Lue keskustelun säännöt.
Niin rankkaa vastasyntyneen kanssa
Vauva on ihana, mutta olen yksinkertaisesti liian väsynyt. Kaikki aika menee vauvan hoitoon. Esimerkiksi en ole tänään ehtinyt syödä ollenkaan, ison mukin vettä olen juonut. Suihkussa kävin toissapäivänä. Muistelen syöneen lämpimän aterian viikko tai pari sitten. Pakolliset kotityöt on tehtävä, ja sitten jos pitää valita syömisen tai nukkumisen väliltä, nukun, koska olen niin äärettömän väsynyt. Vauvan ollessa hereillä hän vaatii kaiken huomion.
Ketään ei ole auttamassa miestä lukuunottamatta. Mutta hänestä ei paljoa ole apua. Kun tulee töistä, haluaa levätä ja mennä nukkumaan. Pitelee kyllä vauvaa jonkin aikaa, jolloin pesen pulloja tai käyn ehkä suihkussa. Viikonloppuisin ja iltaisin käy kuntosalilla ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Olen aika yksin. Kukaan, mieskään, ei taida ymmärtää, miten tiukilla olen, enkä valitakaan kenellekään, koska olen tottunut pärjäämään yksin. En edes osaa sanoa, että tarvitsen jotain apua.
Kommentit (613)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt vähän rehellisyyttä tähän! Ehdit kuitenkin kirjoittaa aloituksen ja olen varma, että seuraat vastauksia. Tässä ajassa olisit jo ehtinyt syödä ja käydä suihkussa. Lopeta ainakin nyt kommenttien lukeminen. Sinänsä en epäile, etteikö vauvan hoitaminen voisi olla raskasta joillekin.
En ole ap, mutta imettäessä on hyvin aikaa palstailla. Mitenkäpä käyt imettäessä suihkussa tai teet ruokaa?
Imettäessä olisi juuri se hyvä rauhallinen hetki ja vuorovaikutus äidin ja lapsen välillä. Näin ainakin tutkimusten mukaan. Varsinkin jos on ap'n lapsen kaltainen vauva. Kännykän selaaminen vie pois paljon tästä arvokkaasta hetkestä ja suhteesta. Äidin mielenkiinto on muualla.
Miten siinä pitäisi vuorovaikuttaa? Vauva imee tissiä ja vauvan mielenkiinto on täysin siinä. Vuorovaikuttaa voi aivan hyvin muina hetkinä. Itse imetin aina makuuasennossa alku kuukaudet, koska muut asennot eivät vielä onnistuneet. Ei makuulteen imettäessä vauvaan saa edes katsekontaktia. Ja parin kuukauden ikäinen vauva harvoin edes hakee mitään kontaktia tissillä vaan vauvalla on silmät kiinni ja hän keskittyy vain syömiseen ja sitten nukahtaa.
Muutenkin naurettavaa tämä vuorovaikutuksen tuputtaminen jokaiseen hetkeen, aivan kuin koko ajan pitäisi olla höpöttämässä vauvalle tai keksimässä muita virikkeitä ja sirkustemppuja. Ikään kuin äidin jokaisen ajatuksen ja teon pitäisi olla vain vauvassa ja jos ei ole niin sitten on huono itsekäs äiti ja vauva traumatisoituu ja kehitys häiriintyy, vaikka ei se niin mene. Imettäessä ja vauvan nukkuessa saattaa olla äidin ainoat hetket omaan aikaan ja hyvä jos äiti osaa ne siihen käyttää.
Mua huvittaa, että vielä pari sivua sitten me nykyäidit oltiin huonoja, kun vuorovaikutamme liikaa vauvan kanssa. Nyt ollaan taas huonoja, kun juuri imettäessä ei vuorovaikuteta. Koittakaa nyt päättää.
Ei todella tarvitse roikkua siinä lapsessa koko aikaa. Mutta imettämisessä ollaan aivan lähikontaktissa lapsen kanssa. Se on hyvin intiimi tilanne. Lapsi kyllä vaistoaa äidin 'poissaolon'. On äitejä jotka eivät pysty imettämään vaan lapsi on täysin pulloruokinnalla alusta saakka. Silloinkin hyvä pitää pientä vauvaa sylissä ruokinnan ajan. Keskittyen yhdessäoloon.
