Lue keskustelun säännöt.
Nykyäitien itsekkyys on pöyristyttävää!
23.10.2014 |
Olen seuraillut omaa vaimoani ja hänen laajaa ystäväpiiriään jo kymmenen vuotta ja tullut seuraavaan lopputulokseen: äitiys on täysin hukassa monilta tämän päivän 30-35 -vuotiailta naisilta. Mitään ei olla enää valmiita uhraamaan, omista harrastuksista/ostoksista/matkoista luopumaan ja lapsetkin hoidetaan tuosta vain vasurilla facebookissa olon ym. muun sähläämisen ohessa siten, että puolet lasten sanomisista kaikuu kuuroille korville. "Tyttöjen" laivareissua, pikkujoulua ym. on harva se kuukausi. Miehen jokainen meno merkataan johonkin näkymättömään muistikirjaan ja vaaditaan, että itse saa minuutilleen saman määrän sitä kuulua omaa aikaa. Pahinta kuitenkin on se, että eletään siinä illuusiossa, että itse ollaan yhtä hyviä äitejä kuin omat äidit ja tehdään lapsia 3-4, vaikka yhdenkin kanssa ollaan hermoromahduksen partaalla. Lopputuloksena kaikki perheessä kärsivät.
Sanokaapa naiset, mikä teitä oikein vaivaa????
t. Mies, joka tietää olevansa hyvä isä, ja on ylpeä siitä
Kommentit (130)
Olen saman huomannu omasta ystäväpiiristäni. Kaikki ovat 30-38 ja valittavat kuinka arki on rankkaa ja pakko päästä viikonloppuna viihteelle et sais omaa aikaa..Ärsyttävää. En väitä että olisin super hyvä äiti mutta mieluummin olen sen vapaa aikani lasten kanssa jos sitä niin harvoin on kun väitetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:28"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:18"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:07"]
Ymmärrän ihan hyvin näitä naisia. Vapaus harrastaa, matkailla, käydä ostoksilla, tavata ystäviä, elää rauhassa puolisoni kanssa ja käyttää aikani, energiani ja rahani niin kuin haluan on jotakin, mitä olen kovalla vaivannäöllä saavuttanut. Nyt kolmikymppisenä en ole valmis luopumaan saavuttamastani elämästä. Miksi ihmeessä lukitsisin itseni ruuhkavuosiin tai sitouttaisin itseni äidin rooliin?
[/quote]
Mistä alapeukut? -4
[/quote]
Kun tässä ketjussa keskustellaan naisista, joilla on lapsia. Jos valitsee lapsettomuuden, se ok, mutta jos tekee lapsia, niistä on sitten huolehdittava.
[/quote]
Kyllä. Mutta ainakin minun on helppo ymmärtää, miksi muutkin asiat kuin vanhemmuus kiinnostavat vanhempia tai miksi osaa vanhempia ei vanhemmuus kiinnosta juuri lainkaan. Täytyykö oikeasti olla lapseton ymmärtääkseen tämän ja uskaltaakseen sanoa sen ääneen? Kyseessä taitaa olla voimakas tabu. -ap
Sori, ei tietenkään ap vaan 4. -4
Taidat taas vähän yleistää tai sitten sinun tuttavapiiri on vähän erilainen kuin ihmiset yleensä. Äideilläkin saa olla omaa aikaa, mutta useimmat käyvät "tyttöjen illoissa" kerran-pari vuodessa ja harrastuksissa ehkä 1-4 kertaa viikossa eli ovat poissa 1-2 h illassa ja tämän ajan lapset ovat isänsä kanssa. Monet yhdistävät liikuntaharrastuksiaan lasten harrastusten kanssa eli lasten harrastuksen ajan äiti harrastaa liikuntaa.
Ja samat tai suuremmat vapaudet ovat lasten isälläkin.
Suurempi ongelma perheissä lienee kuitenkin se, että lapsen halut menee aina kaiken muun edelle eikä sekään ole terve ilmiö. Kultainen keskitie ja näin. Eli lapsi tarvitsee huomiota, mutta joskus aikuisten jutut menee edelle ja lapsi saa itse keksiä itselleen tekemistä.
