Lue keskustelun säännöt.
Niin rankkaa vastasyntyneen kanssa
Vauva on ihana, mutta olen yksinkertaisesti liian väsynyt. Kaikki aika menee vauvan hoitoon. Esimerkiksi en ole tänään ehtinyt syödä ollenkaan, ison mukin vettä olen juonut. Suihkussa kävin toissapäivänä. Muistelen syöneen lämpimän aterian viikko tai pari sitten. Pakolliset kotityöt on tehtävä, ja sitten jos pitää valita syömisen tai nukkumisen väliltä, nukun, koska olen niin äärettömän väsynyt. Vauvan ollessa hereillä hän vaatii kaiken huomion.
Ketään ei ole auttamassa miestä lukuunottamatta. Mutta hänestä ei paljoa ole apua. Kun tulee töistä, haluaa levätä ja mennä nukkumaan. Pitelee kyllä vauvaa jonkin aikaa, jolloin pesen pulloja tai käyn ehkä suihkussa. Viikonloppuisin ja iltaisin käy kuntosalilla ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Olen aika yksin. Kukaan, mieskään, ei taida ymmärtää, miten tiukilla olen, enkä valitakaan kenellekään, koska olen tottunut pärjäämään yksin. En edes osaa sanoa, että tarvitsen jotain apua.
Kommentit (613)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rankkaa oli minullakin mummona, kun jouduin tilanteeseen, että piti hoitaa 2kk:n ikäistä. Siinä sivussa myös kahta alle 5-vuotiasta. Hoidin lapsia puoli vuotta.
En käsitä, kuinka jaksoin, mutta pakko oli. Aika kultaa muistot.Joo nää äipät valittaa, kuinka rankkaa on. Pakkoko on hommata lapsia? Ajatus varmaan oli, että siemaillaan vaan lattea ja ostellaan merkkivaatteita penskalle.
Yllätyksenä tuli, että käsissä on oikea vauva ja sitä pitää hoitaa yöt päivät.
Juu ei, tuskin kellään on noin vääriä mielikuvia vauvan kanssa olemisesta. Mutta yhtä lailla kuten tästäkin ketjusta näkee, ihmiset eivät pysty kuvittelemaan kuinka rankkaa se saattaa olla jos vaativan vauvan saa. Eivät kykene edes lukemalla saamaan sitä päähänsä. Tiedetään, että vie aikaa, energiaa, valvottaa jne, mutta kuinka paljon kaikkea noita, niin se voi olla yllätys.
Minulla on 4 lasta ja jokainen on omanlaisensa. Jos on sattunut saamaan helpon lapsen, joka vain nukkuu ja syö ja erityisesti nukkuu kokonaiset yöt, niin saa kiittää onneaan. Sitten jos lapsella on koliikki tai muuten vaan on temperamentikas, niin elämä on täysin erilaista. Silloin jää vessat ja suihkut käymättä ja ruuat syömättä, eikä äidin pää toimi.
En edelleenkään ymmärrä, miten jää ruuat syömättä, vessat ja suihkut käymättä?
Olin lapseni syntyessä jo yksinhuoltaja ja lapsellani oli koliikkia ja itki paljon... Silti sain joka päivä syötyä, käytyä vessassa ja suihkussa. Vauvan voi sitterissä ottaa vessaan mukaan ja voi syödä valmisruokia. Unenpuuttesta ei taida päästä mihinkään mutta itsensä tankkaaminen onnistuu, syö vaikka vauva sylissä.
Sama. Minäkin yksinhuoltaja ja vauva itkuinen. Suihkussa kävin että vauva sitterissä katselee, ei ehkä itkenyt niin paljoa kuin yksin pinniksessä. Syömiset ja muut yritin tehdä parhaani mukaan yhdellä kädellä vauva sylissäni. Ja turha valittaa, syliä on saanut eikä siinä sitterissä kuin pakolliset vessa/suihku tms jutut ollut vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alussa on haastavaa kun itsekin vielä toivut synnytyksestä ja kaikki vauvan hoidossa on uutta. Saa väsyttää, saa tuntua raskaalta, mutta selviät kyllä. Omasta syömisestä ja juomisesta on tosi tärkeää pitää huolta että jaksaa. Laske vauva turvalliseen paikkaan imetettynä ja vaippa vaihdettuna. Vaikka hän itkisi, hän selviää hetken että saat syötyä. Vauvaa ei tarvitse viihdyttää, varsinkaan koko ajan, vaikka esikoisen äitinä voi siltä tuntua. Yritä sopia miehesi kanssa minimimäärä omaa lepoaikaa, että selviät. Esimerkiksi tunti päivässä tai edes viikonloppuisin. Muistuta että lapsi on myös hänen, ja hänen on tärkeää oppia hoitamaan lastaan. Isä voi alussa pelätäkin vauvan hoitoa ja ajatella että äiti osaa jotenkin luonnostaan kaiken paremmin. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvat ovat tuollaisia. Muistan kun esikoisen kanssa olin vessahädässä 7h kunnes mies tuli töistä. Vauvalla oli koliikki ja se oli tosi rankkaa. Unta sain 3h/vrk ja sydän särkyi joka sekunti, kun vauva huusi kipujaan. Suihkuun ei kerennyt useampaan päivään. Tiedän siis tuon ap:n tilanteen ja se on rankinta, mistä olen selviytynyt.
