Lue keskustelun säännöt.
Niin rankkaa vastasyntyneen kanssa
Vauva on ihana, mutta olen yksinkertaisesti liian väsynyt. Kaikki aika menee vauvan hoitoon. Esimerkiksi en ole tänään ehtinyt syödä ollenkaan, ison mukin vettä olen juonut. Suihkussa kävin toissapäivänä. Muistelen syöneen lämpimän aterian viikko tai pari sitten. Pakolliset kotityöt on tehtävä, ja sitten jos pitää valita syömisen tai nukkumisen väliltä, nukun, koska olen niin äärettömän väsynyt. Vauvan ollessa hereillä hän vaatii kaiken huomion.
Ketään ei ole auttamassa miestä lukuunottamatta. Mutta hänestä ei paljoa ole apua. Kun tulee töistä, haluaa levätä ja mennä nukkumaan. Pitelee kyllä vauvaa jonkin aikaa, jolloin pesen pulloja tai käyn ehkä suihkussa. Viikonloppuisin ja iltaisin käy kuntosalilla ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Olen aika yksin. Kukaan, mieskään, ei taida ymmärtää, miten tiukilla olen, enkä valitakaan kenellekään, koska olen tottunut pärjäämään yksin. En edes osaa sanoa, että tarvitsen jotain apua.
Kommentit (613)
Tsemppiä!
Hanki vauvaa keinuttava sitteri, saat hetkeksi laskettua pois sylistä, varsinkin jos on "sylivauva" eli haluaa olla sylissä kaiken aikaa. Ja ei vauva mene rikki, vaikka hetken huutaa pinnasängyssä, jos olet vaikka vessassa. Mulla auttanut vapauttamaan hetkellisesti käsiä, neljä lasta mulla.
Syö eineksiä, tai tilaa joskus pizza.
Laita olkkarin lattialle iso viltti, makuuta vauvaa siinä ja voit vaikka venytellä vierellä ja syödä noita eineksiä/pizzaa.
Istu sohvalla ja katso vaikka Netflixiä vauva sylissä, pidä vaikka joku sarjamaraton.
Jos imetät ja maito ei riitä, niin anna reilusti korviketta, niin että vauva nukkuu/on tyytyväinen ja se ei sitä jatkuvaa tissi/maitorallia.
Nauti ajasta vauvan kanssa ilman mitään kiirettä tai suoritusvelvollisuutta, elät vaan hetkessä, pian se vastasyntynyt on jo isompi ja alkaa tulla säännöllisyyttä päivärytmiin.
Jaksamista ja tsemppiä, se alku monesti tuntuu väsyttävältä mutta kyllä se siitä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyihmiset kirjoitti:
En lukenut kuin eka sivun. Hyviä vinkkejä ota niistä neuvot.
En voi silti olla ihmettelemättä, miten IHMEESSÄ entisaikaan naiset pärjäsivät esikoistensa ja isojen lapsilaumojensa kanssa.?
Ei ollut pesukoneita eikä muita mukavuuksia joilla helpottaa arkea.
Maalla ei tullut vettäkään. Piti hakea kaivosta tms.
Muehet eivät puuttuneet lastenhoitoon millään tavalla. Heillä oli omat työnsä ym.
Miksiköhän nykyihmiset ovat niin avuttomia?
Niin ja ei se vauva kuole jos joutuu vähän joskus rääkymään, joten käy siellä suihkussa vain.
Te, jotka viisaita vastaatte täällä kertokaapa ensin rehellisesti minkälaista apua saitte itse pikkulapsiaikana, sitten vasta annatte neuvojanne.
Ja ennen vanhaan isommat lapset hoitivat pienempiään etenkin tytöt. Jo kolmevuotias oli varsin toimelias leikittämään vauvaa, joka lattialla köllötteli ja vauvalla oli myös paljon seurattavaa kun muita koko ajan ympärillä.
Ja toisekseen vauvat saivat huutaa rauhassa kunnes aikuinen sai työnsä tehtyä. Työ ensin!!
