Lue keskustelun säännöt.
Läheiset ajoivat minut sellaiseen ”mä en välitä mistään” -tilaan, ja se on heidän syytään, eivät ota vastuuta
22.09.2021 |
Ja siis en tiennyt, että olen sellaisessa tilassa, koska en tunnistanut sitä. En ole koskaan elänyt rinnakkaista elämää, jossa asiat, joista minä välitin, olisivat olleet tärkeitä ja hyväksyttäviä.
Olen käynyt tästä syyttämään syyllisiä, he eivät suostu myöntämään ihmispahuuttaan, vaan luulevat olevansa humaanejakin ja kivoja ihmisiä.
Olen täysin murtunut. Olen 48-vuotias ja tajusin vasta nyt, että en välitä elämästäni tietyllä, sanoittamattomalla tasolla, vaikka sisimmässäni tiedän elämäni olevan todella tärkeää minulle. En vain saa itseäni välittämään siitä! Eli tekemään asioita, joiden tietäisin olevan hyväksi minulle. Minun elämääni on kiitos läheiseni tungettu NIIN paljon sellaista, mitä en olisi siihen halunnut, että minulla ei ole yksinkertaisesti voimia mihinkään.
En halua tehdä elämääni pakotettuja asioita, mutta en jaksa tai osaa ns. ottaa elämääni omiin käsiini, kun se on niin varhaisesta vaiheesta alkaen muiden toimesta ryssitty.
Tiedän, että itseni on se muutos tehtävä, ja tekisinkin sen heti, jos se olisi mahdollinen. Mutta en tiedä, miten se tehdään ja tilanne on läheisteni syy.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvittaisi aika laajamittaista evidenssiä siitä mitä on tapahtunut ja mitä olisi voinut olla tapahtumatta tai tapahtua, jos asiat olsivat menneet toisin.
Joka tapauksessa ap:n täytyisi olla Jumala että hän kykenisi päättämään itse kohtalostaan tai halutusta lopputuloksesta. Elämässä kun ikää tulee, niin huomaa ettei omaa tahtoa ja päätösvaltaa lopulta olekaan.
Asiat vain tapahtuu. Sitä lopulta alkaa epäillä että onko näkkileipäpakettikaan ostettu itse päätettynä kaupan hyllyltä, vai onko se vain automaattinen toiminto.
Lihavuus nimittäin on ja köyhyys on, vaikka pelkästään amerikassa syötetään ihannetta laihtua ja rikastua.
Silti ihmiset pysyvät lihavina ja köyhinä, vaikka meille syötetään uskontoa, jossa ihminen voi itse valita ja päättää näinkin yksinkertaisista kohtaloista.
Osa asioista vain tapahtuu, mutta osaan voi ihminen vaikuttaa huikeillakin tavoilla. Vai kuvitteletko, että sekin vain tapahtui ihan passiiviisesti miljardööri Sir Richard Bransonille, että hän oli ensimmäinen henkilö maailmassa, joka toteutti kaupallisen avaruuslennon avaruuteen yhtiönsä aluksella?
ApBransonilla on unelmia, tavoitteita ja suunnitelmia tulevaisuudelle.
Sulla itsellä on vain menneisyys ja sen haukkuminen.Minä haluan juuri hakea sitä, että alkaisin välittää kaikesta omassa elämässäni. Se on se haaste, koska minulla oli minua kotona kiusaava kasvattaja. En saanut tehdä asioita, jotka olivat minulle tärkeitä. Hän määräili ja vaati minua tekemään sellaisia asioita, joista minäitse en välitä, mutta hän kasvatti häpeän avulla, eli olisin hävettävä hirviö, ellen toimisi niin, kuin hän piti hyvänä. Hän ei tajunnut, että kasvattaisi sillä lailla onnettoman aikuisen.
Ap🤦🏼 Kuka määrä sinua nyt vai oletko vain laiska?
