Nykyäitien itsekkyys on pöyristyttävää!
Olen seuraillut omaa vaimoani ja hänen laajaa ystäväpiiriään jo kymmenen vuotta ja tullut seuraavaan lopputulokseen: äitiys on täysin hukassa monilta tämän päivän 30-35 -vuotiailta naisilta. Mitään ei olla enää valmiita uhraamaan, omista harrastuksista/ostoksista/matkoista luopumaan ja lapsetkin hoidetaan tuosta vain vasurilla facebookissa olon ym. muun sähläämisen ohessa siten, että puolet lasten sanomisista kaikuu kuuroille korville. "Tyttöjen" laivareissua, pikkujoulua ym. on harva se kuukausi. Miehen jokainen meno merkataan johonkin näkymättömään muistikirjaan ja vaaditaan, että itse saa minuutilleen saman määrän sitä kuulua omaa aikaa. Pahinta kuitenkin on se, että eletään siinä illuusiossa, että itse ollaan yhtä hyviä äitejä kuin omat äidit ja tehdään lapsia 3-4, vaikka yhdenkin kanssa ollaan hermoromahduksen partaalla. Lopputuloksena kaikki perheessä kärsivät.
Sanokaapa naiset, mikä teitä oikein vaivaa????
t. Mies, joka tietää olevansa hyvä isä, ja on ylpeä siitä
Kommentit (130)
Itse tein aikoinaan sen päätöksen, että kun lapset ovat hereillä niin netti pysyy kiinni, jos katsotaan telkkaria niin sitten jotain yhteistä ja aina kun mahdollista haluan viettää aikani lasten kanssa leikkien ja seikkaillen sekä heitä hoitaen, luonnollisesit kotityöt vievät kuitenkin oman aikansa. Illalla nukkumaan menon jälkeen voi sitten facettaa ja lukea omia kirjoja. En harrasta tällä hetkellä mitään illalla kotona tapahtuvaa lukemista/tekemistä/leffojen katselua lukuun ottamatta. Lapset ovat pieniä vain kerran, enkä halua olla sitku-isi. Vaimo on samoilla linjoilla, mutta saa mennä harrastamaan kun haluaa. Itse en sitä kaipaa, aika lasteni kanssa on parasta mitä voin kuvitella. Ehkä en sitten vain kaipaa sitä kuuluisaa omaa aikaa. Sitä oli jo aika lailla tarpeeksi ennen lapsia ja vaimoa.
En itsekään ymmärrä näitä miehiä ja naisia jotka haluavat lapsia mutteivat halua viettää aikaa heidän kanssaan.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 13:21"]
Minusta nykyäideiltä puuttuu tietynlainen luonnollisuus ja vaistonvaraisuus. Ennen lapsen syntymää, emme juuri olleet miettineet, miten haluamme lapsen kasvattaa ja miten toimimme sen kanssa. Menin aina sen mukaan mikä tuntui hyvälle lapsesta ja itsestäni. En koskaan edes harkinnut olla kahta 1-2 yötä erossa alle 2kk ikäisestä (niin kuin monet tuttavani), koska ihan vaisto sanoi minulle, ettei se sovi lapselle. Vauvat olen aina pitänyt lähellä itseäni, koska se tuntui minusta luonnolliselta. Nyt kun lapset on isompia, pyrin huomioimaan lasten tarpeet ensisijaisesti. Se ei tarkoita, ettenkö voisi käydä 3krt/vko salilla.
[/quote]
Minusta taas on aika hienoa asia, että nykyäidit pyrkivät tekemään asioita suunnitellusti, eivätkä vain luota siihen, että kyllä asiat jotenkin lutviutuu... Se, että pyrin tutustumaan erilaisiin tutkimuksiin ja teorioihin siitä, mitkä ovat lapsille hyviä ja tarpeellisia asioita, ei tarkoita, ettenkö kuuntelisi vaistoani. Sanoisin muutenkin, että vanhemmat jotka ovat pyrkineet suunnittelemaan elämänsä (siis kouluttautumaan, hoitamaan uransa jne) ja ovat valmistautuneet lastensaantiin muutenkin kuin ostamalla kehdon, ovat tietoisempia lapsen tarpeista ja siten eivät todennäköisesti jätä 2kk vanhaa vauvaa kahdeksi vuorokaudeksi ilman vanhempiaan...