Vierailija kirjoitti:
Mistä se tulee vaativa vauva? Luulen että se tulee kun ihmisellä ei ole ihan kaikki elämä kunnossa ja on levoton.
Yleensä vaativilla vauvoilla on suolisto kehittymätön ja vatsaansa itkevät. Luulo ei ole tiedon väärti.
Vierailija kirjoitti:
Nykyihmiset kirjoitti:
En lukenut kuin eka sivun. Hyviä vinkkejä ota niistä neuvot.
En voi silti olla ihmettelemättä, miten IHMEESSÄ entisaikaan naiset pärjäsivät esikoistensa ja isojen lapsilaumojensa kanssa.?
Ei ollut pesukoneita eikä muita mukavuuksia joilla helpottaa arkea.
Maalla ei tullut vettäkään. Piti hakea kaivosta tms.
Muehet eivät puuttuneet lastenhoitoon millään tavalla. Heillä oli omat työnsä ym.
Miksiköhän nykyihmiset ovat niin avuttomia?
Niin ja ei se vauva kuole jos joutuu vähän joskus rääkymään, joten käy siellä suihkussa vain.Te, jotka viisaita vastaatte täällä kertokaapa ensin rehellisesti minkälaista apua saitte itse pikkulapsiaikana, sitten vasta annatte neuvojanne.
Ja ennen vanhaan isommat lapset hoitivat pienempiään etenkin tytöt. Jo kolmevuotias oli varsin toimelias leikittämään vauvaa, joka lattialla köllötteli ja vauvalla oli myös paljon seurattavaa kun muita koko ajan ympärillä.
Ja toisekseen vauvat saivat huutaa rauhassa kunnes aikuinen sai työnsä tehtyä. Työ ensin!!
Tämä. Ennen vanhaan isommat sisarukset auttoi ja isovanhemmistakin oli usein enemmän apua kuin nykyään. Ja lastenhoidon standardit oli ihan eri planeetalta. Sellainen joka oli vielä kasarilla ihan hyvää vanhemmuutta on nykyisin suunnilleen huostaanottoperuste. Eikä ollut sellaista kyttäämistä ja kyräilyä kuin nykyään. Katsot kauppalistaa marketissa, niin joku tulee puhisemaan miten lapset menee pilalle kun räpläät vaan kännykkää. 24/7 pitäisi olla lasten ohjelmatoimisto tai niille tulee hirveät traumat. Ei ennen sellaista odottanut kukaan. Lapsia hoidettiin siinä sivussa ja samalla oli se muu elämä. Tehtiin kotitöitä, maalla ihan oikeitakin töitä ja joskus rentouduttiin kirjan kanssa samalla kun lapset leikki itsekseen. Ei tarvinnut olla joka ikinen sekunti henkisesti läsnä, kunhan syrjäsilmällä katsoi ettei ne huku kaivoon tai juokse traktorin alle. Jotkut ei tehneet sitäkään ja lapset selvisi ehkä tuurilla aikuisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Nykyihmiset kirjoitti:
En lukenut kuin eka sivun. Hyviä vinkkejä ota niistä neuvot.
En voi silti olla ihmettelemättä, miten IHMEESSÄ entisaikaan naiset pärjäsivät esikoistensa ja isojen lapsilaumojensa kanssa.?
Ei ollut pesukoneita eikä muita mukavuuksia joilla helpottaa arkea.
Maalla ei tullut vettäkään. Piti hakea kaivosta tms.
Muehet eivät puuttuneet lastenhoitoon millään tavalla. Heillä oli omat työnsä ym.
Miksiköhän nykyihmiset ovat niin avuttomia?
Niin ja ei se vauva kuole jos joutuu vähän joskus rääkymään, joten käy siellä suihkussa vain.Te, jotka viisaita vastaatte täällä kertokaapa ensin rehellisesti minkälaista apua saitte itse pikkulapsiaikana, sitten vasta annatte neuvojanne.
Ja ennen vanhaan isommat lapset hoitivat pienempiään etenkin tytöt. Jo kolmevuotias oli varsin toimelias leikittämään vauvaa, joka lattialla köllötteli ja vauvalla oli myös paljon seurattavaa kun muita koko ajan ympärillä.
