Lue keskustelun säännöt.
Nykyäitien itsekkyys on pöyristyttävää!
23.10.2014 |
Olen seuraillut omaa vaimoani ja hänen laajaa ystäväpiiriään jo kymmenen vuotta ja tullut seuraavaan lopputulokseen: äitiys on täysin hukassa monilta tämän päivän 30-35 -vuotiailta naisilta. Mitään ei olla enää valmiita uhraamaan, omista harrastuksista/ostoksista/matkoista luopumaan ja lapsetkin hoidetaan tuosta vain vasurilla facebookissa olon ym. muun sähläämisen ohessa siten, että puolet lasten sanomisista kaikuu kuuroille korville. "Tyttöjen" laivareissua, pikkujoulua ym. on harva se kuukausi. Miehen jokainen meno merkataan johonkin näkymättömään muistikirjaan ja vaaditaan, että itse saa minuutilleen saman määrän sitä kuulua omaa aikaa. Pahinta kuitenkin on se, että eletään siinä illuusiossa, että itse ollaan yhtä hyviä äitejä kuin omat äidit ja tehdään lapsia 3-4, vaikka yhdenkin kanssa ollaan hermoromahduksen partaalla. Lopputuloksena kaikki perheessä kärsivät.
Sanokaapa naiset, mikä teitä oikein vaivaa????
t. Mies, joka tietää olevansa hyvä isä, ja on ylpeä siitä
Kommentit (130)
Minulle ainakin äitiys on ollut oikea negatiivisuuden tiivistymä. Meillä on silti kaksi lasta, koska itse olin ainoa lapsi ja luulin kaipaavani perhe-elämää. No, ei se sitten ollutkaan ruusuilla tanssimista tai ehkä pahin takaisku oli se, etten mä saakaan äitinä päättää kaikesta. Mun mies on minua parempi kasvattaja -en arastele sen sanomista ääneen - ja hän vaatii tilaa ja aikaa lapsille. Meillä eletään todellakin lasten ehdoill. Olen siitä niin ahdistunut, koska kun mä olin lapsi, äitini eli omilla ehdoillaan, ei minun, että milloin saan olla minä? Mun mies joutuu nyt paikkaamaan minua, kun mä selvittelen terapiassa päätäni tän homman suhteen ja lapsuuden traumat nousevat tlös. Oen huono äiti, ei siinä mitään. Mutta onneksi mun mies ei ole tuollainen ulisija kuin ap eikä ikinä sanoisi minusta noin kuin otsikossa, vaikka paljon tekeekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ystäväpiirissäsi ovat sukupuoliroolit vain käänteiset. Etpä paheksu niitä perheitä, joissa isä menee menojaan ja äiti pitää kotia pystyssä.
Ennen vanhaan lapsia ei hoidettu oikeastaan ollenkaan vauvaiän jälkeen. Lapsia tuli halusi tai ei ja vanhemmat lapset huolehtivat nuoremmista, jos muistivat. Nykyäidit perehtyvät luomulastenruokiin, ftalaatittomiin tuotteisiin, soittavat sikiölle klassista musiikkia mahakuulokkeilla jne :D
Jokaisella perheessä tulee olla mahdollisuus omaan aikaan, rentoutumiseen ja harrastamiseen. Se ei ole mikään pelkkä isien oikeus. Minä kuulun juuri tuohon 30-35 ikäisten koulutettujen äitien ryhmään, minulla on kaksi lasta. Elämämme ei ole kaaosta, vaan mukavan rauhallista, ihanaa arkea. Olen lasten kanssa vielä kotona, miehen ura oli kriittisemmässä vaiheessa kun omani, muuten olisimme jakaneet kotivanhemmuuden puoliksi. Viimeistelen mm opintojani tässä samalla. Minulla on mahdollisuus harrastaa joka päivä, samoin miehelläni. Harrastamme liikuntaa, ja olemme jättäneet esim. salin yhteisestä päätöksestä pois molemmilta, ja olemme siirtyneet liikuntamuotoihin, joita voi tehdä yhdessä perheenä tai kahdestaan kotona lasten nukkuessa illalla. Molemmilla on mahdollisuus käydä ulkona tuulettumassa kavereiden kanssa, mutta olemme aika kotikissoja kumpikin. Itse otan omaa aikaa lähinnä "pakollisissa" kauneushoitola- jne käynneissä. Olemme löytäneet uusia harrastuksia pikkulapsiaikana kumpikin, minä olen alkanut maalata tauluja ja mies lukea vihdoin niitä klassikkoromaaneja, joita on aina halunnut.