Oma neuvoni on, että niitä "välttämättömiä" kotitöitä ei olekkaan ja mies voi tästä lähtien hoitaa koko kodin ja ihan yksin. Et enää tartu imuriin lainkaan. Sinä keskityt vain vauvaan ja siihen, että saisit edes joskus nukkua. Osta vaikka pahvilautaset jos tarvitsee. Kämppähän siinä räjähtää, mutta voit haaveilla siististä kodista joskus myöhemmin elämässä. Priorisoi siis se mistä viitsii stressata.
Tsemppiä!
Minä kävin aina lapsi sylissä vessassa ensimmäisen kanssa :D toisella olikin erilainen temperamentti ja sai käytyä ihan rauhassa.
Lapsi sylissä vessakäynnillä, kaikkea sitä kuulee
Se on nyt rehellisesti sanottuna tyhmää olla syömättä vaikka olisi kuinka rankkaa. Mitä vähemmän syöt niin sen pahemmalta väsymys tuntuu eikä varmasti ole energiaa tehdä mitään. Tämä myös vaikuttaa vuorovaikutukseesi vauvan kanssa. En tarkoita tylyttää, mutta aika moni asia ratkeaisi ihan omilla toimillasi. Esim. kun mies tulee kotiin, niin sen kun vain otat omaa aikaa. Ei kuulosta kuitenkaan siltä, että mies vain jättäisi vauvan yksin ja hoitamatta jos näin tekisit. Pyydät miestä ostamaan helppoa ruokaa, ja sitten vain lämmität ja syöt sen. Joko vauva sylissä tai sitterissä. Jos vauva itkee sitterissä, niin puhut lohduttavasti mutta syöt silti.
Ettet nyt vain olisi jostain oppinut uhrautumisen mallia. On äitejä, jotka lopettavat syömisen, jotta mies huomaisi että on lopettanut syömisen. Huomiota, arvostusta ja apua ei osata pyytää suoraan, niin sitten niitä haetaan epäsuorasti hölmöillä teoilla.
Ja kyllä, on kokemusta rankasta vauva-ajasta myös. Mutta sellaista vauva-arkea ei ole olemassa, jossa ei pystyisi syömään. Syömättömyys on kiinni nyt jostain ihan muusta. Joskus myös ahdistus voi viedä ruokahalun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä teet sen vauvan kanssa? Vastasyntynyt tarvitsee ruokaa, lepoa ja kuivan vaipan, ei mitään muuta. Hyräily ja katsekontakti on kivoja lisiä, mutta joka päivä ehtii suihkuun eikä vauva syö sellaista ruokaa, josta tulee hankalia tiskejä (nimimerkillä pullonpesu ei ole rakettitiedettä!).
Kun vauva on syönyt, vaippa on vaidettu ja kaikki on hyvin, niin voit mennä suihkuun. Ja nukkumaan, kun vauva nukkuu.
Miten ihmeessä nykyäidit saa elämästään noin kamalan hankalaa, kun vielä 2000-luvun alussa vauvat ei menneet rikki, jos niitä ei koko ajan katsellut.
Mukavaa jos sun vauva(t) oli niin helppo, että sen pystyi vaan jättämään johonkin kun itse meni omiin puuhiin. Kaikki vauvat eivät kuitenkaan ole sellaisia eikä näiden vauvojen äitien syyllistäminen tai haukkuminen auta asiaa yhtään, se on ainoastaan huonoa käytöstä sinulta.
Kaikki terveet vauvat ovat helppoja vauvoja, jos niiden vain antaa olla rauhassa. Jatkuvasti hyssytelty ja sylitelty lapsi luulee, että niin pitää ollakin, joten tietty huuto alkaa, kun tuttu tapa ei jatkukaan. 99% vastasyntyneen "vaikeudesta" syntyy sen äidin omista toimista eli jatkuvasta kontrollista.
saat juuri niin vaikean vauvan kuin itse haluat, valinta on sinun. Sairaat vauvat ja tulevat ADHD-lapset on asia erikseen, mutta ei niitä kaikille osu. Jos haluat olla rättiväsynyt, niin ole hyvä. Minä nautin mieluummin lasteni lapsuudesta jatkuvan univelan sijaan, mutta jos tuo on unelmasi, niin elä ihmeessä väsyneenä ja kärttyisänä. Minä en tuollaista elämää halua.
Sanoit juuri sen mitä moni ajattelee, vaan ei uskalla ääneen sanoa.
Asiahan on juuri noin, äidit itse luovat usein noidankehää olemalla 24/7 kiinni vauvassa. On sanomattakin selvää että noista vauvoista tulee tissitakiaisia ja itkuisia heti kun äiti hetkeksi otteen irroittaa.