Mielestäni en ole laiska. Haluaisin suunnata voimavarani asioihin, joita itse valitsin, mutta niiden päälle on heitetty todella paksu kerros häpeää äidiltäni. Tiedän olevani herkkä, mutta ihminen saanolla herkkä. Sen sijaan kukaan ei saisi määräillä ja kiusata toisia. Jos siis joku herkästi alistuu sellaiselle. Kuten minä.
ApKyllä sinä olet laiska. Vuosia sitten, kun aloitit nämä hullunjorinasi, kerroit, kuinka teillä on likaista ja epäsiistiä kotona, etkä viitsinyt edes lapsillesi kokata. Lapsuutesi traumatkin johtuvat siitä, että et halunnut siivota huonettasi. Voi elämän kevät.
Niin, se littyy nimenomaan tähän ongelmaan. En halunnut sellaista elämää enkä siivota. Ja siis kärsin siitä, koska hän oli opettanut, että se ettei siivoa on häpeä. Vaikka ei se minua itseäni häiritsisi yhtään (ainakaan nin paljon, että siitä kannattaisi olla pahalla mielellä).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole omenapuun vika että omenoi tänä syksynä runsaasti.
Ei puu yksin tee runsaasti omenia.
Sama pätee elämään.
Hyvin vähissä on se miten me elämämme itse päätämme menevän.
Olemme kuin ajopuita joessa. Turha syyttää itseä tai maailmaa.
Parempi olla tyytyväinen elämäänsä mitä on kohtalo antanut.
Aika kovat luulot saa olla itsestään, jos syyttää muita tai itseään sellaisesta mitä ei koskaan tapahtunut tai mitä tapahtui.
Elämässä on mentävä eteen. Sinne on myös mieli.
Jossittelu on sairautta ja harhaa.
Itse olen sitä mieltä, että olosuhteisiin ja omaan elämäänsä VOI vaikuttaa. Ei toki kaikkina aikoina ja kaikilla tavoilla, mutta sinun kirjoitukseesi sopiva vertaus olisi, että jos ihmisen päälle kaatuu (joku tönäisee koska on esim. itsekeskeinen tai itsekäs) kivipaasi, ja henkilö on sen alla vuorokauden, niin siinä vaiheessa, kun paikalle on saatu sen verran apua, että paasi saadaan nostettua hänen päältään pois, sinusta kaikki mitä on on se, että henkilö makaisi hiekassa samalla kohdalla rusentuneena, eikä hänen kuulu saada tai tarvita apua, koska ”se kivipaasi nyt vain sattui kaatumaan hänen päälleen. Jääkööt siihen makaamaan, koska näin kävi hänen elämässään.” Nope. Mä en ajattele niin, vaan mä ajattelen, että uhrin kuuluu huutaa niin kauan apua, että saa paikalle kirurgin, joka korjaa korjattavissa olevat vauriot. Myös syyllinen tilanteeseen on se paaden toisen päälle kaatanut, joka eisuostu hakemaan uhrille apua.
Ap
Kyllä sulla pointti on.
Muille: " why do you think we should suffer in silence?"https://youtu.be/g52Uh9wmqZg
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvittaisi aika laajamittaista evidenssiä siitä mitä on tapahtunut ja mitä olisi voinut olla tapahtumatta tai tapahtua, jos asiat olsivat menneet toisin.
Joka tapauksessa ap:n täytyisi olla Jumala että hän kykenisi päättämään itse kohtalostaan tai halutusta lopputuloksesta. Elämässä kun ikää tulee, niin huomaa ettei omaa tahtoa ja päätösvaltaa lopulta olekaan.
Asiat vain tapahtuu. Sitä lopulta alkaa epäillä että onko näkkileipäpakettikaan ostettu itse päätettynä kaupan hyllyltä, vai onko se vain automaattinen toiminto.
Lihavuus nimittäin on ja köyhyys on, vaikka pelkästään amerikassa syötetään ihannetta laihtua ja rikastua.