Sanoisin, että kumpikin meistä on hyviä vanhempia. Olemme joustaneet ja kuitenkin huolehtineet omista tarpeistamme ja parisuhteemme tarpeista. Tämä tuntuu olevan yleistä ainakin meidän ystäväpiirissämme. Ainoastaan yhdessä perheessä toinen puolisoista ei huolehdi omasta puolestaan, vaan treenaa edelleen 6pv viikossa, kuin olisi lapseton. Ja tämäkin sattuu olemaan mies. En siis allekirjoita ap:n mielipidettä alkuunkaan.
Siis sun mielestä on kohtuutonta, että nainen vaatii saman määrän omaa aikaa kuin mies? Meidän lähipiirissä miehet käy töissä, sen jälkeen harrastuksissa ja sen jälkeen vielä kaljalla. Kotona ollaan tunti sen jälkeen kun lapset on menneet nukkumaan. Kuitenkin sen kerran kun me naisten kesken haluttaisiinkin johonkin, niin vedotaan siihen, ETTÄ MEILLÄ ON LAPSIA. muutos uuteen suuntaan tekee pelkästään hyvää.
T nainen, joka ei ole vuoteen liikkunut missään ilman lasta
Ap, hanki työ ja lopeta toisten kyylääminen. Naisilla pitää nykypäivänä olla samat oikeudet ja velvollisuudet, kun miehilläkin. Kyllä äidinkin on ihan normaalia viettää ns tyttöjen iltoja ja rentoutua, vuorotellen hoidetaan lapsia. Ei kenenkään tarvitse uhrata omaa elämäänsä lasten vuoksi.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:07"]Ymmärrän ihan hyvin näitä naisia. Vapaus harrastaa, matkailla, käydä ostoksilla, tavata ystäviä, elää rauhassa puolisoni kanssa ja käyttää aikani, energiani ja rahani niin kuin haluan on jotakin, mitä olen kovalla vaivannäöllä saavuttanut. Nyt kolmikymppisenä en ole valmis luopumaan saavuttamastani elämästä. Miksi ihmeessä lukitsisin itseni ruuhkavuosiin tai sitouttaisin itseni äidin rooliin?
[/quote]
Tässä puhuttiin äideistä. Tietysti sä lapsettomana voit tulla ja mennä miten haluat. Eri asia niillä joilla niitä lapsia on, ei voi enää ajatella vain omaa napaansa, vaan siihen äitiyteen ja vanhemman rooliin sitoutuu siinä hetkessä, kun sen lapsen on päättänyt pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:51"]
Siis ystäväpiirissäsi ovat sukupuoliroolit vain käänteiset. Etpä paheksu niitä perheitä, joissa isä menee menojaan ja äiti pitää kotia pystyssä.
Ennen vanhaan lapsia ei hoidettu oikeastaan ollenkaan vauvaiän jälkeen. Lapsia tuli halusi tai ei ja vanhemmat lapset huolehtivat nuoremmista, jos muistivat. Nykyäidit perehtyvät luomulastenruokiin, ftalaatittomiin tuotteisiin, soittavat sikiölle klassista musiikkia mahakuulokkeilla jne :D
Jokaisella perheessä tulee olla mahdollisuus omaan aikaan, rentoutumiseen ja harrastamiseen. Se ei ole mikään pelkkä isien oikeus. Minä kuulun juuri tuohon 30-35 ikäisten koulutettujen äitien ryhmään, minulla on kaksi lasta. Elämämme ei ole kaaosta, vaan mukavan rauhallista, ihanaa arkea. Olen lasten kanssa vielä kotona, miehen ura oli kriittisemmässä vaiheessa kun omani, muuten olisimme jakaneet kotivanhemmuuden puoliksi. Viimeistelen mm opintojani tässä samalla. Minulla on mahdollisuus harrastaa joka päivä, samoin miehelläni. Harrastamme liikuntaa, ja olemme jättäneet esim. salin yhteisestä päätöksestä pois molemmilta, ja olemme siirtyneet liikuntamuotoihin, joita voi tehdä yhdessä perheenä tai kahdestaan kotona lasten nukkuessa illalla. Molemmilla on mahdollisuus käydä ulkona tuulettumassa kavereiden kanssa, mutta olemme aika kotikissoja kumpikin. Itse otan omaa aikaa lähinnä "pakollisissa" kauneushoitola- jne käynneissä. Olemme löytäneet uusia harrastuksia pikkulapsiaikana kumpikin, minä olen alkanut maalata tauluja ja mies lukea vihdoin niitä klassikkoromaaneja, joita on aina halunnut.