En tiedä, olenko itsekäs vai enkö ole. Meillä mies on se joka käy töissä ja minä kotiäitinä. Minä en pääse ikinä yhtään mihinkään ilman lapsia, edes kauppaan. Mies käy harrastamassa kerran viikkoon (3h kerrallaan) ja sitten muut iltamenot päälle. Itse kaipaisin mahdollisuutta tehdä muutakin kuin hoitaa kotia ja lapsia; itseäni. Vaikkapa kävelylenkin merkeissä. Totta kai nautin lapsistani ja kyllähän mä heidänkin kanssaan voin käydä lenkillä, mutta tarvitsisin mahdollisuuden "nollata" pääkoppaani terveissä merkeissä. Miehen menot vaan menee aina mun menojen edelle, eikä varmaan helpotu yhtään kun uusi lapsi syntyy. Miehellä on toki oikeus tehdä muutakin kuin töitä, mutta mun mielestä minullakin olisi oikeus tehdä muutakin kuin olla kotosalla. Edes helvetti kerran kolmessa kuukaudessa. Mutta kun ei.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 13:01"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:50"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:28"]
Miksi, kun mies juoksee ympäriinsä ja äiti pitää kaiken kasassa on ap:sta ok, mutta sitten, kun mies on koti-isänä, vaimo ei saisi juosta ympäriinsä kuten kotiäitien miehet? Ap taitaa olla kyvytön pyörittämään koko rumbaa ja syyllistää siitä naisien itsekkyyttä vaikka itse on samassa asemassa kuin useimmat kotiäidit eli sidottuna kotiin puolison juostessa menoissaan. Taidat ollla todella laiska ja kyvytön.
[/quote]
Mistä sait sellaisen kuvan, että mielestäni miesten itsekkyys, lasten laiminlyönti ja "ympäriinsä juoksentelu" on ok? Ainakaan minä en mitään siihen viittaavaa sanonut. Nyt luetun ymmärtämistä harjoittelemaan :)
AP
[/quote]
Valitat naisten omista menoista, vaikka omien empiiristen havaintojeni mukaan miehet menevät ja tulevat lasten saamisen jälkeen kuten haluavat ja naiset ovat 24/7 kiinni lapsissa. Sen vuoksi näkökulmasi on erittäin omituinen, luulisi sinun sieltä hiekkalaatikon kulmalla tavanneesi riittävästi kotiäitejä, ettet voi enää kuvitella näiden äitien juoksevan vapaasti omissa menoissaan. Vai etkö tarjoa lapsillesi virikkeitä, ulkoilua ja muuta lapsiseuraa kuin omat sisarukset?
[/quote]
Omassa tuttavapiirissäni tämä tuntuu menevän 50-50. Ja jotkut tutuista äideistä tietyllä tavalla jopa torppaavat ukkojensa ideat kun puhutaan lasten kanssa tehtävistä puuhista. Oma vika sitten jos ukkoa ei enää kiinnosta.
Ja taas väännetään.. 100% äiti äitinä ja täysillä kaikkea muuta!
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:31"]
Sori, ei tietenkään ap vaan 4. -4
[/quote]
Ettet kompastunut omaan näppäryyteesi? Kummasti taas sosiaalipornoa hakevan palstavelan vänkytystä täynnä koko ketju.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 13:29"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 13:23"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 13:12"]
Kyllä, äiti saa käydä viihteellä, mutta ei joka ja jokatoinen viikonloppu!
