Niin rankkaa vastasyntyneen kanssa

Ap, nyt mies vakavaan puhutteluun. Sovitte jonkun kohtuullisen aikataulun niille miehen omille menoille. Lähtökohtaisesti lapsiperheessä velvollisuudet tulee ensin ja huvitukset vasta sitten. Ei voi olla niin, että toinen jatkaa sinkkuelämäänsä ja toinen uupuu taakkansa alle. Tai voi olla, mutta se johtaa usein eroon. Arkisin muutama tunti päivässä lastenhoitovuoroa miehelle ja kerran viikossa vapaailta, sen pitäisi pikkuvauvaperheessä riittää.

Onko lähipiirissä muita vauvojen äitejä? Tai onko nyt rajoitusten hellittäessä mahdollisuutta mennä vauvakerhoihin tai vastaaviin? Minun oli paradoksaalisesti helpompi jaksaa kun lähdin lasten kanssa ovesta ulos ja tapasin muita äitejä. Lähtökohta oli kyllä sikäli eri, että meillä mies on alusta lähtien osallistunut iltaisin ja viikonloppuisin. Mutta oli ne valvottujen öiden jälkeiset päivät silti raskaita, kun jaloissa pyöri taapero ja leikki-ikäinen. Joskus sitä laski minuutteja miehen työvuoron loppumiseen ja oli niin väsynyt että teki mieli vaan maata suihkun lattialla ja itkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt voin kyllä sanoa että onnekas olen kun ei lapsia. Olen tyytyväinen nyt. Palaisin loppuun lasten kanssa.

Ainut syy, miksi jaksan, on että tiedän, että pahin menee ohi vuodessa. Minulla ei ollut ruusuista kuvaa vauva-ajasta todellakaan, koska on ennestään yksi lapsi. Ja halusin kovasti tämän lapsen. Olen tottunut kovaan työntekoon ja siihen, että jos jotain haluaa, niin se vaatii paljon työtä ja uhrauksia. Kyse on siitä, että olen fyysisesti niin väsynyt, en henkisesti vaan fyysisesti täysin väsynyt. Koska toisin kuin töiden jälkeen, vauvan hoidossa ei ole palautumisaikaa, jolloin saa levätä ja syödä. Ap

Sinulla on jo yksi lapsi, ja olet silti niin kädetön ja avuton, ettet kykene laittamaan ruokaa tai tekemään kotitöitä tai pesemään pulloja vauva kantoliinassa? Tai käymään suihkussa vauvan kanssa? Minä olen vela, ja olen silti tehnyt kaikkea tuota sisareni lasten kanssa heitä hoitaessa.

Tuollaiset vastasyntyneet ovat nimenomaan helppoja, koska eivät vielä itse viiletä mihinkään eivätkä kaipaa kovin ihmeellisiä virikkeitä, kunhan vähän juttelet touhutessasi.

Asia olisi eri, jos lapsellasi olisi koliikki, mutta niinhän et sanonut.

Aikuisen naisen luulisi myös osaavan sanoa miehelleen, että "laita ruokaa". Siten saisit kätevästi yhden lämpimän ruoan päivässä.

Mutta ei, kun täytyy leikkiä marttyyriä kun on niin kovaan työntekoon tottunut ja silti uupuu, kun ihan omaa vauvaansa joutuu hoitamaan. Ai että, kyllä onkin raskasta.

Huomaathan, että sinun ei tarvinnut fyysisesti toipua synnytyksestä ja kehon muutoksista. Valvoitko myös yksin yöt vauvan kanssa, sisaresi vauvan? Luultavasti et? Siitä se eriäväisyys tulee.

Synnyttämättömät naiset eivät tajua, mitä raskaus, synnytys ja siitä toipuminen vaatii.

Hae apua ennen kuin ambulanssi hakee sinut ja joudut sairaalaan pakkolepoon ja lääkitykseen. Minulla oli huonoa tuuria neuvolan terveydenhoitajan kanssa, joka ei kuunnellut minua ja oli todella välinpitämätön. Jos neuvolassakin asenne on että äidin kuuluu olla todella uupunut, eikä siitä ole mitään haittaa, ollaan koulutettu terveydenhoitajia todella väärin, eivätkä äidit saa apua. Toivuin sairaalassa siihen kuntoon että selvisin paremmilla voimilla hoitamaan vauvaa kotiin. Mutta muuttuneena äitinä. Imetys vaihtui tuttipulloon ja tutti tuli vauvalle suuhun. Siivous ei ollu mikään ykkösasia ennenkään ja nyt vielä vähemmän. Karsin ihmisiä elämästäni, jotka veivät voimaa. Neuvolan terveydenhoitaja vaihtui toiseen, jonka kanssa pystyi puhumaan asioista. Tämä oli minulle tärkeä kokemus ja ylistän silti suomalaista neuvolaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos puhut oikeasti vastasyntyneestä, ne nukkuvat suunnillee 22h päivässä. Joten KYLLÄ pitäisi olla aikaa vaikka mihin! Itse vastasynyneen kanssa ILMAN TUKIVERKKOJA hoidin asunnon muuttopakkauksen kun vauva oli alle 1kk ikäinen. Ja muuton jälkeen tavaroiden uuteen kotiin laitto ja siivous. Kun vauva oli yli 1kk, oli enemmän hereillä jolloin muut hommat alkoi vaikeutua, koska vauva halusi olla ihan kokoajan sylissä.

