.09.2021 |
Ja siis en tiennyt, että olen sellaisessa tilassa, koska en tunnistanut sitä. En ole koskaan elänyt rinnakkaista elämää, jossa asiat, joista minä välitin, olisivat olleet tärkeitä ja hyväksyttäviä.
Olen käynyt tästä syyttämään syyllisiä, he eivät suostu myöntämään ihmispahuuttaan, vaan luulevat olevansa humaanejakin ja kivoja ihmisiä.
Olen täysin murtunut. Olen 48-vuotias ja tajusin vasta nyt, että en välitä elämästäni tietyllä, sanoittamattomalla tasolla, vaikka sisimmässäni tiedän elämäni olevan todella tärkeää minulle. En vain saa itseäni välittämään siitä! Eli tekemään asioita, joiden tietäisin olevan hyväksi minulle. Minun elämääni on kiitos läheiseni tungettu NIIN paljon sellaista, mitä en olisi siihen halunnut, että minulla ei ole yksinkertaisesti voimia mihinkään.
En halua tehdä elämääni pakotettuja asioita, mutta en jaksa tai osaa ns. ottaa elämääni omiin käsiini, kun se on niin varhaisesta vaiheesta alkaen muiden toimesta ryssitty.
Tiedän, että itseni on se muutos tehtävä, ja tekisinkin sen heti, jos se olisi mahdollinen. Mutta en tiedä, miten se tehdään ja tilanne on läheisteni syy.
Kommentit (136)
Jos te kiusaajat olisitte muka jotain humaaneja, arvostettavia ja epäitsekkäitä ihmisiä, jollaisia osa teistä ilmeisesti kuvittelee olevansa, niin olisitte ymmärtäneet minua itseäni paremmin, koska minä en itse ymmärrä itseäni. Ja olisitte osanneet auttaa. Mutta ei. Satuttaminen on ainoa, mihin te ala-arvoiset, itsekeskeiset kaggapäät tähtäsitte.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei toki poista itse ongelmaa, eli että mun täytyisi saada YMMÄRTÄÄ itseäni 😅
asap, vieläpä!
Uskoisin sen auttavan pahan olon poistamiseen aika isosti. Sinänsä kiitos sille kirjoittajalle, joka sanoi, etten ymmärrä itseäni. Aika naurettavaa vaan, että se oli hänelle ikään kuin haukkumisen aihe? Vai oliko? Sain sen vaikutelman, vai ymmärsinkö vain väärin?
Se ei ole mikään haukkumisen aihe!
Ap
Paha olo on syynä ongelmiin äitiydessä ja pahan olon syypää on siis äitini. Rakastava äiti katsoisi, että lapsi saa tilaa ja oikeuden ymmärtää itseään.
Äidilleni se oli pahuutta ja osoitus ihmisen itsekeskeisyydestä ja kertakaikkiaan vastustettavaa. Olen tästä hänelle TODELLA katkera. Hän pilasi sillä elämäni.
Ap
Ei aikuiseksi kasvaneella ole enää mitään "sisäistä lasta", se lapsi on kasvanut ja ikääntynyt aikuiseksi niinkuin kuuluukin. Mennyt on mennyttä eikä sitä mitenkään takaisin saa jotenkin "elämällä lapsuuden uudelleen". Mennyttä emme saa takaisin, tulevaisuudesta ei kukaan tiedä, siksi on viisainta elää tätä päivää ja tätä hetkeä, se on ainoa todellisuus mikä on.Keep it simple.
Mutta en mä siitä äidilleni enää sano. En siksi, että mä sain miljoonaperinnön ja se kagga ei saanut siitä senttiäkään. Ellen mä anna armoa ja suo hänelle jotain, jos itkee jotain tarvitessaan :) Sen jälkeen voin sheimata siitä, että halusi almuja :)
Joten ei, mun ei enää tartte syytellä häntä siitä, miten oli paha mulle :))
Mutta ongelmat ovat mulla kaikki edelleen. Hänen syystään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei aikuiseksi kasvaneella ole enää mitään "sisäistä lasta", se lapsi on kasvanut ja ikääntynyt aikuiseksi niinkuin kuuluukin. Mennyt on mennyttä eikä sitä mitenkään takaisin saa jotenkin "elämällä lapsuuden uudelleen". Mennyttä emme saa takaisin, tulevaisuudesta ei kukaan tiedä, siksi on viisainta elää tätä päivää ja tätä hetkeä, se on ainoa todellisuus mikä on.Keep it simple.