Silti ihmiset pysyvät lihavina ja köyhinä, vaikka meille syötetään uskontoa, jossa ihminen voi itse valita ja päättää näinkin yksinkertaisista kohtaloista.
Osa asioista vain tapahtuu, mutta osaan voi ihminen vaikuttaa huikeillakin tavoilla. Vai kuvitteletko, että sekin vain tapahtui ihan passiiviisesti miljardööri Sir Richard Bransonille, että hän oli ensimmäinen henkilö maailmassa, joka toteutti kaupallisen avaruuslennon avaruuteen yhtiönsä aluksella?
ApBransonilla on unelmia, tavoitteita ja suunnitelmia tulevaisuudelle.
Sulla itsellä on vain menneisyys ja sen haukkuminen.Minä haluan juuri hakea sitä, että alkaisin välittää kaikesta omassa elämässäni. Se on se haaste, koska minulla oli minua kotona kiusaava kasvattaja. En saanut tehdä asioita, jotka olivat minulle tärkeitä. Hän määräili ja vaati minua tekemään sellaisia asioita, joista minäitse en välitä, mutta hän kasvatti häpeän avulla, eli olisin hävettävä hirviö, ellen toimisi niin, kuin hän piti hyvänä. Hän ei tajunnut, että kasvattaisi sillä lailla onnettoman aikuisen.
Ap🤦🏼 Kuka määrä sinua nyt vai oletko vain laiska?
Mielestäni en ole laiska. Haluaisin suunnata voimavarani asioihin, joita itse valitsin, mutta niiden päälle on heitetty todella paksu kerros häpeää äidiltäni. Tiedän olevani herkkä, mutta ihminen saanolla herkkä. Sen sijaan kukaan ei saisi määräillä ja kiusata toisia. Jos siis joku herkästi alistuu sellaiselle. Kuten minä.
ApKyllä sinä olet laiska. Vuosia sitten, kun aloitit nämä hullunjorinasi, kerroit, kuinka teillä on likaista ja epäsiistiä kotona, etkä viitsinyt edes lapsillesi kokata. Lapsuutesi traumatkin johtuvat siitä, että et halunnut siivota huonettasi. Voi elämän kevät.
Eli minun asenteeni sotkuun olisi ollut se, että ei se haittaa, eikä se tee kenestäkään muita huonompaa ihmistä.
Äitini takia en voinut ajatella noin. Hän kertoi sen olevan häpeällistä minussa sen sotkun. Se johtui ihan hänen omista traumoistaan, joista HÄNEN olisi ollut otettava vastuu. Mutta ei ottanut. Sen sijaan häpäisi niillä minua. Eli että en saanut olla onnellinen sotkussa, koska sitten en siivoaisi ja se olisi PAHA hänelle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole omenapuun vika että omenoi tänä syksynä runsaasti.
Ei puu yksin tee runsaasti omenia.
Sama pätee elämään.
Hyvin vähissä on se miten me elämämme itse päätämme menevän.
Olemme kuin ajopuita joessa. Turha syyttää itseä tai maailmaa.
Parempi olla tyytyväinen elämäänsä mitä on kohtalo antanut.
Aika kovat luulot saa olla itsestään, jos syyttää muita tai itseään sellaisesta mitä ei koskaan tapahtunut tai mitä tapahtui.
Elämässä on mentävä eteen. Sinne on myös mieli.
Jossittelu on sairautta ja harhaa.
