LA heinäkuussa 2015

Niin ja me ollaan kerrottu minun äidilleni, siskolleni ja kahdelle läheiselle ystävälle. Harrastusporukan pippalot tosin taisivat paljastaa tilanteen aika monille ja sainkin peräti kolme suoraa "ootko raskaana?" tölväytystä. Tässä vaiheessa koen sen tosi ahdistavaksi. En osaa tai tykkää valehdella, mutta en myöskään haluis selitellä kymmenille ihmisille, mitä tapahtui, jos vauvaa ei tulekaan. Itse en aio enää ikinä tiukata kenenkään raskausstatusta sen perusteella että jollain on huono olo tai jättää alkoholin juomatta. Kerromme kaikille perheenjäsenille, kun olemme puolentoista viikon päästä käyneet ultrassa. On muuten aika kallista ainakin tuossa lähimmällä lääkäriasemallamme, 160€ kaikkinensa.

PUPUDIPU, toista lasta odottaessa oli pahoinvointia, en oksentanut vaan olo oli etova ihan koko ajan. sitä sai vähän hillittyä sillä että söi jotain tunnin välein, töissä oli vähän "noloa" kun koko ajan popsin välipaloja, taisi siinä kohtaa pari työkaveria jo arvata. Pois töistä en ollu pahoinvoinnin takia vaan koitin ottaa sielä iisisti ja syödä tasaisesti. mutta varmasti saa sairaslomaa jos olo on sellainen ettei töissä pysty olemaan, ja jos rajusti oksentelee niin siinä on jo nestehukankin vaara. mutta otahan iisisti ja koita syödä tasaisesti.

Heippa!

Me ei olla vielä pahemmin raskaudesta kerrottu, minä muutamalle hyvälle ystävälle, jotka tiesivät vauvatoiveestakin ja mies yhdelle omalle ystävälleen. Varmaan, jos kaikki menee hyvin, kerrotaan tuossa joulunaikaan niskapoimu-ultran jälkeen perheelle. Saa toki nähdä koska raskaus alkaa näkyä, edellisellä kerralla 10viikolla oli jo ihan näkyvä pömppä :)

Vitamiineista käytössä on foolihappo ja d-vitamiini. No tuota d-vitskua syödään normaalistikin, mutta tuon foolihapon aloitin plussan jälkeen, vaikka kai suositus olisinkin jo vauvaa yritettäessä syödä foolihappoa.

Huomenna on varmaan varailtava ultraa, edelleen aamuisin ollut vuotoa, inhottava epäselvyys ja huoli kokoajan. Toistaiseksi ei auta kuin odotella ja toivoa parasta!

Me ei vielä olla kenellekään raskaudesta kerrottu, viikkoja 5+1 ja halutaan vähän odotella turvallisemmille päiville ennenkuin ilouutinen kerrotaa. Olen ajatellut käydä varhaisultrassa ennen joulua, sillä jouluna perheelle kertominen ultrakuvan kanssa olisi jotenkin ihana ajatuksena! Raskausoireina tajuton väsymys ja rintoja särkee tauotta. Rinnat olivat viimeyönä niin kipeät, että näin hirveitä imetyspainajaisia, jossa imetin pieniä jyrsijöitä terävine hampaineen :') varmaan hormonit aiheuttaa levottomia unia..

Mä oon kertonu hyvälle ystävälle, muille ei olla kumpikaan vielä kerrottu.. 

Nyt vissiin alko pahoinvointi.. ihanaa. Kahvi ei meinaa maistua ja nousee pala kurkkuun, ja paha olo on jo ihan väsymyksestäkin. Mä en oo 10 vuoteen nukkunu kunnolla, en pääse syvään uneen, ja nyt on vielä esikoinen hoidettavana ja vielä raskausväsymys :D

Niin ja vedän raskauisvitamiinia, ja lisäks vielä foolihappovalmistetta.. vaikka onhan siinä vitamiinissa sitäkin mutta sattu olemaan kaapissa jämät tollasesta b-vitamiinipurkista. Toetty sit omega 3:t ja d-vitamiinit.