[/quote]
Mitä kamalaa siitä seuraa? -4
[/quote]
No vaikka se fakta voidaan todeta että oma lapsi ei nähtävästi ole ykkönen tälle kyseiselle vanhemmalle.
Lapseton olet ja ajatusmaailmasi on sellainen että sellaisena myös aiot toivonmukaan pysyä!
[/quote]
Eli nainen, joka käy "viihteellä" joka kolmas viikonloppu, pitää lasta tärkeimpänä asiana elämässään, mutta nainen, joka tekee samoin joka toinen viikonloppu, ei pidä? Entä jos "viihteellä" käymisen sijaan nainen kävisikin joka toinen viikonloppu toisella paikkakunnalla jollakin puolentoista päivän kurssilla tai tutkintoon johtavan koulutuksen lähiopetustapaamisissa? Hänkään ei varmaan pidä lasta tärkeimpänä asiana elämässään? Vai onko tanssiminen ja ystävien seura se paheksuttava huonon äitiyden aiheuttava tekijä tässä?
Kantasi kaipaisi kipeästi vahvempia perusteluja ollakseen uskottava. -4
[/quote]
Pakkoko sun mahon lehmän on tulla vänkäämään joka keskusteluun? Mene vaikak juttelemaan koirista ylilaudalle, siellä vois olla sulle sopivampaa juttuseuraa.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 13:39"]
Itse tein aikoinaan sen päätöksen, että kun lapset ovat hereillä niin netti pysyy kiinni, jos katsotaan telkkaria niin sitten jotain yhteistä ja aina kun mahdollista haluan viettää aikani lasten kanssa leikkien ja seikkaillen sekä heitä hoitaen, luonnollisesit kotityöt vievät kuitenkin oman aikansa. Illalla nukkumaan menon jälkeen voi sitten facettaa ja lukea omia kirjoja. En harrasta tällä hetkellä mitään illalla kotona tapahtuvaa lukemista/tekemistä/leffojen katselua lukuun ottamatta. Lapset ovat pieniä vain kerran, enkä halua olla sitku-isi. Vaimo on samoilla linjoilla, mutta saa mennä harrastamaan kun haluaa. Itse en sitä kaipaa, aika lasteni kanssa on parasta mitä voin kuvitella. Ehkä en sitten vain kaipaa sitä kuuluisaa omaa aikaa. Sitä oli jo aika lailla tarpeeksi ennen lapsia ja vaimoa.
En itsekään ymmärrä näitä miehiä ja naisia jotka haluavat lapsia mutteivat halua viettää aikaa heidän kanssaan.
[/quote]
No joo, on kuitenkin ihan terveellistäkin harrastaa jonkun verran liikuntaa varsinkin jos tekee istuma- tai seisomatyötä. Ihan jo senkin takia, että perheessä on terve työssäkäyvä koko lasten lapsuuden ajan. :) Minä haluan tehdä muutakin kuin istua sohvalla ja koiralliset vanhemmat joutuu varmasti käydä lenkittämässä koiraansa välillä ilman lapsiakin jne. ja monet ihmiset tapaavat jopa tuttujaankin välillä ilman lapsia! Itse olen käynyt auttelemassa sairasta äitiäni eikä lapset ole aina mukana, vaikka ovat rakkaita niin minulle kuin mummolleenkin. Ja jokin aika sitten olimme mieheni kanssa muuttotalkoissa ja lapset olivat hoitajan kanssa. Kyllä perheellisellä ihmisellä on ja saa olla menoja, jos lapsilla on hyvä hoitaja tai toinen vanhemmista jää lasten kanssa.
Uhrautuvuudellakin on rajansa ja kohtuus kaikessa. :)
Mitkä ovat ap.n hyvinvoinnin keinot?