Itse olen sitä mieltä, että olosuhteisiin ja omaan elämäänsä VOI vaikuttaa. Ei toki kaikkina aikoina ja kaikilla tavoilla, mutta sinun kirjoitukseesi sopiva vertaus olisi, että jos ihmisen päälle kaatuu (joku tönäisee koska on esim. itsekeskeinen tai itsekäs) kivipaasi, ja henkilö on sen alla vuorokauden, niin siinä vaiheessa, kun paikalle on saatu sen verran apua, että paasi saadaan nostettua hänen päältään pois, sinusta kaikki mitä on on se, että henkilö makaisi hiekassa samalla kohdalla rusentuneena, eikä hänen kuulu saada tai tarvita apua, koska ”se kivipaasi nyt vain sattui kaatumaan hänen päälleen. Jääkööt siihen makaamaan, koska näin kävi hänen elämässään.” Nope. Mä en ajattele niin, vaan mä ajattelen, että uhrin kuuluu huutaa niin kauan apua, että saa paikalle kirurgin, joka korjaa korjattavissa olevat vauriot. Myös syyllinen tilanteeseen on se paaden toisen päälle kaatanut, joka eisuostu hakemaan uhrille apua.
ApKyllä sulla pointti on.
Muille: " why do you think we should suffer in silence?"https://youtu.be/g52Uh9wmqZg
Kiitos kommentista ja tästä biisistä! 👍
Ap
Ikävä kyllä vain ihminen itse pystyy tilannettaan muuttamaan, kun on todennut muutoksen tarpeen. Muiden syyttely ei auta, vaikka onkin helpompaa kuin itsensä/oman tilaanteensa muuttaminen.
Yleensä ihminen alkaa toimimaan vasta kun on ihan pakko, eli pakko on paras motivaattori. harva pystyy tuon pakon itselleen luomaan, vaan se tulee lähes aina ulkoa päin. Niin kauan kun ei ole pakko, mitään ei tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä vain ihminen itse pystyy tilannettaan muuttamaan, kun on todennut muutoksen tarpeen. Muiden syyttely ei auta, vaikka onkin helpompaa kuin itsensä/oman tilaanteensa muuttaminen.
Yleensä ihminen alkaa toimimaan vasta kun on ihan pakko, eli pakko on paras motivaattori. harva pystyy tuon pakon itselleen luomaan, vaan se tulee lähes aina ulkoa päin. Niin kauan kun ei ole pakko, mitään ei tapahdu.
On todennut muutoksen tarpeen? Pilailetko? Luuletko sä, ettei toisen kiusaama ihminen totea muutoksen tarvetta kun kiusaaminen alkaa? Mutta kiusattu saattaa pitää itseään syypäänä eikä tiedä, miten tilanteessa tulisi toimia.
Ap
Äitini käytös kulminoitui siihen, ett mä päätin noin 21-vuotiaana että haluan olla kuollut. En ajatellut tappaa itseäni fyysisesti, koska se olisi ollut toivosta luopumista, mutta luovuin toivosta henkisesti, että saisin elää elämääni niin kuin itse tykkäsin.
Eli päätin, että käytännössä kuolin silloin vaikka olin elossa ja oli pakko elää ja tehdä valintoja edelleen.
Tajusin nyt, että minä silloin vain yksinkertaisesti hylkäsin itseni, koska kukaan ei ajatellut minua, kukaan ei kuunnellut minua, kukaan ei välittänyt minusta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mietin nyt, mitä olisin silloin voinut tehdä toisin, en keksi. Kaipasin yhteyttä toisiin ihmisiin kuuntelemaan toiveitani ja koska sitä ei ollut tarjolla, hylkäsin itseni. Koska en nähnyt mitään ideaa yksinäisessä elämässä. En arvosta sellaista elämää nykyäänkään. Ainakaan verrattuna elämään, jossa on yhteys muihin ja ystäviä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin nyt, mitä olisin silloin voinut tehdä toisin, en keksi. Kaipasin yhteyttä toisiin ihmisiin kuuntelemaan toiveitani ja koska sitä ei ollut tarjolla, hylkäsin itseni. Koska en nähnyt mitään ideaa yksinäisessä elämässä. En arvosta sellaista elämää nykyäänkään. Ainakaan verrattuna elämään, jossa on yhteys muihin ja ystäviä.
