Nelmis

Moi,

Itse odottelen esikoistani ja 10. viikko lähti juuri käyntiin. Pahoinvointi alkoi 5. viikolla aluksi juuri pienenä yökkäilynä ja siitä se on sitten kehittynyt pahoinvoinniksi jota on kellon ympäri. Mulla vaikuttaisi olevan täysin satunnaista se, mikä ruoka minäkin päivänä pysyy sisällä. Joinakin päivinä ei mikään. Aloitan jokaisen päivän oksentamalla karvaita vatsahappoja huolimatta siitä syönkö ihan ekaksi jotain vähän vai en, vesikin tulee ylös, mutta hyvänä puolena on se, että se laimentaa vatsahapon makua suussa. Hampaiden pesu on sitten toinen kompastuskivi, kyse ei ole siitä että tökkisin itseäni harjalla kurkkuun vaan hammastahna (neljää eri lajia testattu..) maistuu karsealta ja jos sitä on hiukankin liikaa suussa oksennan. Yksi ilmiö on myös tyhjän oksentaminen, kuulostan joltain tukehtuvalta merihirviöltä ja oksennan ilmeisesti ilmaa ja tätä voi kestää ihan hyvän aikaa. Se rasittaa kehoa paljon enemmän jostain syystä kuin "tavaran" oksentaminen.

Kauheasti ei tee mieli kotoa poistua kun satunnaiset hajut tosiaan aiheuttaa kakomista ja jos jotain on saanut syötyä niin se nousee ylös. Milloin se sitten on autojen pakokaasu, joku syö patonkia bussipysäkillä tai käyttää parfyymia. Kotona pidän hengitystä jos joudun avaamaan roskiksen tai jääkaapin, jotka puolison mielestä eivät haise (tai tuoksu) yhtikäs miltään, sillä olen tarpeeksi monta kertaa juossut jääkaapin avattuani  lavuaarille(koska en ehdi vessaan asti) yrjöämään. Kissojen hiekkalaatikon tyhjentäminen on täysin puolison vastuulla. Itse mainitsit myös tuon liikkumisen, mulla aiheuttaa myös pahoinvointia käveleminen, enimmäkseen se tuntuu johtuvan siitä, että vatsa liikkuu. Alkuun oli myös voimakasta huimausta, mutta siitä olen päässyt eroon!

Itse olin ennen tätä raskautta ajatellut, että olisi juuri mun tuuria saada kunnolliset ikävät raskausoireet. Silloin kuitenkin ajattelin sitä, että oksentaisin ehkä kerran tai pari päivässä ja vähän etoisi joku kahvin tuoksu jossain. En ollut todellakaan varautunut siihen, että on huono olo aivan koko ajan ja sitten siihen päälle tulee vielä oksentaminen 1-5 kertaa päivässä! Tähän kun on ollut yhdistettynä ihan törkeä fyysinen väsymys, mikä sitten on vielä pahempi niinä päivinä kun mikään ravinto ei ole pysynyt sisällä, niin olen ollut aivan kuitti. Kauhistuttaa ajatellakin, että joillain on vielä paljon pahemmat oireet pelissä kuin meikäläisellä.

Paljon kuitenkin on tullut luettua ihmisiltä ikäviä kommentteja, jos joku valittelee pahoinvointia tai muita raskausoireitaan. Jonkinlainen ajatus ehkä on, että raskauteen kuuluu myös ikäviä asioita ja ne pitää vain kärsiä ja sillä siisti. Turha erotella toisistaan pientä etomista ja vaikkapa tiputusta vaativaa tilaa, raskaushan ei ole kuitenkaan mikään sairaus.. No, itse olen tullut todenneeksi, että raskaus ei todellakaan ole mikään yhteinen jaettu kokemus raskaana olleiden kesken, sillä kaikki raskaudet eivät ole samanlaisia! Kylläpäs nyt tilitin. Olen siis kuitenkin iloinen tästä raskaudesta ja toivon, että enää montaa vikkoa kärsittävänä ei olisi mitä pahonvointiin tulee. :D

