Läheiset ajoivat minut sellaiseen ”mä en välitä mistään” -tilaan, ja se on heidän syytään, eivät ota vastuuta

Vierailija kirjoitti:

Säälin ihmisiä, joiden pitää mennä koulutukseen kuuntelemaan, kun joku kertoo, miten asiat ovat, eikä kykene luomaan itse omaa elämäänsä. Sellainen on köyhiä ja turhia ihmisiä varten.

Ap

Se on matkimista. Sä

Littää, miten monilla ihmisillä ei riitä aivokapasiteettia mihinkään muuhun, kuin alkaa matkia asioita, jotka joku muu keksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälin ihmisiä, joiden pitää mennä koulutukseen kuuntelemaan, kun joku kertoo, miten asiat ovat, eikä kykene luomaan itse omaa elämäänsä. Sellainen on köyhiä ja turhia ihmisiä varten.

Ap

Se on matkimista. Sä

Littää, miten monilla ihmisillä ei riitä aivokapasiteettia mihinkään muuhun, kuin alkaa matkia asioita, jotka joku muu keksi.

Ap

Mutta sitähän ammattiin opiskelu on. Harva keksii myöskään yliopistossa sellaista, mitä tekee sitten työkseen toisille.

Ap

Sitten ihminen käyttää elämänsä matkiessaan muita, 8h päivässä, 5 päivää viikossa, pahimmillaan ylitöitä palkatta tehden. Ei mitään originaalia siinä, eikä se ole SUN omaa elämää!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sitten ihminen käyttää elämänsä matkiessaan muita, 8h päivässä, 5 päivää viikossa, pahimmillaan ylitöitä palkatta tehden. Ei mitään originaalia siinä, eikä se ole SUN omaa elämää!

Ap

Et ole vapaa.

Sitten moni säälittävästi yrittää firetttää. Mitä turhuuksia siinäkin yritätte, talouslama tulee ja vie mahdollisuutenne. Mä sainkin FIREN lahjaksi, koska oon niin hyvä. Parempi, kuin luuserit, joilla firetys ei tule ikinä toteutumaan. Osan ammateissa ei voi myöskään tehdä osa-aikaa, siksi tulevat olemaan tosi köyhiä firessään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ja lehdessäkin sanottiin, että tie positiivisiin tunteisiin vie joskus negatiivisten tunteiden kautta ja minä todellakin kannatan tuota ajattelua.

Ap

Toki on normaalia tuntea niitä negatiivisia tunteita, mutta kuinka kauan olet näissä negatiivisissa fiiliksissä nyt elänyt? Jos vuosikausia olet noin tuntenut ja mikään ei ole muuttunut niin kyllä varmaan silloin kannattaa kokeilla muita keinoja eikä vain odottaa, että ne ikävät tuntemukset katoavat itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja lehdessäkin sanottiin, että tie positiivisiin tunteisiin vie joskus negatiivisten tunteiden kautta ja minä todellakin kannatan tuota ajattelua.

Ap

Toki on normaalia tuntea niitä negatiivisia tunteita, mutta kuinka kauan olet näissä negatiivisissa fiiliksissä nyt elänyt? Jos vuosikausia olet noin tuntenut ja mikään ei ole muuttunut niin kyllä varmaan silloin kannattaa kokeilla muita keinoja eikä vain odottaa, että ne ikävät tuntemukset katoavat itsestään.

Itse koen, että ne asiat, joita olen valinnut elämääni äitini pakottamana ylläpitävät pahaa oloa. Olen käytännössä karsinut kaikki muut niistä, paitsi työni pois.

Työn pois karsimisessa on se ongelma, että mitä parempaa ja mieluisaa tilalle? Se on nimenomaan se ongelma. Että kun ei välitä mistään, niin ei voi tehdä mitään ja saada siitä tyydytystä ja mielekkyyttä elämään.

Ap

Mulla on nytkin vapaata, mutta sitä leimaa se ongelma; en välitä mistään, niin en vain saa elämästä otetta enkä tekemisiäni omiin käsiini. Koko elämä menee tavallaan kaiken sen pahan, mitä äiti minulle teki, välttelyssä.

Ei voi siivota, koska äiti ei ymmärtänyt minua, jos en heti totellut, kun hän halusi, en usko itseeni, koska äiti ei uskonut minuun vaan kohteli toiveitani kuin häpeää…

Vapaa-ajalla ei ole minulle mitään merkitystä, koska en välitä mistään. Se on kamalaa.