Sanoisin, että kumpikin meistä on hyviä vanhempia. Olemme joustaneet ja kuitenkin huolehtineet omista tarpeistamme ja parisuhteemme tarpeista. Tämä tuntuu olevan yleistä ainakin meidän ystäväpiirissämme. Ainoastaan yhdessä perheessä toinen puolisoista ei huolehdi omasta puolestaan, vaan treenaa edelleen 6pv viikossa, kuin olisi lapseton. Ja tämäkin sattuu olemaan mies. En siis allekirjoita ap:n mielipidettä alkuunkaan.
[/quote]
Tämä pätee suurelta osin myös oman tuttavapiirini koulutettuihin kolmikymppisiin vanhempiin. Tai no, ei se aina niin kovin seesteistä tunnu olevan, mutta omat menot ja perheen kanssa oleminen on kyllä osattu sovittaa yhteen. Tässä koulutus- ja ikäryhmässä ei juuri sataprosenttisesti äitiydelle omistautuneita naisia ole samalla lailla kuin kouluttamattomissa, nuoremissa äideissä. -4
Olen nyt kyllä vähän samaa mieltä. Kun kuuntelen töissä nuorten äitien keskuteluja, lolen kuunnellut mm tälläisiä
" lähdetkö tänään uimaan ? "
" joo voisin hähteä , sellanen tunnin treeni ja sauna tekis hyvää"
"Otetaanko lapset mukaan ? "
" eihän se sit mitään uimista olisi"
Ja naurua päälle.
Tai :
"lähdetkö pikkuhouluristeilylle ? "
" Joo , täytyy vaan saad anoppi hoitaan lapsia kun miehellä on silloin työmatka "
" No eikä sun anoppi oo mielellään aina tullutkin "
" Joo mut nyt meillä on edellisenä viikonloppuna se konsertti ja mennään hotelliin yöksi niin anoppi hoitaa silloinkin.Mut kyl se varmaan onnistuu."
Ja kyse siis 30 ylittäneistä äideistä joilla on päiväkoti-ikäisiä lapsia. Ei mitään tuskaa siitä, että on erossa lapsista pitkät päivät , vaan siihen vaan sitten määrättömästi omia menoja vielä päälle. En ymmärrä. Omatkin lapseni olivat aikoinaan päiväkodissa, mutta uimassa läytiin sitten lasten kanssa , ja teatterissa ja sitten naitittiin ihan vaan kotona köllöttelystä.
Siis en ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:50"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:28"]
Miksi, kun mies juoksee ympäriinsä ja äiti pitää kaiken kasassa on ap:sta ok, mutta sitten, kun mies on koti-isänä, vaimo ei saisi juosta ympäriinsä kuten kotiäitien miehet? Ap taitaa olla kyvytön pyörittämään koko rumbaa ja syyllistää siitä naisien itsekkyyttä vaikka itse on samassa asemassa kuin useimmat kotiäidit eli sidottuna kotiin puolison juostessa menoissaan. Taidat ollla todella laiska ja kyvytön.