Ne vanhat ajat ehkä kuulostaa niin kivalta, kun perheen äiti on aina kotona tai tulee suoraan töistä kotiin, mutta käytännössä se aika meni sitten kotitöihin. Esim. perheen tiskit, pyykinpesu ja vaatteiden huolto ja mahdollinen ompelu, kutominen vei aikaa. En muista, että itse olisin arkena tehnyt vanhempieni kanssa mitään lasten juttuja eikä aiemmin vanhemmat koskaan leikkineet lasten kanssa kuin satunnaisesti.
Ihanaa Ap että osasit tämän asian näin hienosti esittää ja vielä miehen näkökulmasta. Ihan samaa olen tässä miettinyt viiden lapsen äitinä ja kotiäitinä. Olen aina paikalla mutta en aina ihan läsnä mikä on tietysti ikävää mutta totta! Ja siitä ei tuskin suuria traumoja synny.. Minulle on ollut itsestäänselvyys hoitaa omat lapseni ja jättää omat menot ja halut viimeiseksi . En kärsi tilanteesta.
Minusta on järkyttävää miten nykypäivänä äidit eivät halua hoitaa omia lapsiaan. Laitetaan muksut hoitoon jo pienenä. Tullaan uudelleen raskaaksi ja kilpaa kasvavan vatsan kanssa toitotetaan miten eskoinen ainakin menee päiväkotiin kun toinen on väännetty päivänvaloon. Siis lähtökohta on se että en aio lapsiani itse hoitaa!
Onko tämä äitien laiskuutta vai epävarmuutta? Kaiken pitäisi olla niin kivaa ja helppoa ja lasten pitäisi näyttää suloisilta söpöissä vaatteissaan. Omia lapsia ikäänkuin pelätään ja ne on pakko sysätä muualle jotta omaa pää ei hajoa..
Minusta se oma lapsi on parasta seuraa maailmassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen osittain samaa mieltä. En ymmärrä sitä raivokasta "ja minähän en sitten muutu tai tingi mistään kun minusta tulee äiti" uhoamista. No okei, hienoa jos tähän pystyy mutta mikä siinä muutoksessa on niin paha? Monet tuntuvat ajattelevan että äidiksi tultaessa kuljet haisevissa verkkareissa päivät pitkät ja älykkyysosamäärä tippuu sitä myöten kun lapsi kasvaa. Ehkä vauvavuosi oli vähän tätä mutta kyllä sieltä koomasta useimmat heräävät tähän päivään. Ja tuohan se pieni ihminen tullessaan mielettömän vastuun ja velvollisuuksia, miksi elämä ei saisi muuttua? Joillakin se saattaa jopa muuttua parempaan suuntaan. Tunnen erään äidin joka kiveen kovaan väitti että hän ei luovu päivittäisistä viiniannoksistaan kun lapsi tulee. No ei luopunut ei ja nyt onkin lastensuojelun asiakas. Kärjistettyä joo mutta silti.
Omissa kaveripiireissä ei kyllä ap:n kuvailemia äitejä paljon ole. Monet meistä pyöräytti ne pari lasta, kulki hetken siinä vauvakoomassa ja silmäpusseissa mutta nyt alkaa kaikilla olla aikaa omillekin harrastuksille ja tuntuu että ne pienet eivät ole enää niin pieniä ja avuttomia. En sano että äidin pitää uhrautua kaikessa mutta joissain asioissa, silloin tällöin se on minusta ihan paikallaan.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:28"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:18"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:07"]
Ymmärrän ihan hyvin näitä naisia. Vapaus harrastaa, matkailla, käydä ostoksilla, tavata ystäviä, elää rauhassa puolisoni kanssa ja käyttää aikani, energiani ja rahani niin kuin haluan on jotakin, mitä olen kovalla vaivannäöllä saavuttanut. Nyt kolmikymppisenä en ole valmis luopumaan saavuttamastani elämästä. Miksi ihmeessä lukitsisin itseni ruuhkavuosiin tai sitouttaisin itseni äidin rooliin?
