Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Niin rankkaa vastasyntyneen kanssa
Vauva on ihana, mutta olen yksinkertaisesti liian väsynyt. Kaikki aika menee vauvan hoitoon. Esimerkiksi en ole tänään ehtinyt syödä ollenkaan, ison mukin vettä olen juonut. Suihkussa kävin toissapäivänä. Muistelen syöneen lämpimän aterian viikko tai pari sitten. Pakolliset kotityöt on tehtävä, ja sitten jos pitää valita syömisen tai nukkumisen väliltä, nukun, koska olen niin äärettömän väsynyt. Vauvan ollessa hereillä hän vaatii kaiken huomion.
Ketään ei ole auttamassa miestä lukuunottamatta. Mutta hänestä ei paljoa ole apua. Kun tulee töistä, haluaa levätä ja mennä nukkumaan. Pitelee kyllä vauvaa jonkin aikaa, jolloin pesen pulloja tai käyn ehkä suihkussa. Viikonloppuisin ja iltaisin käy kuntosalilla ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Olen aika yksin. Kukaan, mieskään, ei taida ymmärtää, miten tiukilla olen, enkä valitakaan kenellekään, koska olen tottunut pärjäämään yksin. En edes osaa sanoa, että tarvitsen jotain apua.
Kommentit (613)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia valittajiahan monet nykyäidit ovat. Mitään ei kestetä, ja kaikesta masennutaan, koska oma tie on ollut niin pehmustettua. Joka pikku vastoinkäyminen aiheuttaa trauman. Nauran tällaisille kermaperseille. Tulispa sota.
Naurat kun joku kärsii unenpuutteesta ja voi sairastua vaikka psykoosiin?
No eipä tuon kirjoittaja ihan tervepäiseltä kuulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri eilen oman 79v äitini kanssa puhuttiin, miten siskoni syntyessä vuonna -70 he asuivat asunnossa, johon tuli vain kylmä vesi, eikä ollut vessaa, saunaa tai muuta pesutilaa, ulkona ulkohuussi. Ei ollut myöskään pesukonetta (edes pulsaattoria), ja äiti joutui keittämään vauvan vaipat kattilassa hellalla puhtaiksi. Vaatteet pesi käsin. Rekkakuski-isämme teki pitkiä työreissuja ollen pitkiä aikoja pois kotoa. Mietipä tätä, äläkä valita.
Niin, näyttää jotkut vetävän katkeraksi.
Oma 81-vuotias mummoni on elänyt aivan samalla tavalla, mutta ei hänellä ole tarvetta väheksyä nykyäitien tai esim. omien lapsiensa kokemusta vauva-ajasta. Minuakin kannustaa kovasti, tarjoaa apua ja myöntää, että vauva-aika voi olla todella rankkaa.
Googlaapa sana ”empatia” ja ala harjoittelemaan sitä.
Et tainnut nyt ymmärtää lukemaasi. Kerroin, että juttelimme asiasta äitini kanssa eilen. Äitini ei siis ole väheksynyt ketään, vaan kertoi vain miten ennen on eletty. Minä olin se, joka väheksyi tätä vauvapalstan ruikuttajaa, ei äitini.
Mitä jos pysähtyisit miettimään, että miksi sinulla on tarve noin kovasti haukkua sinulle tuntematonta ihmistä, jolla on jo valmiiksi paha olla?
Ihminen, jolla on kaikki hyvin ei koe tarvetta tuollaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt vähän rehellisyyttä tähän! Ehdit kuitenkin kirjoittaa aloituksen ja olen varma, että seuraat vastauksia. Tässä ajassa olisit jo ehtinyt syödä ja käydä suihkussa. Lopeta ainakin nyt kommenttien lukeminen. Sinänsä en epäile, etteikö vauvan hoitaminen voisi olla raskasta joillekin.
En ole ap, mutta imettäessä on hyvin aikaa palstailla. Mitenkäpä käyt imettäessä suihkussa tai teet ruokaa?
Imettäessä olisi juuri se hyvä rauhallinen hetki ja vuorovaikutus äidin ja lapsen välillä. Näin ainakin tutkimusten mukaan. Varsinkin jos on ap'n lapsen kaltainen vauva. Kännykän selaaminen vie pois paljon tästä arvokkaasta hetkestä ja suhteesta. Äidin mielenkiinto on muualla.
Miten siinä pitäisi vuorovaikuttaa? Vauva imee tissiä ja vauvan mielenkiinto on täysin siinä. Vuorovaikuttaa voi aivan hyvin muina hetkinä. Itse imetin aina makuuasennossa alku kuukaudet, koska muut asennot eivät vielä onnistuneet. Ei makuulteen imettäessä vauvaan saa edes katsekontaktia. Ja parin kuukauden ikäinen vauva harvoin edes hakee mitään kontaktia tissillä vaan vauvalla on silmät kiinni ja hän keskittyy vain syömiseen ja sitten nukahtaa.
Muutenkin naurettavaa tämä vuorovaikutuksen tuputtaminen jokaiseen hetkeen, aivan kuin koko ajan pitäisi olla höpöttämässä vauvalle tai keksimässä muita virikkeitä ja sirkustemppuja. Ikään kuin äidin jokaisen ajatuksen ja teon pitäisi olla vain vauvassa ja jos ei ole niin sitten on huono itsekäs äiti ja vauva traumatisoituu ja kehitys häiriintyy, vaikka ei se niin mene. Imettäessä ja vauvan nukkuessa saattaa olla äidin ainoat hetket omaan aikaan ja hyvä jos äiti osaa ne siihen käyttää.
Mua huvittaa, että vielä pari sivua sitten me nykyäidit oltiin huonoja, kun vuorovaikutamme liikaa vauvan kanssa. Nyt ollaan taas huonoja, kun juuri imettäessä ei vuorovaikuteta. Koittakaa nyt päättää.
Ei todella tarvitse roikkua siinä lapsessa koko aikaa. Mutta imettämisessä ollaan aivan lähikontaktissa lapsen kanssa. Se on hyvin intiimi tilanne. Lapsi kyllä vaistoaa äidin 'poissaolon'. On äitejä jotka eivät pysty imettämään vaan lapsi on täysin pulloruokinnalla alusta saakka. Silloinkin hyvä pitää pientä vauvaa sylissä ruokinnan ajan. Keskittyen yhdessäoloon.
