Lue keskustelun säännöt.
Niin rankkaa vastasyntyneen kanssa
Vauva on ihana, mutta olen yksinkertaisesti liian väsynyt. Kaikki aika menee vauvan hoitoon. Esimerkiksi en ole tänään ehtinyt syödä ollenkaan, ison mukin vettä olen juonut. Suihkussa kävin toissapäivänä. Muistelen syöneen lämpimän aterian viikko tai pari sitten. Pakolliset kotityöt on tehtävä, ja sitten jos pitää valita syömisen tai nukkumisen väliltä, nukun, koska olen niin äärettömän väsynyt. Vauvan ollessa hereillä hän vaatii kaiken huomion.
Ketään ei ole auttamassa miestä lukuunottamatta. Mutta hänestä ei paljoa ole apua. Kun tulee töistä, haluaa levätä ja mennä nukkumaan. Pitelee kyllä vauvaa jonkin aikaa, jolloin pesen pulloja tai käyn ehkä suihkussa. Viikonloppuisin ja iltaisin käy kuntosalilla ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Olen aika yksin. Kukaan, mieskään, ei taida ymmärtää, miten tiukilla olen, enkä valitakaan kenellekään, koska olen tottunut pärjäämään yksin. En edes osaa sanoa, että tarvitsen jotain apua.
Kommentit (613)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvat ovat tuollaisia. Muistan kun esikoisen kanssa olin vessahädässä 7h kunnes mies tuli töistä. Vauvalla oli koliikki ja se oli tosi rankkaa. Unta sain 3h/vrk ja sydän särkyi joka sekunti, kun vauva huusi kipujaan. Suihkuun ei kerennyt useampaan päivään. Tiedän siis tuon ap:n tilanteen ja se on rankinta, mistä olen selviytynyt.
Oma neuvoni on, että niitä "välttämättömiä" kotitöitä ei olekkaan ja mies voi tästä lähtien hoitaa koko kodin ja ihan yksin. Et enää tartu imuriin lainkaan. Sinä keskityt vain vauvaan ja siihen, että saisit edes joskus nukkua. Osta vaikka pahvilautaset jos tarvitsee. Kämppähän siinä räjähtää, mutta voit haaveilla siististä kodista joskus myöhemmin elämässä. Priorisoi siis se mistä viitsii stressata.
Tsemppiä!
Minä kävin aina lapsi sylissä vessassa ensimmäisen kanssa :D toisella olikin erilainen temperamentti ja sai käytyä ihan rauhassa.
Ihan vilpittömän tyhmänä nyt kysyn, että siis miksi ei voi käydä vessassa? Miksi sitä vauvaa ei voi siksi pariksi minuutiksi laskea sänkyynsä, lattialle, sitteriin siksi aikaa? Ymmärrän, että vauva voi alkaa itkemään, mutta ei kai vauvakaan siitä rikki mene, jos tuon muutaman minuutin huutaa, kun äiti kuitenkin palaa hyvin pian?
Jospa siellä vessassa menee kauemmin, viisi tai kymmenen minuuttia? Kuinka pitkään sinä pystyt kuuntelemaan rauhallisena hysteerisenä itkevää vauvaa?
herranen aika, ota se vauva mukaan sinne vessaan! EIkä pöntöllä pitäisi muutenkaan istua minuuttitolkulla, jos ei paska tule ulos parissa minuutissa, niin sitten housut jalkaan ja kokeilemaan hieman myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt vähän rehellisyyttä tähän! Ehdit kuitenkin kirjoittaa aloituksen ja olen varma, että seuraat vastauksia. Tässä ajassa olisit jo ehtinyt syödä ja käydä suihkussa. Lopeta ainakin nyt kommenttien lukeminen. Sinänsä en epäile, etteikö vauvan hoitaminen voisi olla raskasta joillekin.
En ole ap, mutta imettäessä on hyvin aikaa palstailla. Mitenkäpä käyt imettäessä suihkussa tai teet ruokaa?
Imettäessä olisi juuri se hyvä rauhallinen hetki ja vuorovaikutus äidin ja lapsen välillä. Näin ainakin tutkimusten mukaan. Varsinkin jos on ap'n lapsen kaltainen vauva. Kännykän selaaminen vie pois paljon tästä arvokkaasta hetkestä ja suhteesta. Äidin mielenkiinto on muualla.