[/quote]
Mistä alapeukut? -4
[/quote]
Kun tässä ketjussa keskustellaan naisista, joilla on lapsia. Jos valitsee lapsettomuuden, se ok, mutta jos tekee lapsia, niistä on sitten huolehdittava.
[/quote]
Kyllä. Mutta ainakin minun on helppo ymmärtää, miksi muutkin asiat kuin vanhemmuus kiinnostavat vanhempia tai miksi osaa vanhempia ei vanhemmuus kiinnosta juuri lainkaan. Täytyykö oikeasti olla lapseton ymmärtääkseen tämän ja uskaltaakseen sanoa sen ääneen? Kyseessä taitaa olla voimakas tabu. -ap
[/quote]
No tottakai kaikki ymmärtävät, että vanhempikin tekee paljon muutakin kuin on lasten kanssa. Mutta sen voi hyvin sovittaa siihen, että lapsillekin jää aikaa. Kun tuntuu nykyään olevan paljon vanhempia, jotka tekevät lapsia ja sitten haluavat elää kuin lapsia ei olisikaan. - Toinen lapseton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluatte tehdä tälle ongelmalle jotakin, tehkää parhaanne antaaksenne ympäristönne lisäntymisikäisille naisille ja miehille myönteisiä signaaleja siitä, että lapsettomuus on hyvä valinta, älkääkä siloitelko omaa vanhemmuuden kokemustanne. Ihminen, joka ei pidä lapsiperhe-elämästä, ei voi koskaan olla kovin hyvä vanhempi, eikä tätä ominaisuutta voi valitettavasti opetella. -4
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:12"]Olet osittain oikeassa, mutta osittain väärässä. Nythän äideiltä kuitenkin vaaditaan sekä lapsia että uraa. Miehet eivät enää elätä. Miehillä on aina ollut ura, lapset ja omat menot. Nyt on ensimmäinen aikakausi ( viimeiset 15-20 v) että naiset pyrkivät samaan. Ja tämä toki johtuu yhteiskunnan muutoksesta, sillä yhden ihmisen uralla ja palkalla ei enää pärjätä.
Naiset ovat muuttuneet ja se tarkoittaa sitä että miestenkin pitää muuttua, ja hyväksyä muutos. Silloin kun molemmat käyvät töissä, pitää olla samat oikeudet molemmilla mennä, tulla ja harrastaa.
[/quote]
Naulan kantaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:28"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:25"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:07"]
Ymmärrän ihan hyvin näitä naisia. Vapaus harrastaa, matkailla, käydä ostoksilla, tavata ystäviä, elää rauhassa puolisoni kanssa ja käyttää aikani, energiani ja rahani niin kuin haluan on jotakin, mitä olen kovalla vaivannäöllä saavuttanut. Nyt kolmikymppisenä en ole valmis luopumaan saavuttamastani elämästä.
Miksi ihmeessä lukitsisin itseni ruuhkavuosiin tai sitouttaisin itseni äidin rooliin?
[/quote]
vanhemmilla, äidillä myös, on vähintään moraalinen taata lapselle hyvä lapsuus. kukaan muu EI anna lapselle hyvää lapsuutta kuin vanhemmat, ja mahdollisuus siihen on VAIN KERRAN lapsen elämässä.
joko lapsella on läsnäolevat vanhemmat tai ei.
oma valinta.
t. hyvä isä.
[/quote]
Tuskin kukaan on tästä eri mieltä. Oliko tuon tarkoitus olla vasta-argumentti kommenttiini, vai satuitko vain sattumalta siteeraamaan sitä? Yhteys omaan tekstiini jäi vähän epäselväksi. -4
[/quote]
koska tässä ketjussa puhutaan naisista joilla on lapsia.
kirjoitat, ettet luovu mistään mitä olet saavuttanut... oletan että sulla on lapsia.
koska jos sulla ei ole lapsia niin olet väärässä ketjussa kommentoimassa kaiken kaikkiaan.