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 13:41"]
En tiedä, olenko itsekäs vai enkö ole. Meillä mies on se joka käy töissä ja minä kotiäitinä. Minä en pääse ikinä yhtään mihinkään ilman lapsia, edes kauppaan. Mies käy harrastamassa kerran viikkoon (3h kerrallaan) ja sitten muut iltamenot päälle. Itse kaipaisin mahdollisuutta tehdä muutakin kuin hoitaa kotia ja lapsia; itseäni. Vaikkapa kävelylenkin merkeissä. Totta kai nautin lapsistani ja kyllähän mä heidänkin kanssaan voin käydä lenkillä, mutta tarvitsisin mahdollisuuden "nollata" pääkoppaani terveissä merkeissä. Miehen menot vaan menee aina mun menojen edelle, eikä varmaan helpotu yhtään kun uusi lapsi syntyy. Miehellä on toki oikeus tehdä muutakin kuin töitä, mutta mun mielestä minullakin olisi oikeus tehdä muutakin kuin olla kotosalla. Edes helvetti kerran kolmessa kuukaudessa. Mutta kun ei.
[/quote]
No jos on tyytymätön nykytilanteeseen niin kannattaako siihen sitten tehdä vielä lisää lapsia?
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 13:52"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 13:39"]
Itse tein aikoinaan sen päätöksen, että kun lapset ovat hereillä niin netti pysyy kiinni, jos katsotaan telkkaria niin sitten jotain yhteistä ja aina kun mahdollista haluan viettää aikani lasten kanssa leikkien ja seikkaillen sekä heitä hoitaen, luonnollisesit kotityöt vievät kuitenkin oman aikansa. Illalla nukkumaan menon jälkeen voi sitten facettaa ja lukea omia kirjoja. En harrasta tällä hetkellä mitään illalla kotona tapahtuvaa lukemista/tekemistä/leffojen katselua lukuun ottamatta. Lapset ovat pieniä vain kerran, enkä halua olla sitku-isi. Vaimo on samoilla linjoilla, mutta saa mennä harrastamaan kun haluaa. Itse en sitä kaipaa, aika lasteni kanssa on parasta mitä voin kuvitella. Ehkä en sitten vain kaipaa sitä kuuluisaa omaa aikaa. Sitä oli jo aika lailla tarpeeksi ennen lapsia ja vaimoa.
En itsekään ymmärrä näitä miehiä ja naisia jotka haluavat lapsia mutteivat halua viettää aikaa heidän kanssaan.
[/quote]
No joo, on kuitenkin ihan terveellistäkin harrastaa jonkun verran liikuntaa varsinkin jos tekee istuma- tai seisomatyötä. Ihan jo senkin takia, että perheessä on terve työssäkäyvä koko lasten lapsuuden ajan. :) Minä haluan tehdä muutakin kuin istua sohvalla ja koiralliset vanhemmat joutuu varmasti käydä lenkittämässä koiraansa välillä ilman lapsiakin jne. ja monet ihmiset tapaavat jopa tuttujaankin välillä ilman lapsia! Itse olen käynyt auttelemassa sairasta äitiäni eikä lapset ole aina mukana, vaikka ovat rakkaita niin minulle kuin mummolleenkin. Ja jokin aika sitten olimme mieheni kanssa muuttotalkoissa ja lapset olivat hoitajan kanssa. Kyllä perheellisellä ihmisellä on ja saa olla menoja, jos lapsilla on hyvä hoitaja tai toinen vanhemmista jää lasten kanssa.
Uhrautuvuudellakin on rajansa ja kohtuus kaikessa. :)
[/quote]
meni sitten pointti vissiin ohi...
Koska äitejä ovat nyt ne, jotka jo pikkuprinsessoina saivat kaiken mitä halusivat. Eivät tule ikinä luopumaan ''perheen tärkeimmän'' roolistaan.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 13:50"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 13:29"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 13:23"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 13:12"]
Kyllä, äiti saa käydä viihteellä, mutta ei joka ja jokatoinen viikonloppu!