Ja toisekseen vauvat saivat huutaa rauhassa kunnes aikuinen sai työnsä tehtyä. Työ ensin!!
No ei nyt ihan näinkään. Mritä oli paljon, mutta äiti huolehti meistä, me saimme olla lapsia. Leikkiä ulkona mielin määrin. Äiti huikkasi sisälle syömään.
Kaverien kanssa sai leikkiä lähinnä ulkona, mutta emme me oltaisi sisällä haluttu leikkiäkään.
Sisällä piirtelimme, luimme ja pelasimme lautapelejä, sekä keksimme kaikenlaisia leikkejä.
Kotia kun leikimme, niin silloin oli pikkusisauksiamme vauvoina.
En näin vanhempana voi ymmärtää miten äiti selvisi kaikesta. Hoiti vielä karjankin päälle.
Isä oli maa- ja metsätöissä lähes aina.
Teki myös palkkatyötä tehtaalla.
Isä jäi vähän etäiseksi, mutta muuten hyvä isä oli.
Hyvin harvoin äiti näytti meille väsymystään vaikka varmasti oli ihan puhki.
Vauva itkeskeli silloin tällöin eikä äiti siitä hätäillyt. Ruokki ja vaipoitti kun ehti. Ihan kunnon ihmisiä meistä kaikista tuli. Mielestäni😉
Sinulle sp tuore äiti, toivotan jaksamista.
Onneksi lapset kasvavat. Ohikiitävää on lasten lapsuus. Sitten on heitä ikävä ja lapsuus aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyihmiset kirjoitti:
En lukenut kuin eka sivun. Hyviä vinkkejä ota niistä neuvot.
En voi silti olla ihmettelemättä, miten IHMEESSÄ entisaikaan naiset pärjäsivät esikoistensa ja isojen lapsilaumojensa kanssa.?
Ei ollut pesukoneita eikä muita mukavuuksia joilla helpottaa arkea.
Maalla ei tullut vettäkään. Piti hakea kaivosta tms.
Muehet eivät puuttuneet lastenhoitoon millään tavalla. Heillä oli omat työnsä ym.
Miksiköhän nykyihmiset ovat niin avuttomia?
Niin ja ei se vauva kuole jos joutuu vähän joskus rääkymään, joten käy siellä suihkussa vain.Entisaikaan, vähän riippuu mistä ajasta puhutaan, vaatteet pestiin esim kerran kuussa ja pistettiin sitten takaisin päälle, imuria ei ollutkaan vaan joskus kesällä ja jouluna pestiin lattia, ja mitä tiskiin tuli, jokainen nuoli lusikkansa
riippuu tosiaan mistä ajasta puhuu - mummini(ämmi) oli syntynyt 1888 ja hänen kotonaan tuvan lattia piti olla pestynä kuuteen mennessä aamulla, sitten talon isäntä aloitti puutyöt tuvassa ja uudelleen lattia siivottiin, kun puutyöt loppuivat. minun kotonani lattiat pestiin kahdesti viikossa ja lakaistiin kahdesti päivässä ennen imuria ja kun imuri hankittiin 60-luvuna alkuvuosina lattiat piti olla imutoituna muina kuin siivouspäivinä ja pölyt pyyhittyinä ennen kyymentä.
Juu ja vauva sai karjua rauhassa kehdossaan, kun ”vahvisti keuhkoja”. Välillä imetettiin. Vitsi miten rankkaa vanhemmuutta.
Jos on noin rankkaa toi vanhemmuus olisiko pitänyt kaksi kertaa miettiä ennen kuin alkaa lapsia tehdä. Voin antaa neuvon joka helpottaa heitä lapsesi pois tai vie roskikseen se helpottaa oloa.
Anna sen kodin olla ja ihan sama vaikka kuinka räjähtäisi. Keskity nyt vaan rauhassa vauvan kanssa oleiluun ilman stressiö Jos mies ei voi vauvaa hoitaa niin voisi edes hoitaa kotia ja ruoanlaittoa. Tsemppiä, kyllä se helpottaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isä ei hoida lastaan?