Äärettömän raskasta aikaa tuollainen. Vaan täysin vältettävissä, JOS siis terve lapsi.
Mä uskon, että helvetissä on ihan oma paikkansa näille mom shamingia harrastaville. Että osaattekin olla kamalia.
Tässä just pyörittelin silmiä näille kommenteille. Pari viikkoa sitten täällä oli keskustelu, jossa haukuttiin ”nykyäidit” lyttyyn, kun joku äiti kehtasi myöntää kaipaavansa omaa aikaa edes pari tuntia viikossa.
No, näemmä olemme kelvottomia tällä kertaa, kun vietämmekin liikaa aikaa vauvojemme kanssa.
Kukaan ei ole koskaan niin väärässä kuin äiti, ihan sama mitä teet niin jonkun täytyy tulla lyttäämään. Tämä on oikea ilmiö ja aikuisten ihmisten kiusaamisen muoto, josta toivoisin, että puhuttaisiin enemmän.
Mummoni harrastaa tätä lyttäämistä. Ei tahallaan mutta sanoi poikani vauva-aikana usein jotain josta tuli mulle paha mieli. Esim kun yritimme unikouluttaa 6kk vanhana ja poika ei halunnut oppia ja mainitsin vaikeuksista niin sanoi että no eihän se enää opi kun oot opettanut pahoille tavoille. Tai kun käytiin hänen luonaan niin päiväuniaikaan hössötti että tuonne laitat sen hhänen huoneeseensa sängylle kyllä se pimeään huoneeseen nukahtaa. Kun sanoin että olen kokeillut, nukahtaa vain syliin tai jos olen vieressä ja sitä paitsi yksöissängyltä kierii heti pois niin jankkasi vaan että kyllä se nukahtaa... Ehdottaa saa kyllä ja neuvoa mutta usko kerrasta kun äiti sanoo ettei toimi meidän lapsella.
Totta, itse olet lapsesi opettanut sylissänukkumiseen. Ei minulla ollut aikaa tehdä tuota, piti tehdö töitäkin heti synnäriltä tultua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alussa on haastavaa kun itsekin vielä toivut synnytyksestä ja kaikki vauvan hoidossa on uutta. Saa väsyttää, saa tuntua raskaalta, mutta selviät kyllä. Omasta syömisestä ja juomisesta on tosi tärkeää pitää huolta että jaksaa. Laske vauva turvalliseen paikkaan imetettynä ja vaippa vaihdettuna. Vaikka hän itkisi, hän selviää hetken että saat syötyä. Vauvaa ei tarvitse viihdyttää, varsinkaan koko ajan, vaikka esikoisen äitinä voi siltä tuntua. Yritä sopia miehesi kanssa minimimäärä omaa lepoaikaa, että selviät. Esimerkiksi tunti päivässä tai edes viikonloppuisin. Muistuta että lapsi on myös hänen, ja hänen on tärkeää oppia hoitamaan lastaan. Isä voi alussa pelätäkin vauvan hoitoa ja ajatella että äiti osaa jotenkin luonnostaan kaiken paremmin. Tsemppiä!
Toivottavasti tuollainen ajatusmaailma on kadonnut jo muilta kuin maaseudun 50+ - miehiltä. En olisi jaksanut paapoa enää vauvaa pelkäävää miestä kaiken muun homman lisäksi. Ei, oli käärittävä hihat ja ruvettava hommiin, molempien. Hyppy syvään päähän. - aikuisen äiti
Vakava unenpuute estää kaiken järkevän ajattelun ja suunnittelun, koska aivot on niin pihalla. Se joka ei ole tilasta kärsinyt ei voi ymmärtää. Oma lapseni herätti vauvana joka yö tunnin välein ja nukkui päikkärit puolen tunnin pätkissä ja usein vain ulkona. Näin ollen en saanut nukkua juuri ikinä ja omat unet oli ihan lyhyissä pätkissä myös, en kuukausiin saanut syvää unta ollenkaan. Kävelin päin seiniä koska nukahdin kesken kävelyn. En monesti uskaltanut istua vauva sylissä tuolissa koska pelkäsin että nukahdan ja vauva putoaa.
Ei siinä pystynyt suunnittelemaan jotain päivän helppoja aterioita vaan yritti vain pysyä jotenkin hengissä ja hereillä. Mieheni tosin onneksi laittoi ruoat pari kk ja toi ruokaa minulle välillä sänkyynkin niin muistin syödä.
Vauva onneksi kyllä viihtyi hetkittäin sitterissä ihan hyvin niin kävin joka päivä pikasuihkussa niin että vauva oli suihkun vieressä lattialla sitterissä ja katseli suihkua.
Tsemppiä ap:lle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ”nuku kun vauva nukkuu” -hokema on ihan p*rseestä. Meillä vauva nukkuu päivisin 30-45min, olen joskus yrittänyt siinä itsekin torkahtaa, mutta usein olen vaipumassa uneen kun vauva herää ja sitten olen entistä väsyneempi. Yötkin menevät jatkuvassa hälytysvalmiudessa, kuka siinä muka lepää ja pystyy rentoutumaan.