Miten siinä pitäisi vuorovaikuttaa? Vauva imee tissiä ja vauvan mielenkiinto on täysin siinä. Vuorovaikuttaa voi aivan hyvin muina hetkinä. Itse imetin aina makuuasennossa alku kuukaudet, koska muut asennot eivät vielä onnistuneet. Ei makuulteen imettäessä vauvaan saa edes katsekontaktia. Ja parin kuukauden ikäinen vauva harvoin edes hakee mitään kontaktia tissillä vaan vauvalla on silmät kiinni ja hän keskittyy vain syömiseen ja sitten nukahtaa.
Muutenkin naurettavaa tämä vuorovaikutuksen tuputtaminen jokaiseen hetkeen, aivan kuin koko ajan pitäisi olla höpöttämässä vauvalle tai keksimässä muita virikkeitä ja sirkustemppuja. Ikään kuin äidin jokaisen ajatuksen ja teon pitäisi olla vain vauvassa ja jos ei ole niin sitten on huono itsekäs äiti ja vauva traumatisoituu ja kehitys häiriintyy, vaikka ei se niin mene. Imettäessä ja vauvan nukkuessa saattaa olla äidin ainoat hetket omaan aikaan ja hyvä jos äiti osaa ne siihen käyttää.
Mua huvittaa, että vielä pari sivua sitten me nykyäidit oltiin huonoja, kun vuorovaikutamme liikaa vauvan kanssa. Nyt ollaan taas huonoja, kun juuri imettäessä ei vuorovaikuteta. Koittakaa nyt päättää.
Ei todella tarvitse roikkua siinä lapsessa koko aikaa. Mutta imettämisessä ollaan aivan lähikontaktissa lapsen kanssa. Se on hyvin intiimi tilanne. Lapsi kyllä vaistoaa äidin 'poissaolon'. On äitejä jotka eivät pysty imettämään vaan lapsi on täysin pulloruokinnalla alusta saakka. Silloinkin hyvä pitää pientä vauvaa sylissä ruokinnan ajan. Keskittyen yhdessäoloon.
Mun vauvan ollessa pieni pidin sääntönä että imettäessä keskityn vauvaan kun se on hereillä. Se oli yleensä noin 10 min jonka jälkeen poika nukahti mutta auta armias jos yritin liikahtaa minnekään tai laskea pois sylistä, heräsi salamannopeasti. Ja ihan kokeilin joka vaiheessa eli puoliunessa tai kokonaan unessa aivan sama, sylissä vain suostui nukkumaan päiväunet ensimmäiset kuusi kuukautta minkä jälkeen vaunut lopulta kelpasi. Eli "vuorovaikuta" siinä sitten melkein kaksi tuntia nukkuvan vauvan kanssa... Luin kirjaa tai olin av:lla.
Rehellinen kyseenalaistus-savotta kirjoitti:
Vähän aiheen ohi, mutta miten te onnistutte haluamaan lapsen itsellenne? Meillä mies haluaisi ja minä haluaisin haluta, mutta en onnistu.
Ja enkä nyt pyydä mitään vastakkainasetteluja vela vs mutsi, vaan ihan apua siihen, että onnistuisi näkemään perhe-elämässä jotain positiivista, nimenomaan äidin näkökulmasta.
Kun kaikkialla näkee pelkästään tätä samaa, minkä ap kirjoitti. Äiti on loppu ja kukaan ei auta. Myöhemmin katkeroituu ja muuttuu vihaiseksi, mutta peruselämä tuntuu olevan kurjaa kotiorjana oloa eikä muuksi muutu. Miten pystyy haluamaan kotiorjaksi..?
Minulla on kokemusta ns. kotiorjuudesta ja sanoisin että vaikka on ollut hirveän raskasta välillä niin kyllä se side joka lapseen kaiken yhdessä koetun kautta muodostuu on loppujen lopuksi sen vaivannäön arvoista. Rakkaus omia lapsia kohtaan on ihan erityistä eikä sitä voi oikein korvata mikään muu. Itse en ole siis katunut tai katkeroitunut vaikka vastuu lastenhoidosta on jäänyt enemmän minulle.
Lasten kanssa voi puuhailla kaikkea mukavaakin mitä ei ilman lasta tulisi ehkä tehtyä, ja äitiys tuo elämään muutakin hyvää. Lasten kautta saattaa esimerkiksi tutustua muihin vanhempiin ja saada hyviä ystäviä. Sitä paitsi kun lapset kasvaa niin äidin(/isän) elämä ei onneksi ole enää niin rajoittunutta.