Joten älä tule tänne valittamaan kun sinulle on puoliso ja koko päivä aikaa vaikka ja mihin! Häpeä!

Minun vauvani on jo 6 vuotias ja minä käyn töissä Suosittelen sitä sinullekin.

Niin minäkin luulin että vauvat nukkuu suunnilleen aina kunnes sain oman. Hän oli se joka jo laitoksella valvoi ja huusi aivan eritahtia kun ne koppakääröt muilla. Vessaan ei päässyt ilman huutoa,syödä ei voinut huudotta eikä suihkussa käydä. Sama jatkui kotona, päivisin valvoi ja nukku max 30min kerrallaan,öisin söi max 2h välein. Ei se kyllä järin hyvin nukkunut vielä 5v jolloin vihdoin saimme apua neurologilta. Ei auttanut mikään unikoulu tms ja voi sanoa että kyllä,pikkuvauvan kanssa VOI todella olla rankkaa . Tosi rumasti sanottu että pitäs hävetä . Kyllä sitä yhdellä kädellä söi ja suihkussa käväisi ,mutta ei se kelleen kivaa ollut jatkuva huuto ja liian pienet unipätkät että ois voinu itse nukkua. Surullista miten voi puuttua myötätunto ja puskee esiin vain oma korostus ja kehu. Samalla armotta lytäten sen joka on väsynyt ja kertoo olostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt vähän rehellisyyttä tähän! Ehdit kuitenkin kirjoittaa aloituksen ja olen varma, että seuraat vastauksia. Tässä ajassa olisit jo ehtinyt syödä ja käydä suihkussa. Lopeta ainakin nyt kommenttien lukeminen. Sinänsä en epäile, etteikö vauvan hoitaminen voisi olla raskasta joillekin.

En ole ap, mutta imettäessä on hyvin aikaa palstailla. Mitenkäpä käyt imettäessä suihkussa tai teet ruokaa?

Imettäessä olisi juuri se hyvä rauhallinen hetki ja vuorovaikutus äidin ja lapsen välillä. Näin ainakin tutkimusten mukaan. Varsinkin jos on ap'n lapsen kaltainen vauva. Kännykän selaaminen vie pois paljon tästä arvokkaasta hetkestä ja suhteesta. Äidin mielenkiinto on muualla.

Miten siinä pitäisi vuorovaikuttaa? Vauva imee tissiä ja vauvan mielenkiinto on täysin siinä. Vuorovaikuttaa voi aivan hyvin muina hetkinä. Itse imetin aina makuuasennossa alku kuukaudet, koska muut asennot eivät vielä onnistuneet. Ei makuulteen imettäessä vauvaan saa edes katsekontaktia. Ja parin kuukauden ikäinen vauva harvoin edes hakee mitään kontaktia tissillä vaan vauvalla on silmät kiinni ja hän keskittyy vain syömiseen ja sitten nukahtaa.

Muutenkin naurettavaa tämä vuorovaikutuksen tuputtaminen jokaiseen hetkeen, aivan kuin koko ajan pitäisi olla höpöttämässä vauvalle tai keksimässä muita virikkeitä ja sirkustemppuja. Ikään kuin äidin jokaisen ajatuksen ja teon pitäisi olla vain vauvassa ja jos ei ole niin sitten on huono itsekäs äiti ja vauva traumatisoituu ja kehitys häiriintyy, vaikka ei se niin mene. Imettäessä ja vauvan nukkuessa saattaa olla äidin ainoat hetket omaan aikaan ja hyvä jos äiti osaa ne siihen käyttää.

Mua huvittaa, että vielä pari sivua sitten me nykyäidit oltiin huonoja, kun vuorovaikutamme liikaa vauvan kanssa. Nyt ollaan taas huonoja, kun juuri imettäessä ei vuorovaikuteta. Koittakaa nyt päättää.