Hei vain, liityn tänne odottajien joukkoon toiveikkaana. Alkuun meillä oli la marraskuun puolella (kuukautiskierron perusteella), mutta päästiin julkiselle puolelle alkuraskauden ultraan parisen viikkoa sitten ja siellä tuo sitten muuttui päiväksi 1.12. Eli saa nähdä mille kuulle tuo otus sitten oikeasti olisi tulossa. :D Edellinen raskaus viime marraskuussa oli kohdunulkoinen, joten sen vuoksi päästiin tuonne ultraan katsomaan, että tällä kertaa olisi oikeassa paikassa. Olihan se! Sykekin sieltä sitten silloin löytyi ja koon puolesta päivät olivat 6+1. Itse kuvittelin, että syke löytyisi vasta hiukan myöhemmin, joten olen yhä epäileväinen tuon lasketun aikani kanssa.  No, nyt olisi kuitenkin kasassa sitten 8+5.

Olen hiukan vainoharhainen tämän raskauden suhteen. Tai jollain tapaa tuntuu siltä, että ei kai nyt oikeasti me saada vauvaa, joten olen aika vähän jaksanut intoilla toistaiseksi. Odotan sitä seuraavaa ultraa 12. viikon tienoilla, ennen kuin suostun uskomaan kaiken sujuvan. Siksi siis kesti näinkin kauan, että uskaltauduin mukaan tähän ketjuun. :) Aikaisemmin olen tuolla yrittäjien puolella höpötellyt enemmän tai vähemmän aktiivisesti.

Oireina mulla on ollut aika pohjatonta väsymystä ja pahoinvointia ihan kellon ympäri. Välillä on ollut ilahduttavasti sentään päiviä jolloin en ole kertaakaan oksentanut, mutta hyvin harvoin. Nyt olen jo tähän tottunut paremmin, mutta alkuun tuli aika voimakas "vastareaktio" koko raskauteen. Tämä on siis hyvin toivottu otus ja vuoden päivät raskautta yritettiin, mutta ehkä viikon tai kaksi suoraan sanottuna toivoin, että raskaus keskeytyy ja saan kehoni takaisin tältä parasiitilta! Toivottavasti kukaan ei pahastu suorasta puheesta, mutta uskon, että varmasti on muitakin joilla raskaus aiheuttaa voimakkaitakin negatiivisia tunteita huolimatta siitä että raskaus on toivottu ja lapsi enemmän kuin tervetullut.

Tuosta pissalla juoksemisesta tuli myös mieleeni.. Onko muita joita juoksisivat koko ajan vessassa, mutta rakossa ei lopulta olisikaan juurikaan virtsaa? Eli hätä on vähän väliä, mutta ilman syytä. Jostain syystä tuo pissahätä myös on mulla myös kivulias, itse pissalla käyminen ei satu vaan nimenomaan helpottaa. Ei pitäisi olla mitään virtsatietulehdustakaan. No, tuntuu kyllä siltä, että kroppa elelee ihan omaa elämäänsä muutenkin tällä hetkellä. :D Ehkei auta muu kuin vaan ihmetellä ja koittaa tottua uusiin asioihin.