Kyllä kyllä. Pyhän äidin imettäessä tuijottaa herkeämättä vauvaa, vaikka sitten tunnin putkeen puolen tunnin välein, kun vauva suurimman osan aikaa pitää silmiä kiinni. Muuten on huono äiti. Ei äidillä saa olla mukavaa, eikä ainakaan imettäessä. Eikä myöskään saa esim jutella lapsen isän kanssa, tai viihdyttää isompia lapsia, koska pitää kiinnittää huomiota vaan siihen vauvaan? Tämä menee kyllä aivan naurettavaksi. Todellakin äiti saa aivan rauhassa tuijottaa kännykkää tai telkkaria imetyksen ajan, tai vaikka nukahtaa jos imettää sängyssä. Vauvaa ehtii katsoa muulloinkin ja siinä kännykän katsomisen lomassa. Pientä vauvaa imetetään niin paljon että aivan takuulla ehtii selata vauvapalstaa ja silti katsoa sitä imevää vauvaa monta tuntia päivässä.
On monenlaisia imetystilanteita. Itse olen neljän lapsen äitinä imettänyt yhteensä noin seitsemän vuotta, lapsi lapselta imetysaika muuten piteni. (Myös täysimetyksen, tuonne seitsemään kuukauteen, vastoin neuvolan suosituksia...)
Imetin missä milloinkin, ja miten milloinkin. Olen imettänyt hammaslääkärin tuolissakin, kun hammastani paikattiin eikä vauva suostunut olemaan vaunuissa vaan kiljui.
Olen imettänyt kahvitellessani ja jutellessani innoissani ystävän kanssa, silloin vauva elää "omaa elämäänsä" rintaa imien, minä vietän laatuaikaa ystävän kanssa.
Voin katsoa leffaa ja vauva on rinnalla.
Lukutuokio: luin vanhemmille lapsille sängyssä iltalukemista tyynyjen varassa lepuuttaen, muut lapset ympärillä, vauva rinnalla imien. Ihanaa yhteistä lämpöä ja läheisyyttä, rauhaa. Suosittelenkin iltalukemisesta kaikille kivaa kokemusta, ei pakkopullaa, vaan sellaista tilannetta, jossa ollaan kehot lähekkäin, eikä lueta vaan sängyn vierestä nopeasti jotain. Tilannetta, jossa äitikin voi lepuuttaa.
Toki oli myös niitä pyhä äiti -imetyksiä, jolloin vain on siinä tilanteessa ja nauttii vauvan läheisyydestä. Yöllä imetin vierihoidossa tuskin itse heräten.
Kaikilla imetys ei ole noin helppoa.
Mulla oli valtavasti maitoa mutta ei nännejä. Jouduin käyttämään nännikumeja ja vauva ei jaksanut niistä imeä. Vauva itki nälkää ja maito suihkusi päälle. Ihan hirveää.
Miksi et pumpannut maitoa ja ruokkinut pullosta. On kyllä käsittämätöntä miten ihmiset rääkkää itseään vauvan vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt vähän rehellisyyttä tähän! Ehdit kuitenkin kirjoittaa aloituksen ja olen varma, että seuraat vastauksia. Tässä ajassa olisit jo ehtinyt syödä ja käydä suihkussa. Lopeta ainakin nyt kommenttien lukeminen. Sinänsä en epäile, etteikö vauvan hoitaminen voisi olla raskasta joillekin.
En ole ap, mutta imettäessä on hyvin aikaa palstailla. Mitenkäpä käyt imettäessä suihkussa tai teet ruokaa?
Imettäessä olisi juuri se hyvä rauhallinen hetki ja vuorovaikutus äidin ja lapsen välillä. Näin ainakin tutkimusten mukaan. Varsinkin jos on ap'n lapsen kaltainen vauva. Kännykän selaaminen vie pois paljon tästä arvokkaasta hetkestä ja suhteesta. Äidin mielenkiinto on muualla.
Miten siinä pitäisi vuorovaikuttaa? Vauva imee tissiä ja vauvan mielenkiinto on täysin siinä. Vuorovaikuttaa voi aivan hyvin muina hetkinä. Itse imetin aina makuuasennossa alku kuukaudet, koska muut asennot eivät vielä onnistuneet. Ei makuulteen imettäessä vauvaan saa edes katsekontaktia. Ja parin kuukauden ikäinen vauva harvoin edes hakee mitään kontaktia tissillä vaan vauvalla on silmät kiinni ja hän keskittyy vain syömiseen ja sitten nukahtaa.
Muutenkin naurettavaa tämä vuorovaikutuksen tuputtaminen jokaiseen hetkeen, aivan kuin koko ajan pitäisi olla höpöttämässä vauvalle tai keksimässä muita virikkeitä ja sirkustemppuja. Ikään kuin äidin jokaisen ajatuksen ja teon pitäisi olla vain vauvassa ja jos ei ole niin sitten on huono itsekäs äiti ja vauva traumatisoituu ja kehitys häiriintyy, vaikka ei se niin mene. Imettäessä ja vauvan nukkuessa saattaa olla äidin ainoat hetket omaan aikaan ja hyvä jos äiti osaa ne siihen käyttää.
Mua huvittaa, että vielä pari sivua sitten me nykyäidit oltiin huonoja, kun vuorovaikutamme liikaa vauvan kanssa. Nyt ollaan taas huonoja, kun juuri imettäessä ei vuorovaikuteta. Koittakaa nyt päättää.
Ei todella tarvitse roikkua siinä lapsessa koko aikaa. Mutta imettämisessä ollaan aivan lähikontaktissa lapsen kanssa. Se on hyvin intiimi tilanne. Lapsi kyllä vaistoaa äidin 'poissaolon'. On äitejä jotka eivät pysty imettämään vaan lapsi on täysin pulloruokinnalla alusta saakka. Silloinkin hyvä pitää pientä vauvaa sylissä ruokinnan ajan. Keskittyen yhdessäoloon.