Ei todella tarvitse roikkua siinä lapsessa koko aikaa. Mutta imettämisessä ollaan aivan lähikontaktissa lapsen kanssa. Se on hyvin intiimi tilanne. Lapsi kyllä vaistoaa äidin 'poissaolon'. On äitejä jotka eivät pysty imettämään vaan lapsi on täysin pulloruokinnalla alusta saakka. Silloinkin hyvä pitää pientä vauvaa sylissä ruokinnan ajan. Keskittyen yhdessäoloon.

Kyllä kyllä. Pyhän äidin imettäessä tuijottaa herkeämättä vauvaa, vaikka sitten tunnin putkeen puolen tunnin välein, kun vauva suurimman osan aikaa pitää silmiä kiinni. Muuten on huono äiti. Ei äidillä saa olla mukavaa, eikä ainakaan imettäessä. Eikä myöskään saa esim jutella lapsen isän kanssa, tai viihdyttää isompia lapsia, koska pitää kiinnittää huomiota vaan siihen vauvaan? Tämä menee kyllä aivan naurettavaksi. Todellakin äiti saa aivan rauhassa tuijottaa kännykkää tai telkkaria imetyksen ajan, tai vaikka nukahtaa jos imettää sängyssä. Vauvaa ehtii katsoa muulloinkin ja siinä kännykän katsomisen lomassa. Pientä vauvaa imetetään niin paljon että aivan takuulla ehtii selata vauvapalstaa ja silti katsoa sitä imevää vauvaa monta tuntia päivässä.

On monenlaisia imetystilanteita. Itse olen neljän lapsen äitinä imettänyt yhteensä noin  seitsemän vuotta, lapsi lapselta imetysaika muuten piteni. (Myös täysimetyksen, tuonne seitsemään kuukauteen, vastoin neuvolan suosituksia...)

Imetin missä milloinkin, ja miten milloinkin. Olen imettänyt hammaslääkärin tuolissakin, kun hammastani paikattiin eikä vauva suostunut olemaan vaunuissa  vaan kiljui.

Olen imettänyt kahvitellessani ja jutellessani innoissani ystävän kanssa, silloin vauva elää "omaa elämäänsä" rintaa imien, minä vietän laatuaikaa ystävän kanssa.

Voin katsoa leffaa ja vauva on rinnalla.

Lukutuokio: luin vanhemmille lapsille sängyssä iltalukemista tyynyjen varassa lepuuttaen, muut lapset ympärillä, vauva rinnalla imien. Ihanaa yhteistä lämpöä ja läheisyyttä, rauhaa. Suosittelenkin iltalukemisesta kaikille kivaa kokemusta, ei pakkopullaa, vaan sellaista tilannetta, jossa ollaan kehot lähekkäin, eikä lueta vaan sängyn vierestä nopeasti jotain. Tilannetta, jossa äitikin voi lepuuttaa.

Toki oli myös niitä pyhä äiti -imetyksiä, jolloin vain on siinä tilanteessa ja nauttii vauvan läheisyydestä. Yöllä imetin vierihoidossa tuskin itse heräten.

Vierailija kirjoitti:

Vauvat ovat tuollaisia. Muistan kun esikoisen kanssa olin vessahädässä 7h kunnes mies tuli töistä. Vauvalla oli koliikki ja se oli tosi rankkaa. Unta sain 3h/vrk ja sydän särkyi joka sekunti, kun vauva huusi kipujaan. Suihkuun ei kerennyt useampaan päivään. Tiedän siis tuon ap:n tilanteen ja se on rankinta, mistä olen selviytynyt.

Oma neuvoni on, että niitä "välttämättömiä" kotitöitä ei olekkaan ja mies voi tästä lähtien hoitaa koko kodin ja ihan yksin. Et enää tartu imuriin lainkaan. Sinä keskityt vain vauvaan ja siihen, että saisit edes joskus nukkua. Osta vaikka pahvilautaset jos tarvitsee. Kämppähän siinä räjähtää, mutta voit haaveilla siististä kodista joskus myöhemmin elämässä. Priorisoi siis se mistä viitsii stressata.

Tsemppiä!

Itse asiassa kodin siisteys ja hygienia on ihan terveydellinen kysymys. Kodissa joka on kuin läävä tulee mm. Ruokamyrkytyksiä kun ruoanlaittovälineet ym on likaisia. Hoitamaton koti on elämänhallintakysymys ja lastensuojelun asiakin.

Ihania nämä, jotka tulee tänne kiillottamaan omaa sädekehäänsä. Ihan kilpailevat siitä, kenellä on vähiten perhettä ja ystäviä ja siitä, kuka on viettänyt vähiten aikaa vauvansa kanssa :D

"Kyllä minä vauvavuonna rakensin talon, juoksin maratooneja ja heräsin joka aamu viideltä lypsämään lehmät! Ei ollut tukiverkkoja enkä sellaisia höpötyksiä tarvinnut! Mies kävi töissä 500km päässä ja oli kotona vain lauantain ja sunnuntain välisen yön! Vauva nukkuu niin kaiken ehtii! Hereillä sen voi laittaa sitteriin tai vaikka lantaämpäriin!"