Heippa vieläkö mahtuu mukaan? Olen lukenut tätä keskustelua,  mutten ole uskaltanut vielä itse kirjoittaa. Alkuvuodesta sain keskenmenon ja silloin muutaman päivän jälkeen kirjoitettuani tänne, alkoi verenvuoto. Heh, eipä se tämän paikan vika ollut, mut on vaan vainoharhainen ;)

Elikkä siis oon Varsinais-Suomesta, 21 (22 joulukuussa) vuotias ja mieheni on 27 vuotias.  Edelliset kuukautiseni alkoivat 29.9 ja positiivisen raskaustestin tein viime viikon keskiviikkona. Arvelin jo ennen testin tekoa, että voisin olla raskaana, mutta keskenmenon ja kemiallisen raskauden vuoksi malttelin mieltäni enkä testannut ennen kuin kuukautiset olivat olleet viikon myöhässä. Tein clearbluen digitaalisen testin ja Pregnant +3 siihen pärähti =) Laskureiden mukaan tänään alkaisi seitsemäs raskausviikko. Soittelen tänään neuvolaan, en viimeviikon lopulla ehtinyt kun neuvolaan on vain tietty soittoaika ja olin silloin töissä. Toki olisin sielläkin voinut soittaa, mutta en halua, että ketään vahingossakaan kuulee vielä kun mikään ei ole varmaa=) En ole uskaltanut kenellekkään kaverillekaan enkä perheelleni vielä kertoa. Ainiin ja ensimmäinen lapsonen tosiaan, mutta kauan odotettu <3  

Kovasti on nyt ollut pahoinvointia, alkoi viimeviikon lopulla. Nukkua tekis mieli koko ajan, mutta en silti ihan järkyttävän väsynyt ole vielä ollut. Aamulla sängystä nouseminen tosi vaikeaa. Rinnat ovat arat ja etenkin nännit. Maha on turvonnut, näyttää siltä, että olisin jo puolessa välissä =D Ilmaa on myös kovasti vatsassa ja röyhtäilen koko ajan. Vilu on myös kova. Eikai muuta? 

Aika sekavaa tekstiä kun jännittää kovasti edeleen, koittakaa saada jotakin tolkkua =)

Hei kaikille, mä voisin myös liittyä keskusteluun. :) Perjantaina sain CB:n digitestiin tulokseksi raskaana 1-2 viikkoa. 

Olen 25-vuotias ja Päijät-Hämeestä. Miehen kanssa ollaan oltu naimisissa reilu pari vuotta ja tämä pieni tyyppi olisi meidän esikoinen. :) Omien tietojeni perusteella ja raskauslaskurilla laskettuna la olisi 20.7.2015 ja tänään olisin siis viikolla 4+0. Arviota hankaloittaa hieman se, että lopetin pillerit syyskuun alussa ja tyhjennysvuodon jälkeen ei ole menkkoja kuulunut. Plussa tuli kiertopäivällä 57. Negan tein vielä viikkoa aiemmin.

Tänään soittelin neuvolaan ja sekavasta alusta johtuen mulla onkin neuvola jo ensi viikolla ja neuvolalääkärikin jo 24.11. Mutta ihan hyvä näin, niin tiedän itsekin sitten varmuudella missä mennään. :)

Asiasta tietää vasta paras ystäväni, jolle olin kertonut myös ehkäisyn poisjättämisestä. Miehellä on optio kertoa myös yhdelle ystävälleen, mutta muuten haluan pitää tämän vielä salassa. Miehellä olisi jo kova halu kertoa kaikille, mutta yhteisellä päätöksellä odotellaan vielä ainakin vähän aikaa.

Vaikka raskaus oli todella toivottu, niin olo on kyllä aika sekava. Kaikki tapahtui lopulta niin yllättäen, että on vaikea uskoa tätä edes todeksi ja vähän väliä hiipii mieleen pelko, että jos tämä viedäänkin meiltä pois.

Hei vain, uusi odottaja liittyy varovaisesti mukaan. Viime viikon alkupuolella tein positiivisen raskaustestin ja laskurin mukaan ois nyt päiviä 4+6 ja LA 14.7. Tänään soitin neuvolaankin ja sain ekan ajan 26.11. Kyseessä olisi mun (22) ja puolison (26) esikoinen ja myös eka raskaus.