Entä mikä lienee ollut se apu, jota ootte neuvolan kautta saaneet? Tunniksi viikossa joku kunnan perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja juttelemaan? Ei oikein toimi.
Me ei saatu edes sitä sohvalla istujaa vaikka mä olin täysin autettava pitkään enkä pystynyt yksin edes syöttämään lasta.
Mitä kuvittelitte, että neuvolantäti tulee ilomielin imaiseksi istumaan sohvallenne ja siivoamaan ja hoitamaan vauvaa. Niillä on kuule sata samassa tilanteeessa olevaa perhettä kerralla!
Rahalla saa vaikka mitä! Tilaa hoitaja!
Ai sata hätäsektiosta ja toisesta leikkauksesta toipuvaa äitiä joka ei pystynyt hoitamaan vauvaa?
Onneksi anoppi otti töistä palkatonta ja auttoi monta viikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Se on nyt rehellisesti sanottuna tyhmää olla syömättä vaikka olisi kuinka rankkaa. Mitä vähemmän syöt niin sen pahemmalta väsymys tuntuu eikä varmasti ole energiaa tehdä mitään. Tämä myös vaikuttaa vuorovaikutukseesi vauvan kanssa. En tarkoita tylyttää, mutta aika moni asia ratkeaisi ihan omilla toimillasi. Esim. kun mies tulee kotiin, niin sen kun vain otat omaa aikaa. Ei kuulosta kuitenkaan siltä, että mies vain jättäisi vauvan yksin ja hoitamatta jos näin tekisit. Pyydät miestä ostamaan helppoa ruokaa, ja sitten vain lämmität ja syöt sen. Joko vauva sylissä tai sitterissä. Jos vauva itkee sitterissä, niin puhut lohduttavasti mutta syöt silti.
Ettet nyt vain olisi jostain oppinut uhrautumisen mallia. On äitejä, jotka lopettavat syömisen, jotta mies huomaisi että on lopettanut syömisen. Huomiota, arvostusta ja apua ei osata pyytää suoraan, niin sitten niitä haetaan epäsuorasti hölmöillä teoilla.
Ja kyllä, on kokemusta rankasta vauva-ajasta myös. Mutta sellaista vauva-arkea ei ole olemassa, jossa ei pystyisi syömään. Syömättömyys on kiinni nyt jostain ihan muusta. Joskus myös ahdistus voi viedä ruokahalun.
Alapeukuttaja sitten voi myös perustella mielipiteensä. Minun väitteeni ovat:
-Syömättämyys on tyhmää vauva-aikana (tyhmä=ei järkevää käytöstä/käytös, josta koituu itselle ongelmia)
-Syömiseen löytyy aina aikaa, sillä vauva ei kuole tai traumatisoidu sen 10 minuutin aikana, kun äiti hänen näkö/tuntopiirissä (syli) syö ruokansa
-Mies ei vaikuta siltä, että jättäisi hoitamatta vauvan, jos ap päättäisi ottaa omaa aikaa ja ilmottaisi tämän miehelle
Sen sijaan en väittänyt (hox) että
-Vauva-aika olisi helppoa
-Äiti olisi itse aiheuttanut väsymyksensä (on eri asia sanoa, että syömättömyys pahentaa sitä, mikä on täysin totta)
-Ap:lla ei olisi oikeus tuntea itsensä uupuneeksi ja väsyneeksi. Kyllä on, mutta syömättömyys on silti hölmöä käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos puhut oikeasti vastasyntyneestä, ne nukkuvat suunnillee 22h päivässä. Joten KYLLÄ pitäisi olla aikaa vaikka mihin! Itse vastasynyneen kanssa ILMAN TUKIVERKKOJA hoidin asunnon muuttopakkauksen kun vauva oli alle 1kk ikäinen. Ja muuton jälkeen tavaroiden uuteen kotiin laitto ja siivous. Kun vauva oli yli 1kk, oli enemmän hereillä jolloin muut hommat alkoi vaikeutua, koska vauva halusi olla ihan kokoajan sylissä.
Joten älä tule tänne valittamaan kun sinulle on puoliso ja koko päivä aikaa vaikka ja mihin! Häpeä!
Minun vauvani on jo 6 vuotias ja minä käyn töissä Suosittelen sitä sinullekin.
Näemmä kokemasi kuitenkin vaurioitti psyykeä ainakin tuon empatiatunnon osalta pysyvästi. Näitä selviytyjiä näkee, jotka itse kokevat itsensä suureksikin sankariksi, mutta oikeasti vastoinkäymiset ovat muovanneet heistä kitkeriä ja pahansuopia ikivalittajia joilla on jatkuva tarve lytätä muita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ”nuku kun vauva nukkuu” -hokema on ihan p*rseestä. Meillä vauva nukkuu päivisin 30-45min, olen joskus yrittänyt siinä itsekin torkahtaa, mutta usein olen vaipumassa uneen kun vauva herää ja sitten olen entistä väsyneempi. Yötkin menevät jatkuvassa hälytysvalmiudessa, kuka siinä muka lepää ja pystyy rentoutumaan.