No, sitten eläkkeellä joko iskee se realiteetti että niin, olisihan sitä voinut päästä helpommallakin jos olisi ollut apua. Tai sitten ei ja pyöritellään silmiä ja jupistaan selän takana/päin naamaa kun omat lapset pyytää mummoa lastenhoitajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt vähän rehellisyyttä tähän! Ehdit kuitenkin kirjoittaa aloituksen ja olen varma, että seuraat vastauksia. Tässä ajassa olisit jo ehtinyt syödä ja käydä suihkussa. Lopeta ainakin nyt kommenttien lukeminen. Sinänsä en epäile, etteikö vauvan hoitaminen voisi olla raskasta joillekin.

En ole ap, mutta imettäessä on hyvin aikaa palstailla. Mitenkäpä käyt imettäessä suihkussa tai teet ruokaa?

Imettäessä olisi juuri se hyvä rauhallinen hetki ja vuorovaikutus äidin ja lapsen välillä. Näin ainakin tutkimusten mukaan. Varsinkin jos on ap'n lapsen kaltainen vauva. Kännykän selaaminen vie pois paljon tästä arvokkaasta hetkestä ja suhteesta. Äidin mielenkiinto on muualla.

Miten siinä pitäisi vuorovaikuttaa? Vauva imee tissiä ja vauvan mielenkiinto on täysin siinä. Vuorovaikuttaa voi aivan hyvin muina hetkinä. Itse imetin aina makuuasennossa alku kuukaudet, koska muut asennot eivät vielä onnistuneet. Ei makuulteen imettäessä vauvaan saa edes katsekontaktia. Ja parin kuukauden ikäinen vauva harvoin edes hakee mitään kontaktia tissillä vaan vauvalla on silmät kiinni ja hän keskittyy vain syömiseen ja sitten nukahtaa.

Muutenkin naurettavaa tämä vuorovaikutuksen tuputtaminen jokaiseen hetkeen, aivan kuin koko ajan pitäisi olla höpöttämässä vauvalle tai keksimässä muita virikkeitä ja sirkustemppuja. Ikään kuin äidin jokaisen ajatuksen ja teon pitäisi olla vain vauvassa ja jos ei ole niin sitten on huono itsekäs äiti ja vauva traumatisoituu ja kehitys häiriintyy, vaikka ei se niin mene. Imettäessä ja vauvan nukkuessa saattaa olla äidin ainoat hetket omaan aikaan ja hyvä jos äiti osaa ne siihen käyttää.

Mua huvittaa, että vielä pari sivua sitten me nykyäidit oltiin huonoja, kun vuorovaikutamme liikaa vauvan kanssa. Nyt ollaan taas huonoja, kun juuri imettäessä ei vuorovaikuteta. Koittakaa nyt päättää.

Ei todella tarvitse roikkua siinä lapsessa koko aikaa. Mutta imettämisessä ollaan aivan lähikontaktissa lapsen kanssa. Se on hyvin intiimi tilanne. Lapsi kyllä vaistoaa äidin 'poissaolon'. On äitejä jotka eivät pysty imettämään vaan lapsi on täysin pulloruokinnalla alusta saakka. Silloinkin hyvä pitää pientä vauvaa sylissä ruokinnan ajan. Keskittyen yhdessäoloon.

Kyllä kyllä. Pyhän äidin imettäessä tuijottaa herkeämättä vauvaa, vaikka sitten tunnin putkeen puolen tunnin välein, kun vauva suurimman osan aikaa pitää silmiä kiinni. Muuten on huono äiti. Ei äidillä saa olla mukavaa, eikä ainakaan imettäessä. Eikä myöskään saa esim jutella lapsen isän kanssa, tai viihdyttää isompia lapsia, koska pitää kiinnittää huomiota vaan siihen vauvaan? Tämä menee kyllä aivan naurettavaksi. Todellakin äiti saa aivan rauhassa tuijottaa kännykkää tai telkkaria imetyksen ajan, tai vaikka nukahtaa jos imettää sängyssä. Vauvaa ehtii katsoa muulloinkin ja siinä kännykän katsomisen lomassa. Pientä vauvaa imetetään niin paljon että aivan takuulla ehtii selata vauvapalstaa ja silti katsoa sitä imevää vauvaa monta tuntia päivässä.