Kyllä kyllä. Pyhän äidin imettäessä tuijottaa herkeämättä vauvaa, vaikka sitten tunnin putkeen puolen tunnin välein, kun vauva suurimman osan aikaa pitää silmiä kiinni. Muuten on huono äiti. Ei äidillä saa olla mukavaa, eikä ainakaan imettäessä. Eikä myöskään saa esim jutella lapsen isän kanssa, tai viihdyttää isompia lapsia, koska pitää kiinnittää huomiota vaan siihen vauvaan? Tämä menee kyllä aivan naurettavaksi. Todellakin äiti saa aivan rauhassa tuijottaa kännykkää tai telkkaria imetyksen ajan, tai vaikka nukahtaa jos imettää sängyssä. Vauvaa ehtii katsoa muulloinkin ja siinä kännykän katsomisen lomassa. Pientä vauvaa imetetään niin paljon että aivan takuulla ehtii selata vauvapalstaa ja silti katsoa sitä imevää vauvaa monta tuntia päivässä.
On monenlaisia imetystilanteita. Itse olen neljän lapsen äitinä imettänyt yhteensä noin seitsemän vuotta, lapsi lapselta imetysaika muuten piteni. (Myös täysimetyksen, tuonne seitsemään kuukauteen, vastoin neuvolan suosituksia...)
Imetin missä milloinkin, ja miten milloinkin. Olen imettänyt hammaslääkärin tuolissakin, kun hammastani paikattiin eikä vauva suostunut olemaan vaunuissa vaan kiljui.
Olen imettänyt kahvitellessani ja jutellessani innoissani ystävän kanssa, silloin vauva elää "omaa elämäänsä" rintaa imien, minä vietän laatuaikaa ystävän kanssa.
Voin katsoa leffaa ja vauva on rinnalla.
Lukutuokio: luin vanhemmille lapsille sängyssä iltalukemista tyynyjen varassa lepuuttaen, muut lapset ympärillä, vauva rinnalla imien. Ihanaa yhteistä lämpöä ja läheisyyttä, rauhaa. Suosittelenkin iltalukemisesta kaikille kivaa kokemusta, ei pakkopullaa, vaan sellaista tilannetta, jossa ollaan kehot lähekkäin, eikä lueta vaan sängyn vierestä nopeasti jotain. Tilannetta, jossa äitikin voi lepuuttaa.
Toki oli myös niitä pyhä äiti -imetyksiä, jolloin vain on siinä tilanteessa ja nauttii vauvan läheisyydestä. Yöllä imetin vierihoidossa tuskin itse heräten.
Kaikilla imetys ei ole noin helppoa.
Mulla oli valtavasti maitoa mutta ei nännejä. Jouduin käyttämään nännikumeja ja vauva ei jaksanut niistä imeä. Vauva itki nälkää ja maito suihkusi päälle. Ihan hirveää.Miksi et pumpannut maitoa ja ruokkinut pullosta. On kyllä käsittämätöntä miten ihmiset rääkkää itseään vauvan vuoksi.
Tietysti pumppasin mutta se ei ole imetystä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuttu vauvan tai jo isomman äiti, poika täytti elokuussa vuoden. Äiti imettää vieläkin, kun se on mukavaa ja helppoa. Mutta onko se normaalia?
Maailman terveysjärjestö suosittelee imetystä kahden vuoden ikään. Toki imetyskerrat harvenevat, ne ovat enemmän lapsen rentoutumista äidin lähellä, sekin on tärkeää. Lapsi voi itse omaehtoisesti jättää rinnan, kuten toinen lapseni 1,4 kk iässä. Nuorin taas tissutteli kaksivuotiaaksi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt vähän rehellisyyttä tähän! Ehdit kuitenkin kirjoittaa aloituksen ja olen varma, että seuraat vastauksia. Tässä ajassa olisit jo ehtinyt syödä ja käydä suihkussa. Lopeta ainakin nyt kommenttien lukeminen. Sinänsä en epäile, etteikö vauvan hoitaminen voisi olla raskasta joillekin.
En ole ap, mutta imettäessä on hyvin aikaa palstailla. Mitenkäpä käyt imettäessä suihkussa tai teet ruokaa?
Imettäessä olisi juuri se hyvä rauhallinen hetki ja vuorovaikutus äidin ja lapsen välillä. Näin ainakin tutkimusten mukaan. Varsinkin jos on ap'n lapsen kaltainen vauva. Kännykän selaaminen vie pois paljon tästä arvokkaasta hetkestä ja suhteesta. Äidin mielenkiinto on muualla.
Miten siinä pitäisi vuorovaikuttaa? Vauva imee tissiä ja vauvan mielenkiinto on täysin siinä. Vuorovaikuttaa voi aivan hyvin muina hetkinä. Itse imetin aina makuuasennossa alku kuukaudet, koska muut asennot eivät vielä onnistuneet. Ei makuulteen imettäessä vauvaan saa edes katsekontaktia. Ja parin kuukauden ikäinen vauva harvoin edes hakee mitään kontaktia tissillä vaan vauvalla on silmät kiinni ja hän keskittyy vain syömiseen ja sitten nukahtaa.
Muutenkin naurettavaa tämä vuorovaikutuksen tuputtaminen jokaiseen hetkeen, aivan kuin koko ajan pitäisi olla höpöttämässä vauvalle tai keksimässä muita virikkeitä ja sirkustemppuja. Ikään kuin äidin jokaisen ajatuksen ja teon pitäisi olla vain vauvassa ja jos ei ole niin sitten on huono itsekäs äiti ja vauva traumatisoituu ja kehitys häiriintyy, vaikka ei se niin mene. Imettäessä ja vauvan nukkuessa saattaa olla äidin ainoat hetket omaan aikaan ja hyvä jos äiti osaa ne siihen käyttää.
Mua huvittaa, että vielä pari sivua sitten me nykyäidit oltiin huonoja, kun vuorovaikutamme liikaa vauvan kanssa. Nyt ollaan taas huonoja, kun juuri imettäessä ei vuorovaikuteta. Koittakaa nyt päättää.
Ei todella tarvitse roikkua siinä lapsessa koko aikaa. Mutta imettämisessä ollaan aivan lähikontaktissa lapsen kanssa. Se on hyvin intiimi tilanne. Lapsi kyllä vaistoaa äidin 'poissaolon'. On äitejä jotka eivät pysty imettämään vaan lapsi on täysin pulloruokinnalla alusta saakka. Silloinkin hyvä pitää pientä vauvaa sylissä ruokinnan ajan. Keskittyen yhdessäoloon.