Täällä pohditaan juuri varattaisiinko aika varhaisultraan johonkin 24.11. tms, jolloin pitäis jo pienen sykkeen näkyä. Lauantaina mulla oli puolen tunnin jäätävä kipukohtaus ja sunnuntaina hiukan yli tunnin mittainen. Eli siis ihan törkeä kipua alavatsassa painottuen oikealle puolelle, siinä sitten vaan tärisin ja itkin. Ihan varma olin, että keskenmeno koitti, mutta vuotoa ei ole ollut. En tiedä myöskään voisiko kohdunulkopuolinen oireilla jo tässä vaiheessa, vai vasta myöhemmillä viikoilla. Neuvolasta kun koitin kysyä niin sanoivat vaan, että ei pitäis kauheita kipuja olla, mutta että jos varhaisultran haluaa selvitelläkseen onko kaikki ok niin yksityiseltä pitää varata. Eivät vaan ole mitään kaikkein edullisinta lystiä mokomat.. Mutta ei kyllä huvittais johonkin tammikuulle asti odottaa ekaa ultraa nähdäkseen että mitä siellä on. Huh. Tietty jos kivut vaan lisääntyy ja pitkäkestoisemmiksi muuttuu ni harkitsen muutenkin jo lääkärille menoa tai pahassa tilanteessa päivystystä. o_O Vähän kriiseilevä olo! Mulla on myös aina ollut paaaljon toiminnallisia vatsahäiriöitä ja nyt raskauden myötä oon ihan täynnä ilmaa. Toivon siis kovasti, että se kiertävä ilma nimenomaan olisi hurjien kipujen lähde. On mulla joskus ennenkin ollut kipeitä ilmavaivoja, mutta tä on jo uudella tasolla.

Superkiinnostavaa kaikille varmaan jotkut meikäläisen vatsantoiminnot. Oon vaan huolissaan tosta asukista. Mä olen kertonut raskaudesta yhdelle kaverille, joka asustaa tällä hetkellä toisella puolella palloa. Se tuntui tarpeeks hyvältä etäisyydeltä, etenkään kun ei ole ihmeemmin yhteisiä kavereita. :D Ystäville en ole vaan halunnut mitään vielä puhua, kyllä varmaan vaikka keskenmenosta kertoisin sen satuttua. Nyt on kuitenkin sellainen olo, että ensin ehkä se varhaisultra ja sitten voi niille sanoa jotain. Perheelle tieto tulis aikaisintaan jouluna, mutta luultavasti odotettais sitä 12 viikon ultraa varoiksi ja sit vasta uutisoitaisiin niille.

Heips, liittyisin mukaan tähän keskusteluun! Eli 27-vuotias turkulainen ja vuoden nuorempi mies. Kolmas raskaus mutta esikoista edelleen odotellaan - eka keskenmeno kesällä 8. viikolla ja toka syyskuussa 10. viikolla. Toisin sanoen jännittää ja pelottaa ihan hirveästi. Samalla miettii että ei kai meillä niin huono tuuri voi olla että tätäkään lasta ei saatais.

Tuon edellisen keskenmenon jälkeen ei ole menkkoja näkynyt, keskenmenosta vähän yli kuus viikkoa, mutta luulen että raskaus on jossain neljän viikon paikkeilla. Kai tästä pitäisi soittaa aika pian neuvolaan, toivon kovasti että päästään varhaisultraan selvittään raskauden kestoa + että olisi aika kiva nähdä että onko siellä kohdussa kaikki kunnossa. Kahdesta edellisestä raskaudesta ei ole ultraan ehditty, niin ei yhtään tiedä että onko raskaus ollut edes alussa kunnossa.

Täällä on kerrottu mun vanhemmille, koska ne tiesi noista keskenmenoistakin. Yhdelle viime tukena olleelle ystävälle kerron varmasti myös kunhan nähdään, kiva taas vaihteeksi kertoa hyviä uutisia! Muut taitaa saada odotella sitten sinne toiselle kolmannekselle saakka.