Entä mikä lienee ollut se apu, jota ootte neuvolan kautta saaneet? Tunniksi viikossa joku kunnan perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja juttelemaan? Ei oikein toimi.
Me ei saatu edes sitä sohvalla istujaa vaikka mä olin täysin autettava pitkään enkä pystynyt yksin edes syöttämään lasta.
Mitä kuvittelitte, että neuvolantäti tulee ilomielin imaiseksi istumaan sohvallenne ja siivoamaan ja hoitamaan vauvaa. Niillä on kuule sata samassa tilanteeessa olevaa perhettä kerralla!
Rahalla saa vaikka mitä! Tilaa hoitaja!
Ai sata hätäsektiosta ja toisesta leikkauksesta toipuvaa äitiä joka ei pystynyt hoitamaan vauvaa?
Onneksi anoppi otti töistä palkatonta ja auttoi monta viikkoa.
Kolmesti sektioleikattuna ymmärrän täysin. Joillakin on vaan kova tarve vähätellä ja lytätä muita äitejä, kertonee enemmän heistä itsestään kuin niistä lyttäyksen kohteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
BMW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä teet sen vauvan kanssa? Vastasyntynyt tarvitsee ruokaa, lepoa ja kuivan vaipan, ei mitään muuta. Hyräily ja katsekontakti on kivoja lisiä, mutta joka päivä ehtii suihkuun eikä vauva syö sellaista ruokaa, josta tulee hankalia tiskejä (nimimerkillä pullonpesu ei ole rakettitiedettä!).
Kun vauva on syönyt, vaippa on vaidettu ja kaikki on hyvin, niin voit mennä suihkuun. Ja nukkumaan, kun vauva nukkuu.
Miten ihmeessä nykyäidit saa elämästään noin kamalan hankalaa, kun vielä 2000-luvun alussa vauvat ei menneet rikki, jos niitä ei koko ajan katsellut.
Mukavaa jos sun vauva(t) oli niin helppo, että sen pystyi vaan jättämään johonkin kun itse meni omiin puuhiin. Kaikki vauvat eivät kuitenkaan ole sellaisia eikä näiden vauvojen äitien syyllistäminen tai haukkuminen auta asiaa yhtään, se on ainoastaan huonoa käytöstä sinulta.
Kaikki terveet vauvat ovat helppoja vauvoja, jos niiden vain antaa olla rauhassa. Jatkuvasti hyssytelty ja sylitelty lapsi luulee, että niin pitää ollakin, joten tietty huuto alkaa, kun tuttu tapa ei jatkukaan. 99% vastasyntyneen "vaikeudesta" syntyy sen äidin omista toimista eli jatkuvasta kontrollista.
saat juuri niin vaikean vauvan kuin itse haluat, valinta on sinun. Sairaat vauvat ja tulevat ADHD-lapset on asia erikseen, mutta ei niitä kaikille osu. Jos haluat olla rättiväsynyt, niin ole hyvä. Minä nautin mieluummin lasteni lapsuudesta jatkuvan univelan sijaan, mutta jos tuo on unelmasi, niin elä ihmeessä väsyneenä ja kärttyisänä. Minä en tuollaista elämää halua.
Sanoit juuri sen mitä moni ajattelee, vaan ei uskalla ääneen sanoa.
Asiahan on juuri noin, äidit itse luovat usein noidankehää olemalla 24/7 kiinni vauvassa. On sanomattakin selvää että noista vauvoista tulee tissitakiaisia ja itkuisia heti kun äiti hetkeksi otteen irroittaa.
Äärettömän raskasta aikaa tuollainen. Vaan täysin vältettävissä, JOS siis terve lapsi.
Mä uskon, että helvetissä on ihan oma paikkansa näille mom shamingia harrastaville. Että osaattekin olla kamalia.
Tässä just pyörittelin silmiä näille kommenteille. Pari viikkoa sitten täällä oli keskustelu, jossa haukuttiin ”nykyäidit” lyttyyn, kun joku äiti kehtasi myöntää kaipaavansa omaa aikaa edes pari tuntia viikossa.
No, näemmä olemme kelvottomia tällä kertaa, kun vietämmekin liikaa aikaa vauvojemme kanssa.
Kukaan ei ole koskaan niin väärässä kuin äiti, ihan sama mitä teet niin jonkun täytyy tulla lyttäämään. Tämä on oikea ilmiö ja aikuisten ihmisten kiusaamisen muoto, josta toivoisin, että puhuttaisiin enemmän.