Ap
Enkä tarkoita, että kenenkään olisi tarvinnut toteuttaa toiveitani, ainoastaan puoltaa niitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuiselle kuuluu aikuisen vastuu. Vaikka ap taitaa olla liian sairas tätä tajutakseen.
Minä olisin ollut tosi onnellinen ap:n äidistä, jos ainoa 'virhe' on komentaa lapsi siivoamaan oma huone, on käyrännössä virheetön vanhempi.
Toivottavasti ap:n lapset saavat apua.
Vierailija kirjoitti:
Aikuiselle kuuluu aikuisen vastuu. Vaikka ap taitaa olla liian sairas tätä tajutakseen.
Minä olisin ollut tosi onnellinen ap:n äidistä, jos ainoa 'virhe' on komentaa lapsi siivoamaan oma huone, on käyrännössä virheetön vanhempi.
Toivottavasti ap:n lapset saavat apua.
Sä taas et tunnu tajuavan ongelmista mitään. Olisit vain tyytyväinen p*skaan mieleen ja olotilaan ja niin varmaan oletkin, koska et tajua niiden käsittelyn ja siten elämästä poistamisen merkitystä.
Et tajua, ettei tässä mistään vastuusta ole kysymys. Onnellisuus ei ole mikään vastuu, joka kaikkien on täytttävä. Onnellisuus vain sattuu tekemään elämästä iloisempaa ja no, onnellisempaa. Jokainen on varmasti mieluummin iloinen ja onnellinen, kuin harmaa ja surullinen. Mutta jos joku on harmaa ja surullinen, menetkö sanomaan, että nyt et kanna vastuutasi? Miksi minulle siis sanot?
Mä SAAN olla JUURI NIIN HARMAA JA SURULLINEN, KUIN MÄ OLEN . Älä itke, että mä piilottaisin sen, jotta SULLA ois helpompaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin vain, että miten se asia toteutetaan…. Miten saiin enemmän omaa otetta elämästäni. Sitä mietiskelen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalan rasittavaa luettavaa. Tiedän myös ihmisen joka etsii keinoja uhriutua, jotta saisi jakaa pahaa mieltään ympärilleen ja syyttää siitä muita. Ei huomaa lainkaan käytöksessään sellaista piirrettä, että lavastaa näitä pettymyksiä itselleen tiedostamattaan.
Eli kuvailet vain, miten et ymmärrä sellaisten ihmisten ongelmia :) Eli olet vain supertyhmä. No, se ei kuule sellaisia ihmisiä itketä pätkääkään, mitä koitat heistä haukkua, koska kaltaisesi ei osaa käsitellä mitään negatiivista pois elämästään.
Ap
Ymmärrän oikein hyvin sinun kaltaiset ihmiset henkisesti kypsymättömiksi ja täysin avun ulkopuolella oleviksi ja mitä nopeammin sen ymmärtää muutkin niin sitä parempi. Sen sijaan sinun pitäisi ymmärtää itseäsi. Sitä et tee, koska olet henkisesti ja älyllisesti laiska, et siis kykene. Ainoa mitä osaat on valittaminen, uhriutuminen ja ikuisesti kehän kiertäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haikaile mistään ulkoisista saavutuksista, en koe sellaiselle mitään tarvetta, koska olen saanut kaiken maallisen materian, mitä ihminen tarvitsee perintönä ja lahjoina. Mietin sisäistä paloa ja oikeassa olemisen kokemusta (=oikeutuksen kokemusta) siinä, mitä itse ajattelenkin tekeväni päivät pitkät.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalan rasittavaa luettavaa. Tiedän myös ihmisen joka etsii keinoja uhriutua, jotta saisi jakaa pahaa mieltään ympärilleen ja syyttää siitä muita. Ei huomaa lainkaan käytöksessään sellaista piirrettä, että lavastaa näitä pettymyksiä itselleen tiedostamattaan.