Raskausoireita ei ole, mutta ei ole ollut noissa kahdessa edellisessäkään raskaudessa. Paitsi että tänä aamuna miehen aamupuuron haju teki kyllä todella huonoa. Toivoisin oikeastaan mitä tahansa oireita, pahoinvointiakin, että olisi joku ajatus siitä että oon oikeasti raskaana...

Lämpimät onnittelut kaikille plussanneille! :)

Kävin tänään varhaisultrassa, nyt on siis menossa rv 6 + 1 tai 2. Pikkuinen oli siellä missä pitääkin ja selkeä sykekin löytyi. Yksi suuri huolenaihe on nyt siis poissa! Ultrakuvassa pikkuinen näkyy hädin tuskin edes pienenä valkeana klönttinä, mutta olen silti tuijotellut kuvaa ihan yltiöonnellisena vielä kotonakin. :D Raskaushormonit yhdistettynä ensimmäiseen plussaukseen melkein seitsemän vuoden yrityksen jälkeen tekevät näköjään vähän höperöksi, mutta nautitaan nyt tästä ennen kuin keksin taas jonkin uuden aiheen stressata ja pelätä keskenmenoa.

Me kerromme perheillemme jo seuraavan kerran kun nähdään, koska he arvaisivat taatusti muutenkin siitä, etten ota tarjottua viiniä tai saunaolutta vastaan, emmekä halua keksiä mitään tarinaa antibioottikuurista tms. Jos raskaus menee kesken, niin toki se on sitten suuri pettymys perheillemmekin, mutta en toisaalta haluaisi sellaista asiaa pimittääkään heiltä, joten myös siksi kertominen jo näin aikaisessa vaiheessa tuntuu meistä sopivalta ratkaisulta.

Syön raskausvitamiinia jossa on mm. foolihappoa ja D-vitamiinia ja välillä lisäksi kalsiumia, jossa myös on mukana D-vitamiinia. Omegat jätin plussaamisen jälkeen pois, kun ainakin tuossa meidän versiossamme on A-vitamiinia, jota pitäisi välttää.

Tervetuloa uusille!!

Minä olen käyttänyt kaikissa raskauksissa raskaus-monivitamiineja. Niistä saa ainakin varmasti kaiken tarvittavan lisän ruokavalioon ja niissä on myös mm. foolihappoa ja rautaakin!

Aika moni oli kirjoittanut, että on ollut turvotusta/ilmavaivoja..tuttua on ne täälläkin olleet ja etenkin iltaisin on ilmaa hirmuisesti mahassa :D 

Me ei olla vielä uskallettu kertoa kenellekkään..täällä ei ultraankaan pääse ennen nt-ultraa, joten sinne asti olis tarkoitus odotella enen kuin kovin monelle kertoo! Yhdelle miehen tädille kyllä aiotaan kertoa jo lähiaikoina, koska hän käy meillä aina välillä lapsenvahtina ja tuon ensimmäisen ultran ajaksi pyydetään hänet sitten meille siksi aikaa lasten luokse.. myös yhdelle siskoistani aion kertoa, koska hänkin on tällä hetkellä hoitovapaalla kotona ja paljon yhteyksissä ollaan. Meillä on tuo esikoinen jo sen verran iso, että saadaan olla kokoajan nyt varuillammme ettei hänen kuulleen tästä mitään puhuta..sitten nimittäin kyllä tieto äkkiä leviäisi ;)

Minulla on edelleen vointi pysynyt aika hyvänä..väsyttää kyllä lähes kokoajan ja joinakin päivinä on ollut ajoittain huono-olokin..iloinen kyllä olen, että ainakaan vielä ei ole tullut niin huono olo kuin edellis kerralla oli alussa! Tosin tämä vähä oireisuus saa kyllä välillä mielikuvituksen laukkaamaan ja epäilemään että onkohan kaikki kunnossa..hitaasti tuntuu aika menevän!

No nyt pitää lähteä iltapalalle, kun lapset simahti yöunille :)

Moikka kaikille!

Eilen läväytin plussan tiskiin niinsanotusti isänpäivä järkytykseksi. Tuli kyllä aika puuntakaa tämä, laskurin mukaan nyt 4+4 menossa.