Kyllä kyllä. Pyhän äidin imettäessä tuijottaa herkeämättä vauvaa, vaikka sitten tunnin putkeen puolen tunnin välein, kun vauva suurimman osan aikaa pitää silmiä kiinni. Muuten on huono äiti. Ei äidillä saa olla mukavaa, eikä ainakaan imettäessä. Eikä myöskään saa esim jutella lapsen isän kanssa, tai viihdyttää isompia lapsia, koska pitää kiinnittää huomiota vaan siihen vauvaan? Tämä menee kyllä aivan naurettavaksi. Todellakin äiti saa aivan rauhassa tuijottaa kännykkää tai telkkaria imetyksen ajan, tai vaikka nukahtaa jos imettää sängyssä. Vauvaa ehtii katsoa muulloinkin ja siinä kännykän katsomisen lomassa. Pientä vauvaa imetetään niin paljon että aivan takuulla ehtii selata vauvapalstaa ja silti katsoa sitä imevää vauvaa monta tuntia päivässä.
On monenlaisia imetystilanteita. Itse olen neljän lapsen äitinä imettänyt yhteensä noin seitsemän vuotta, lapsi lapselta imetysaika muuten piteni. (Myös täysimetyksen, tuonne seitsemään kuukauteen, vastoin neuvolan suosituksia...)
Imetin missä milloinkin, ja miten milloinkin. Olen imettänyt hammaslääkärin tuolissakin, kun hammastani paikattiin eikä vauva suostunut olemaan vaunuissa vaan kiljui.
Olen imettänyt kahvitellessani ja jutellessani innoissani ystävän kanssa, silloin vauva elää "omaa elämäänsä" rintaa imien, minä vietän laatuaikaa ystävän kanssa.
Voin katsoa leffaa ja vauva on rinnalla.
Lukutuokio: luin vanhemmille lapsille sängyssä iltalukemista tyynyjen varassa lepuuttaen, muut lapset ympärillä, vauva rinnalla imien. Ihanaa yhteistä lämpöä ja läheisyyttä, rauhaa. Suosittelenkin iltalukemisesta kaikille kivaa kokemusta, ei pakkopullaa, vaan sellaista tilannetta, jossa ollaan kehot lähekkäin, eikä lueta vaan sängyn vierestä nopeasti jotain. Tilannetta, jossa äitikin voi lepuuttaa.
Toki oli myös niitä pyhä äiti -imetyksiä, jolloin vain on siinä tilanteessa ja nauttii vauvan läheisyydestä. Yöllä imetin vierihoidossa tuskin itse heräten.
Kaikilla imetys ei ole noin helppoa.
Mulla oli valtavasti maitoa mutta ei nännejä. Jouduin käyttämään nännikumeja ja vauva ei jaksanut niistä imeä. Vauva itki nälkää ja maito suihkusi päälle. Ihan hirveää.Miksi et pumpannut maitoa ja ruokkinut pullosta. On kyllä käsittämätöntä miten ihmiset rääkkää itseään vauvan vuoksi.
Pumppaamista ja imetystä ei voi verratakaan toisiinsa. Pumppaamalla ei välttämättä maitoa edes irtoa niin paljon mitä imettämällä lähtisi. Se lisäksi se on ihan tolkuttoman työlästä laitteiden pesemisen osalta.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Meillä on siis ohje herättää vauva syömään kolmen tunnin välein. Se lasketaan niin, että jos syötän klo. 9, seuraava syöttö on klo. 12 jne. Keskimäärin vauva on hereillä 1,5 tuntia kerrallaan. Kun vauva nukahtaa, jää minulle 1,5 tuntia aikaa syödä ja nukkua ennen seuraavaa herätystä. Iso mutta on se, että vauva viihtyy vain sylissä tai vieressä. Eilenkin nukkui päivällä korkeintaan tunnin pätkissä, koska heräsi siihen, jos poistuin viereltä. Jos saisin kerran viikossa nukkua vaikka 6 tuntia putkeen, jaksaisin eri tavalla. Mutta mies ei voi tarjota rintaa. 1/5 kertaa miehen onnistuu nukuttaa vauva, mutta yleensä tuo vauvan minulle, koska vauva nukahtaa usein ainoastaan rinnalle. Se on mennyt niin, että harvoin enää edes koettaa nukuttaa vauvaa.
Nyt on mies tällä hetkellä kotona ja yrittää parhaillaan nukuttaa vauvaa. Minä syön aamupuuroa esikoisen kanssa, joka rukoilee "äiti älä mene nukkumaan." On suunnitellut ohjelmaa, mitä haluaa tänään leikkiä kanssani. Teen kerran viikossa ruokaa, laitan pakkaseen ja lämmitän esikoiselle.
Niin, yritän totuttaa vauvaa pikkuhiljaa turvakaukaloon tai sängylle. Viihtyy noin 5 minuuttia max, vaikka olen näköetäisyydellä ja juttelen. Molemmat lapset ovat temperamentiltaan voimakkaita. En usko, että kukaan jättää pää punaisena henkeään haukkoen itkevää vauvaa yksin. Minä en raaski enkä uskalla, koska esimerkiksi esikoinen meni aikoinaan tajuttomaksi huutoitkettyään aikansa.
Aloituksen kirjoitin samalla, kun imetin. Meillä on käytössä rinta ja korvike, koska erinäisistä syistä maitoa ei ole tarpeeksi rinnoissa. Jos voisin rintaruokkia pelkästään, eikä tarvitsisi nousta pulloa lämmittämään joka syöttökerta, olisi helpompaa.
Aion ottaa lapsenvahdin, että saan nukuttua vaikka 2,5 tuntia kerralla kerran, pari viikossa. Kiitos teille, jotka olette tsempanneet. Ette arvaakaan, miten se lämmittää sydäntä. En ole täydellinen, mutta en kyllä tarkoituksella tee virheitäkään. On kiva, että monet osaa tarjota korjausehdotuksia ystävällisesti, mielestäni äitien, ja ihmisten ylipäätään, syyllistäminen siitä, ettei hommat mene nappiin, on niin aikansa elänyttä. Yleensä ihmiset yrittää parhaansa mukaan kuitenkin.