Nelmis

Huhhei, täällä tuli eilen kaksi kaunista viivaa tikkuun. Jospa tämä yk 12 nyt olisi sitten ollut se meidän viimeinen tältä erää. Muutaman päivän ennen plussaa jo oli jonkin verran kuvotusta, mutta suoraan sanottuna oletin vaan, että se johtui nälästä kun oli pitkiä päiviä eikä aikaa käydä syömässä. Todella ristiriitainen olo nyt. Tekisi mieli riemastua tästä aivan hirveästi, mutta sitten koko ajan on takaraivossa tieto kaikesta mikä voi mennä pieleen. Mitä jos on taas kohdunulkoinen raskaus niinkuin marraskuussa? Normaalistihan riski on 1-2%, mutta jos kohdunulkoinen on ollut aiemmin niin se nousee jo 5-10%. Ääkkääk. Etenkin päässä kummittelee kun parisen viikkoa sitten kävin gynekologilla vielä tsekkaamassa, että kaikki on kohdunulkoisen jäljiltä ok. Silloin gyne pohdiskeli sitä, että aikaisemmasta umpparileikkauksesta voisi olla jotain jälkiseuraamuksia (kiinnikkeitä kai lähinnä) jotka sitten osaltaan aiheuttaisivat kohdunulkoisia.

No, nyt pidän sormet ja varpaat ristissä ja toivon ihan hirveästi, että tämä kaveri olisi oikeasti tarkoitettu meille. Vähän tulee kyllä sellainen olo, että kun on vuoden ajan odotellut vaan aina toiveikkaasti ovulaatiosta kuukausiin, niin miten sitä selviää tälläisestä odotuksesta joka jatkuu kuukausia. Toivottavasti sitten hyvin.

Jään varmaan taustaseurailemaan tänne, etenkään kun en vielä suostu uskomaan että meille joku pikkuihme tulisi oikeasti. :D Paljon tsemppiä jokaiselle yritykseen ja erityisen paljon plussatuulia kaikille jo pidempään matkaa taivaltaneille!

- Nelmis

Onnittelut kaikille plussanneille ja voimia uuteen kiertoon lähteneille.

Täällä alkoi myös eilen uusi kierto noin viikon etuajassa. En tiedä enää yhtään mitä mun kropassa tapahtuu, kun tuo edellinen kierto oli tosissaan vain 20 päivää. Tietysti vielä edeltävänä päivänä tuli tieto, että puolison pikkuveli odottaa tyttöystävänsä kanssa lasta. Puoliso on vilpittömän iloinen ja ihmettelee miksi mulla on siitä paha mieli, kun se ei ole meiltä pois. No, ei olekaan, mutta tuntuu vaan hiton epäreilulta kun joillain menee vaan kaikki putkeen! Niillä on molemmilla omat unelmavakkarityönsä alle kaksvitosina ja nyt saivat lapsen heti kun alkoivat yrittämään. Meillä tuntuu vaan olevan kriisejä kun puoliso ei löydä meidän asuinseudulta töiltä, mutta mun opinnot ei ole sellaisessa vaiheessa että voisin muuttaa, eikä oikein tiedetä mitä tehtäisiin. Typerää ettei voida sitten onnistua edes jossain niin luonnollisessa asiassa kuin lapsen saamisessa! Vielä enemmän nyppii kun tietää, että se rauhoittaisi meidän kriiseilyäkin.. Puoliso kun on alusta asti tiennyt, että haluaa jäädä lapsen kanssa koti-isäksi joksikin aikaa.

- Nelmis kp 2/25-27?, yk 12 (ku 11/2014)

Täällä pyörähti tänään käyntiin yk11, mutta eipä onneksi tuon kohdun ulkoisen jäljiltä hirveän sotkussa ole kierto, jos jotain hyvää tahtoo kaivaa asiasta. Itse oon nyt seuraillut tätä ketjua hyvin harvakseltaan ja varmaan toistaiseksi jatkossakin piipahtelen vaan silloin tällöin silmäilemään kuulumisia. Meillä jatkuu kyllä yritys entiseen malliin, mutta on tällä hetkellä sellanen fiilis, että haluan ajatella mahdollisimman vähän koko asiaa. Lannistaa liikaa kun vauvahaaveet pyörii koko ajan päässä ja jokainen vastaantuleva muksu tuntuu jotenkin henkilökohtaiselta vittuilulta. :D

- Nelmis kp 1/25-27 yk 11 (ku 11/2014)