Ollaan päälle 3-kymppisiä ja ei ollu tarkotus vauvaa tehdä, ainakaan tässä vaiheessa vaikka oli siitä ollut puhetta tulevaisuudessa.

En nyt oikein osaa suhtautua tähän oikein mitenkään. Mahaa kipristelee ja ylösnoustessa huippaa, mut siinäpä ne oireet onkin. Tosin ruokahalu on kadonnut myös. Muita oireita ei oikeestaan ole. Jotenkin tuntuu ettei tämä ole tottakaan, joka kerta odotan vuodon alkaneen kun menen vessaan.. Ajattelin vasta ens viikolla soitella neuvolaankaan.

Vitamiineistä.. syön jo normaalistikkin niitä paljon! Omegaa reilusti ja D 100ug ja nyt huomenna haen B12 ja Folaatin kun ne pääsi just loppumaan. Monivitamiineja en käytä.

Ennen niin ihanat suklaa ja karkit jäi pois jo pari viikkoa sitten, pienen määrän saan alas, mut huh, kun tulee paha olo. Hedelmiä menny nyt enempi ja salaattia ja lihaa! Eli oikeestaan aika terveellinen ruokavalio jos tämmösenä sais pidettyä. Ei kiitos raskauskiloja ainakaan kymmentä enempää!

Minä kerroin parille ihmiselle jo heti. Sukulaisille varmaan vasta kunhan np-ultra on takana päin.

Ja hei! Onnea kaikille meille! :) Pitää lukea ketjua tarkemmin myöhemmin

Hei kaikille ja hurjasti onnea teille! 

Ajattelin nyt tulla kuluttamaan aikaani tänne kun en untakaan saa. Elikkäs kaksi viivaa ilmestyi tikkuun 3.11 ja viikkoja tällä hetkellä kasassa 5+5 suunnilleen.

Raskaus tuli isona (ja älyttömän onnellisena!) yllätyksenä. Ihan vaan mun pessimistisen luonteen takia. En uskonut kiertoon ollenkaan:D  Tärppäs tokasta kierrosta jo ja mä kun ajattelin että en tuu ikinä raskaaks. Ikää mulla on 18 vuotta ja avokki täytti pari viikkoa sitten 20. Lasketuks ajaks neuvolasta lupailtiin 9.7.2015. Tuntuu että tuo päivämäärä olis vuosisatojen päässä mutta toivotaan että aika menis nyt nopeeta! 

Mua kyllä pelottaa aika paljon että jotain sattuu mutta oon vaan yrittäny ajatella että jos tää nyt kesken menee niin ei se lapsi olis muutenkaan kestänyt. Ennen raskautta pelkäsin paljon enemmän ja kuvittelin kaikki mahdolliset surulliset kohtalot meille mutta ainaki tähän asti on mennyt hyvin. 

Ensimmäinen neuvola-ultra saatiin sopivasti mun syntymäpäivälle, eli 4.12 ja tällöin viikkoja olis 9+jotain. En osaa kuvitellakkaan parempaa synttärilahjaa ku ensimmäistä kertaa oman lapsen näkeminen ja sydänäänten kuuleminen!<3

Minäkin liityn seuraanne. Olen 30-vuotias espoolainen, mieheni on pian 32 v. Ensimmäinen muksu tulossa, viikkoja vaivaiset 4+2, ja olen ihan hikisenä keskenmenojen ja tuulimunien suhteen. Plussasin viime lauantaina, tämä oli vasta toinen yrityskierto joten nopastihan tämä kävi. En tiedä, miksi olo on niin epävarma. Kun kaverit ovat olleet raskaana, niin eipä ole käynyt pienessä mielessäkään että se ei menisi hyvin. Nyt kun on oma vuoro, niin hirveät kauhukuvat vain pyörivät päässä. Hmph. 

No, yritän ajatella että asiat menevät niin kuin on tarkoitettu, ja että enhän voi juurikaan itse vaikuttaa tällä hetkellä mihinkään. Rinnat ovat painavat, muita oireita ei oikeastaan ole. Palelen aina, ja muutun raivottareksi jos ruokaa ei tule säännöllisesti napaan, joten nuo eivät ole minulle raskausoireita :) Ajattelin soitella neuvolaan ensi viikon alussa, ja haluan mennä varhaisultraan jo ennen virallista ultraa... 