Kyllä kyllä. Pyhän äidin imettäessä tuijottaa herkeämättä vauvaa, vaikka sitten tunnin putkeen puolen tunnin välein, kun vauva suurimman osan aikaa pitää silmiä kiinni. Muuten on huono äiti. Ei äidillä saa olla mukavaa, eikä ainakaan imettäessä. Eikä myöskään saa esim jutella lapsen isän kanssa, tai viihdyttää isompia lapsia, koska pitää kiinnittää huomiota vaan siihen vauvaan? Tämä menee kyllä aivan naurettavaksi. Todellakin äiti saa aivan rauhassa tuijottaa kännykkää tai telkkaria imetyksen ajan, tai vaikka nukahtaa jos imettää sängyssä. Vauvaa ehtii katsoa muulloinkin ja siinä kännykän katsomisen lomassa. Pientä vauvaa imetetään niin paljon että aivan takuulla ehtii selata vauvapalstaa ja silti katsoa sitä imevää vauvaa monta tuntia päivässä.
Näin.
Musta on myös aika paradoksaalista, että hyvä äiti ei saa olla väsynyt tai uupunut, mutta Hyvä Äiti saa kyllä tulla palstalle haukkumaan muut äidit huonoiksi. Etenkin sellaiset, keillä on jo valmiiksi syystä tai toisesta paha olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt vähän rehellisyyttä tähän! Ehdit kuitenkin kirjoittaa aloituksen ja olen varma, että seuraat vastauksia. Tässä ajassa olisit jo ehtinyt syödä ja käydä suihkussa. Lopeta ainakin nyt kommenttien lukeminen. Sinänsä en epäile, etteikö vauvan hoitaminen voisi olla raskasta joillekin.
En ole ap, mutta imettäessä on hyvin aikaa palstailla. Mitenkäpä käyt imettäessä suihkussa tai teet ruokaa?
Imettäessä olisi juuri se hyvä rauhallinen hetki ja vuorovaikutus äidin ja lapsen välillä. Näin ainakin tutkimusten mukaan. Varsinkin jos on ap'n lapsen kaltainen vauva. Kännykän selaaminen vie pois paljon tästä arvokkaasta hetkestä ja suhteesta. Äidin mielenkiinto on muualla.
Miten siinä pitäisi vuorovaikuttaa? Vauva imee tissiä ja vauvan mielenkiinto on täysin siinä. Vuorovaikuttaa voi aivan hyvin muina hetkinä. Itse imetin aina makuuasennossa alku kuukaudet, koska muut asennot eivät vielä onnistuneet. Ei makuulteen imettäessä vauvaan saa edes katsekontaktia. Ja parin kuukauden ikäinen vauva harvoin edes hakee mitään kontaktia tissillä vaan vauvalla on silmät kiinni ja hän keskittyy vain syömiseen ja sitten nukahtaa.
Muutenkin naurettavaa tämä vuorovaikutuksen tuputtaminen jokaiseen hetkeen, aivan kuin koko ajan pitäisi olla höpöttämässä vauvalle tai keksimässä muita virikkeitä ja sirkustemppuja. Ikään kuin äidin jokaisen ajatuksen ja teon pitäisi olla vain vauvassa ja jos ei ole niin sitten on huono itsekäs äiti ja vauva traumatisoituu ja kehitys häiriintyy, vaikka ei se niin mene. Imettäessä ja vauvan nukkuessa saattaa olla äidin ainoat hetket omaan aikaan ja hyvä jos äiti osaa ne siihen käyttää.
Mua huvittaa, että vielä pari sivua sitten me nykyäidit oltiin huonoja, kun vuorovaikutamme liikaa vauvan kanssa. Nyt ollaan taas huonoja, kun juuri imettäessä ei vuorovaikuteta. Koittakaa nyt päättää.
Ei täällä mitään yhteispäätöksiä voi tehdä, eikä se olisi edes tarpeellista. Ja nyt oli kysymys imettämisen hetkistä. Ei kaikista vuorokauden hetkistä.
Sisälukutaito, ystävä hyvä. Hanki sellainen.
Tuntuu siltä, että et ole päässyt symbioosiin vauvan kanssa. Nukutko vauvan kanssa, pidätkö sitä lähellä? Hormonit lähtevät hyrräämään, saat tyydytystä vauvan läheisyydestä.