On monenlaisia imetystilanteita. Itse olen neljän lapsen äitinä imettänyt yhteensä noin  seitsemän vuotta, lapsi lapselta imetysaika muuten piteni. (Myös täysimetyksen, tuonne seitsemään kuukauteen, vastoin neuvolan suosituksia...)

Imetin missä milloinkin, ja miten milloinkin. Olen imettänyt hammaslääkärin tuolissakin, kun hammastani paikattiin eikä vauva suostunut olemaan vaunuissa  vaan kiljui.

Olen imettänyt kahvitellessani ja jutellessani innoissani ystävän kanssa, silloin vauva elää "omaa elämäänsä" rintaa imien, minä vietän laatuaikaa ystävän kanssa.

Voin katsoa leffaa ja vauva on rinnalla.

Lukutuokio: luin vanhemmille lapsille sängyssä iltalukemista tyynyjen varassa lepuuttaen, muut lapset ympärillä, vauva rinnalla imien. Ihanaa yhteistä lämpöä ja läheisyyttä, rauhaa. Suosittelenkin iltalukemisesta kaikille kivaa kokemusta, ei pakkopullaa, vaan sellaista tilannetta, jossa ollaan kehot lähekkäin, eikä lueta vaan sängyn vierestä nopeasti jotain. Tilannetta, jossa äitikin voi lepuuttaa.

Toki oli myös niitä pyhä äiti -imetyksiä, jolloin vain on siinä tilanteessa ja nauttii vauvan läheisyydestä. Yöllä imetin vierihoidossa tuskin itse heräten.

Kaikilla imetys ei ole noin helppoa.

Mulla oli valtavasti maitoa mutta ei nännejä. Jouduin käyttämään nännikumeja ja vauva ei jaksanut niistä imeä. Vauva itki nälkää ja maito suihkusi päälle. Ihan hirveää.

Vierailija kirjoitti:

Ap, nyt mies vakavaan puhutteluun. Sovitte jonkun kohtuullisen aikataulun niille miehen omille menoille. Lähtökohtaisesti lapsiperheessä velvollisuudet tulee ensin ja huvitukset vasta sitten. Ei voi olla niin, että toinen jatkaa sinkkuelämäänsä ja toinen uupuu taakkansa alle. Tai voi olla, mutta se johtaa usein eroon. Arkisin muutama tunti päivässä lastenhoitovuoroa miehelle ja kerran viikossa vapaailta, sen pitäisi pikkuvauvaperheessä riittää.

Onko lähipiirissä muita vauvojen äitejä? Tai onko nyt rajoitusten hellittäessä mahdollisuutta mennä vauvakerhoihin tai vastaaviin? Minun oli paradoksaalisesti helpompi jaksaa kun lähdin lasten kanssa ovesta ulos ja tapasin muita äitejä. Lähtökohta oli kyllä sikäli eri, että meillä mies on alusta lähtien osallistunut iltaisin ja viikonloppuisin. Mutta oli ne valvottujen öiden jälkeiset päivät silti raskaita, kun jaloissa pyöri taapero ja leikki-ikäinen. Joskus sitä laski minuutteja miehen työvuoron loppumiseen ja oli niin väsynyt että teki mieli vaan maata suihkun lattialla ja itkeä.

Mä olin niin poikki etten meinannut esikoisen kanssa jaksaa lähteä ulos. Kuopus taas karjui koko pukeutumisen ja odottelun ajan, ulkona kuitenkin oli ihan kivaa kun sinne saakka päästiin. Meillä katkeruuden aiheutti tuo että todellakin odotin miehen kotiutumista kuin kuuta nousevaa ja miehellä liukuva työaika ja jäi joka ilta tekemään jotakin jonninjoutavia juttuja klo 18 asti, sen jälkeen vielä kauppaan, joka ikinen ilta ja joskus kävi kaljalla kun itse itkin ja laskin niitä hetkiä koska saan vauvan käsistä. Me emme todellakaan enää asu yhdessä, tuskin koskaan. 

Mulla on tuttu vauvan tai jo isomman äiti, poika täytti elokuussa vuoden. Äiti imettää vieläkin, kun se on mukavaa ja helppoa. Mutta onko se normaalia?

Ap tässä. Meillä on siis ohje herättää vauva syömään kolmen tunnin välein. Se lasketaan niin, että jos syötän klo. 9, seuraava syöttö on klo. 12 jne. Keskimäärin vauva on hereillä 1,5 tuntia kerrallaan. Kun vauva nukahtaa, jää minulle 1,5 tuntia aikaa syödä ja nukkua ennen seuraavaa herätystä. Iso mutta on se, että vauva viihtyy vain sylissä tai vieressä. Eilenkin nukkui päivällä korkeintaan tunnin pätkissä, koska heräsi siihen, jos poistuin viereltä. Jos saisin kerran viikossa nukkua vaikka 6 tuntia putkeen, jaksaisin eri tavalla. Mutta mies ei voi tarjota rintaa. 1/5 kertaa miehen onnistuu nukuttaa vauva, mutta yleensä tuo vauvan minulle, koska vauva nukahtaa usein ainoastaan rinnalle. Se on mennyt niin, että harvoin enää edes koettaa nukuttaa vauvaa.