Se on siksi lainausmerkeissä, ettei olekaan. Mutta on se ilmiönä olemassa. Se on se epäkypsä ja käsittelemätön osa henkilöä. Epäkypsällä tarkoitan neutraalia, viatonta, aitoa ja synnynnäistä mieltä. Joka otti kokemukset ja iskut lapsena kykenemättömänä ottamaan niihin vielä mitään varsinaista kantaa.
Ap
Esim. noissa anoppi-ketjuissa ihmettelen aina, miten naiset olettavat anoppien ymmärtävän heitä. Heillä ei selkeästikään ole ollut äitiä, joka kieltää lapseltaan ymmärretyksi tulemisen. En siis sano, että olisi ok haluta anoppien ymmärtävän miniöitään, ihmettelen vain, miksi sellaista aina odotetaan? Luulisi olevan helpompaa hyväksyä se, että anoppi nyt on niin erilainen, ettei ymmärrä just sua, uniikki lumihiutale ja toimia sen mukaisesti. Vähän eri asia jos kyseessä on anoppi, kuin kehittyvällä lapsella oma äiti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuonut raha onnea tällekään.
Jokainen lapsi on Tabula Rasa,tyhjätaulu. Siihen sitten ympäristö kirjoittelee mitä kirjoittelee, kunnes lapsi oppii itse kirjoittamaan päälle omaa elämäänsä. Ehkä ap voisit pyyhkiä sienellä tyhjäksi tuon oman taulusi ja alkaa kirjoittamaan siihen omaa elämääsi vaikka tästä päivästä alkaen. Ihan oman juonesi mukaisesti, sellaiseksi kuin sen haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerropa nyt miten sä olisit elättänyt itsesi ilman palkkatuloja? Kun miljoonaperintö tuli vasta vuosi sitten.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuonut raha onnea tällekään.
On se tuonut, en usko, että miettisin tätäkään asiaa ilman perinnön tuomia valtuuksia. Se on mielestäni eteenpäin menoa, että havaitsee, että hylkäsi itsensä, alkaa miettiä miksi ja oivaltaa, että siksi, ettei ymmärrä itseään.
Se ei ratkaise vielä itsensä ymmärtämisen dilemmaa, mutta se ei ainakaan voi ratketa niin kauan, kuin ei osaa edes kysyä oikeita kysymyksiä.
Ilman perintöä olisin köyhä, minun olisi pakko käydä töissä vielä vuosia pitääkseni nykyisenkään elintason ja mulla ei olisi varaa yhtään mihinkään. En voisi sijoittaa. Nyt voin miettiä, että MIKÄ oikeasti tekisi minut onnelliseksi? Aikaisemmin, jos se olisi jokin, mistä ei saa rahaa, niin miten onnelliseksi elämä ilman rahaa olisi minut tehnyt? Nyt jos se on sellaista, mistä ei saa rahaa, saan silti aman verran, kun saan ilman perintöä töissä käymällä. Joten voin valita.
Toistaiseksi olen valinnut jatkaa samaa määrää töissäkäyntiä, koska haluan kuolettaa ison perintöveron. Mutta se on vain valinta, ei mikään pakko (ilman muiden elämän ulottuvuuksien karsimista). Toki osa meistä voi jäädä pois töistä, mutta osa joutuisi luopumaan samalla asioista x y ja z. Mulla se muista seikoista luopuminen olisi paljon minimaalisempaa.
Raha kyllä tuo turvaa ja vaurautta ja vakautta, aivan toisin kuin se, ettei omista mitään tai oman asuntonsa ja senkin pankin kanssa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerropa nyt miten sä olisit elättänyt itsesi ilman palkkatuloja? Kun miljoonaperintö tuli vasta vuosi sitten.