Mutta toisaalta, elämä lapsettomanakin on varmasti yhtä onnellista, joskus ehkä onnellisempaakin? Se onni ja elämän mielekkyys tulee vain sitten eri asioista. Hienoa että harkitset tarkkaan ja kuuntelet itseäsi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvat ovat tuollaisia. Muistan kun esikoisen kanssa olin vessahädässä 7h kunnes mies tuli töistä. Vauvalla oli koliikki ja se oli tosi rankkaa. Unta sain 3h/vrk ja sydän särkyi joka sekunti, kun vauva huusi kipujaan. Suihkuun ei kerennyt useampaan päivään. Tiedän siis tuon ap:n tilanteen ja se on rankinta, mistä olen selviytynyt.
Oma neuvoni on, että niitä "välttämättömiä" kotitöitä ei olekkaan ja mies voi tästä lähtien hoitaa koko kodin ja ihan yksin. Et enää tartu imuriin lainkaan. Sinä keskityt vain vauvaan ja siihen, että saisit edes joskus nukkua. Osta vaikka pahvilautaset jos tarvitsee. Kämppähän siinä räjähtää, mutta voit haaveilla siististä kodista joskus myöhemmin elämässä. Priorisoi siis se mistä viitsii stressata.
Tsemppiä!
Minä kävin aina lapsi sylissä vessassa ensimmäisen kanssa :D toisella olikin erilainen temperamentti ja sai käytyä ihan rauhassa.
Ihan vilpittömän tyhmänä nyt kysyn, että siis miksi ei voi käydä vessassa? Miksi sitä vauvaa ei voi siksi pariksi minuutiksi laskea sänkyynsä, lattialle, sitteriin siksi aikaa? Ymmärrän, että vauva voi alkaa itkemään, mutta ei kai vauvakaan siitä rikki mene, jos tuon muutaman minuutin huutaa, kun äiti kuitenkin palaa hyvin pian?
Vauva alkaa muutamassa sekunnissa huutamaan yhtä kovaa kuin palosireeni. Sitä ei pysty kuuntelemaan ja naapuritkin voivat alkaa valittamaan. Harvassa taitaa olla vauvat, jotka eivät itke vastasyntyneenä yksin jäätyään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi isä ei hoida lastaan?
Jonkun toisen kommentin perusteella siksi, että äiti ei hoksannut etukäteen keskustella miehensäkanssa, ja nyt ”saa mitä tilaa” ja ”olisi pitänyt miettiä ensin”. Eli siksi. Naisen olisi pitänyt keskustella. Eikä se keskustelu nyt jälkeenpäin enää käy. (Älkää kysykö miksi,tämä vain tuntuu olevan se yleinen mielipide.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä teet sen vauvan kanssa? Vastasyntynyt tarvitsee ruokaa, lepoa ja kuivan vaipan, ei mitään muuta. Hyräily ja katsekontakti on kivoja lisiä, mutta joka päivä ehtii suihkuun eikä vauva syö sellaista ruokaa, josta tulee hankalia tiskejä (nimimerkillä pullonpesu ei ole rakettitiedettä!).
Kun vauva on syönyt, vaippa on vaidettu ja kaikki on hyvin, niin voit mennä suihkuun. Ja nukkumaan, kun vauva nukkuu.
Miten ihmeessä nykyäidit saa elämästään noin kamalan hankalaa, kun vielä 2000-luvun alussa vauvat ei menneet rikki, jos niitä ei koko ajan katsellut.
Mukavaa jos sun vauva(t) oli niin helppo, että sen pystyi vaan jättämään johonkin kun itse meni omiin puuhiin. Kaikki vauvat eivät kuitenkaan ole sellaisia eikä näiden vauvojen äitien syyllistäminen tai haukkuminen auta asiaa yhtään, se on ainoastaan huonoa käytöstä sinulta.