Mummoni harrastaa tätä lyttäämistä. Ei tahallaan mutta sanoi poikani vauva-aikana usein jotain josta tuli mulle paha mieli. Esim kun yritimme unikouluttaa 6kk vanhana ja poika ei halunnut oppia ja mainitsin vaikeuksista niin sanoi että no eihän se enää opi kun oot opettanut pahoille tavoille. Tai kun käytiin hänen luonaan niin päiväuniaikaan hössötti että tuonne laitat sen hhänen huoneeseensa sängylle kyllä se pimeään huoneeseen nukahtaa. Kun sanoin että olen kokeillut, nukahtaa vain syliin tai jos olen vieressä ja sitä paitsi yksöissängyltä kierii heti pois niin jankkasi vaan että kyllä se nukahtaa... Ehdottaa saa kyllä ja neuvoa mutta usko kerrasta kun äiti sanoo ettei toimi meidän lapsella.
Totta, itse olet lapsesi opettanut sylissänukkumiseen. Ei minulla ollut aikaa tehdä tuota, piti tehdö töitäkin heti synnäriltä tultua
Joo siis pointtihan ei ollut se oliko tuo totta vai ei. Vaan että aika ilkeää mennä jälkiviisastelemaan että no olisit tehnyt eri lailla. Vaikka en kysynyt neuvoa vaan halusin vähän vaan avautua että tällaista on meneillään - en uhriutuakseni huom. mun mielestä meillä on silti ollut suht helppoa kun poika nukkuu hyvin ja pitkään kun saa nukkua vieressä. En ole kauheasti kertonut mummolle mitään syvällisempää tuon kommentin jälkeen mikä on sääli...
Vierailija kirjoitti:
BMW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä teet sen vauvan kanssa? Vastasyntynyt tarvitsee ruokaa, lepoa ja kuivan vaipan, ei mitään muuta. Hyräily ja katsekontakti on kivoja lisiä, mutta joka päivä ehtii suihkuun eikä vauva syö sellaista ruokaa, josta tulee hankalia tiskejä (nimimerkillä pullonpesu ei ole rakettitiedettä!).
Kun vauva on syönyt, vaippa on vaidettu ja kaikki on hyvin, niin voit mennä suihkuun. Ja nukkumaan, kun vauva nukkuu.
Miten ihmeessä nykyäidit saa elämästään noin kamalan hankalaa, kun vielä 2000-luvun alussa vauvat ei menneet rikki, jos niitä ei koko ajan katsellut.
Mukavaa jos sun vauva(t) oli niin helppo, että sen pystyi vaan jättämään johonkin kun itse meni omiin puuhiin. Kaikki vauvat eivät kuitenkaan ole sellaisia eikä näiden vauvojen äitien syyllistäminen tai haukkuminen auta asiaa yhtään, se on ainoastaan huonoa käytöstä sinulta.
Kaikki terveet vauvat ovat helppoja vauvoja, jos niiden vain antaa olla rauhassa. Jatkuvasti hyssytelty ja sylitelty lapsi luulee, että niin pitää ollakin, joten tietty huuto alkaa, kun tuttu tapa ei jatkukaan. 99% vastasyntyneen "vaikeudesta" syntyy sen äidin omista toimista eli jatkuvasta kontrollista.
saat juuri niin vaikean vauvan kuin itse haluat, valinta on sinun. Sairaat vauvat ja tulevat ADHD-lapset on asia erikseen, mutta ei niitä kaikille osu. Jos haluat olla rättiväsynyt, niin ole hyvä. Minä nautin mieluummin lasteni lapsuudesta jatkuvan univelan sijaan, mutta jos tuo on unelmasi, niin elä ihmeessä väsyneenä ja kärttyisänä. Minä en tuollaista elämää halua.
Sanoit juuri sen mitä moni ajattelee, vaan ei uskalla ääneen sanoa.
Asiahan on juuri noin, äidit itse luovat usein noidankehää olemalla 24/7 kiinni vauvassa. On sanomattakin selvää että noista vauvoista tulee tissitakiaisia ja itkuisia heti kun äiti hetkeksi otteen irroittaa.
Äärettömän raskasta aikaa tuollainen. Vaan täysin vältettävissä, JOS siis terve lapsi.
Mä uskon, että helvetissä on ihan oma paikkansa näille mom shamingia harrastaville. Että osaattekin olla kamalia.
Tässä just pyörittelin silmiä näille kommenteille. Pari viikkoa sitten täällä oli keskustelu, jossa haukuttiin ”nykyäidit” lyttyyn, kun joku äiti kehtasi myöntää kaipaavansa omaa aikaa edes pari tuntia viikossa.
No, näemmä olemme kelvottomia tällä kertaa, kun vietämmekin liikaa aikaa vauvojemme kanssa.
Kukaan ei ole koskaan niin väärässä kuin äiti, ihan sama mitä teet niin jonkun täytyy tulla lyttäämään. Tämä on oikea ilmiö ja aikuisten ihmisten kiusaamisen muoto, josta toivoisin, että puhuttaisiin enemmän.