Heippa ap :)
1,5 tuntia kuulostaa aika pitkältä ajalta vastasyntyneen olla hereillä, ainakin jatkuvasti. Yleensä valveilla jaksavat olla hyväntuulisena 30-90min ja se vaihtelee päivän mittaan. Jos on ollut lyhyet unet, niin 30min voi olla aika maksimi. Jos vauva pääsee yliväsyneeksi, nukutus on hankalampaa ja nukkuu seuraavatkin unet huonosti ja se kierre vaan jatkuu. Ja uni ruokkii unta eli hyvät päiväunet takaa hyvät yöunet. Myöskin jos syö tarpeeksi usein päivällä, herää yöllä vähemmän syömään.
Jos vauva on yliväsynyt, hän on itkuisampi ja huonolla tuulella kun on hereillä. Ja vauvan unisykli on noin 50 minuuttia eli siinä kohdassa vauva aina herää, mutta nukahtaa usein uudestaan jos ei ole nälkä/vaipassa tavaraa/kipuja tms. ja olosuhteet on samat eli jos vauva nukahtaa syliin ja siirrät hänet, hän herää usein viimeistään n. 50 minuutin kohdalla jos ei siirtoon herää. Ja jos herää siirtoon ja onnistut nukuttamaan uudestaan niin nukkuu todnäk. pidemmän pätkän. Mutta olen huomannut että rinnalle nukahtanut vauva ei herää siirtoon yhtä helposti ja muuten nukutettu herää, jos ei odota väh. 20min. Rinnalla kai pääsee nopeammin syvään uneen, ainakin meidän vauva :)
Olen itse esikoisen äiti ja hän on vasta vähän yli kuukauden ikäinen, mutta on ehtinyt jo kärsiä yliväsymyksestä kun en ilmeisesti tajunnut laittaa pariin kertaan nukkumaan ajoissa. Sitten nukkui pätkissä ja lopulta valvoi pari kertaa useamman tunnin eikä edes itkenyt, mutta raivosi kun yritin syöttää tai nukuttaa. Alkuun nukahti rinnalle tosi hyvin, mutta kun pääsi yliväsyneeksi niin raivosi vaan vaikka selvästi halusi rintaa, mutta ehkä imeminen oli liikaa työtä... Herätessä söi aina hyvin. Sitten olikin pari unetonta yötä kun oli päivät menneet päin pyllyä.
Meillä on auttanut tosi paljon tohtori Harvey Karpin happiest baby -menetelmä eli "5 ässää". Löytyy vaikka YouTubesta tai Googlen kautta. Tiivistettynä: kapalointi, suhinaääni, kylki/maha-asento (nukutettaessa syliin, ei sängyssä), keinutus ja imeminen eli tissi/tutti.
Näillä ohjeilla mieskin saa vauvan nukahtamaan vaikka siinä saattaa kestääkin kun vauva tappelee unta vastaan. Ja meidän ei huoli tuttia mutta nukahtaa jo kun on 4 ekaa käytössä.
Ja myös syöttövälin tihentäminen päivällä auttaa siihen yöhön. Jos vauva söisi päivällä 2h välein tai jopa 1,5h välein niin todennäköisesti söisi öisin harvemmin. Meillä syödään herätessä ja ennen päikkäreitä, jos rinta kelpaa. Ja usein nukahtaa taas siihen, välillä käytetään viittä ässää. Kuulostaa paljolta, mutta vauvasta on tullut jo tehokas imijä ja syö 10-15min kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
390 jatkaa koska teksti oli "liian pitkä"..
Tein myös sellaisen korjausliikkeen, että annoin vauvan nukkua pari päivää pitkiä päikkäreitä nimenomaan sylissä, että sai varmasti nukuttua. Eli 2h pätkiä jos ei nälkä yllättänyt ennen sitä. Pieni sai univelkaa kirittyä ja jo seuraavana yönä nukkui paremmin, samoin seuraavana päivänä ja sitä seuraavana yönä meni jo todella hyvin.
Voi olla, että teillä on vaan temperamenttinen vauva, mutta voi myös olla että hän on yliväsynyt ja kiukuttelu johtuu siitä. Ainakin lyhyet unipätkät ja herkkä herääminen tukee tätä teoriaa. Meillä vauva ei kauheasti näytä väsymyksen merkkejä, vähän haukottelee vaan ja siinäkin vaiheessa hän on yleensä jo siinä tilassa että pitää saada nopeasti nukkumaan. Seuraan nykyään kelloa ja jos päikkärit jää alle 50min niin yleensä jaksaa valvoa max 30min ja senkin kärttyisenä tai sitten nukahtaa heti uudestaan rinnalle, jolloin annan nukkua. Jos nukkuu yli tunnin niin jaksaa valvoakin lähemmäs tunnin ja on iloinen.
Olen tosiaan vasta esikoisen äiti ja varmasti monta uniongelmaa ja kiukuttelua on vielä edessä, mutta unisykleistä lukeminen ja tosiaan viisi ässää on auttanut meitä unirytmin "korjaamisessa" :) ja tosiaan tiheä syöminen päivällä auttaa ja vauva luonnostaan viihtyy illalla rinnalla pitkään ja annan hänen olla siinä, niin nukkuu tosi pitkän ekan pätkän. Kun oli yliväsynyt, ei jaksanut tehdä "iltatankkausta."
Ohikiitävää usko pois kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyihmiset kirjoitti:
En lukenut kuin eka sivun. Hyviä vinkkejä ota niistä neuvot.
En voi silti olla ihmettelemättä, miten IHMEESSÄ entisaikaan naiset pärjäsivät esikoistensa ja isojen lapsilaumojensa kanssa.?
Ei ollut pesukoneita eikä muita mukavuuksia joilla helpottaa arkea.
Maalla ei tullut vettäkään. Piti hakea kaivosta tms.
Muehet eivät puuttuneet lastenhoitoon millään tavalla. Heillä oli omat työnsä ym.
Miksiköhän nykyihmiset ovat niin avuttomia?
Niin ja ei se vauva kuole jos joutuu vähän joskus rääkymään, joten käy siellä suihkussa vain.Te, jotka viisaita vastaatte täällä kertokaapa ensin rehellisesti minkälaista apua saitte itse pikkulapsiaikana, sitten vasta annatte neuvojanne.