[/quote]
Mitä kamalaa siitä seuraa? -4
[/quote]
No vaikka se fakta voidaan todeta että oma lapsi ei nähtävästi ole ykkönen tälle kyseiselle vanhemmalle.
Lapseton olet ja ajatusmaailmasi on sellainen että sellaisena myös aiot toivonmukaan pysyä!
[/quote]
Eli nainen, joka käy "viihteellä" joka kolmas viikonloppu, pitää lasta tärkeimpänä asiana elämässään, mutta nainen, joka tekee samoin joka toinen viikonloppu, ei pidä? Entä jos "viihteellä" käymisen sijaan nainen kävisikin joka toinen viikonloppu toisella paikkakunnalla jollakin puolentoista päivän kurssilla tai tutkintoon johtavan koulutuksen lähiopetustapaamisissa? Hänkään ei varmaan pidä lasta tärkeimpänä asiana elämässään? Vai onko tanssiminen ja ystävien seura se paheksuttava huonon äitiyden aiheuttava tekijä tässä?
Kantasi kaipaisi kipeästi vahvempia perusteluja ollakseen uskottava. -4
[/quote]
Pakkoko sun mahon lehmän on tulla vänkäämään joka keskusteluun? Mene vaikak juttelemaan koirista ylilaudalle, siellä vois olla sulle sopivampaa juttuseuraa.
[/quote]
Hienoa keskustelutaitoa. Jatka vain samaan malliin, niin muut varmasti vakuuttuvat oman kantasi oikeellisuudesta. -4
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 13:58"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 13:52"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 13:39"]
Itse tein aikoinaan sen päätöksen, että kun lapset ovat hereillä niin netti pysyy kiinni, jos katsotaan telkkaria niin sitten jotain yhteistä ja aina kun mahdollista haluan viettää aikani lasten kanssa leikkien ja seikkaillen sekä heitä hoitaen, luonnollisesit kotityöt vievät kuitenkin oman aikansa. Illalla nukkumaan menon jälkeen voi sitten facettaa ja lukea omia kirjoja. En harrasta tällä hetkellä mitään illalla kotona tapahtuvaa lukemista/tekemistä/leffojen katselua lukuun ottamatta. Lapset ovat pieniä vain kerran, enkä halua olla sitku-isi. Vaimo on samoilla linjoilla, mutta saa mennä harrastamaan kun haluaa. Itse en sitä kaipaa, aika lasteni kanssa on parasta mitä voin kuvitella. Ehkä en sitten vain kaipaa sitä kuuluisaa omaa aikaa. Sitä oli jo aika lailla tarpeeksi ennen lapsia ja vaimoa.
En itsekään ymmärrä näitä miehiä ja naisia jotka haluavat lapsia mutteivat halua viettää aikaa heidän kanssaan.
[/quote]
No joo, on kuitenkin ihan terveellistäkin harrastaa jonkun verran liikuntaa varsinkin jos tekee istuma- tai seisomatyötä. Ihan jo senkin takia, että perheessä on terve työssäkäyvä koko lasten lapsuuden ajan. :) Minä haluan tehdä muutakin kuin istua sohvalla ja koiralliset vanhemmat joutuu varmasti käydä lenkittämässä koiraansa välillä ilman lapsiakin jne. ja monet ihmiset tapaavat jopa tuttujaankin välillä ilman lapsia! Itse olen käynyt auttelemassa sairasta äitiäni eikä lapset ole aina mukana, vaikka ovat rakkaita niin minulle kuin mummolleenkin. Ja jokin aika sitten olimme mieheni kanssa muuttotalkoissa ja lapset olivat hoitajan kanssa. Kyllä perheellisellä ihmisellä on ja saa olla menoja, jos lapsilla on hyvä hoitaja tai toinen vanhemmista jää lasten kanssa.
Uhrautuvuudellakin on rajansa ja kohtuus kaikessa. :)
[/quote]
meni sitten pointti vissiin ohi...