Suosittelen myös lämpimästi kantoliinaa. Ja nuku kun vauva nukkuu. Kanna kaupasta paljon eineksiä, että saat joka päivä lämmitettyä ruuan itsellesi. Keskustele rakentavasti miehesi kanssa, että tarvitset enemmän apua hänen suunnaltaan. Vauva-aika on raskasta, mutta lyhyt aika onneksi. Pian jo nautit ihanan lapsosesi seurasta kun pääset enemmän vuorovaikutukseen hänen kanssaan. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt vähän rehellisyyttä tähän! Ehdit kuitenkin kirjoittaa aloituksen ja olen varma, että seuraat vastauksia. Tässä ajassa olisit jo ehtinyt syödä ja käydä suihkussa. Lopeta ainakin nyt kommenttien lukeminen. Sinänsä en epäile, etteikö vauvan hoitaminen voisi olla raskasta joillekin.
En ole ap, mutta imettäessä on hyvin aikaa palstailla. Mitenkäpä käyt imettäessä suihkussa tai teet ruokaa?
Imettäessä olisi juuri se hyvä rauhallinen hetki ja vuorovaikutus äidin ja lapsen välillä. Näin ainakin tutkimusten mukaan. Varsinkin jos on ap'n lapsen kaltainen vauva. Kännykän selaaminen vie pois paljon tästä arvokkaasta hetkestä ja suhteesta. Äidin mielenkiinto on muualla.
Miten siinä pitäisi vuorovaikuttaa? Vauva imee tissiä ja vauvan mielenkiinto on täysin siinä. Vuorovaikuttaa voi aivan hyvin muina hetkinä. Itse imetin aina makuuasennossa alku kuukaudet, koska muut asennot eivät vielä onnistuneet. Ei makuulteen imettäessä vauvaan saa edes katsekontaktia. Ja parin kuukauden ikäinen vauva harvoin edes hakee mitään kontaktia tissillä vaan vauvalla on silmät kiinni ja hän keskittyy vain syömiseen ja sitten nukahtaa.
Muutenkin naurettavaa tämä vuorovaikutuksen tuputtaminen jokaiseen hetkeen, aivan kuin koko ajan pitäisi olla höpöttämässä vauvalle tai keksimässä muita virikkeitä ja sirkustemppuja. Ikään kuin äidin jokaisen ajatuksen ja teon pitäisi olla vain vauvassa ja jos ei ole niin sitten on huono itsekäs äiti ja vauva traumatisoituu ja kehitys häiriintyy, vaikka ei se niin mene. Imettäessä ja vauvan nukkuessa saattaa olla äidin ainoat hetket omaan aikaan ja hyvä jos äiti osaa ne siihen käyttää.
Mua huvittaa, että vielä pari sivua sitten me nykyäidit oltiin huonoja, kun vuorovaikutamme liikaa vauvan kanssa. Nyt ollaan taas huonoja, kun juuri imettäessä ei vuorovaikuteta. Koittakaa nyt päättää.
Ei todella tarvitse roikkua siinä lapsessa koko aikaa. Mutta imettämisessä ollaan aivan lähikontaktissa lapsen kanssa. Se on hyvin intiimi tilanne. Lapsi kyllä vaistoaa äidin 'poissaolon'. On äitejä jotka eivät pysty imettämään vaan lapsi on täysin pulloruokinnalla alusta saakka. Silloinkin hyvä pitää pientä vauvaa sylissä ruokinnan ajan. Keskittyen yhdessäoloon.
Taidat olla ylilukenut tyhjäntärkeä sossutantta joka ei tiedä käytännön asioista mitään. Tai sitten entinen kympintyttö, joka jatkaa ylisuorittamistaan myös äitiyden kohdalla. Luetaan kaikki suositukset ja tutkimukset ja aiheutetaan itselle kauhea stressi niistä ja paheksutaan niitä, jotka hoitavat asiat maalaisjärjellä ja rennommalla otteella.
Vauva saa kyllä läheisyyttä, onhan vauva imettäessä kiinni äidissä, vaikka äiti samalla kännykkää selaisikin. Ja vauva samalla imee ja saa maitoa, mikä jo itsessään tuo turvaa, läheisyyttä ja mielihyvää vauvalle. Ei siinä äidin enää tarvi leperrellä ja tuijotella vauvaa.
Suosituksissa ja tutkimuksissa on varmasti toki perää, mutta ei niitä tarvitse aina orjallisesti noudattaa ja niihin on hyvä myös suhtautua kriittisesti. Esim jos äiti jaksaa olla läsnä lapselle paremmin sen ansiosta, että käyttää imetys ajan kännykän selailuun aivot narikassa niin sitten kännykän selailu imettäessä on hyvä juttu ja parempi kuin se, että äiti ylikuormittaa itseään eikä anna itselleen missään arjen hetkessä hengähdystaukoa ja näin lopulta aiheuttaa itsellensä loppuunpalamisen, jonka johdosta ei jaksa enää yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täältä lapsenvahti vaikka tunniksikin päivässä, hinta 7-10 €, ei todellakaan ole paha hinta tunnin levosta:
babysits.fi
Vierailija kirjoitti:
Provo.