Mulla oli sijoitusasunto, siitä sain vuokratuloja. Ne eivät vähennä työttömyystukia tms. En olisi saanut toimeentulotukea, mutta en olisi sitä tarvinnutkaan, sain isoäidiltäni aikoinaan useamman satatuhatta osakkeina yms.
Ap
Kyllä trollit on poikia, vai tunteeko kukaan kroonista trollityttöä? Vaihdellaan rölliroolia lennosta, yksikään ei ole koskaan palstalta poistunutkaan, mut tuli uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen mä tiedän, etten saa yhteyttä sisäiseen lapseeni. Sitä ei ymmärrä, koska katsoo sitä sen oman pahan vanhempansa silmin, koska ne ovat ainoa katse, jolla sitä on (tietyissä tilanteissa) katsottu.
Ap
Sisäinen aikuinen sulla on hukassa. Se, joka valvoo että sinun lapsesi voivat hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Kerropa nyt miten sä olisit elättänyt itsesi ilman palkkatuloja? Kun miljoonaperintö tuli vasta vuosi sitten.
Plus tietysti voisihan sitä olla muunlaistakin tuloa, kuin palkkatuloa, jos vanhempi olisi kannustanut siinä, mihin lapsi pyrkii. Mulla ei mitään suoraa reittiä tai pyrkyä ollut johonkin tiettyyn, mutta menemällä kohti mielekästä tekemistä ei voi tietää, mitä siinä tekisin. Kun palkkatulon vaadetta ei ollut.
Mutta äitini ei ymmärtänyt tästä yhtään mitään ja haavoitti ja vain vahingoitti omaa, erilaista lastaan. Siis hänestä erilaista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerropa nyt miten sä olisit elättänyt itsesi ilman palkkatuloja? Kun miljoonaperintö tuli vasta vuosi sitten.
Plus tietysti voisihan sitä olla muunlaistakin tuloa, kuin palkkatuloa, jos vanhempi olisi kannustanut siinä, mihin lapsi pyrkii. Mulla ei mitään suoraa reittiä tai pyrkyä ollut johonkin tiettyyn, mutta menemällä kohti mielekästä tekemistä ei voi tietää, mitä siinä tekisin. Kun palkkatulon vaadetta ei ollut.
Mutta äitini ei ymmärtänyt tästä yhtään mitään ja haavoitti ja vain vahingoitti omaa, erilaista lastaan. Siis hänestä erilaista.
Ap
Ja vielä kerran, en tarkoita, että hänen mielestään erilaista, vaan että olin erilainen, kuin hän.
Ap
Vello vielä vähän surkeudessasi. Sehän se aina auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerropa nyt miten sä olisit elättänyt itsesi ilman palkkatuloja? Kun miljoonaperintö tuli vasta vuosi sitten.
Plus tietysti voisihan sitä olla muunlaistakin tuloa, kuin palkkatuloa, jos vanhempi olisi kannustanut siinä, mihin lapsi pyrkii. Mulla ei mitään suoraa reittiä tai pyrkyä ollut johonkin tiettyyn, mutta menemällä kohti mielekästä tekemistä ei voi tietää, mitä siinä tekisin. Kun palkkatulon vaadetta ei ollut.
Mutta äitini ei ymmärtänyt tästä yhtään mitään ja haavoitti ja vain vahingoitti omaa, erilaista lastaan. Siis hänestä erilaista.
Ap
Minusta palkkatulo ja töissäkäyminen on apinoille. Monkey see, monkey do. Parhaat ihmiset luovat itse elämänsä. Itse tehty elämä. Parasta. Siihen ei oman ajan antaminen toisille rahasta sovi.
Ap
Säälin ihmisiä, joiden pitää mennä koulutukseen kuuntelemaan, kun joku kertoo, miten asiat ovat, eikä kykene luomaan itse omaa elämäänsä. Sellainen on köyhiä ja turhia ihmisiä varten.
Ap
Sen mä tiedän, etten saa yhteyttä sisäiseen lapseeni. Sitä ei ymmärrä, koska katsoo sitä sen oman pahan vanhempansa silmin, koska ne ovat ainoa katse, jolla sitä on (tietyissä tilanteissa) katsottu.
Ap