[/quote]
Niin, SINÄ et halua omaa aikaa etkä harrastaa muuta kuin sohvalla istumista, mutta jos joku muu haluaa ja tarvitseekin sitä oman hyvinvointinsa takia, se on sinun mielestä sitä, "ettei halua viettää aikaa omien lasten kanssa" - kun käytännössä on pari tuntia välillä poissa.
Hohhoijaa. :)
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:55"][quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:51"]
Siis ystäväpiirissäsi ovat sukupuoliroolit vain käänteiset. Etpä paheksu niitä perheitä, joissa isä menee menojaan ja äiti pitää kotia pystyssä.
Ennen vanhaan lapsia ei hoidettu oikeastaan ollenkaan vauvaiän jälkeen. Lapsia tuli halusi tai ei ja vanhemmat lapset huolehtivat nuoremmista, jos muistivat. Nykyäidit perehtyvät luomulastenruokiin, ftalaatittomiin tuotteisiin, soittavat sikiölle klassista musiikkia mahakuulokkeilla jne :D
Jokaisella perheessä tulee olla mahdollisuus omaan aikaan, rentoutumiseen ja harrastamiseen. Se ei ole mikään pelkkä isien oikeus. Minä kuulun juuri tuohon 30-35 ikäisten koulutettujen äitien ryhmään, minulla on kaksi lasta. Elämämme ei ole kaaosta, vaan mukavan rauhallista, ihanaa arkea. Olen lasten kanssa vielä kotona, miehen ura oli kriittisemmässä vaiheessa kun omani, muuten olisimme jakaneet kotivanhemmuuden puoliksi. Viimeistelen mm opintojani tässä samalla. Minulla on mahdollisuus harrastaa joka päivä, samoin miehelläni. Harrastamme liikuntaa, ja olemme jättäneet esim. salin yhteisestä päätöksestä pois molemmilta, ja olemme siirtyneet liikuntamuotoihin, joita voi tehdä yhdessä perheenä tai kahdestaan kotona lasten nukkuessa illalla. Molemmilla on mahdollisuus käydä ulkona tuulettumassa kavereiden kanssa, mutta olemme aika kotikissoja kumpikin. Itse otan omaa aikaa lähinnä "pakollisissa" kauneushoitola- jne käynneissä. Olemme löytäneet uusia harrastuksia pikkulapsiaikana kumpikin, minä olen alkanut maalata tauluja ja mies lukea vihdoin niitä klassikkoromaaneja, joita on aina halunnut.
Sanoisin, että kumpikin meistä on hyviä vanhempia. Olemme joustaneet ja kuitenkin huolehtineet omista tarpeistamme ja parisuhteemme tarpeista. Tämä tuntuu olevan yleistä ainakin meidän ystäväpiirissämme. Ainoastaan yhdessä perheessä toinen puolisoista ei huolehdi omasta puolestaan, vaan treenaa edelleen 6pv viikossa, kuin olisi lapseton. Ja tämäkin sattuu olemaan mies. En siis allekirjoita ap:n mielipidettä alkuunkaan.
[/quote]
Tämä pätee suurelta osin myös oman tuttavapiirini koulutettuihin kolmikymppisiin vanhempiin. Tai no, ei se aina niin kovin seesteistä tunnu olevan, mutta omat menot ja perheen kanssa oleminen on kyllä osattu sovittaa yhteen. Tässä koulutus- ja ikäryhmässä ei juuri sataprosenttisesti äitiydelle omistautuneita naisia ole samalla lailla kuin kouluttamattomissa, nuoremissa äideissä. -4
[/quote]
Mitä tarkoittaa kouluttamaton? Saanen kysyä tarkennusta.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:57"]
Olen nyt kyllä vähän samaa mieltä. Kun kuuntelen töissä nuorten äitien keskuteluja, lolen kuunnellut mm tälläisiä
" lähdetkö tänään uimaan ? "
" joo voisin hähteä , sellanen tunnin treeni ja sauna tekis hyvää"
"Otetaanko lapset mukaan ? "
" eihän se sit mitään uimista olisi"
Ja naurua päälle.