Jonkun toisen kommentin perusteella siksi, että äiti ei hoksannut etukäteen keskustella miehensäkanssa, ja nyt ”saa mitä tilaa” ja ”olisi pitänyt miettiä ensin”. Eli siksi. Naisen olisi pitänyt keskustella. Eikä se keskustelu nyt jälkeenpäin enää käy. (Älkää kysykö miksi,tämä vain tuntuu olevan se yleinen mielipide.)
Totta, ihan sama mikä tilanne ja kuinka huonosti mies käyttäytyy, kaikki saadaan väännettyä naisen syyksi. Sitten väitetään ettei ole mitään naisvihaa olemassakaan ja oikeastaan miehet on niitä joita syrjitään ja joita pitäisi sääliä. Jos äiti jättäisi vauvan hoitamatta niin varmasti paheksuttaisiin ja huoli heräisi, eikä kukaan puolustelisi millään tyhmillä tekosyillä tyyliin ei äiti voinut tietää kun ei oltu etukäteen kunnolla sovittu että vauvaa pitää hoitaakin.
Tiedän ettei kaikki ajattele noin mutta aika yleinen asenne tuntuu olevan tällä palstalla ja muuallakin. Lisäksi oletetaan että kyllä se mies siitä aktivoituu kun nainen vain ymmärtäisi asiasta sanoa, vaikka todellisuudessa näissä tilanteissa nainen on pitkäänkin saattanut yrittää pyytää apua lasten isältä.
EIpä tässä ketjussa perheen isä ole ollut kirjoittamassa omaa näkökantaansa, joten me tiedämme vain sen mitä tämä kädetön äiti meille kertoi: hänen oman näkökulmansa. Emme tiedä miten paljon siinä on "minälisää" tai "oletuslisää". Minusta on kummallinen ajatus, että isä lähtisi töiden jälkeen kavereilleen ja harrastamaan, kun taloon on juuri tullut vastasyntynyt vauva, joku syyhän siihen on, että isä pakenee. Me emme vain tiedä sitä ja tuo kädetön äiti antaa vain omaa näkökantaansa.
Vierailija kirjoitti:
Huomasitteko, että vauva on ap:n toinen lapsi, siis ei ensimmäinen. Jos hänellä on nyt 2 lasta hoidettavana, niin on varmaan väsyttävämpää kuin jos olisi vain 1.
Huomasin, ja enemmän kuin Ap:sta olen huolissani siitä ensimmäisestä lapsesta. Jos Ap vain hoitaa vauvaa 24/7 ja nukkuu kun vauva nukkuu, jopa 16h vuorokaudessa niin missä ja kenen hoidossa se isompi lapsi on, kuka sen ruokkii ja hoitaa?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvelen samaa kuin pari muutakin. Ap pyrkii täydelliseen suoritukseen ja polttaa itseään loppuu. Vauvan keuhkot vain vahvistuvat, jos hän välillä vähän parkuu. Vauvaa ei tarvitse joka hetki viihdyttää, välillä riittää kun ruokkii ja vaihtaa vaipat. Kotia ei tarvitse siivota joka päivä, ja jos mies ei osaa hoitaa vauvaa, osaa hän ainakin täyttää ja tyhjentää astianpesukoneen, sekä kenties jopa pyykkikoneen. Kun vauva nukkuu, kannattaa nukkua myös itse. Niin kiire ei voi olla vauvan kanssa, etteikö ehtisi syödä edes jotain välillä.
Ei kannata polttaa itseään loppuun tai näännyttää heti alussa, koska lapsi tarvitsee äitiään vielä monta vuotta. Siivoamisen sijasta kannattaa käydä monta kertaa viikossa pitkällä kävelyllä vauva vaunuissa, nyt kun se on vielä ennen talvea helpompaa. Samalla virkistyy ja nukkuu paremmin ne pätkät, kun on tilaisuus nukkua.