Ap

En voi sanoa olleeni lapsena varmaan hänen toiveittensa mukainen, mutta so what? On tosi ilkeää suhtautua omaan lapseensa niin, ettei rakasta ja arvosta lastaan, koska tämä ei miellytä. Mutta sellainen äitini oli ja siksi en välitä enää aikuisena yhtään mistään. Vaikka haluaisin välittää 😢🥺

Ap

Ajattelin myös, ettei kukaan rakasta sellaista ihmistä, joka ei välitä mistään. Silti koen, että lasteni isä tajuaa minua. Hän onkin kuin enkeli elämääni. Tutustuimme jo 1992. Mutta sitten oli useita vuosia, että vietimme taas aikaa yhdessä. Mutta en minä ole koskaan vaatinut kenenkään ystävyyttä, ystävät tavallaan ansaitaan tai annetaan ylempää, aitoa ystävää ei voi hankkia.

Ap

Mutta ehkä siihen aidon ystäv

N saamiseen vaikuttaa se, mitä itse ajattelee itsestään, tai miten itse voi. Aika vaikeaa on haalia itselleen ystäviä, jos ei välitä mistään ja on masentunut. Ei siihen ole mitään syytäkään silloin haalia ystäviä. En mä ainakaan jaksanut.

Ap

Mulla on sillälailla just p*ska tilanne; taloudellisesti ois mahdollista tehdä ihan mitä huvittaa, mikä ei siis vaadi työssäkäyntiä mutta ei mulla toisaalta niin isot tulot ole, että voisin siis muuten tehdä ihan mitä vaan, mutta siis mulla ois se monien niin kovasti haikailema taloudellinen riippumattomuus. Mutta en osaa käyttää sitä!!!

Ja siis sama tilanne mulla oli jo nuorena. En ois ollut pakotettu menemään palkkatöihin, mutta kun olisin halunnut etsiä itse omaa tietäni, se, että minua ei ollut koskaan ymmärretty, vaan päinvastoin minulta oli vaadittu tekemään kasvattajan haluamia asioita, asettui esteeksi. En saanut siltä p*skalta terapeutilta tuohon mitään apua, jolle menin 1997. Se oli surkea askiainen.

Ap

Mutta ei pään sisäisessä vapaudesssa ole kyse vain taloudesta, myös henkisesti olen kahleissa, minut on kahlehdittu.

Varmaan ihmisenä, joka ymmärtää itseään pystyisin ottamaan yhteen, jos joku loukkaa minua. Eli asettamaan terveesti toisille rajat, jos he ovat lapsellisia tai epäkypsiä. Ajattelematta, että ”olen ilkeä”, kuten äitini ajatteli, jos en totellut, kun hän toimi satuttaen minua.

Ap

Minua ärsytti, kun se narsistien uhreja (eli minua) ymmärtävä terapeuttini ei tajunnut, etten mä koe omaavani lupaa tai oikeutta kertoa muille ihmisille, jos he satuttavat minua. Ei se tajunnut.

Koska siis se, ettei koe sellaiseen oikeutta ei tarkoita, etteikö niin tekisi! Se vain, että kun kokee, ettei siihen ole oikeutta, sen tekee pahasi ja väärin.

Ja taas uhria (eli minua) syytetään. (Siis ei terapeutti, mutta ne, jotka eivät tunne minua, täällä palstalla)..

Ap

Kannattaisi noidenkin anopeistaan valittavien lopettaa ajattelemasta, että anoppi ymmärtäisi heitä, niin ei tarvitse uhriutua, kun se ei ymmärrä heitä.

Vai herättääkö se heissä epäilyksen, että ehkei heitä kukaan normaali ymmärräkään ja se ahdistaa?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi noidenkin anopeistaan valittavien lopettaa ajattelemasta, että anoppi ymmärtäisi heitä, niin ei tarvitse uhriutua, kun se ei ymmärrä heitä.

Vai herättääkö se heissä epäilyksen, että ehkei heitä kukaan normaali ymmärräkään ja se ahdistaa?

Ap

Meinaan he eivät olleet mitään taaperoita, kun se anoppi aloitti olla ymmärtämättä.

Ap

Eipä sua enää juuri kukaan jaksa kuunnella. Mutta se mulla vaan, että ihminen ei koskaan ole vapaa. Toiset ihmiset kahlehtivat aina. Ja jos muuttaa autiolle saarelle päästäkseen eroon ihmisistä, on silti Saatanan vanki. Koko tämä maailma on yksi suuri vankisiirtola.

Kun sulla on nyt sitä rahaa niin palkkaa siivooja joka päiväksi putsaamaan nurkkiasi. Istu katsomassa ja nauti siitä että sun ei tarvi eikä kukaan sua määrää vaan sä määräät... jotakuta muuta siivoamaan. Nautintoa saa rahalla. Onnen saa vasta, kun päästää irti omista oikeuksistaan.