lue aloitus.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:40"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:12"]Olet osittain oikeassa, mutta osittain väärässä. Nythän äideiltä kuitenkin vaaditaan sekä lapsia että uraa. Miehet eivät enää elätä. Miehillä on aina ollut ura, lapset ja omat menot. Nyt on ensimmäinen aikakausi ( viimeiset 15-20 v) että naiset pyrkivät samaan. Ja tämä toki johtuu yhteiskunnan muutoksesta, sillä yhden ihmisen uralla ja palkalla ei enää pärjätä. Naiset ovat muuttuneet ja se tarkoittaa sitä että miestenkin pitää muuttua, ja hyväksyä muutos. Silloin kun molemmat käyvät töissä, pitää olla samat oikeudet molemmilla mennä, tulla ja harrastaa. [/quote] Naulan kantaan!
[/quote]
ei kukaan vaadi naiselta uraa.
jos lapsia tekee niin niiden kehitys on tärkeämpää kuin mikään muu. lapselle pitää olla läsnä.
jos et ole valmis olemaan lapselle läsnä sen kehityksen aikana niin ÄLÄ TEE lapsia, pätee sekä miehiin että naisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitikö tänne tulla mariseen? Oota ku pääsen kotia. T. Akkas >:(
Ap:n aloituksessa on pointtinsa. Tosin osa isistäkin menee aika paljon... Lähipiirissä kaksi uraohjus vanhemaa. Kallis talo, kalliit autot, kalliit matkat (aina kaksin). Lapsi pitkät päivät hoidossa. Iltaisin tai vkl aina lapsi joko sukulaisilla tai joku kummi/kaveri värvätty lastenhoitajaksi. Ja vanhemmat viettämässä sitä kuuluisaa omaa aikaa.
Enkä väitä etteikö omaa aikaa tarvitsisi (joskus). Mutta näitä mammoja joilla pitkien työpäivien jälkeen on 3-4krt viikossa joogat,pumpit ja spinningit + vkl nähdään kavereita ja käydään viihteellä. Eivät he kyllä juuri lapsiaan näe...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Urarikas isäkö se siellä provoilee? Miten ehdit tälle palstalle? Kotiäideille enemmän omia harrastuksia! Tuu jo kotiin hoitamaan lapsia! Tänään ei ole sun harrastusilta! Sulla on niitä liikaa, ihan niinkuin työkuvioitakin ja mulla ei ole edes yhtä per viikko! Haluun töihin! Miksi oot niin kiireinen isotuloinen!
Jotain oivallusta tässä on. Maailma, yhteiskunta ja odotukset ovat muuttuneet tosi nopeasti. Tunnistan kyllä useita menomimmejä ystäväpiiristäni, joilla on pienet lapset ja onneksi todella osalistuvat puolisot. En ymmärrä miten nuo naiset jaksavat pitää itsensä niin tehokkaina ja toimeliaina (työ, muutto, opiskelu, kurssi, perhe, konsertti, dj-keikka, ratsastus, vanhempaintoimikunta, yhdistyksen hallituksen jäsen jnejne). Itse olen vähäenergisempi ja mukavuudenhaluisempi henkilö. Jätän usein menemättä ulos kaikenmaailman rientoihin, koska on mukavampa jäädä kotiin lasten kanssa.
Ehkä siinä on tämä yksinhuoltajuusaspekti, etten jaksa käydä riennoissa koska olen yksinkertaisesti aika väsynyt. Käyn sekä töissä että hoidan kaikki kotityöt ja ruoanlaitot. Teen vähintään yhden kivan asian päivässä lasteni kanssa, muuhun ei oikein ole aikaa, paitsi viikonloppusin, jotka ovat yhteiselle ajalle pyhitetyt. Usein pyydän heitä auttamaan kotitöissä, mutten voi noin pieniltä vielä sitä vaatia jos ovat mieluummin leikinlumoissa. Äitinä kyllä tiedän mitä lapseni tarvitsevat, mikä on milloinkin kunkin muudi - millainen rytmi heillä on ja miten paljon ohjelmaa jaksavat/milloin on syytä olla tylsää. Tiedän myös itse tarvitsevani iltaisin oman hetken, jolloin voin tehdä vapaasti mitä haluan, kun lapset nukkuvat.