Kaikki terveet vauvat ovat helppoja vauvoja, jos niiden vain antaa olla rauhassa. Jatkuvasti hyssytelty ja sylitelty lapsi luulee, että niin pitää ollakin, joten tietty huuto alkaa, kun tuttu tapa ei jatkukaan. 99% vastasyntyneen "vaikeudesta" syntyy sen äidin omista toimista eli jatkuvasta kontrollista.
saat juuri niin vaikean vauvan kuin itse haluat, valinta on sinun. Sairaat vauvat ja tulevat ADHD-lapset on asia erikseen, mutta ei niitä kaikille osu. Jos haluat olla rättiväsynyt, niin ole hyvä. Minä nautin mieluummin lasteni lapsuudesta jatkuvan univelan sijaan, mutta jos tuo on unelmasi, niin elä ihmeessä väsyneenä ja kärttyisänä. Minä en tuollaista elämää halua.
Sanoit juuri sen mitä moni ajattelee, vaan ei uskalla ääneen sanoa.
Asiahan on juuri noin, äidit itse luovat usein noidankehää olemalla 24/7 kiinni vauvassa. On sanomattakin selvää että noista vauvoista tulee tissitakiaisia ja itkuisia heti kun äiti hetkeksi otteen irroittaa.
Äärettömän raskasta aikaa tuollainen. Vaan täysin vältettävissä, JOS siis terve lapsi.
Mä uskon, että helvetissä on ihan oma paikkansa näille mom shamingia harrastaville. Että osaattekin olla kamalia.
Tässä just pyörittelin silmiä näille kommenteille. Pari viikkoa sitten täällä oli keskustelu, jossa haukuttiin ”nykyäidit” lyttyyn, kun joku äiti kehtasi myöntää kaipaavansa omaa aikaa edes pari tuntia viikossa.
No, näemmä olemme kelvottomia tällä kertaa, kun vietämmekin liikaa aikaa vauvojemme kanssa.
Kukaan ei ole koskaan niin väärässä kuin äiti, ihan sama mitä teet niin jonkun täytyy tulla lyttäämään. Tämä on oikea ilmiö ja aikuisten ihmisten kiusaamisen muoto, josta toivoisin, että puhuttaisiin enemmän.
Mummoni harrastaa tätä lyttäämistä. Ei tahallaan mutta sanoi poikani vauva-aikana usein jotain josta tuli mulle paha mieli. Esim kun yritimme unikouluttaa 6kk vanhana ja poika ei halunnut oppia ja mainitsin vaikeuksista niin sanoi että no eihän se enää opi kun oot opettanut pahoille tavoille. Tai kun käytiin hänen luonaan niin päiväuniaikaan hössötti että tuonne laitat sen hhänen huoneeseensa sängylle kyllä se pimeään huoneeseen nukahtaa. Kun sanoin että olen kokeillut, nukahtaa vain syliin tai jos olen vieressä ja sitä paitsi yksöissängyltä kierii heti pois niin jankkasi vaan että kyllä se nukahtaa... Ehdottaa saa kyllä ja neuvoa mutta usko kerrasta kun äiti sanoo ettei toimi meidän lapsella.
Anteeksi, mutta unikouluttaa 6kk ikäistä? Mä ymmärrän 2, 3 ja 4 vuotiaan kohdalla, mutten puolivuotiaan kanssa, joka on edelleen aivan kiinni vanhemmissaan. Eikö teillä väkisin unikouluttavilla tule ikinä mieleen mikä siinä menisi pieleen? Joku on joskus keksinyt tuollaisen hauskan idean, mikä sotii kaikkea biologiaa ja psykologiaa vastaan ja te mammat vielä kokeilette et koko kerrostalo kuulee.
Puolivuotias ei vielä paljoa ymmärrä edes unirytmeistä, vaan nukkuu silloin kun nukuttaa. Seuraava aika on 8kk iässä kun pienellä alkaa yöhulinat, joten senkin takia aivan väärä aika opettaa mitään unikouluja.
Tiedätkö edes mikä se unikoulu on? Siinä opetetaan vauva nukkumaan yöt olematta niin kiinni äidissä. Joko vähentämään tai lopettamaan yöimetys tai saada vauva nukahtamaan ilman äidin hyssyttelyä tai jos vauva herää yöllä, niin hän nukahtaa helposti uudestaan ilman äidin paijaamista.
Tämä hyödyttää sekä vauvaa, että vanhempia, kun vauva nukkuu pidempiä pätkiä kerrallaan. Ehkä jopa läpi yön jos hyvin käy. Se on nimittäin kaikille, jopa vauvalle itselleen, hyvin raskasta, jos heräilee koko ajan ilman kummempaa syytä. Nälkä ja vaippatarpeet pienillä vauvoilla on toki oikea syy, mutta isommilla vauvoilla ei enää.