Nyt on mies tällä hetkellä kotona ja yrittää parhaillaan nukuttaa vauvaa. Minä syön aamupuuroa esikoisen kanssa, joka rukoilee "äiti älä mene nukkumaan." On suunnitellut ohjelmaa, mitä haluaa tänään leikkiä kanssani. Teen kerran viikossa ruokaa, laitan pakkaseen ja lämmitän esikoiselle.

Niin, yritän totuttaa vauvaa pikkuhiljaa turvakaukaloon tai sängylle. Viihtyy noin 5 minuuttia max, vaikka olen näköetäisyydellä ja juttelen. Molemmat lapset ovat temperamentiltaan voimakkaita. En usko, että kukaan jättää pää punaisena henkeään haukkoen itkevää vauvaa yksin. Minä en raaski enkä uskalla, koska esimerkiksi esikoinen meni aikoinaan tajuttomaksi huutoitkettyään aikansa.

Aloituksen kirjoitin samalla, kun imetin. Meillä on käytössä rinta ja korvike, koska erinäisistä syistä maitoa ei ole tarpeeksi rinnoissa. Jos voisin rintaruokkia pelkästään, eikä tarvitsisi nousta pulloa lämmittämään joka syöttökerta, olisi helpompaa.

Aion ottaa lapsenvahdin, että saan nukuttua vaikka 2,5 tuntia kerralla kerran, pari viikossa. Kiitos teille, jotka olette tsempanneet. Ette arvaakaan, miten se lämmittää sydäntä. En ole täydellinen, mutta en kyllä tarkoituksella tee virheitäkään. On kiva, että monet osaa tarjota korjausehdotuksia ystävällisesti, mielestäni äitien, ja ihmisten ylipäätään, syyllistäminen siitä, ettei hommat mene nappiin, on niin aikansa elänyttä. Yleensä ihmiset yrittää parhaansa mukaan kuitenkin.

Whuoaaaaou!

Vierailija kirjoitti:

Juuri eilen oman 79v äitini kanssa puhuttiin, miten siskoni syntyessä vuonna -70 he asuivat asunnossa, johon tuli vain kylmä vesi, eikä ollut vessaa, saunaa tai muuta pesutilaa, ulkona ulkohuussi. Ei ollut myöskään pesukonetta (edes pulsaattoria), ja äiti joutui keittämään vauvan vaipat kattilassa hellalla puhtaiksi. Vaatteet pesi käsin. Rekkakuski-isämme teki pitkiä työreissuja ollen pitkiä aikoja pois kotoa. Mietipä tätä, äläkä valita.

Niin, näyttää jotkut vetävän katkeraksi.

Oma 81-vuotias mummoni on elänyt aivan samalla tavalla, mutta ei hänellä ole tarvetta väheksyä nykyäitien tai esim. omien lapsiensa kokemusta vauva-ajasta. Minuakin kannustaa kovasti, tarjoaa apua ja myöntää, että vauva-aika voi olla todella rankkaa.

Googlaapa sana ”empatia” ja ala harjoittelemaan sitä.

Juuri tuo on tärkeää, että saisi nukkua just jonkun kuusi tuntia putkeen, koska ihminen tarvitsee sitä syvän unen vaihettakin tullakseen toimeen. Lyhyissä unijaksoissa se vaihe ei ehdi tulla, ja sitten alkaa hermosto hapertua, tulee raivareita jne.

Itsekin koin unenpuutteen raskaimmaksi asiaksi lastenhoidossa,  ja sitten kun lapset oli taaperoiässä, sen jatkuvan silmälläpidon tarpeen. Ei heitä voinut hetkeksikään jättää huomiotta.  Myös siinä vaiheessa äiti tarvitsee  välillä irtiottoa, vapaata siitä valvontatehtävästä, muuten siitä tulee kuin kiinalainen vesikidutus. 