Tai :
"lähdetkö pikkuhouluristeilylle ? "
" Joo , täytyy vaan saad anoppi hoitaan lapsia kun miehellä on silloin työmatka "
" No eikä sun anoppi oo mielellään aina tullutkin "
" Joo mut nyt meillä on edellisenä viikonloppuna se konsertti ja mennään hotelliin yöksi niin anoppi hoitaa silloinkin.Mut kyl se varmaan onnistuu."
Ja kyse siis 30 ylittäneistä äideistä joilla on päiväkoti-ikäisiä lapsia. Ei mitään tuskaa siitä, että on erossa lapsista pitkät päivät , vaan siihen vaan sitten määrättömästi omia menoja vielä päälle. En ymmärrä. Omatkin lapseni olivat aikoinaan päiväkodissa, mutta uimassa läytiin sitten lasten kanssa , ja teatterissa ja sitten naitittiin ihan vaan kotona köllöttelystä.
Siis en ymmärrä.
[/quote]
Etkö ymmärrä, että jos joku menee uimaan treenatakseen eli pitääkseen kunnostaan huolta, niin sinne ei mennä lasten kanssa, etenkään jos mukana ei ole toista vanhempaa? Tai ainakaan sellaisten, jotka eivät osaa vielä uida. Mites se kuntouinti oikein onnistuu siellä 50 m radalla, vedänkö kahta alle 4 vuotiasta uimarankaissa ja käsikellukkeissa perässäni vai mitä? Kaverilleni en ainakaan jättäisi vahdittavaksi siksi puoleksi tunniksi, jonka uiminen kestää, eteenkään jos hänen omatkin lapsensa ovat mukana, liikaa vahdittavaa yhdelle. Perheuinnit on sitten erikseen ja sinne otetaan tottakai lapset mukaan - mutta mitään kuntoilua se ei ole.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 14:08"]
Mitä tarkoittaa kouluttamaton? Saanen kysyä tarkennusta.
[/quote]
Siitä jäi sana pois ja toinenkin on väärässä muodossa. Tuossa pitäisi lukea "korkeasti kouluttautumaton" eli perus-, opisto- tai toisen asteen koulutuksen suorittanut. -4
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:21"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:16"]
Se, että lapsi saa päättää, koska lähdetään pyöräretkelle, ja että aikuisten menot ovat vähemmän tärkeitä kuin lasten, on erittäin tuore ilmiö suomalaisessa kasvatuksessa. Ei voi sanoa, että olisi erityisesti hukattu vanhemmuuden perimmäinen olemus, kun tällainen asia ei ole kuulunut vanhemmuuteen kuin ehkä viidentoista vuoden ajan.
[/quote]
Väärin. Itse 70-luvun puolivälissä syntyneenä en muista yhtä ainoata kertaa, että äiti olisi jostakin kieltäytynyt omaan kiireeseensä vedoten, vaan teki KAIKEN lasten eteen. Toisaalta sitten tietysti isä ei kyllä tehnyt yhtään mitään...
[/quote]
No tää on kyllä ihan puppua. Etsipä tuolla haulla n. 2000 vastausta sisältävä ketju 70-luvulla syntyneiden naisten äideistään kirjoittamista teksteistä. Siinä tiivistyy suurten ikäluokkien naisten itsekkyys ja jopa julmuus omia tyttöjään kohtaan. Ehkä 70-luvulla syntyneillä pojilla meni sitten paremmin ja äidit omistivat elämänsä näille pojilleen. Tuo ketju on kyllä aika karua luettavaa.