6kk vauva on vielä pieni unikouluun, se on totta. Yöhulinan aikaan unikoulu on ihan ok.
Me unikoulutettiin 3 kk ikäinen. Ei muuta tehty, kuin isä ja vauva nukkuivat kahdestaan viikon, ja äiti nukkui toisessa huoneessa. Sen viikon jälkeen vauva alkoi nukkumaan kellon ympäri heräämättä, ei edes herännyt syömään yön aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt voin kyllä sanoa että onnekas olen kun ei lapsia. Olen tyytyväinen nyt. Palaisin loppuun lasten kanssa.
Ainut syy, miksi jaksan, on että tiedän, että pahin menee ohi vuodessa. Minulla ei ollut ruusuista kuvaa vauva-ajasta todellakaan, koska on ennestään yksi lapsi. Ja halusin kovasti tämän lapsen. Olen tottunut kovaan työntekoon ja siihen, että jos jotain haluaa, niin se vaatii paljon työtä ja uhrauksia. Kyse on siitä, että olen fyysisesti niin väsynyt, en henkisesti vaan fyysisesti täysin väsynyt. Koska toisin kuin töiden jälkeen, vauvan hoidossa ei ole palautumisaikaa, jolloin saa levätä ja syödä. Ap
Sinulla on jo yksi lapsi, ja olet silti niin kädetön ja avuton, ettet kykene laittamaan ruokaa tai tekemään kotitöitä tai pesemään pulloja vauva kantoliinassa? Tai käymään suihkussa vauvan kanssa? Minä olen vela, ja olen silti tehnyt kaikkea tuota sisareni lasten kanssa heitä hoitaessa.
Tuollaiset vastasyntyneet ovat nimenomaan helppoja, koska eivät vielä itse viiletä mihinkään eivätkä kaipaa kovin ihmeellisiä virikkeitä, kunhan vähän juttelet touhutessasi.
Asia olisi eri, jos lapsellasi olisi koliikki, mutta niinhän et sanonut.
Aikuisen naisen luulisi myös osaavan sanoa miehelleen, että "laita ruokaa". Siten saisit kätevästi yhden lämpimän ruoan päivässä.
Mutta ei, kun täytyy leikkiä marttyyriä kun on niin kovaan työntekoon tottunut ja silti uupuu, kun ihan omaa vauvaansa joutuu hoitamaan. Ai että, kyllä onkin raskasta.
Huomaathan, että sinun ei tarvinnut fyysisesti toipua synnytyksestä ja kehon muutoksista. Valvoitko myös yksin yöt vauvan kanssa, sisaresi vauvan? Luultavasti et? Siitä se eriäväisyys tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teippaa vauvan suu ja sido se syöttötuoliin.
Nykyihmiset kirjoitti:
En lukenut kuin eka sivun. Hyviä vinkkejä ota niistä neuvot.
En voi silti olla ihmettelemättä, miten IHMEESSÄ entisaikaan naiset pärjäsivät esikoistensa ja isojen lapsilaumojensa kanssa.?
Ei ollut pesukoneita eikä muita mukavuuksia joilla helpottaa arkea.
Maalla ei tullut vettäkään. Piti hakea kaivosta tms.
Muehet eivät puuttuneet lastenhoitoon millään tavalla. Heillä oli omat työnsä ym.
Miksiköhän nykyihmiset ovat niin avuttomia?
Niin ja ei se vauva kuole jos joutuu vähän joskus rääkymään, joten käy siellä suihkussa vain.
Entisaikaan, vähän riippuu mistä ajasta puhutaan, vaatteet pestiin esim kerran kuussa ja pistettiin sitten takaisin päälle, imuria ei ollutkaan vaan joskus kesällä ja jouluna pestiin lattia, ja mitä tiskiin tuli, jokainen nuoli lusikkansa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isä ei hoida lastaan?
Jonkun toisen kommentin perusteella siksi, että äiti ei hoksannut etukäteen keskustella miehensäkanssa, ja nyt ”saa mitä tilaa” ja ”olisi pitänyt miettiä ensin”. Eli siksi. Naisen olisi pitänyt keskustella. Eikä se keskustelu nyt jälkeenpäin enää käy. (Älkää kysykö miksi,tämä vain tuntuu olevan se yleinen mielipide.)