333 jatkaa: vauvalle voi laittaa soivan mobilen pyörimään välillä tai jonkun vastaavan lelun, niin ei tarvitse joka hetki tarjota vauvalle vuorovaikutusta. Napanuora on jo leikattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohikiitävää usko pois kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyihmiset kirjoitti:
En lukenut kuin eka sivun. Hyviä vinkkejä ota niistä neuvot.
En voi silti olla ihmettelemättä, miten IHMEESSÄ entisaikaan naiset pärjäsivät esikoistensa ja isojen lapsilaumojensa kanssa.?
Ei ollut pesukoneita eikä muita mukavuuksia joilla helpottaa arkea.
Maalla ei tullut vettäkään. Piti hakea kaivosta tms.
Muehet eivät puuttuneet lastenhoitoon millään tavalla. Heillä oli omat työnsä ym.
Miksiköhän nykyihmiset ovat niin avuttomia?
Niin ja ei se vauva kuole jos joutuu vähän joskus rääkymään, joten käy siellä suihkussa vain.Te, jotka viisaita vastaatte täällä kertokaapa ensin rehellisesti minkälaista apua saitte itse pikkulapsiaikana, sitten vasta annatte neuvojanne.
Ja ennen vanhaan isommat lapset hoitivat pienempiään etenkin tytöt. Jo kolmevuotias oli varsin toimelias leikittämään vauvaa, joka lattialla köllötteli ja vauvalla oli myös paljon seurattavaa kun muita koko ajan ympärillä.
Ja toisekseen vauvat saivat huutaa rauhassa kunnes aikuinen sai työnsä tehtyä. Työ ensin!!
No ei nyt ihan näinkään. Mritä oli paljon, mutta äiti huolehti meistä, me saimme olla lapsia. Leikkiä ulkona mielin määrin. Äiti huikkasi sisälle syömään.
Kaverien kanssa sai leikkiä lähinnä ulkona, mutta emme me oltaisi sisällä haluttu leikkiäkään.
Sisällä piirtelimme, luimme ja pelasimme lautapelejä, sekä keksimme kaikenlaisia leikkejä.
Kotia kun leikimme, niin silloin oli pikkusisauksiamme vauvoina.
En näin vanhempana voi ymmärtää miten äiti selvisi kaikesta. Hoiti vielä karjankin päälle.
Isä oli maa- ja metsätöissä lähes aina.
Teki myös palkkatyötä tehtaalla.
Isä jäi vähän etäiseksi, mutta muuten hyvä isä oli.
Hyvin harvoin äiti näytti meille väsymystään vaikka varmasti oli ihan puhki.
Vauva itkeskeli silloin tällöin eikä äiti siitä hätäillyt. Ruokki ja vaipoitti kun ehti. Ihan kunnon ihmisiä meistä kaikista tuli. Mielestäni😉
Sinulle sp tuore äiti, toivotan jaksamista.
Onneksi lapset kasvavat. Ohikiitävää on lasten lapsuus. Sitten on heitä ikävä ja lapsuus aikaa.
Ihana kirjoitus❤
Älä oleta että kun sinä pystyt niin kaikki muutkin kirjoitti:
En tiedä imetätkö, mutta varaudu että jos imetät niin sitten joskus kun lopetat niin hormonit taas heittelee. Itellä se vaihe osui just siihen kun lapsi oli 1v-1v 3kk. Kesti siis 3kk meillä vierotus kun olin niin väsynyt ja tosi pikku hiljaa vähennettiin.
Neuvola ohjeisti unikoulun kun lapsi oli 8kk. Onnistuttiin kun hän oli 10kk kun oli aivan pakko siirtää hänet pois mun tissiltä kun alkoi häiritä mua liikaa öisin. Selkä ja hartiat meni ihan jumiin. Nukuin myös vauvan kaa selkä vasten selkää ja tietty nukuin huonosti kun en uskaltanut liikkua. Siinä oli just se kauhun tasapaino, että kumpi on väsyttävämpää, se unikoulu vai vauva tississä.
Monia virheitä tuli tehtyä ja se kuuluu elämään sekin. Jätä nämä besserwisserit ja ilkeät ihmiset omaan arvoonsa.