Mummoni harrastaa tätä lyttäämistä. Ei tahallaan mutta sanoi poikani vauva-aikana usein jotain josta tuli mulle paha mieli. Esim kun yritimme unikouluttaa 6kk vanhana ja poika ei halunnut oppia ja mainitsin vaikeuksista niin sanoi että no eihän se enää opi kun oot opettanut pahoille tavoille. Tai kun käytiin hänen luonaan niin päiväuniaikaan hössötti että tuonne laitat sen hhänen huoneeseensa sängylle kyllä se pimeään huoneeseen nukahtaa. Kun sanoin että olen kokeillut, nukahtaa vain syliin tai jos olen vieressä ja sitä paitsi yksöissängyltä kierii heti pois niin jankkasi vaan että kyllä se nukahtaa... Ehdottaa saa kyllä ja neuvoa mutta usko kerrasta kun äiti sanoo ettei toimi meidän lapsella.
Totta, itse olet lapsesi opettanut sylissänukkumiseen. Ei minulla ollut aikaa tehdä tuota, piti tehdö töitäkin heti synnäriltä tultua
Joo siis pointtihan ei ollut se oliko tuo totta vai ei. Vaan että aika ilkeää mennä jälkiviisastelemaan että no olisit tehnyt eri lailla. Vaikka en kysynyt neuvoa vaan halusin vähän vaan avautua että tällaista on meneillään - en uhriutuakseni huom. mun mielestä meillä on silti ollut suht helppoa kun poika nukkuu hyvin ja pitkään kun saa nukkua vieressä. En ole kauheasti kertonut mummolle mitään syvällisempää tuon kommentin jälkeen mikä on sääli...
Näinhän se menee. Ei kukaan tarvitse tuollaista jälkiviisastelua, oli se totta tai ei. Jos väsynyt äiti haluaa purkaa mieltään, niin siihen joko sanotaan jotain nykytilanteen kannalta hyödyllistä tai pidetään pää kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika tätä uusavuttomuutta. Me asuttiin talossa jossa oli kantovesi, ulkosauna ja huussi pihan perällä. Talossa oli puulämmitys. Mies oli urakoitsija ja kaikki päivät aamusta iltaan töissä. Sain pojat 1,5 vuoden ikäerolla. Kaikki hommat hoitui. Saunankin lämmitin 2-3 x viikko. En kokenut mitään asiaa vaikeaksi ja raskaaksi. Talvi pakkasilla joskus vitutti käydä ulkovessassa. Ja tämä tapahtui -90 luvulla.
No vau. Haluatko jokun palkinnon, miten olisi vaikka orjantappurakruunu?
Mites tuo lastesi tunnekasvatus. Äiti ei ainakaan vaikuta kykenevän myötätuntoon, mitenköhän mahtaa olla lastesi laita.
Aika tyhmä kommentti, tuhannet naiset ovat pärjänneet ihan samoin alkeellisissa oloissa ja tehneet askareensa vaikka on ollut pieniä lapsia. Ei siinä ole myötätunnon puutteesta ollut kyse, vaan arkirealismia. Tuli kuule fiksuja ja pärjääviä omistakin lapsista, vaikka en koko ajan paaponut ja sylissä nukutellut .Keskimääräistä paremmin pärjääviä aikuisia
Tämä ketju osoittaa taas kerran, miten nainen on naiselle susi. Ihan hirveää luettavaa. Onneksi omassa livetuttavapiirissä on ihan päinvastainen ilmapiiri. Oman kruunun kiillottajat ja momsheimaajat loistaa poissaolollaan. Tai ei ainakaan kehtaa sanoa päin naamaa, mikä riittää minulle.
BMW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika tätä uusavuttomuutta. Me asuttiin talossa jossa oli kantovesi, ulkosauna ja huussi pihan perällä. Talossa oli puulämmitys. Mies oli urakoitsija ja kaikki päivät aamusta iltaan töissä. Sain pojat 1,5 vuoden ikäerolla. Kaikki hommat hoitui. Saunankin lämmitin 2-3 x viikko. En kokenut mitään asiaa vaikeaksi ja raskaaksi. Talvi pakkasilla joskus vitutti käydä ulkovessassa. Ja tämä tapahtui -90 luvulla.
No vau. Haluatko jokun palkinnon, miten olisi vaikka orjantappurakruunu?
Mites tuo lastesi tunnekasvatus. Äiti ei ainakaan vaikuta kykenevän myötätuntoon, mitenköhän mahtaa olla lastesi laita.
Aika tyhmä kommentti, tuhannet naiset ovat pärjänneet ihan samoin alkeellisissa oloissa ja tehneet askareensa vaikka on ollut pieniä lapsia. Ei siinä ole myötätunnon puutteesta ollut kyse, vaan arkirealismia. Tuli kuule fiksuja ja pärjääviä omistakin lapsista, vaikka en koko ajan paaponut ja sylissä nukutellut .Keskimääräistä paremmin pärjääviä ikuisia
Tunnekylmien vanhempien lapsista tuleekin usein ulkoisesti pärjääviä mutta sisäisesti rikkinäisiä aikuisia. Ja tuolla empatiataidolla en usko sinun pystyvän arvioimaan lasten tunne-elämälle aiheuttamiasi vaurioita. Ehkä se on ihan hyvä niin. Ei se syyllisyys jälkikäteen mitään hyödyttäisi, ei ne haavat katumalla parane. Hoidattakoon terapiassa sitten aikanaan.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puhut oikeasti vastasyntyneestä, ne nukkuvat suunnillee 22h päivässä. Joten KYLLÄ pitäisi olla aikaa vaikka mihin! Itse vastasynyneen kanssa ILMAN TUKIVERKKOJA hoidin asunnon muuttopakkauksen kun vauva oli alle 1kk ikäinen. Ja muuton jälkeen tavaroiden uuteen kotiin laitto ja siivous. Kun vauva oli yli 1kk, oli enemmän hereillä jolloin muut hommat alkoi vaikeutua, koska vauva halusi olla ihan kokoajan sylissä.