Totta, ihan sama mikä tilanne ja kuinka huonosti mies käyttäytyy, kaikki saadaan väännettyä naisen syyksi. Sitten väitetään ettei ole mitään naisvihaa olemassakaan ja oikeastaan miehet on niitä joita syrjitään ja joita pitäisi sääliä. Jos äiti jättäisi vauvan hoitamatta niin varmasti paheksuttaisiin ja huoli heräisi, eikä kukaan puolustelisi millään tyhmillä tekosyillä tyyliin ei äiti voinut tietää kun ei oltu etukäteen kunnolla sovittu että vauvaa pitää hoitaakin.
Tiedän ettei kaikki ajattele noin mutta aika yleinen asenne tuntuu olevan tällä palstalla ja muuallakin. Lisäksi oletetaan että kyllä se mies siitä aktivoituu kun nainen vain ymmärtäisi asiasta sanoa, vaikka todellisuudessa näissä tilanteissa nainen on pitkäänkin saattanut yrittää pyytää apua lasten isältä.
Nykyihmiset kirjoitti:
En lukenut kuin eka sivun. Hyviä vinkkejä ota niistä neuvot.
En voi silti olla ihmettelemättä, miten IHMEESSÄ entisaikaan naiset pärjäsivät esikoistensa ja isojen lapsilaumojensa kanssa.?
Ei ollut pesukoneita eikä muita mukavuuksia joilla helpottaa arkea.
Maalla ei tullut vettäkään. Piti hakea kaivosta tms.
Muehet eivät puuttuneet lastenhoitoon millään tavalla. Heillä oli omat työnsä ym.
Miksiköhän nykyihmiset ovat niin avuttomia?
Niin ja ei se vauva kuole jos joutuu vähän joskus rääkymään, joten käy siellä suihkussa vain.
Kyllä niitä vauvoja ja lapsia kuoli paljon enemmän noihin "vanhoihin hyviin aikoihin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä se sun vauvas tekee sellaista kuin ne, joilta saa tehtyä hommat rauhassa. Mitä hän tekee estääkseen sinun syömisesi ja suihkussa käymisesi??
Meillä ainakin itki niin hirveästi etten voinut mennä suihkuun ja jättää lasta itkemään ja lopulta oksentamaan.
Mä en ymmärrä, että miten tätä on niin vaikea käsittää, vaikka se on tässä ketjussa monta kertaa selitetty. Kyllä mulla menee suihkussa ainakin 10-15min vaikka yrittäisin olla kuinka nopea. Se on aivan liian pitkä aika huudattaa vastasyntynyttä, joka meillä lopulta huusi niin että meinasi tukehtua. Vessassa kävin vauva kantoliinassa. Syöminen oli vähän mitä oli, yleensä jotain tyyliin leipää tai hedelmiä tai eineksiä. Kyllä mä söin, mutta ei se helppoa ollut, kun istuessa vauva huusi niin että kuulo meinasi mennä ja seisten syöminen samalla vauvaa sylissä tai liinassa hytkyttäen oli vähän hankalaa.
Tilanne helpottui, kun koliikki loppui n. 3kk iässä. Kyllä mä sen jälkeen otin vauvan suihkuun mukaan esim. sitterissä ja sain syödä aivan rauhassa.
Normaali ihminen selviää kyllä suihkussakäynnistä 5 minuutissa (ellei ole teini).
Toki, jos ei pese hiuksia. Pitkillä hiuksilla 5 min. on kyllä aika mahdottomuus.
Vierailija kirjoitti:
Näin kaksosten äitinä en millään ymmärrä, miten et saa esim syötyä... voihan se vauva olla vaikka sylissä syödessä. Yhden vauvan kanssa sentään on toinen käsi vapaana.
Kaksi vauvaa sentään mahtuu yhtä aikaa syliin, mutta kolmoset ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvat ovat tuollaisia. Muistan kun esikoisen kanssa olin vessahädässä 7h kunnes mies tuli töistä. Vauvalla oli koliikki ja se oli tosi rankkaa. Unta sain 3h/vrk ja sydän särkyi joka sekunti, kun vauva huusi kipujaan. Suihkuun ei kerennyt useampaan päivään. Tiedän siis tuon ap:n tilanteen ja se on rankinta, mistä olen selviytynyt.