Emme ole kertoneet vielä kellekään, kuten joku muukin jo mainitsi, olisi kiva näyttää jouluna kuva sukulaisille. Vitsi siihen on vielä pitkä aika! Olen opettaja, ja tähän asti on tuntunut siltä että joululoma on ihan oven takana, mutta salaisuuden myötä tuntuu että aika piteni viisinkertaisesti :)

Heippa!

Soittelin neuvola-aikaa ja sain sen vasta viikolle 9+2. Niin täyttä kuulemma kalentereissa! Ajattelin, että olen hyvissä ajoin liikkeellä, mutta näköjään olisi voinut soittaa heti plussan jälkeen :)

Itseäni mietityttää kovasti vähäiset raskausoireet. Ainoastaa rinnoissa on kipua (joka häviää välillä..) iltaisin erityisesti, mutta muita oireita ei ole. Väsymys ja palelukin tuntuvat kaikonneen. Tuskaillessani miehelle oireettomuuttani hän lohdutteli ettei oksentaminen varmaan olisi yhtään sen mukavempaa! Toisaalta ainakin teitäisi olevansa raskaana..

Nyt viikkoja 5+3, jospa ne oireet sieltä vielä ilmestyvät. Odotan kovasti neuvolakäyntiä, jotta saisin selvyyttä raskaana urheilemiseen. Urheilen 3-5 kertaa viikossa kovalla sykkeellä, käyn salilla, spinningissä ja juoksen. Jotenkin huolettaa ristiriitainen informaatio noista sykerajoista, joidenkin lähteiden mukaan voi urheilla normaalisti viikolle 24 ja joidenkin koko raskausaika tulisi pysytellä alle 150 sykkeen. Sen käsityksen olen kuitenkin saanut, että viikolle 12-13 voi urheilla täysin normaalisti sykkeistä välittämättä ja tehdä vatsalihaksiakin? Saapa nähdä iskeekö väsymys jossain vaiheessa alkuraskautta ja urheilu jää vähemmälle.. :)

hei Diamoncut! Mä ainakin pidän treenimittarina sitä, että mikä itsestä tuntuu hyvälle.. Ekan raskauden kanssa huomasin, että neuvolassa on ihan turha puhua omista treeneistä mitään, koska ne ei niistä mitään ymmärtäny.  Neuvolantäti ajatteli, että mä käyn vaan vähän istuskelemassa niissä kuntosalin laitteissa :D samoin ruokavalio asioista keskustelin erään lääkärin kanssa, joka itse harrasti fitnessurheilua.. eli sit kun tuntuu pahalta, niin höllää vaan ja tekee vaikka jotain muuta :)

Teillä oli ollu puhetta face ryhmästä tuolla, niin jos tekis salaisen ryhmän ja nimi olisi joku vaikka Huojutaan tuulessa tms. mistä ei kukaan tiedä mistä on kyse :D

Minun ainakin ois helpompi siellä käydä ja muutenkin kun täällä kuka vaan pääsee lukemaan, niin ei mitään kauheen henk.koht juttuja viittis :P

Fb- ryhmä sopii mullekkin. Tai vaikka ensiksi yksityinen ryhmä tänne? Kuinka vaan =D

Miten tänne saa yksityisen ryhmän? :D Joo tein ihan tätä varten profiilin tänne :P En siis osaa käyttää tätä ollenkaan..

Kauhee kun mahaan koskee koko ajan! Ärsyttää kun se jotenkin lamauttaa minut, en oikein osaa tehdä mitään kun aattelen sitä kipua koko ajan. Ja vaikka ajattelin että soitan neuvolaan vasta ens viikolla, niin taidan kysyä jo huomenna voisko verenpaineen kattoa kun tuntuu et taju meinaa välillä lähtee ja silmätkin harittaa.

Mites muilla muuten on nuo ultrat? Onko teillä joku alkuraskauden ultra vai suoraan sit turvokeultraan? Vai käyttekö yksityisellä?