Miten jaksaa käydä salilla, kun ei syö.
Eikö matkalla salille ole pikaruokaravintolaa tms?
Siis se mies käy salilla! Opetelkaa luetun ymmärtämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut kuin eka sivun. Hyviä vinkkejä ota niistä neuvot.
En voi silti olla ihmettelemättä, miten IHMEESSÄ entisaikaan naiset pärjäsivät esikoistensa ja isojen lapsilaumojensa kanssa.?
Ei ollut pesukoneita eikä muita mukavuuksia joilla helpottaa arkea.
Maalla ei tullut vettäkään. Piti hakea kaivosta tms.
Muehet eivät puuttuneet lastenhoitoon millään tavalla. Heillä oli omat työnsä ym.
Miksiköhän nykyihmiset ovat niin avuttomia?
Niin ja ei se vauva kuole jos joutuu vähän joskus rääkymään, joten käy siellä suihkussa vain.
Sinulla on nyt ensimmäinen lapsi ja rutiinit vähän hukassa. Tarvitsisit ehkä nyt vähän neuvolan apua ja ohjeistusta.
Minulle vanhempi neuvolan täti sanoi ensimmäisen kohdalla, että muista ”syödä ehtii ja käydä suihkussa”. Tarkoitti siis sitä, että vauva voi olla hyvin sitterissä/pinnasängyssä tai lattialla kun teet välttämättömät. Herätessä vaihdat vauvan vaipan ja syötät sen. Sitten käyt suihkussa. Syöt aamupalan. Mies voi auttaa jos on vielä kotona. Vauvan nukkuessa syöt aina ensin jotain ja sitten hetki aikaa itselle. Jos on tosi tiukkaa henkisesti niin anna korviketta. Se on parempi kuin seonnut äiti ja rikki mennyt perhe.
Käy joka päivä ulkona, hanki muutama mammakaveri ja siivoatte miehen kanssa viikonloppuna.
Kun saat rutiinit kuntoon ja vauvan nukkumaan, helpottuu tilanne huomattavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt voin kyllä sanoa että onnekas olen kun ei lapsia. Olen tyytyväinen nyt. Palaisin loppuun lasten kanssa.
Ainut syy, miksi jaksan, on että tiedän, että pahin menee ohi vuodessa. Minulla ei ollut ruusuista kuvaa vauva-ajasta todellakaan, koska on ennestään yksi lapsi. Ja halusin kovasti tämän lapsen. Olen tottunut kovaan työntekoon ja siihen, että jos jotain haluaa, niin se vaatii paljon työtä ja uhrauksia. Kyse on siitä, että olen fyysisesti niin väsynyt, en henkisesti vaan fyysisesti täysin väsynyt. Koska toisin kuin töiden jälkeen, vauvan hoidossa ei ole palautumisaikaa, jolloin saa levätä ja syödä. Ap
Minusta tuntuu, että olet keksinyt koko aloituksen. Et vaikuta yhtään aidolta, etkä tiedä edes kaikkia perusasioita.
Ei ole mitään lasta ap:llä. Ainakaan vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään lasta ap:llä. Ainakaan vauvaa.
AP tarvitsee tukea, eikä haukkuja. Yrittäkää nyt eläytyä (vaikka tosi vaikeaa tuntuu olevan), että 9 kk on ollut raskaana, sitten synnyttänyt ja nyt repaleisilla yöunilla & imettää. Suuria, raskaita muutoksia.
Hän tarvitsee tukea ja lämpöä, ei mitään haukkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyihmiset kirjoitti:
En lukenut kuin eka sivun. Hyviä vinkkejä ota niistä neuvot.
En voi silti olla ihmettelemättä, miten IHMEESSÄ entisaikaan naiset pärjäsivät esikoistensa ja isojen lapsilaumojensa kanssa.?
Ei ollut pesukoneita eikä muita mukavuuksia joilla helpottaa arkea.
Maalla ei tullut vettäkään. Piti hakea kaivosta tms.
Muehet eivät puuttuneet lastenhoitoon millään tavalla. Heillä oli omat työnsä ym.
Miksiköhän nykyihmiset ovat niin avuttomia?