Unikouluun meni se 2 viikkoa. Se on todella uuvuttavaa.
Sit tuli norovirus ja kaikki muu rasite, vuoden 2018 käristyskupoli ja kaikkea. Sit tuli kävelemään opettelu ja takertumiskausi ja itselle hormonimyrskyt masennuksineen.
Sit tuli uhmaikä, minä palasin töihin, siitä lapselle kriisi ja koko maailmaan koronakriisi.
Just kun uskaltauduin seurakunnan lastenkerhoon ja puhuin muille äideille näistä ja muut omistaan mulle eli tuli vertaistukea ja seuraa niin kerhot meni kiinni.Masennuin uudestaan ja jäin saikulle. Sit taas töihin. Lapsi on jo neljän, ja joka ikinen vuosi on ollut raskas omalla tavallaan. Töissä oon lähikontaktissa asiakkaiden kanssa ja kuolemanpelko pitänyt käsitellä.
Helpotustakin on toki tullut, mutta siihen ei voi tuudittautua että vauvavuoden jälkeen helpottaa vaan äidin täytyy pitää itsestään huolta koko ajan ja miehen tukea äitiä ja hoitaa omaa lastaan. Muuten inferno on edessä myös parisuhteessa. Miehen tehtävä on tehdä kaikkensa perheensä eteen eikä olla kavereiden kanssa.
Mulla mies tuki ja hoiti, lopulta sitten yksinkin pitkiä aikoja kun mä hajosin kokonaan.
Edelleenkään en kerro näitä pelotellakseni vaan vertaistueksi ja realismin tuomiseksi. Ite olisin vain syönyt tyyliin suklaata ekat pari vuotta hyvällä omatunnolla jos olisin tiennyt mikä savotta tää on.
Mun lapsella ei ollut koliikkia, mutta täällä kun kyselty miten ei voi syödä vauva sylissä tms, niin mulla ainakin meni imettämisestä ja vauvan kantamisesta hartiat niin kipeiksi etten yhdellä kädellä ole ikinä voinut lasta pidellä. Ja kuuma ruoka ja juoma on vaarallisia jos lapsi huitoo. Että jos on itse kömpelö niin voi olla, että on todennut ettei kannata omalla kohdalla.
Jalalla hytkytin sitteriä mutta oli yhtä aikaa vaikeaa syödä. En oikein muista enää.
Mutta unta en saanut lapsen päiväunien aikaan koskaan, vaikka olin väsynyt.
Älä vaan enää hanki lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää ”nuku kun vauva nukkuu” -hokema on ihan p*rseestä. Meillä vauva nukkuu päivisin 30-45min, olen joskus yrittänyt siinä itsekin torkahtaa, mutta usein olen vaipumassa uneen kun vauva herää ja sitten olen entistä väsyneempi. Yötkin menevät jatkuvassa hälytysvalmiudessa, kuka siinä muka lepää ja pystyy rentoutumaan.
Entä mikä lienee ollut se apu, jota ootte neuvolan kautta saaneet? Tunniksi viikossa joku kunnan perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja juttelemaan? Ei oikein toimi.
Vierailija kirjoitti:
Tää ”nuku kun vauva nukkuu” -hokema on ihan p*rseestä. Meillä vauva nukkuu päivisin 30-45min, olen joskus yrittänyt siinä itsekin torkahtaa, mutta usein olen vaipumassa uneen kun vauva herää ja sitten olen entistä väsyneempi. Yötkin menevät jatkuvassa hälytysvalmiudessa, kuka siinä muka lepää ja pystyy rentoutumaan.
Entä mikä lienee ollut se apu, jota ootte neuvolan kautta saaneet? Tunniksi viikossa joku kunnan perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja juttelemaan? Ei oikein toimi.
Me ei saatu edes sitä sohvalla istujaa vaikka mä olin täysin autettava pitkään enkä pystynyt yksin edes syöttämään lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ”nuku kun vauva nukkuu” -hokema on ihan p*rseestä. Meillä vauva nukkuu päivisin 30-45min, olen joskus yrittänyt siinä itsekin torkahtaa, mutta usein olen vaipumassa uneen kun vauva herää ja sitten olen entistä väsyneempi. Yötkin menevät jatkuvassa hälytysvalmiudessa, kuka siinä muka lepää ja pystyy rentoutumaan.