Oma neuvoni on, että niitä "välttämättömiä" kotitöitä ei olekkaan ja mies voi tästä lähtien hoitaa koko kodin ja ihan yksin. Et enää tartu imuriin lainkaan. Sinä keskityt vain vauvaan ja siihen, että saisit edes joskus nukkua. Osta vaikka pahvilautaset jos tarvitsee. Kämppähän siinä räjähtää, mutta voit haaveilla siististä kodista joskus myöhemmin elämässä. Priorisoi siis se mistä viitsii stressata.
Tsemppiä!
Minä kävin aina lapsi sylissä vessassa ensimmäisen kanssa :D toisella olikin erilainen temperamentti ja sai käytyä ihan rauhassa.
Ihan vilpittömän tyhmänä nyt kysyn, että siis miksi ei voi käydä vessassa? Miksi sitä vauvaa ei voi siksi pariksi minuutiksi laskea sänkyynsä, lattialle, sitteriin siksi aikaa? Ymmärrän, että vauva voi alkaa itkemään, mutta ei kai vauvakaan siitä rikki mene, jos tuon muutaman minuutin huutaa, kun äiti kuitenkin palaa hyvin pian?
Vauva alkaa muutamassa sekunnissa huutamaan yhtä kovaa kuin palosireeni. Sitä ei pysty kuuntelemaan ja naapuritkin voivat alkaa valittamaan. Harvassa taitaa olla vauvat, jotka eivät itke vastasyntyneenä yksin jäätyään.
Kahdella perheemme lapsista oli koliikki - toinen huusi tauotta 10 tuntia, mutta silloin kun vatsaa ei vääntänyt ei itkenyt heti yksinään ja silloinkin seuraksi saattoi riittää isän tai äidin juttelu. Koliikista sen verran, että kuopuksen koliikki helpotti, kun siirryin kokonaan laktoosittomalle ruokavaliolle. Itselläni on laktoosi-intoleranssi samaten kuin kummallakin perheen koliikkilapsista.
Asuimme kerrostalossa kun esikoinen huusi lähes tauotta 17-03 välisen ajan. Kukaan ei valittanut, syyksi uskon sen, että kuului varmasti myös vanhempien hoitoyritykset. En mennyt hakemaan lasta, vaikka kuulin lapsen heräävän, ennen kuin lapsi äänteli vaativasti, yleensä juttelin keittiöstä tai olohuoneesta lapselle.
Mitä ihmettä pitäis edes saada aikaan kun vauva on pieni? Suomea kun seuraa, niin ilmeisesti pitäis treenata hulluna kaikkea liikuntaa, sisustaa ja leipoa... Oon tässä 2kk ollut kuopuksen kanssa kotona, lähinnä kattonu sohvalla telkkaria vauva sylissä, siinä sivussa ehkä laittanu pyykkejä ja tiskejä pesuun ja tehny jotain ruokaa koko perheelle. Aamuksi on pakko herätä laittamaan koululaiset kouluun ja iltapäivällä vahtia etä läksyt tulee tehtyä. Itse olen ollut kotoa poissa yksin max puoli tuntia että käyn kaupassa. Viimeksi taisin poistua kotoa pari päivää sitten, enkä kyllä käy suihkussakaan joka päivä. Meillä sovittiin että minä hoidan vauvan ja mies työssäkäynnin, ja elämä on nyt tätä :)
Vierailija kirjoitti:
Näin kaksosten äitinä en millään ymmärrä, miten et saa esim syötyä... voihan se vauva olla vaikka sylissä syödessä. Yhden vauvan kanssa sentään on toinen käsi vapaana.
Lienee aika samantekevää, että onko niitä vauvoja yksi, kaksi vai kahdeksan, jos sen/ne saa rauhoittumaan johonkin. Sen sijaan jos se yksikin huutaa kuin hyeena aina kun lasket sen johonkin tai istut se sylissä alas tai pysähdyt, niin ei siinä kovin hartaasti nautiskella monipuolista ateriaa.