Tsemiä sulle, hyvä kun olet miettimässä selviytymisstrategiaa. Miehet ei usein tajua pienten lasten hoidon kuormittavuutta. t. se seitsemän vuotta imettänyt .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, nyt mies vakavaan puhutteluun. Sovitte jonkun kohtuullisen aikataulun niille miehen omille menoille. Lähtökohtaisesti lapsiperheessä velvollisuudet tulee ensin ja huvitukset vasta sitten. Ei voi olla niin, että toinen jatkaa sinkkuelämäänsä ja toinen uupuu taakkansa alle. Tai voi olla, mutta se johtaa usein eroon. Arkisin muutama tunti päivässä lastenhoitovuoroa miehelle ja kerran viikossa vapaailta, sen pitäisi pikkuvauvaperheessä riittää.

Onko lähipiirissä muita vauvojen äitejä? Tai onko nyt rajoitusten hellittäessä mahdollisuutta mennä vauvakerhoihin tai vastaaviin? Minun oli paradoksaalisesti helpompi jaksaa kun lähdin lasten kanssa ovesta ulos ja tapasin muita äitejä. Lähtökohta oli kyllä sikäli eri, että meillä mies on alusta lähtien osallistunut iltaisin ja viikonloppuisin. Mutta oli ne valvottujen öiden jälkeiset päivät silti raskaita, kun jaloissa pyöri taapero ja leikki-ikäinen. Joskus sitä laski minuutteja miehen työvuoron loppumiseen ja oli niin väsynyt että teki mieli vaan maata suihkun lattialla ja itkeä.

Mä olin niin poikki etten meinannut esikoisen kanssa jaksaa lähteä ulos. Kuopus taas karjui koko pukeutumisen ja odottelun ajan, ulkona kuitenkin oli ihan kivaa kun sinne saakka päästiin. Meillä katkeruuden aiheutti tuo että todellakin odotin miehen kotiutumista kuin kuuta nousevaa ja miehellä liukuva työaika ja jäi joka ilta tekemään jotakin jonninjoutavia juttuja klo 18 asti, sen jälkeen vielä kauppaan, joka ikinen ilta ja joskus kävi kaljalla kun itse itkin ja laskin niitä hetkiä koska saan vauvan käsistä. Me emme todellakaan enää asu yhdessä, tuskin koskaan. 

Ymmärrän tuon katkeruuden, meilläkin on tuosta riitaa vaikka en usko miehen tekevän jonninjoutavia vaan ihan pakollisia työhommia ja kaljalla se ei käy juuri koskaan ellei ole lastenvahtia. Mutta se fiilis, kun olet rättiväsynyt ja lasket vaan minuutteja siihen milloin toinen on luvannut tulla kotiin - ja sitten kun ei luvattuun aikaan kuulukaan. Menee puoli tuntia, menee tunti, raivo vaan paisuu. Eikä yhtään helpottanut vauvavuosien loputtua, päinvastoin. Ne hetket on melkeinpä vielä pahempia, kun olet rättiväsyneenä raskaan työpäivän jälkeen hakenut, riisunut, potattanut ja ruokkinut lapset ja odotat sitä hetkeä kun voisi hieman rentoutua ennen iltarallia. Ja sitten sitä toista arjen jakajaa ei kuulukaan kun se on taas sadannen kerran tällä viikolla ylitöissä. Saa nähdä kestääkö liitto.

Vierailija kirjoitti:

Jos puhut oikeasti vastasyntyneestä, ne nukkuvat suunnillee 22h päivässä. Joten KYLLÄ pitäisi olla aikaa vaikka mihin! Itse vastasynyneen kanssa ILMAN TUKIVERKKOJA hoidin asunnon muuttopakkauksen kun vauva oli alle 1kk ikäinen. Ja muuton jälkeen tavaroiden uuteen kotiin laitto ja siivous. Kun vauva oli yli 1kk, oli enemmän hereillä jolloin muut hommat alkoi vaikeutua, koska vauva halusi olla ihan kokoajan sylissä.

Joten älä tule tänne valittamaan kun sinulle on puoliso ja koko päivä aikaa vaikka ja mihin! Häpeä!

Minun vauvani on jo 6 vuotias ja minä käyn töissä Suosittelen sitä sinullekin.

Kyllä se on ihan joku muu, jonka pitäisi hävetä kirjoitustaan kuin ap.

Ehkä sinä et olisi noin ilkeä ja katkeroitunut, jos olisit saanut aikoinasi apua ja etenkin myötätuntoa, jota ap:lle tällä palstalla voisi antaa. Mutta kun ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri eilen oman 79v äitini kanssa puhuttiin, miten siskoni syntyessä vuonna -70 he asuivat asunnossa, johon tuli vain kylmä vesi, eikä ollut vessaa, saunaa tai muuta pesutilaa, ulkona ulkohuussi. Ei ollut myöskään pesukonetta (edes pulsaattoria), ja äiti joutui keittämään vauvan vaipat kattilassa hellalla puhtaiksi. Vaatteet pesi käsin. Rekkakuski-isämme teki pitkiä työreissuja ollen pitkiä aikoja pois kotoa. Mietipä tätä, äläkä valita.