Entä mikä lienee ollut se apu, jota ootte neuvolan kautta saaneet? Tunniksi viikossa joku kunnan perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja juttelemaan? Ei oikein toimi.
Me ei saatu edes sitä sohvalla istujaa vaikka mä olin täysin autettava pitkään enkä pystynyt yksin edes syöttämään lasta.
Mitä kuvittelitte, että neuvolantäti tulee ilomielin imaiseksi istumaan sohvallenne ja siivoamaan ja hoitamaan vauvaa. Niillä on kuule sata samassa tilanteeessa olevaa perhettä kerralla!
Rahalla saa vaikka mitä! Tilaa hoitaja!
On se raskasta. Miten voi olla mahdollista, että meitä on maailmassa monta miljardia, kun tuo on noin raskasta?
Vierailija kirjoitti:
Jos puhut oikeasti vastasyntyneestä, ne nukkuvat suunnillee 22h päivässä. Joten KYLLÄ pitäisi olla aikaa vaikka mihin! Itse vastasynyneen kanssa ILMAN TUKIVERKKOJA hoidin asunnon muuttopakkauksen kun vauva oli alle 1kk ikäinen. Ja muuton jälkeen tavaroiden uuteen kotiin laitto ja siivous. Kun vauva oli yli 1kk, oli enemmän hereillä jolloin muut hommat alkoi vaikeutua, koska vauva halusi olla ihan kokoajan sylissä.
Joten älä tule tänne valittamaan kun sinulle on puoliso ja koko päivä aikaa vaikka ja mihin! Häpeä!
Minun vauvani on jo 6 vuotias ja minä käyn töissä Suosittelen sitä sinullekin.
Niin sulla on kokemusta yhdestä lapsesta, joka on vastasyntyneenä nukkunut 22h vuorokaudessa. En tiedä tuleeko kuinka suurena yllätyksenä, mutta näinhän se ei kaikkien lapsien kanssa mene. Meillä esimerkiksi tämä nuorin nukkuis kyllä varmasti 22h/vrk mutta vain ja ainoastaan tissi suussa. Mulla on jo hartiat ja selkä niin jumissa, etten kertakaikkisesti vain pysty istuskelemaan ja makoilemaan tuota 22h joka ikinen päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rankkaa oli minullakin mummona, kun jouduin tilanteeseen, että piti hoitaa 2kk:n ikäistä. Siinä sivussa myös kahta alle 5-vuotiasta. Hoidin lapsia puoli vuotta.
En käsitä, kuinka jaksoin, mutta pakko oli. Aika kultaa muistot.Joo nää äipät valittaa, kuinka rankkaa on. Pakkoko on hommata lapsia? Ajatus varmaan oli, että siemaillaan vaan lattea ja ostellaan merkkivaatteita penskalle.
Yllätyksenä tuli, että käsissä on oikea vauva ja sitä pitää hoitaa yöt päivät.
Juu ei, tuskin kellään on noin vääriä mielikuvia vauvan kanssa olemisesta. Mutta yhtä lailla kuten tästäkin ketjusta näkee, ihmiset eivät pysty kuvittelemaan kuinka rankkaa se saattaa olla jos vaativan vauvan saa. Eivät kykene edes lukemalla saamaan sitä päähänsä. Tiedetään, että vie aikaa, energiaa, valvottaa jne, mutta kuinka paljon kaikkea noita, niin se voi olla yllätys.
Minulla on 4 lasta ja jokainen on omanlaisensa. Jos on sattunut saamaan helpon lapsen, joka vain nukkuu ja syö ja erityisesti nukkuu kokonaiset yöt, niin saa kiittää onneaan. Sitten jos lapsella on koliikki tai muuten vaan on temperamentikas, niin elämä on täysin erilaista. Silloin jää vessat ja suihkut käymättä ja ruuat syömättä, eikä äidin pää toimi.