[/quote]
Mistä sait sellaisen kuvan, että mielestäni miesten itsekkyys, lasten laiminlyönti ja "ympäriinsä juoksentelu" on ok? Ainakaan minä en mitään siihen viittaavaa sanonut. Nyt luetun ymmärtämistä harjoittelemaan :)
AP
[/quote]
Valitat naisten omista menoista, vaikka omien empiiristen havaintojeni mukaan miehet menevät ja tulevat lasten saamisen jälkeen kuten haluavat ja naiset ovat 24/7 kiinni lapsissa. Sen vuoksi näkökulmasi on erittäin omituinen, luulisi sinun sieltä hiekkalaatikon kulmalla tavanneesi riittävästi kotiäitejä, ettet voi enää kuvitella näiden äitien juoksevan vapaasti omissa menoissaan. Vai etkö tarjoa lapsillesi virikkeitä, ulkoilua ja muuta lapsiseuraa kuin omat sisarukset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin se on. Mutta se ei ole oikeastaan edes äitien vika. Kun joka paikassa toitotetaan oman ajan tärkeydestä, parisuhdeajan tärkeydestä.. niin monet oikeasti kuvittelee, että on asiaan kuuluvaa ottaa sitä omaa aikaa lastenkin kustannuksella!
Ja varmasti jokaiselle omat jutut tekee hyvää, harrastukset, toisinaan shoppailu/kylpylä tms.reissu ihan itsekseen, mutta tässä on nyt vaan menty överiksi
Hyvää keskustelua. Väitän lisäksi, että äitiys on hukassa nimenomaan koulutetulta osalta naisista. Vähemmän koulutetuissa vanhat hyvät arvot ovat vielä kunniassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
100% äiti vastaa. Olen sitä mieltä että lapset voi jättää tekemättä jos niitä ei täysin halua. Se on kaikkien parhaaksi. Pakko kuitenkin selventää kaikille että näen maailmassa toki muutakin kuin omat lapseni. Elän myös omaa elämää mutta se tapahtuu lasten ehdoilla. Näin olen asian ajatellut. Äitinä oleminen on minun suurin aito haaveeni enkä aio pyydellä anteeksi että nautin siitä enkä vain valita miten paskamaista kotona oleminen on. Tosin en syytä ketään. Jos ei ole sitä tunnetta luonnostaan että haluaa olla ykkönen lapsilleen niin sitä ei pysty muuksi muuttamaan vaikka joku toinen niin haluaisikin. Tunne lähtee ihmisestä itsestään ja ihan pyytämättä.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 13:03"]
Hyvää keskustelua. Väitän lisäksi, että äitiys on hukassa nimenomaan koulutetulta osalta naisista. Vähemmän koulutetuissa vanhat hyvät arvot ovat vielä kunniassa!
[/quote]
No jaa. Oma kaveripiirini koostuu lähinnä yliopistokoulutetuista ja suurin osa on ollut pitkään kotona ja panee muutenkin lapset tärkeysjärjestyksessä korkealle. Äitini on sairaanhoitaja ja monet hänen nuoret lh-työkaverinsa lähtevät tosi aikaisin töihin, koska ovat tottuneet niin mahdottomaan elintasoon (pitää olla merkkivaatetta, ripsihuoltoa, sisustusjuttua jne.). Sanoisin kyllä, että tämä on persoonasta, ei koulutustausta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:57"]
Olen nyt kyllä vähän samaa mieltä. Kun kuuntelen töissä nuorten äitien keskuteluja, lolen kuunnellut mm tälläisiä
" lähdetkö tänään uimaan ? "
" joo voisin hähteä , sellanen tunnin treeni ja sauna tekis hyvää"
"Otetaanko lapset mukaan ? "
" eihän se sit mitään uimista olisi"
Ja naurua päälle.
Tai :
"lähdetkö pikkuhouluristeilylle ? "
" Joo , täytyy vaan saad anoppi hoitaan lapsia kun miehellä on silloin työmatka "
" No eikä sun anoppi oo mielellään aina tullutkin "
" Joo mut nyt meillä on edellisenä viikonloppuna se konsertti ja mennään hotelliin yöksi niin anoppi hoitaa silloinkin.Mut kyl se varmaan onnistuu."
Ja kyse siis 30 ylittäneistä äideistä joilla on päiväkoti-ikäisiä lapsia. Ei mitään tuskaa siitä, että on erossa lapsista pitkät päivät , vaan siihen vaan sitten määrättömästi omia menoja vielä päälle. En ymmärrä. Omatkin lapseni olivat aikoinaan päiväkodissa, mutta uimassa läytiin sitten lasten kanssa , ja teatterissa ja sitten naitittiin ihan vaan kotona köllöttelystä.