Itse olen tuhat kertaa enemmän läsnä omille lapsilleni kuin oma äitini oli. Me olemme perheenä yksikkö ja jokaisen lapsen (3 kpl) jokaiseen pyyntöön ei pysty reagoimaan. En taatusti ihan joka hetki ole ehtinyt pyöräretkelle tai uimarannalle, kun lapsi on pyytänyt, mutta olen rakastava ja osallistuva äiti, joka nyt lasten ollessa jo isoja käy myös töissä ja harrastaa jonkin verran omia juttuja. Rehellisyyden nimissä kyllä lasten harrastamista tulikin harrastettua vuosikausia kuin vieterinukke. Mutta minulle lapset tulevat aina ensin, tingin omista menoistani jos ne eivät ole järjestettävissä ja olen taivas varjele tehnyt jos jonkinlaisia järjestelyjä.mm. just lasten harrastusten eteen.
Kyllä minusta tuntuu pikemminkin, että nykyisin lapsille halutaan pedata kaikki valmiiksi, ihan erilailla kuin vaikka just 70-luvulla. Ennemmin pihistellään omista vaatteista, mutta hankitaan lapselle priimaa. Kitkutellaan kotihoidontuella, kun eräs Liisa on kertonut että 3-vutyiaan paikka on kotona (70-luvulla oli vielä seimiä tarhoissa, eli aivan pienten vauvojen osastoja) mennään kaikki lomat pää kolmantena jalkana huvituksesta toiseen lasten ehdoilla ja jos lapsi haluaa tai ei halua, vanhemmat muuttavat suunnitelmia sen mukaan. Syödään kuraa jossain ABC:llä kun sen tenavan pitää saada ranskalaiset ja nakit just tietyllä kellonlyömällä ja kykitään hissukseen kotona, että lapsukainen saa nukahtaa hiljaisuudessa ja pilkkopimeässä. Tuolla kultaisella 70-luvulla vanhemmat määräsi ja lapset toimi sen mukaan.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:17"]
Tarkennan nyt vielä sen verran, että toki ymmärrän ihmisillä olevan myös omia tarpeita, mutta silloin tulisi ymmärtää olla tekemättä ainakaan liikaa lapsia. Tuttavapiirissä on paljon koulutettuja, älykkäitä ja mukava äitejä, joista jo ensimmäisen jälkeen ajattelin ettei tuosta tulee mitään, mutta jotka silti ovat jostakin omituisista ja kestämättömistä ("kilpailu" kaverien kanssa, kun omassa perheessäkin oli ja hyvin pärjättiin) syistä halunneet tehdä esim. 3. Ja kaaos on sanoinkuvaamaton, kun äiti juoksee ympäriinsä ja isä yrittää pitää kaiken kasassa.
AP
[/quote]
Jaa, itse taas olen tavannut enemmän näitä perheitä, joissa äiti on kotona kolme vuotta ja isä käy töissä ja harrastaa. Meilläkin oli näin, kunnes palasin töihin ja tasa-arvokin palasi mitä omaan aikaan tulee. En kylläkään kokenut mitään ongelmaa kotivuosien saikana, oli niin luksusta (suurimmaksi osin) olla lasten kanssa kotona..! Mutta meillä onkin vain kaksi lasta enkä enempää halua, kun kaipaan tosiaan sitä omaakin aikaa.
Mielestäni tämä ei ole sukupuolisidonnainen asia, vaan ihan vain luonne-ja arvokysymys. Meillä on hyvä suhde, yritän antaa miehelle vapautta harrastaa näissä puitteissa mitä kaksivuorotyöni, miehen vaativa päivätyö ja kaksi lasta sallii ja itsekin välillä lautan lapset päiväkotiin jos on vapaapäivä keskellä viikkoa.
Nykyäidit ovat ruvenneet toimimaan samoin kuin isät kautta aikojen. Ehkä nyt olisi saumaa ap:llakin alkaa kunnon isäksi ja tutustua siihen omaan lapseen, kun kerran äiti jättää niin paljon aikaa isän ja lasten yhteiselolle.