Ja ennen vanhaan isommat lapset hoitivat pienempiään etenkin tytöt. Jo kolmevuotias oli varsin toimelias leikittämään vauvaa, joka lattialla köllötteli ja vauvalla oli myös paljon seurattavaa kun muita koko ajan ympärillä.
Ja toisekseen vauvat saivat huutaa rauhassa kunnes aikuinen sai työnsä tehtyä. Työ ensin!!
No ei nyt ihan näinkään. Mritä oli paljon, mutta äiti huolehti meistä, me saimme olla lapsia. Leikkiä ulkona mielin määrin. Äiti huikkasi sisälle syömään.
Kaverien kanssa sai leikkiä lähinnä ulkona, mutta emme me oltaisi sisällä haluttu leikkiäkään.
Sisällä piirtelimme, luimme ja pelasimme lautapelejä, sekä keksimme kaikenlaisia leikkejä.
Kotia kun leikimme, niin silloin oli pikkusisauksiamme vauvoina.
En näin vanhempana voi ymmärtää miten äiti selvisi kaikesta. Hoiti vielä karjankin päälle.
Isä oli maa- ja metsätöissä lähes aina.
Teki myös palkkatyötä tehtaalla.
Isä jäi vähän etäiseksi, mutta muuten hyvä isä oli.
Hyvin harvoin äiti näytti meille väsymystään vaikka varmasti oli ihan puhki.
Vauva itkeskeli silloin tällöin eikä äiti siitä hätäillyt. Ruokki ja vaipoitti kun ehti. Ihan kunnon ihmisiä meistä kaikista tuli. Mielestäni😉
Sinulle sp tuore äiti, toivotan jaksamista.
Onneksi lapset kasvavat. Ohikiitävää on lasten lapsuus. Sitten on heitä ikävä ja lapsuus aikaa.
Kuitenkin niin, että vanhemmat lapset kaitsivat pienempiä sisaruksiaan ja monilla oli isovanhemmista suuri apu. Lomat usein mummolassa jne...Näin se vaan oli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi Suomessa ei voi hylätä vauvaa roskikseen kuten esimerkiksi Saksassa.
"Baby boxes allow mothers to drop-off unwanted children"
https://apolitical.co/solution-articles/en/baby-boxes-allow-mothers-to-….
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Meillä on siis ohje herättää vauva syömään kolmen tunnin välein. Se lasketaan niin, että jos syötän klo. 9, seuraava syöttö on klo. 12 jne. Keskimäärin vauva on hereillä 1,5 tuntia kerrallaan. Kun vauva nukahtaa, jää minulle 1,5 tuntia aikaa syödä ja nukkua ennen seuraavaa herätystä. Iso mutta on se, että vauva viihtyy vain sylissä tai vieressä. Eilenkin nukkui päivällä korkeintaan tunnin pätkissä, koska heräsi siihen, jos poistuin viereltä. Jos saisin kerran viikossa nukkua vaikka 6 tuntia putkeen, jaksaisin eri tavalla. Mutta mies ei voi tarjota rintaa. 1/5 kertaa miehen onnistuu nukuttaa vauva, mutta yleensä tuo vauvan minulle, koska vauva nukahtaa usein ainoastaan rinnalle. Se on mennyt niin, että harvoin enää edes koettaa nukuttaa vauvaa.
Nyt on mies tällä hetkellä kotona ja yrittää parhaillaan nukuttaa vauvaa. Minä syön aamupuuroa esikoisen kanssa, joka rukoilee "äiti älä mene nukkumaan." On suunnitellut ohjelmaa, mitä haluaa tänään leikkiä kanssani. Teen kerran viikossa ruokaa, laitan pakkaseen ja lämmitän esikoiselle.
Niin, yritän totuttaa vauvaa pikkuhiljaa turvakaukaloon tai sängylle. Viihtyy noin 5 minuuttia max, vaikka olen näköetäisyydellä ja juttelen. Molemmat lapset ovat temperamentiltaan voimakkaita. En usko, että kukaan jättää pää punaisena henkeään haukkoen itkevää vauvaa yksin. Minä en raaski enkä uskalla, koska esimerkiksi esikoinen meni aikoinaan tajuttomaksi huutoitkettyään aikansa.
Aloituksen kirjoitin samalla, kun imetin. Meillä on käytössä rinta ja korvike, koska erinäisistä syistä maitoa ei ole tarpeeksi rinnoissa. Jos voisin rintaruokkia pelkästään, eikä tarvitsisi nousta pulloa lämmittämään joka syöttökerta, olisi helpompaa.
Aion ottaa lapsenvahdin, että saan nukuttua vaikka 2,5 tuntia kerralla kerran, pari viikossa. Kiitos teille, jotka olette tsempanneet. Ette arvaakaan, miten se lämmittää sydäntä. En ole täydellinen, mutta en kyllä tarkoituksella tee virheitäkään. On kiva, että monet osaa tarjota korjausehdotuksia ystävällisesti, mielestäni äitien, ja ihmisten ylipäätään, syyllistäminen siitä, ettei hommat mene nappiin, on niin aikansa elänyttä. Yleensä ihmiset yrittää parhaansa mukaan kuitenkin.
Voi ap. Niin ymmärrän sinua. Meidän oli myös pakko syöttää vauvaa kellolleen kolmen tunnin välein (ehdottomasti myös öisin) ekat pari kuukautta. Tämä siis johtui vauvan pienipainoisuudesta. On aivan sama kuinka monta 0,5-1h pätkää saa päivässä nukuttua, sillä niin lyhyt uni ei palauta eikä virkistä ja univaje ihan tutkitusti tekee ihmisen hulluksi.
Toivon sinulle todella paljon voimia! Tuo palkattu lastenvahti on hyvä idea. Olosi paranee varmasti, kun saat taas pidempiä pätkiä unta ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt vähän rehellisyyttä tähän! Ehdit kuitenkin kirjoittaa aloituksen ja olen varma, että seuraat vastauksia. Tässä ajassa olisit jo ehtinyt syödä ja käydä suihkussa. Lopeta ainakin nyt kommenttien lukeminen. Sinänsä en epäile, etteikö vauvan hoitaminen voisi olla raskasta joillekin.
En ole ap, mutta imettäessä on hyvin aikaa palstailla. Mitenkäpä käyt imettäessä suihkussa tai teet ruokaa?