Joten älä tule tänne valittamaan kun sinulle on puoliso ja koko päivä aikaa vaikka ja mihin! Häpeä!
Minun vauvani on jo 6 vuotias ja minä käyn töissä Suosittelen sitä sinullekin.
Niin sulla on kokemusta yhdestä lapsesta, joka on vastasyntyneenä nukkunut 22h vuorokaudessa. En tiedä tuleeko kuinka suurena yllätyksenä, mutta näinhän se ei kaikkien lapsien kanssa mene. Meillä esimerkiksi tämä nuorin nukkuis kyllä varmasti 22h/vrk mutta vain ja ainoastaan tissi suussa. Mulla on jo hartiat ja selkä niin jumissa, etten kertakaikkisesti vain pysty istuskelemaan ja makoilemaan tuota 22h joka ikinen päivä.
Tissin voi vaihtaa parempaan.
Kaikki lapset ei kelpuuta tuttia, joka onkin huono korvike lämpimälle äidin rinnalle. Imeminen lievittää kipua ja turvattomuutta.
Tulee mieleen vaan tästä 22 tuntia imettävästä äidistä, että onkohan sulla riittävästi maitoa? Jos vauva kiskoo tyhjää rintaa? Juo enemmän, ja syö kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Jos puhut oikeasti vastasyntyneestä, ne nukkuvat suunnillee 22h päivässä. Joten KYLLÄ pitäisi olla aikaa vaikka mihin! Itse vastasynyneen kanssa ILMAN TUKIVERKKOJA hoidin asunnon muuttopakkauksen kun vauva oli alle 1kk ikäinen. Ja muuton jälkeen tavaroiden uuteen kotiin laitto ja siivous. Kun vauva oli yli 1kk, oli enemmän hereillä jolloin muut hommat alkoi vaikeutua, koska vauva halusi olla ihan kokoajan sylissä.
Joten älä tule tänne valittamaan kun sinulle on puoliso ja koko päivä aikaa vaikka ja mihin! Häpeä!
Minun vauvani on jo 6 vuotias ja minä käyn töissä Suosittelen sitä sinullekin.
Sinulla on selvästi jäänyt jokin trauma tukiverkkojen puutteesta, kun hihkut täällä. Tekstistäsi käy ilmi, että vauvasi nukkui melkein koko ajan. Mutta tajua, että kaikkien vauvat eivät todellakaan nuku.
Varo, ettei sinusta tule kaikkitietävä kaikkien kammoksuma täti-ihminen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään muu elämänmuutos ei ole niin suuri kuin naiselle ensimmäisen lapsen syntyminen. Totta hemmetissä se on monelle järkytys, miten kokonaisvaltainen se on. Kivut, säryt, uuden opetteleminen, unen puute ja yksinäisyys ei tee siitä helpompaa. Mies pääsee paljon helpommalla, kun miehelle muutos on pieni. Te, jotka solahditte heti äidin rooliin, voitte olla onnellisia. Olen silti järkyttynyt, miten ilkeitä te osaatte olla. Ettei vaan kyseessä ole trauma, mikä pitää kostaa toisille?
Tämä on niin totta! Ja kaikesta tästä tekee vielä vaikeampaa länsimaisen yhteiskunnan järjestys, jossa äiti jää yksin kotiin vauvan kanssa. Lajityypillisesti jos eläisimme luonnossa, ei äiti jäisi vauvansa kanssa yksin vaan lapsen hoitaminen olisi yhteisöllisempää.
Edelleen monessa kulttuurissa suvun naiset rientävät avuksi ensimmäiseksi 3 kuukaudeksi, saattavat jopa muuttaa perheen kotiin, kun perheeseen syntyy vauva. En nyt tiedä, onko tämäkään ihanteellinen ratkaisu, sillä tällöin vauvan ja äidin suhde ei aina pääse kehittymään, mutta joku välimuoto voisi löytyä.
Yksin jääminen vastasyntyneen kanssa synnyttää alitajuista stressiä äidille, koska tilanne on luonnoton. Missään alkuperäisessä ihmissyhteisössä ei jätetä vastasynnyttänyttä naista yksin. Vaikka olisi puhelin ulottuvilla jne ja mies vain työmatkan päässä, silti vastasynnyttäneen naisen hermoston on vaikea rentoutua, jos on ihan yksin vauvan kanssa.
Tissin voi vaihtaa parempaan.