Niin ja ei se vauva kuole jos joutuu vähän joskus rääkymään, joten käy siellä suihkussa vain.
Olen ihmetellyt ihan samaa.
Nykyään on se oletus että vauva vähintään traumatisoituu ja lopuksi kuolee, jos joutuu vähänkin itkemään.
Ei taumatisoidu, ei kuole. Muussa tapauksessa olisimme kuolleet lähes kaikki.
Perusturva ei järky jos vauva/ lapsi joutuu hetken pärjäämään itsekseen.
Kyllä se siitä helpottaa!
Itse sain toisen lapseni keväällä ja oli todella hankala alku meillä. Alusta asti oli hengitysvaikeuksia syödessä, koliikin tynkää ja vauva halusi olla ihan koko ajan sylissä, haluaa vieläkin. Päivisin ei nuku, ellei saa nukkua sylissä, jos laskee alas, herää parin minuutin päästä ja rauhoittuu takaisin unille vain sylissä.
Arvostelijoille vauva sitteriin ja suihkuun; minä yritin, mutta ei onnistunut, kun vauva ei saanut henkeä sitterissä. Ja tasan tarkkaan kun vauva nukahti viimeinkin syliin, en liikahtanut senttiäkään, että sain itsekin nukuttua. Onneksi oli mies, joka omasta kuormitavasta työstään huolimatta auttoi vauvan kanssa ja kuskasi meitä sairaalaan vähän väliä. Minulla vielä lisäksi esikoinen erityislapsi, että sekin tuo oman lisänsä kaikkeen.
Esikoinen oli todella helppo vauva, söi ja nukkui, viihtyi sitterissä katselemassa äidin touhuja, silloin ehdin kyllä tekemään vaikka mitä, myös sinne suihkuun ja syömään.
Mutta nyt kun mietin, niin kyllä on paljon helpompaa, kun vauvallekin alkoi siinä 2kk iässä rytmi hiukan hahmottua.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kannattanut keskustella sen miehen kanssa jo silloin, kun laitoitte lasta alulle, että mikä on homman nimi? Sitä niität nyt, mitä olet kylvänyt, jos ymmärrät sanonnan..
Karmea asenne sinulla. Ei ne etukäteen käydyt keskustelut ja suunnittelut loppujen lopuksi mitään merkitse, toisen ihmisen suhtautuminen lasten hoitoon selviää vasta sitten kun lapsi on syntynyt. Ei kenenkään kohdalla voi oikeasti tietää etukäteen että kantaako vastuunsa sitten tosipaikan tullen vai ei.
Voimia aloittajalle! Ajan myötä toivottavasti helpottaa mutta siihen asti yritä mennä siitä mistä aita on matalin. Vauvaa voi pikkuhiljaa totuttaa esim. sitteriin ja lattialla oloon ettei tarvi koko ajan pitää sylissä, pinnasänkyynkin voi jättää välillä makoilemaan vaikkei vauva nukkuisi niin saat kädet vapaaksi ja ehkä hetken hengähtää. Kantoliinasta tms. voisi olla apua. Syödä voi myös esim. samalla kun vauva nukkuu rattaissa, ei ole ehkä mikään ihanteellinen ratkaisu mutta yritä keksiä erilaisia tapoja kuinka voisit huolehtia omistakin tarpeista. Jos puoliso on laiska niin kannattaa yrittää etsiä apua muualta lähipiiristä.
Vierailija kirjoitti:
Missä isovanhemmat on?
Meillä oli haudassa. Ei ketään auttamassa. Eikä ongelmia kyllä hoitamisessa ollutkaan. Oltiin jo näet ihan aikuisia.
Aikuiset vierihoidossa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä isovanhemmat on?
Meillä oli haudassa. Ei ketään auttamassa. Eikä ongelmia kyllä hoitamisessa ollutkaan. Oltiin jo näet ihan aikuisia.
Aikuinen ei saa uupua vaikka ei saa koskaan nukkua tuntia pitempään?
.[/quote]
Aikuinen ei saa uupua vaikka ei saa koskaan nukkua tuntia pitempään?[/quote]
Ai vauvan synnyttyä ei enää koskaan nukuta? En tiennytkään. Ja vastaus on kyllä, hyvin vähillä yöunilla pärjää sen aikaa, että koliikki tai mikä lie vauvaa valvottaa, menee ohi.
No niinpä. Hei kaikki pikkuvauvojen äidit, onhan teillä kaikki kunnossa, kun mies ei tulekaan tänään töistä kotiin? Voivoi, jos ei ole, oma on mokanne.