Niin, näyttää jotkut vetävän katkeraksi.

Oma 81-vuotias mummoni on elänyt aivan samalla tavalla, mutta ei hänellä ole tarvetta väheksyä nykyäitien tai esim. omien lapsiensa kokemusta vauva-ajasta. Minuakin kannustaa kovasti, tarjoaa apua ja myöntää, että vauva-aika voi olla todella rankkaa.

Googlaapa sana ”empatia” ja ala harjoittelemaan sitä.

Et tainnut nyt ymmärtää lukemaasi. Kerroin, että juttelimme asiasta äitini kanssa eilen. Äitini ei siis ole väheksynyt ketään, vaan kertoi vain miten ennen on eletty. Minä olin se, joka väheksyi tätä vauvapalstan ruikuttajaa, ei äitini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri eilen oman 79v äitini kanssa puhuttiin, miten siskoni syntyessä vuonna -70 he asuivat asunnossa, johon tuli vain kylmä vesi, eikä ollut vessaa, saunaa tai muuta pesutilaa, ulkona ulkohuussi. Ei ollut myöskään pesukonetta (edes pulsaattoria), ja äiti joutui keittämään vauvan vaipat kattilassa hellalla puhtaiksi. Vaatteet pesi käsin. Rekkakuski-isämme teki pitkiä työreissuja ollen pitkiä aikoja pois kotoa. Mietipä tätä, äläkä valita.

Niin, näyttää jotkut vetävän katkeraksi.

Oma 81-vuotias mummoni on elänyt aivan samalla tavalla, mutta ei hänellä ole tarvetta väheksyä nykyäitien tai esim. omien lapsiensa kokemusta vauva-ajasta. Minuakin kannustaa kovasti, tarjoaa apua ja myöntää, että vauva-aika voi olla todella rankkaa.

Googlaapa sana ”empatia” ja ala harjoittelemaan sitä.

Parasta tuossa lainatussa kommentissa on, että tuo kirjoittaja uhriutuu äitinsä puolesta. Joidenkin on vaan nähtävästi pakko päästä ilkeilemään millä vaan perusteella.

Onneksi omasta suvustani ei löydy tuollaisia ihmisiä. Kun sain vauvan pari vuotta sitten, kaikki suvun naisihmiset ikäluokasta riippumatta olivat todella ihania: toivat meille kotiin ruokaa, tarjoutuivat hoitamaan vauvaa tai välillä auttamaan kodinhoidossa. Olisi sieltäkin varmasti löytynyt näitä marttyrointitarinoita ja kyllä siitä juteltiin ihan ystävällisessä hengessä kuinka erilaista vauvanhoito ennen oli, mutta ei kukaan käyttänyt sitä lyömäaseena minua kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri eilen oman 79v äitini kanssa puhuttiin, miten siskoni syntyessä vuonna -70 he asuivat asunnossa, johon tuli vain kylmä vesi, eikä ollut vessaa, saunaa tai muuta pesutilaa, ulkona ulkohuussi. Ei ollut myöskään pesukonetta (edes pulsaattoria), ja äiti joutui keittämään vauvan vaipat kattilassa hellalla puhtaiksi. Vaatteet pesi käsin. Rekkakuski-isämme teki pitkiä työreissuja ollen pitkiä aikoja pois kotoa. Mietipä tätä, äläkä valita.

Niin, näyttää jotkut vetävän katkeraksi.

Oma 81-vuotias mummoni on elänyt aivan samalla tavalla, mutta ei hänellä ole tarvetta väheksyä nykyäitien tai esim. omien lapsiensa kokemusta vauva-ajasta. Minuakin kannustaa kovasti, tarjoaa apua ja myöntää, että vauva-aika voi olla todella rankkaa.

Googlaapa sana ”empatia” ja ala harjoittelemaan sitä.

Et tainnut nyt ymmärtää lukemaasi. Kerroin, että juttelimme asiasta äitini kanssa eilen. Äitini ei siis ole väheksynyt ketään, vaan kertoi vain miten ennen on eletty. Minä olin se, joka väheksyi tätä vauvapalstan ruikuttajaa, ei äitini.

Ja minä käskin sinun harjoitella empatiaa.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisia valittajiahan monet nykyäidit ovat. Mitään ei kestetä, ja kaikesta masennutaan, koska oma tie on ollut niin pehmustettua. Joka pikku vastoinkäyminen aiheuttaa trauman. Nauran tällaisille kermaperseille. Tulispa sota.

Naurat kun joku kärsii unenpuutteesta ja voi sairastua vaikka psykoosiin?