En edelleenkään ymmärrä, miten jää ruuat syömättä, vessat ja suihkut käymättä?
Olin lapseni syntyessä jo yksinhuoltaja ja lapsellani oli koliikkia ja itki paljon... Silti sain joka päivä syötyä, käytyä vessassa ja suihkussa. Vauvan voi sitterissä ottaa vessaan mukaan ja voi syödä valmisruokia. Unenpuuttesta ei taida päästä mihinkään mutta itsensä tankkaaminen onnistuu, syö vaikka vauva sylissä.
En tiedä imetätkö, mutta varaudu että jos imetät niin sitten joskus kun lopetat niin hormonit taas heittelee. Itellä se vaihe osui just siihen kun lapsi oli 1v-1v 3kk. Kesti siis 3kk meillä vierotus kun olin niin väsynyt ja tosi pikku hiljaa vähennettiin.
Neuvola ohjeisti unikoulun kun lapsi oli 8kk. Onnistuttiin kun hän oli 10kk kun oli aivan pakko siirtää hänet pois mun tissiltä kun alkoi häiritä mua liikaa öisin. Selkä ja hartiat meni ihan jumiin. Nukuin myös vauvan kaa selkä vasten selkää ja tietty nukuin huonosti kun en uskaltanut liikkua. Siinä oli just se kauhun tasapaino, että kumpi on väsyttävämpää, se unikoulu vai vauva tississä.
Monia virheitä tuli tehtyä ja se kuuluu elämään sekin. Jätä nämä besserwisserit ja ilkeät ihmiset omaan arvoonsa.
Unikouluun meni se 2 viikkoa. Se on todella uuvuttavaa.
Sit tuli norovirus ja kaikki muu rasite, vuoden 2018 käristyskupoli ja kaikkea. Sit tuli kävelemään opettelu ja takertumiskausi ja itselle hormonimyrskyt masennuksineen.
Sit tuli uhmaikä, minä palasin töihin, siitä lapselle kriisi ja koko maailmaan koronakriisi.
Just kun uskaltauduin seurakunnan lastenkerhoon ja puhuin muille äideille näistä ja muut omistaan mulle eli tuli vertaistukea ja seuraa niin kerhot meni kiinni.
Masennuin uudestaan ja jäin saikulle. Sit taas töihin. Lapsi on jo neljän, ja joka ikinen vuosi on ollut raskas omalla tavallaan. Töissä oon lähikontaktissa asiakkaiden kanssa ja kuolemanpelko pitänyt käsitellä.
Helpotustakin on toki tullut, mutta siihen ei voi tuudittautua että vauvavuoden jälkeen helpottaa vaan äidin täytyy pitää itsestään huolta koko ajan ja miehen tukea äitiä ja hoitaa omaa lastaan. Muuten inferno on edessä myös parisuhteessa. Miehen tehtävä on tehdä kaikkensa perheensä eteen eikä olla kavereiden kanssa.
Mulla mies tuki ja hoiti, lopulta sitten yksinkin pitkiä aikoja kun mä hajosin kokonaan.
Edelleenkään en kerro näitä pelotellakseni vaan vertaistueksi ja realismin tuomiseksi. Ite olisin vain syönyt tyyliin suklaata ekat pari vuotta hyvällä omatunnolla jos olisin tiennyt mikä savotta tää on.
Mun lapsella ei ollut koliikkia, mutta täällä kun kyselty miten ei voi syödä vauva sylissä tms, niin mulla ainakin meni imettämisestä ja vauvan kantamisesta hartiat niin kipeiksi etten yhdellä kädellä ole ikinä voinut lasta pidellä. Ja kuuma ruoka ja juoma on vaarallisia jos lapsi huitoo. Että jos on itse kömpelö niin voi olla, että on todennut ettei kannata omalla kohdalla.
Jalalla hytkytin sitteriä mutta oli yhtä aikaa vaikeaa syödä. En oikein muista enää.
Mutta unta en saanut lapsen päiväunien aikaan koskaan, vaikka olin väsynyt.