Imettäessä olisi juuri se hyvä rauhallinen hetki ja vuorovaikutus äidin ja lapsen välillä. Näin ainakin tutkimusten mukaan. Varsinkin jos on ap'n lapsen kaltainen vauva. Kännykän selaaminen vie pois paljon tästä arvokkaasta hetkestä ja suhteesta. Äidin mielenkiinto on muualla.
Miten siinä pitäisi vuorovaikuttaa? Vauva imee tissiä ja vauvan mielenkiinto on täysin siinä. Vuorovaikuttaa voi aivan hyvin muina hetkinä. Itse imetin aina makuuasennossa alku kuukaudet, koska muut asennot eivät vielä onnistuneet. Ei makuulteen imettäessä vauvaan saa edes katsekontaktia. Ja parin kuukauden ikäinen vauva harvoin edes hakee mitään kontaktia tissillä vaan vauvalla on silmät kiinni ja hän keskittyy vain syömiseen ja sitten nukahtaa.
Muutenkin naurettavaa tämä vuorovaikutuksen tuputtaminen jokaiseen hetkeen, aivan kuin koko ajan pitäisi olla höpöttämässä vauvalle tai keksimässä muita virikkeitä ja sirkustemppuja. Ikään kuin äidin jokaisen ajatuksen ja teon pitäisi olla vain vauvassa ja jos ei ole niin sitten on huono itsekäs äiti ja vauva traumatisoituu ja kehitys häiriintyy, vaikka ei se niin mene. Imettäessä ja vauvan nukkuessa saattaa olla äidin ainoat hetket omaan aikaan ja hyvä jos äiti osaa ne siihen käyttää.
Mua huvittaa, että vielä pari sivua sitten me nykyäidit oltiin huonoja, kun vuorovaikutamme liikaa vauvan kanssa. Nyt ollaan taas huonoja, kun juuri imettäessä ei vuorovaikuteta. Koittakaa nyt päättää.
Ei todella tarvitse roikkua siinä lapsessa koko aikaa. Mutta imettämisessä ollaan aivan lähikontaktissa lapsen kanssa. Se on hyvin intiimi tilanne. Lapsi kyllä vaistoaa äidin 'poissaolon'. On äitejä jotka eivät pysty imettämään vaan lapsi on täysin pulloruokinnalla alusta saakka. Silloinkin hyvä pitää pientä vauvaa sylissä ruokinnan ajan. Keskittyen yhdessäoloon.
Kyllä kyllä. Pyhän äidin imettäessä tuijottaa herkeämättä vauvaa, vaikka sitten tunnin putkeen puolen tunnin välein, kun vauva suurimman osan aikaa pitää silmiä kiinni. Muuten on huono äiti. Ei äidillä saa olla mukavaa, eikä ainakaan imettäessä. Eikä myöskään saa esim jutella lapsen isän kanssa, tai viihdyttää isompia lapsia, koska pitää kiinnittää huomiota vaan siihen vauvaan? Tämä menee kyllä aivan naurettavaksi. Todellakin äiti saa aivan rauhassa tuijottaa kännykkää tai telkkaria imetyksen ajan, tai vaikka nukahtaa jos imettää sängyssä. Vauvaa ehtii katsoa muulloinkin ja siinä kännykän katsomisen lomassa. Pientä vauvaa imetetään niin paljon että aivan takuulla ehtii selata vauvapalstaa ja silti katsoa sitä imevää vauvaa monta tuntia päivässä.
On monenlaisia imetystilanteita. Itse olen neljän lapsen äitinä imettänyt yhteensä noin seitsemän vuotta, lapsi lapselta imetysaika muuten piteni. (Myös täysimetyksen, tuonne seitsemään kuukauteen, vastoin neuvolan suosituksia...)
Imetin missä milloinkin, ja miten milloinkin. Olen imettänyt hammaslääkärin tuolissakin, kun hammastani paikattiin eikä vauva suostunut olemaan vaunuissa vaan kiljui.
Olen imettänyt kahvitellessani ja jutellessani innoissani ystävän kanssa, silloin vauva elää "omaa elämäänsä" rintaa imien, minä vietän laatuaikaa ystävän kanssa.
Voin katsoa leffaa ja vauva on rinnalla.
Lukutuokio: luin vanhemmille lapsille sängyssä iltalukemista tyynyjen varassa lepuuttaen, muut lapset ympärillä, vauva rinnalla imien. Ihanaa yhteistä lämpöä ja läheisyyttä, rauhaa. Suosittelenkin iltalukemisesta kaikille kivaa kokemusta, ei pakkopullaa, vaan sellaista tilannetta, jossa ollaan kehot lähekkäin, eikä lueta vaan sängyn vierestä nopeasti jotain. Tilannetta, jossa äitikin voi lepuuttaa.
Toki oli myös niitä pyhä äiti -imetyksiä, jolloin vain on siinä tilanteessa ja nauttii vauvan läheisyydestä. Yöllä imetin vierihoidossa tuskin itse heräten.
Kaikilla imetys ei ole noin helppoa.
Mulla oli valtavasti maitoa mutta ei nännejä. Jouduin käyttämään nännikumeja ja vauva ei jaksanut niistä imeä. Vauva itki nälkää ja maito suihkusi päälle. Ihan hirveää.Miksi et pumpannut maitoa ja ruokkinut pullosta. On kyllä käsittämätöntä miten ihmiset rääkkää itseään vauvan vuoksi.
Pumppaamista ja imetystä ei voi verratakaan toisiinsa. Pumppaamalla ei välttämättä maitoa edes irtoa niin paljon mitä imettämällä lähtisi. Se lisäksi se on ihan tolkuttoman työlästä laitteiden pesemisen osalta.
Osin samaa mieltä, mutta ei se pumppujen pesu minusta nyt niin vaativaa ollut. Osat irti ja tiskariin. Halutessaan voi vielä keittää tai käyttää mikrosteriloijassa, minä en erikseen steriloinut kun meillä on tiskikoneessa ohjelma joka pesee tulikuumalla höyryllä.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kannattanut keskustella sen miehen kanssa jo silloin, kun laitoitte lasta alulle, että mikä on homman nimi? Sitä niität nyt, mitä olet kylvänyt, jos ymmärrät sanonnan..