Sen kerran kun pääsen tyttöjen kanssa ulos, konserttiin, teatteriin, risteilylle, lenkille, todellakin juoksen tukka suorana, koska ne hetket ovat niin vähissä. En koe sitä muuksi kuin terveeksi itsekkyydeksi.
Nykyäideillä on mahdollisuus valita, ja myöskin ottaa noita vastuuvapaita hetkiä ihan eritavalla kuin sata vuotta sitten.
Minulta ei kukaan ole vaatinut uraa ja äitiyttä! Minä olen ihan itse halunnut olla kotiäiti ja sellaiseksi myös tulin. Ei ehkä miellytä kaikkia mutta elänkin omaa elämääni ja juuri niinkuin MINÄ haluan. Ei kiinnosta mitä muut edes vaatisivat. En ole kunnianhimoinen mutta äitiyden otan tosissaan ja 100%.
Aihe on mielenkiintoinen, joten jatkan parilla kysmyksellä. Näihin voi vastata kuka vain.
1. Olenko oikeassa tulkitessani ketjua niin, että naiselle tämä lapsettomasta elämäntavasta kiinni pitäminen on paheksuttavampaa kuin miehelle? Vaikka retoriikassa äidillä ja isällä on samat oikeudet ja velvollisuudet, käytänössä näin ei tunnu olevan.
2. Mitä esimerkkejä voitte antaa tästä aloittajan kuvaamasta ilmiöstä? Ihan konkreettinen tapausesimerkki. Se, että äiti ei halua lähteä lapsen kanssa pyöräretkelle silloin, kun lapsi haluaa, ei vielä kuulosta varsinaiselta laiminlyönniltä. -4
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:28"]
Miksi, kun mies juoksee ympäriinsä ja äiti pitää kaiken kasassa on ap:sta ok, mutta sitten, kun mies on koti-isänä, vaimo ei saisi juosta ympäriinsä kuten kotiäitien miehet? Ap taitaa olla kyvytön pyörittämään koko rumbaa ja syyllistää siitä naisien itsekkyyttä vaikka itse on samassa asemassa kuin useimmat kotiäidit eli sidottuna kotiin puolison juostessa menoissaan. Taidat ollla todella laiska ja kyvytön.
[/quote]
Mistä sait sellaisen kuvan, että mielestäni miesten itsekkyys, lasten laiminlyönti ja "ympäriinsä juoksentelu" on ok? Ainakaan minä en mitään siihen viittaavaa sanonut. Nyt luetun ymmärtämistä harjoittelemaan :)
AP
Ja vielä:
3. Tuossa yllä numero 38 sanoo, että hän omistautuu äitiydelle sataprosenttisesti. Saako vanhemmaksi ryhtyä, jos on kiinnostusta vain 80-prosenttiseen äitiyteen? (Tällainenhan on täyttä totta esimerkiksi yrittäjäperheissä.) -4
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:25"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:07"]
Ymmärrän ihan hyvin näitä naisia. Vapaus harrastaa, matkailla, käydä ostoksilla, tavata ystäviä, elää rauhassa puolisoni kanssa ja käyttää aikani, energiani ja rahani niin kuin haluan on jotakin, mitä olen kovalla vaivannäöllä saavuttanut. Nyt kolmikymppisenä en ole valmis luopumaan saavuttamastani elämästä.
Miksi ihmeessä lukitsisin itseni ruuhkavuosiin tai sitouttaisin itseni äidin rooliin?
[/quote]
vanhemmilla, äidillä myös, on vähintään moraalinen taata lapselle hyvä lapsuus. kukaan muu EI anna lapselle hyvää lapsuutta kuin vanhemmat, ja mahdollisuus siihen on VAIN KERRAN lapsen elämässä.
joko lapsella on läsnäolevat vanhemmat tai ei.
oma valinta.
t. hyvä isä.
[/quote]
Tuskin kukaan on tästä eri mieltä. Oliko tuon tarkoitus olla vasta-argumentti kommenttiini, vai satuitko vain sattumalta siteeraamaan sitä? Yhteys omaan tekstiini jäi vähän epäselväksi. -4