Mikään muu elämänmuutos ei ole niin suuri kuin naiselle ensimmäisen lapsen syntyminen. Totta hemmetissä se on monelle järkytys, miten kokonaisvaltainen se on. Kivut, säryt, uuden opetteleminen, unen puute ja yksinäisyys ei tee siitä helpompaa. Mies pääsee paljon helpommalla, kun miehelle muutos on pieni. Te, jotka solahditte heti äidin rooliin, voitte olla onnellisia. Olen silti järkyttynyt, miten ilkeitä te osaatte olla. Ettei vaan kyseessä ole trauma, mikä pitää kostaa toisille?
Vierailija kirjoitti:
Nykyihmiset kirjoitti:
En lukenut kuin eka sivun. Hyviä vinkkejä ota niistä neuvot.
En voi silti olla ihmettelemättä, miten IHMEESSÄ entisaikaan naiset pärjäsivät esikoistensa ja isojen lapsilaumojensa kanssa.?
Ei ollut pesukoneita eikä muita mukavuuksia joilla helpottaa arkea.
Maalla ei tullut vettäkään. Piti hakea kaivosta tms.
Muehet eivät puuttuneet lastenhoitoon millään tavalla. Heillä oli omat työnsä ym.
Miksiköhän nykyihmiset ovat niin avuttomia?
Niin ja ei se vauva kuole jos joutuu vähän joskus rääkymään, joten käy siellä suihkussa vain.Entisaikaan, vähän riippuu mistä ajasta puhutaan, vaatteet pestiin esim kerran kuussa ja pistettiin sitten takaisin päälle, imuria ei ollutkaan vaan joskus kesällä ja jouluna pestiin lattia, ja mitä tiskiin tuli, jokainen nuoli lusikkansa
riippuu tosiaan mistä ajasta puhuu - mummini(ämmi) oli syntynyt 1888 ja hänen kotonaan tuvan lattia piti olla pestynä kuuteen mennessä aamulla, sitten talon isäntä aloitti puutyöt tuvassa ja uudelleen lattia siivottiin, kun puutyöt loppuivat. minun kotonani lattiat pestiin kahdesti viikossa ja lakaistiin kahdesti päivässä ennen imuria ja kun imuri hankittiin 60-luvuna alkuvuosina lattiat piti olla imutoituna muina kuin siivouspäivinä ja pölyt pyyhittyinä ennen kyymentä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvat ovat tuollaisia. Muistan kun esikoisen kanssa olin vessahädässä 7h kunnes mies tuli töistä. Vauvalla oli koliikki ja se oli tosi rankkaa. Unta sain 3h/vrk ja sydän särkyi joka sekunti, kun vauva huusi kipujaan. Suihkuun ei kerennyt useampaan päivään. Tiedän siis tuon ap:n tilanteen ja se on rankinta, mistä olen selviytynyt.
Oma neuvoni on, että niitä "välttämättömiä" kotitöitä ei olekkaan ja mies voi tästä lähtien hoitaa koko kodin ja ihan yksin. Et enää tartu imuriin lainkaan. Sinä keskityt vain vauvaan ja siihen, että saisit edes joskus nukkua. Osta vaikka pahvilautaset jos tarvitsee. Kämppähän siinä räjähtää, mutta voit haaveilla siististä kodista joskus myöhemmin elämässä. Priorisoi siis se mistä viitsii stressata.
Tsemppiä!
Minä kävin aina lapsi sylissä vessassa ensimmäisen kanssa :D toisella olikin erilainen temperamentti ja sai käytyä ihan rauhassa.
Ihan vilpittömän tyhmänä nyt kysyn, että siis miksi ei voi käydä vessassa? Miksi sitä vauvaa ei voi siksi pariksi minuutiksi laskea sänkyynsä, lattialle, sitteriin siksi aikaa? Ymmärrän, että vauva voi alkaa itkemään, mutta ei kai vauvakaan siitä rikki mene, jos tuon muutaman minuutin huutaa, kun äiti kuitenkin palaa hyvin pian?
Jospa siellä vessassa menee kauemmin, viisi tai kymmenen minuuttia? Kuinka pitkään sinä pystyt kuuntelemaan rauhallisena hysteerisenä itkevää vauvaa?
herranen aika, ota se vauva mukaan sinne vessaan! EIkä pöntöllä pitäisi muutenkaan istua minuuttitolkulla, jos ei paska tule ulos parissa minuutissa, niin sitten housut jalkaan ja kokeilemaan hieman myöhemmin.
Kyllä se on pakko istua vähintään 20min kun on huono maha.
Se on aika monta kertaa tässä ketjussa selitetty.