Eli kuvailet vain, miten et ymmärrä sellaisten ihmisten ongelmia :) Eli olet vain supertyhmä. No, se ei kuule sellaisia ihmisiä itketä pätkääkään, mitä koitat heistä haukkua, koska kaltaisesi ei osaa käsitellä mitään negatiivista pois elämästään.
ApYmmärrän oikein hyvin sinun kaltaiset ihmiset henkisesti kypsymättömiksi ja täysin avun ulkopuolella oleviksi ja mitä nopeammin sen ymmärtää muutkin niin sitä parempi. Sen sijaan sinun pitäisi ymmärtää itseäsi. Sitä et tee, koska olet henkisesti ja älyllisesti laiska, et siis kykene. Ainoa mitä osaat on valittaminen, uhriutuminen ja ikuisesti kehän kiertäminen.
Ymmärtää itseäni? Minusta sellainen on hyvin itsekeskeistä. Monista ”itseään ymmärtävistä” ihmisistä näkee sen, miten itsekeskeisiä ovat.
Itsen ymmärtäminen olematta itsekeskeisen epäkypsä on haastavaa ja sinä et ole siinäkään selkeästikään onnistunut, jos ilkeilet mulle.
Ap
En siis väheksy saati vastusta itsen ymmärtämistä sinänsä, huvittaa vain tuollaisten itsekkäiden ja itsekeskeisten ihmisten hallusinoinnit siitä, että heistä olisi sitä muille opettamaan. Ja jos ei ole, älä arvostele epäitsekkäämpää ihmistä. Jonka on vaikeaa ymmärtää itseään :( Se on aina menetys yksilölle, ei mikään ilkunnan tai kiusaamisen aihe. Totta kai erittäin mielelläni ymmärtäisin itseäni.
Ap
Ehkä sun nyt pitäisi lopettaa tuhkan heittely, koska se ei auta eteenpäin. Minäkin, 48-vuotias lapsuuteni uhri, kävin vuosia terapiassa. Arvokkain asia joka jäi käteen oli se, että ei tarvitse antaa anteeksi, mutta pitää hyväksyä tapahtunut kun sitä ei voi muuksi muuttaa. En ole lähtenyt vonkumaan vanhemmilta anteeksipyyntöä, koska sillä ei ole mitään arvoa. Nyt vanhempana olen tehnyt niitä asioita jotka jäivät nuorena ympäristön "kannustavan ilmapiirin" tekemättä. Joskus miettii missä sitä olisi ja mitä jäänyt saavuttamatta heidän takiaan, mutta näistä ajatuksista täytyy päästää nopeasti irti. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta itse voi tehdä loppuelämästä niin hyvän kuin näissä olosuhteissa mahdollista. Jos koet edelleen vanhempasi myrkyllisiksi hyvinvoinnillesi, älä ole heidän kanssaan tekemisissä.
Mutta äitini ei hyväksynyt sitä, että ymmärtäisin itseäni. Koska olemme erilaisia eikä hän olisi siinä tapauksessa ymmärtänyt lastaan, eli minua ja se olisi ollut hänelle vaikeaa. Viis siis minusta. Lisäksi hän on sen verran häiriintynyt, ettei tunnistanut, mitä tekee. Eli estää lapseltaan oikeuden ymmärtää itseään.
Ap
Kato moi Kivis,oot päässy osastolta? Ei näytä taaskaan hoidosta apua olleen...
Hän siis piti häpeällisenä ihmistä, joka ei mene töihin eikä koskaan kannustanut ja uskonut minun kykyyni elättää itseäni ilman palkkatyötä jne. Vaikeuksiahan sellaisessa olisi varmasti ollutkin ja olisin halunnut silti olla hyvällä mielellä ja tuulella edetessäni sellaista tietä. Hän koitti koko ajan lyödä mieleni alas ilmeisesti koska häntä itseään pelotti, etten pärjää. Eli motivaattori oli hän itse, ei minun onnellisuuteni.
Ap