Siis en ymmärrä.
[/quote]
Minä taas ymmärrän lapsettomana tämän oikein hyvin. Itse asiassa lapsettoman näkökulmasta tällaiset ovat hyviä kavereita, koska heille myös ystävyyssuhteiden ylläpitäminen ja muut kuin vanhemmuuteen liittyvät identiteetit ovat myös tärkeitä. En ole koskaan epäillyt ystävieni kykyä vanhemmuuteen, vaikka he lähtisivätkin kanssani konserttiin tai risteilylle. Täydellisesti äitiyteen hurahtavien naisten kykyä ystävyyteen olen sen sijaan joutunut epäilemään monta kertaa. -4
Tunteeko kukaan yhtään 100% lapsilleen omistautuvaa isää, jolla ei ole ollenkaan omia menoja? Miksi vaaditte tätä kuitenkin äideiltä?
Olen syntynyt 80-luvulla ja ei äitini silloin lähtenyt yhtään mihinkään kanssani. Ei kun hei, lähti hän kerran pyöräilemään, mutta sai kesken pyöräretken raivarit ja palasimme kotiin.
Itse pyrin olemaan läsnä ja puuhailemaan lapsen kanssa. Olen viimeksi ollut baarissa ennen lapsen syntymää (syntymästä on lähes 2 vuotta). Minun arkeni on lapseni lapsuus. :) Haluan olla hyvä äiti, vaikka se vaatisikin itseni laittamista taka-alalle.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 13:02"]
Näin se on. Mutta se ei ole oikeastaan edes äitien vika. Kun joka paikassa toitotetaan oman ajan tärkeydestä, parisuhdeajan tärkeydestä.. niin monet oikeasti kuvittelee, että on asiaan kuuluvaa ottaa sitä omaa aikaa lastenkin kustannuksella!
Ja varmasti jokaiselle omat jutut tekee hyvää, harrastukset, toisinaan shoppailu/kylpylä tms.reissu ihan itsekseen, mutta tässä on nyt vaan menty överiksi
[/quote]
Missä pn menty överiksi? Kuinka monta perheenäitiä tunnet, jotka painavat tukka putkella menemään verrattuna vaikka perinteisiin uraohjusperheenisiin? Itse en tunne yhtään ainoaa äitiä, joka ei huolehtisi lapsistaan ensisijaisesti ja vasta sitten omista tarpeistaan. Se, että jotkut onnistuvat huolehtimaan niistä omista tarpeistaan, ei ole keltään pois. Ei edes niiltä, jotka eivät onnistu vaan jumahtavat marttyyrimaisesti uhraamaan itsensä perheen alttarille...
Näin on. Pitää saada jatkuvasti lapsesta vapaa-aikaa, hoitakoon vaikka isovanhemmat. Samat tyypit vie lapsen heti 1-veenä hoitoon, kun se työ ja ystävät on niin tärkeää äidille. Ja ihanaa kun saa nauttia sen kahvin ja lounaan rauhassa aikuisessa seurassa.
Mutta ei ne muiden vuosikymmenten äidit keskimäärin yhtään vähemmän itsekkäitä ole olleet, jopa pahempia, heillä oli ehkä vain erilaiset kiinnostuksenkohteet silloin.
Miksi ihmeessä vanhemman pitäisi tuntea tuskaa siitä, että lapsi on päiväkodissa? Ymmärtäisin tämän tunteen, jos lapsi olisi huonossa hoidossa, mutta oletettavasti vanhemmat ovat varmistaneet hoitajien olevan hyviä.
Aplla ilmeisesti samanlainen vaimo kuin mieheni on, omat menot tärkeimpänä listassa. Haluaisin viettää perheenä aikaa, käydä metsäretkillä uimassa kävelyllä askarrella yms. Mieheni ei jaksa tällaistä. Joten teen näitä yksin lasten kanssa. Ap, tuo vaimosi miehelleni ja minä tulen sun vaimoksesi. :D Näin voisi kaikki tehdä sitä mitä haluaa ja tuntuu tärkeimmältä