Eihän sitä etukäteen tiedä minkälaista tulee olemaan ja mitä kukakin jaksaa eikä myöskään sitä,miten puoliso toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyihmiset kirjoitti:
En lukenut kuin eka sivun. Hyviä vinkkejä ota niistä neuvot.
En voi silti olla ihmettelemättä, miten IHMEESSÄ entisaikaan naiset pärjäsivät esikoistensa ja isojen lapsilaumojensa kanssa.?
Ei ollut pesukoneita eikä muita mukavuuksia joilla helpottaa arkea.
Maalla ei tullut vettäkään. Piti hakea kaivosta tms.
Muehet eivät puuttuneet lastenhoitoon millään tavalla. Heillä oli omat työnsä ym.
Miksiköhän nykyihmiset ovat niin avuttomia?
Niin ja ei se vauva kuole jos joutuu vähän joskus rääkymään, joten käy siellä suihkussa vain.Entisaikaan, vähän riippuu mistä ajasta puhutaan, vaatteet pestiin esim kerran kuussa ja pistettiin sitten takaisin päälle, imuria ei ollutkaan vaan joskus kesällä ja jouluna pestiin lattia, ja mitä tiskiin tuli, jokainen nuoli lusikkansa
riippuu tosiaan mistä ajasta puhuu - mummini(ämmi) oli syntynyt 1888 ja hänen kotonaan tuvan lattia piti olla pestynä kuuteen mennessä aamulla, sitten talon isäntä aloitti puutyöt tuvassa ja uudelleen lattia siivottiin, kun puutyöt loppuivat. minun kotonani lattiat pestiin kahdesti viikossa ja lakaistiin kahdesti päivässä ennen imuria ja kun imuri hankittiin 60-luvuna alkuvuosina lattiat piti olla imutoituna muina kuin siivouspäivinä ja pölyt pyyhittyinä ennen kyymentä.
Juu ja vauva sai karjua rauhassa kehdossaan, kun ”vahvisti keuhkoja”. Välillä imetettiin. Vitsi miten rankkaa vanhemmuutta.
Jos on noin rankkaa toi vanhemmuus olisiko pitänyt kaksi kertaa miettiä ennen kuin alkaa lapsia tehdä. Voin antaa neuvon joka helpottaa heitä lapsesi pois tai vie roskikseen se helpottaa oloa.
Mistä sen voisi etukäteen tietää millaista vanhemmuus on tai millaisen vauvan saa?
Vierailija kirjoitti:
Mistä se tulee vaativa vauva? Luulen että se tulee kun ihmisellä ei ole ihan kaikki elämä kunnossa ja on levoton.
Vaativa vauva on usein aktiivinen vauva,sanottiin neuvolassa.Omani nukkui 45 min.päiväunia,aina kun olisin juuri itse nukahtanut,vauva heräsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kannattanut keskustella sen miehen kanssa jo silloin, kun laitoitte lasta alulle, että mikä on homman nimi? Sitä niität nyt, mitä olet kylvänyt, jos ymmärrät sanonnan..
Eihän sitä etukäteen tiedä minkälaista tulee olemaan ja mitä kukakin jaksaa eikä myöskään sitä,miten puoliso toimii.
Tämä. Yllättävän moni etukäteen osallistumistaan vakuuttanut isä luistaa sitten tosipaikan tullen vastuusta joko osittain tai kokonaan. Meilläkin piti jakaa vanhempainvapaat puoliksi, no ei jaettu kun mies alkoi yhtäkkiä pelkäämään ettei osaa lasta. Samanlaista opettelua se minullekin oli. Ensimmäinen lapsi eikä edes nuorempia sisaruksia, vauvanhoitokokemus pyöreä nolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Somen myötä lastenhoidon taso on romantanut ja vanhemmat juuri ja juuri hoitavat vauvan ja vievät muut pois jaloista päiväkotiin. Onhan aikoihin tultu! Vauvan syntymisen jälkeen kännykkä ja netti pois kummaltakin vanhemmalta kahdeksi vuodeksi.
Höpö höpö. Tutkimustenkin valossa nykyvanhemmat viettävät lastensa kanssa enemmän aikaa kuin aikaisemmat sukupolvet. Toki aina löytyy niitä, jotka eivät osaa priorisoida lapsia oman viihtymisen edelle, mutta ennen kännykkää oli sitten ihan tavallinen puhelin, jossa jauhettiin tuntikausia vauva laiminlyöden tai TV tai videopelit jne.
Mutta aikaisemmin ei ollut näin paljon yhden lapsen äitejä täysin väsyneinä.
Minä väsyin alusta lähtien,koska menetin synnytyksessä niin paljon verta ja olin aneeminen.Mies oli pitkät päivät töissä ja loput harrastuksissa.Yöt hoidimme kuitenkin jossain vaiheessa vuorotellen,että molemmat saivat välillä nukkua.Vauva alkoi nukkua paremmin kolmen kuukauden ikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuttu vauvan tai jo isomman äiti, poika täytti elokuussa vuoden. Äiti imettää vieläkin, kun se on mukavaa ja helppoa. Mutta onko se normaalia?
Mun poika täytti just kaks ja tyytyväisenä imee tissiä. Ois kiva vähentää mutta en jaksa vielä kun tiedän hänen temperamenttinsa ja mitkä raivarit siitä tulee... Mutta eipä siitä ainakaan haittaa ole ollut kasvaa kohisten ja on todella itsenäinen pikkumies
Tässä oli puhetta millainen on vaativa vauva. Minun nuorempi lapsi ei ollut sellainen. Hän söi hyvin, nukkui paljon ja pitkään, viihtyi lattialla, ei ollut vatsavaivoja ja muutenkin lunki tyyppi. Päiväunille vein hänet vaunuihin, sinne hän jäi ihmettelemään kunnes nukahti. Hän myös heräsi omia aikojaan, odotteli rauhassa ja jos en huomannut, alkoi sitten huudella minua paikalle. Ymmärrän kyllä, miten hyvä tuuri meillä oli.
Alue: Aihe vapaa
Ja sinäkö luulisit kestäväsi sodan, kun rauhanaikanakin psyykkinen tasapainosi on ottanut noin kovaa hittiä että olet kadottanut empatiakykysi ja sinusta on tullut pahansuopa katkera räksyttäjä?